pentu vinkuu yöllä,miten sen saa loppumaan?

Noin pieni pentu kutsuu ulvonnalla emoaan. Se saattaa myös pelätä yksin jäädessään. En todellakaan toimisi noin, sääli penturaukkaa joka ikävöi yksin.
Ensimmäset pari yötä on nukuttava pennun kanssa. Sinä aikana pentu tottuu, että paikka on sen reviiri ja on turvallinen pesä. Kolmantena yönä voi antaa pennun nukkua yksin. Ulinat pitää mennä heti kieltämään ovea aukaisematta. Huutaa siis vaan oven takana EI tai HILJAA. Yleensä menee viikko ennekuin pentu on tottunut nukkumaan hiljaa. Pennun eteen kannattaa todella tehdä työtä, ettei kehity eroahdistunut pentu. Se vasta riesa on.

Ei ole viisasta jättää pentua heti yksin nukkumaan. Vauvahan se on eikä vielä osaa olla yksin. Ai että oikein vessaan telkeät yöksi? Ei ihme että ulvoo. Voisitko ottaa pennun tarpeet paremmin huomioon?
Jos menet oven taakse kieltämään, niinkuin Rusettirinta neuvoo, palkitset ulvomisen, eli ulvomalla pentu saa sinut tulemaan luokseen. Puhettahan se ei vielä ymmärrä.
Meillä pennut nukutetaan ihmisten kanssa että tuntevat olonsa turvalliseksi uudessa paikassa. Aikuisena ne itse valitsevat mieleisen nukkumapaikan, tai voihan sen makuuhuoneeseen tulon kieltääkin myöhemmin.

"Jos menet oven taakse kieltämään, niinkuin Rusettirinta neuvoo, palkitset ulvomisen, eli ulvomalla pentu saa sinut tulemaan luokseen. Puhettahan se ei vielä ymmärrä. "

Pentu nimenomaa reakoi herkästi omistajan ääniin. Puhetta ei tarvitse koskaan, edes aikuisena ymmärtää, mutta äänenpainot pentu ymmärtää. Jos pentu kuulee joka kerta, kun ulvoo omistajan kiihtyneen äänen se vältää ulvomisen, koska pelkää. Sinnikkäälle pennulle omistaja voi myös hyökätä yht`äkkiä ovesta sisään ja komentaa äänellään, koskematta pentuun. Pentu kokee palkitsemisen vain positiivisesta kokemuksesta, ei negatiivisesta. Muutama kuukausi on pennulla herkän oppimisen aikaa, jolloin pentu oppii luottamaan ja sitä kautta tottelemaan. Sanoja pennun ei tarvitse ymmärtää, vaan sanojen merkityksen eri tilanteisiin. Se, että saa pennun ymmärtämään mitä sana tarkoittaa on omistajan koiratuntemuksen taidon näyte.

Etkö huomaa, että kiusaat pentua. Telkeät sen yöksi vessaan yksin. Ota pentu nukkumaan kanssasi samaan huoneeseen, niin se rauhoittuu. Miksi muuten otit elävän koiran? Lelukaupoista saa varmasti soveltuvampia.

Negatiivinen huomio juuri osoittaa pennulle, ettei kannata. Tilanteessa epämiellyttävä kokemus jättää pentuun muistijäljen ja seuraavalla kerralla pentu pyrkii sitä kokemusta välttämään. Ja kyllä pentu pelästyy aika usein omistajan reaktiota, toisen koiran ärähdystä, haukkua ym. Pelästyminen on juuri pennulla herkässä, vain siten se oppii varomaan. Suhde pentuun vahvistetaan ensimmäisinä vuorokausina, jolloin pennun pitää saada vain miellyttäviä kokemuksia omistajastaan. Seuraavat viikot onkin sitten verrattavissa emo-pentusuhteeseen tai perheen toiseen koiraan, jotka opettavat pennun hyväksymään negatiivisen kokemuksen kautta (murahdus). Siitä muodostuu suhde, jolloin pentu oppii myös kunnioituksen omistajaan, toisiin koiriin.

joooo asia todellakin tulee nyt muuttumaan. Nukuin edellis yönkin sen kanssa alakerrassa.

