Anteeksi että vuodatan tänne, mutta ehkä tällä haen vertaistukea. Olen sairastanut masennusta nyt 19v (olen 34) ja im yrityksiä on nyt 3 ja numero 4 alkaa olla jo suht lähellä. Saan hallittua itsetuhoisuuden vielä lääkkeillä/nukkumalla, mutten tiedä miten kauan. Ei ole päivää, etten asiaa miettisi ja se tuntuu koko ajan vaan paremmalta ja paremmalta ratkaisulta.
Tämä on muutenkin kaikista pahin elämäni masennusjakso, eikä oma elämäntilanne ainakaan helpota asiaa. Avioero vireillä, vuoden ikäistä poikaa en näe nyt ollenkaan, en pidä yhteyttä häneen tai keneenkään muuhunkaan. Rahat ei riitä ja olen eristäytynyt kotiin. En jaksa pitää ystäviin yhteyttä, koska vain valitan ja rasitan heitä sillä. Toimintakyky on aika olematon, mitään en meinaa saada tehtyä. Itsetunto ei ole koskaan rakentunut, itseviha sen sijaan on tuttu tunne. En pidä itseäni minkään arvoisena, olen ruma enkä siksi jaksa välittää itsestäni yhtään. Enkä usko enää koskaan löytäväni onnea toisen ihmisen kanssa. Koska olen menettänyt jo kaiken (perhe, lapsi, mielenterveys, elämänhallinta, talous retuperällä), olen ihan valmis jo hautaan ja todella toivon sinne pääseväni pian.
Miten päästä itsetuhoisesta ajattelusta eroon
48
2276
Vastaukset
- Kanssasisar
Hei Rakas kohtalotoverini! (:
Tilanteesi kuulostaa hyvin ahdistavalta enkä yhtään ihmettele, että elämän päättäminen tuntuu lohdulliselta ja helpottavalta vaihtoehdolta. Olen ollut samassa veneessä kanssasi, sairastanut koko ikäni, jo aivan lapsuudesta saakka vaikeaa masennusta, dissosiaattista oirehdintaa, anoreksiaa ja käyttänyt huumeita/viinaa. Vaikka en voikkaan tietään, miltä juuri sinusta tuntuu, tiedän miltä järjetön, vuosien mittainen tuska omalla kohdallani tuntuu!
Tuskan keskellä elämän jatkaminen tuntuu järjettömältä ja oma käyttäytyminen vain ruokkii tätä tuskaa. Tuntuu täysin turhalta olla olemassa ja elää, kun koko olemassaolo ja maailma tuntuu niin sairaalta paikalta ja oma itse niin mitättömän pieneltä ja arvottomalta kaiken muun rinnalla. Jos ei ole edes unelmia, mitä kohti kurkottaa, ei ole mitään, mikä jaksaisi kannatella seuraavaan päivään. Aika soljuu silmien edestä ja välillä herää polttavaan ahdistukseen siitä, miten maailma on kaunis paikka ja kuinka siitä huolimatta on hukannut kaiken tuskan täyttämiin vuosiin.
Oma toipumisena alkoi ehkä samaan aikaan kun kävin läpi pahinta kriisiäni elämässä. Jouduin vakavan itsemurha/itseni silpomis yritykseni vuoksi suljetulle osastolle ja sen perään vielä vankilaan erinäisistä syistä. Pahin tunne elämässäni oli se, kun minut heräteltiin sairaalassa ja tajusin olevani yhä hengissä. Naivisti ajattelin aluksi olevani kuollut ja tuon puoleisessa, mutta muutaman sekunnin jälkeen totuus kyllä paljasti kylmät kasvonsa.. Olin täpärästi selviytynyt ja myöhemmin sain kuulla, että oli vain 15 minuutista kiinni, etten olisi kuollut.
Mielisairaala ja vankila olivat elämäni rankimmat kokemukset, -yhdistettynä vielä vaikeaa eroon ja läheisen kuolemaan. Kaikki aiemmin (silloin pohajattomalta tuntuva) tuska, riippuvuus, itseviha ja ahdistus olivat vain naurettavaa kitisemistä kaiken tämän rinnalla. En osaa edes kuvailla tuota järjetöntä tuskaa, mitä koin; tuntui kuin olisin ollut pienessä, suljetussa laatikossa joka kituuttavan hitaasti täyttyisi vedellä ja hukkuisin. Olen aina tottunut näyttämään muille ns. kovaa pintaa enkä koskaan esim. itke muiden nähden. Teki hyvin tiukkaa kaiken sen tuskan keskellä pitää roolini yllä ja menettää vielä vähäisetkin läheiseni.
Nyt jälkeenpäin osaan katsoa myötätuntoisesti kaikkia kokemuksiani, osaan olla jopa kiitollinen niistä! Kaikki tuo äärimmilleen viety kärsimys kovetti oikeasti kohtaamaan oman itsensä, sen jonka tarpeet oli aina piilottanut niin syvällä sisällensä, ettei edes lopulta tiennyt kuka oli. Paha olo syntyy, kun ei kohtaa todellista, sisintä itseään ja elä sen mukaan. Kielletyt tunteet, tarpeet ja ajatukset löytävät kyllä keinon ilmaista itsensä ennemin tai myöhemmin esimerkiksi juuri masennuksen muodossa.
