Olen palannut loppuun.

Katuminen tekee elämästä helvetin. Se mitä olen tehnyt olen tehnyt, mutta tunnen nykyisin rajallisuutta hyväksyä tekemisiäni. Nuorena sitä piupaut välitti vastoinkäymisistä ja tekemisistään. Nyt vanhemmiten olen taantunut, menneisyys astuu usein eteeni. Olisi paljon asioita joita olisin voinut tehdä toisin.

Ikävöin vanhempiani ikävöin synnyinkotiani, jossa tunsin olevani turvassa. Juuri nyt tunnen, että olen irrallinen, haavoittuva ja voimaton.

korpikirjailija kirjoitti:

Katuminen tekee elämästä helvetin. Se mitä olen tehnyt olen tehnyt, mutta tunnen nykyisin rajallisuutta hyväksyä tekemisiäni. Nuorena sitä piupaut välitti vastoinkäymisistä ja tekemisistään. Nyt vanhemmiten olen taantunut, menneisyys astuu usein eteeni. Olisi paljon asioita joita olisin voinut tehdä toisin.

Ikävöin vanhempiani ikävöin synnyinkotiani, jossa tunsin olevani turvassa. Juuri nyt tunnen, että olen irrallinen, haavoittuva ja voimaton.

Lue lisää

Jokainen mokaa joskus, ja jokainen tekee vääriä valintoja. Sellaiset ihmiset jotka eivät ymmärrä tätä, heille et ole mitään velkaa. Vaikka anelisit heiltä kuinka anteeksi, he eivät ymmärtäisi, koska heillä ei (ainakaan omasta mielestään) ole kokemusta virheistä. He vaan jatkaisivat sun tuomitsemista.

Käy nääs joskus niin, että ihminen on niin heikko ettei hän kestää omaa kuvaa virheineen, siksi hän asettaa itseään niiden yläpuolelle, niitä ei koskaan ollut, ja hän on parempi kuin kukaan virheellinen. Se ei siis tarkoita että ihminen on virheetön, se tarkoittaa vain että hän on heikko. Toisin kuin sinä.

Kerroin sulle joskus elämäni suurimmasta kriisistä, kun äitini mies yritti kajota minuun seksuaalisesti. kun se tapahtui, yritin suojella äitiäni, enkä kertonut hänelle siitä mitään. Osittain siksi että pelkäsin hänen syyttävän minua. Niin siinä sitten kävi loppujen lopuksi. Hän sairastui skitsofreniaan, ja kun eka keikka mielisairaalaan oli tehty ja hänellä oli varmastikin paskafiilis, hän syytti mua. Minun ja hänen miehensä juonittelua, hän oli tarinan uhri. Tajusin että hän oli vain heikko, ei kestänyt totuutta, joten johonkin piti paeta. Ja rakkaudesta häneen, annoin hänen paeta. Hän saa uskoa mitä haluaa, hän saa elää sitä totuutta, joka tekee hänen elämästään helpommaksi elää, jos se vaan on minusta kiinni.

Jokainen meistä pitää tehdä tilit selviksi oman menneisyytemme kanssa. Ja surra aikamme. Mutta muiden varaan sitä ei voi laskea. Se on yksinäinen hetki kun se selviää, mutta sen yli pääsee. Niin kuin olet niin monen muunkin kriisin yli päässyt.

En tiedä onko tästä mun tarinasta sulle mitään hyötyä. Laitoin sen sulle koska luulen ja toivon että on. Tule, mennään taas kannonokalle istumaan. Selät vastakkain. Nojaa sä päätäsi mun olkapäähän, niin mä nojaan sun. Katsellaan tähtiä.

hmpf kirjoitti:

Jokainen mokaa joskus, ja jokainen tekee vääriä valintoja. Sellaiset ihmiset jotka eivät ymmärrä tätä, heille et ole mitään velkaa. Vaikka anelisit heiltä kuinka anteeksi, he eivät ymmärtäisi, koska heillä ei (ainakaan omasta mielestään) ole kokemusta virheistä. He vaan jatkaisivat sun tuomitsemista.

Käy nääs joskus niin, että ihminen on niin heikko ettei hän kestää omaa kuvaa virheineen, siksi hän asettaa itseään niiden yläpuolelle, niitä ei koskaan ollut, ja hän on parempi kuin kukaan virheellinen. Se ei siis tarkoita että ihminen on virheetön, se tarkoittaa vain että hän on heikko. Toisin kuin sinä.

Kerroin sulle joskus elämäni suurimmasta kriisistä, kun äitini mies yritti kajota minuun seksuaalisesti. kun se tapahtui, yritin suojella äitiäni, enkä kertonut hänelle siitä mitään. Osittain siksi että pelkäsin hänen syyttävän minua. Niin siinä sitten kävi loppujen lopuksi. Hän sairastui skitsofreniaan, ja kun eka keikka mielisairaalaan oli tehty ja hänellä oli varmastikin paskafiilis, hän syytti mua. Minun ja hänen miehensä juonittelua, hän oli tarinan uhri. Tajusin että hän oli vain heikko, ei kestänyt totuutta, joten johonkin piti paeta. Ja rakkaudesta häneen, annoin hänen paeta. Hän saa uskoa mitä haluaa, hän saa elää sitä totuutta, joka tekee hänen elämästään helpommaksi elää, jos se vaan on minusta kiinni.

Jokainen meistä pitää tehdä tilit selviksi oman menneisyytemme kanssa. Ja surra aikamme. Mutta muiden varaan sitä ei voi laskea. Se on yksinäinen hetki kun se selviää, mutta sen yli pääsee. Niin kuin olet niin monen muunkin kriisin yli päässyt.

En tiedä onko tästä mun tarinasta sulle mitään hyötyä. Laitoin sen sulle koska luulen ja toivon että on. Tule, mennään taas kannonokalle istumaan. Selät vastakkain. Nojaa sä päätäsi mun olkapäähän, niin mä nojaan sun. Katsellaan tähtiä.

Lue lisää

Ihana sinä.

Minulle on taas selvinnyt tämän prosessin aikana monta asiaa. Asioita, joista jo tietoinen olin jo kokenut samoja asioita ennenkin, mutta jotka unohtuivat kaiken hössötyksen ja kiireen keskellä.

Avautumalla puhumalla tai kirjoittamalla ihminen tyhjentää sisintään. Kun sisin on siivottu sinne voi alkaa keräämään uutta täytettä. Samoin tapahtuu kun tyhjentää kaapeista "aarteet" ja uskaltaa luopua niistä huomaakin saavansa tilalle uusia aarteita.

Kun olimme lento-onnettomuudessa viidenkymmenen metrin päässä kuolemasta. Selvisin traumasta kun sain puhua ja taas puhua.

Olin lento-asemalla työssä, ihmiset tulivat minulta kysymään näinkö onnettomuuden. Näin ja koin ja sain puhua minua kuunneltiin, kyseltiin ja sain purkaa tapahtuman pois sisältäni.

Tänä aamuna minulle nousi kuume. Kaiken väsymyksen ja huonon olon selvitti flunssa, joka oli jyllännyt sisälläni ehkä jo kauemminkin.

Sain kuitenkin iltapäivällä puhtia. Aloin tekemään mummolle isoa valokuva-albumia. Skannaan ja suurennan valokuvia ja kirjoitan lyhyitä lauseita ketä valokuvissa on. Ostin myös pienen tekokuusen, jonka koristelen itse ne ovat joululahjoja joita työstän mummille.

Tästä taas etiäpäin. Nojataan toisiimme kannonnokalla otetaan tukea toisiltamme. Puhutaan tai ollaan hiljaa aivan kuinka kulloinkin halutaan. Iltapäivällä kävin mökillä valokuvasin kaunista auringon laskua Nuaksella.

korpikirjailija kirjoitti:

Ihana sinä.

Minulle on taas selvinnyt tämän prosessin aikana monta asiaa. Asioita, joista jo tietoinen olin jo kokenut samoja asioita ennenkin, mutta jotka unohtuivat kaiken hössötyksen ja kiireen keskellä.

Avautumalla puhumalla tai kirjoittamalla ihminen tyhjentää sisintään. Kun sisin on siivottu sinne voi alkaa keräämään uutta täytettä. Samoin tapahtuu kun tyhjentää kaapeista "aarteet" ja uskaltaa luopua niistä huomaakin saavansa tilalle uusia aarteita.

Kun olimme lento-onnettomuudessa viidenkymmenen metrin päässä kuolemasta. Selvisin traumasta kun sain puhua ja taas puhua.

Olin lento-asemalla työssä, ihmiset tulivat minulta kysymään näinkö onnettomuuden. Näin ja koin ja sain puhua minua kuunneltiin, kyseltiin ja sain purkaa tapahtuman pois sisältäni.

Tänä aamuna minulle nousi kuume. Kaiken väsymyksen ja huonon olon selvitti flunssa, joka oli jyllännyt sisälläni ehkä jo kauemminkin.

Sain kuitenkin iltapäivällä puhtia. Aloin tekemään mummolle isoa valokuva-albumia. Skannaan ja suurennan valokuvia ja kirjoitan lyhyitä lauseita ketä valokuvissa on. Ostin myös pienen tekokuusen, jonka koristelen itse ne ovat joululahjoja joita työstän mummille.

Tästä taas etiäpäin. Nojataan toisiimme kannonnokalla otetaan tukea toisiltamme. Puhutaan tai ollaan hiljaa aivan kuinka kulloinkin halutaan. Iltapäivällä kävin mökillä valokuvasin kaunista auringon laskua Nuaksella.

Lue lisää

Niin piti vielä sanomani, että se mitä kirjoitit pitää paikkansa minun katkenneessa ihmisuhteessa entiseen aviomieheeni. Hän pakenee, hän ei halua palata selvittämään niitä selvittämättömiä asioita, joita jäi väliimme.

Ei elämä maistuisi jos siinä ei olisi näitä persmäkiä. Olen ollut liian kiireinen ja polttanut kynttilääni molemmista päistä. Ei sellaista kukaan jaksa, tullee loppu ja lysähtää alas hankeen ja takapuoli kastuu nuoskalumesta. Onneksi odotettavissa on, että kesä kastelemansa kuivaa.

Kaikki eivät ole vielä ehtineet edes loppuun ja joku toinen on niin pitkällä, että on jo palaamassa sinne takaisin.

nyt pakko sanoa, että puhut samoin kuin se " 0-apina",
aivan yhtä epäselvästi. Molemmista jää vain ymmärtämättömän paha olo lukijalle. Etkö voisi selkiytyä? Please!