Turvallisuutta: Juuri tämän kevään/kesän aikana olen opettanut pk-rotuiselle pikkupennulle alusta asti, miten ollaan yksin. Viikko meni pennun vinkuessa, ulistessa, kun nukkui yöt keittiössä. Jouduin sinä aikana usein käymään pentua kieltämässä. Nykyisin, nyt puolivuotias, osaa rauhoittua ihan missä vaan vieraassakin paikassa.4kk:den ikäisenä oli ihan huonesiisti. Ei tuhoa mitään vaikka koko huoneistossa oleileenkin. Osaa suhtautua pieneen vauvaan rauhallisen etäisesti. Ulkona menee iloisesti häntä heiluen kaikkien ihmisten luokse. Vieraisiin koiriin suhtautuu välinpitämättömästi. Ei siis ryntää jos näkee toisen koiran, vaikka itse on vapaana.

Et oikein nyt ymmärrä, kun puhut karjumisesta." EI "sanalla osoitetaan kielletty toiminta. Tehotonta olisi opetus, jos tyyli olisi pennun pelästyttäminen.

En lue mitään koiran korjauskirjoja, koska ne ei anna minulle mitään. Koiranluku taitoni olen omaksunut pitkänlinjan harrastajana. Tämä pentu oli 7:s pk-rotuinen meillä kasvanut, jonka olen omistanut pennusta - hautaan.

Taitaa olla niin, ettei sinulla ole kokemusta pk-rotuisesta isosta rodusta. Hyvää syksyä kuitenkin.

Ihan sama mikä rotu, mutta itse en ole koskaan eristänyt koiriani. Nyt menossa numerot 4 ja 5. Toinen 6 v. narttu ja toinen 1,5 v uros. Kun tämä viimeinen tuli, niin nukkui heti sänkyni vieressä omassa ns. kopissa, jossa kattoa auki. Sinne silittelin ja tein oman kivan turvallisen ympäristön. Pistinpä vielä lelupehmokoiran ja lämpöisen fleecepeiton koska pentuhan ei osaa säädellä lämpöään. Nukkui alkuun kanssamme ja ei olisi tullut mieleenkään teljetä toista vessaan. Pentu voi myös palellla. Nykyään nukkuu missä haluaa, mutta ei sängyssä. Ei edes viihdy vaikka olisi saanut olla. Tulee viikonloppuisin rapsuteltavaksi. Senkin ymmärrä, että nukkuu alakerrassa, mutta olisihan se oma turvallinen nukkumapaikka kiva ja vielä niin edes, että on reunat. Pentu pitää turvallisesta olosta. Vieläkin joskus ottaa esim. pehmohylkeen ja nukahtaa se vierellään omalle pedille ja jos on kuuma raahaa hylkeen mukanaan toiseen huoneeseen. Nukkui ekasta yöstä lähtien hyvin ja sai kyllä käteni kosketuksen jos oli unessaan hieman levoton. Molemmat koirani ovat ystävällisi, sosiaalisia koiruuksia, jotka pitävät niin lajikumppaneistaa kuin ihmisistäkin.

Rusettirinta on hakoteillä. Aivan älytöntä huudattaa koiranpentua viikko! Kummallista, miten nykyään jotkut ohjaa tällaiseen, että koiralta pitää "ottaa luonto pois" niinkuin ennen vanhaan lapsia kasvatettaessa. SIis nujerretaan. Ei hyvä. Minä ainakin rakastan koiraani enkä aiheuta sille tuskaisaa olotilaa. Koira oppii uuteen kotiin niin paljon helpommin, kun sille ollaan helliä ja ymmärtäväisiä.

Saa olla aika neuroottinen pentu, joka huutaa viikon. Yleensä luovutusikäiset pennut ollessaan vielä kasvattajalla heräävät yöllä leikkimään, kakkaamaan ja pissaamaan ja huutamaan ruokaa. Uudessa kodissaan ne aluksi toteuttavat kasvattajan luona pitämäänsä yöheräämistä. Tämä on ihan normaalia.

