Kävittekö koulun diskoissa?

Ehkä korkeintaan kerran tai kaksi saatoin käydä peruskouluaikoina noissa diskoissa tms. vastaavissa. Jos joku järkkäsi kotibileet niin menin yleensä.

Yleensähän jo tuossa vaiheessa koulua eroteltiin jyvät akanoista eli jännäpojat noista hiljaisista hissukoista, tai jotain sinnepäin. Itse muistan että yritän pakonomaisen burgeriluontoisesti antaa itsestäni coolin vaikutelman niissä bileissä joissa kävin, vaikka katajaan taisinkin useimmiten kapsahtaa. Toisaalta markkina-arvoani tuossa iässä tuntui jonkin verran nostaa se, että minut tunnettiin suht taitavana pianon soittajana (kukaan muu tuntemistani pojista noissa ympyröissä ei soittanut pianoa). Ei se kylläkään taito tähän päivään saakka ole auttanut minua löytämään seurustelukumppania.

Viimeiseen osioon avauksestasi viittaen haluaisin kysyä sinulta, että oletko missään vaiheessa ajatellut palata opiskeluelämään? Olet nuori kaveri ja ehtisit kyllä opiskella tutkinnon jos toisenkin. Opiskelijaelämässähän noita bileitä järjestetään milloin missäkin. Voisit esim. opiskella jotain kaupallista, niin kuin markkinointia tai johtamista. Peruskoulupohjaltakin voi hakea.

En käynyt koskaan koulun diskoissa, en. Suoraan sanottuna en muista, mikä siihen oli syynä, tai ylipäätään että mitä minä niistä silloin ajattelin ja miten perustelin osallistumattomuuden itselleni, vai tulivatko ne perustelut silloin ulkoa. Vain yksi tapaus on jäänyt mieleen jostain 4. tai 5. luokalta, jolloin vanhempani suostuttelivat jäämään pois, koska tapaus meni päällekkäin erään toisen menon, eli partioleirin kanssa. Tosin tällöin ei kyseessä ollut varsinaisesti disko, vaan naisluokkakaverin kotibileet, jonne minutkin oli jotenkin käsittämättömästi kutsuttu. Silloin maineeni tietokonenörttinä ei kuitenkaan tainnut olla vielä niin paha, vaikka eittämättä sellainen olinkin.

Mutta en siis mennyt. En muista enää lainkaan, oliko syy diskoihin menemättömyyteen vanhempieni johdatusta vai tietokonepelien asettamista etusijalle, mutta tietysti näin jälkikäteen harmittaa. Tämän vuoksi yleensä pyrinkin nykyään ottamaan osaa rientoihin ainakin, jos minut vartavasten kutsutaan, tai kyse on jostain työpaikan riennoista. Naissuhteet ovat ehkä ulottumattomissani, mutta ainakaan ei tarvitse harmitella sitä, että jätin menemättä. (Huomautan, että tämä ei tietenkään koske scifi-partyjä, joihin pitäisi muka jotenkin mennä ilman yksilöityä kehotusta saapua paikalle).

Muistan ainakin yhdessä diskossa käyneeni ja kun tytöt eivät olleet minusta kiinnostuneita, niin päädyin lopulta tanssilattialle luokan läskin pojan kanssa tanssimaan kahdestaan (tuon ikäisenä se ei vielä tuntunut homolta). Itse olin hoikka ja yksi luokan pisimmistä, mutta olin tuon läskin kanssa samaa luuseritasoa, koska olin ujo. Muistan kyllä kun jo tuolloin ala-asteikäisenä suositut pojat ja suositut tytöt tanssi kahdestaan illan viimeisiä hitaita, vaikka seksin aloittamiseen oli vielä vuosia.

En käynyt kuin pari kertaa. Istuin jossain syrjässä tai olin parin tyttökaverin kanssa tanssimassa hiukan. Olin koulukiusattu ja ujo.

Nykyään olen pitkässä parisuhteessa ja kauniiksi kehuttu. Ei kouludiscottomuus vaikuttanut elämääni mitenkään. Minua alkoi miehet piirittää vasta 18v. alkaen oikeissa ravintoloissa. Siihen asti luulin olevani ruma ja inhottu koulukiusaamisen takia. Taikasana oli uudet ympyrät. En mennyt oman kotikaupungin ravintolaan 18 vuotiaana vaan isompaan kaupunkiin, missä saatoin olla uusi ihminen, enkä se koulukiusattu. Tein itsestäni uuden, erilaisen persoonan.

Mieheni on muuten myös koulukiusattu ja hän oli myös kokematon naisasioissa. Hän tietää taustani, tietysti.

