Meditaatiosta.

Pyydän anteeksi, jos kommenttini vaikutti arvostelulta. Se ei ollut tarkoitukseni, sain vain lauseistasi käsityksen, että olisit ollut halukas tutkimaan ja kokeilemaan meditaatiota myös syvemmin, puheet onnellisuudesta ja munkeista jne... Tulkitsin varmasti väärin, pahoitteluni. Meditaatio taipuu moneen tarkoitukseen ja olen iloinen, että olet löytänyt itsellesi sopivan ja toimivan tavan.

Sen verran tarkennan vielä, että ei kenellekään tulisi väärinkäsitystä, että silmien auki pitäminen meditaatiossa ei ole tiettyyn pisteeseen tuijottamista. Meditoija keskittää katseensa tiettyyn kohtaan ja antaa silmien pysyä siinä. Räpyttely unohtuu ainoastaan silloin, kun meditoija yrittää "porautua" siihen kohtaan, mikä on myös sisäänpäin menemistä (ulkoisen maailman pienentämistä tai poissulkemista).

Katseen ollessa levossa ja paikallaan, räpyttely tulee luonnollisesti. Samoin tulee itselle luonnollinen tila olla, jossa ei keskitytä omiin tuntemuksiin tai ulkomaailmaan, vaan kaikki suunnat ovat avoinna. Perustilassa vain tarkkaillaan mitä tapahtuu. Tässä tilassa vaikkapa moniin omiin ongelmiin tai tuntemuksiin on helpompi päästä sisään, nähdä ne ilman henkilökohtaisia siteitä. Tai siirtää huomiota ulospäin ja vain olla. Tai olla jossain siinä välissä ja kokea yhteyttä kaiken kanssa. Tila on vapaa suuntautumaan mihin tahansa harjoitukseen tai hommaan.

Tuosta syntyvä syvä meditaatio on olemista tasapainossa itsensä ja maailman kanssa myös meditaation ulkopuolella. Ja joillakin tuossa tilassa syntyneet oivallukset itsestä ja maailmasta sitten laajenevat koskemaan koko elämää.

ZenKivi kirjoitti:

Pyydän anteeksi, jos kommenttini vaikutti arvostelulta. Se ei ollut tarkoitukseni, sain vain lauseistasi käsityksen, että olisit ollut halukas tutkimaan ja kokeilemaan meditaatiota myös syvemmin, puheet onnellisuudesta ja munkeista jne... Tulkitsin varmasti väärin, pahoitteluni. Meditaatio taipuu moneen tarkoitukseen ja olen iloinen, että olet löytänyt itsellesi sopivan ja toimivan tavan.

Sen verran tarkennan vielä, että ei kenellekään tulisi väärinkäsitystä, että silmien auki pitäminen meditaatiossa ei ole tiettyyn pisteeseen tuijottamista. Meditoija keskittää katseensa tiettyyn kohtaan ja antaa silmien pysyä siinä. Räpyttely unohtuu ainoastaan silloin, kun meditoija yrittää "porautua" siihen kohtaan, mikä on myös sisäänpäin menemistä (ulkoisen maailman pienentämistä tai poissulkemista).

Katseen ollessa levossa ja paikallaan, räpyttely tulee luonnollisesti. Samoin tulee itselle luonnollinen tila olla, jossa ei keskitytä omiin tuntemuksiin tai ulkomaailmaan, vaan kaikki suunnat ovat avoinna. Perustilassa vain tarkkaillaan mitä tapahtuu. Tässä tilassa vaikkapa moniin omiin ongelmiin tai tuntemuksiin on helpompi päästä sisään, nähdä ne ilman henkilökohtaisia siteitä. Tai siirtää huomiota ulospäin ja vain olla. Tai olla jossain siinä välissä ja kokea yhteyttä kaiken kanssa. Tila on vapaa suuntautumaan mihin tahansa harjoitukseen tai hommaan.

Tuosta syntyvä syvä meditaatio on olemista tasapainossa itsensä ja maailman kanssa myös meditaation ulkopuolella. Ja joillakin tuossa tilassa syntyneet oivallukset itsestä ja maailmasta sitten laajenevat koskemaan koko elämää.

Lue lisää

No äläs nyt nöyristele mitään. Elämä ei oo niin vakavaa ja välillä kanssakäydessä on hyvä olla vähä munaa mukana.

Minuu alko tosissaa hommaan kouluttautuneet sukulaiset opettaa jo alta 10 vanhana joogailee meditoimaan ja pitämään ravinnosta huolta.

Ja mitä tässä oon perehtyny nykypäivän touhuun ni kaiken näköstä "roska ruokaa" kuten ykseys ajattelua sitä ihmisille opetetaan kun tuon yhteyden kaikkeen mainitsit.

Ihmisten ajatukset ohjataan ihan ihmeellisiä ratoja pitkin kulkemaan. En ymmärrä mitä hienoa on kiinnittyä ajatukseen olemme yhtä ja sillee. Omasta mielestä se on sama kun kiinnittyy ajatukseen jeesus pelastaa ja kaikki tulee sen oivaltamaan.

Jokaisella tulis olla ne omat ajatukset ja omaa polkua koskevat jutut mihin kiinnittyä. Ajatus siitä että kaikki on yhtä on vaan hetken mielikuva. tuo ei muuten vaadi minkään näkösiä älyllisiä ponnisteluja että rakentaa tuon ykseys ajatuksen päähän. Siinä vaiheessa kun lähdetään korkeempaan matematiikkaan niin saa jo vähän ponnistellakkin että OIVALTAA.

samppaaa kirjoitti:

No äläs nyt nöyristele mitään. Elämä ei oo niin vakavaa ja välillä kanssakäydessä on hyvä olla vähä munaa mukana.