Tuntuu ehkä itsestään selvyydeltä, mutta muista, että et ole ajatuksesi, et tunteesi, et tekosi etkä varsinkaan sairautesi! Olet paljon enemmän ja paljon arvokkaampi, kuin ongelmien roskakori! Pyydän sinua antamaan vielä itsellesi mahdollisuuden, sillä olet aivan liian arvokas olemaan näkemättä kaikkea sitä kaunista, mitä maailma pitää sisällään. (:
jatkuu ->- Kanssasisar edelleen
jatkuu -->
Tiedän, että masennuksen kourissa tulee helposti käperryttyä itseensä ja valitsee ja ruokkii negatiivistä ajatuskehää (koska se on niin helppoa; mikään ei muutu, eikä minun tarvitse muuttua jos toimin näin!), mutta olisi tärkeää oppia näkemään tuon kehän ohi, ymmärtämään, että ne ovat vain ajatuksia, eivätkä todellakaan todellisuutta!
Et ehkä vielä sitä ymmärrä, mutta me todellakin itse luomme elämäämme joka sekuntti valitsemalla ajatuksemme, tunteemme ja asenteemme. Kukaan muu ei niitä meidän puolestamme päähämme pistä, se on meidän oma valinta, mitä tahdomme ajatella. Tuntuu radikaalilta ajatella, että olemme todellakin itse vastuussa elämästämme. Se tuntuu pelottavalta.
Älä syytä itseäsi mistään, mitä olet aiemmin tehnyt/jättänyt tekemättä. Olet toiminut varmasti aina niin (aivan kuten minäkin) miten missäkin tilanteessa olet parhaaksi katsonut. Nyt se saattaa tuntua täysin väärältä toimintamallilta ja saatat jopa katua tekemisiäsi, mutta silloin kun toimit se tuntui oikealta ratkaisulta, joten anna olla. Et elä menneisyydessäsi (jos elät, et elä tällä planeetalla!), koska menneisyyttä ei ole olemassakaan (samoin kuin ei tulevaisuuttakaan; kumpikin on vain mielen luoma illuusio), on vain nykyhetki. Tässä hetkessä teet tämän hetken valintoja sillä tietoisuuden tasolla ja harkinta kyvyllä, mikä sinulla tällä hetkellä on. Aina voit tehdä uuden valinnan. Elämä on jatkuvasti muuttuva peli.
Muista, olet aina toisen mahdollisuuden arvoinen ja vielä 100 000 000 toisen mahdollisuuden arvoinen! (: Aina on lupa aloittaa alusta.
Tässä hetkessä ei ole mikään ongelmia. Kun oikein alat miettimään, niin usein murehdimme juuri mennyttä tai tulevaa. "Olen hukannut vuosia elämästäni masennukseen" - Kanssasisar vielä (:
Kanssasisar edelleen kirjoitti:
jatkuu -->
Tiedän, että masennuksen kourissa tulee helposti käperryttyä itseensä ja valitsee ja ruokkii negatiivistä ajatuskehää (koska se on niin helppoa; mikään ei muutu, eikä minun tarvitse muuttua jos toimin näin!), mutta olisi tärkeää oppia näkemään tuon kehän ohi, ymmärtämään, että ne ovat vain ajatuksia, eivätkä todellakaan todellisuutta!
Et ehkä vielä sitä ymmärrä, mutta me todellakin itse luomme elämäämme joka sekuntti valitsemalla ajatuksemme, tunteemme ja asenteemme. Kukaan muu ei niitä meidän puolestamme päähämme pistä, se on meidän oma valinta, mitä tahdomme ajatella. Tuntuu radikaalilta ajatella, että olemme todellakin itse vastuussa elämästämme. Se tuntuu pelottavalta.
Älä syytä itseäsi mistään, mitä olet aiemmin tehnyt/jättänyt tekemättä. Olet toiminut varmasti aina niin (aivan kuten minäkin) miten missäkin tilanteessa olet parhaaksi katsonut. Nyt se saattaa tuntua täysin väärältä toimintamallilta ja saatat jopa katua tekemisiäsi, mutta silloin kun toimit se tuntui oikealta ratkaisulta, joten anna olla. Et elä menneisyydessäsi (jos elät, et elä tällä planeetalla!), koska menneisyyttä ei ole olemassakaan (samoin kuin ei tulevaisuuttakaan; kumpikin on vain mielen luoma illuusio), on vain nykyhetki. Tässä hetkessä teet tämän hetken valintoja sillä tietoisuuden tasolla ja harkinta kyvyllä, mikä sinulla tällä hetkellä on. Aina voit tehdä uuden valinnan. Elämä on jatkuvasti muuttuva peli.
Muista, olet aina toisen mahdollisuuden arvoinen ja vielä 100 000 000 toisen mahdollisuuden arvoinen! (: Aina on lupa aloittaa alusta.