Muistan yhden diskon kun olin jotain 12v mikäköhän luokka tuolloin? niin nätit tytöt hakivat jopa tanssimaan hitaita, olin jostain syystä suosittu noin parin kuukauden ajan. Luulen että se johtui silloisesta sosiaalisesta statuksesta.

Muistan myös sellaisen kerran kun erään kaverini piti tulla luokseni yökylään ja seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus mennä yhdessä Turun koululaisten shakkimestaruuskilpailuun. Hän kuitenkin ilmoitti menevänsä diskoon eikä ollut varma jaksaako hän tulla kanssani sinne kilpailuun.

Soittelin hänelle silloin aamulla enkä saanut häneen yhteyttä. Hän kertoi jälkeenpäin että nukkui pitkään koska diskossa ja sen jälkeen meni myöhäiseen. Minä sen sijaan heräsin aikaisin ja osallistuin kyseiseen kilpailuun joka sujui itse asiassa ihan hyvin.

Näin jälkikäteen ajateltuna kaverini teki ihan oikean ratkaisun vaikka silloin olinkin hieman pettynyt häneen.

Ala-asteella en käynyt. Kävin ala-astetta useammassa koulussa; jos olisin saanut jatkaa yhdessä koulussa, jossa olin ala-asteesta kolmannelta viidennelle, niin elämäni olisi luultavasti hyvin erilaista kuin nyt. Parempaa. Asiat olisivat onnistuneet, ja olisin kasvanut sellaiseksi, josta tytötkin pitävät.

Toiselta ala-aseteelta muistan kyllä yhde leikin, jota voisi hiukan verrata tuohon discoon. Leikissä mentiin jotain piiritanssia, ja jossain kohtaa piti aina halata vastakkaista tyyppiä, joka osui kohdalle. Tytöt kieltäytyivät halaamasta minua, ja sanoivat "hyi mätä omena".

Yläasteella muistan jonkun discon, jossa tytöt naureskelivat minulle, mutta yksi vuotta vanhempi tutoroppilas, tyttö, tuli hakemaan minua tanssimaan hitaita. Säälistä tosin, taisi sanoa jotain siitä kun olin yksinäisen ja surkean näköinen.

Lukioaikoina kävin muutamissa kotibileissä ja limudiskoissa, joissa join yleensä liian paljon. Lisäksi lukiobileisiin liittyi ikäviä ihmissuhdekuvioita, joista minulle ei jäänyt käteen kuin muutama kerta nolatuksi tulemista koulukaverityttöjen keskuudessa. En jaksa kirjoittaa niistä pidempään, kun olen joskus niitä kuitenkin tänne palstalle kirjoitellut.

Muistan elävästi, kun äiti laittoi minulle hiukset kauniisti kiharalle ja valittiin yhdessä vaatteet, jotka laitoin discoon päälle. Sain kokeilla ekoja kertoja meikkaamista ja olin totta kai tosi innoissani, vaikkakin vähän jännittynyt sillä tunsin olevani enemmän poikatyttö ja vähän pihalla tyttömäisistä jutuista.

Menin discossa kavereiden pitkän maanittelun jälkeen tanssimaan, vaikka tilanne tuntui tosi epämukavalta. En osannut yhtään, ja paras kaverini alkoi osoitella minua sormella ja nauroi osaamattomuudelleni. Tuli itku ja pyysin discovalvojaa soittamaan äidin hakemaan minut kotiin. Tuon jälkeen en tainnut enää käydä discoissa, ja meni aika pitkään että uskalsin täysi-ikäistyttyänikään mennä tanssimaan baarissa.

Menihän siinä aikansa, että pääsin traumastani yli, mutta nykyisin ei pelota tanssahdella. Vaikka yleensä miehet tulevatkin iskemään kavereitani, en jaksa stressata asiasta enää. Ulkonäöllä koreilu ei ole mun juttu.

Äskenkin kävin ulkona kävelemässä kumisaappaat jalassa, oli mukavaa kuunnella melankolista musiikkia ja katsella valoja talojen ikkunoissa.

En usko että sillä olisi ollut mitään merkitystä ainakaan naisen saamisen kannalta vaikka olisit käynyt niissä ala-asteajan diskoissa. Itse olin suurimman osan peruskouluajasta kiusattu mutta 4-6-luokilla oli helpompaa. Tuona aikana halusin vähän kohottaa asemaani ja pienellä yrittämisellä pääsinkin "cooleihin" piireihin ja olin hetken aikaa "suosittu".

En tosin jaksanut ylläpitää tuota sosiaalisesti suositun koviksen statusta montaa kuukautta ja niin siinä kävi että seiskaluokalla olin taas epäsuosittu ja kiusattu nörtti. Tuon tapauksen jälkeen en ole muuten ollut kertaakaan kiinnostunut saamaan hyväksyntää ikätovereiltani vaikka tuosta onkin jo 9 vuotta. Lopputulos on se että poikuus on takataskussa vielä 21-vuotiaanakin.

