Joulurauhaa!

Toivotan kaikille palstan lukijoille siunattua joulurauhaa emeritus-arkkipiispan sanoin:

Oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus

John Vikström | 16.11.2010

"Siunatkaa älkääkä kirotko!" Nämä Raamatun sanat (Room 12:17) olivat itsenäisyyspäiväsaarnani otsikkona Suomen valtion täyttäessä 80 vuotta. Jossakin lehdessä saarnaa kutsuttiin eläkkeelle siirtyvän arkkipiispan testamentiksi Suomen kansalle. Valmistellessani tuota saarnaa minulla ei ollut näin mahtipontisia visioita, mutta jälkeenpäin ajattelin: Miksi ei?

Saarnassani sanoin muun muassa näin:

"Menneet sukupolvet tässä maassa ovat olleet siunauksen kansaa. Keväällä on pyydetty Jumalan siunausta kylvetyille pelloille. Syksyllä on piirretty risti - siunauksen merkki - viljasäilöihin ja siten kiitetty Jumalaa hänen lahjoistaan. Perheen äiti on tavannut piirtää saman merkin taikinaan muistuttamaan siitä, että leipä on lainaa Jumalalta. Vähässä katekismuksessa kehotetaan joka aamu ja ilta siunaamaan itsensä pyhällä ristinmerkillä. Päivä kaikkine toimineen ulottui siunauksesta siunaukseen, yön lepo samoin - ja myös koko elämä kasteen ristinmerkistä siihen ristiin, joka piirretään arkun päälle. Siunauksen kiertokulku. Siunauksen kansa...

Siunatkaa älkääkä kirotko! Tuleeko kansamme myös tulevaisuudessa olemaan siunauksen kansa, kansa, joka pyytää Jumalalta siunausta, kansa joka siunaa Jumalaa hänen hyvistä lahjoistaan, kansa jonka jäsenet siunaavat toinen toistaan, kansa joka ei riko siunauksen kiertokulkua?"

Näin puhuin silloin. Latinalainen siunausta tarkoittava sana benedictio tarkoittaa hyvän puhumista toisesta. Kiroaminenhan on pahan puhumista.

Jokaisessa kulttuurissa erilaisuuden sietäminen on vaikeaa. On ryhmiä joista puhutaan hyvää, on niitä joista puhutaan pahaa. On niitä joita siunataan ja niitä joita kirotaan. Ja niitä, joista vaietaan. Asetelma on kaikkialla sama, perustelut vain vaihtelevat.

Siinä kulttuurissa, jossa Jeesus Nasaretilainen esiintyi, ihmiset karsinoitiin rituaalisen puhtauden perusteella. Temppelissä oli tätä varten eri esipihoja. Oli miesten esipiha, ulompana vähemmän puhtaina pidettyjen naisten esipiha, uloimpana saastaisten muukalaisten esipiha. Aamurukouksessaan hurskas mies kiitti Jumalaa siitä, ettei hän ole nainen eikä orja eikä myöskään muukalainen. Oli sairauksia, joita pidettiin erityisen saastaisia. Spitaalisten piti huutaa "Saastainen, saastainen, saastainen", jottei kukaan vahingossa tulisi lähelle ja saastuisi, ei vain ruumiillisesti vaan myös hengellisesti.

Tätä syrjivää erottelukulttuuria Jeesus pyrki hajottamaan sen perusteita myöten. Vähempiarvoiset, saastaiset, kirotut hän veti sisälle siunauksen piiriin. Hän siunasi lapset, puhui naisten kanssa, kävi syntisten kodeissa, paransi spitaaliset, asetti väheksytyn samarialaisen laupeuden esikuvaksi.

Tämän vallankumoussanoman apostoli jälkeenpäin tulkitsi näin: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Jeesuksessa Kristuksessa te kaikki olette yksi." (Gal 3:28) "Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan... " (Ef 2:19) Samaan kansaan, saman siunauksen piiriin.