Oon homo? Itsemurha mielessä..

16v. homo?

Eli oon 16v poika ja nyt oon aika varma että oon homo. Kukaan ei siitä tiedä, ja jos joku saisi tietää nii en tiedä mitä tekisin.. Vaihdoin koulua ja uudella luokalla on muutama komea ja mukava poika jotka oon onnistunu saamaan jo lähes vihaamaan mua. En mä voi ittelleni mitään että muutun vittumaiseks kun oon näiden seuras. En haluu myöntää itelleni että oikeesti oon ihastunu poikii eikä tytöt kiinnosta. Mä oon harkinnu itsemurhaaki. Mä en halua olla homo enkä voi elää itteni kanssa jos oon.

88

5171

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 21v.Tiedäntunteen.

      Voin kertoo et homoelämä on kyl rankkaa teinivuosina ainakin itellä oli.
      Mutta sitten kun pääsee "piireihin" ja huomaakin että maailma loppujen lopuksi on aika täynnä homoja / biseksuaaleja.
      Koita pärjätä sul on viel paljon nähtävää ja koettavaa :)
      Ei se itsensä hyväksyminen ole helppoa, mutta ajan kuluttua asiat kyllä muuttuu varmasti parempaan suuntaan.
      Teininä kaikki tuntuu hirveen dramaattiselta.. Mutta ainakin ite ku pääsin 20v:nä opiskelemaan ja vaihtamaan paikkakuntaa niin asiat helpottui huomattavasti.
      Ja jos olet homo niin so? Oli suuntautuminen mikä tahansa niin se ei kuulu muulle kun sulle.
      Ei kaikkien sitä tarvitse tietää. :)
      Hali :) Kyl sitä itseään oppii ajan myöten rakastamaan :)

    • Aika parantaa

      Hmm... mä oon meinannut tappaa itseni 3 kertaa...

      Ensimmäinen kerta oli, kun olin 12 v... meinasin tökkästä leipäveitsen vatsaani...
      Toisella kerralla söin särkylääkkeitä humalassa... olin silloin 22 v.
      Kolmannella kerralla laitoin ladatun haulikon suuhuni... onneksi älysin soittaa läheiselle sukulaiselleni, ennen kuin ehdin tekemään mitään peruuttamatonta... se tapahtui ollessani 23 vuotias...

      Täytän kohtapuolin 40 ja olen onnellinen, etten toteuttanut aikomuksiani silloin nuoruudessani...

      Mulla ei siis ollut mikään helppo lapsuus... olin koulukiusattu yläasteen loppuun asti... faija tappoi itsensä, kun olin 10 v... ajauduin väärien "ystävien" seuraan jne...

      Mutta, kuten sanonta kuuluu: "Se mikä ei tapa, se ainakin sattuu ihan saatanasti!" Eli kaikki vastoinkäymiset tekevät sinusta vahvemman ihmisen! Niin ja sun pitää ensin rakastaa itseäsi, sellaisena kuin olet, ennen kuin voit rakastaa ketään muuta (tai ainakaan muut eivät rakasta sinua ennen sitä)! Se ei tarkoita sitä, että sun pitäis juosta pitkin kylän raittia ja huutaa olevasi homo... se on sinun oma asiasi... tärkeintä on, että hyväksyt itse itsesi!

    • Apua on
    • apua on
    • Putina

      Tuttu tunne. Homous voi teini-iässä olla järjettömän vaikea asia, varsinkin jos kokee olevansa yksin seksuaalisuutensa kanssa. Itse tunsin itseni, pienessä kotikaupungissani, saastaiseksi, sairaaksi ja häpeälliseksi. Valtaosin siksi, luulisin, ettei homoudesta koskaan puhuttu missään (paitsi negatiiviseen sävyyn), se oli tabu ja iso sellainen. Tunsin todellakin olevani yksin. Teini-aikainen itseni kieltäminen jätti minuun pitkäkestoiset jäljet, ja vielä yli kaksikymppisenä valehtelin itselleni olevani hetero. Se oli melkoisen kivuliasta aikaa. Mutta, asiat muuttuivat, ja parempaan suuntaan. Ajan myötä löysin ympärilleni avointa ja kirjavaa tuttavapiiriä, ja asia ei tuntunutkaan enää niin saastaiselta ja häpeälliseltä. Tajusin, että homous ei olekaan niin harvinaista ja outoa, kuin olin sen ajatellut olevan. Nyt takana on jo 8-vuoden parisuhde, joka ei ole ollut kenellekään (ystävilleni, perheelleni...) mitenkään negatiivinen asia, päin vastoin. Lisäksi aikuisena on selvinnyt, että omassa koulussanikin oli useampikin homoseksuaali, jotka itseni tavoin peittivät todellisen minänsä. Sinäkään et varmasti ole yksin. Ja voin luvata, että asia muuttuu helpommaksi. Älä suotta vihaa itseäsi. Olosi helpottuu, kun olet siihen valmis. Kiirettäkään ei tarvitse pitää, jos se tuntuu vaikealta. Anna itsellesi aikaa, vaikka se vaikealta tuntuisikin.

    • youwillsurvive

      Ota yhteyttä Setaan ensi alkuun. Teininä ympäristön paineet on järjettömän kovat, yleensä homoista kuulee vain negatiivista kotona, koulussa, kavereilta...mutta maailma on täynnä ihmisiä, jotka suhtautuvat myönteisesti homoihin. Ne vain pitää löytää ja ne myös löydät ennemmin tai myöhemmin.

    • rodriguesbh

      Oon brasilialainen 19-vuotias poika, enkä puhu suomea sujuvasti (puhun portugalia äidinkielenä), mutta silti mä aion kirjoittaa tätä kommentia suomeksi.

      Mäkin oon homo. Siitä lähtien kun olin lapsi, kuulin vanhemmalta, että olla homo on väärin ja synti. Niin kuten sinä, olin varma siitä, että olen homo kun olin 16-vuotias. Tuolloin mä olin shokissa, en haluaisi olla näin. Aloin vihata itseäni, lopetin syömisen, olin todella masentunut. Muistan oikein kun minulla oli tapana tulla itkien koulusta kotiin ja kuulla äitini sanoa: "Mikä sua vaivaa Rafael?" - sitten aloin itkeä enemmän. En voisi sanoa hänelle että olin niin masentunut koska olen homo, enkä voisi myöntää sitä.

      2010 kesäkuuna, kirjoitin kirjeen vanhemmalle ennen tekemistä itsemurhaa, mutta en tiedä miksi... katsoin itseäni peiliin ja sanoin etten voisi tehdä sitä. Onpa vaikeaa hyväksyä itsensä. Mutta muutin rutiini, muutin tapaa, jonka näen maailman. Kun olin 17, kerroin vanhemalle että olen homo ja ne onneksi tukee mua paljon (pääasilallisesti mun isä). Älä harkitse itsemurhaa! On vaikeaa hyväksyä itsensä (TIEDÄN SEN!!!), mutta et tiedä KUINKA PALJON olen onnellinen nyt, että hyväksyn minua.

      • xDxDxD12321

        oot muuten tosi söpö :3


      • rodriguesbh
        xDxDxD12321 kirjoitti:

        oot muuten tosi söpö :3

        Hahahaha! Kiitti paljon ^^ Hauska tutustua muuten! Tervehdyksiä Brasiliasta :))


      • Anonyymi

        Oikein hyvä kirjoitus. Ja peukkuja sun elämään.


    • bimamama

      Ei se homous ole maailman loppu. Olisimpa itse ollut jo alle 2-kymppisenä niin varma seksuaalisuudestani kuin jotkut nykynuoret. Asuin kuitenkin pienellä paikkakunnalla ja lähipiirini oli aika rasistista ja lähinäköistä. Itse en ymmärtänyt miksi kaikkia erilaisia piti vihata ja pelätä, mutten uskaltanut puhua ääneen asioiden puolesta. Muuttaessani uudelle, isommalle paikkakunnalle tuntui kuin olisin saanut uuden avaramman ilman alan mitä hengittää ja missä löytää rauhassa oma tosin sisin ja tulla sinuiksi itsensä kanssa. Voin sanoa, etten kasvanut kunnolla aikuiseksi kuin vasta siksi kun hyväksyin itseni sellaisena kuin olen. Sitten tunsin itseni kokonaiseksi ja pystyin näkemään kuinka hölmöä oli pelätä turhaan homoutta ja ulos tuloa. Maailma on muuttunut paljon viidessätoista vuodessa. Jopa ne minun ahdasmieliset läheiseni. He ovat hyväksyneet minuut nyt hyvin kun olen ollut avoimesti oma itseni ja ovat huomanneet minut nyt kypsäksi, kokonaiseksi ihmiseksi. Pari pelokasta uskovaista vielä kuiskuttelee, että minulla on ikäkriisi, mutta pääasia, että itse tiedän sisälläni kuka olen ja mitä olen, sekä pidän itsestäni juuri sellaisena.

      Älä AP tapa itseäsi. Sinulla on vielä elämä edessä. Sinulle tekisi hyvää hakeutua vertaistuen pariin eli ei muuta kuin tuonne SETAn sivuille ja kokouksiin. Kun saat puhua asioista niiden oikeilla nimillä, löytää ehkä pari hyvää ystävää joiden kanssa uskallat vähän itkeäkin omia tunteita ja ajatuksiasi, sinulle tulee upea puhtaan raikas olo ja tulet ehkä nopeammin sinuiksi itsesi kanssa. Älä pullota näitä ajatuksia ja tunteita sisällesi. Ne jäävät sinne hautumaan ja tekevät sinusta katkeran, itsetuhoisen ihmisen. Näin takaat itsellesi onnettoman elämän ja itsemurha näyttää houkuttelevalta ratkaisulta. on paras kun avaudut itsellesi ja maailmalle. Voimia!

    • danidas

      älä tee itsaria tuu mielummin mun viereen nukkuu saat pusun :3

    • Nuori Helsingistä

      Oon ite kans 16-vuotias poika, ja mulle on myös vaikeaa myöntää itelleen et mitä todellisuudessa on. En ole kertonut kenellekkään asiasta koska en halua vielä kenenkään tietävän siitä, mutta sen mä tiedän että itsemurha ei ole mikään ratkaisu ongelmiin. Ja ton asenteen kanssa mistä kerroit, mulla on ollut ihan sama juttu. Sen pystyy muuttamaan kyllä kun vain tarpeeksi tahtoo. Itse olen joskus miettinyt itsemurhaa ja välillä se käy mielessä jos tää homous ahdistaa. Mutta me ollaan molemmat nuoria ja meillä on vielä elämä, ja monet ilot edessä ja todellisuudessa en usko että kumpikaan meistä haluaisi tehdä itsaria joten eiköhän unohdeta ne ajatukset kokonaan. Et ole yksin, varmaan jokainen homonuori kokee elämässään tän vaiheen millon masentaa ja elämä tuntuu kurjalta, mutta se menee ohi ja sit oppii taas nauttimaan elämästä :D
      Tulipaha kirjotettua melkone stoori mutta toivottavasti tästä olis jotain hyötyä :D

      • 16v homo?

        Kiitti kaikille vastauksista. Mä soitin auttavaanpuhelimeen enkä kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi. Ajanhukkaa, ihan kuten koko elämäni.
        Mä oon miettiny tätä niin paljon etten ole kouluunkaan jaksanut mennä enää sen jälkeen kun sain luokkalaiseltani pojalta turpaan.
        Äiti ja isä ovat niin rasistisia ja homovastaisia ihmisiä kuin voi olla. Mun serkku oli homo. Oli. Se 'hakattiin heteroksi'. Oli sairaalassa viikon kun kaverit yrittivät saada tän taudin irti siitä. Se painui takas kaappiin sen jälkeen. Eli mäkään en tule ikinä tulemaan kaapista ulos.
        Pienenä kuvittelin itseni isona onneliseksi perheen isäksi, ihan vaimon kera. Nyt sekin unelma on murskana, enhän voi mitään perhettä saada.
        Oon itsemurhaviestiä miettinyt, enkä siinäkään pysty kertomaan syytä teolleni. Ei vanhempani varmasti järjestäisi edes hautajaisia mulle jos saisivat tietää että olin homo. Ehkä ois kaikkein paras jos karkaisin ja tekisin itsarin silleen ettei kukaan ikinä löytäis mun ruumista..


      • Muuta pois
        16v homo? kirjoitti:

        Kiitti kaikille vastauksista. Mä soitin auttavaanpuhelimeen enkä kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi. Ajanhukkaa, ihan kuten koko elämäni.
        Mä oon miettiny tätä niin paljon etten ole kouluunkaan jaksanut mennä enää sen jälkeen kun sain luokkalaiseltani pojalta turpaan.
        Äiti ja isä ovat niin rasistisia ja homovastaisia ihmisiä kuin voi olla. Mun serkku oli homo. Oli. Se 'hakattiin heteroksi'. Oli sairaalassa viikon kun kaverit yrittivät saada tän taudin irti siitä. Se painui takas kaappiin sen jälkeen. Eli mäkään en tule ikinä tulemaan kaapista ulos.
        Pienenä kuvittelin itseni isona onneliseksi perheen isäksi, ihan vaimon kera. Nyt sekin unelma on murskana, enhän voi mitään perhettä saada.
        Oon itsemurhaviestiä miettinyt, enkä siinäkään pysty kertomaan syytä teolleni. Ei vanhempani varmasti järjestäisi edes hautajaisia mulle jos saisivat tietää että olin homo. Ehkä ois kaikkein paras jos karkaisin ja tekisin itsarin silleen ettei kukaan ikinä löytäis mun ruumista..

