Ensi vuonna tarkempaa

Jassoo..kyllä täällä Keskisemmässä suomessa taasen eniten lintuja vuosiin ja jopa ..no ei nyt voi phua vuosikymmenistä.
Onkohan herrat helsingin metsästäneet Lapin ja Kainuun erämaat tyhjäksi suurine seurueineen..ja Lappalaiset tässä pelossa ampuneet sen minkä muilta töiltä kerenneet etteivät jä ilman.
Niin vain taas loppuu kanalintu-jahti tältä kaudelta, oikeastaan hienoin kausi kanalinnustuksessa piiitkän aikaan, saalista tullut ja hienoja pudotuksia, nappisuorituksia..myös koirilta.
Tänään erkoisen hieno jahtipäivä, tosin ilman koiria, autolta olin kävellyt noin 500 metriä kun nousin loivaa rinnettä ja enne hakkuu-aukean reunaa pysähdyin kun näin 30 metrin päässä mättällä liikettä, katsoin tarkemmin ja ajattelin että jokun tumma muovin kappaleko siinä tuulessa liehuttaa, tuijotin hetken vielä ja äkkäsin että perhana, näin lähelle olin pääsyt koppeloa, aikaa olisi laukaukseen ollut varmaan 30 sekuntia vielä siitä kun huomasin että se on koppelo, olis ollut varmaa saalis mutta ajattekin että menköön kun on koppelo ja niitä niin vähän, otin aseleen ja silloin rymisteli lintu lentoon.
Jatkoin matkaa hakkuu-aukean yli ja edelleen kuivan, ojitetun suon laitaan, taimikkorinteen sivua etenin ja koukkasin hieman suolle, juuri ennen ojan yli hyppyä huomasin takaviistossa muutaman kuusen ryhmässä tummia möykkyjä, ukkoteeriä istui kolme reunimmaisessa kuusessa, yksi melkein latvassa, seuraava metrin pari alempana ja kolman edelleen metrin pari tämän keskimmäisen alla, otin hiljalleen pakkia ja männyn tainien suojassa etenin parikymmentä metriä ojasta nostetun kuivan savikumpareen taakse, aika pitkälle vaikutti matka, liki 200 metriä, arvioin, aseena baikalin taiga rihlakko .222.
Kurkistin eteenpäin olisiko likempänä samanlaista mätästä tueksi mutta ei ollut kuin pahempi risukko ja jos olisin mennyt eteenpäin nin linnut olisivat jo jääneet vieressä olevan kuusen latvan taakse, laskeuduin mahalleni ja baikalin asetin mättäälle, hyvä tuki pehmeähkö ja kuiva savimätäs, eniten näkyi keskimmäistä teertä ja sekin huojui latvan mukana pienessä tullessa ja takimmaisessa aaennossa meni vieressä olevan kuusen oksien taakse, muut olivat enemmän peitossa..kaivoin vasemmalla kädelläni hieman savea takatukin alakulman alta pois niin sain kiikarin ristikon pysymään teeressä, ei ollut suuri aukko mihin piti ampua, aukosta näkyin juuri ja juuri siiven kiinniityskohta johon ykeensä aina tähtään, Valmista oli, seurasin kolme kuusen huojuntaa ja seurasin missä vaiheessa kuusi pysähtyy ja näin myös lintu, siihen pisteeseen jätin ristikon, kolmannen huojahduksen jälkeen kun lintu jäsi oksineen paikoilleen hetkeksi niin puristin liipasinta ja tuntui kun puristus olisi kestänyt tavallista pidempään kun aikaa ei ollut kuin silmänräpäys tai kaksi kun taas lintu alkoi mennä taaksepäin, laukaus lähti ja pienellä viiveellä kuului lätkähdys ja lintu hävisi oksalta, silmät seurasi kahta muuta teertä mitkä otti siivet alleen.
Uusi patruuna luotipiippuun ja samalla liikkeelle, sieltähän se teeri löytyi, aivan puun alta, ei ollut reppua nyt mukana joten narua taskusta ja saalis toikkumaan selkään.

