tuulimunaepäily

Toivon mukaan kaikki on ok. Tuulimunassahan tuo HCG nousee tietyille viikoille asti ihan ok-lukemiin.

Miksei sinulle tehty vaginaaliultraa??

Tämä tarina ei päättynyt tällä kertaa onnellisesti.. kyseessä ei ollut tuulimuna -vaan keskeytynyt keskenmeno :( Ja päivystyksessä ei ollut tarvittavia laitteita (vaginaaliultraa) mitä kyllä itse vähän ihmettelin..

Kiitos tsempistä! Olo on kyllä surkea, ja lisäks pelottaa ihan helv***sti, edessä kun on nyt sit lääkkeellinen keskeytys. Ja siitä kun on joka paikka pullollaan hurjia kirjoituksia, vaikkei niitä ehkä kannattais tässä vaiheessa lueskella. Surullista on minusta myös se, etteivät voineet äitiyspolilla kirjoittaa miehelleni sairaslomaa, vaan hänen olis pitäny lähteä sitä pyytelemään omasta työterveydestä. Menetys on kuitenkin molempien - ja nyt jos koskaan kaipaisin tukihenkilöä. Tuntuis oudolle pyydellä jotain sukulaista tai ystävää tänne tueksi, kun ei koko raskaudesta oltu vielä kerrottu juuri kenellekkään.
Olen kovin pahoillani myös sinun menetyksestä sinine83, sinulla raskaus vielä rutkasti pidemmällä joten en varmaan osaa edes kuvitella kuinka pahalta se on tuntunut :( Elämä on joskus niin epäreilua! Itse mietin myös että uskaltaako sitä enää edes yrittää uudelleen raskaaksi tulemista, sen verran rankalta menetys nyt tuntuu. Ja tosiaan tuo puoltoistavuotta mitä tätäkin raskautta yritettiin, tuntuu ikuisuudelle jos sama odotus on taas edessä päin.. Mutta niille ajatuksille on aikaa sitten myöhemmin, nyt on tarkoitus selvitä päivä kerrallaan.

Hengissä ollaan!!!!! :) Otin eilen aamulla cytotecit ja luulin jo ettei mitään tapahdu, mut joskus klo 17 alko hurjat supistukset ja kävin muutaman kerran vessassa, aina tuli loraus verta. Pahin kipuvaihe kesti varmaan n.tunnin mut sit alko pikkuhiljaa helpottamaan, ja rauhottui yöks niin että nukuin jopa muutaman tunnin. Nyt on enää selkä kipeä, ja vuotokin suht vähäistä. Soitin jopa naistentautien poliklinikalle ja varmistin, kun tosiaan tuntuu ettei sitä verta ees hurjasti tullu. Sanoivat et kaikki kuulostaa ihan normaalille. Voi kuulemma olla että supistukset alkaa uudestaan jossaki vaiheessa, mut tällä hetkellä olo on fyysisesti ihan hyvä, lepäillyt olen. Henkisesti kyllä rankkaa, mutta kait se mikä ei tapa - vahvistaa. Tajusin myös saaneeni kummasti voimaa luettuani näitä tarinoita täältä, itselläni kun ei ole lähipiirissä ketään kuka olisi kokenut samaa - juttukaverit on tällä hetkellä siis todella vähissä.

Surupuserossa: Kuinka uuden raskauden kanssa kävi? Toivon parasta, ja jaksamista sinulle! Älä menetä toivoa, vaikka se välillä koetuksella onkin.
Pahinta omassakin tilanteessa oli se epätietoisuus, jonka kanssa jouduin muutaman päivän elämään. Siinä ehti kyllä tunteet myllertää laidasta laitaan. Omasta tapauksestani on nyt aikaa reilu kuukausi, ja asia on edelleen mielessä usein. Toive uudesta raskaudesta on suuri, mutta taas toisaalta on epätoivoinen olo; en minä kuitenkaan tule raskaaksi. Ja jos tulisin, pelkäisin valtavasti uutta keskenmenoa. Sen olen myös huomannut etten jaksa enää innostua muiden (tuttavien/ystävien) lapsista, kai se on jonkinlaista katkeruutta.

Hei! Itselläni oli keskeytynyt keskenmeno maaliskuussa 2013 raskaus viikolla 11. Minä olen siitä onnellisessa asemassa että uusiraskaus alkoi huhtikuunlopulla ja nyt rv 35 4 menossa. Toivotan pikaista onnea kaikille kohtalotovereille.

Nyt puhuu mies. Suhde oli katkolla, sitten nainen ilmoitti olevansa raskaana, toivottu lapsi tulossa... ja sitten, ei mitään. Ilmoitettin tuulimuna, en ole kuullut sellaisesta ja nyt ihan äimistynyt. Jotenkin huijattu olo.. halusiko nainen pitää minut suhteessa? En osaa tukea toista surussa kun ei ollut keskenmenokaan, vai oliko? Anteeksi vaan mutta en ymmärrä tästä asiasta nyt yhtään mitään.

No tuulimuna ei ole mikään valeraskaus, google kertoo tuulimunaraskaudesta, tietoa löytyy.

Ei kukaan voi tietää ennen ultraa onko siellä sikiö vai ei, tuulimunassa sitä ei ole.