        Kai siellä pari vuotta kestää kaapissa kunnes pääset muuttamaan omaan asuntoon ja isommalle paikkakunnalle jos siellä ei pysty elämään. Vähän ihmetyttää jos toiset aikuisen asioihin yrittää puuttua, eikä tietysti hakkaamalla tai muutenkaan käännyttämällä alaikäisenkään. Kuulostaa vähän samanlaiselta kuin eräällä tutulla pohjanmaalla.

        Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta kertoa sukulaisille tai kenellekään sivullisille, vaikka kotona olisi hyväksyttykin. Isommassa kaupungissakin joitakin tuntuu vaivaavan juuri se etten kerro mikä olen ja jotkut yrittäneet aiheuttaa hankaluuksia, mutta ei niistä kannata välittää.


      • kohtalo899
        16v homo? kirjoitti:

        Kiitti kaikille vastauksista. Mä soitin auttavaanpuhelimeen enkä kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi. Ajanhukkaa, ihan kuten koko elämäni.
        Mä oon miettiny tätä niin paljon etten ole kouluunkaan jaksanut mennä enää sen jälkeen kun sain luokkalaiseltani pojalta turpaan.
        Äiti ja isä ovat niin rasistisia ja homovastaisia ihmisiä kuin voi olla. Mun serkku oli homo. Oli. Se 'hakattiin heteroksi'. Oli sairaalassa viikon kun kaverit yrittivät saada tän taudin irti siitä. Se painui takas kaappiin sen jälkeen. Eli mäkään en tule ikinä tulemaan kaapista ulos.
        Pienenä kuvittelin itseni isona onneliseksi perheen isäksi, ihan vaimon kera. Nyt sekin unelma on murskana, enhän voi mitään perhettä saada.
        Oon itsemurhaviestiä miettinyt, enkä siinäkään pysty kertomaan syytä teolleni. Ei vanhempani varmasti järjestäisi edes hautajaisia mulle jos saisivat tietää että olin homo. Ehkä ois kaikkein paras jos karkaisin ja tekisin itsarin silleen ettei kukaan ikinä löytäis mun ruumista..

        oot nyt iässä joka on yksi vaikeammista ihmisen elämässä
        sinun iässäsi minullakin oli samat ajatukset
        kaikki asiat ahdisti ei tiennyt mitä tehdä ja minne mennä
        ajattelin myös että kaikki saa loppua mutta kerron parhaalle kaverille
        mikä olen
        en pystynyt sitä sanomaan vaan kirjoitin paperille että olen homo enkä voi sille
        mitään
        kaveri luki lapun ja sanoi mitä sitte niin hänkin on
        se oli aika helpottavaa
        tuli kaveri jonka kanssa voi puhua asoista joista ennen ei uskaltanut
        puhua kenellekään
        oot vielä niin nuori ja varmasti itsetuhoisat ajatukset pyörivät mielessä
        mutta anna ajan kulua ja tuut huomaamaan kuinka hienoja ihmisiä
        on sinunkin ympärilläsi
        usko lujasti huomiseen päivään sillä huominen saattaa muuttaa yhtäkkiä kaiken
        löydät varmasti vielä hyviä ystäviä elämääsi
        siksi tiedän kokemuksesta että sittenkin kannattaa elää
        ajattele itseäsi ihmisenä ei homona eikä heterona sillä inhimillisenä
        ihmisenä meidät on tarkoitettu täällä elämään


      • Flami
        16v homo? kirjoitti:

        Kiitti kaikille vastauksista. Mä soitin auttavaanpuhelimeen enkä kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi. Ajanhukkaa, ihan kuten koko elämäni.
        Mä oon miettiny tätä niin paljon etten ole kouluunkaan jaksanut mennä enää sen jälkeen kun sain luokkalaiseltani pojalta turpaan.
        Äiti ja isä ovat niin rasistisia ja homovastaisia ihmisiä kuin voi olla. Mun serkku oli homo. Oli. Se 'hakattiin heteroksi'. Oli sairaalassa viikon kun kaverit yrittivät saada tän taudin irti siitä. Se painui takas kaappiin sen jälkeen. Eli mäkään en tule ikinä tulemaan kaapista ulos.
        Pienenä kuvittelin itseni isona onneliseksi perheen isäksi, ihan vaimon kera. Nyt sekin unelma on murskana, enhän voi mitään perhettä saada.
        Oon itsemurhaviestiä miettinyt, enkä siinäkään pysty kertomaan syytä teolleni. Ei vanhempani varmasti järjestäisi edes hautajaisia mulle jos saisivat tietää että olin homo. Ehkä ois kaikkein paras jos karkaisin ja tekisin itsarin silleen ettei kukaan ikinä löytäis mun ruumista..

        Moni sinun ikäisesi on karannut Helsinkiin ja aloittanut alusta. Se on monin verroin fiksumpi liike kuin itsemurha. Tiedän kolme, joiden elämä lähti karkumatkan jälkeen ihan ok-urille. Jos löydät itsellesi poikakaverin tai luotetun, voit muuttaa hänen luoksen.

        Mitä, jos lyöttäytyisit serkkusi kanssa tiimiksi? Te voitte yhdessä auttaa toinen toistanne.

        Homo voi saada perheen ja lapsia. Yleisin tapa on sellainen, jossa lapsella on kaksi äitiä ja kaksi isää. Voi olla tiivis hyvä ystäväpiiri. Ei homojen tarvitse luopua edes heterounelmasta. Kautta aikojen on ollut kulissiavioliittoja, ihan onnistuneita sellaisia. Jos unelmoit sellaisesta, se on saavutettavissa oleva asia.

        Elämässä on kolme tärkeää asiaa: rakkaus, työ ja rakkaus vapaa-aikaan. Sinä olet unohtanut kaksi jälkimmäistä.


      • Sosiocripple
        16v homo? kirjoitti:

        Kiitti kaikille vastauksista. Mä soitin auttavaanpuhelimeen enkä kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi. Ajanhukkaa, ihan kuten koko elämäni.
        Mä oon miettiny tätä niin paljon etten ole kouluunkaan jaksanut mennä enää sen jälkeen kun sain luokkalaiseltani pojalta turpaan.
        Äiti ja isä ovat niin rasistisia ja homovastaisia ihmisiä kuin voi olla. Mun serkku oli homo. Oli. Se 'hakattiin heteroksi'. Oli sairaalassa viikon kun kaverit yrittivät saada tän taudin irti siitä. Se painui takas kaappiin sen jälkeen. Eli mäkään en tule ikinä tulemaan kaapista ulos.
        Pienenä kuvittelin itseni isona onneliseksi perheen isäksi, ihan vaimon kera. Nyt sekin unelma on murskana, enhän voi mitään perhettä saada.
        Oon itsemurhaviestiä miettinyt, enkä siinäkään pysty kertomaan syytä teolleni. Ei vanhempani varmasti järjestäisi edes hautajaisia mulle jos saisivat tietää että olin homo. Ehkä ois kaikkein paras jos karkaisin ja tekisin itsarin silleen ettei kukaan ikinä löytäis mun ruumista..

        Minäkään en ole pystynyt kertomaan kellekään edes vanhemmille, vaikka ovatkin olevinaan suvaitsevaisia. Oikeesti nyt lääkäriin. Sulla on masennusoireita. Lääkkeillä pystyy pääsemään pois sieltä suosta. Olet melkein täysi-ikäinen!

        Sua voidaan vielä auttaa. Itse olen 48 vuotta kärsinyt ja vieläkin yritän hakea apua. Jos olisin saanut apua nuorena, asiat olisivat toisin.


      • Kirjoitit hienosti. Olisi kiva tutustua suhun. Olet fiksu poika ja pääset vielä pitkälle.


      • Anonyymi
        16v homo? kirjoitti:

        Kiitti kaikille vastauksista. Mä soitin auttavaanpuhelimeen enkä kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi. Ajanhukkaa, ihan kuten koko elämäni.
        Mä oon miettiny tätä niin paljon etten ole kouluunkaan jaksanut mennä enää sen jälkeen kun sain luokkalaiseltani pojalta turpaan.
        Äiti ja isä ovat niin rasistisia ja homovastaisia ihmisiä kuin voi olla. Mun serkku oli homo. Oli. Se 'hakattiin heteroksi'. Oli sairaalassa viikon kun kaverit yrittivät saada tän taudin irti siitä. Se painui takas kaappiin sen jälkeen. Eli mäkään en tule ikinä tulemaan kaapista ulos.
        Pienenä kuvittelin itseni isona onneliseksi perheen isäksi, ihan vaimon kera. Nyt sekin unelma on murskana, enhän voi mitään perhettä saada.
        Oon itsemurhaviestiä miettinyt, enkä siinäkään pysty kertomaan syytä teolleni. Ei vanhempani varmasti järjestäisi edes hautajaisia mulle jos saisivat tietää että olin homo. Ehkä ois kaikkein paras jos karkaisin ja tekisin itsarin silleen ettei kukaan ikinä löytäis mun ruumista..

        Älä ihmeessä tee mitään. Olet fiksu. Ajatelet järkevästi. Sinun ei missään nimessä kannatta ajatella homouttasi. . Se tulee geni sekoumasta ja sille me emme mahda mitään. Elä sitä murehdi. Susta tulee hyvä kansalainen ja ole ylpeä itsestäsi.


      • Anonyymi

        Hyvä kirjoitus. Se kantaa pitkälle


      • Anonyymi
        16v homo? kirjoitti:

        Kiitti kaikille vastauksista. Mä soitin auttavaanpuhelimeen enkä kokenut sitä mitenkään hyödylliseksi. Ajanhukkaa, ihan kuten koko elämäni.
        Mä oon miettiny tätä niin paljon etten ole kouluunkaan jaksanut mennä enää sen jälkeen kun sain luokkalaiseltani pojalta turpaan.
        Äiti ja isä ovat niin rasistisia ja homovastaisia ihmisiä kuin voi olla. Mun serkku oli homo. Oli. Se 'hakattiin heteroksi'. Oli sairaalassa viikon kun kaverit yrittivät saada tän taudin irti siitä. Se painui takas kaappiin sen jälkeen. Eli mäkään en tule ikinä tulemaan kaapista ulos.
        Pienenä kuvittelin itseni isona onneliseksi perheen isäksi, ihan vaimon kera. Nyt sekin unelma on murskana, enhän voi mitään perhettä saada.
        Oon itsemurhaviestiä miettinyt, enkä siinäkään pysty kertomaan syytä teolleni. Ei vanhempani varmasti järjestäisi edes hautajaisia mulle jos saisivat tietää että olin homo. Ehkä ois kaikkein paras jos karkaisin ja tekisin itsarin silleen ettei kukaan ikinä löytäis mun ruumista..

        En enempää kirjoita. Mutta oot fiksu. Elämä on ja jase otetaan vastaan. JEES.


    • 18+8=26

      Odota kunnes täytät 18 ja muuta Helsinkiin. Täällä on paaaaljon söpöjä poikia ja kivoja homobaareja :)

    • KillMe..

      Mä olen itse yrittänyt monia kertoja itsemurhaa. Mikään ei auta. Ei lääkkeet, terapia tai mitkään muutkaan hoidot. Monta vuotta psykiatrisen hoidon piirissä joten olen jo kuullut kaikki argumentit sen puolesta miksi pitäisi elää. En jaksaa kuunnella optimistista paskaa siitä, että kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu. 10 vuotta totaalihelvettiä. En saa normaalia perhettä tai parisuhdetta. En halua olla toisen miehen kanssa mutten halua olla yksin enkä ala mitään hemmetin sateenkariperhettä perustamaan ja ne on miehen/isän oikeuksien kannalta tosi perseestä, koska naisella on aina etuoikeus lapseen. En ole onnistunut edes saamaan kuin parisuhteita joissa olen ollut henkisen ja fyysisen väkivallan uhrina. Joudun aina ulkonäön vuoksi torjutuksi, koska homot ovat niin pinnallisia. En jaksa enää edes yrittää etsiä seuraa koska kerta toisensa jälkeen kun joutuu torjutuksi niin entistä pahemmin haluaa kuolla. Joitakin mukavia miehiä olen tavannut mutten heille kelpaa kun pitää olla sixpack ja täydelliset kasvot ennen kuin kelpaa. Olen niin ruma etten siedä edes omaa peilikuvaani. Peitän joskus peilit pyyhkeillä eteen näe itseäni.