Sinulle, H, on kyllä kirjoitti:

nyt pakko sanoa, että puhut samoin kuin se " 0-apina",
aivan yhtä epäselvästi. Molemmista jää vain ymmärtämättömän paha olo lukijalle. Etkö voisi selkiytyä? Please!

Nenänvalkaisu siihen ehkä auttaisi mutta tahtoa tai tahdonvoimaa ei taida enää olla...

Sinulle, H, on kyllä kirjoitti:

nyt pakko sanoa, että puhut samoin kuin se " 0-apina",
aivan yhtä epäselvästi. Molemmista jää vain ymmärtämättömän paha olo lukijalle. Etkö voisi selkiytyä? Please!

"Sinulle, H, on kyllä"

Sana-leikkiä on se.
Aivolle ajattelevalle.
Ja minä en aloittanut, vaan aloittaja.
Olen pahoillani jos kommentissani oli liikaa sitä mitä et pysty ymmärtämään.
Mutta, elämä on.

H.

hunksz kirjoitti:

"Sinulle, H, on kyllä"

Sana-leikkiä on se.
Aivolle ajattelevalle.
Ja minä en aloittanut, vaan aloittaja.
Olen pahoillani jos kommentissani oli liikaa sitä mitä et pysty ymmärtämään.
Mutta, elämä on.

H.

Lue lisää

"Pysty ymmärtämään"

Kaikki eivät ole näkevinään keisarin uusia vaat(t)eita.

yohuuhkaja kirjoitti:

Nenänvalkaisu siihen ehkä auttaisi mutta tahtoa tai tahdonvoimaa ei taida enää olla...

"yo-huuhkaja"

Musta joskus tuntuu....että olisi tehtävä aloitus, jossa kerron miten uskon aivoni
muotoutuneen.
Uskon, koska pirhustako minä sitä tiedän.
En minä olutta tarvitse joka asiaan, enkä joka-ikinen päiväkään.
Minä katson salkun ansainneeni, kuten toinen Daiquirin Bahamalla.
Pikkuisen juhlistamaan arkea, tuomaan siihen loma-tunnelmaa.
Hervottomuuteni tuottaa tarvittaessa hullutuksia ihan selvin päin.
Mutta, jokainen kakku tarvitsee joskus kruununsa.
Ollakseen täydellinen.
Esanssi vahtukoon silloin aidoksi Konjakiksi.

Luuletko että tuonlainen aloitukseni saisi vakavaa vasta-kaikua?
Minä en oikein luule :)


H.

hunksz

Taisi olla kolme viimeistä lausetta se aikomasi "asia", mutta et tohtinut sitä suoraan sanoa? Olethan niin hienotunteinen ja pelkäät, että sinut nokitaan karvattomaksi!???

miranda ... kirjoitti:

hunksz

Taisi olla kolme viimeistä lausetta se aikomasi "asia", mutta et tohtinut sitä suoraan sanoa? Olethan niin hienotunteinen ja pelkäät, että sinut nokitaan karvattomaksi!???

Lue lisää

"miranda ..."

Tarkenna asia.
Olet poiminut marjan, jota en itse huomannut.

Ja että minä en olisi karvaton, näkisit vaan.
Olethan sinäkin kohtaloani jo niin kauan surrut.

H.

hunksz kirjoitti:

"yo-huuhkaja"

Musta joskus tuntuu....että olisi tehtävä aloitus, jossa kerron miten uskon aivoni
muotoutuneen.
Uskon, koska pirhustako minä sitä tiedän.
En minä olutta tarvitse joka asiaan, enkä joka-ikinen päiväkään.
Minä katson salkun ansainneeni, kuten toinen Daiquirin Bahamalla.
Pikkuisen juhlistamaan arkea, tuomaan siihen loma-tunnelmaa.
Hervottomuuteni tuottaa tarvittaessa hullutuksia ihan selvin päin.
Mutta, jokainen kakku tarvitsee joskus kruununsa.
Ollakseen täydellinen.
Esanssi vahtukoon silloin aidoksi Konjakiksi.

Luuletko että tuonlainen aloitukseni saisi vakavaa vasta-kaikua?
Minä en oikein luule :)


H.

Lue lisää

Enpä luule, sellainen, jossa puhut selvästi selvänä etkä itsestäsi, voisi ehkä hyvinkin kiinnostaa. Nuo sekavat minäminämonologit lukijakunta tuntuu jo sujuvasti ohittavan...

,,,, kirjoitti:

"Pysty ymmärtämään"

Kaikki eivät ole näkevinään keisarin uusia vaat(t)eita.

Näkevät mitä muut haluavat heidän nähdä ja eivät pysty ymmärtämään.

elänyt kuin "Hei kun keikuskelen", ja uskon, että se on paras tapa elää.
Lainaan hänen viestiään, koska se sopii myös minuun:
"Kun on sopivasti "solmussa" läheisten kanssa, se tuntuu mukavalta."
"Se on se tasapainossa oleminen. Kun sopivassa suhteessa tykkää ittestä ja muista, niin sekametelisoppaahan siitä syntyy.
Aina oon sekametelisopasta tykännyt."

ooo

Itse asiassa
haluankin kysyä aloittajalta, oletko ikinä kirjoittanut mistään muusta kuin itsestäsi?

Samoin olen elämäni kirjoitti:

elänyt kuin "Hei kun keikuskelen", ja uskon, että se on paras tapa elää.
Lainaan hänen viestiään, koska se sopii myös minuun:
"Kun on sopivasti "solmussa" läheisten kanssa, se tuntuu mukavalta."
"Se on se tasapainossa oleminen. Kun sopivassa suhteessa tykkää ittestä ja muista, niin sekametelisoppaahan siitä syntyy.
Aina oon sekametelisopasta tykännyt."

ooo

Itse asiassa
haluankin kysyä aloittajalta, oletko ikinä kirjoittanut mistään muusta kuin itsestäsi?

Lue lisää

"Samoin olen elämäni"

Kuutio-Meduusat ohjaavat ihmisen solmuihin.
Oikea on sinunkin havaintosi.
Kaikki mikä kipeästi koskee.
Vain Lahnat lojuvat laiskasti laatikoissaan,
valuttaen pelkkää tuskan punaista.


H.

hunksz kirjoitti:

"Samoin olen elämäni"

Kuutio-Meduusat ohjaavat ihmisen solmuihin.
Oikea on sinunkin havaintosi.
Kaikki mikä kipeästi koskee.
Vain Lahnat lojuvat laiskasti laatikoissaan,
valuttaen pelkkää tuskan punaista.


H.

Lue lisää

Onko tämäkin sun alotukses?

seli seli kirjoitti:

Onko tämäkin sun alotukses?

"seli seli"

Mistä tuo juolahti mieleesi :)

H.

"vantaannainen"

Täällä ei kaikki ole sitä miltä ne näyttävät.
Täällä haetaan muuta kuin vanhaa turtuneisuutta.
Kommenttisi sävyn paikka on minusta muualla.
Mutta kirjoita pois.
Vaikkapa vain vanhuutta.

H.

hunksz kirjoitti:

"vantaannainen"

Täällä ei kaikki ole sitä miltä ne näyttävät.
Täällä haetaan muuta kuin vanhaa turtuneisuutta.
Kommenttisi sävyn paikka on minusta muualla.
Mutta kirjoita pois.
Vaikkapa vain vanhuutta.

H.

Lue lisää

Hunksi, haluankin kysyä sinulta, oletko ikinä kirjoittanut
myönteisesti, positiivisesti kenestäkään / mistään muusta kuin itsestäsi?

¢¢¢ kirjoitti:

Hunksi, haluankin kysyä sinulta, oletko ikinä kirjoittanut
myönteisesti, positiivisesti kenestäkään / mistään muusta kuin itsestäsi?

"¢¢¢"

Kyllä minä olen.
Ja kohteet ovat aina saaneet ansaitsemattomansa haukut.
Ei saa mainita nimmareita, se loukkaa puskiksia niin pahoin...
Tietenkin minä olen aina ykkönen, mutta olen osani hyväksynyt.
Olettaen haukkuja on minusta viehtynyt.
Ihan aina eivät aatokseni ole osuneet kohdalleen.
Mutta aina kuitenkin sinne päin...
Olisin voinut tässä kehaista sinuakin.
Mutta "itsestäsi?" sai minut muuttamaan mieleni.
Se oli joteski liika osoitteleva.

H.

Olen ollut X-sukuni, anoppini asioita hoitava "varjo". Minun nimeäni ei saa mainita ääneen koska olen suvusta ulos heitetty, mutta tosiasia on, että Ilman minua eivät asiat edisty.

Torstai oli kova päivä. Tyhjensimme mummin kodin.

Kaipasin edesmennyttä appiukkoa, joka oli hyvin rakas minulle. Kaipasin häntä, joka olisi ollut vahvempi kuin itse nyt olen.

Olen joutunut elämän tilanteeseen, jossa en voi olla rehellinen. En vienyt en jaksanut.

Joudun näyttelemään voimakasta, kukaan läheiseni ei nyt ymmärrä ristiriitaa sisälläni. Ei kukaan, en minä ole vaimakas olen haavoittuva.

Vetäydyin eilen itseeni. Kaipasinn mennyttä aikaa, äitiäni, isääni, jotka olivat aina tukenani. Kaipasin appiukkoani, vahvaa ihmistä joka arvosti minua.

Nyt tunnen olevani varjo, joka ei saa edes langeta X-sukuni ylle.

Minua säälittää mummi, jonka tavaroita heitellään sinne sun tänne eikä kukaan tunne mitään vain minä itken. Itken sitä mikä tulee olemaan oma kohtaloni kun en enää jaksa ja minulle rakkaat tavarat heitellään menemään kuka minkin sattuu haluamaan ja loput kaatopaikalle.

Kaiken huippu oli eilen kun vein yhtä lipastoa x-mieheni sisarelle. Soitin alakerrasta, että lipasto on tääll alhaalla. Hän sanoi, että voit tuoda sen tänne ylös ovi on auki.

korpikirjailija kirjoitti:

Olen ollut X-sukuni, anoppini asioita hoitava "varjo". Minun nimeäni ei saa mainita ääneen koska olen suvusta ulos heitetty, mutta tosiasia on, että Ilman minua eivät asiat edisty.