Tässä hetkessä ei ole mikään ongelmia. Kun oikein alat miettimään, niin usein murehdimme juuri mennyttä tai tulevaa. "Olen hukannut vuosia elämästäni masennukseen"ja jatkuu -->
Pohjalle jääminen on liian helppoa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Nouseminen on vaikeinta, aloittaminen. Se, että oikeasti menet sen peilin eteen ja sanot, että MINÄ RAKASTAN SINUA vaikka silmäsi huokuisivat itsevihaa ja salmoita! Ole vahva ja pysäyty päässäsi soiva kielteinen CD; "olen ruma, masentaa, en koskaan saa sitä ja tätä, en koskaan ole onnellinen.." - thinkingofthinking
Kanssasisar vielä (: kirjoitti:
ja jatkuu -->
Pohjalle jääminen on liian helppoa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Nouseminen on vaikeinta, aloittaminen. Se, että oikeasti menet sen peilin eteen ja sanot, että MINÄ RAKASTAN SINUA vaikka silmäsi huokuisivat itsevihaa ja salmoita! Ole vahva ja pysäyty päässäsi soiva kielteinen CD; "olen ruma, masentaa, en koskaan saa sitä ja tätä, en koskaan ole onnellinen.."Hei, ja kiitos tästä inspiroivasta kirjoituksesta! Itse olen tällä hetkellä myös pahassa umpikujassa elämäni kanssa.. Vuosikausia (koko elämän?) jatkuneen masennuksen ja syrjäytymisen myötä olen ajautunut pisteeseen josta tuntuu mahdottomalta jatkaa. Kaksi päivää sitten koin hetkellisen irtautumisen ajatuksistani ja sain kokea aavistuksen jostain "minästä" joka on olemassa niiden ulkopuolella. Koin kaiken yrittämisen, pelon,itseinhon, häpeän ja pettymyksen turhuuden. Näin kaiken rakkauden, hyväksynnän ja kauneuden turhuuden. Katsoin maailmaa vain rakennelmana olosuhteita joihin mieleni itsensä kahlitsee. Kirjoitin tuona yönä runon joka nyt on toisella koneella mutta siinä mm. kysyin itseltäni "oletko koskaan ollut olemassa ajattelematta ilman sanoja?" Hieno sattuma että löytyi tämä viestisi, niin samankaltaisia ajatuksia olen sisälläni pyöritellyt jo vuosia... ehkäpä on minun aikani päästä irti. Kiitos noista linkeistä, nuo Colin Sissonin ajatukset ovat juuri sitä minkä olen aina aavistellut.
- depr.voittanut äiti
Miksi et tapaa pientä lastasi?!
Siihen ei anneta mahdollisuutta. Ei minulla ole rahaa maksaa 25€/h tuetuista tapaamisista eikä ex-vaimo muuhun suostu. Elän Kelan sairaspäivärahoilla, joista ei tuohon riitä ja sossu ei tule auttamaan, koska vanhempani maksavat lainanlyhennystäni ja sossu katsoo tuon ainoastaan tuloksi. Ja toinen lapsi tulee elokuussa ja siinä on ihan sama meinkinki. Joten eipä kannata lapsenkaan takia enää elää. Jos nyt kuolen, ehtii ex-vaimo etsiä heille uuden isän, eikä heidän tarvi tietää totuutta. Kaikinpuolin ihanteellinen ratkaisu
- ed.
Ei ole, sillä _sinä_ olet lasten isä!!
Voimia! Tuossa iässä se on ihan sama kuka se isä on, eivät he sitä tiedä...
Ei vaan jaksa enää yrittää edes mitään, kun turpiin tulee kuitenkin- tyttä16
Taistele oikeuksistasi, ne OVAT SINUN LAPSIASI. Kaverini sai vasta tietää ettei hänet kasvattanut mies olekkaan hänen oikea isänsä vaan joku ihan muu. Hän haluaisi tavata biologista isäänsä, muttei voi koska kaverini äiti ei suostu kertomaan hänen nimeään, onko hän elossa tm. Joten jaksa jatkaa elämääsi, vaikka vain lastesi takia. Sillä he rakastavat sinua masennuksesta huolimatta.
Sehän siinä onkin, kun ei minulla ole oikeuksia. Tapaamisoikeus kait on, mutta siinä kaikki. Sama koskee uutta tulijaa. Jos en suostu antamaan hänelle yksinhuoltajuutta, hän hakee sen oikeusteitse kuulemma. Eli kädet on sidottu asiassa. Eikä tässä maassa isällä niin merkitystä tunnu lastenvalvojalle olevan, kunhan elatusmaksut saavat perittyä niin se riittää heille. Heille kun äiti on jumalasta seuraava...
- Yritetään eteenpäin?
Rukous ja Jumala auttaa! Olet sittenkin erittäin arvokas, ainutlaatuiseksi yksilöksi luotu ihminen. Sinunkaltaistsi ei ole toista maailmankaikkeudessa. Myös kärsimyksinesi olet ainutlaatuien.
Rukoilen että löydät elämämisen mielekkyyden jujun. Sinnitte sittenkin. Tämä ajallinen on sittenkin vain lyhyt hetki täällä. Jumala ja rukous ovat viikon vitsi. Aina joku tuntee uskontoa joka paikkaan. En kuulu kirkkoon, enkä aio liittyä. En usko kristinuskon oppeihin ja olen kirkon kanssa monesta asiasta eri mieltä. Juama eikä rukoilu auta yhtään.
- Kesä-Hakkarainen
Luin viestisi ”peepingtommi”, ja se kuulosti epätoivoiselta ja surulliselta. Elämässäsi on suuria vastoinkäymisiä ja menetyksiä. Mietin itsevihaa, itsemurhan yrittämistä ja arvottomuutta, joista kirjoitit, sekä sitä, ettet usko löytäväsi onnea toisen kanssa. Olen pohtinut samoja asioita, välillä sinnitellyt elämässä eteenpäin ja välillä hautautunut synkkiin ajatuksiini ja kipeään suruun. En ole löytänyt keinoa, joka poistaisi tuon kivun ja halun kuolla, mutta olen yrittänyt hiljalleen ymmärtää. Olen pohtinut paljon elämääni kirjojen kautta – varsinkin lapsuuden kokemuksia, joita en kykene itselleni sanoittamaan. Yritän hiljalleen vapautua tuomitsevasta ja rankaisevasta tavasta, jolla katson itseäni ja elämää, ja yritän pysyä hengissä täällä, vaikka itken ja pelkään öisin (ja päivisin). Välillä unelmoin ja koen hetken ajan elämän kauniiksi, ja sitten suren sitä, että minulla on vain nuo unelmat. En tiedä, mistä sinä unelmoit, mutta toivon, että sinun unelmasi toteutuu.