      Jokainen itsemurhayritys on ollut erittäin kivulias ja hyöydyttömiä. En silti kadu niitä, kadun vain sitä ettei ne onnistuneet. Vaikka voisin kääntää aikaa taaksepäin en siltikään poistaisi itsariyrityksiä. Koska ne olivat ainoita keinoja joilla yritin päättää tuskani lopullisesti. Vähät välitän siitä mitä läheiset ja ystävät ajattelee, koska ne ei tätä tuskaa joka päivä kanna eikä se mun oloa helpota katsella kun kaikki muut jatkaa elämässään eteenpäin, menee naimisiin ja mä olen vain yksin. Mä en mene nykyisin enää häihin enkä ristiäisiin enkä voi sanoa rehellisesti olevani onnellinen kenenkään muun perheonnesta.Mulle hoetaan vaan "joo ei ole heteroidenkaan elämä helppoa /vastoinkäymiset kuuluu elämään" MÄ TIEDÄN SEN H E L V E T I N hyvin. Vastoinkäymiset on ensimmäinen asia lapsuudesta jonka muistan. Itsemurha joo saattais siirtää tuskaa eteenpäin toisille. Se ei ole mun ongelma siinä vaiheessa enää kun olen itse maan sisässä. Ja läheisten ihmisten kuoleman kokeminen kuuluu myös elämää joten harmi etten itse voi tulla räkättämään minua suremaan jääneille ihmisille, että "HYVÄKSY NYT VAAN SE SURU KU SÄ ET SILLE MUUTA VOI JA VASTOINKÄYMISET KUULUU ELÄMÄÄN".

      Surun ja vihan kantaminen vuodesta toiseen on lopulta tehnyt minusta erittäin kyynisen ja vihamielisen ihmisen. Tänä vuonna olen eristäytynyt enemmän ystävistäni. En jaksa enää toivoa rakkautta enkä etsi enää sitä. Mikään ei tuota minulle enää iloa. Moni ystävistäni pitää /piti minua ihanana, avuliaana ja lämpimänä ihmisenä. Olen osaksi tarkoituksella tuhonnut ystävyyssuhteitani jotta näiden ihmisten olisi helpompi hyväksyä kuolemani, jos itsemurhaan joskus kykenen. On parempi, että olen aivan yksin kun kuolen. Mitä vähemmän surijoita, sen parempi.

      Missään hemmetin homopippaloissa, gaybaareissa tai SETA:n tapaamisissa tai ryhmissä en käy vaikka niitä täällä Helsingissä on. Olen katkaissut välit kaikkiin homoseksuaalisiin ystäviini enkä halua enää tuntea ketään homoa. Vihaan homoseksuaalisuutta niin paljon, että jos vihaamiseen voisi kuolla niin olisin jo päässyt tuskistani. Mä en tätä halunnut enkä aio alistua sille. Homona en saa onnellista elämää enkä halua edes tavoitella sitä enää. Homous tekee kaikesta muustakin merkityksetöntä elämässäni.

      Ja jos joku "enkeli" tulee tähän viisaine sanoineen niin kerronpa vaan, että olen kaiken optimismi- posiitivis-paskan jo kuullut. Kukaan ei voi sanoa enää mitään joka mun mieleni tän asian suhteen muuttais.

      Mun loppuelämä tulee olemaan elävältä mätänemistä koska en itseäni hengiltä saa. Katselkoon kaikki vaan siitä ja selittäköön roskaa kuinka kaikki vielä muuttuu paremmaksi. Siinä vaiheessa voi jokainen miettiä kenen etu on se, että kärsivä ihminen elää tuskassa vuodesta toiseen. Jouduin lopettamaan työnteonkin jatkuvan itsetuhoisuuden vuoksi. Mä olen viallinen tuote tuotantolinjalla ja mun ei ois pitäny syntyä edes tänne, koska olen kyvytön elämään. Masennun joka vuosi enemmän ja enemmän. Toivon, että pian tulisi päivä jolloin saan kuolla. Sitä toivon nytkin joululahjaksi. Joulunkin joudun viettämään yksin.

      • Ei väkisin

        Minä olen onnellinen yksinkin, ihan kiusallakin.


      • Flami

        Olet taatusti kyyninen, surullinen ja masentunut. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Suosittelen, että valitset elämän.

        Olet ajautunut kierteeseen, josta et tunnu pääsevän pois. Lähde ihan pikkuriikkisistä askeleista. Sinulla on kaunis varpaan kynsi, kaunis sormen kynsi, kaunis vasen etuhammas ja komea korvanimpukka.

        Valitse jokin optimistinen sana joka päivä. Ilman sitä sinä kuihdut pois ja sinä menetät paljon. Sinulla on mahdollisuuksia.

        Minä homona olen saanut paljon. Elämässä on joka päivä iloa, hyviä ystäviä ja komeita homomiehiäkin olen kohdannut. Tulevaisuus tarjoaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Optimismi ei ole paskaa, vaan elämäniloa, joka tarttuu. Se on voima, jolla saavutat isoja asioita. Se ei ole tosiasioilta silmien ummistamista. Se on voittamista.


      • KillMe..
        Flami kirjoitti:

        Olet taatusti kyyninen, surullinen ja masentunut. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Suosittelen, että valitset elämän.

        Olet ajautunut kierteeseen, josta et tunnu pääsevän pois. Lähde ihan pikkuriikkisistä askeleista. Sinulla on kaunis varpaan kynsi, kaunis sormen kynsi, kaunis vasen etuhammas ja komea korvanimpukka.

        Valitse jokin optimistinen sana joka päivä. Ilman sitä sinä kuihdut pois ja sinä menetät paljon. Sinulla on mahdollisuuksia.

        Minä homona olen saanut paljon. Elämässä on joka päivä iloa, hyviä ystäviä ja komeita homomiehiäkin olen kohdannut. Tulevaisuus tarjoaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Optimismi ei ole paskaa, vaan elämäniloa, joka tarttuu. Se on voima, jolla saavutat isoja asioita. Se ei ole tosiasioilta silmien ummistamista. Se on voittamista.

        Mulle on joka samperin vuosi sitä optimistista sontaa suollettu JA SE ON PELKKÄÄ VALETTA. "Kyllä se aurinko vielä paistaa risupuskaan" yms. ..KYLLÄ SITÄ PAISTETTA ON 12 vuotta odotettu eikä näy. Tajuatko että kommenttisi ei tehnyt mitään muuta kuin sohaisi muurahaispesää tikulla. Minä en edes tavoittele enää parempaa tilannetta vain sen vuoksi, että kaikki voi taas mennä huonosti. Pienempi pudotus kun on pessimistinen koko ajan. Kuten sanoin, mulle on 12 vuoden aikana kaikki mahdolliset argumentit itsemurhaa vastaan kerrottu ja joka ainoan niistä kumoan. Satoja tunteja keskusteluja kymmenien eri ihmisten kanssa eri aloilta. Ja mistä sinä tiedät kuinka komeita nuo minun ruuminosani joita tuossa älyttömässä sonnanjauhassasi mainitsit, mullahan saattaa olla hampaita tai kynsiä irti. Joka vuosi tapahtuu hirveitä asioita jotka eivät ole minusta kiinni. Moni ihminen voivottelee usein: "Aina sulle sattuu ja tapahtuu voi voi". Harva edes tajuaa mitä tuskaa olen joutunut kokemaan siitä lähtien kun vain muistan olleeni olemassa. Kaikenlaisen väkivallan uhrina lapsesta lähtien ja taloudellista kituamista vuodesta toiseen.

        Mä haluan kuihtua pois. EN HALUA ELÄMÄÄ HOMONA, en tavoittele onnellista elämää hinttarina. Friikkinä tänne synnyin mutta se ei tarkoita että alan sen mukaan elämään. Jos haluaisin onnellista elämää hinttarina niin yrittäisin sitä tavoitella, mutta en halua. Koska en voi muuttua heteroksi niin mielummin kuolen. MÄ OLEN KÄRSINYT NIIN PITKÄÄN JA YRITTÄNYT NIIN MONTA KERTAA PÄÄSTÄ TÄÄLTÄ POIS mutta epäonnistunut joka kerta. Minä en mitään friikkiperhettä perusta enkä ala elämään toisen miehen kanssa ja elämään ikuisessa häpeässä. Ei vaan onnistu koska en edes tule toimeen miesten kanssa. Kahta miestä ei ole yhteen tarkoitettu. Eikä mua edes halua kukaan kun olen niin vastenmielisen näköinen. Itsekään en seurustelisi itseni kanssa ja siksi olen yrittänyt itseni teurastaa koska minunlaiseni ei pitäisi edes kävellä elävänä. Kasvoin friikkiperheessä enkä todellakaan perusta toisenlaista friikkiperhettä. Kaiken kärsimyksen jälkeen elämä olisi saanut edes hieman paremmin kohdella jotta olisi tehnyt minusta heteron, jotta olisi ollut edes jotain NORMAALIA.

        Ja aivan turha vetää esim. afrikan kärsivät lapset korttia, koska ei ne mun elämään vaikuta. Mä antaisin elämäni milloin tahansa jollekin afrikan nälkäiselle kituavalle lapselle jos se olis mahdollista. Siinäpähän sais homouden ja kaikki. Elämä homona ei ole elämisen arvoista minulle, jollekin muulle se voi olla kuten sinulle. Mutta se ei sitä tarkoita että kykenisin samanlaiseen ajatteluun homoudesta kuten sinä. Ihmiset ja tilanteet on niin erilaisia. Minä vihaan homoutta yli kaiken. Jotkut nauttii ja elää ok elämää homona, en sitä kiellä, mutta itse en halua elämää homona.

        Olen miettinyt, että jos menisin provosoimaan jotain jengiläisiä vaikkapa itäisessä Helsingissä jotta joutuisin tapetuksi enkä joutuisi sitä itse tekemään kun en edes kykene. Jos olis enemmän rahaa niin palkkaisin jonkun surmaamaan itseni. Ehkäpä joku epätoivoinen sen suostuisi muutamalla kympilläkin jo tekemään. Ei ole apua terveydenhuollosta, ei lääkkeistä, ei terapiasta eikä edes homeopaattisista aineista. Harrastan liikuntaa 2-3 krt viikossa, mutta sekään ei auta. Koko elämä on jatkuvaa laihdutusta ja yritystä muuttaa ulkonäköä paremmaksi mutta ei onnistu eikä kiinnosta enää.


      • Miksi valitat?
        KillMe.. kirjoitti:

        Mulle on joka samperin vuosi sitä optimistista sontaa suollettu JA SE ON PELKKÄÄ VALETTA. "Kyllä se aurinko vielä paistaa risupuskaan" yms. ..KYLLÄ SITÄ PAISTETTA ON 12 vuotta odotettu eikä näy. Tajuatko että kommenttisi ei tehnyt mitään muuta kuin sohaisi muurahaispesää tikulla. Minä en edes tavoittele enää parempaa tilannetta vain sen vuoksi, että kaikki voi taas mennä huonosti. Pienempi pudotus kun on pessimistinen koko ajan. Kuten sanoin, mulle on 12 vuoden aikana kaikki mahdolliset argumentit itsemurhaa vastaan kerrottu ja joka ainoan niistä kumoan. Satoja tunteja keskusteluja kymmenien eri ihmisten kanssa eri aloilta. Ja mistä sinä tiedät kuinka komeita nuo minun ruuminosani joita tuossa älyttömässä sonnanjauhassasi mainitsit, mullahan saattaa olla hampaita tai kynsiä irti. Joka vuosi tapahtuu hirveitä asioita jotka eivät ole minusta kiinni. Moni ihminen voivottelee usein: "Aina sulle sattuu ja tapahtuu voi voi". Harva edes tajuaa mitä tuskaa olen joutunut kokemaan siitä lähtien kun vain muistan olleeni olemassa. Kaikenlaisen väkivallan uhrina lapsesta lähtien ja taloudellista kituamista vuodesta toiseen.

        Mä haluan kuihtua pois. EN HALUA ELÄMÄÄ HOMONA, en tavoittele onnellista elämää hinttarina. Friikkinä tänne synnyin mutta se ei tarkoita että alan sen mukaan elämään. Jos haluaisin onnellista elämää hinttarina niin yrittäisin sitä tavoitella, mutta en halua. Koska en voi muuttua heteroksi niin mielummin kuolen. MÄ OLEN KÄRSINYT NIIN PITKÄÄN JA YRITTÄNYT NIIN MONTA KERTAA PÄÄSTÄ TÄÄLTÄ POIS mutta epäonnistunut joka kerta. Minä en mitään friikkiperhettä perusta enkä ala elämään toisen miehen kanssa ja elämään ikuisessa häpeässä. Ei vaan onnistu koska en edes tule toimeen miesten kanssa. Kahta miestä ei ole yhteen tarkoitettu. Eikä mua edes halua kukaan kun olen niin vastenmielisen näköinen. Itsekään en seurustelisi itseni kanssa ja siksi olen yrittänyt itseni teurastaa koska minunlaiseni ei pitäisi edes kävellä elävänä. Kasvoin friikkiperheessä enkä todellakaan perusta toisenlaista friikkiperhettä. Kaiken kärsimyksen jälkeen elämä olisi saanut edes hieman paremmin kohdella jotta olisi tehnyt minusta heteron, jotta olisi ollut edes jotain NORMAALIA.