Pennulle alkaa uusi vaihe omistajan luoman vuorokausirytmin mukaan. Siinä pentu jättää taakseen emonsa, kasvattajansa, tutut sisarensa, reviirinsä. Tämä on suuri henkinen mullistus pennulle. Sen tähden omistajan on ensin luotava hyvä suhde, jolloin nukutaan yhdessä muutama vrk. Yleensä pentu siinä ajassa tottuu reviiriinsä ja uuteen omistajaan. Sitten pennun on koettava myös pärjäämistä yksin. Pentu siis harjoittelee yksinoloa yöllä, jolloin on vähemmän kiinnostavia ääniä. Tässä vaiheessa tulee myös osoittaa pennulle, että ei tule ruokaa, eikä emoa, niin kuin kasvattajalla. Aluksi pentu uikuttaa ja välillä nukkuu. Sitten herää pissalle ja taas uikuttaa. Viikon loppuvaiheessa pentu on huomannut, ettei uikutus johda tavoitteeseen ja alkaa yöllä leikkimään leluillaan, käy pissalla, napustelee luutaan.

:
"Todella tuohtunut
15.10.2013 10:25

Rusettirinta on hakoteillä. Aivan älytöntä huudattaa koiranpentua viikko! Kummallista, miten nykyään jotkut ohjaa tällaiseen, että koiralta pitää "ottaa luonto pois" niinkuin ennen vanhaan lapsia kasvatettaessa. SIis nujerretaan."

Kasvattajalla on joka yö oikein huutokonsertti, kun 4vk:n ikäkäisille pennuille totutetaan kiinteää ruokaa. Emothan vieroittavat pennut imemästä, vaikka päivisin hyväksyvät imettämisen luovutusikään saakka. Tämä konsertti siis jatkuu uudessa kodissa, vaikka vieroitus emosta olisi onnistunut hyvin. On suorastaan omistajan velvollisuus jatkaa tätä vieroitustotuttelua. Mikäli omistaja ei tue pennun henkistä kasvua, pennusta kehittyy eroahdistunut omistajaansa turvautuva. Tälläiset itsensä aina epävarmaksi tuntijat ovat niitä remmirähjääjijä, pelkopurijoita ja siksi onnettomia, mutta omistajan mielestä onnellisia. Pennulta ei katoa "luonto pois", koska pentu luonnostaan pyrkii itsenäistymään esim. ei tule houkutteluista huolimatta luokse, alkaa vahtihaukun 6:den kk:n ikäisenä, murkkuiässä uhmailun.

^ Ai miksi ne pennut ei opi olemaan hiljaa??? Tää on hyvää provoilua!!! Taidat olla aika höpsö.

On aivan selvää ja helposti todettavissa, että uudessa kodissa pentu ei ulise yhtään yötä jos se saa olla ihmisen lähellä. Voi heräillä vähän ja vingahtaa, mutta nukahtaa uudestaan, kun huomaa ihmisen lähellään. Tätä nyt on aivan turha jankata millään nimimerkillä. Ensimmäisen koiran kohdalla teimme virheen ja jätimme alakertaan yksin ensimmäiseksi yöksi, kun jossakin koiranhoitoppaassa neuvottiin näin tekemään. Mies sanoi aamulla, että ensi yönä pentua ei jätetä yksin, oppaat saa sanoa mitä tykkää. Se oli hyvä päätös eikä koirasta todellakaan tullut enempää eroahdistunutta kuin pelkopurijaakaan. Seuraavan kanssa oltiin ensimmäisestä yöstä asti viisaampia.