Ajaessani kotiin päin päätin vielä käydä tarkistamassa tutun paikan näkyisikö siellä teeriä puissa, ajoin metsäautotietä noin kaksi kilometriä ja jätin auton mäen harjanteelle, ase peräkontista ja sellier-bellotin magnun 3.5 mm hauleilla haulipiippuun ja lapuan .222 luotipiippuun, käveli puolisen kilometriä ja huomasin pitkiä kauloja männyn latvoissa, hakkuu-aukealla oli 5 mäntyä ja kahdessa niissä teeriä, akkateeriä, ajattelin että kanlintukausi lopuillaan niin yksi akkateeri suotakoon pakastimeen, hiivin hakkuu-aukean reunan tuntumaan ja matkaa jäi taas suurinpiirtein sama liki 200 metriä, olisiko ollut ja lisäksi nyt aika reilusti ylöspäin sillä hakkuu-aukea oli jyrkkä rinne ja huipulla mäntyryhmä. Hakkuuaukean reunaan jäi matkaa vielä noin 30-40 metriä, etsin sopivan mättään, kiikarin ja piipun edestä kurkottelin vielä pienen kuusen taimen jonka taitoin alas ka kiiakrin ristikon asettaessa ylimpänä istuvan teeren kylkeen katsoin vielä piippulinjaa että oliko näkyvissä oksia linjalla, puhdasta oli, rauhallinen tähtäys, lintu ei nytkään näkynyt kokonaan vaan vatsa oli reilusti peitossa, normaali tähtäyspiste eli siiven kiinnityskohta oli oksan peitossa joten tähtäsin niin liki oksaa kuin mahdollista, syvään hengitys ja puolet ilmasta keuhkoista ulos ja hidas liipasimen puristus ja laukaus sekä tuttu lätkähdys perään, lintu kieppui kuin väkkärä alas, arvasin että ei ollut aivan nappi-osuma.
Lintu löytyi puun juurelta mutta siivet löi vielä, nopea lopetus ja tarkistin kuinka oli osunut, osuma siihen mihin olin tähdännytkin mutta hieman ylempänä kuin mitä olisin halunnut sillä oksan takia ammuin hieman ylemmäs..osuma oli liki selkärankaa.

Puhuinkin tuolla edellä teeristä ja pyistä, metsojahan ollut vähän vuosikymmeniä, tuo minun arvio onkin paikallinen eikä koko keskisuomea käsittävä, arvio perustuu hyvin pienelle alueelle.

Kiintiöthän on olemassa ja hyvin pienet ainakin täällä päin ja hyvä niin, jos kaksi kolme teertä ampuu syksyssä tai kuten viime syksynä, metsästysreissuja paljon mutta ainoastaan yksi teeri saaliiksi. Tilanteita kyllä oli mutta kun ei yritä kovin vakavasti niin menee pelkäksi ulkoiluksi ja koirat saa juosta.

On tapauksia jotka ampuvat surutta pakastimeen metsäkanalintuja ja sinne jäävät ja keväällä nakataan syömättä jääneet tunkiolle, jos nyt joku väittää ettei kukaan tuollaista tee niin kyllä vaan tekee, sen tiedän.

Nii..ja tarkennus vielä tuohon huippuvuoteen, vertaankin niitä vuosia mitä itse olen metsästänyt, välissä monta sellaistakin vuotta että en ole metsästänyt lainkaan saati sitten maastossa käynyt, nyt eläkkeellä ollessa kerkiää kyllä. Huippuvuosia kantojen suhteen on voinut siinä välissä olla montakin. Metsästyksen aloitin -70 luvulla ja niitä aikoja ei voi edes verrata näihin aikoihin, ne ovat vertailun ulkopuolella.

No ensinnäkin siksi en -70 lukua ottanut vertaitavaksi koska itse olin tuolloin vielä aika poikanen ja aloittelin metsästystä joten niistä lintukannosta en oikein ole jyvällä, epäilen että lintuja oli huomattavasti enemmän..En tiedä tarkalleen milloin metsäkanalintujen kantojen alamäki on alkanut, väli-aikaisia piikkejä varmaan alueellisesti tulee mutta epäilen että alamäki on aika pysyvä.