        Ja aivan turha vetää esim. afrikan kärsivät lapset korttia, koska ei ne mun elämään vaikuta. Mä antaisin elämäni milloin tahansa jollekin afrikan nälkäiselle kituavalle lapselle jos se olis mahdollista. Siinäpähän sais homouden ja kaikki. Elämä homona ei ole elämisen arvoista minulle, jollekin muulle se voi olla kuten sinulle. Mutta se ei sitä tarkoita että kykenisin samanlaiseen ajatteluun homoudesta kuten sinä. Ihmiset ja tilanteet on niin erilaisia. Minä vihaan homoutta yli kaiken. Jotkut nauttii ja elää ok elämää homona, en sitä kiellä, mutta itse en halua elämää homona.

        Olen miettinyt, että jos menisin provosoimaan jotain jengiläisiä vaikkapa itäisessä Helsingissä jotta joutuisin tapetuksi enkä joutuisi sitä itse tekemään kun en edes kykene. Jos olis enemmän rahaa niin palkkaisin jonkun surmaamaan itseni. Ehkäpä joku epätoivoinen sen suostuisi muutamalla kympilläkin jo tekemään. Ei ole apua terveydenhuollosta, ei lääkkeistä, ei terapiasta eikä edes homeopaattisista aineista. Harrastan liikuntaa 2-3 krt viikossa, mutta sekään ei auta. Koko elämä on jatkuvaa laihdutusta ja yritystä muuttaa ulkonäköä paremmaksi mutta ei onnistu eikä kiinnosta enää.

        Kun et kerran halua apua eikä mikään kelpaa, itsekään itsellesi.
        Ei kaikille tarvitse olla hyvännäköinen, mutta sinä et edes halua olla pidetty muutenkaan. Oma valinta hyväksyykö itsensä. Suomessakin on vaikka kuinka paljon vähemmän kauniita, vammaisia...hyväksyvät itsensä ja muutkin hyväksyy.

        Kavereitakaan ei voi vaatia kuuntelemaan jatkuvaa valitusta, saati itsemurhalla uhkailua. Tai voithan hankkia samanlaisen kaverin niin voitte surkutella toisillenne.


      • KillME..
        Miksi valitat? kirjoitti:

        Kun et kerran halua apua eikä mikään kelpaa, itsekään itsellesi.
        Ei kaikille tarvitse olla hyvännäköinen, mutta sinä et edes halua olla pidetty muutenkaan. Oma valinta hyväksyykö itsensä. Suomessakin on vaikka kuinka paljon vähemmän kauniita, vammaisia...hyväksyvät itsensä ja muutkin hyväksyy.

        Kavereitakaan ei voi vaatia kuuntelemaan jatkuvaa valitusta, saati itsemurhalla uhkailua. Tai voithan hankkia samanlaisen kaverin niin voitte surkutella toisillenne.

        Et edes lukenut selvästikään kunnolla kumpaakaan viestiäni vaan päätit silmäillä ja kirjoittaa nasevan vastauksen tyydyttääksesi halusi päästä pätemään tai sitten kärsit luetun ymmärtämisen vaikeudesta. Huom. en ole aloittaja.

        1) Missä vaiheessa olen sanonut uhkailevani kavereilleni, että teen itsemurhan tai että valitan heille jatkuvasti? Kirjoitin ensimmäisessä viestissäni nimenomaan tarkoituksellisesti rikkoneeni ystävyyssuhteitani, jotta he eivät olisi elämässäni enää jos kuolisin. Ne jotka nyt roikkuvat mukana ovat ihan omasta tahdostaan elämässäni. Olen kaikille sanonut, etten voi koskaan luvata ettenkö yrittäisi itsaria enää sillä en voi luvata sitä edes itselleni. En heille jatkuvasti puhu siitä kuinka haluan kuolla koska en itsekään jaksa sellaisesta asiasta jauhaa joka on joka päivä mielessäni muutenkin.

        2) Apua olen ottanut vastaan niin paljon kuin olen kyennyt kuten olen kirjoittanut viesteissäni kaikista tahoista joiden kanssa olen ollut tekemisissä tuloksetta. Kuten minulle on sanottu niin kukaan muu ei voi minun puolestani itseäni hyväksyä. Tiedän tasan tarkkaan, että se on oma valinta, mutta jos itsensä hyväksyminen olisi minulle niin yksinkertaista niin varmaan olisin nyt liitämässä kukasta kukkaan kuten monet homot tekevät.

        3) "....sinä et edes halua olla pidetty muutenkaan." Tulkitsit taas viestini väärin. Homojen elämä pyörii pinnallisuuksien ympärillä. Jos et ravaa salilla jatkuvasti tai näytä vähintäänkin mallilta / metroseksuaalilta niin joukkoon voi olla hankala itseään ahdata kun ei ole komea. Homoja ei kiinnosta luonne ym. sisäiset jutut kun ensin tiirataan ulkokuori tarkkaan ja mietitään sitten tutustutaanko. Niin monet kerrat olen tullut torjutuksi ulkonäön perusteella "sori pidän vähän eri tyyppisistä /näköisistä kundeista". Esim. yksi moneen kertaan tullut asia oli karvaisuuteni. Mä en ala niin hinttarimaiseksi että vahaisin koko kroppani jonkun mielihyvän vuoksi. Yritin pitkään tulla hyväksytyksi ja tehdä ulkonäköni eteen kaikkeni, mutta valitettavasti en kyennyt esim. kroppaani saamaan parempaan kuntoon, vaikka sainkin suurimman osan ylipainosta pois ja lihasta tilalle. Aika ja energia ei yksinkertaisesti kaikkeen riittänyt ja motivaatiokin loppui. Sekin alkoi ketuttaa, että ylipäätänsä pitää hinttareiden takia yrittää tehdä itsestä jotain hemmetin bodaajaa. Nykyään en enää jaksa välittää koska en miestä yritäkään enää saada.

        Joten teit omat johtopäätöksesi tajuamatta viestieni sisältöä. Kerroin täällä vain oman elämäntarinani suppeasti tuoden esille sen, että kaikki eivät voi itseään hyväksyä. Tiedän kyllä muitakin jotka eivät itseään ole hyväksyneet koskaan, mutta he eivät ole itsemurhaa yrittäneet vaan heillä se näkyy muuna haitallisena käytöksenä kuten huumeet, jatkuva taloudellinen ahdinko, epäsuora ja tarkoitukseton itsensä vahingoittaminen ym. Aina jauhetaan siitä kuinka asiat kyllä järjestyy niin itse tuon sen negatiivisenkin puolen esille. SETA ym. ilopillerihomot joilla ei ole ongelmia miesten saannissa haluavat levittää homoudesta vain sateenkaaren värein väritettyä näkökulmaa homoudesta ja kuinka ihanaa se onkaan!


      • simple as that

        No onhan sitä muitakin vaihtoehtoja kuin homo-hetero -akseli. On olemassa myös esim. mahdollisuus alkaa vakaumukselliseksi atteelliseksi kommunistiksi joka ei tunnusta normeja joita länsimaissa tunnustetaan. ei joulua, ei perhettä, ei rahaa, ei vastuuta, ollaan vaan eikä uskotakaan mihinkään, ei edes siihen että on olemassa homoja tai heteroja. Sillä ongelmasi ratkeavat. Homous/heterous ongelma on vain yksi rinnakkainen ongelmatodellisuus tällaisten aatteellisten rinnastusten kanssa.


      • tuttuahuttua
        KillME.. kirjoitti:

        Et edes lukenut selvästikään kunnolla kumpaakaan viestiäni vaan päätit silmäillä ja kirjoittaa nasevan vastauksen tyydyttääksesi halusi päästä pätemään tai sitten kärsit luetun ymmärtämisen vaikeudesta. Huom. en ole aloittaja.

        1) Missä vaiheessa olen sanonut uhkailevani kavereilleni, että teen itsemurhan tai että valitan heille jatkuvasti? Kirjoitin ensimmäisessä viestissäni nimenomaan tarkoituksellisesti rikkoneeni ystävyyssuhteitani, jotta he eivät olisi elämässäni enää jos kuolisin. Ne jotka nyt roikkuvat mukana ovat ihan omasta tahdostaan elämässäni. Olen kaikille sanonut, etten voi koskaan luvata ettenkö yrittäisi itsaria enää sillä en voi luvata sitä edes itselleni. En heille jatkuvasti puhu siitä kuinka haluan kuolla koska en itsekään jaksa sellaisesta asiasta jauhaa joka on joka päivä mielessäni muutenkin.

        2) Apua olen ottanut vastaan niin paljon kuin olen kyennyt kuten olen kirjoittanut viesteissäni kaikista tahoista joiden kanssa olen ollut tekemisissä tuloksetta. Kuten minulle on sanottu niin kukaan muu ei voi minun puolestani itseäni hyväksyä. Tiedän tasan tarkkaan, että se on oma valinta, mutta jos itsensä hyväksyminen olisi minulle niin yksinkertaista niin varmaan olisin nyt liitämässä kukasta kukkaan kuten monet homot tekevät.

        3) "....sinä et edes halua olla pidetty muutenkaan." Tulkitsit taas viestini väärin. Homojen elämä pyörii pinnallisuuksien ympärillä. Jos et ravaa salilla jatkuvasti tai näytä vähintäänkin mallilta / metroseksuaalilta niin joukkoon voi olla hankala itseään ahdata kun ei ole komea. Homoja ei kiinnosta luonne ym. sisäiset jutut kun ensin tiirataan ulkokuori tarkkaan ja mietitään sitten tutustutaanko. Niin monet kerrat olen tullut torjutuksi ulkonäön perusteella "sori pidän vähän eri tyyppisistä /näköisistä kundeista". Esim. yksi moneen kertaan tullut asia oli karvaisuuteni. Mä en ala niin hinttarimaiseksi että vahaisin koko kroppani jonkun mielihyvän vuoksi. Yritin pitkään tulla hyväksytyksi ja tehdä ulkonäköni eteen kaikkeni, mutta valitettavasti en kyennyt esim. kroppaani saamaan parempaan kuntoon, vaikka sainkin suurimman osan ylipainosta pois ja lihasta tilalle. Aika ja energia ei yksinkertaisesti kaikkeen riittänyt ja motivaatiokin loppui. Sekin alkoi ketuttaa, että ylipäätänsä pitää hinttareiden takia yrittää tehdä itsestä jotain hemmetin bodaajaa. Nykyään en enää jaksa välittää koska en miestä yritäkään enää saada.

        Joten teit omat johtopäätöksesi tajuamatta viestieni sisältöä. Kerroin täällä vain oman elämäntarinani suppeasti tuoden esille sen, että kaikki eivät voi itseään hyväksyä. Tiedän kyllä muitakin jotka eivät itseään ole hyväksyneet koskaan, mutta he eivät ole itsemurhaa yrittäneet vaan heillä se näkyy muuna haitallisena käytöksenä kuten huumeet, jatkuva taloudellinen ahdinko, epäsuora ja tarkoitukseton itsensä vahingoittaminen ym. Aina jauhetaan siitä kuinka asiat kyllä järjestyy niin itse tuon sen negatiivisenkin puolen esille. SETA ym. ilopillerihomot joilla ei ole ongelmia miesten saannissa haluavat levittää homoudesta vain sateenkaaren värein väritettyä näkökulmaa homoudesta ja kuinka ihanaa se onkaan!

        Teet itse yleistyksiä homolsta, suurin osa on ihan tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen.

        Jokaisella niitä vastoinkäymisiä on eikä läheskään kaikki löydä koskaan kaveria tai ainakaan sellaista jonka haluaisi. Monet valittaa etteivät löydä seurustelukaveria, mutta miksi ette löydä toisianne. Minä en yritäkään enää saada kun pärjään hyvin yksinkin, eikä minua ainakaan irtoseksi ilman tunnetta pahemmin kiinnosta, vaikka joskus tulee sitäkin harrastettua.

        Yritin olla kaveria joidenkin kanssa ulkonäöstä välittämättä, mutta en jaksa enää kuin olla väleissä korkeintaan. Eräs joka ei ollut kovinkaan kaunis, olisi halunnut seurustella, mutta minä halusin olla vain kaveri. Väitti rakastavansa, vaikka sanoin aina ettei meistä tule paria ja monesti käyttäytyi aika inhottavasti.

        Oli yrittänyt muutaman kerran itsemurhaa, en tiedä kuinka tosissaan, ei uhkaillut, mutta päätin etten vaivaa sillä itseäni. Käytti paljon alkoholia ja lääkeitä, söi aivan likaa eikä käynyt enää juuri missään. Jossain vaiheessa kyllästyin temppuiluihin ja lopetin tapaamisen. Meni melkein 10 vuotta niin oli löydetty kuolleena.

        Surullinen kohtalo ja tulee silloin tällöin mieleen, mutta tuskinpa olisin voinut tehdä mitään. Hänellä kuitenkin oli paljon kavereita. Minusta sinunkin pitäisi arvostaa pelkkiä kavereitakin eikä pistää välejä poikki, mutta itsepähän tiedät mitä teet.