Tässä ei haaveilla enää kuin hautaan pääsystä ja kivuttomasta kuolemasta.
Mikset elä poikasi tähden? Jotkut miehet eivät osaa jutella naisten kanssa, joten he eivät edes pääse isäksi.
En tiedä onko tästä neuvomisesta mitään hyötyä, kun en ole oikeastaan koskaan jutellut kasvotusten kenenkään pahasta masennuksesta kärsineen kanssa. Kai meillä jotain yhteistä kuitenkin on, kun kerran on tai on ollut sama sairaus... Ainakin se näyttää olevan meillä joillakin yhteistä, että TUNTEE menettäneensä kaiken, vaikka järjen mukaan asiat ei ole niin huonosti. Sitä kai se sairaus on, vai onko?
"En pidä itseäni minkään arvoisena, olen ruma enkä siksi jaksa välittää itsestäni yhtään."
Eipä se ulkonäkökään auta tässä asiassa... Minua on sanottu hyvän/kivan näköiseksi monta kertaa, mutta arvottomuuden ja kelpaamattomuuden tunne on niin syvällä, että näihin päiviin asti olen pitänyt kanssakäymistä naisten kanssa poissuljettuna. Onhan se sääli... mutta jos en ole kelvannut isälleni, miten voisin kelvata miehenä oikeastaan yhtään mihinkään. Olisin saanut helposti naisseuraa, jos vain olisin halunnut. Hyvällä ulkonäöllä ei yksinkertaisesti tee mitään, jos tuntee olevansa ei-mies, kelvoton vähä-älyinen saasta. Hmm... tai noin olen perinteisesti nähnyt itseni, mutta pyrin jatkuvasti murtamaan tuota.
Monissa teksteissä täällä suomi24:ssä on kyllä viisautta, mutta lopulta minulle tekstistä jää jotenkin turhan netissä roikkumisen tunne. Jos kohtaisin saman ihmisen kasvotusten, kokemus jostakin yhteisestä voisi olla järisyttävä. En auttaako se ketään, ETTÄ lukee jotain tekstejä. Muuten toki netti on hyödyllinen keksintö, mutta voi luoja kuinka netissä elämän parhaat vuodet kuluvatkaan hukkaan, kuten minulle on käynyt. Toivottavasti muistan pysyä kohtuukäyttäjänä.
Ihan jo sen takia, etten näe poikaani koskaan. Haluaisin häntä nähdä, mutta se vaatisi tuetut tapaamiset ja se maksaa liikaa. Ja ex-vaimon kanssa välien laatu vaihtelee todella paljon ja oma olo on sen verran paha, etten nyt kykene edes näkemään poikaani.
Masennuksen ehkä pahimpia oireita on sen lamaava vaikutus. Pahimmillaan et pääse sängystä ylös kirjaimellisesti. Se on kuin syvä pimeä kaivo, jossa olet eikä valo paista sinne. Yleensä tautiin liittyy syyllisyys ja huono itsetunto, ulkonäkökompleksi ja joskus paniikkihäiriö. Paniikkihäiriön takia en pysty poistumaan kotiovesta paitsi koirien kanssa lenkille ilman rauhoittavia. Sydän tykyttää, pelkotilat ja ahdistaa liikaa.
Tuo arvottomuus on kanssa masennuksessa hyvin tyypillistä. Oma kanssakäyminen naisten kanssa rajoittuu ainoastaan naispuolisiin ystäviini, jotka ovat sydänystäviä. Olen liian ujo ketään lähestyäkseni ja tiedän olevani ruma, joten se siitä. Ja tuohon kun lisätään muut ongelmat, on lopputulos ettei kukaan voi kiinnostua. Oma tilanne vanhempien kohdalla taas oli, että he olivat melkein koko ajan töissä ja olin todella paljon hoidossa. Aina kun tuli muu pyhä kuin joulu, tiesin joutuvani hoitoon sukulaisille.- 2+2
Et sä halua kuolla. Jos sulla ei oikeasti olisi toivoa ja haluaisit kuolla, olisit sen jo tehnyt. Syystä tai toisesta et ole kuitenkaan (onneksi) tähän ratkaisuun päätynyt, sen sijaan kirjoitat tänne tuntemuksistasi. Sisimmässäsi siis kuitenkin uskot, että toivoa viellä on.
Maailma näyttää niin erilaiselta masentuneen silmin. Kumpa näkisit edes hetken tuon maailman ilman tuota vääristynyttä katsetta niin saisit voimia taistella tiesi vapauteen.. Sehän siinä on, kun tuo itsetuhoinen ajattelu on joka päivä läsnä ja yritän hallita sen edes jotenkin, ettei se saa valtaa. Olen vielä toistaiseksi saanut nuo ajatukset hallintaan ennenkuin on myöhäistä, koska osaan tunnistaa ne. Toivoon en ikävä kyllä enää usko tämän vuoden jälkeen. Uskon todellakin kaiken olevan menetetty jo ja yritän keksiä edes jotain idioottimaisia asioita, jotka pitäisivät minut kiinni elämässä (lähestyvä konsertti jne.). Se on tavallaan itsensä huijaamista, jotta selviää päivästä toiseen ja se on raskasta kun voimat loppuvat.
