Koskela oli huono johtaja. Vastuunpakoilija ja sälytti syyt ylimmälle johdolle. Täydellinen V. Linnan luoma sosialidemokraattinen satuhahmo. Ei todellisuudessa pärjäisi rintamajohtajana. Miehet käyttäisivät välittömästi hyväksiin hänen pehmeyttään. Koskelaa vaivaa epäuskottavuus. Todella epäilyttävä tyyppi
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64701-tuntemattoman-sotilaan-perinto-moni-suomalaisjohtaja-luulee-olevansa-koskela
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64701-tuntemattoman-sotilaan-perinto-moni-suomalaisjohtaja-luulee-olevansa-koskela
Vastaukset 68
Vanhimmat
työmiehen näkemys ihannejohtajasta. Vastaavasti taas Lammio oli inhokki.
"...työmiehen näkemys ihannejohtajasta."
Niin, olihan se melkoinen kummajainen se Linnan luoma Koskelan hahmo. Sanottiin olevan hämäläinen syntyperältään, mutta sitten kirjailijalta lipsahti Koskelan sanomaksi laitettu repliikki, jossa tämä kertoi tuhonneensa maahan kaivetun panssarivaunun Lemetin motissa. Sehän oli pohjoissavolaisten vastuualuetta talvisodassa.
Tosiasiassahan Koskelan esikuva, Lemetissäkin talvisodassa taistellut, Einari Kokkonen oli kotoisin Pohjois-Savosta. Hän ei ollut hämäläinen torpparin tai sisällisodan punapäällikön poika, vaan nilsiäläinen maanviljelijä, jolla oli suojeluskuntatausta ja menestystä ampumahiihtäjänä suojeluskuntain järjestämissä kilpailuissa. Luonteeltaan Kokkosen sanottiin olleen savolaiseen tapaan huumoria viljelevä. Mutta suhtautumisessa alaisiinsa hän oli ollut Linnan kuvaamalla tavalla kaverillinen ja itsensä jalustalle nostamista torjuva.
Hyvä fyysinen kunto ja taisteluissa tehdyt esimerkilliset suoritukset pitivät alaisten kunnioituksen Einari Kokkosta kohtaan korkealla ilman, että sitä tarvitsi tietoisesti tai arvomerkkien tuella ylläpitää. Lähti talvisotaan alikersanttina, kotiutettiin Lapin sodasta kapteenina. Jatkoi maanviljelijänä ja talvisin hevosen kanssa savotoissa ajurina. (Läde: Savon Sanomat.)
"Tosiasiassahan Koskelan esikuva, Lemetissäkin talvisodassa taistellut, Einari Kokkonen oli kotoisin Pohjois-Savosta. Hän ei ollut hämäläinen torpparin tai sisällisodan punapäällikön poika, vaan nilsiäläinen maanviljelijä, jolla oli suojeluskuntatausta..."
Joo, varmaan monia keskustalaisia lämmitti ja luultavasti huvittikin, kun demarien Lauri Ihalainen taannoin suurella paatoksella julisti, kuinka maahamme tarvitaan enemmän vänrikki Koskelan kaltaisia johtajia ja vähemmän luutnantti Lammion kaltaisia.
Vitsi piilee siis siinä, että demareita edustava AY-pomo erehtyi hehkuttamaan suojeluskunta- ja maanviljelijätaustaisen upseerin johtajanominaisuuksia. Varsinkin maaseudulta kotoisin oleva, viljelijäväestöön kuuluva yleisö kun on ollut tietoinen tämän "Koskelan" todellisesta syntyperästä.
Storblom, joka kirjoitti Linnan Tuntemattoman taustat ja tieteellisen analyysin kertoi, että Koskelalle ei ollut mitään Linnan elämästä yleistä henkilöä esikuvaksi. Koskela oli vain kokoelma alimpien upseerien parhaimmistosta, joita Linna oli tavannut alkuaikoina jatkosodan aikana. Ajatus taas jostakin "kokkoseta" on samaa legendaa kuin Rokan, Rahikaisen, Rahikaisen tai Lahtisen "todellisista hahmoista".
