Bordercollien ja australianpaimenkoiran eroja

Anonyymi

Kuten jo otsikosta näkyy kyselisin aussien ja bortsun eroja. Jokainen koira on tietenkin luonteeltaan erilainen, mutta onko jotain tiettyä ominaisuutta mikä erottaisi koiria?
Lisäksi kyselisin, että miten turkki eroaa koirilla vai onko samankaltaisia nekin?
Kaikesta muustakin saa vastailla jos jollain mieleen tulee jotain.

9 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Tuskin käyttölinjaista koiraa otan, mutta tarkoitin enemmänkin luonteessa ja työskentelyssä eroja :) En ulkonäöllisiä paitsi se kiinnostaa jos jomman kumman turkki vaatii paljon huolenpitoa. Tällä hetkellä tollerin omistajana olen helpolla suoriutunut turkin hoidosta ja helpon rodun myös nyt haluaisin.

  • Bordereilla on paljon eroja työskentelyssä. Riippuu siis täydellisesti vanhempien luonteestasekä kasvatuksesta tietenkin. Mutta yleensä nämä työskentelevät intensiivisesti.

    Aussit ovat hieman rauhallisempia työskentelyssään. Ausseilla on yleensä enemmän karvaa, mutta näiden kahden rodun turkinhoito ei eroa melkein millään tavalla toisistaan. Riippuen tosin turkinlaadusta.

    • Kiitoksia vastauksesta :)
      Sitä vielä kysyisin että miten sitten työskentelyssä, koulutuksessa miellyttämisen halu ilmenee? Olen kuullut että bortsuilla useimmiten löytyy miellyttämisen halua?

  • Bortsuilla on todella paljon miellyttämishalua, ainakin mitä tunnen. Ausseillakin sitä on, mutta yleisestiottaen hieman vähemmän, varsinkin näyttelylinjaisilla, käyttiksistä en tiedä.

  • Molempien rotujen kokeneilta olen itse kuullut, että bordercollie on pehmeämpi ja nöyrempi koulutettava, mutta taas ilmeisesti vilkkaampi kuin australianpaimenkoira.

    Australianpaimenkoiralla on yhtä lailla varmaan miellyttämisenhalua, mutta se on kuulemani mukaan itsepäisempi, mutta varsin taipuisa.
    Ja näissä toki ne yksilölliset erot muistettava.

    Itse vuosia mietin bortsun ottamista, samaten aussien ottamista, mutta vasta viime vuonna tein päätökseni useamman collien omistajana.
    Australianpaimenkoira tuli viime vuonna, ja ohjaajaherkkä se on, muttei muista jos on epäonnistuttu joskus, se on myös taipuisa, mutta alkaa paimenkoiran tapaan ennakoida. Ei tylsisty toistoista, on aina iloisena ja innokkaana valmis mihin vaan yhdessä tekemiseen. Kotona osaa rauhoittua kun on sen aika. Sisällä en riehuta koiraa (koiria).

    Bortsut kuulemma on hieman vaativampia toiminnan määrän suhteen, vai voiko johtua siitä, että kun niille on alusta asti annettu koko ajan toimintaa, ne tietysti sitä osaavat vaatia - tai alkavat itse keksiä sitä, joskus ei niin kivalla tavalla. Toikin pätee mun mielestä kaikkiin koiriin.

    Oma aussieni ainakin on ideaalitapaus, vilkas ja iloinen, muttei laisinkaan rauhaton. Haluaa ja odottaa multa käskyjä ja oppii nopeasti asiat.

    Se ennakointi, no, asiat joka tapauksessa kannattaa tehdä usein eri järjestyksessä, tarkoitan ihan jos tokoliikkeitä tai perusjuttuja sen kanssa tekee.
    Ja joskus pitää saada yllättää koira iloisesti, keksiä yks kaks koiralle joku uus juttu vanhan lomassa.

    Joillakin näyttelyausseilla (ei ole eriytyneet linjat Suomessa, vaikka käyttiksiäkin on) on karvaa aika runsaasti, muttei varmaan turkin hoito ole ongelma, ei niistä kuitenkaan järin runsasturkkisia tule. Ausseista saanee hyvän harrastuskoiran, olipa se sitten kumpaa linjaa tahansa. Työlinjainen aussiekin on vaativampi kuin vaikkapa nämä suomen "sekalinjaiset".

    Tulikohan laisinkaan mitään irti kysyjälle?
    Toivottavasti, ja jos olet miettimässä näiden rotujen välillä, kannattaa mahdollisimman paljon kysyä koirien omistajilta, mennä kentälle rohkeasti ja katsoa koirien toimintaa siellä, kysyä, jos on sopiva hetki. Uskon, että moni on halukas antamaan vastauksia kysymyksiisi.

  • Aussien vahtiminen on sitten myös otettava huomioon.
    Se saattaa vahtia ruokaansa, lelujaan, nukkumapaikkaansa.
    Jonkinlaiseen ylivahtimiseen voi ja kannattaakin puuttua, ettei tule ongelmia.
    Omani ilmoittaa vieraista, päästää ne sisälle, vahtii toisilta koirilta tavaroita ja ruokaa, ei isäntäväeltä.
    Urokset on joskus dominoivia, murrosiän myllerrykset voi olla haastavia. Itsellä ei ole tuostakaan kokemusta, tää vaan aussieharrastajilta kuultua.

    Bortsujen osalta en osaa tätä puolta valaista mitenkään. Itsellä sen verran vähän tuttuja k.o. rodun edustajia.

    Unohtui tuossa vaan mainita, valaiseeko tääkään mitään...yritin kertoa rehellisesti tietämäni tai kuulemani ja osa on omaa kokemusta.

  • Huomasin nyt vasta viestisi kun sen verran harvoin tulee näillä keskustelupalstoilla pyörittyä. Mutta kiitoksia paljon vastauksista ja sitä olenkin tehnyt, että kiinnostavaan rotuun tutustunut ihan luonnollisissa oloissa. Nyt kuitenkin olen päätynyt, että noutajasta hyppäys paimenkoiriin on vähän turhan iso. Tällä hetkellä itsellä siis kohta 7 vuotias tolleri narttu ja siinä rodussa aion pysyä ainakin viälä :) Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa uskaltaudun paimenkoirankin ottamaan

  • Itse olen bordercollieista ja astralianpaimenkoirista vähän lueskellut ja tässä ne erot joihin olen törmännyt (korjatkaa jos olen jossain väärässä).
    Auspait ovat tietääkseni raskasrakenteisempia ja pitkä turkkisempia. Niillä taitaa myös olla enemmän taipumusta vahtimiseen. Ne eivät ole aivan yhtä aktiivisia kuin bc:eet, mutta ovat silti erinomaisia harrastus- ja paimenkoiria. Aupait sopivat hyvin myös lapsiperheisiin.
    Bordercolliet taas ovat usein kevytrakenteisia ja lyhyt tai puolipitkä turkkisia. Niillä ei juurikaan ole taipumusta vahtimiseen. Bordercolliet ovat myös kouluttamisalttiimpia ja vaativat hyvin energisiä koirina todella paljon liikuntaa ja aivojumppaa.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.