      • KillMe..
        tuttuahuttua kirjoitti:

        Teet itse yleistyksiä homolsta, suurin osa on ihan tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen.

        Jokaisella niitä vastoinkäymisiä on eikä läheskään kaikki löydä koskaan kaveria tai ainakaan sellaista jonka haluaisi. Monet valittaa etteivät löydä seurustelukaveria, mutta miksi ette löydä toisianne. Minä en yritäkään enää saada kun pärjään hyvin yksinkin, eikä minua ainakaan irtoseksi ilman tunnetta pahemmin kiinnosta, vaikka joskus tulee sitäkin harrastettua.

        Yritin olla kaveria joidenkin kanssa ulkonäöstä välittämättä, mutta en jaksa enää kuin olla väleissä korkeintaan. Eräs joka ei ollut kovinkaan kaunis, olisi halunnut seurustella, mutta minä halusin olla vain kaveri. Väitti rakastavansa, vaikka sanoin aina ettei meistä tule paria ja monesti käyttäytyi aika inhottavasti.

        Oli yrittänyt muutaman kerran itsemurhaa, en tiedä kuinka tosissaan, ei uhkaillut, mutta päätin etten vaivaa sillä itseäni. Käytti paljon alkoholia ja lääkeitä, söi aivan likaa eikä käynyt enää juuri missään. Jossain vaiheessa kyllästyin temppuiluihin ja lopetin tapaamisen. Meni melkein 10 vuotta niin oli löydetty kuolleena.

        Surullinen kohtalo ja tulee silloin tällöin mieleen, mutta tuskinpa olisin voinut tehdä mitään. Hänellä kuitenkin oli paljon kavereita. Minusta sinunkin pitäisi arvostaa pelkkiä kavereitakin eikä pistää välejä poikki, mutta itsepähän tiedät mitä teet.

        Suurin osa ystävistäni on yllätys yllätys heteronaisia. Vain harvojen homojen kanssa tulen toimeen, mutta ne vähäisetkin asuvat toisilla paikkakunnilla. Sellasten kanssa en edes jaksa ystävystyä jotka ovat ensin torjuneet minut ulkonäköni vuoksi. Miksi ihmeessä olisin edes tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka pitää minua kuvottavana ja todennäköisesti seurani kohottaa hänen egoaan kun voi tuntea itsensä komeaksi ja täydelliseksi.

        Valitettavasti omalle kohdalle on sattunut enemmän stereotyyppisiä tapauksia joten siksi sorrun yleistykseen. Uskallan silti väittää vastaan tuohon, että suurin osa olisi tavallisia, koska sellasia normikavereita en ole paljoa tavannut. Kyllä suurin osa on kukasta kukkaan liitäjiä eikä edes etsi seurustelusuhdetta. Joidenkin kanssa voisi seurustella mutta haluaisivat silti paneskella ympäriinsä. Itse en sellaisiin avoimiin suhteisiin ryhdy.

        Se ei minua lohduta, että voisin elää yksin, koska kaipaan läheisyyttä. Entistä enemmän haluan kuolla jos joudun pakottamaan itseni yksinäisyyteen ja siihen, että katson heteroystävieni menevän naimisiin ja saavan lapsia. Tosin kuten mainitsin, en häihin enkä ristiäisiin edes osallistu. Jätin oman veljenikin esikoisen ristiäiset väliin. En tiedä mitä minusta ajattelee enkä välitä, koska hän ei edes tiedä, että kamppailen homouden kanssa. Eikä se asiaan auttaisi vaikka tietäisi koska vähät välitän läheisteni mielipiteistä siitä, että haluan kuolla homouden vuoksi.


    • kaksykköne

      Mä tajusin 13-14 vuotiaana olevani kiinnostunu rinnakkaisluokalla olevasta pojasta. No en sitä kertonu kellekkää millään tavalla enne lukion toista luokkaa. Kerroin silloselle parhaalle kaverille (nainen) ja siitä mein ystävyys vaan parani, kun pystyin alusta asti hänelle puhumaa avoimesti ja luottamuksellisesti. Tällä hetkellä ikää on tosiaankii reilut 21vee ja veljille oon kertonu sekä kavereille, vanhemmille en oo viel uskaltanu, kun en tiedä mitä mieltä he ovat. Mutta moni kaveri on sanonu, että mustakii on nähny päällepäin, että oon homo, vaikka en pukeudu mitenkään "homomaisesti". Kyllä se vaati aikaa enneku sitä hyväksy ittensä ja siihenkii edesautto paljon se et sai ees yhelle henkilölle puhuttua asiasta.

      Suosittelen, että jos vaan on luotettavia tyttöjä omassa kaveripiirissä ja tuut hyvin niitten kanssa toimeen. Kerrot yhelle niistä. Yleensä naiset osaa ottaa homouden nii avoimesti vastaan. Kun mun ala-asteelta asti parhaanakaverina ollu poika sai tietää, mikä minä olen, sain kuulla siltä ihan suoraa: "Jukka, mitä vittua?" Ja joo, vähän jäi yhteyden pito vähemmälle, mut nyt ilmeisesti on tajunnu et ihminen se minäkii olen, kun alkanu seura kiinnostaa taas.

      Sitte ymmärrän senkii kun on kotosin pieneltä kylältä, missä tiedetää sun asiat paremmin ku sä ite. No antaa ihmisten puhua, jos nii tykkäävät. Se ei _koskaan_ oo sulta pois, joku ei susta tykkää tai halua olla sun seurassa. Sillon voi todeta vaan, että saa poistua. Mulle on jo aivan sama mitä ihmiset musta puhuvat.

      Mutta, tässä päästäänkii siihen, että sun seksuaalinen suuntautuminen ei kuulu kenellekkään muulle ku sulle ittelles. Ehdotankii, että kun haet jatko-opiskelupaikkaa, hae sitä tarpeeks kaukanta. Silleen, ettei tuu tuttuja vastaan iha kokoajaa. Ite muutin vajaan 300km:n päähä kotikylästä ja kyllä on taas oppinu ittestäni ja saanu ihan mahtavia koulukavereita ympärille. Ehkä parempia ku kotona, paitsi se kenelle ensimmäisenä kerroin.

    • Flami

      Käytät vittuilua panssarina, kun pelkää, että hajoat. Jospa ihan vähän antaisit itsellesi liekaa. Ei kaikki hajoa, vaikka päästäisit ihmisiä vähäsen lähemmäksi itseäsi. Muista, että elämä on yksi tanssi. Jos sattumoisin olet homo, ota elämästä kaikki ilo irti. Siksi elämässä saa mokata, temmeltää ja törttöillä. Tämä on ainutkertainen tilaisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä.

      Suosittelen hankkimaan homoystäviä. Kestät myrskyt paremmin.

      Pelkäät, ettet ole pidetty. Mitä, jos koittaisit olla ystävällinen, vaikka sitten ihan tavallisen näköiselle, jolle uskallat. Saavutat sen, ettei sinun tarvitse pelätä olevasi vihattu. Suosittelen.

      Tiesitkö, kukaan ei pakota sinua olemaan homo. Ihastuminen on sallittua heteroillakin, myös miehiin. Jos tytöt eivät kiinnosta, se on vain yksi fakta. Rakenna elämästäsi sellainen, jossa tunnet olosi turvalliseksi ja hyväksi. Jos tuntuu siltä, ettet ole valmis seksuaalisuuteen, jätä se myöhemmäksi. Seksuaalisuus on kiva asia (tulet huomaamaan), mutta ei se missään tapauksessa ole ainoa asia.

    • mä oon mä

      8 ja 9 luokan välisenä kesänä kun olin vielä 14 olin ihan samassa tilanteessa. ja mietin että miks just mun pitää olla homo. ja halusin vaa tappaa itteni. mä rupesin lääkitseen tota alkoholilla ja se autto, vaik vähän erikoisella tavalla. norkoilin kaupan edessä, pyysin jotain hakeen kaljaa ja menin metsään juomaan ne yksin ja makasin siellä kännissä ja säälin itteeni.

      kerran se kaljanhakija oli sellanen n 25-v väkivaltarikollisen näkönen mies. tatskat ja kalju ja vaa jotenki niin vaarallisen näkönen. mun oli pakko mennä kysyyn just siltä koska mä olin vaa pelkkä homo ilman ihmisarvoo ja mä varmaan suunnilleen toivoin että se tappais mut siihen paikkaan niin ei ite tarttis. no, se haki ihan ystävällisesti ne kaljat ja sattumalta ehkä viikkoo myöhemmin haki uudestaa ku se sattu siihen kohdalle.

      kolmannen kerran mä näin sen bussissa ja kysyin silt siellä jo et voisko se käydä hakee ku päästään siihen kaupalle. en mä sen kans koskaan ennen ollut puhunut mitään mut nyt siinä oli aikaa ku se bussimatka kesti ja se kysy että mihin oon menossa juomaan. olis varmaan pitäny valehdella että kaverien kanssa tai jotain mut mä vaan sanoin sille ihan rehellisesti että yksin metsään. se ei ihmetelly eikä tuominnu eikä mitään vaan sano vaa ihan luontevasti että seki aikoo ottaa kaljaa, lähe sen luo seuraks. muistan ku mietin että se varmaan vähintää raiskaa tai sitte tappaa tai jotai ja aattelin että se on mulle ihan oikeen ja sanoin että voin mä tullaki.

      se päivä muutti mun elämän. me vaa lojuttiin sen kämpässä sohvalla, katottiin telkkaria juotiin kaljaa ja puhuttiin paskaa. jotenkin sille oli hirveen helppo puhua vaik en ees tuntenu sitä ollenkaan, tai ehkä just siks. vaikkei se mitään udellu niin yhtäkkii mä olin kertonu sille mun salaisimmat ajatukset mistä olin päättäny etten ikinä koskaan kertois kellekään mitään. ja mä en ikinä unohda sitä että ku sanoin sille että oon homo niin se ei syyttäny, moittinu, valittanu, käyny kimppuun tai mitään muutakaan. se kysy miltä se musta tuntuu. ja ku se vähän sen jälkeen meni käymään jääkaapil nii se kysy iha neutraalisti että tuonko sulleki kaljan. kysy multa! homolta! se ei heittänykää mua pihalle tai hakannu paskaks vaan suhtautu ihan samal tavalla ku ennenki. mä en jotenkin tajunnu että se olis ees mahdollista. himassa ku oisin kertonu nii kohtalo olis ollu vähintään sama ku salkkarie larilla.

      me vaihdettii kännykkänumeroita ja sillon tällön jotain tekstailtiin sen jälkeen, tai oikeestaa mä lähettelin sille viestei mut aina se vastas. ja ku pyysin ni se haki kaljaa ja kysy joka kerta että tuutko meille ottaan. sen kesän aikana oikeestaan se kaljaki väheni koska ei mun tarvinnu enää juoda sitä, se oli vaan tekosyy mennä sinne hengaan. mä jotenkin nautin siitä koska mä sain olla ihan oma itteni, se ties mun salaisimmat salaisuudet eikä se välittäny pätkääkään siitä et sen sohvalla loju homo. sille oli ihan sama.

      pikku hiljaa tutustuin sen kavereihinki ku niitä oli sillä käymäs ja aina välillä sil on joku muijaki menossa ja siihenki sitte tutustu. se jotenki hoiti sen homoasian aina niin ettei siitä pahemmin mitään puhuttu mut ne kaikki ties siitä. sen kaverit on ihan samasta muotista ku seki, ne näyttää siltä et ne vois millo tahansa hakata kenet vaan paskaks mut sit ne ei kuitenkaan oo yhtään väkivaltasia oikeesti.

      nyt oon 22 ja oon joskus vieny sille näytille jotain mun epämääräsiä säätöjäki. en ikimaailmas haluis enää tappaa itteeni, mä oon just sellane ku oon ja haluun olla! vanhemmille en oo kyllä vieläkää kertonu enkä tiedä kerronko koskaan mut toi jätkä sai mut rakastamaan elämää vaan sillä että se hyväksy mut homona.

      täst tuli nyt kyl hirveen pitkä ja sekava selitys, jos joku jakso lukee tänne asti ni kiitos siitä ja rakastakaa itteenne homoinaki!

      • erikoinen juttu

        Ihmettelen vaan miksi homous saa kenetkään tuntemaan itsensä niin huonoksi, edes koulukiusaaminen tms ei pitäisi vaikuttaa itsetuntoon. Hullua edes ajatella itsemurhaa kun täysi-ikäisenä voi vaikuttaa itse elämäänsä paljon enemmän ja toisaalta alaikäisenä ei tarvitse huolehtia paljon mistään jos vanhemmat kunnolliset. Joku kenelle puhua on tietysti on hyvä olla, jos joku asia vaivaa mieltä, useimmat voi puhua kotonakin.