Torstai oli kova päivä. Tyhjensimme mummin kodin.

Kaipasin edesmennyttä appiukkoa, joka oli hyvin rakas minulle. Kaipasin häntä, joka olisi ollut vahvempi kuin itse nyt olen.

Olen joutunut elämän tilanteeseen, jossa en voi olla rehellinen. En vienyt en jaksanut.

Joudun näyttelemään voimakasta, kukaan läheiseni ei nyt ymmärrä ristiriitaa sisälläni. Ei kukaan, en minä ole vaimakas olen haavoittuva.

Vetäydyin eilen itseeni. Kaipasinn mennyttä aikaa, äitiäni, isääni, jotka olivat aina tukenani. Kaipasin appiukkoani, vahvaa ihmistä joka arvosti minua.

Nyt tunnen olevani varjo, joka ei saa edes langeta X-sukuni ylle.

Minua säälittää mummi, jonka tavaroita heitellään sinne sun tänne eikä kukaan tunne mitään vain minä itken. Itken sitä mikä tulee olemaan oma kohtaloni kun en enää jaksa ja minulle rakkaat tavarat heitellään menemään kuka minkin sattuu haluamaan ja loput kaatopaikalle.

Kaiken huippu oli eilen kun vein yhtä lipastoa x-mieheni sisarelle. Soitin alakerrasta, että lipasto on tääll alhaalla. Hän sanoi, että voit tuoda sen tänne ylös ovi on auki.

Lue lisää

"kari-kakka"

Niin se aina menee.
Ihan kuin kiukuttelisi väärä-uskoisille.
Rahan-himoisille.
Alkaa jotain, ja lopussa kiitos seisoo.
Olen vähän huvittunut.
Miksi minä olen jäänyt niin paljosta paitsi?
Miksi minua ei elämä ole raastanut?
Olenko elänyt oikein, vai oikein väärin.
Miksi minulla ei ole tarvetta sääliin, toiveita tunnustuksiin?
Miksi katsella saan päältä?
Ilman tarvetta vaikerrellen valittaa.

H.

korpikirjailija kirjoitti:

Olen ollut X-sukuni, anoppini asioita hoitava "varjo". Minun nimeäni ei saa mainita ääneen koska olen suvusta ulos heitetty, mutta tosiasia on, että Ilman minua eivät asiat edisty.

Torstai oli kova päivä. Tyhjensimme mummin kodin.

Kaipasin edesmennyttä appiukkoa, joka oli hyvin rakas minulle. Kaipasin häntä, joka olisi ollut vahvempi kuin itse nyt olen.

Olen joutunut elämän tilanteeseen, jossa en voi olla rehellinen. En vienyt en jaksanut.

Joudun näyttelemään voimakasta, kukaan läheiseni ei nyt ymmärrä ristiriitaa sisälläni. Ei kukaan, en minä ole vaimakas olen haavoittuva.

Vetäydyin eilen itseeni. Kaipasinn mennyttä aikaa, äitiäni, isääni, jotka olivat aina tukenani. Kaipasin appiukkoani, vahvaa ihmistä joka arvosti minua.

Nyt tunnen olevani varjo, joka ei saa edes langeta X-sukuni ylle.

Minua säälittää mummi, jonka tavaroita heitellään sinne sun tänne eikä kukaan tunne mitään vain minä itken. Itken sitä mikä tulee olemaan oma kohtaloni kun en enää jaksa ja minulle rakkaat tavarat heitellään menemään kuka minkin sattuu haluamaan ja loput kaatopaikalle.

Kaiken huippu oli eilen kun vein yhtä lipastoa x-mieheni sisarelle. Soitin alakerrasta, että lipasto on tääll alhaalla. Hän sanoi, että voit tuoda sen tänne ylös ovi on auki.

Lue lisää

Älä välitä. Kiltisti olet mummon tavaroita kirpparilla myynyt. Ja hyvillä hinnoilla vielä, jos olen ymmärtänyt oikein. Kiltti olet...!?

Ehkäpä tuota kautta voisi ymmärtää x-suvun reaktioita??? Mietipä.

Niin, ja anteeksi jo etukäteen. Ei ole mitenkään tarkoitukseni sekoittaa soppaa, ja pois se minusta että epäilisin vilpittömiä tarkoitusperiäsi ;-)

staka* kirjoitti:

Älä välitä. Kiltisti olet mummon tavaroita kirpparilla myynyt. Ja hyvillä hinnoilla vielä, jos olen ymmärtänyt oikein. Kiltti olet...!?

Ehkäpä tuota kautta voisi ymmärtää x-suvun reaktioita??? Mietipä.

Niin, ja anteeksi jo etukäteen. Ei ole mitenkään tarkoitukseni sekoittaa soppaa, ja pois se minusta että epäilisin vilpittömiä tarkoitusperiäsi ;-)

Lue lisää

Olen myynyt jotakin arvokkaita mummin astioita ja ryijyn ja ne rahat ovat menneet kuopuksen tilille. Omiani olen enimmäkseen myynyt ja niitä mummin tavaroita, jotka olisivat joutuneet kaatopaikalle. Huonekalut ovat nyt siirtyneet mummin tyttären, hänen tyttärensä ja poikani asuntoihin. Appiukon kaunis seinäkello laskee aikaa tuolla olohuoneeni seinällä. Se on hyvin kaunis ja olisi joutunut kaatopaikalle jos en sitä olisi pelastanut itselleni.

Muistanet, että olen ollut ravintolayrittäjä ja minulla on runsaasti esim. aterimia ja Arabian astioita, joita olen realisoinut.

Kristallikruunu on myynnissä ja jos se menee rahat siirtyvät kuopukselle.
Kuulin, että eksä oli heittänyt kauniit seinävalaisimet roskiin tarpeettomina.

Kai poltin itseni loppuun pelastaessani edes jotain. Olisitko sinä heittänyt esim. noin kolmensadanviidenkymmenen euron uuden jousisängyn roskiin?

Olen ollut naivi yrittäessäni pelastaa rikkaiden tavaraa, tavaraa jolla ei ole heille mitään tunnearvoa. Minä sentään vielä tunnen. Tunnen surua ja ikävää.

Niin ja vielä yksi asia, X-n sisko halusi minut organisoimaan muuton ja oli hyvin kiitollinen, että realisoin joitakin tavaroita. Hänestä ei sellaiseen ole ja hän on se ainut "suku", jonka kanssa olen vielä tekemisissä. Aikoi jopa korvatakin työni.

korpikirjailija kirjoitti:

Olen ollut X-sukuni, anoppini asioita hoitava "varjo". Minun nimeäni ei saa mainita ääneen koska olen suvusta ulos heitetty, mutta tosiasia on, että Ilman minua eivät asiat edisty.

Torstai oli kova päivä. Tyhjensimme mummin kodin.

Kaipasin edesmennyttä appiukkoa, joka oli hyvin rakas minulle. Kaipasin häntä, joka olisi ollut vahvempi kuin itse nyt olen.

Olen joutunut elämän tilanteeseen, jossa en voi olla rehellinen. En vienyt en jaksanut.

Joudun näyttelemään voimakasta, kukaan läheiseni ei nyt ymmärrä ristiriitaa sisälläni. Ei kukaan, en minä ole vaimakas olen haavoittuva.

Vetäydyin eilen itseeni. Kaipasinn mennyttä aikaa, äitiäni, isääni, jotka olivat aina tukenani. Kaipasin appiukkoani, vahvaa ihmistä joka arvosti minua.

Nyt tunnen olevani varjo, joka ei saa edes langeta X-sukuni ylle.

Minua säälittää mummi, jonka tavaroita heitellään sinne sun tänne eikä kukaan tunne mitään vain minä itken. Itken sitä mikä tulee olemaan oma kohtaloni kun en enää jaksa ja minulle rakkaat tavarat heitellään menemään kuka minkin sattuu haluamaan ja loput kaatopaikalle.

Kaiken huippu oli eilen kun vein yhtä lipastoa x-mieheni sisarelle. Soitin alakerrasta, että lipasto on tääll alhaalla. Hän sanoi, että voit tuoda sen tänne ylös ovi on auki.

Lue lisää

Niinpä niin korppis

Menit siis entisen anoppisi perintöä myymään kirppiksellä, kuten olet täällä kertonut.

Minun veljeni avovaimo kuvitteli, että hänelle oli jo testamentti tehty edesmenneen veljeni taholta ja hääteli meitä sisaruksia pois.

Hänen olettamuksensa olikin väärä ja testamenttiä ei ollut? Ei ole vaikea arvata, kuinka me sisarukset sitten suhtauduimme häneen? Ulos ja heti!

Olisi ollut inhimillinen meitä perijöitä kohtaan, niin asuisi siellä vieläkin, mutta, mutta? Kaikiki ajoi ulos, koska luuli perivänsä kaiken!

Tuliko sinulle korppis liika ahneus tuon kirppiksesi kanssa?

yritä toipua kirjoitti:

Niinpä niin korppis

Menit siis entisen anoppisi perintöä myymään kirppiksellä, kuten olet täällä kertonut.

Minun veljeni avovaimo kuvitteli, että hänelle oli jo testamentti tehty edesmenneen veljeni taholta ja hääteli meitä sisaruksia pois.

Hänen olettamuksensa olikin väärä ja testamenttiä ei ollut? Ei ole vaikea arvata, kuinka me sisarukset sitten suhtauduimme häneen? Ulos ja heti!

Olisi ollut inhimillinen meitä perijöitä kohtaan, niin asuisi siellä vieläkin, mutta, mutta? Kaikiki ajoi ulos, koska luuli perivänsä kaiken!

Tuliko sinulle korppis liika ahneus tuon kirppiksesi kanssa?

Lue lisää

Ymmärrätkö sinä minun tekstijäni noin väärin. Kaikki olisi mennyt kaatopaikalle koska eksälläni ei ollut muuta mielessä kuin myydä kämppä mahdollisimman pian pois. Itse hän kävi antamassa ohjeet siskolleen ja kuopukselle ja poistui maasta.

Paloin loppuun yrittäessäni pelastaa sieltä kaatopaikalle vietäviä tavaroita. Mietin jokaisen astian jokaisen tavaran kohdalla missä se oli ollut entisessä mummolassa kun vielä appeni eli. Mummi möi talon apen kuoleman jälkeen hän heitti kaikki silloiset huonekalut kaatopaikalle.