Sehän siinä onkin iso tekijä, kun en ole nähnyt maailmaa muiden silimien läpi kun täytin 15v. Sen jälkeen se on ollut harmautta, masennusta ja hetkellisiä parempia jaksoja.- Mies 30+
Luin huolella nuo kaikki ja vaikka itsekkin on tässä piippua
imeskellyt, niin ei mul oo sentäs lasta.
No joo on, mut ei yhtään biologista.
Se on todennäköisesti ainut syy miksi vielä elän...
Ettei minulla ole lasta, ja jos menninkäiset suo niin joku päivä on!
Vaikka tilanne on tuo ja tiedän, että se menee noin, ettei meillä
miehillä ole tuossa jaossa edes kortteja... Niin en v**tumaisuuttanikaan
antaisi periksi moiselle s**tanalle!!
Koitan aina keksiä jonkun syyn elää...
Tällä hetkellä käy valtiota vastaan oikeutta...
Olen käynyt jo 7 vuotta...Ja usko kun sanon, että vaikka en jaksa
edes nukkua ja minulla on myös paniikkihäiriö... ollut vuodesta 2002,
ja kipuja niin paljon, että järki sumenee...
Niin ainakin se on varmaa, että tuon valtion kanssa sodin
loppuun asti vaikka se veisi toiset 7 vuotta...
Vedän sitten vaikka huumeita, että pysyn jotenkuten kasassa....
Mutta jos minulla olisi lapsi...Tiedän kyllä, että kohdallamme kaikki
todellisetkin syyt menettävät merkityksensä kun ei jaksa niin niilläkin
asioilla millä on merkitystä, niin ne tuntuvat täysin turhilta.
Mutta se mitä haluan sanoa on että...
Jos minulla olisi lapsi ,myisin aseet pois menisin kipuineni töihin...
Vääntäisin sitten vaikka huumeissa töitä ja takoisin rahaa kaikilla tavoin
kaappiin.... Myisin asuntoni, muuttaisin vuokralle,
luopuisin jopa autosta ja vaikka kalusteista
mutta sen katsoisin, että pääsen lapselleni jättämään
perinnnön käteisenä... ilman verottajaa tahi ilman sitä riemua,
että ex:äsi saa lapselle kuuluvat rahat sinusta eli 10 000 € kuoleesta vanhemmasta... Ne eivät mene lapsellesi, voin sen verran kertoa.
Jos nyt lopetat kesken.
Mielumin seisoisin munillani hangessa 16 vuotta ja sitten lättäsiin
kaikki säästöt mukulalle ja vetäisin viimeisen henkosen,
jos sillä lapsella ei siinäkään kohdassa olisi väliä...
Elämäntarkoitus on olevinaa joku filosofinen paradoksi...
Elämän tarkoitus on hengissä säilyminen...
Kun kun olen tapellut valtion kanssa tappelun loppuun
niin olen valmis...Kun sinä olet turvannut lapsesi tulevaisuuden
niin, ettei ex:äsi juhli rahoja... Niin sinä olet valmis.
Olet siinä vielä ja minä tässä... Meillä on kuitenkin eromme...
Lapsi on viaton minun sairauteeni, viattomampi kuin minä...
Ja takaan ja alleviivaan, että en tilassasi pystyisi antaman
periksi... Nyt on hyvä kun ei ole edes kissaa, mutta ei saata**
edes perjaateessa... Kävisin lapsesta oikeutta
tavalla tai toisella loppuun asti!
(Narkkari kaverini sai yhteishuoltajuuden 5 vuoden oikeustaiston jälkeen)
Ittes saa tappaa...se on jokaisen henkilökohtainen asia...mutta viattomia ei saa murhata...(Lapsi saa kuitenkin tietää viimeistää kun perintötekijät ei täsmää ja niin käy aina ..lapset eivät ole tyhmiä niitä ei voi sumuttaa).
Jos ei jaksa elää ilolla niin sitten kiukulla...V**tumaisuuttaa...
- mikes23
no mulla on välillä semmoinen olotila ettei millään oo oikein väliä ja semmoisia niinku itsetuhoisia ajautuksia tulee mieleen. mut se olo yleensä paranee päivässä tai parissa mut onkohan tämä masennusta vai mitä?
En ihan usko että tuo on masennusta, masennus on kuitenkin jatkuva tila
niin ei varmaan mut voihan se johtua myös unenpuuttestakin ja kuitenkin mä pystyn tekemään kaikkea asioita ihan normaalisti.
Unenpuute selittää todella monta asiaa ja se on varmana yksi iso tekijä tuossa ellei koko tilan aiheuttaja
- maggiemay
Tommi älä jätä lapsiasi ilman isää.. se tulee vaivaamaan heitä koko elämän ajan, tiedän kokemuksesta..
En sano siitä sen enempää, mutta. Kerran tapasin juuri näin netissä ihmisen, joka oli kanssasi samassa tilanteessa. Saman ikäinenkin. Avioero, eukko vei lapset, talo ja sydän tyhjillään.. Tutustuttuani häneen jossain vaiheessa hän yritti itsemurhaa. Herrankiitos (vaikka en siihen uskokaan), että sain avun ajoissa paikalle.