Linnako puhui kaikkien työmiesten suulla.
Mitähän sinäkään dementoitunut sekopää Linnasta tiedät.
" Ajatus taas jostakin "kokkoseta" on samaa legendaa kuin Rokan, Rahikaisen, Rahikaisen tai Lahtisen "todellisista hahmoista".
No, tästä on turha kiistellä, millä prosennttiosuudella Koskela vastaa vaikkapa Einari Kokkosta tai jotain muuta todellista hahmoa.
Mutta kyllä Linna melkoisen kummajaisen silti Koskelan hahmosta kehitti, jos luomusta verrataan porukan todellisiin taustoihin. Mielestäni kirjailija toteutti esimerkillistä upseerityyppiä luodessaan rankan aatteellisen ja maakunnallisen kotiinpäinvedon.
Linnan rykmentti, JR 8 oli talvisodassa pohjoissavolaisista koottu yksikkö. Koskela mainittiin näistä joukoista (mm. Lemetin taisteluun osallistuneista) upseerikouluun välirauhan aikana määrätyksi henkilöksi.
No, eihän nämä pohjoissavolaisista kootun, JR 8:n upseerikouluun talvisodan jälkeen määrätyt varusmiestaustaiset aliupseerit olleet mitään hämäläisiä miehiä. Vielä vähemmän he olivat mitään hämäläisen punapäällikön poikia.
Todennäköisesti kaikki JR 8:sta upseerikouluun lähetetyt, aliupseerikoulun käyneet talvisodan veteraanit kuuluivat Einari Kokkosen tapaan suojeluskuntaan.
Joten ajatelkaapa, millaiseksi "Tuntemattoman sotilaan" sisältö olisi muuttunut, jos Linna olisi uskaltanut kuvata esimerkillisemmän upseerityypin taustoja enemmän tosiasioiden mukaisesti vaikkapa näin: Koskela oli pohjoissavolaisen maanviljelijän suojeluskuntaan kuuluva uskovainen poika, joka kannatti maalaisliittoa ja harrasti savolaista huumoria sekä ampumahiihtoa.
JR8:ssa taisteli toki torpparin poika Viljo Laakso. Viljo Laakso oli kaukana punarambosta.
'Linnan rykmentti' JR 8 oli jatkosotaan pääosin varusmiehistä koottu rykmentti. Einari Kokkonen palveli talvisodassa JR 38:ssa.
Einari Kokkonen palveli jatkosodassa upseerina JR 8:ssa.
Todellisuudessa pelkkä veljeily alaisten kanssa ei pitkän päälle toimi.
Ei kannata mennä armeijaan homojen ja akkojen komenneltavaksi.
Ei tähän armeija itsekään ole saanut oikein kantaansa muodostettua. Omana inttiaikanani AUK:n santsari vapautettiin tehtävästään ja siirrettiin perusyksikköön, syynä liiallinen veljeily alaisten kanssa, kun oli iltaisin viettänyt aikaa joukkueensa tuvassa. Kaksi saapumiserää myöhemmin samassa AUK:ssa oltiin santsareita siirtämässä asumaan samoihin tupiin joukkueidensa kanssa.
Sinä olet armeijassa ollut korkeintaan kännisissä houreissa.
Siinäkin kunnossa joskus kyllä. Mutta yllä esitetty asia on tosi.
Jos ajattelet noin niin ryhdy suosiolla puliukoksi! Siinä homnassa ei ole esimiehiä ja saa olla rauhassa juntti!
joo kyllä mannerheimi oli hyvä johtaja sängyssä homoluteille.
Oliko johtaja vai johdettava eli heikäläisten omalla terminologialla butch vai femme?
Sitä te kaksi stallarihomoa voitte pohtiaq keskenänne?
