Apuva! Minulla tuli eilen pyyhittäessä paperiin hieman kirkasta verta, ja huolestuneena soitin päivystykseen (tietysti kaikki tapahtuu aina viikonloppuna) ja sieltä sanoivat että jos mietityttää niin tule näytille. Tiedostan kyllä että alkuraskauteen voi liittyä verenvuotoa. Nyt siis rv 10 5. No, lääkäri tutki ja sanoi että kohtu on ainakin siististi kiinni ja tässä vaiheessa jo huokaisin hieman helpotuksesta. Katsoi sitten vielä ultralla vatsan päältä koska päivystyksessä ei kuulemma ole muita laitteita. Ja sitten putosikin pommi, kertoi näkeväsä ruskuaispussin muttei sikiötä. Siis tuulimunaepäily! Selitteli kuitenkin ettei osaa laitetta käyttää kunnolla, ja koska minulla on vatsassa hieman tuota rasvakerrostakin, voi olla ettei hän vain näe senkään takia. Otti vielä hcg:n joka oli 17000, ja sanoi että se viittaisi kuitenkin ihan normaaliin raskauteen. Nyt odotan sitten tämän epätietoisuuteni kanssa tiistaihin saakka jolloin pääsen äitiyspolille, olisi ensimmäinen ultra siis. Huoli, ja epätietoisuus on aivan kamalaa. Itkusta ei tule loppua, 1,5v kuitenkin yritystä takana ja viimein kun luultiin että on tärpännyt, niin matto vedetäänkin jalkojen alta. Yritän olla kovin toiveikas, mutta kyllä ajatus siitä ettei mitään lasta olekaan sattuu ja paljon! Kyseessä siis ensimmäinen lapsi, ja ehkä siksi vielä entistä enemmän panikopin. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ja onko mitään toivoa?
tuulimunaepäily
11
275
Vastaukset
- Voimia sinulle!
Toivon mukaan kaikki on ok. Tuulimunassahan tuo HCG nousee tietyille viikoille asti ihan ok-lukemiin.
Miksei sinulle tehty vaginaaliultraa?? - itku
Tämä tarina ei päättynyt tällä kertaa onnellisesti.. kyseessä ei ollut tuulimuna -vaan keskeytynyt keskenmeno :( Ja päivystyksessä ei ollut tarvittavia laitteita (vaginaaliultraa) mitä kyllä itse vähän ihmettelin..
- Sinine83
Olen tosi pahoillani :( Voimia jatkaa tästä eteenpäin ei varmasti tunnu juuri nyt olevan. Itsellä rv 21 vauva todettiin kuolleeksi. Kolme päivää kannoin häntä ennen kuin pääsin sairaalaan osastolle ja synnytykseen. Nyt tästä kaikesta on reilu kk aikaa, ja vieläkin tyttö on mielessä päivittäin. Enää en itke kuin muutaman kerran viikossa. Uutta raskautta aletaan yrittämään heti, koska muuten alkaa varmaan pelottamaan liikaa... Kaikkea hyvää sinulle.
- itku
Kiitos tsempistä! Olo on kyllä surkea, ja lisäks pelottaa ihan helv***sti, edessä kun on nyt sit lääkkeellinen keskeytys. Ja siitä kun on joka paikka pullollaan hurjia kirjoituksia, vaikkei niitä ehkä kannattais tässä vaiheessa lueskella. Surullista on minusta myös se, etteivät voineet äitiyspolilla kirjoittaa miehelleni sairaslomaa, vaan hänen olis pitäny lähteä sitä pyytelemään omasta työterveydestä. Menetys on kuitenkin molempien - ja nyt jos koskaan kaipaisin tukihenkilöä. Tuntuis oudolle pyydellä jotain sukulaista tai ystävää tänne tueksi, kun ei koko raskaudesta oltu vielä kerrottu juuri kenellekkään.
Olen kovin pahoillani myös sinun menetyksestä sinine83, sinulla raskaus vielä rutkasti pidemmällä joten en varmaan osaa edes kuvitella kuinka pahalta se on tuntunut :( Elämä on joskus niin epäreilua! Itse mietin myös että uskaltaako sitä enää edes yrittää uudelleen raskaaksi tulemista, sen verran rankalta menetys nyt tuntuu. Ja tosiaan tuo puoltoistavuotta mitä tätäkin raskautta yritettiin, tuntuu ikuisuudelle jos sama odotus on taas edessä päin.. Mutta niille ajatuksille on aikaa sitten myöhemmin, nyt on tarkoitus selvitä päivä kerrallaan.- Sinine83
Mulla meni synnytys varmaan oppikirjojen mukaan. Siis käynnistettiin lääkkeillä aamulla ysiltä, ja kolmelta syntyi. Kaavinta jouduttiin tekemään istukan vuoksi, mutta ei siinäkään minusta mitään ihmeellistä ollut. Lääkitys oli tietysti kova, ja olin hieman pöhnässä... Mutta kaikki meni hyvin ja muutaman buranan otin sen jälkeen kotona. Henkisesti niin raskasta, ettei pieni kipu minulla ainakaan tuntunut oikein missään... Jälkivuoto kesti reilu 2vk ja nyt odottelen menkkoja. Synnytyksestä aikaa nyt kohta 5vk. Nyt pelottaa että ettei ne ala itsellään, ja joudun vaan odottelemaan ja odottelemaan... Kyllä sinä tästä selviät. Ei enkelivauvoja kaikille "suoda". Vain vahvimmille. :( Voihan olla että raskaudut nopeastikin tämän jälkeen. Itse olen asennoitunut taas siihen 6kk:n mikä edellisillä kerroilla meni. Kahdella tutulla vastaavia kokemuksia, ja toisella meni uuteen raskauteen aikaa 7kk ja toisella 6kk. Vaikka yksilöllistähän se on.