Onko se ahneutta jos pelastaa hyvää tavaraa joutumasta roskiin?

korpikirjailija kirjoitti:

Olen ollut X-sukuni, anoppini asioita hoitava "varjo". Minun nimeäni ei saa mainita ääneen koska olen suvusta ulos heitetty, mutta tosiasia on, että Ilman minua eivät asiat edisty.

Torstai oli kova päivä. Tyhjensimme mummin kodin.

Kaipasin edesmennyttä appiukkoa, joka oli hyvin rakas minulle. Kaipasin häntä, joka olisi ollut vahvempi kuin itse nyt olen.

Olen joutunut elämän tilanteeseen, jossa en voi olla rehellinen. En vienyt en jaksanut.

Joudun näyttelemään voimakasta, kukaan läheiseni ei nyt ymmärrä ristiriitaa sisälläni. Ei kukaan, en minä ole vaimakas olen haavoittuva.

Vetäydyin eilen itseeni. Kaipasinn mennyttä aikaa, äitiäni, isääni, jotka olivat aina tukenani. Kaipasin appiukkoani, vahvaa ihmistä joka arvosti minua.

Nyt tunnen olevani varjo, joka ei saa edes langeta X-sukuni ylle.

Minua säälittää mummi, jonka tavaroita heitellään sinne sun tänne eikä kukaan tunne mitään vain minä itken. Itken sitä mikä tulee olemaan oma kohtaloni kun en enää jaksa ja minulle rakkaat tavarat heitellään menemään kuka minkin sattuu haluamaan ja loput kaatopaikalle.

Kaiken huippu oli eilen kun vein yhtä lipastoa x-mieheni sisarelle. Soitin alakerrasta, että lipasto on tääll alhaalla. Hän sanoi, että voit tuoda sen tänne ylös ovi on auki.

Lue lisää

Korpikirjailija ei vaikuta uskottavalta. Pelkkää näytelmää.

korpikirjailija kirjoitti:

Olen myynyt jotakin arvokkaita mummin astioita ja ryijyn ja ne rahat ovat menneet kuopuksen tilille. Omiani olen enimmäkseen myynyt ja niitä mummin tavaroita, jotka olisivat joutuneet kaatopaikalle. Huonekalut ovat nyt siirtyneet mummin tyttären, hänen tyttärensä ja poikani asuntoihin. Appiukon kaunis seinäkello laskee aikaa tuolla olohuoneeni seinällä. Se on hyvin kaunis ja olisi joutunut kaatopaikalle jos en sitä olisi pelastanut itselleni.

Muistanet, että olen ollut ravintolayrittäjä ja minulla on runsaasti esim. aterimia ja Arabian astioita, joita olen realisoinut.

Kristallikruunu on myynnissä ja jos se menee rahat siirtyvät kuopukselle.
Kuulin, että eksä oli heittänyt kauniit seinävalaisimet roskiin tarpeettomina.

Kai poltin itseni loppuun pelastaessani edes jotain. Olisitko sinä heittänyt esim. noin kolmensadanviidenkymmenen euron uuden jousisängyn roskiin?

Olen ollut naivi yrittäessäni pelastaa rikkaiden tavaraa, tavaraa jolla ei ole heille mitään tunnearvoa. Minä sentään vielä tunnen. Tunnen surua ja ikävää.

Niin ja vielä yksi asia, X-n sisko halusi minut organisoimaan muuton ja oli hyvin kiitollinen, että realisoin joitakin tavaroita. Hänestä ei sellaiseen ole ja hän on se ainut "suku", jonka kanssa olen vielä tekemisissä. Aikoi jopa korvatakin työni.

Lue lisää

Minulla kun on paha tapa miettiä asioiden taustoja ja ihmisten reaktioiden syitä...

Kuvittelin "loppuun palamisesi" johtuvan siitä, että sait x-sukulaisten taholta keljun maineen tuosta ruljanssista. Mutta koska sinua oli pyydetty homma hoitamaan niin asiahan on ihan klaari, varmaan vain poltit itsesi loppuun. Kyllä se siitä!

Teen silloin tällöin vapaaehtoisena töitä hyväntekeväisyyskirppiksellä. Tuntuu älyttömältä miten paljon ihmiset ostavat itselleen turhaa(kin) tavaraa, ja kun rahaa on niin jo kohta uutta ostamaan. Onneksi kirppiksien ja kierrätyskeskusten kautta kunnollinen tavara kulkee eteenpäin. Vanhat kauniit esineet on sitten ihan oma lukunsa.

Olen itse vitinuuka, en malttaisi laittaa mitään roskiin. Kierrätän kaiken mahdollisen, ja ostan kirppareilta tarpeen mukaan käyttötavaraa ja vaatteita. Nytkin isäntä hioo ja lakkaa vanhaa lasten syöttötuolia... ;-)

urmus5 kirjoitti:

Korpikirjailija ei vaikuta uskottavalta. Pelkkää näytelmää.

En ehkä vaikuta uskottavalta koska en ole vahvimmillani. Uskottavuuteni perustuu voimakkaan naisen kuvaan.

K/K on löytänyt osuvasti minusta Niskavuoren Hetaa. Hetallakin oli sydän kohallaan ja Hetakin osasi itkeä.En ole voimanainen olen jo vanha ja väsynyt. Yllätykseksi ehkä joillekin lie. että omaan empatiaa joskus jopa liikaakin.

Takerruin tässä monen viikon prosessissa menneeseen ja hyviin aikoihin kun lapset olivat pieniä ja vietimme aikaamme mummolassa. Ne olivat onnellisia aikoja. Ei niitä voi unohtaa ei heittää roskalavalle. Jossain ketjussa joku oivalsi ja kysyi tuliko haikea olo kun mieheni käveli pihalla poikani kanssa. Vastasin kysyjälle, että mistä. Nyt ymmärrän hänen kysymyksen. Minulla levisi käsiin kaikki menetetty elämä yhtenä päivänä. Tuli se haikea olo ja voimattomuus tajusin elämäni rajallisuuden.

Esikoiseni soitti äskeen, yritti lohduttaa ja sanoi, että koeta äiti ottaa ne tavaroiden siirrot ja pois heitot tunteilematta. Anna tavaroiden mennä, myy ne pistä rahat taskuusi, äläkä sure keskity sinne Amerikan matkaan..

Joillekin on ilmeisesti vaikea ymmärtää, että tavaroihin, jotka muistuttavat hyvistä ajoista voi kiintyä. Onneksi aina kun myyn jotain tulee huojentunut olo. Joku tarvitsee niitä ja se surukin häviää.

Toisaalta X-säni kylmä suhtautuminen kaikkeen tekee pahaa. Onhan meillä kaksi yhteistä poikaa, mutta en voi keskustella heistä hänen kanssaan hän ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Se tekee pahaa.

Häneltä tässä pimitetään tietoa, että johdan tavallaan tätä tuhoamisprojektia. Hän repisi hiuksensa jos tietäisi minun olevan pääorganisoija. Salailua, valehtelua se on vastaoin periaatteitani.

Siksi paloin loppuun.

Osaan toki näytellä, mutta silloin esitän hienoa rouvaa jolla on pikkurilli pystyssä.

saimaantaka kirjoitti:

Minulla kun on paha tapa miettiä asioiden taustoja ja ihmisten reaktioiden syitä...

Kuvittelin "loppuun palamisesi" johtuvan siitä, että sait x-sukulaisten taholta keljun maineen tuosta ruljanssista. Mutta koska sinua oli pyydetty homma hoitamaan niin asiahan on ihan klaari, varmaan vain poltit itsesi loppuun. Kyllä se siitä!

Teen silloin tällöin vapaaehtoisena töitä hyväntekeväisyyskirppiksellä. Tuntuu älyttömältä miten paljon ihmiset ostavat itselleen turhaa(kin) tavaraa, ja kun rahaa on niin jo kohta uutta ostamaan. Onneksi kirppiksien ja kierrätyskeskusten kautta kunnollinen tavara kulkee eteenpäin. Vanhat kauniit esineet on sitten ihan oma lukunsa.

Olen itse vitinuuka, en malttaisi laittaa mitään roskiin. Kierrätän kaiken mahdollisen, ja ostan kirppareilta tarpeen mukaan käyttötavaraa ja vaatteita. Nytkin isäntä hioo ja lakkaa vanhaa lasten syöttötuolia... ;-)

Lue lisää

Huomasin eilen taloyhtiömme yhteydessä olevan liikkeen ulosheittotavaroissa torson. Olin jo unohtanut sen, mutta äskeen käydessäni kaupassa muistin sen ja kävin hakemassa sen pois sieltä rojun keskeltä. Olen usein toivonut sellaista koska ompelen joskus vaatteita tai teen muutoksia vanhoihin vaatteisiin.

Nyt minulla on torso jolla on myös käyttöä ; ) Pitää vielä käydä tonkimassa sitä kasaa jos löytäisin sen torson jalan.

Minulla on kesäaikana aina jotain entisöinti projekteja. Itseasiassa olohuoneeni koostuu vanhoista entisöidyistä huonekaluista ja tämä makuuhuoneenikin on kalustettu erään ystävätttäreni poismuutosta jääneistä pöydistä. tietokonepöytä on vanha työpöytäni firman ajoilta.

Ihmiset ostavat paljon uusia huonekaluja ja kun ne eivät enää miellytä silmää ne lentävät roskiin. Minäkin ole aika pihi, mutta idearikas sillä pientä pintaremppaa ja vanhoista huonekaluista saa persoonallisia jos kehtaa nähdä vaivaa.

korpikirjailija kirjoitti:

En ehkä vaikuta uskottavalta koska en ole vahvimmillani. Uskottavuuteni perustuu voimakkaan naisen kuvaan.

K/K on löytänyt osuvasti minusta Niskavuoren Hetaa. Hetallakin oli sydän kohallaan ja Hetakin osasi itkeä.En ole voimanainen olen jo vanha ja väsynyt. Yllätykseksi ehkä joillekin lie. että omaan empatiaa joskus jopa liikaakin.

Takerruin tässä monen viikon prosessissa menneeseen ja hyviin aikoihin kun lapset olivat pieniä ja vietimme aikaamme mummolassa. Ne olivat onnellisia aikoja. Ei niitä voi unohtaa ei heittää roskalavalle. Jossain ketjussa joku oivalsi ja kysyi tuliko haikea olo kun mieheni käveli pihalla poikani kanssa. Vastasin kysyjälle, että mistä. Nyt ymmärrän hänen kysymyksen. Minulla levisi käsiin kaikki menetetty elämä yhtenä päivänä. Tuli se haikea olo ja voimattomuus tajusin elämäni rajallisuuden.