Pienpetoja ei metsästetä siinä määrin kuin esim 70-80 luvulla, ainakaan näilä minun metsästysrseuran mailla eikä ehkä naapuri seurojenkaan alueilla sillä suurin osa seuran jäsenistä asuu muualla.

Itse epäilen esim riistakantojen määrän laskemista, mahtaakohan pitää aina paikkansa nämä havainnot ja niitten perusteella tehdyt tilastot.

Mainitsin tuolla edellä että matka oli "liki 200 metriä"..jos ei liioitella niin ainakin se 170 metriä oli matkaa ja sen on siinä rajoilla mihin balalaikalla ampuu, tottahan sitä pidemmällekin, no.. kauempaa en ole kyllä edes kokeillut tällä aseella ja enkä kyllä mielelläni kauemmaksi ammukaan sillä aina on ollut mahdollisuus hiipiä lähemmäs.

No eihän 200 metriä vielä kaukana ole hyvälle kiväärille ja kiikarille sekä hyvälle ampujalle mutta se saaliin löytäminen pitkältä matkalta ammutttaessa aina vaikeutuu varsinkin jos lintu vielä pystyy putoamispaikalta liikkumaan.

Ase oli Baikal Taiga 12/76-.222 rem ja lapuan patruuna jolle myös kiikri kohdistettu 150 metrin radalla ja osumatr jötin hieman yläkanttiin, noin pari-kolme senttiä.

Kiikarina Nikon Prostaff, suurennus oli ääriasennossa eli lukemassa 9. Molemmat ammuin hyvältä tuelta.

Takana korpea ihan riittämiin, ensimmäisen ammuin aika alas maastoon verrattuna, vaikka linnut istui melkein puun latvassa ja toisen ammuin hyvin korkealle koska linnut oli mntyjen latvoissa ja männyt oli korkealla kukkulalla. Olen painanut mieleeni kartasta missä suunnassa asutusta, täällä asutus aika harvassa koska lähimpn kirkonkylään 20 kilometriä ja taloja erittäin harvassa, ainakin asuttuja.

Olen harrastanut kivääri-ja pistooli ammuntaa-80-90 luvulla hyvinkin ahkerasti asuessani eteläsuomessa, 2000 luvun hieman harvempaan ja nykyisin ammun enää hyvin vähän radalla, keväisin ja loppu kesästä muutaman kerran käyn radalla.

Vielä kolme vuotta sitten ammuin metsäkana linnut avotähtäimillä mutta nykyään on alkanut takatähtäin hämärtymään niin paljon että päätin hankkia kiikarin ja sehän teki tarkasta ampumisesta todella helppoa..joskin avotähtäimillä ampuessani en juurikaan pummeja ampunut jos löysin hyvän tuen.

Sen olen huomannut että kiirettä ei pidä olla kun alkaa ampumaan lintua puuhun, jos linnulle tulee ns minuutit täyteen puussa niin en sitä surkuttele että en ehtinyt ampua, keskityn yleensä hyvin ja haen hyvän ampuma-asennon ja annan hengityksen hieman tasaantua sekä hengitän aina pari kolme kertaa syvään ja viimeisen vedon jälkeen lasken puolet keuhkoista tyhjäksi ja pidätän hengitystä ja ennenkuin alkaa tulemaan hapen tarve niin sinä ajassa yleensä ammun jos tilanne ok..keskity ajatuksissani kahteen asiaan, se että ristikko pysyy kokonaan linnussa eikä käy edes lähellä linnun ääriviivoja ja toinen asia johon keskityn on liipasimen rauhallinen puristus, kirraan etusormen otetta koko ajan ja pidän huolen että ristikko pysyy tähtyspisteessä niin silloin on varma että osuu jos lintu ei juuri liipaisuhetkellä liikahda..tuo "liipaisu"-sana on mielstäni väärä sillä en liipaise vaan kiristän ja kiristän otetta ja enemmän tosiaankin keskityn siihen että ristikko on ja pysyy siinä mihin haluan osua.

Posiolla ja Kuusamossa teeriä jahtasin. Ei huippu vuosi, mutta hyvä kuitenkin. keskiarvon yläpuolelle jos viimeiset 15 v muistelee.