        Todennäköisemmin varmaan alaikäisenä joutuu hakatuksi oman ikäisten taholta tai sitten nuoret hakkaa vanhempia porukalla, mutta onhan noita toisin päinkin. Suurin osa aikuisista varmaan haluaa auttaa, vaikka ei välttämättä alkoholia hakemalla. Käyttö tuossa iässä ei tunnu kovin järkevältä, mutta ehkäpä siitä voi olla apuakin kohtuudella käytettynä.


    • homoillaaanko?<3

      Mua ei haittaa olla homo. Ei se pahemmin vaikuta mihinkään ja miehet on kivoja. :P

    • Sosiocripple

      Suosittelen avun hakemista. Itse en pystynyt nuoruudessani, koska ei ollut esimerkiksi tällaista foorumia. Jos et voi puhua vanhemmillesi tästä, niin mene koulupsykologille tai vaan terveyssisarelle ja kerro hänelle. Vieraalle ihmiselle on helpompi kertoa. Sulla on tulevaisuus edessä! Itse olen saanut apua psykiatrilta ja psykoterapiasta. Ei kannata jättää käyttämättä apumahdollisuuksia.

      Ihmismieli on monimutkainen mekanismi, se, mikä tuntuu nyt mahdottomalta voi huomenna olla mahdollista.

      Tsemppiä!

      • just lost my bestfriend

        Mun paras kaveri teki itsarin torstaina. En ikinä aatellut että se ois homo tai mitään. Sen vanhemmat anto mulle sen läppärin ja löysin sivuhistoriasta tän.. Musta tuntuu että tää mun paras kaveri alotti tän ketjun! Mä en käsitä miksei se hankkinu apua! Tää oli kauhee järkytys koko kylälle. Vanhemmillekin vähän huonompi joulu tulossa kun alle viikko ennen aattoa löysivät poikansa vessasta ranteet auki veri lammikon keskellä.
        Se oli kirjottanut myös kirjeen.. Siinä se vain selitteli elämänsä vaikeudesta mutta ei homoudesta maininnut sanallakaan..
        JOS OON VÄÄRÄSSÄ EIKÄ MUN PARAS KAVERI KIRJOITTANUTKAAN TÄTÄ, NIIN OIKEA ALOITTAJA VOISI PISTÄÄ VIESTIN KETJUUN ETTÄ TIEDÄMME!


      • Trolli P.
        just lost my bestfriend kirjoitti:

        Mun paras kaveri teki itsarin torstaina. En ikinä aatellut että se ois homo tai mitään. Sen vanhemmat anto mulle sen läppärin ja löysin sivuhistoriasta tän.. Musta tuntuu että tää mun paras kaveri alotti tän ketjun! Mä en käsitä miksei se hankkinu apua! Tää oli kauhee järkytys koko kylälle. Vanhemmillekin vähän huonompi joulu tulossa kun alle viikko ennen aattoa löysivät poikansa vessasta ranteet auki veri lammikon keskellä.
        Se oli kirjottanut myös kirjeen.. Siinä se vain selitteli elämänsä vaikeudesta mutta ei homoudesta maininnut sanallakaan..
        JOS OON VÄÄRÄSSÄ EIKÄ MUN PARAS KAVERI KIRJOITTANUTKAAN TÄTÄ, NIIN OIKEA ALOITTAJA VOISI PISTÄÄ VIESTIN KETJUUN ETTÄ TIEDÄMME!

        Miksi he olisivat läppärin kaverille antaneet ja mistä tiedät olleen homo, kertoiko jossain tiedostossa? Yleensä poliisit tutkii tietokoneen (itse)murhatapauksissa ja siinä menee aikaa, harvemmalla myöskään tietokone lukitsematta ja vielä sivuhistoria tallessa. Tuollainen on myös erittäin harvinainen tapa tehdä itsemurha miespuolisille.


      • just lost my bestfriend
        Trolli P. kirjoitti:

        Miksi he olisivat läppärin kaverille antaneet ja mistä tiedät olleen homo, kertoiko jossain tiedostossa? Yleensä poliisit tutkii tietokoneen (itse)murhatapauksissa ja siinä menee aikaa, harvemmalla myöskään tietokone lukitsematta ja vielä sivuhistoria tallessa. Tuollainen on myös erittäin harvinainen tapa tehdä itsemurha miespuolisille.

        Sen vanhemmat ei halua pitää sen tavaroita ja antavat kaiken mitä joku voi tarvita pois ja sen jälkeen pistävät loput kaatopaikalle ja mä sain sen läppärin.
        Ja päättelin sen homouden siitä, kun tän läppärin sivuhistoria on täynnä homoaiheisia sivustoja. Eikä poliisi kysellyt sen tavaroista lainkaan kun ihan todistetusti oli itsemurha eikä ole syytä tutkia.
        Luuletko että valehtelen?? Kuka keksis tällasta omasta päästään ja saisi tästä jotain nautintoa?!


      • joopajoo . .
        just lost my bestfriend kirjoitti:

        Sen vanhemmat ei halua pitää sen tavaroita ja antavat kaiken mitä joku voi tarvita pois ja sen jälkeen pistävät loput kaatopaikalle ja mä sain sen läppärin.
        Ja päättelin sen homouden siitä, kun tän läppärin sivuhistoria on täynnä homoaiheisia sivustoja. Eikä poliisi kysellyt sen tavaroista lainkaan kun ihan todistetusti oli itsemurha eikä ole syytä tutkia.
        Luuletko että valehtelen?? Kuka keksis tällasta omasta päästään ja saisi tästä jotain nautintoa?!

        Vai että tavaratkin kaatopaikalle saman tien.


    • en tii liittyks toi mut.

      No mä oon tällä hetkellä 14v. Homo ja siitä tietää vain pari mun kaveria mutta niille se on ok ja ollaan lähennetty niiden kanssa sen jälkeen vielä enemmän myös niiden poikien kanssa. Yks poika joa ei tiedä siitä vielä tuli kysymään multa eilen et kestä tykkään, no käskin sen arvaan ja se sano yhden tytön no sit sanoin et ei lähelläkään ja se sano "eliii.......poika????" no sit menin ihan sanottamaks enkä sanonu sille enää mitään mutta nyt mietin että mun on pakko kertoo ja kyllä se aina helpottaa kun jollekulle kertoo homoudesta :3

      • Puhuminen auttaa

        Puhuminen auttaa, tiedän kokemuksesta. Samojen asioiden päässään miettiminen ei ole sama asia, kuin, jos puhuu jonkun ihmisen kanssa ne asiat. On se niin kummallinen tämä ihmismieli :)


    • gayboihe

      Todella harmillista, että homouden takia aletaan syrjimään. Etenkin nuoressa iässä se voi olla tosi vahingollista. Onko homopojilla tosiaan noin ikävästi asiat? Nuorten homojen pitäisi ottaa tytöistä mallia. Nehän tulevat jo yläasteikäisinä ryminällä kaapista ulos, jotkut heterotytötkin väittävät olevansa lesboja ollakseen mukamas "coolimpia" ja saadakseen huomiota.

      Vai onko muka vielä nykypäivänäkin miesten homous "kielletympää" kuin naisten? =/

    • vaihtoehdot

      uskovaisena heterona sanon että voi mennä eheytykseen tai elää selibaatissa.

    • Elämä on ihanaa

      Elämä on ihanaa, näin jälkikäteen ajateltuna miksi en tehny tätä 15v. aikasemmin, tulin kaapista ulos pian ikää 30v. parempi sekin kuin ei milloinkaan, kaikki kaverit ja vanhemmat on hyväksynyt asian. Olen niin läpinäkyvä et kaverit tiesi et oon oikeesti homo. Olin naisen kans parisuteessa parivuotta kun uskottelin olevani hetero, harmittaa vain miksi petin itseäni ja valehtelin itselleni. Kyllähän mä vetoa tunsin koulussa eräisiin jätkiin, mut tapoin tunteet, mikä oli elämäni suurin virhe. Pelkäsin että tulen tuomituksi ja vanhemmat ei hyväksy ja kaverit lähtee. Ilmapiiri nuorena oli hyvin homovastainen tai luulin niin ja luulin sen olevan vielläkin. Ei aivan muuta kaverit kannustaa että saan olla oma itseni, vanhemmat ei ole moksiskaan. Nyt saan vihdoin olla sitä mitä haluan ja seurustella miehen kanssa jota rakastan.

      Rakastan itseäni juuri tälläisena kuin olen, eli homona. Kaverit rakastaa mua yhtäpaljon vaikka olen avoimesti homo. Älkää pysytelkö kaapissa vaan olkaa sitä mitä olette ja rakastakaa itseänne ja toisianne sellasena kuin kaikki on.
      Olkaa onnellisia itsestänne :)

      • ja nami nami

        Kaikilla se vaan ei ole senkään vertaa ihanaa ulkona.


      • MyöhHerännäinen2013

        Oon itekkin painiskellu tässä 30-kympin jälkeen ja hetero suhteesta saatujen bänien takia oman seksuaalisuuteni kanssa ja tullu siihen tulokseen, että oon vähintään biseksuaalinen. Mutta jotenkin toivoisin ja tuntuu, että sisälläni tiedän että oon ihan täyshomo oon ehkä vaan harjotellu himoamaan naisia ja jopa onnistunut huijaamaan itseäni ja exääni että lopulta nautin jopa seksistä. Kuitenkin aina oli vähän semmonen outo olo sängyssä hänen kanssaan, että nyt ei mee ihan kaikki oikeen. Tuntuu kuitenkin, että vähän mua naiset vielä jollainlailla kiinnostaa, että tää on siis tosi vaikee sanoo mitä oikeesti oon. Enkä loppuviimein tiedä haluanko enään minkäänlaista uutta suhde tai liian tärkeetä ihmistä elämääni. En ainakaan toiselle naiselle halua homoudestani kertoa tai sitte mun täytyy kyllä tulla ulos ihan kokonaan.

        Joten miksipä tulla kaapista? Tiedän, että monet ei haluaisi sitä kuulla. Että oon homo siis. Voihan sitä olla homo ihan hiljaakin? Pitää sillee ihan omana tietonaan. Ja ihailla miehiä salaa.

        Välillä vaan mietin, että näkeeköhän sen musta päältäpäin? Exä ainakin sano, että jossain tilanteissa epäili sitä kyllä.


      • Lihaskimppu
        MyöhHerännäinen2013 kirjoitti:

        Oon itekkin painiskellu tässä 30-kympin jälkeen ja hetero suhteesta saatujen bänien takia oman seksuaalisuuteni kanssa ja tullu siihen tulokseen, että oon vähintään biseksuaalinen. Mutta jotenkin toivoisin ja tuntuu, että sisälläni tiedän että oon ihan täyshomo oon ehkä vaan harjotellu himoamaan naisia ja jopa onnistunut huijaamaan itseäni ja exääni että lopulta nautin jopa seksistä. Kuitenkin aina oli vähän semmonen outo olo sängyssä hänen kanssaan, että nyt ei mee ihan kaikki oikeen. Tuntuu kuitenkin, että vähän mua naiset vielä jollainlailla kiinnostaa, että tää on siis tosi vaikee sanoo mitä oikeesti oon. Enkä loppuviimein tiedä haluanko enään minkäänlaista uutta suhde tai liian tärkeetä ihmistä elämääni. En ainakaan toiselle naiselle halua homoudestani kertoa tai sitte mun täytyy kyllä tulla ulos ihan kokonaan.

        Joten miksipä tulla kaapista? Tiedän, että monet ei haluaisi sitä kuulla. Että oon homo siis. Voihan sitä olla homo ihan hiljaakin? Pitää sillee ihan omana tietonaan. Ja ihailla miehiä salaa.

        Välillä vaan mietin, että näkeeköhän sen musta päältäpäin? Exä ainakin sano, että jossain tilanteissa epäili sitä kyllä.

        Ole itsellesi suvaitsevainen. Elämä on onnen pilkahduksia. On vähän hassua selittää, että "luulin olevani onnellinen". Niin sanotaan kaikista entisistä suhteista, mutta yleensä sitä ollaan myös oltu. Jatkuva onni on länsimainen harha.

        Se, että heteroseksi ei tyydytä tai suhde jättää tunnetyhjiön ei tee sinusta vielä homoa. Stressin keskellä vahva hyvä olkapää tuntuu varmasti hyvältä. Mies voi tarjota sellaista, mutta joskus ystävän olkapää on vakaampi kuin seksikumppanin. Homo voi olla myös lempeä ystävä.

        Jos homous näkyisi päältä, vanhempien mielestä kaikki teinit olisivat homoja. Sitä kaikki ei ole.

        Mietit selvästi, mitä mies voisi tarjota. Suhde on kahden ihmisen sopimus, joten mitään pakkoa ei ole kailottaa suuntautumisia maailmalle. Se on teidän kahden asia.
        Lämpö ilman odotuksia on minun suhdeihanteeni. Hellyyttä ilman vaatimuksia. Se, että pitää toisesta ilman, että sitä pitäisi selitellä, perustella tai osoittaa. Sellainen tekee hyvää elämän myrskyssä. Syli ja hymy avoinna aina, kun sitä kaipaa.