Moni kirjoittajista aika nuoria, parikymppisiä, ite hiukan vanhempi. Moni näyttää joutuneen koulukiusatuksi ja mietityttää, että onkohan tuo koulukiusaaminen nykypäivänä vielä yleisempää mitä se oli omina peruskouluaikoina 90-luvulla.

Kävin discoissa 13 vuotiaasta 18 vuotiaaksi asti. Discoja oli kerran kuussa ja ne alkoivat klo 21.00 ja loppuivat 01.00. Tuli oltua päissään joka discossa ja tyttöjä riitti. Kaula oli purtuna melkein jokaisen discon jälkeen. Näin jälkikäteen ajateltuna, on varmasti ollut hirveän näköistä 13 vuotias jätkä päissään tupakka suussa ja kaula purtuna.

"Paras" ilta oli se kun limoskelin (tuota sanaa käytettiin suutelemisesta silloin) 3 eri tytön kanssa yhtenä iltana.

Eräs mieleen painuvimmista hetkistä oli se, kun eräs tyttö olisi jopa maksanut minulle 20 markkaa, jos olisin tanssinut hitaat hänen kanssaan -kieltäydyin kunniasta. Tätä harmittelen nykyisin, sillä oikeasti siinä tytössä ei ollut mitään vikaa hän oli vain nössötytön maineessa, joten se siitä -bummer

Tuohon aikaan yläaste-ikäisillä tytöillä oli kauhea halu päästä neitsyydestään eroon. Itse sain kunnian viedä kahdelta tytöltä neitsyyden ja oma poikuus meni 14 vuotiaana.

18 vuotta kun täytin ja aloitin baarissa käymisen, ero oli valtava. Enään naiset eivät tulleetkaan iskemään ja saanti huononi merkittävästi, olin näkymätön naisille. Joskus sain jonkun naisen iskettyä, mutta ne olivat harvoja kertoja. Mutta seurustelin välillä pitkiäkin aikoja ja erojen jälkeen uuden naisen iskeminen oli todella hankalaa. Kunnes ikää alkoi tulla lähemmäs 30 vuotta, alkoi saanti huomattavasti jälleen paranemaan, varmasti aktiivisella salilla käynnilläkin on osuutta asiaan, mutta naiset ovat jälleen osoittaneet kiinnostumisen merkkejä ja tulevat jopa tekemään aloitteita ja saan pitkiä katseita ja hymyjä baarissa.

Kyllä kävin. Noin 9-12 vuotiaana mustasaaressa 1990-luvulla. Siellä tansittiin hitaita tyttöjen kanssa. Kerran oli erikoinen tilanne että vain yksi tyttö istui penkillä ja muut tanssi hitaita. Menin kysymään jos tämä henkilö tanssisi minun kanssa koska oli outoa että kaikki muut tanssi. Tilanne oli jotenkin ahdistava ja painostava.

Hän ei lähtenyt tanssimaan. Joko tätä ennen tai sen jälkeen minua solvattiin homokammoisella nimellä. En silloin vielä tiennytkään että yläasteella alkaisi minun usein toistuva nimittely homokammoisella nimellä ja että lukiossa se olisi minun kutsumanimi.

Kävin koska tykkään tanssia.

Joo, käytiin me! Kukin vuorollaan, aina 3 kerrallaan. Syönnin jäläkeen.
Eikä me herrojen Teetä käyttäneet ku sitä tavallista suomaalaista.
Se meni niin, että ensimmäinen tiskasi ensimmäisesä vajisa suurimmat ryönät pois. Sitte toinen toisesa vajisa ihan puhtaaksi asti. Ja kolomas kolomannesa vajisa virutti.
Ei sillon ollu kuultukkaan tiskikonneista. Nyt niitä kuuluu olevan vaikka misä. Joutavanpäivänen nuorisoki kuulemma niisä kulukee. Onhan se kai vaihtelua siihen riekkumiseen, rääkymiseen ja muuhun tyhyjäpäitten hörhöilyyn. Vaikka luulis sitä oikijaaki tekemistä löytyvän nykymailmasaki.
Tiskakkaahan kotonaki ettei aina äitin tartte passata melekeen aikusta kultamussukkaa!

En käyny ja oli ihan hyvä päätös, koska niin ala asteen kuin ylä asteenkin discotiloista löytyi myöhemmin sädesientä

tää muistasa niitä luukkujsa
tuollsainenkin hasuskas peli: on eri värisiä neliöitä joista paljasstuu joku tytön kuva
- hyvä peli, mutta niin muistipeli eli pi