Jätämme teidät pojat puuhaamaan keksenänne:-)
Lutikoille vai luutnanteille?
"joo kyllä mannerheimi oli hyvä johtaja sängyssä homoluteille."
Tarkkispoija jaksaa yhä nähdä pers-uniaan?
"joo kyllä mannerheimi oli hyvä johtaja sängyssä homoluteille."
Tarkkispoija jaksaa yhä nähdä pers-uniaan?
Lammio oli virkamiestyyppi, riippuu roolista, miten menestyy. Lammio olisi varmaan ollut omimmillaan jonkun asevarikon päällikkö. Lammion esikuva löytynee Rautakorven varikolta. Koskelan tapainen mies olisi pärjännyt erikoisjoukossa, vaikkapa taistelulentäjänä, hän oli Illu Juutilaisen tapainen mies. Kariluoto oli jossain määrin innostava, mutta todellinen komentaja haukkui miehiä lampaiksi. Sanoisin, että Baranohvin poika on ainut, joka edes muistuttaa kunnon kapua. Vanha ukko osaa kouluttaa, mutta on tyhmien rintamahyökkäysten kannalla.
Koskela hännysteli alaisiaan ja laski kurin tasoa.
Tarpeettoman pokkuroinnin kyllä, mutta Koskelaan käskyt täytettiin mukisematta. Hän myös oli pahimmiksi katsomissaan paikoissa itse
Niin? Olisiko oikeassa elämässä 'Koskelan' käskyt noteerattu? Yhtä hyvin veljeilyn seurauksena olisi jätkät tokaisseet käskyyn, että 'mee itte'! Linna esittää, että veljeilyllä käskyvalkta säilyy kun useimmiten käy juuri päinvastoin!
He he.
Muistaakseni miehet totesivat "Kuovista" että hän kuolee jos tulee etulinjaan...
"mutta Koskelaan käskyt täytettiin mukisematta."
Eipä muuten täytetty mukisematta. Lehto viittasi käskylle piutpaut ja murhasi vangin ja vielä v*ttuili päälle kun Koskela asiasta kyseli, samoin arestiseisontaa edelsi purnaus ja kehotus piti toistaa kahdesti. Myös Rahikainen keksi keksilöille ja marmelaatille omia suunnitelmiaan, vastoin Koskelan käskyä palauttaa kaikki töpinään.
” Tarpeettoman pokkuroinnin kyllä, mutta Koskelaan käskyt täytettiin mukisematta. Hän myös oli pahimmiksi katsomissaan paikoissa itse”
SILTI. Kyllä lepsuus ymmärretään ja sitä käytetään heti hyväksi!
” Muistaakseni miehet totesivat "Kuovista" että hän kuolee jos tulee etulinjaan...”
Eipä kuollut kuitenkaan ainakaan tuosta syystä. Lammio kuvataan tarkasti ja ainoa positiivinen asia kuvauksessa on henkilökohtainen rohkeus!
”mutta Koskelaan käskyt täytettiin mukisematta”
Toteutettiin KIRJASSA, mutta olisiko toteutettu todellisuudessa! Ei pelkkä veljeily kohda muuhun kuin lepsuiluun!
"Tarpeettoman pokkuroinnin kyllä, mutta Koskelaan käskyt täytettiin mukisematta. "
Täytettiin kirjassa, mutta kuinkahan oikeassa tilanteessa? Yleensä lepsuilu johti lusmuiluun!
Mutta ei kuollut kuitenkaan oikeasti vaikka oli rintamalla ja Lammio kuvattiin myös rohkeaksi.
Talvisodan käyneen Koskelan todellinen luonne paljastui siinä, kuinka hän kommentoi Lehdon itsemurhaa. Lammio oli sen luonteinen, että jäi paitsioon. En ymmärrä, miksi katkeran näköinen ihminen on hyvä edes byrokraattina.