Noh, itse olen joutunut yhdelle pennullemme antamaan aikaa. Se vaan ei ollut valmis. Eli sai nukkua lähellämme. Ja sitten pikku hiljaa vieroitettiin. Ei, vaikka ei joutunut nukkumaan yksinkään, vaan samoissa tiloissa koirien kanssa, ja me olimme aivan lähellä. Nykyään se on oikein reipas koira. Mutta pentuna se vaan ei ollut valmis irtaantumaan, ja väitän, että alun "huudattamisella" tein enemmän hallaa kuin hyötyä. Parin yön jälkeen vaihdoimme strategiaa. Eli annoimme pennulle sitä turvaa, mitä se kaipasi. Ja miksi. KOska meillä oli paljon kokemusta pennuista, tämä koira kun oli kuudes pentuna tullut. Ja se oli oikeasti aivan liian ahdistunut. Sen vaan kuuli jo huudosta. Ja se ei vaan tauonnut. Sen lisäksi asiaan vaikutti sekin, että emme voineet myöskään valvottaa lapsiamme, he tarvitsivat lepoa. Päästimme siis pennun makuuhuoneeseemme, siellä opetimme sen petillä nukkumaan. Ja se tosiaankin nukkui siinä. Sitten petiä alettiin hilaamaan kauemmaksi ja kauemmaksi. Hitaasti, ja varman päälle pelaten, olimmehan jo pari yötä valitettavasti aiheuttaneet sille lisää ahdistusta, kun yritimme sitä keinoa, mikä noihin muihin oli tepsinyt. Ja kas kummaa, saimmekin sitten petin hivutettua ensin kynnyksen yli, ja siihen portti alkuun väliin. Ja ennenpitkää oli aika kypsä siihen, että oven sulkeminen ei koiraa saanut enää hätkähtämään. Eli kaikentyyppisille koirille vaan ei sovi samat metodit. Jos koira ei pysty eroon, niin kannattaa miettiä, olisiko kuirtenkin järkevämpää sen antaa kehittyä vielä, ja ennen pitkää se sitten pystyy. Se ei tarkoita, että koira otetaan sänkyyn. Ja että se saa tahtonsa periksi. Ainakin meillä on sittemmin ihan samalla lailla pysnyt pois sängyistä ja muista, vaikka saikin alkuun nukkua makkarissa. Se vaan tarvitsi tuollaisen hiuekan erilaisen ongelmanratkaisun. Ja me kaikki tarvitsimme unta. Se ei mennyt sekaisin, kun yhtäkkiä ei huoneeseen enää päässytkään nukkumaan yötä. Se oli saanut rauhassa totutella siihen, että etäisyys kasvoi, eikä mitään pahaa tapahtunutkaan.

Itselläni ollut viisi koiraa, joista nyt menossa 4-5 ja kaikki ovat eläneet oman elämänsä loppuun kanssani pennusta pitäen. Ketään en ole eristänyt, mutta jos tilanne niin vaatii, niin ehdottomasti tekisin pennulle turvallisen tilan eikä missään nimessä vessaan tai häkkiin sulkemisia. Itsellä ns. näyttelyteltta (vieläkin keittiössä) pentutilana ja viihtyi tosiaan heti tultuaan siinä. Lisäksi olin tehnyt pienen tilan sänkyni viereen, jossa koppi oli ja aitaus vielä ympärillä, että laitoin paperia viereen lattian puolelle, jos hätä yllättää sekä vesikupin. No, niitä ei viikkoa kauempaa tarvittu. Koska pentu nukkui heti hyvin, tosin ekana parina yönä kun aloimme nukkumaan laitoin käteni kattoaukon kautta ja vähän paijaillin. Lähinnä kyse turvallisuudesta. Pieni pentu on eksyksissä ja se ikävöi äitiä ja mahdollisia sisaruksiaan. Ketään ei ole lämmittämässä, niin sanompa vaan, että kyllä kaipaa turvaa ja paljon. SIksi turvalliseen petiin peitto mihin saa sotkeutua sekä pehmo mitä vasten nojata. Ainakin minun pennuilla on hyvin toiminut. Jos pentu tylysti johonkin rievun päälle nukkumaan ja vielä suljetaan johonkin tilaan, niin tietää varmasti ongelmia jatkossa. MIKSI NÄIN? Itse olen aina valmistautunut hyvin uuden perheenjäsenen tuloon ja kaikki on ollut noin viikkoa ennen koiran tuloa valmiina. SIis kaikki hihnoja, lääkkeitä, petejä, leluja, ruokia jne. valmiina ja jopa se toiminta tonni jemmassa, jos joutuu piankin turvautumaan ell apuun. Tällä hetkellä uros 1,5 v. ja narttu 6 v. ja enpä usko, että enää jaksan niiden jälkeen sitä kuudetta ottaa, mutta jos näin teen tiedän jo puolivuotta etukäteen, että hommaan uuden tulokkaan ja alan valmistaa itseäni ja kotia uuden pennun tuloon. Koiran kokonaisvaltainen hoitaminen on työläs, mutta palkitseva tehtävä. Mutta täytyypä myöntää, että enpä muistanut tämän viimeisen kanssa, miten raskasta ja rakasta pienen pennun tuleminen on, jotta päästään oikeaan alkuun taipaleellamme. Nyt on taas jo kohta ikävä purtuja tossuja (yli 10 paria), sukkia, mattoja jne. Kun ei se enää tee niin. Paloittelipa pari kertaa halkotelineestä halot yön aikana pitkin poikin huushollia ja olipa se niin huvittavan näköistä, että nauruhan siitä seurasi. Nykyään kaikkein parasta on viikonloppuaamut, kun molemmat hyppäävät viereen rapsuteltavaksi ja nukahtavat vielä pariksi tunniksi ja olemme kuin possut karsinassa yhdessä kaikki.