Jälkeenpäin on täydestä sydämestään kiittänyt. Exän kanssa asiat sovittu ja saa peuhata lastensa kanssa ja on uusi elämä ja parempi nainen. Elämä antoi uuden tilaisuuden.
Nyt tuntuu paskalta, mutta älä ihmis-kulta luovu toivosta. Tämä tunne ja tilanne, joka sinulla on ei tule jatkumaan loputtomiin. Hetki kerrallaan nouset ja tulet kokemaan vielä rakkautta ja iloa. Paljonkin. Varmasti moni ajattelee sinua, minä ainakin :)Noh täällä tilanne on aivan eri. Lapset on ex-vaimolle ase, jota hän käyttää koko ajan omiintarkoitusperiinsä minuun ja isovanhempiin. Minulla lukee paperilla, että on oikeus tuettuihin tapaamisiin. Vanhempani lupautuivat siihen "valvojiksi", mutta homma ei yllättäen toimi. En ole väkivaltainen tms., mutta kuulemma liian huonossa kunnossa tapaamaan lastani tuetusti ja ex-vaimo kuulemma määrittelee kuntoni. Hänellä ei ole minkään valtakunnan koulutusta arvioidakseen kuntoani, joten nyt en lastani näe ennen syyskuun loppua, kunnes toisen lapsen asiat on sovittu kuulemma. Ja jos heittäydyn hankalaksi, en näe lapsiani koskaan.
Onhan se niin hemmetin hienoa, että isällä näitä "oikeuksia" on tässä maassa näin hurjasti ja niitä poljetaan ihan mielivaltaisesti lastensuojelun siunauksella. Eikä muitakaan tahoja asia kiinnosta, koska tässä maassa äiti on jumalasta seuraava. Että harmittaa että menin lapset tekemään.
- ss
Osui silmään tämä ketju ja kiinnostaisi todellakin tietää, mitä aloittajalle tänä päivänä kuuluu.
- Peepingtommi77
Aloittajalle kuuluu ihan hyvää ja asiat ovat menneet paljon parempaan suuntaan onneksi. Tässä on opittu pitämään kaikki ajatukset kurissa vuosien saatossa, tämä vaan oli taas noita pahimpia hetkiä, joka on takana onneksi nyt:)
- hullu-heluna
Haluaisitko kertoa, millä keinoilla olet saanut olotilasi paranemaan? Olisin kovasti kiitollinen kaikista vinkeistä, kun itse juuri rämmin siellä todella SYVÄLLÄ.
- Peepingtommi77
Käyttänyt oikeastaan aina samoja keinoja, eli yrittänyt ennakkoon tunnistaa ajatusmallien kaavat, kun ne menevät pahoiksi. Jos ajatukset ovat menneet liian synkiksi, olen ensin yrittänyt ohjata ne muualle. Jos se ei ole auttanut, yritän nukkua. Jos se ei toimi, olen turvautunut rauhoittaviin.
Muuten olo on hieman kohentunut oikeastaan kiitos ystävieni, jotka ovat potkineet minua liikkeelle ja pitäneet liikkeessä. Aiemmin samaa virkaa hoiti 3 koiraa, mutta kostotoimena ne otettiin minulta pois. Samaten tuo terapia on pitänyt päätä pinnalla omalta osaltaan sekä, että olen käynyt tämän saman läpi turhan monta kertaa, eli tietää että jossain vaiheessa on pakko nousta edes hieman. Toisaalta tämä myös lamaa aika teholla.
Tärkein syy oikeastaan on, etten voi nyt joutua huonoon kuntoon, kun taistelen lapsistani ja heidän oikeuksistaan oikeudessa. Eli ei oikeasti ole vaihtoehtoja kuin pysyä kasassa, vaikka ex-vaimo tehokkaasti yrittääkin saada romahtamaan tietoisesti. - bear_nick22
Kerro nyt millä rekisteröitynä nimellä nykyjään sekoilet täällä ja millä nimellä olet qruiserissa? Johan sinut tuolla gay palstalla on tunnustettu :D Qruiserinkin nick on erittäin tunnettu kuten FB myöskin :D
Siinähän mietit :D Ai miten facebook voi olla tunnettu, kun koko Suoli24:ssä minua ei kukaan tunne? aika sula mahdottomuus, sorry nyt vaan
Kun kerran tätä nyt eräät pakkomielteisesti nostelevat esiin niin tehdään tilanne katsaus. Ketjun aloituksesta on nyt n.7v ja asiat ovat todella muuttuneet tänä aikana paljon parempaan suuntaan. Sain ongelmat hallintaan 2014 pitkän ja kivisen taistelun jälkeen, jonka jälkeen elämä on ollut tasaista. Tähän auttoi moni seikka, kuten liikunta ja uusi työpaikka. Samaten avioero on taaksejäänyttä elämää, joten sen tuoma valtava kuormitus on nyt pois. Onnistuin myös löytämään juuri oikeaa ammattiapua tukemaan matkallani ja kombinaationa nämä kaikki toimivat paremmin kuin odotin.
Tällä hetkellä on uusi työpaikka, mukava koti ja tulen toimeen ihan tarpeeksi. Kyllä asiat voivat muuttua ja mennä eteenpäin, se vaatii vain kovaa työtä sekä tahtoa. Niitä ei aina ole helppoa löytää, mutta ne ovat ne tärkeimmät avaimet minusta.- Malaganaapo
PT tämä on toinen kerta kun kommentoin viime toukokuun jälkeen. Se oli HATUN NOSTOINEN kommentti, jatka noin vitut välitä vanhasta hyväksy kaikki vanha lopeta roolin veto. Ohita toisten epämielyttävät kommentit piste.