      • ikäväherätys
        MyöhHerännäinen2013 kirjoitti:

        Oon itekkin painiskellu tässä 30-kympin jälkeen ja hetero suhteesta saatujen bänien takia oman seksuaalisuuteni kanssa ja tullu siihen tulokseen, että oon vähintään biseksuaalinen. Mutta jotenkin toivoisin ja tuntuu, että sisälläni tiedän että oon ihan täyshomo oon ehkä vaan harjotellu himoamaan naisia ja jopa onnistunut huijaamaan itseäni ja exääni että lopulta nautin jopa seksistä. Kuitenkin aina oli vähän semmonen outo olo sängyssä hänen kanssaan, että nyt ei mee ihan kaikki oikeen. Tuntuu kuitenkin, että vähän mua naiset vielä jollainlailla kiinnostaa, että tää on siis tosi vaikee sanoo mitä oikeesti oon. Enkä loppuviimein tiedä haluanko enään minkäänlaista uutta suhde tai liian tärkeetä ihmistä elämääni. En ainakaan toiselle naiselle halua homoudestani kertoa tai sitte mun täytyy kyllä tulla ulos ihan kokonaan.

        Joten miksipä tulla kaapista? Tiedän, että monet ei haluaisi sitä kuulla. Että oon homo siis. Voihan sitä olla homo ihan hiljaakin? Pitää sillee ihan omana tietonaan. Ja ihailla miehiä salaa.

        Välillä vaan mietin, että näkeeköhän sen musta päältäpäin? Exä ainakin sano, että jossain tilanteissa epäili sitä kyllä.

        Sulla on sydänsuruja jotka ovat osoitus että et sinä ainakaan homo ole. Tiedän kyllä itsekin miltä ne tuntuvat sillä itselläni oli kolmekymppisenä tippa silmässä kun tyttöystävä jätti. Bisse voit olla. Voisiko olla että haluaisit olla sängyssä joskus tyttö mutta et osaa oikein pukea toiveitasi sanoiksi?


      • MyöhHerännäinen2013
        Lihaskimppu kirjoitti:

        Ole itsellesi suvaitsevainen. Elämä on onnen pilkahduksia. On vähän hassua selittää, että "luulin olevani onnellinen". Niin sanotaan kaikista entisistä suhteista, mutta yleensä sitä ollaan myös oltu. Jatkuva onni on länsimainen harha.

        Se, että heteroseksi ei tyydytä tai suhde jättää tunnetyhjiön ei tee sinusta vielä homoa. Stressin keskellä vahva hyvä olkapää tuntuu varmasti hyvältä. Mies voi tarjota sellaista, mutta joskus ystävän olkapää on vakaampi kuin seksikumppanin. Homo voi olla myös lempeä ystävä.

        Jos homous näkyisi päältä, vanhempien mielestä kaikki teinit olisivat homoja. Sitä kaikki ei ole.

        Mietit selvästi, mitä mies voisi tarjota. Suhde on kahden ihmisen sopimus, joten mitään pakkoa ei ole kailottaa suuntautumisia maailmalle. Se on teidän kahden asia.
        Lämpö ilman odotuksia on minun suhdeihanteeni. Hellyyttä ilman vaatimuksia. Se, että pitää toisesta ilman, että sitä pitäisi selitellä, perustella tai osoittaa. Sellainen tekee hyvää elämän myrskyssä. Syli ja hymy avoinna aina, kun sitä kaipaa.

        Olen suvaitsevainen itseäni kohtaan ja siksipä hyväksynkin tämmöisenkin asian seksuaalisuudestani. Ja itseasiassa kun aloin hyväksymään tätä seikkaa itsestäni se oli todella suuri helpotus. Aikaisemmin koitin kokoajan kieltää kiinnostustani miehiä kohtaan, mutta kuitenkin koin sitä aikaajoin kun juttelin mukavien ja kiinnostavien miesten kanssa, katsoin peilistä ym. En tarkoita, että jos lähtisin suhteeseen toisen miehen kanssa elämäni olisi silloin pelkkää ruusuillatanssimista. Voisi olla hyvinkin päinvastoin. Mutta tämmöinen piirre jos on itsessä niin on se ihan hyödyllistä hyväksyä ja koittaa antaa itselleen lupa tuntea. Koska jos se tulee syvältä itsestä niin et sitä voi kuitenkaan estää. On sitten eri asia miten elät sen kanssa voihan sitä olla ihan selibaatissakin tai jos myöhemmin kokee, että rakastuukin naiseen niin voihan sitäkin kokeilla. On olemassa paljon miespuolisia gay-ihmisiä jotka ovat naimisissa vastakkaisen sukupuolen kanssa(esim. 70-luvun Homojen oikeuksien puolesta taistelija Gay-Tom Robinson). Ehkä kuitenkin avoimuus kertoa kumppanille omasta seksuaalisuudesta suuntautumisesta ennen esim. avioitumista olisi viisasta.

        Mutta joo tuo syli ja leveät vahvat hartiat ja mahdollisesti tiukka miehinen ote ja läheisyys(Lihaskimppu?) ;). Ne olisi hienoja asioita kokea toisen miehen kanssa. Oon ite kuitenkin niin epävarma aina, että olisi hieno kun toinen sanoisi. Että nyt tehdään näin ja saisi vaan olla hänen rakkaansa ja tehdä yhdessä asioita. Ei ole kyse pelkästään seksistä ja voi olla, että nuo asiat löydän kaveruudesta johonkin mukavaan tyyppiin. On ihanaa kun ei tarvitse olla niin vakava enään tässävaiheessa elämää näistäkään asioista.

        Haluan toivoa ketjun aloittajalle rohkeutta jos hän vielä tätä lukee. Kyllä elämä lähtee siitä vielä kulkemaan. Seksuaalisuus on vaan yksi osa elämää ja suurimman osan ajasta saa ja voi keskittyä monenmoneen muuhunkin asiaan ja ehkä sekin auttaa sitten vähänkuin mutkan kautta tuntemaan itseään.


      • MyöhHerännäinen2013
        ikäväherätys kirjoitti:

        Sulla on sydänsuruja jotka ovat osoitus että et sinä ainakaan homo ole. Tiedän kyllä itsekin miltä ne tuntuvat sillä itselläni oli kolmekymppisenä tippa silmässä kun tyttöystävä jätti. Bisse voit olla. Voisiko olla että haluaisit olla sängyssä joskus tyttö mutta et osaa oikein pukea toiveitasi sanoiksi?

        En koe, että itselläni nyt suuremmin olisi mitään sydänsuruja enään ja ihmettelin muutenkin kuinka hyvin pääsin exästäni yli. Tottakai rakastin häntä, mutta ei se nyt tarkoita varsinaisesti mitään tämänasian suhteen.

        Pahoittelen omia sydänsurujasi, eihän ne bänät koskaan kivoja oo. Ja meille kundeille ne varmasti on paljon hankalampia yleensä kun tytöille. Ehkä monet meidän sukupuolesta ei aina osaa käsitellä tunteitaan samallalailla kun naiset. Ja tietenkin meiltä puuttuu usein se tyttöjen vertaistuki järjestelmä jonka naiset osaa jo lapsuudessaan luoda niin hyvin. Mut eiks niin, että kyllä säkin varmaan oot jo päässy varmaan vähän siitä yli?

        Voin olla ihan se miksi itseni määrittelen ja tunnen olevani. Olinkin mielestäni sängyssäkin hieman enemmän feminiinisempi ja hänkin tästä joskus huomautti.


    • zjarmo

      Suuren ahdistuksen ymmärtää kun aattelee millasessa ympäristössä ja mihin arvoihin sut on kasvatettu.

      Lyhyesti: Ala ottamaan etäisyyttä vanhempiisi. Valitse itse ketä kutsut nimellä "mun porukat". Muuta tarvittaessa pois. Get a life! (of your own)

      Jos nyt suinkin jaksat elää vuoden ja pari, niin huomaat, että sulla on ympärillä yhteisö, jossa huomaat olevasi ihan normin mukainen eikä sun tarvi enää olla huolissas sun identiteetistä koska muutkaan ei ole.

      Mun rakkaalle broidille kävi niin, että se yritti olla puoliväkisin huonolla menestyksellä hetero kunnes meinas pälli räjähtää. Se oli ajatellut että vanhemmat suurinpiirtein tappaa sen jos se kertoo. Lopulta se ei enää välittänyt vaan kerto vanhemmille huolimatta mitä tapahtuu. No nepä olikin ihan cool ja sanoi, että no hyvä, että tiedetään nyt, mistä olet ollut ahistunut, toivottavasti helpottaa jatkossa, otatko laskiaispullaa.

    • Elämä on ihanaa

      Niin minäkin luulin että vanhemmat lähinnä tappaa ja pistää välit poikki ja luulin myös et kaverit niin tekee, aivan päinvastainen reaktio on tapahtunut. Vaikka naisen kanssa seurustelin puol väkisin, kun uskottelin itselleni olelvani hetero. Kyllä oma äitini minut tuntee, vaikka naisen kanssa olinkin sano että kyllä hän sen on huomannut et pidät enemmän miehistä kun naisista vaikka sitä et olekkaan kertonut.

      Olkaa avoimia, jos joku ystävä kaveri vanhempi jättää/lähtee sen takia että on homo, sinä et ole sille koskaan merkinnyt mitään, kyllä se näköjään näin on että oikeat ystävät on oikeita ystäviä, olet sinä sitten hetero tai homo tai jotain siltä väliltä.

      Jos joku juntti ahdasmielinen pelle ei hyväksy sinua, niin ei sellasen kans tarvitse olla missään tekemisissä. Se ei ole sinun ongelmasi jos joku menettää yöunensa sen takia, että tykkäät samasta sukupuolesta kuin ite olet.

      • MyöhHerännäinen2013

        Ihanaa! :) Uskon että munkin äiti suhtautuis noin jos kertoisin sille. Sulla on ihanat vanhemmat. :)


    • wwwww

      Itsekkin tunsin pitkään olevani bi, eli tytöt ja pojat kiinnosti( tosin deittaillut olen vain tyttöjen kanssa...) kiinnostus poikiin li lähinnä siis seksuaalista, muuten täysin ns"normaalia" jos puhuttaisiin heteroseksuaalisen koskaan oikein ajatellut "kumpi"olisin kunnes tajusin että olin pornoriippuvainen. Katsoin pornoa aika usein (joka päivä n1-3 kertaa) ja tajusin että aina kun katsoin "liikaa" pornoa jossa on naisia , ennen pitkää mieli teki katsoa sitten jätkiä mielialani vaihtelivat "homojen" ja "heteroiden" ajatusten välillä kuin vuoristorata. Nyt kun olen pornoriippuvuudesta viimeinkin nyt eroon päässyt, huomaan, etten ole enä"nniin" "bi" kuin aikaisemmin. En ajattele ollenkaan enää päivän aikana kuinka hyvältä kyrpä tuntuisi perseessäni tai toisinpäin samoin myös alastomien naisten alituinen ajattelu on vähentynyt, en ole enää über seksuaalinen kuin aikaisemmin ja kaikki on siis paremmin kuin hyvin. Ongelmani johtuivat siis pornosta. Älkää siis tuijottako sitä pornoa niin paljoa. Auttoi ainakin minua :D

    • galle

      Kuulehan nuorukainen!

      Homous ei ole itsemurhan aihe, jos onkin niin huono sellainen. Jos sä et oo saannu niitä kundeja, joita oot yrittäny, älä jää siihen.
      Sulla on koko elämä edessä, ilot ja pettymykset. Rakkaudet ja hylkäämiset. Näin se vaan on.

    • toivon sulle hyvää

      Suosittelen sydämestäni menemään mukaan Aslanin toimintaan. http://elavatvedet.fi/ajankohtaista/elavat-vedet-opetuslapseusviikko-28-6-2-7-2014-la-ke-jyvaskylan-seudulla/

      Luepa Elävät vedet-kesäviikoille osallistuneiden kokemuksia: http://elavatvedet.fi/ajankohtaista/aslan-ryn-kesaviikolle-osallistuneiden-kokemuksia/#more-147

      Aloittaja: Onko Sinun mielestäsi mies ja mies tarkoitettu yhteen?
      Ei minunkaan mielestäni.
      Miksi valita yksinäisyys ja epätoivo, pahimmillaan itsetuhoisuus, jos vaihtoehtona voi olla eheä, normaali parisuhde, perhe-elämä ja vapaus toivottomuudesta?
      Mieti edes! Mitään et menetä, jos haluat yrittää muutosta elämäntapaasi.

      • tjnymkrkx

        Moni ehkä toivoisi että noista yllämainituista olisi apua, mutta taitaa onnistumisprosentti muutoksen suhteen olla likimain nolla.


      • Vanhoja_virsiä

        "Yksinäisyys ja epätoivo, pahimmillaan itsetuhoisuus" – Hah! Olen elänyt mieheni kanssa yhdessä melkein parikymmentävuotta, erittäin läheisinä ja onnellisina. Samaan aikaan tuttavapiirissämme heterosuhteita ajautuu eroon ja umpikujaan tämän tästä. Siinäpä hyvää mallia normaalista parisuhteesta, perhe-elämästä ja vapaudesta.