Vänrikki Koskelan suurin puute johtajana ja ihmisenä on se, että häntä ei ole olemassa; hän on romaanihenkilö. Romaanin, jossa "vänrikki Koskela" esiintyy on kirjoittanut alikersantin arvoinen henkilö, joka romaanin tapahtuma-aikaan on työskennellyt armeijan tiedotusosastolla. Tämä asia näyttää unohtuvan palstoilla vellovassa Väpi-debatissa.
Mitä ihmettä sillä on väliä? Onko kirjailija sitä parempi mitä korkeampi sotilasarvo on?
Kirjoitukseni fokus ei ollut kirjailijan sotilasarvossa, vaan siinä tosiasiassa, että "vänrikki Koskela" seikkailee romaanissa. Romaani on kaunokirjallisuutta eikä faktaa; se on määritelmän mukaan sepitteellinen, kirjallinen teos.
Ehkä olisi ollut parempi, jos kirjan nimeksi olisi kirjailijan tahdon mukaan pantu "Sotaromaani"? Olisi säästytty monilta tunnekuohuilta, kun tyhminkin olisi heti kannesta nähnyt, että satujahan tässä kerrotaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Romaani
Kyllä lähes kaikki ihmiset osaavat erottaa tietokirjan ja romaanin. Ne jotka ei osaa tuskin myöskään lukevat kirjoja
näköjään tuossakin.
"Romaanin, jossa "vänrikki Koskela" esiintyy on kirjoittanut alikersantin arvoinen henkilö, joka romaanin tapahtuma-aikaan on työskennellyt armeijan tiedotusosastolla. Tämä asia näyttää unohtuvan palstoilla vellovassa Väpi-debatissa."
Väinö Linna ei koskaan palvellut armeijan tiedotusosastolla. Romaanin tapahtuma-aikaan hän palveli ensin JR 8:ssa, jonka vaiheita kuvailee ja sitten kotirintamalla koulutuskeskuksessa. Tiedot JR 8:n myöhemmistä vaiheista hän sai sotahistoriasta ja eräitä entisiä asetovereitaan haastattelemalla. Se näkyy hyvin kirjassakin.
No kyllä Suomessa tuntuu historiankirjoitus sekä Tuntematon sotilas ja etenkin Täällä Pohjantähden alla menevän sekaisin.
Haastatteli sentään niitä. Enemmistö niistä oli kuitenkin suojeluskuntalaisia.
Linnan kirja sopi kaikille, koska kollektiiviset kommaritkin halusi nähdä korpisoturin yksilönä. Lahtinenkin puhuu 'meidän oikeuksista'. Neuvostoliitossa oltaisi kirjoitettu kirja Dirlewangerin koplaa muistuttavista suomifasisteista.
Kysymys on vain siitä, minkä roolin ihminen valitsee ja voiko hän olla oma itsensä.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/63/Airo_A_F.jpg/150px-Airo_A_F.jpg
Joku idiootti on julkisestikin mennyt ylistämään Lammiota. Se on uhan sama, mitä tänne kirjoittaa.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/2c/Eurasian_Curlew.jpg
Ei sentään kirjoittanut Koskelastakaan mitään Dirlewangerin ryhmän jäsentä. Koskelan esikuva Einari Kokkonen oli aktiivinen suojeluskuntalsinen Nilsiästä. Linnan kaverit olisivat varmasti enemmän halunneet Sotaromaaniin perustuvaa tekstiä ja vähemmän yksittäisten kohtaloonsa sidottujen isänmaanpuolustajien yksittäisiä turinoita. Pohjantähtihän oli paljon sopivampi Kslovakian taiteilijapiireille. Linna piti yhteyttä sotakavereihinsa Pohjantähdenkin jälkeen, vaikka monet olivat Einari Kokkosen tavoin entisiä suojeluskuntalaisia. Pohjantähdessähän vihjataan, että ihmisiä pitäisi peräti vangita suojeluskuntamaisista mielipiteistä.