Esikoiseni soitti äskeen, yritti lohduttaa ja sanoi, että koeta äiti ottaa ne tavaroiden siirrot ja pois heitot tunteilematta. Anna tavaroiden mennä, myy ne pistä rahat taskuusi, äläkä sure keskity sinne Amerikan matkaan..

Joillekin on ilmeisesti vaikea ymmärtää, että tavaroihin, jotka muistuttavat hyvistä ajoista voi kiintyä. Onneksi aina kun myyn jotain tulee huojentunut olo. Joku tarvitsee niitä ja se surukin häviää.

Toisaalta X-säni kylmä suhtautuminen kaikkeen tekee pahaa. Onhan meillä kaksi yhteistä poikaa, mutta en voi keskustella heistä hänen kanssaan hän ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Se tekee pahaa.

Häneltä tässä pimitetään tietoa, että johdan tavallaan tätä tuhoamisprojektia. Hän repisi hiuksensa jos tietäisi minun olevan pääorganisoija. Salailua, valehtelua se on vastaoin periaatteitani.

Siksi paloin loppuun.

Osaan toki näytellä, mutta silloin esitän hienoa rouvaa jolla on pikkurilli pystyssä.

Lue lisää

Haetko sympatiaa vai toivotko jonkun surkuttelevan sun kohtaloa, en kehtaisi tänne surkutella.

voi surkeus kirjoitti:

Haetko sympatiaa vai toivotko jonkun surkuttelevan sun kohtaloa, en kehtaisi tänne surkutella.

Sympatiaa en hae ja tiedän, että sitä en saa.

Kirjoitan aiheesta loppuun palaminen, jonka uskon olevan yleistä jopa eläkeläisten elämässä. Ihminen voi palaa loppuun monella tavalla jopa joutua hoitoonkin jos pitää sisällään liian kauan pahaa mieltä.

Kirjoittaminen auttaa. Eilen illalla puhuin puhelimessa hyvän ystävättäreni kanssa pitkään ja se auttoi.

Asetun maalitauluksi omalla kokemuksellani.

hunksz kirjoitti:

"vantaannainen"

Täällä ei kaikki ole sitä miltä ne näyttävät.
Täällä haetaan muuta kuin vanhaa turtuneisuutta.
Kommenttisi sävyn paikka on minusta muualla.
Mutta kirjoita pois.
Vaikkapa vain vanhuutta.

H.

Lue lisää

Jeps, alempaa selvisi syy, elikkä nyt ymmärrän mistä on kyse.
On kyse rahasta ja itselle rakkaista esineistä.
Kyllä minulle kuulkaa hunksz nikki on tuttu htza, ihmettelen nikin vaihtoa,
mutta vaihda pois. Vaikkapa vanhuuttasi :)

korpikirjailija kirjoitti:

Olen ollut X-sukuni, anoppini asioita hoitava "varjo". Minun nimeäni ei saa mainita ääneen koska olen suvusta ulos heitetty, mutta tosiasia on, että Ilman minua eivät asiat edisty.

Torstai oli kova päivä. Tyhjensimme mummin kodin.

Kaipasin edesmennyttä appiukkoa, joka oli hyvin rakas minulle. Kaipasin häntä, joka olisi ollut vahvempi kuin itse nyt olen.

Olen joutunut elämän tilanteeseen, jossa en voi olla rehellinen. En vienyt en jaksanut.

Joudun näyttelemään voimakasta, kukaan läheiseni ei nyt ymmärrä ristiriitaa sisälläni. Ei kukaan, en minä ole vaimakas olen haavoittuva.

Vetäydyin eilen itseeni. Kaipasinn mennyttä aikaa, äitiäni, isääni, jotka olivat aina tukenani. Kaipasin appiukkoani, vahvaa ihmistä joka arvosti minua.

Nyt tunnen olevani varjo, joka ei saa edes langeta X-sukuni ylle.

Minua säälittää mummi, jonka tavaroita heitellään sinne sun tänne eikä kukaan tunne mitään vain minä itken. Itken sitä mikä tulee olemaan oma kohtaloni kun en enää jaksa ja minulle rakkaat tavarat heitellään menemään kuka minkin sattuu haluamaan ja loput kaatopaikalle.

Kaiken huippu oli eilen kun vein yhtä lipastoa x-mieheni sisarelle. Soitin alakerrasta, että lipasto on tääll alhaalla. Hän sanoi, että voit tuoda sen tänne ylös ovi on auki.

Lue lisää

En ryhtyisi moiseen puuhaan rahastakaan, en ainakaan ex -anopin jäämistöä perkaamaan, sus siunatkoon, kauhistuttaa ajatuskin.

Pirre* kirjoitti:

En ryhtyisi moiseen puuhaan rahastakaan, en ainakaan ex -anopin jäämistöä perkaamaan, sus siunatkoon, kauhistuttaa ajatuskin.

Olen ymmärtänyt, että hänen ex-anoppinsa on jopa vielä elossa jossain vanhustentalossa. Eihän vielä silloin voi jäämistöstä kai puhua?

toisen omaisuutta kirjoitti:

Olen ymmärtänyt, että hänen ex-anoppinsa on jopa vielä elossa jossain vanhustentalossa. Eihän vielä silloin voi jäämistöstä kai puhua?

Eipä niin, mutta siltikään en ryhtyisi moiseen, en valtakirjallakaan.

Pirre* kirjoitti:

Eipä niin, mutta siltikään en ryhtyisi moiseen, en valtakirjallakaan.

En minäkään. En missään nimessä. Jos kerran ex-anopilla on rintaperillisiä olemassa jossakin, niin homma kuuluu lähinnä heille.

etäisyyttä kirjoitti:

En minäkään. En missään nimessä. Jos kerran ex-anopilla on rintaperillisiä olemassa jossakin, niin homma kuuluu lähinnä heille.

Pirre ja etäisyys@

Minä menen empatian sisäisen äanen johdattamana. Tuo paljon perään kuulutettu empatia on ilmeisesti teillä nyt hukassa. Ette tekisi edes rahastakaan hyvää ihmiselle, jolla ei ole enää omaa tahtoa. Ihmiselle joka oli teille joskus rakas ja lopuksi jopa ilkeä, mutta joka on nyt avuton ja täysin kykenemättömien hoitamaan asioitaan. Esikoiseni on ottanut päävastuun ja kuopus ja minä hoidamme käytännön järjestelyjä."suvun päämiehen lasten isän selän takana". Me huolehdimme mummista.

Kävimme kuopuksen ja mummin tyttären kanssa vanhaikodissa. Kun lähdimme halimme mummia minä ja kuopus samalla kun tytär seisoi sivussa. Siinä suvussa ei ole opittu halimaan ei suukottelemaan ei näyttämään tunteita. Olen onnellinen kun erosin aikoinaan miehestäni. Lapseni oppivat näyttämään tunteitaan, he osaavat suukotella ja halia. He osaavat suuttua, huutaa ja tapella, he osaavat elää kaikilla tunteilla.

Joskus kun luoja keräilee meitä huomaansa, rintaperillisiä ovat poikani ja x-mieheni sisaren tytär.

Ette te pystyisi tähän mitä olen tehnyt. Valtakirjoja en tarvitse vain rakkuden ja huolehtimisen tunteita. Kirjoitin jo 2010 blogiini mummo hangessa. Niin mummo oli jätetty kuvainnollisesti hankeen.

korpikirjailija kirjoitti:

Pirre ja etäisyys@

Minä menen empatian sisäisen äanen johdattamana. Tuo paljon perään kuulutettu empatia on ilmeisesti teillä nyt hukassa. Ette tekisi edes rahastakaan hyvää ihmiselle, jolla ei ole enää omaa tahtoa. Ihmiselle joka oli teille joskus rakas ja lopuksi jopa ilkeä, mutta joka on nyt avuton ja täysin kykenemättömien hoitamaan asioitaan. Esikoiseni on ottanut päävastuun ja kuopus ja minä hoidamme käytännön järjestelyjä."suvun päämiehen lasten isän selän takana". Me huolehdimme mummista.

Kävimme kuopuksen ja mummin tyttären kanssa vanhaikodissa. Kun lähdimme halimme mummia minä ja kuopus samalla kun tytär seisoi sivussa. Siinä suvussa ei ole opittu halimaan ei suukottelemaan ei näyttämään tunteita. Olen onnellinen kun erosin aikoinaan miehestäni. Lapseni oppivat näyttämään tunteitaan, he osaavat suukotella ja halia. He osaavat suuttua, huutaa ja tapella, he osaavat elää kaikilla tunteilla.

Joskus kun luoja keräilee meitä huomaansa, rintaperillisiä ovat poikani ja x-mieheni sisaren tytär.

Ette te pystyisi tähän mitä olen tehnyt. Valtakirjoja en tarvitse vain rakkuden ja huolehtimisen tunteita. Kirjoitin jo 2010 blogiini mummo hangessa. Niin mummo oli jätetty kuvainnollisesti hankeen.

Lue lisää

No onhan pirunmoisia lapsia mummolla, kun eivät osaa suutua, huutaa ja tapella...

ehkä itsehillintää kirjoitti:

No onhan pirunmoisia lapsia mummolla, kun eivät osaa suutua, huutaa ja tapella...

Voimakkaan edesmenneen appeni kasvatuksen tulosta. Olin ainut, jota appeni arvosti koska en suostunut hänen ylivaltaansa ja minusta tuli hänen lemmikkinsä. Kun erosin hän taantui eikä enää jaksanut jatkaa meille suunnittlemansa kesäpaikan rakantamista. Kotikasvatus on hyvin suuntaa-antava mittari lasten elämän onnellisuutta mitattaessa.

Pirummoisia ei kukaan ole mm. rakastaminen, vihaaminen, anteeksianto kuuluu tunteiden kirjoon joka pitää oppia jo kotona. Jos et ole koskaan kokenut olisi kai jo aika kokea.

korpikirjailija kirjoitti:

Voimakkaan edesmenneen appeni kasvatuksen tulosta. Olin ainut, jota appeni arvosti koska en suostunut hänen ylivaltaansa ja minusta tuli hänen lemmikkinsä. Kun erosin hän taantui eikä enää jaksanut jatkaa meille suunnittlemansa kesäpaikan rakantamista. Kotikasvatus on hyvin suuntaa-antava mittari lasten elämän onnellisuutta mitattaessa.