- itku
Hengissä ollaan!!!!! :) Otin eilen aamulla cytotecit ja luulin jo ettei mitään tapahdu, mut joskus klo 17 alko hurjat supistukset ja kävin muutaman kerran vessassa, aina tuli loraus verta. Pahin kipuvaihe kesti varmaan n.tunnin mut sit alko pikkuhiljaa helpottamaan, ja rauhottui yöks niin että nukuin jopa muutaman tunnin. Nyt on enää selkä kipeä, ja vuotokin suht vähäistä. Soitin jopa naistentautien poliklinikalle ja varmistin, kun tosiaan tuntuu ettei sitä verta ees hurjasti tullu. Sanoivat et kaikki kuulostaa ihan normaalille. Voi kuulemma olla että supistukset alkaa uudestaan jossaki vaiheessa, mut tällä hetkellä olo on fyysisesti ihan hyvä, lepäillyt olen. Henkisesti kyllä rankkaa, mutta kait se mikä ei tapa - vahvistaa. Tajusin myös saaneeni kummasti voimaa luettuani näitä tarinoita täältä, itselläni kun ei ole lähipiirissä ketään kuka olisi kokenut samaa - juttukaverit on tällä hetkellä siis todella vähissä.
- Surupuserossa
Hei, en koskaan ole vastannut tai kirjoitellut mihinkään saittiin, mutta nyt on pakko jakaa tää kokemus. On niin toivoton olo.
Lasta on toivottu jo pitkään ja elokuussa sitten nappasi. Valitettavasti 6 0 alkoi vuoto ja spontaani keskenmeno todettiin tapahtuneeksi. Tuolloin onneksi vuoto kesti vain viikon ja fyysisesti palauduin nopeasti. Tuska oli kyllä kauhea, kun sitä vihdoin ja viimein 36 vuotiaana tuli raskaaksi ja unelmoi jo äitiydestä ja sitten hirveä pettymys ja suru. Mutta ajattelin, että näin on käynyt monelle, toinen varmasti onnistuu!
Yhden kierron jälkeen tulinkin uudelleen raskaaksi marraskuun alussa.
Oireet olivat paljon vähäisemmät kuin ekalla kierrokselle ja en uskaltanut antaa lupaa itselleni vielä unelmoida. Kävin alkuvaiheessa gynellä ja ultralla vahvisti, että näyttää alkuvaiheen raskaudelta 5 5 ja normaalilta. Mitään takuita ei voinut vielä tässä vaiheessa antaa. Nyt aloin jo kuitenkin uskoa raskauteen, vaikka oireita ei edelleen ollut mainittavasti. Eilen olisi sitten pitänyt olla noin 7 6 ja varhaisultrassa olisi pitänyt näkyä sydän..mutta ei! Näyttäisi siltä, että kyseessä tuulimuna. Sain nyt kättärille ajan ensi tiistaille. Sitten alkaa tyhjennys. Jotenkin sitä vielä toivoo, että tulos olisi ollut väärä mutta taitaa olla toiveajattelua, jotenkin intuitio sanoo, että ei siellä mitään ole.
Nyt tuntuu niin toivottomalta pahalta unelta vain. Miten sitä jaksaa taas aloittaa alusta yrittämisen ? Onko toivoa vielä vai käykö niin, että olen liian vanha enää saamaan onnistunutta raskautta..Epäreilua
- itku
Surupuserossa: Kuinka uuden raskauden kanssa kävi? Toivon parasta, ja jaksamista sinulle! Älä menetä toivoa, vaikka se välillä koetuksella onkin.
Pahinta omassakin tilanteessa oli se epätietoisuus, jonka kanssa jouduin muutaman päivän elämään. Siinä ehti kyllä tunteet myllertää laidasta laitaan. Omasta tapauksestani on nyt aikaa reilu kuukausi, ja asia on edelleen mielessä usein. Toive uudesta raskaudesta on suuri, mutta taas toisaalta on epätoivoinen olo; en minä kuitenkaan tule raskaaksi. Ja jos tulisin, pelkäisin valtavasti uutta keskenmenoa. Sen olen myös huomannut etten jaksa enää innostua muiden (tuttavien/ystävien) lapsista, kai se on jonkinlaista katkeruutta. - onnekas
Hei! Itselläni oli keskeytynyt keskenmeno maaliskuussa 2013 raskaus viikolla 11. Minä olen siitä onnellisessa asemassa että uusiraskaus alkoi huhtikuunlopulla ja nyt rv 35 4 menossa. Toivotan pikaista onnea kaikille kohtalotovereille.
- valeraskaus?!
Nyt puhuu mies. Suhde oli katkolla, sitten nainen ilmoitti olevansa raskaana, toivottu lapsi tulossa... ja sitten, ei mitään. Ilmoitettin tuulimuna, en ole kuullut sellaisesta ja nyt ihan äimistynyt. Jotenkin huijattu olo.. halusiko nainen pitää minut suhteessa? En osaa tukea toista surussa kun ei ollut keskenmenokaan, vai oliko? Anteeksi vaan mutta en ymmärrä tästä asiasta nyt yhtään mitään.
- huoh..
No tuulimuna ei ole mikään valeraskaus, google kertoo tuulimunaraskaudesta, tietoa löytyy.
Ei kukaan voi tietää ennen ultraa onko siellä sikiö vai ei, tuulimunassa sitä ei ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194207
- 1214056
- 483652
- 673069
- 2002761
- 222558
- 492548
- 202426
- 412309
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412265