En ymmärrä minäkään,miksi pentu pitäisi eristää jonnekkin.Kaikki koirat joita itselläni on ollut ja on tällä hetkellä,ovat alkuun nukkuneet aina sängyn vieressä.Jos yöllä alkoi kitinä,ei tarvinnut kuin koskettaa pentua,niin heti rauhoittui.Kasvettuaan etsivät itse mieluisan nukkumapaikan.Ja kaikista on tosiaan tullut tasapainoisia ja yhteiskuntakelpoisia koiria.Mutta niin kaiketi, jokainen tyylillään.

"Turvallisuutta
15.10.2013 23:12

Vielä kysymyksiä rusettirinnalle. Pennut siis huutavat öisin neljä viikkoa kasvattajan luona ja pari päivää uudessa kodissa, niinkö? Miksi ne eivät opi neljässä viikossa nukkumaan öitään hiljaa? "

rusettirinta
15.10.2013 14:33 Yleensä luovutusikäiset pennut ollessaan vielä kasvattajalla heräävät yöllä leikkimään, kakkaamaan ja pissaamaan ja huutamaan ruokaa. Uudessa kodissaan ne aluksi toteuttavat kasvattajan luona pitämäänsä
yöheräämistä. Tämä on ihan normaalia.

Näin tuolla ylempänä sanoin. Kysymykseesi miksi ne eivät opi: Neljän viikon ikäiset pennut ovat ihmisen ikään verrattuna 7kk:den ikäisiä. Emonsa nisissä päivällä käyvät pennut on yhtä vaikeaa vieroittaa yösyötöstä, kuin 7kk:den ikäinen vauva rintaruokinnasta. Pennut syövät kasvattajalla vieroitusaikana (mikä jatkuu uudessa kodissa) 5Xvrk. lisäksi vielä emon nisäruoka päivällä. On pentujen henkisen kehityksen kannalta tärkeää, että emo on päivisin pentujensa kanssa, eikä pentujen imemistä voi estää. Pennut eivät vielä siis opi itsestään hylkäämään imemistä, vaan se tapahtuu vasta, kun emon maidon tulo vähenee, eli emon ruoka muutetaan. Yleistä on, että pennut vielä lähtiäispäivänä imevät emoaan, ikäänkuin kerratakseen emon kanssa vietetyt viikot.