Pirummoisia ei kukaan ole mm. rakastaminen, vihaaminen, anteeksianto kuuluu tunteiden kirjoon joka pitää oppia jo kotona. Jos et ole koskaan kokenut olisi kai jo aika kokea.

Lue lisää

Rakastaa ja antaa anteeksi kyllä osaan, mutta vihaaminen on minulle vierasta. Pitäisi kai opetella vielä vanhoilla päivillään?

ketäs vihais? kirjoitti:

Rakastaa ja antaa anteeksi kyllä osaan, mutta vihaaminen on minulle vierasta. Pitäisi kai opetella vielä vanhoilla päivillään?

Jokainen ihminen tuntee vihaa, viha on yksi tunteistamme. Normaali ihminen hallitsee vihan ja jos ole koskaan tuntenut vihaa joko valehtelet tai et ole normaali..

korpikirjailija kirjoitti:

Jokainen ihminen tuntee vihaa, viha on yksi tunteistamme. Normaali ihminen hallitsee vihan ja jos ole koskaan tuntenut vihaa joko valehtelet tai et ole normaali..

En minä pysty ketään ihmistä vihaamaan, enkä eläintäkään vaikka joskus hyttysiä läiminkin kämmenelläni. Jos minä jotain vihaan, niin ei se ole ihminen itse vaan joku tietty ominaisuus. Silloinkin viha on aivan liian voimakas sana. Voisi paremminkin sanoa, että inhoan esim. epärehellisyyttä, ylpeilyä, teeskentelyä, itsensä yletöntä esiintuomista...

ketäs vihais? kirjoitti:

En minä pysty ketään ihmistä vihaamaan, enkä eläintäkään vaikka joskus hyttysiä läiminkin kämmenelläni. Jos minä jotain vihaan, niin ei se ole ihminen itse vaan joku tietty ominaisuus. Silloinkin viha on aivan liian voimakas sana. Voisi paremminkin sanoa, että inhoan esim. epärehellisyyttä, ylpeilyä, teeskentelyä, itsensä yletöntä esiintuomista...

Lue lisää

Etkö Hitleriäkään tai muita kansamurhaajia? Hollannin sotahistoriaan perehtyneenä tunnen suunnatonta surua, en vihaa. Vihaa tunne tilapäisesti kun nyrkkini puristuu ja tekisi mieleni iskeä kuitenkin olen selvinnyt mm. raiskausyrityksestä ilman, etttä olisin tappanut tunkeilijan.

Itikoita moni vihaa vaikka ne voi karkoittaa erilaisilla karkoittimilla. En inhoa ihmisiä jotka ovat epärehellisiä koska he eivät itse tajua sitä.

korpikirjailija kirjoitti:

Etkö Hitleriäkään tai muita kansamurhaajia? Hollannin sotahistoriaan perehtyneenä tunnen suunnatonta surua, en vihaa. Vihaa tunne tilapäisesti kun nyrkkini puristuu ja tekisi mieleni iskeä kuitenkin olen selvinnyt mm. raiskausyrityksestä ilman, etttä olisin tappanut tunkeilijan.

Itikoita moni vihaa vaikka ne voi karkoittaa erilaisilla karkoittimilla. En inhoa ihmisiä jotka ovat epärehellisiä koska he eivät itse tajua sitä.

Lue lisää

Mitä se auttaisi ja ketä, jos minä vihaisin Hitleriä, kauan sitten kuollutta piruparkaa? Ehkä tunnen jonkunlaista sääliä, että mies oli niin hurahtanut omaan aatteeseensa, että kuvitteli tekevänsä oikein omaa maataan kohtaan. Siksi otankin etäisyyttä fanaattiseen isänmaallisuuteen.

Kyllä on kummallista, jos ihminen ei itse tajua olevansa epärehellinen. Voiko sellainen olla yleensäkään mahdollista? Jotkut kyllä sekoittavat epärehellisyyden viisauteen ja kuvittelevat olevansa sen älykkäämpiä, mitä enemmän osaavat petkuttaa toisia. Luulisi heidän kuitenkin sisimmässään tajuavan olevansa epärehellisiä.

ketäs vihais? kirjoitti:

Mitä se auttaisi ja ketä, jos minä vihaisin Hitleriä, kauan sitten kuollutta piruparkaa? Ehkä tunnen jonkunlaista sääliä, että mies oli niin hurahtanut omaan aatteeseensa, että kuvitteli tekevänsä oikein omaa maataan kohtaan. Siksi otankin etäisyyttä fanaattiseen isänmaallisuuteen.

Kyllä on kummallista, jos ihminen ei itse tajua olevansa epärehellinen. Voiko sellainen olla yleensäkään mahdollista? Jotkut kyllä sekoittavat epärehellisyyden viisauteen ja kuvittelevat olevansa sen älykkäämpiä, mitä enemmän osaavat petkuttaa toisia. Luulisi heidän kuitenkin sisimmässään tajuavan olevansa epärehellisiä.

Lue lisää

Sovitaan siten, että sinun vihantunne on sääliä ja epärehellisyyttä. Minä tunnen vihaa, se on tunne on vihantunne, se ei ole tunne jota perustelisin epärehellisyydellä tai viisaudella se on alkuihmisen puolustuskeino ja sitä tunnemme vaikka uskottelisimme mitä hyvänsä ymmärtääksemme itseämme.

korpikirjailija kirjoitti:

Sovitaan siten, että sinun vihantunne on sääliä ja epärehellisyyttä. Minä tunnen vihaa, se on tunne on vihantunne, se ei ole tunne jota perustelisin epärehellisyydellä tai viisaudella se on alkuihmisen puolustuskeino ja sitä tunnemme vaikka uskottelisimme mitä hyvänsä ymmärtääksemme itseämme.

Lue lisää

Hyvin yksipuolisesti sovittu, mutta sellaisiahan suurten päättäjien sopimiset yleensäkin ovat, itseään rehellisinäkin pitävien.

vantaannainen kirjoitti:

Jeps, alempaa selvisi syy, elikkä nyt ymmärrän mistä on kyse.
On kyse rahasta ja itselle rakkaista esineistä.
Kyllä minulle kuulkaa hunksz nikki on tuttu htza, ihmettelen nikin vaihtoa,
mutta vaihda pois. Vaikkapa vanhuuttasi :)

Lue lisää

"vantaannainen"

Katsoin kohteliaaksi vaihtaa nikkini, koska 10 vuodessa oletan muuttuneeni.
60 on pikkuisen erilainen kuin 50 .
Mutta hyvä että huomasit, sinullekin jätin sen pienen vihjeen.
70 sitten taas.
Oletko sinäkin kasvanut?

H.

hunksz kirjoitti:

"vantaannainen"

Katsoin kohteliaaksi vaihtaa nikkini, koska 10 vuodessa oletan muuttuneeni.
60 on pikkuisen erilainen kuin 50 .
Mutta hyvä että huomasit, sinullekin jätin sen pienen vihjeen.
70 sitten taas.
Oletko sinäkin kasvanut?

H.

Lue lisää

MItä sitä pitää nikkiä vaihtaa vaikka tulisi mitä vuosia, ethän sinä sukunimeäsikään vaihda,pah! Etkä sinä kasva, kasaan menet siinä missä minäkin joka en ole kasvanut vieläkään kummemmaksi tallaajaksi kuin olen aina ollut, siksi kait sama nikkikin, helposti tunnistettava muutenkin kirjoituksista :)
Ei vaan, vakavasti ottaen, kyllä ikä muuttaa jo ihan niiden mukana tuomien vaivojenkin takia, on pakko siis hidastaa tahtia..
kokoajan koetan ajatella fiksummin jotta sitten olisi vanhempana jotain
millä toimia.

korpikirjailija kirjoitti:

Pirre ja etäisyys@

Minä menen empatian sisäisen äanen johdattamana. Tuo paljon perään kuulutettu empatia on ilmeisesti teillä nyt hukassa. Ette tekisi edes rahastakaan hyvää ihmiselle, jolla ei ole enää omaa tahtoa. Ihmiselle joka oli teille joskus rakas ja lopuksi jopa ilkeä, mutta joka on nyt avuton ja täysin kykenemättömien hoitamaan asioitaan. Esikoiseni on ottanut päävastuun ja kuopus ja minä hoidamme käytännön järjestelyjä."suvun päämiehen lasten isän selän takana". Me huolehdimme mummista.

Kävimme kuopuksen ja mummin tyttären kanssa vanhaikodissa. Kun lähdimme halimme mummia minä ja kuopus samalla kun tytär seisoi sivussa. Siinä suvussa ei ole opittu halimaan ei suukottelemaan ei näyttämään tunteita. Olen onnellinen kun erosin aikoinaan miehestäni. Lapseni oppivat näyttämään tunteitaan, he osaavat suukotella ja halia. He osaavat suuttua, huutaa ja tapella, he osaavat elää kaikilla tunteilla.

Joskus kun luoja keräilee meitä huomaansa, rintaperillisiä ovat poikani ja x-mieheni sisaren tytär.

Ette te pystyisi tähän mitä olen tehnyt. Valtakirjoja en tarvitse vain rakkuden ja huolehtimisen tunteita. Kirjoitin jo 2010 blogiini mummo hangessa. Niin mummo oli jätetty kuvainnollisesti hankeen.

Lue lisää

On ehkä helpompi halata "puolituttua", kuin omaa, kysyn vaan että mistä tunnemme lapsen ja vanhemman tunnehistorian..siis mitä se oikeasti pitää sisällään..

Ja kun sanoin etten mistään hinnasta tyhjentäisi exsäni, jos sellainen olisi, kotia, pyynnöstäkään, tarkoitin etten hirviäisi ottaa niskoilleni mahdollisia jälkikäteisiä syytöksiä rohmuamisesta, en vaikka kuin tarvitsisin rahaa, olemme siis ihmisiä erilaisia me ihmiset.

vantaannainen kirjoitti:

MItä sitä pitää nikkiä vaihtaa vaikka tulisi mitä vuosia, ethän sinä sukunimeäsikään vaihda,pah! Etkä sinä kasva, kasaan menet siinä missä minäkin joka en ole kasvanut vieläkään kummemmaksi tallaajaksi kuin olen aina ollut, siksi kait sama nikkikin, helposti tunnistettava muutenkin kirjoituksista :)
Ei vaan, vakavasti ottaen, kyllä ikä muuttaa jo ihan niiden mukana tuomien vaivojenkin takia, on pakko siis hidastaa tahtia..
kokoajan koetan ajatella fiksummin jotta sitten olisi vanhempana jotain
millä toimia.