Älä näe minua jokaisessa vittumaisessa viestissä toukokuun jälkeen ne ovat olleet trolleja, voivat olla esim bearn aivopieruja tai jonkun joka suuttunut sinun kritoimiseen heistä. Olen seurannut s24:ää 2-4 kertaa kuukaudessa, joten olen kärryillä missä kuljetaan.
Terveisin se ehta oikea aapolappi Malaganaapo kirjoitti:
PT tämä on toinen kerta kun kommentoin viime toukokuun jälkeen. Se oli HATUN NOSTOINEN kommentti, jatka noin vitut välitä vanhasta hyväksy kaikki vanha lopeta roolin veto. Ohita toisten epämielyttävät kommentit piste.
Älä näe minua jokaisessa vittumaisessa viestissä toukokuun jälkeen ne ovat olleet trolleja, voivat olla esim bearn aivopieruja tai jonkun joka suuttunut sinun kritoimiseen heistä. Olen seurannut s24:ää 2-4 kertaa kuukaudessa, joten olen kärryillä missä kuljetaan.
Terveisin se ehta oikea aapolappiKyllä nyt osui ja upposi näemmä erääseen vainoajaan. Uskoo ken haluaa, ettet täällä ole riehunut toukokuun jälkeen lukuisilla aliaksilla tapasi mukaan. Nyt sitten vaihteluksi riehut tässä ketjussa :) Miksihän itse et osaa ohittaa kommentteja ja miksi juuri tähän ketjuun tulet riehumaan?
Uskoo sinua ken tahtoo tai on tarpeeksi herkkäuskoinen :D- ihmettyäriittävästi
FuckYouBitch kirjoitti:
Kyllä nyt osui ja upposi näemmä erääseen vainoajaan. Uskoo ken haluaa, ettet täällä ole riehunut toukokuun jälkeen lukuisilla aliaksilla tapasi mukaan. Nyt sitten vaihteluksi riehut tässä ketjussa :) Miksihän itse et osaa ohittaa kommentteja ja miksi juuri tähän ketjuun tulet riehumaan?
Uskoo sinua ken tahtoo tai on tarpeeksi herkkäuskoinen :DMinä voisin uskoa aapoa, mutta sinua en usko.
Ei peepingtommillaole mielenterveys asiat kunnossa.
Tuleekohan tästä aapolappi leima otsaan?
Jos sinulla olisi asiat kunnossa et vastaisi töykeästi ja paranoidhymy huulilla.
Olet minua ja muutamaa kaveria myöskin sanonut aapolapiksi, siinä sinun uskottavuus on karissut.
Kerran mielisairas aina mielisairas, vanha viisaus pitää paikkansa. ihmettyäriittävästi kirjoitti:
Minä voisin uskoa aapoa, mutta sinua en usko.
Ei peepingtommillaole mielenterveys asiat kunnossa.
Tuleekohan tästä aapolappi leima otsaan?
Jos sinulla olisi asiat kunnossa et vastaisi töykeästi ja paranoidhymy huulilla.
Olet minua ja muutamaa kaveria myöskin sanonut aapolapiksi, siinä sinun uskottavuus on karissut.
Kerran mielisairas aina mielisairas, vanha viisaus pitää paikkansa.Usko vaikka joulupukkiin, jos haluat, ei ole minun ongelmani. Jos et ole tottunut, että jotkut vastaavat vittuiluun samalla mitalla takaisin, ei ole ongelmani. Kummasti täällä niin moni jaksaa jauhaa samaa levyä kuin aaponeiti yllättävän samoin sanakääntein, joten vähemmästäkin tulee mieleen teidän olevan yksi ja sama henkilö. Etenkin kun aapolla noita aliaksia on taskut pullollaan.
Ai noinko on? Ei sinusta kyllä lääkäriä tulisi, koska myös näistä ongelmista voi parantua.- ihmettyäriittävästi
FuckYouBitch kirjoitti:
Usko vaikka joulupukkiin, jos haluat, ei ole minun ongelmani. Jos et ole tottunut, että jotkut vastaavat vittuiluun samalla mitalla takaisin, ei ole ongelmani. Kummasti täällä niin moni jaksaa jauhaa samaa levyä kuin aaponeiti yllättävän samoin sanakääntein, joten vähemmästäkin tulee mieleen teidän olevan yksi ja sama henkilö. Etenkin kun aapolla noita aliaksia on taskut pullollaan.
Ai noinko on? Ei sinusta kyllä lääkäriä tulisi, koska myös näistä ongelmista voi parantua.Sehän on varmaan kiva sanoa jokaista postaajaa aapolapiksi jos postaukset tuntuvat ikäviltä, pakene paranoid maailmaasi.
Mistä tiedät halusinko koskaan lääkäriksi? Todellakaan en halunut ja olen juuri siinä ammatissa minkä halusin.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nain-tunnistat-psykoosin-aivot-ovat-ensimmainen-uhri/
”Kaikkien sairauksien tapaan lopullinen tavoite olisi löytää hoito, joka parantaisi potilaan. Mutta sellaista ei psykoosin kohdalla ole missään tapauksessa olemassa; voimme ainoastaan lievittää oireita.”
Voit ihan vapaasti sanoa jokaista aapolapiksi, jos se sinua helpottaa, ei sinun psykoosia silti muuta.