Koskelan esikuva Einari Kokkonen heilui puukon kanssa komentokorsussa. Linna on kaunistellut romaanissa tapausta.
Suomi voitti sodan Antti Rokan ansiosta.
Kantakapiaisia pelättiin ja kunnioitettiin sodan alusta loppuun. Lammio on hyvä esimerkki miten ryhti säilytettiin. Reserviläiset ja sodan myötä upseeriksi kohonneet (esim. Koskela) veljeilivät miesten kanssa. Saman homman voi nähdä ihan tavallisissa kertausharjoituksissa.
Ei Linnan kuvaus ole mitenkään epäpätevää.
Pointti onkin siinä, että teki pohjoissavolaisesta suojeluskuntalaisesta urjalalaisen punakaartilaisen pojan. Kokkonen tuskin rallatteli punakaartin lauluja.
Eiköhän se hypetys lopu luonnollista tietä, kun nuorimmat ketkä isommissa määrin ovat kirjaa lukeneet ovat jo pitkälti yli 50- vuotiaita.
Tietysti elokuvia näytetään nykyään aina itsenäisyyspäivänä, mistä johtuen omasta mielestäni kärsivät jonkunlaista inflaatiota merkityksen suhteen.
Nuoremmat ihmiset eivät enää samalla lailla samaistu Koskeloihin tai Lammioihin.
Tämä on täysin luonnollista, kun ajattelee, että harva 20- vuotias enää tuntee ketään sotaveteraania.
Nuoret äänestävät kokoomusta tai vihreitä. Linnaa suuremmassa muodissa nuorison parissa taitaa olla Pentti Linkola. Linkolan elämäkerta muistaskseni palkittiin Tieto-finlandialla.
Tieto-Finlandia ei kerro juuri mitään kirjan suosiosta.
Ei kirjan julkaisuvuosi kerro mitään sen lukusuosiosta. Lapsenlapset ovat kyllä lukeneet Robinson Crusoen ja Aarresaaren ja vähän vahempana Pohjantähden ja tuntemattoman. Myöskin Remarque ja Parvilahti kelpasivat!
Linnan kaverit tunkiossa olisivat ampuneet Koskelan esikuvan 'pirun mukavan Einari Kokkosen', jos olisivat miehittäneet maan. Enemmistö tunkiossa kuolleista suomalaisista sotavangeista oli kuulunut Einarin tavoin suojeluskuntaan. Linnan mukaanhan tunkio oli toisaalta aina jalomielinen. Kivivuorikin pistää toiveensa Suomen itsenäisyyden säilymisestä 'ihmeeseen' kannatettuaan myöntyväisyyslinjaa. Erkon, Niukkasen, Kari Suomalaisen ja muutaman muun kovapäisyys mahdollistivat yleensäkin Linnan ja Rasilan nauttiman sananvapauden Kekkoslovakiassakin.
Jäsentelepäs vähän, niin että muutkin ymmärtävät.
Mikä ihmeen sosiaalidemokraattinen satu? Yhtään varsinaista demaria ei velikullissa ollut. Tässäpä päivitetty versio poliittisesta kartasta: Sarastie, Kaarna, Lammio, Kariluoto. Rahikainen (kokoomus) Koskela, Hietanen, Rokka, Mäkilä (keskustapuolue) Lahtinen, Lehto. Riitaoja, Honkajoki (vasemmistoliitto) Määttä, Salo, Sihvonen, Vanhala (perussuomalaiset) Hauhia, Sinkkonen (sininen tulevaisuus)
Demareita onko heitä?
Vilho Koskelan vasemmistolaiset punaisia suosivat mielipiteet käyvät kyllä selvästi esille Täällä Pohjantähden alla-satukirjasta. Koskela kertoo esimerkiksi isälleen hoitaneensa punaisten hautoja Hennalassa ja muuta soopaa.