Lue lisää

Vantaannainen tämä alempi viestini "Olen ollut X-sukuni asioita hoitava jne". oli tarkoitettu sinulle.

Nikeistä puheen ollen ei nikkiä vaihtamalla elo parannu aivan kuten ei paikkakunnan vaihdollakaan pääse itsestä ongelmistaan vaan siellä on oma itse asemalla odottamassa saapujaa ; )

Pirre* kirjoitti:

On ehkä helpompi halata "puolituttua", kuin omaa, kysyn vaan että mistä tunnemme lapsen ja vanhemman tunnehistorian..siis mitä se oikeasti pitää sisällään..

Ja kun sanoin etten mistään hinnasta tyhjentäisi exsäni, jos sellainen olisi, kotia, pyynnöstäkään, tarkoitin etten hirviäisi ottaa niskoilleni mahdollisia jälkikäteisiä syytöksiä rohmuamisesta, en vaikka kuin tarvitsisin rahaa, olemme siis ihmisiä erilaisia me ihmiset.

Lue lisää

Tunnehistoria. Minulle ja pojilleni esim. ukin poismeno tuotti surua ja ikävää. Avoin itkumme aiheutti hämmennystä hautajaisissa.

Ei minua kukaan syytä, ei minua kukaan osoita sormella, että olet rohmu, en minä rahapulassa tätä tee. Teen tätä auttaakseni toimintakyvytöntä ihmistä.

Autan läheisiä eikä minulla ole tapana halailla tuntemattomia.

Surkeeta valittamista

siinähän valitat kirjoitti:

Surkeeta valittamista

Olen aina selvinnyt surkeudestani puhumalla tai kirjoittamalla. Niin aijon nytkin selvitä. Kyllä se joulu tulee minullekin ja rauha leviää sieluuni.

Aloin alusta ja palasin hetimiten loppuun. Ihmeidentekijä, palata loppuun noin vain.

Lopussa kiitos seisoi, vai seisoiko ?

En elä menneessä, mutta mennyt voi rävähtää silmille odottamatta kuten minulle nyt kävi. Luopuminen voi olla pitkä prosessi kun itse erosin elin kolmetoista vuotta lapsilleni ja firmalle. Eroni syy oli traumaattinen, erooni ei liittynyt ulkopuolista uutta rakkautta sitä paitsi minä halusin eron.

En minä X:miestäni kaipaa, mutta haluaisin puhua hänen kanssaan. Meilä oli hyvät välit aina siihen asti kun löysin uuden miehen ja kihlauduin. Sen jälkeen hän ei ole sanonut minulle sanaakaan.

Itseään voi kuitenkin suojella ja minulla on tunne, että minulla ei ole ketään ulkopuolista joka minua suojelisi. Siksi kaipaan vanhempiani heidän rakkaus on ollut aidointa sitä ei kukaan muu voi korvata.

korpikirjailija kirjoitti:

En elä menneessä, mutta mennyt voi rävähtää silmille odottamatta kuten minulle nyt kävi. Luopuminen voi olla pitkä prosessi kun itse erosin elin kolmetoista vuotta lapsilleni ja firmalle. Eroni syy oli traumaattinen, erooni ei liittynyt ulkopuolista uutta rakkautta sitä paitsi minä halusin eron.

En minä X:miestäni kaipaa, mutta haluaisin puhua hänen kanssaan. Meilä oli hyvät välit aina siihen asti kun löysin uuden miehen ja kihlauduin. Sen jälkeen hän ei ole sanonut minulle sanaakaan.

Itseään voi kuitenkin suojella ja minulla on tunne, että minulla ei ole ketään ulkopuolista joka minua suojelisi. Siksi kaipaan vanhempiani heidän rakkaus on ollut aidointa sitä ei kukaan muu voi korvata.

Lue lisää

Olet vahva nainen, käsittele asia loppuun ja menet eteenpäin.
Olen kohdannut vaikeuksia, käpertynyt kolooni kuin haavoitettu eläin. Vähitellen huomaan että mikä ei tapa, se vahvistaa

korpikirjailija kirjoitti:

En elä menneessä, mutta mennyt voi rävähtää silmille odottamatta kuten minulle nyt kävi. Luopuminen voi olla pitkä prosessi kun itse erosin elin kolmetoista vuotta lapsilleni ja firmalle. Eroni syy oli traumaattinen, erooni ei liittynyt ulkopuolista uutta rakkautta sitä paitsi minä halusin eron.

En minä X:miestäni kaipaa, mutta haluaisin puhua hänen kanssaan. Meilä oli hyvät välit aina siihen asti kun löysin uuden miehen ja kihlauduin. Sen jälkeen hän ei ole sanonut minulle sanaakaan.

Itseään voi kuitenkin suojella ja minulla on tunne, että minulla ei ole ketään ulkopuolista joka minua suojelisi. Siksi kaipaan vanhempiani heidän rakkaus on ollut aidointa sitä ei kukaan muu voi korvata.

Lue lisää

Kerrot, että sinulla ei ole ketään ulkopuolista, joka suojelisi, onhan sinulla kihlattusi, eikö siinä ole suojelijaa? Itse en kaipaa ulkopuolista suojelijaa, ja miltä pitäisi suojella? Loppujen lopuksi olemme yksin.

pertta-j kirjoitti:

Olet vahva nainen, käsittele asia loppuun ja menet eteenpäin.
Olen kohdannut vaikeuksia, käpertynyt kolooni kuin haavoitettu eläin. Vähitellen huomaan että mikä ei tapa, se vahvistaa

Lue lisää

Mikä ei tapa sattuu ihan helvetisti.

pertta-j kirjoitti:

Olet vahva nainen, käsittele asia loppuun ja menet eteenpäin.
Olen kohdannut vaikeuksia, käpertynyt kolooni kuin haavoitettu eläin. Vähitellen huomaan että mikä ei tapa, se vahvistaa

Lue lisää

Näin se on pertta ; ) Kyllä tämä selkiää. Olen ollut kuten kuvailit nurkkaan käpertynyt ja haavoitettu. Petzekin on ollut omituisen etäinen. Sekin rassaa, vaikka en toki ole mikään enkeli ollut hänellekään..

Ole oma suojelijasi kirjoitti:

Kerrot, että sinulla ei ole ketään ulkopuolista, joka suojelisi, onhan sinulla kihlattusi, eikö siinä ole suojelijaa? Itse en kaipaa ulkopuolista suojelijaa, ja miltä pitäisi suojella? Loppujen lopuksi olemme yksin.

Lue lisää

Niin olemme yksin.

Kerroin isäni ja äitini rakkaudesta ja sen kaipuusta. Vanhempien rakkaus oli aitoa se oli erilaista kuin puolisoiden rakkaus. Puolisoiden rakkaus perustuu osin toisesta hyötymiseen.

Jos vielä sattuu olemaan uusiosuhde, jossa on sinun ja minun lapsia ei suojelu kohdistu niinkään kihlattuun vaan omiin lapsiin.

Kainaloon käpertyminen ja päänsilitys antaa tunteen olen suojassa sylissäsi mutta vain hetkellisesti. Tosipaikan tullen jää yksin.

korpikirjailija kirjoitti:

En elä menneessä, mutta mennyt voi rävähtää silmille odottamatta kuten minulle nyt kävi. Luopuminen voi olla pitkä prosessi kun itse erosin elin kolmetoista vuotta lapsilleni ja firmalle. Eroni syy oli traumaattinen, erooni ei liittynyt ulkopuolista uutta rakkautta sitä paitsi minä halusin eron.

En minä X:miestäni kaipaa, mutta haluaisin puhua hänen kanssaan. Meilä oli hyvät välit aina siihen asti kun löysin uuden miehen ja kihlauduin. Sen jälkeen hän ei ole sanonut minulle sanaakaan.

Itseään voi kuitenkin suojella ja minulla on tunne, että minulla ei ole ketään ulkopuolista joka minua suojelisi. Siksi kaipaan vanhempiani heidän rakkaus on ollut aidointa sitä ei kukaan muu voi korvata.

Lue lisää

"En elä menneessä, mutta mennyt voi rävähtää silmille odottamatta"

Tosi hyvin sanottu Korppis! Koin ite äskettäin vähän samanlaisen tunteen. Eikä pahin oo vielä edes tullut, saati ohi!

Tsemppistä sulle!

minttupuu kirjoitti:

"En elä menneessä, mutta mennyt voi rävähtää silmille odottamatta"

Tosi hyvin sanottu Korppis! Koin ite äskettäin vähän samanlaisen tunteen. Eikä pahin oo vielä edes tullut, saati ohi!

Tsemppistä sulle!

Lue lisää

"minttupuu"

Älä siä hämäläine ala korppista kehuun.
Alkaa viä kehuun aikaansa käpälöissä.

"Voih, se aika oli kova-kouraisten ja kova-korvaisten,
minusta tuntui että huusin korvessa ihan yksin...."

Noh, vitsi..vitsi

Ei aika mennyt koskaan palaa roihuten, se hiipii kuin aave yössä.
Puhkuu korvaasi puh! desavuh!
Ja sisimmässäsi olet jo aikaisemmin tuntenut jotain olevan tulossa.
Pelkosi on kasvanut. Elämäsi on sen esiin kaivanut.

H.

No mitä siitä sit? Eka kerran näin tuon sinunkin nikkisi, vaikka täällä pyörit jatkuvasti.

Olen pertta, mutta valitettavasti en ole edes kuullut nikistä katleija?
Nyt on sellainen ilta että on ruhtinaallisesti aikaa.
Tämä aloitus minkä vastaukset luin kaikki, sai minut tuntemaan samankaltaisuutta.
Olen viime ajat joutunut lähes yli voimieni tekemään kaikkeni äitini jäämistön kanssa.
En halunnut viskata pois hyviä tavaroita, laitoin myyntiin muiden perillisten luvalla, asunto meni hyvään hintaan, senkin myynnin hoidin, en hyötynyt mitään, eikä maksanut mitään kenellekään.
Minulla on aikaa, saan mitä saan sitten... on kaikkea mitä tarvitsen ennestään.
Mutta voin sanoa, raskasta aikaa on ollut. Kiitosta olen saanut, tietysti se lämmittää. Mutta miksi aina ainoa tytär on aina se joka joutuu ottamaan vastuun. Saattaa olla erttä ole niin tottunut siihen että en huomaakaan.
Mutta kuten aloittajalla, raja tulee vastaan jaksamisessa.