    • vanhahomo

      Hei boy! Ei siihen (tähän) kuole. Minä olen elänyt tämän (sairaan) ominaisuuden kanssa 3 kertaa pidempään kuin sinä olet. Edelleen olen onnellisesti kaapissa ja pysyn täällä hamaan tulevaisuuteen asti. Toimin näin, koska tiedän, että ulostuloni myötä moni ns. ystäväni hylkää minut. Vaikka olenkin yhteiskunnan silmissä erilainen, olen onnistunut elämässäni erittäin hyvin. Olen onnellinen ja ylpeä saavutuksistani. Neuvona sinulle: anna ajan kulua ja kasva aikuiseksi. Moni asia muuttuu ajan myötä paremmaksi.

    • justice

      Julkisilla paikoilla teot eivät mene tunteen mukaan, vaan Suomen lakien rajoissa.

    • Infooo88888888888888

      Älä mieti seksuaalisuuttas vaan mieti vaikka mitä opiskella ammatikseen sekä keskity myös harrastuksiin.

      Jos joku sun "kavereista" vihaa sua, niin ne eivät ole kavereita eikä todellakaan kannata antaa homofobisten ja ahdasmielisten ihmisten herjausten vaikuttaa omaan elämääsi.

      Mietippä mitä äitisi ajattelisi jos tappaisit itsesi? Tuskin hän sentään ilahtuisi asiasta.

      Onko mielessäsi käynyt se, että olet ihminen etkä mikään asia joka lokeroidaan homoihin, bi-seksuaaleihin tai heteroihin?

      Jo korkeakoulusta valmistuminen ja työpaikan löytäminen on huomattavasti merkityksellisempää (ja työttömyys huomattavasti homona elämistä vaikeampaa) kuin oman seksuaalisuutensa miettiminen.

      Itse olin työtön 10 vuotta ja jos olisin murehtinut homouttani sen aikana, en varmaan olisi edes enää hengissä.

      Sinulla on tulevaisuus vielä edessä joten kannattaa panostaa opiskeluun ja elämästä nauttimiseen, sillä töitä ei saada, töitä haetaan ja niiden työpaikkailmoitusten ja työhaastattelujen määrä jota moni joutuu tekemään yksistään riittää saamaan ihmisen hyppäämään junan alle.

      Jos sinusta homona olo on hirveää, odotappa kun tulee se vaihe kun pitää etsiä töitä ja täyttää ties mitä tukihakemuksia jotta saat nippa nappa tarpeeksi rahaa pystyäksesi elättämään itsesi, ja se raha ei riitä edes viikottaiseen lauantai karkkipussiin

    • Vanhamies

      Älä älä hyvä nuoren miehen alkuu tee itsemurhaa, se vasta vihon viimeinen temppu onkin älä tee! elämä on liian arvokas sellaiseen, sun täytyy hakee jostai mieluiten vertais tukea ja jottain apua vaikka puhumassa jollekkin hyvälle psykologille tai sellaiselle hyvälle tyypille ketä osaa helpottaa sun oloasi, mutta ÄLÄ! Todellakaan tee itsemurhaa, koska sä aiheutat sillä tosi paljon surua ja pahaa mieltä perheellesi, tuttavillesi ja jopa hyville kavereillesi. Sitä paitsi olet ihminen siinä missä muutkin homous on ihan ok! ja me hyväksymme sinut sellaisena kun sinä olet siinä missä muutkin, älä syyllistä itseäsi hyvä mies vaan hae apua jotta sinua osataan auttaa ja neuvoa, minäkin pystyisin sinua auttamaan jos vain haluat tulla puhumaan minun luokse jos siltä tuntuu ja sitä paitsi sinä olet vielä hyvin nuori, sinulla on vielä elämä edessä, nauti siitä. Minä olen jo kaiken kokenut 24-wuotias wanha ikäloppu jo aikojen takaa, mutta silti jaksaa vielä elää eteenpäin monta kymmentä vuotta! Kuten myös sinäkin, joten tsemppiä poika, äläkä anna periksi! Äläkä todellakaan tee itsemurhaa tai mitään muutakaan.

    • Jeppuboy

      Viime sota-ajoista asti on jo tiedetty mikä homo on.

    • Jeppuboy

      Mä kyllä sain koulussa ihan asiallista valistusta. Maikat kerto yleensä, että homous on Suomessa
      sallittua. Voi hakea nettiklippien unelmamiehen jopa ulkomailta.

    • loppu

      Tämä aloitus on vuodelta 2013. Ei ole tarpeellista enää vastata tähän, tilanne lienee ratkennut suuntaan tai toiseen.

      • Anonyymi

        kys


    • Anonyymi

      Oon homo. Sporttinen mies ja seksi mielessä.

    • Anonyymi

      Oon bi ja inhoon sitä et homoutta pidetään sairautena ja siks homot kärsii ja niitten pitää salata se. :(( ku mulle paljastu et tykkään myös pojista olin aika hämilläni ja sit Onneks huomasin et tykkään viel tytöistä mut mun naismaku vaa on sellai et vaikee löytää oikeaa. Mut kyl sitä miettii et miks homoja syntyy ku ne joutuu käymään sen helvetin ja pelon. Se on kamalaa. Uskon Jumalaan mut en usko et homous on syntiä. Jos voisin muuttaa maailmaa nii homovastaiset painuis helvettii. Niistä on vaa harmia. Homot on ihmisiä ja on typerää et kiusataan tollasen takia

    • Anonyymi

      Mistä tiedät,oletko itse????

    • Anonyymi

      Olen koko ikäni ollut homo. Lapsuuteni ja nuoruuteni aikana en saanut kavereita ja olin onneton. En vaan itse tiennyt mistä se johtui. Kun kasvoin maalla asiasta ei ollut minkäänlaista informaatiota eikä tiennyt sellaista olevankaan. Ihmettelin vain mistä se johtuu. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni meni siten hukkaan. Menestyin kuitenkin koulussa, vaikka minulla ei siellä ollut yhtään kaveria. Kun muutin 22-vuotiaana Helsinkiin, aloin vähitellen kuulla asiasta. Kun minulle sitten selvisi, että yksinäisyyteni johtui homoudesta, oli se minulle ilon asia. Tiesin vihdoinkin mistä kaikki johtuu. Sain vähitellen hyviä kavereita homopiireistä. Hyväksyin itseni homona ja se oli tie eheytymiseeni. Sain itsekunnioitusta.

    • Anonyymi

      olen mitä haluan (ja muutkin) olla

    • Anonyymi

      Näin ne solut vain menee. Ite et mahda sille mitään. Joten hyväksy itsesi. Löydät kyllä hyvän kaverin , joka on samanlainen. Tuutte nauttimmaan toisistanne.
      Älä yhtään murehdi itsesäsi.

    • Anonyymi

      Eikö kukaan enää harkitse itsemurhaa kun pitää vanhoja ketjuja nostella.

      Ihmetyttää miksi kukaan välittäisi sukulaisten tai kenekään mielipiteistä. Minulla ei ole tarvetta kertoa kenellekään, sukulaisillekin vaan naureskellut kun udelleet. Jos seurustelisin jonkun kanssa niin ei olisi tarvetta peitellä, mutta ei tuoda myöskään esille, neitihomot ei kiinosta. En kyllä 100% homo olekaan ja harva on, useimpia "heteroita" kiinnostaa omakin sukupuoli, mutta eivät uskalla kokeilla.

    • Anonyymi

      Urheilusta jenkkifutis kiinnostais. Jos Suomesta ei saa, niin ulkomailta.

    • Anonyymi

      Ei tämä maailmaa kaada.

      Minulla oli samoja murheita nuoruudessa ja voin sanoa tämän: Turhaa murehtia.

      Tulet varmasti töitä etsiessäsi huomaamaan, kuinka turhaa oman seksuaalisuudesta murehtiminen on.

      Ota neuvo vastaan. Opiskele ahkerasti ja hanki itsellesi kesäduunipaikka sekä työharjoituspaikat ajoissa, sekä tee parhaasi ilman mutimesia. Et osaa edes arvata kuinka paljon hyötyä työnhaussa on, kun pystyt hyvän koulutodistuksen lisäksi ojentamaan kesäduunista tai työharjoittelusta saadut suositukset, oli työ ollut vaikka siivojana rautatieasemalla, kaupassa tavaroiden hyllyttämistä tai mäkkärissä aterioiden tarjoilua.

      Siinä on jo jotain mistä murehtia enemmän, toivottavasti itsellesi ei käy samoin kun minulle, itse olen joutunut etsimään töitä seuraavat 10 vuotta, en nimittäin älynnyt työharjoittelusta kysellä suosituksia, kesäduunia en viitsinyt ottaa vastaan vaikka tarjottiin ja koulunkin otin vasta ammattiopistossa vakavasti, senkin kun olin kerran jo pääsykokeissa reputtanut ja HELVETIN pahasti.

      Älä siis murehdi oletko homo vai hetero, murehdi ennemmin miten varaudut, jos joudut opintojen jälkeen etsimään töitä pidempään kuin mitä osaat ennakoida, opintotuen kanssa porskuttelu on jo hyvää treeniä, työttömyystuet kun eivät hirveästi sitä suurempia ole.

    • Anonyymi

      Ootko homo????!

    • Anonyymi

      Mies oli mielessä. Vuodessa Suomessa AIDS:iin kuolee noin yksi ihminen.
      Teillä on vanhentunutta tietoa.

    • Anonyymi

      Hyvä aloitus ja tärkeä aihe. Nykymaailman silmissä sinä olet tietenkin suurin piirtein sankari.

      Jos haluat olla hetero, suosittelen että katsot vähän (naisartistien) musiikkivideoita ja pistät googleen hakusanaksi "latex catsuit photosession"..., Siitä se lähtee!

      Loppujen lopuksi monet heterotkin saattavat olla piilohomoja. Jos ajatellaan biologisesti, lähinnä 15-vuotiaan mahdollisimman isotissisen naisen pitäisi miellyttää, mutta kaikki heteromiehet eivät kuitenkaan koe näin. En muista kuka brittikirjailija käytti termiä "boyish beauty" tarkoittaen, että monen heteromiehen naisihanne on itse asiassa aika poikamainen. Ihailemmeko itse asiassa hyvää kuntoa ja nuoruutta? Mene, tiedä.

    • Anonyymi

      😂😂😂😂😂😂😂😂😂vittu mikä pelle 16v ja mrinas kyssaa homoude takii tost jo huomaa ett on homo ku noi heikko

    • Anonyymi

      Otsalamppukaan ole otsalamppu jos se on korvan päällä.

    • Anonyymi

      ok tapa vaa

    • Anonyymi

      Ei sellaista enää tapahdu.

    • Anonyymi

      LOLOLOLOL Ei vittu kun on noloa L gayass bozo fatherless child isäkin jo maitokaupassa Xd

    • Anonyymi

      No älä sitte oo homo

    • Anonyymi

      Muistutit kai ihmistä jossain vaiheessa?

    Ketjusta on poistettu 50 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet liian komea!

      Ei tuollaisia uskalla lähestyä 🤔
      Ikävä
      139
      1798
    2. Mitä haluaisit ?

      Mitä tahtoisit sanoa hänelle, muttet uskalla ?
      Ikävä
      96
      1596
    3. Martina uinnin jälkeen sijalla 436! Tästä tuli riemun päivä!

      Martina painaa menemään sitkeästi kuin sissi! Rambolla ja Martinalla on molemmilla hidas aamu 🤣
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      1308
    4. Haha, nyt vähän naurattaa:)

      Kun täällä on kovasti ollut aloituksia niistä M syömistä, niin nyt on M ja Mimmin stooreissa hirveä valkopyykkipäivä terveellisestä ruoasta.. 😂 Miksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      121
      1278
    5. Mitä kaipaat.......

      Mitä kaipaat hänessä eniten ? ♥️
      Ikävä
      59
      1266
    6. luomua olla pitää

      sitä sinä olet :) ei "tahroja" ihossa ei turhaa meikkiä eikä feikkiä. just siitä tykkään, olet se kaunis oma itsesi :) äläkä nyt sano että et ole kaun
      Ikävä
      127
      1145
    7. Parasta mitä hän ....

      Mikä on parasta mitä ikävöimäsi henkilö on sanonut sinulle?
      Ikävä
      38
      915
    8. Sofian dj-deitti

      No nyt on päässy hyvään seuraan, joko päästään romanssin makuun? :)
      Kotimaiset julkkisjuorut
      39
      897
    9. Tuleeko mielipiteestä rikos?

      Sananvapaus kyseenalaistetaan? Tuleeko sodan toisen osapuolen puolustusmielipide rikolliseksi toiminnaksi? Tai vastaavasti sodan osapuolen tekojen syy
      Maailman menoa
      462
      881
    10. Hauskaa iltaa

      mun hehkulampulle :) Jos et ois antan anteeks mulle, ni oisit saanu postissa sellasen nallekarhun, minkä paidassa lukee I'm sorry :) Kohta saunaan
      Ikävä
      149
      869
    Aihe