"rusettirinta
15.10.2013 14:33
Pennulle alkaa uusi vaihe omistajan luoman vuorokausirytmin mukaan. Siinä pentu jättää taakseen emonsa, kasvattajansa, tutut sisarensa, reviirinsä. Tämä on suuri henkinen mullistus pennulle. Sen tähden OMISTAJAN ON ENSIN LUOTAVA HYVÄ SUHDE, JOLLOIN NUKUTAAN YHDESSÄ MUUTAMA VRK. Yleensä pentu siinä ajassa tottuu reviiriinsä ja uuteen omistajaan"

Näin tuolla ylempänä. Aika, jonka pentu tarvitsee itsenäistymiseen on rotukohtaista, mutta myös saman rotuistenkin hermorakenteesta riippuvaa. Perimässään heikon hermorakenteen saanut pentu ei ehkä koskaan pärjää yksin. Mielestäni myös pienten rotujen jalostusvaatimuksina pitäisi olla LT, jossa hermorakenne arvioidaan.

Siis, kyseletkö oikeasti, vai onko tämä provo? Pentuhan itkee ikäväänsä. Vasta vieroitettu emostaan. Ja sitten suljet pikkuisen vessaan yksinään. Suosittelen pennun palauttamista kasvattajalle, että voi etsiä pikkuiselle uuden kodin..

Se olisi pennulle kaikkein paras.

Yksin vessassa?! 8-viikkoinen pentu?? Ja vielä sheltti, herkkä koira. (Ja jos nyt jäi epäselväksi niin mitään koiraa ei kuulu teljetä vessaan/vaatekaappiin/ruokakomeroon/mihinkään yöksi tai miksikään ajaksi.)

Sori nyt mutta aloittaja ei viestinsä perusteella oikein kuulosta kypsältä koiranomistajaksi eikä siltä että ymmärtäisi mihin on koiran ottaessaan ryhtynyt. Koira on perheenjäsen, kohdellaanko perheenjäsentä noin?

"eioototta2
16.10.2013 23:34
Siis, kyseletkö oikeasti, vai onko tämä provo? Pentuhan itkee ikäväänsä. Vasta vieroitettu emostaan. Ja sitten suljet pikkuisen vessaan yksinään. Suosittelen pennun palauttamista kasvattajalle, että voi etsiä pikkuiselle uuden kodin..

Se olisi pennulle kaikkein paras."

--> Valitettavasti oon samaa mieltä...

Jos on ongelmia pennun kanssa, kannattaa soittaa kasvattajalle ja kysyä häneltä!

"Sillä ei ole nälkä vaan yksinäisyys pelottaa."

Höpö, höpö! Mistäs tiedät kumpaa pentu vinkuu, emonsä tissiä vai pelkääkö se?

Aloittaja, hyvä että olet korjannut tilanteen. Hyvää jatkoa sulle ja pennulle.

Meidän pentua ei ainakaan mihinkään "koppaan " voinut laittaa. Luovutusikäisenä painoi 8kg ja olisi kyllä koppa kaatunut pois pyrkiessään, jos sinne olisi joutunut. Isot pennut haluavat olla vapaana ja hakevat itse nukkumapaikkansa. Ei niitä voi asettaa sängyn viereen luulolla, että nuku nyt siellä, saati mihinkään koppaan.

Koiran koppia, laidallisia, pehmeitä petejeä, on todella monen kokoisia. Eihän sitä pentua siihen kytketä, saahan se sieltä poiskin tulla ja nukkua vaikka matolla, mutta oleellista on, että saa olla ihmisen kanssa samassa huoneessa, tarvittaessa kosketusetäisyydellä.

Ei oo ihme et vinkuu pentu palkkaa olla yksin. Emoa ulvoo ja sisaruksiaan. Ota nyt hyvä ihminen pentu lähellesi lattialle omaan petiin. Pentu tuntisi olonsa turvalliseksi kkun on omistaja lähellä.

Voi pentu parkaa itkee emoaan ota nyt se viereesi lattialle omaan petiinsa miksi teljet koiran vessaan. Pentu pelkää yksin
Miksi otit koiran jos et halua olla sen lähellä