Oman kotini tyhjentäminen oli kaikkein raskain työ mitä olen eläissäni joutunut tekemään. Sain tavaroiden poissiirroista ja siivouksesta palkakseni äitini puhelinosakkeen ja puhelimen.

Osakekirja on vieläkin muistojeni kansiossa tosin sillä ei ole eikä ollut silloinkaan mitään rahallista arvoa ; ) Puhelin on mökilläni sisustuskoristeena, vanha kaunis käsin pyöriteltävä kone.

Olen käynyt synnyin kodissani vuosia sitten. Se oli jo silloin kauniisti remontoitu, mutta nyt se on koko kadun kaunein talo. Sinne en haluaisi muuttaa enää. Kotini on siellä missä milloinkin asun.

Parempihan se on aina, että yksi hoitaa homman omalla tavallaan kuin, että siinä sähläisi monta ihmistä eri suuntaan. Joka suvussa näkyy olevan se oma "heimopäällikkö", joka on varma siitä, että asiat ei tule hoidettua, jos hän ei ota asiakseen hoitaa niitä.

Olen nähnyt senkin, että on sattunut olemaan kaksi yhtä toimeliasta ihmistä ja lopputuloksena siitä on ollut melkoinen sekasotku. Kuriositeettinä erään miehen hautaansaattaminen, jonka kaksi henkilöä ottivat asiakseen hoitaa keskustelematta asiasta toistensa kanssa. Edestakaisin veivaamista sen tuhkauurnan ja hautapaikan kanssa. Eihän mies meinannut päästä multiin ollenkaan. Tuhkauurna seisoi yhden hattuhyllyllä joulunpyhien ja vuodenvaihteen yli. Nyt ei sitten kumpikaan välitä käydä hoitamassa hautaa, koska kumpikin ajattelee, että hoidelkoon toinen kun on aloittanutkin.

"väsyttää..."

"Ei aika mennyt koskaan palaa roihuten, se hiipii kuin aave yössä.
Puhkuu korvaasi puh! desavuh!
Ja sisimmässäsi olet jo aikaisemmin tuntenut jotain olevan tulossa.
Pelkosi on kasvanut. Elämäsi on sen esiin kaivanut."

H.

hunksz kirjoitti:

"väsyttää..."

"Ei aika mennyt koskaan palaa roihuten, se hiipii kuin aave yössä.
Puhkuu korvaasi puh! desavuh!
Ja sisimmässäsi olet jo aikaisemmin tuntenut jotain olevan tulossa.
Pelkosi on kasvanut. Elämäsi on sen esiin kaivanut."

H.

Lue lisää

Sinä se jaksat rakastaa omia tekstejäsi ja kopioida niitä loputtomasti. Monista nyt tuokin vielä muutamaan kertaa, että kaikki varmaan näkevät tuotoksesi!

I love myself kirjoitti:

Sinä se jaksat rakastaa omia tekstejäsi ja kopioida niitä loputtomasti. Monista nyt tuokin vielä muutamaan kertaa, että kaikki varmaan näkevät tuotoksesi!

Siksi sen eukko jätti sen kun ei rakasta kuin itseään

Väsyttää@

Tiedän mistä kirjoitat ja mitä tunnet. Olen itsekin miettinyt miten asiat olisivat menneet jos en olisi ollut mukana näissä paskaprojekteissa. Ainakaan kunnian kruunua ei näistä hommista päähänsä saa.

Oma sukukin alkaa vanhemmiten muuttua omituisiksi joskus jopa tuntuu, että he kadehtivat jotain mitä ei kannatttaisi edes kadehtia. Vai onko se niin, että itse olen muuttunut tyhjän valittajaksi.

No samapa tuo näillä on mentävä.

Plussat ja miinukset,suhtauru ymmärryksellä.

Normaali ihminen myös jaksaa kuunnella toisten valitusta, ja tuntee empatiaa valittajaa kohtaan. Ellei tietysti itse on niin maassa ettei vaan jaksa enempää. Joskus jollain voi olla jopa niin pahaa olla, että vielä potkii toista maassa makaavaa.

Minä olen saanut sellaisen käsityksen, että hän on palannut johonkin, minkä hän on kokenut aikaisemmin olleen jonkun elämänsävaiheen loppu.

"Mikä sinua"

Yleensä tämän-tyyppiset aloitukset ovat huomion hakua.
Vakavana tällaista ei palstoilla esiinny.
Minä nyt lapset tappavat itseään.
Tänlaisiin aloituksiin tehdyt kysymykset tuppaavat olemaan väkinäistä ketjun venyttämistä.
Yleensä siis.

H.

hunksz kirjoitti:

"Mikä sinua"

Yleensä tämän-tyyppiset aloitukset ovat huomion hakua.
Vakavana tällaista ei palstoilla esiinny.
Minä nyt lapset tappavat itseään.
Tänlaisiin aloituksiin tehdyt kysymykset tuppaavat olemaan väkinäistä ketjun venyttämistä.
Yleensä siis.

H.

Lue lisää

Harvoin oon H kanssa samaa mieltä, aloituksella on haettu huomiota eikä mitään muuta, onhan porukka yrittänyt lohduttaa mutta onko aloittaja siihen tyytyväinenää, kaikkea sitä näkee.

pään pyörittäjä kirjoitti:

Harvoin oon H kanssa samaa mieltä, aloituksella on haettu huomiota eikä mitään muuta, onhan porukka yrittänyt lohduttaa mutta onko aloittaja siihen tyytyväinenää, kaikkea sitä näkee.

Lue lisää

Emmekö me kaikki hae täällä huomiota (pään pyörittäjä) - kuka milläkin tavalla ?

demeter1 kirjoitti:

Emmekö me kaikki hae täällä huomiota (pään pyörittäjä) - kuka milläkin tavalla ?

Oletko huomannut opettelen ohitusta ja aika hyvin se on onnistunut vaikka on ollut jäätäkin pinnassa ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Oletko huomannut opettelen ohitusta ja aika hyvin se on onnistunut vaikka on ollut jäätäkin pinnassa ; )

En ole kyllä huomannut (korppis), mutta enpä ole juuri ehtinyt seurailemaankaan ketään...

Demeter@

En minä nyt ihan alusta elämääni alkaisi vaan karsisin sieltä jotain pois. Vaikka tähän soppaan mistä nyt tunteitani puran menin rakkaudesta ja sain kaksi ihanaa poikaa, joten en muuttaisi siitä juuri mitään ainakaan alkuaikoja. Loppuajat olisivat voineet olla minulle pehmeämpiä, mutta se onkin sitten taas eri juttu.

Kirjoitin tuonne alkumetreille, että kaiken loppuun väsymisen takana öllötti flunssaviirus, joka nyt pistää vedet valumaan silmistä ja posket punottamaan koska kuumetta pukkaa vaan kun se kuumekaan ei minulle ole läpihuutojuttu. Kuume ei tahdo tulla pintaan vaan kiusaa ja väsyttää vie voimia.

Onneksi olen aika pitkällä joulujutuissa. Huomenna jos jytyä riittää teen piparkakkutaloja ihan pari kappaletta.

Varaudu siinä kodin jakamisessa siihen, että sinulle sanotaan. Äiti pidä sinä ne tavarat ne eivät sovi sisustusmakuumme.

korpikirjailija kirjoitti:

Demeter@

En minä nyt ihan alusta elämääni alkaisi vaan karsisin sieltä jotain pois. Vaikka tähän soppaan mistä nyt tunteitani puran menin rakkaudesta ja sain kaksi ihanaa poikaa, joten en muuttaisi siitä juuri mitään ainakaan alkuaikoja. Loppuajat olisivat voineet olla minulle pehmeämpiä, mutta se onkin sitten taas eri juttu.

Kirjoitin tuonne alkumetreille, että kaiken loppuun väsymisen takana öllötti flunssaviirus, joka nyt pistää vedet valumaan silmistä ja posket punottamaan koska kuumetta pukkaa vaan kun se kuumekaan ei minulle ole läpihuutojuttu. Kuume ei tahdo tulla pintaan vaan kiusaa ja väsyttää vie voimia.

Onneksi olen aika pitkällä joulujutuissa. Huomenna jos jytyä riittää teen piparkakkutaloja ihan pari kappaletta.

Varaudu siinä kodin jakamisessa siihen, että sinulle sanotaan. Äiti pidä sinä ne tavarat ne eivät sovi sisustusmakuumme.

Lue lisää

En kuvittelekaan, että kukaan huolii mitään meidän jäämistöstä. kun sitä aletaan jakamaan. Päällimmäinen huoleni on tällä haavaa se, että pitäisi toimittaa talonsa siihen kuntoon, että kaikessa olisi edes alkeellinen järjestys: nykyihmisen ongelma, liikaa tavaraa...

Jouluvalmistelut ovat minullakin aika hyvässä jamassa. Huomenna värkkään vähän lisää laatikoita pakkaseen ja kokeilen valmistaa englantilaista hedelmäkákkua. Lahjaksi annettavat kuivakakut on jo nimetty...

demeter1 kirjoitti:

En kuvittelekaan, että kukaan huolii mitään meidän jäämistöstä. kun sitä aletaan jakamaan. Päällimmäinen huoleni on tällä haavaa se, että pitäisi toimittaa talonsa siihen kuntoon, että kaikessa olisi edes alkeellinen järjestys: nykyihmisen ongelma, liikaa tavaraa...

Jouluvalmistelut ovat minullakin aika hyvässä jamassa. Huomenna värkkään vähän lisää laatikoita pakkaseen ja kokeilen valmistaa englantilaista hedelmäkákkua. Lahjaksi annettavat kuivakakut on jo nimetty...

Lue lisää

Joululahjat ovat myös valmiina vielä kun paketoin ne. Eipä ole koskaan ollut näin helppoa joululahjarumpaa. Jokaiselle yksi paketti. No, laitan siihen yhteen kutomani villasukat ja jotain muuta pientä ; )

Petze sai jo entisöimäni lepotuolin.

Nyt alkaa unittamaan Hyvää yötä!

Annoin sinulle plussan kun vihdoin uskalsit vastata ketjuuni.