Einari Kokkonen antoi viimeisen haastatelun Nilsiän paikallislehteen jossa kertoi että Väino Linna oli hyvä kirjailia mutta huono sotilas kertoi että oli joukkueen likaisin sotilas ja suurun purnari Kokkonen päätti tehdä lopun purnauksesta sanoi Linnalle Syvrintakana että mennään laittanaan estepaaluja tukikohdan eteen otti lekan ja läksivät eteen kun paalutus oli aloitettu Kokkonen nosti taas lakan ylös ja sanoi Linnalle sinun pitää nyt valita joko purnaus loppuu tai leka tulee sinun päähäs Kokkonen kertoi lehdessä että Linna ei purnannut yhtään kertaa sen jälkeen Linna ei kirjoittanut jr8 osallisuudesta lapin sotaan Kokkonen kysyi toimittajalta arvaako hän mikä on hänen pisin kävely matkansa kertoi että Torniosta Enontkiölle ja takaisin silloisena komppanian päälikkönä noin 600 km
Koko Koskelan suku on vasemmistolaista maalaisromantiikkaa. Ukkohan muuten kuoli lopulta melko tyhmässä hyökkäysessä.
Koskelan esikuva Einari Kokkonen ei tykännyt "lankkipojista" ja turhista teloituksista.
Tuntemattoman vänrikki Koskela tunnetaan oikeudenmukaisuudestaan. Einari oli samanlainen. Hän kärsi vuosikymmenet sodan jälkeen vankien ja omien miesten osin mielivaltaisten teloituksien takia. Ja varsinkin siitä, että niitä määränneet, kiiltäväsaappaiset lankkipojat , kuten hän totesi, nostettiin suureen arvoon sotien jälkeen.
Suorapuheisuus, omapäisyys, vapauksien salliminen alaisille ja herrainho näkyivät kotiutusarvostelussa. Einarin vireys ja tarmo arvioitiin välttäviksi, aloitekyky ja kurinpito heikoiksi, mutta johtamistaito sentään hyväksi
Pitäs taas päästä käymään, pääs käymään Pitäjänmäen Nissisen nainen Pihtipudas, Rajavartiolaitoksen yliviivaus.
Linna oli purnari ja luokkavihainen ja katkera muka työläinen. Toki silloin piti henkilöhahmotkin luoda sen mukaisiksi.
Oikeasti Koskelan tyyppiset upseerit pitäisi tuomita kuritushuoneeseen,ja toistuvasta teosta pitäisi arkibuseerata joukkojen edessä!
Kyseessä on joukkojen toimintakyvyn tahallinen tai ainakin tuottamuksellinen heikentäminen!
Römäkkä-ääninen Karjula on se,joka pistää suomalaisiin vässyköihin vähän vauhtia!
Joukkueenjohtajan tehtävä on saada miehistö liikkeelle hyökkäysvaihessa ja puolustuksessa pitää edessä, onko elokuvan tekijän yleisneuvostoliittolainen näkemys siitä, että höpötetään "vihollisen tahallisesta auttamisesta" oikea..
Rokka oli tappajanluontonen etulinjan taistelija jolle oli oikea esikuva alik. Pylkäs Sakkolan Haparaistenkylästä .
Rokka ampui siinä kuuluisassa taistelukuvauksessa 50 venäläistä ja Pylkäs 83.
Kirjoissa kuvattu Koskela-tyyppi oli tyypillinen kaappihomo tai aseksuaali. Kolmekymppinen mies ei ollut päässyt pukille kuin kerran elämässään, räkäkännissä iäkkään Leppäsen Aunen väkisin pakottaessa. Eikä edes halunnutkaan päästä.
Hieman yliampuva tulkinta. Pikemminkin oli armoton nahjus joka ei kyennyt vaatimaan mitään itseltään eikä muilta. Ei edes juuri puhunut, harvemmin pukillekaan pääsee jos turjottaa kotipirtin nurkassa tuppisuuna.