Kenenkään ei tarvitse uskoa aapolappiin eikä edes sinun paranemiseen. ihmettyäriittävästi kirjoitti:
Sehän on varmaan kiva sanoa jokaista postaajaa aapolapiksi jos postaukset tuntuvat ikäviltä, pakene paranoid maailmaasi.
Mistä tiedät halusinko koskaan lääkäriksi? Todellakaan en halunut ja olen juuri siinä ammatissa minkä halusin.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nain-tunnistat-psykoosin-aivot-ovat-ensimmainen-uhri/
”Kaikkien sairauksien tapaan lopullinen tavoite olisi löytää hoito, joka parantaisi potilaan. Mutta sellaista ei psykoosin kohdalla ole missään tapauksessa olemassa; voimme ainoastaan lievittää oireita.”
Voit ihan vapaasti sanoa jokaista aapolapiksi, jos se sinua helpottaa, ei sinun psykoosia silti muuta.
Kenenkään ei tarvitse uskoa aapolappiin eikä edes sinun paranemiseen.Voi voi, kun taas eräällä onpi kovin vaikeaa sekä elämä tyhjää. Silloin on aina hyvä tulla tänne vittuilemaan tuntemattomille ihan homona! Selvästikään luetunymmärtäminen ei ole vahvin lajisi, suosittelen hakemaan siihenkin vaivaan apua. Ai nyt olen oikein psykoosipotilas? :D :D Selvästikään et asiasta tiedä edes mitään, mutta kivahan se on heitellä diagnooseja toisille :D Psykoosia ei ole koskaan ollut, oliko se millainen kokemus? Kerro toki ongelmastasi lisää :D
Jees sain tekstarin jossa kerrotiin sinun vahvistaneen omasi vanhan peepingtommi viestettelyt vaikka joku vuosi sitten väitit et ne olisi minun postauksia, aika rullaa ja mikä nyt oletkaan se mulle ihan sama, kun nyt osasit tunnustaa omat vanhat aliakset.
Nyt tiedämme kumpi on se masennustapaus-itsemurhatapaus.............peepingtommi kirjoitti:
Jees sain tekstarin jossa kerrotiin sinun vahvistaneen omasi vanhan peepingtommi viestettelyt vaikka joku vuosi sitten väitit et ne olisi minun postauksia, aika rullaa ja mikä nyt oletkaan se mulle ihan sama, kun nyt osasit tunnustaa omat vanhat aliakset.
Nyt tiedämme kumpi on se masennustapaus-itsemurhatapaus.............Siis mitähän sönkötät? Ei ole käytössä tuo nimimerkki minulla, näemmä on ihan oma rekisteröity nimimerkkisi. Joten puhut nyt kyllä omista viesteistäsi. Hyvä kun tunnistat ne omiksesi :)
FuckYouBitch kirjoitti:
Siis mitähän sönkötät? Ei ole käytössä tuo nimimerkki minulla, näemmä on ihan oma rekisteröity nimimerkkisi. Joten puhut nyt kyllä omista viesteistäsi. Hyvä kun tunnistat ne omiksesi :)
Mitä tämä tarkoittaa ;
"FuckYouBitch
21.1.2018 11:19
Kun kerran tätä nyt eräät pakkomielteisesti nostelevat esiin niin tehdään tilanne katsaus. Ketjun aloituksesta on nyt n.7v ja asiat ovat todella muuttuneet tänä aikana paljon parempaan suuntaan. Sain ongelmat hallintaan 2014 pitkän ja kivisen taistelun jälkeen, jonka jälkeen elämä on ollut tasaista. "
Siis sinä vastaat "minun?" viestiin vuosien takaa ja sanot sinulla on kaikki hyvin :D Olet enempi sekaisin kuin seinäkello.
Raasuressu ei edes tiedä onko yö taipäivä. Oletko unohtanut mitä kirjoitit 2pv sitten?
- Itsetuhoauttaja
Toisten auttaminen on yksi parhaista keinoista päästä elämän valoisalle puolen. Kun auttaa ihmisiä heiltä saa positiivista välittämistä, sekä myöskin karmallisesti se vähentää omaa painolastia. Joskus on parempi auttaa toisia heidän tietämättään, että he eivät ala odottamaan apua joka tilanteessa, jolloin alat tuntea itseäsi orjaksi. Ja vaikka keräisit vain roskia metsästä se helpottaa myös omaa karmaa ja samalla voi halailla puita energiaa saadaksesi. Eläimiä voi myös auttaa tai van netissä antaa ihmisille neuvoja toivottaa hyvää jne. On myös hyväksi tutustua henkisiin asioihin, koska ihminen ei ole pelkästään taloudellinen, fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen.
Itsemurha ei kannata, seuraavassa elämässä on smat ongelmat edessä.Olen samaa mieltä, siitä tulee todella hyvä olo itselle. Siksi aina autan, jos vaan suinkin voin. Sekin on edesauttanut omaa hyvinvointia.
- Kysynvaansulta
Miten Sua on kohdeltu terveydenhoidossa???
- hhfgg
Rukoile ja pyydä Jumala ja suojelusenkelit apuun. Jokaisella on oma suojelusenkeli. Pyydä asioita, jotka parantavat elämääsi. Kuuntele ajatuksiasi. Tsemppiä, et ole yksin!
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3664456En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e841844Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan651580- 441556
En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291390Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2091369Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(591351Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej541341- 281225
Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81218