Minuu alko tosissaa hommaan kouluttautuneet sukulaiset opettaa jo alta 10 vanhana joogailee meditoimaan ja pitämään ravinnosta huolta.

Ja mitä tässä oon perehtyny nykypäivän touhuun ni kaiken näköstä "roska ruokaa" kuten ykseys ajattelua sitä ihmisille opetetaan kun tuon yhteyden kaikkeen mainitsit.

Ihmisten ajatukset ohjataan ihan ihmeellisiä ratoja pitkin kulkemaan. En ymmärrä mitä hienoa on kiinnittyä ajatukseen olemme yhtä ja sillee. Omasta mielestä se on sama kun kiinnittyy ajatukseen jeesus pelastaa ja kaikki tulee sen oivaltamaan.

Jokaisella tulis olla ne omat ajatukset ja omaa polkua koskevat jutut mihin kiinnittyä. Ajatus siitä että kaikki on yhtä on vaan hetken mielikuva. tuo ei muuten vaadi minkään näkösiä älyllisiä ponnisteluja että rakentaa tuon ykseys ajatuksen päähän. Siinä vaiheessa kun lähdetään korkeempaan matematiikkaan niin saa jo vähän ponnistellakkin että OIVALTAA.

Lue lisää

Järkeä tarvitaan matematiikassa, älykkyyttä elämässä. Järjen ja ajattelun treenaaminen ei johda älykkyyteen. Älykkyys tai paremminkin viisaus syntyy kun ihminen toimii tasapainossa, sekä tunteen että järjen tasolla.

Järjenkäytön ja älykkyyden välillä on iso ero. Järki on yksinkertaistettuna ajatuksen toimintaa riippumatta tunteista. Kun järkeä kehittää, tunteista erillään, mihin tahansa suuntaan tai käyttöön, voi kehittyä loistavaksi järjen käyttäjäksi. Ja sillä on sijansa, se on hyödyllinen taito varsinkin työelämässä. Mutta se ei tee ihmisestä älykästä tai viisasta, sillä älykkyys on taito paitsi järkeillä myös tuntea ja kokea. Kaikki puolet ihmisestä ovat silloin elämässä mukana. Tasapainossa ja toimien yhdessä.

Meidän koulutuksemme ja yhteiskuntamme suosii järjen käyttöä, minkä tuloksena meillä on koko ajan lisää selityksiä maailmalle ja elämälle, koko ajan lisää erilaisia teorioita ja mielipiteitä väiteltäväksi ja keskusteltavaksi, koko ajan lisää niitä, jotka kertovat miten tulisi elää. Mutta ilman minkäänlaista tunnetta tai tuntemusta, sillä niistä kaikista teorioista ja ajatuksista puuttuu aktuaalisuus. Ne ovat vain teorioita, joista puuttuu suora kokemus todellisuudesta. Ne ovat kuin Jumala, joka on vain käsite mielessä ilman minkäänlaista suoraa yhteyttä mihinkään. Pelkkiä sanoja, selityksiä ja ajatusrakennelmia.

Järki on tietty tyytyväinen näihin filosofioihin ja tieteen tulkintoihin. Ne antavat saman kuin se käsite Jumala ennen. Kivan pakopaikan siihen, että moninaisuus ja kaaos voidaan pistää sievään pakettiin. Minulla on teoria, joka toimii ja jos siitä puuttuu jotain niin on vain ajan kysymys milloin se ratkaistaan. Vähän kuin kristityllä taivaaseenpääsy. Se tulee tapahtumaan. Ja tietysti kun minä tiedän sen, niin tarjoan sen vastauksena kaikille muillekin. Hyväksy tämä ja sinusta tulee samanlainen kuin minusta.

“Jokaisella tulis olla ne omat ajatukset ja omaa polkua koskevat jutut mihin kiinnittyä. “

Tiivistät loistavasti sen, miksi yhteys tai ykseys ovat sinulle pelkkää hölynpölyä. Sinulle meditaatio on “kicksien” saamista, mikä on ihan ok. Se toimii sinulle, etkä tarvitse muuta. Minulle se on kuitenkin jotain muuta. Tuo kiinnittyminen johonkin omaan on minusta nimittäin suurin syy sille, miksi minussa ja miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä, väkivaltaa ja toisten ihmisten hyväksikäyttöä henkisesti ja fyysisesti.

Minulle meditaatio oli yksi keino ymmärtää käytännössä, ei pelkästään järjen avulla, noita asioita. Nähdä se käytännössä, ymmärtää ja kokea ne asiat. Ja paljon muita. Päästä eroon kiinnittymisestä ja omasta uskomuksestani, että voin ratkaista asiat pelkällä ajattelulla ja käyttämällä järkeäni. Ja huomaathan, en puske tähän mukaan mitään yliluonnollista haihatusta? Ykseys oli minulle kokemus, jota en odottanut tai johon olisin pyrkinyt. Se oli seuraus.

Sillä en voi kokea todellista myötätuntoa ilman sitä ykseyttä. Kun olen kiinni omassa polussani ja omissa ajatuksissani., niin silloin mitä minä juuri nyt haluan on se tärkein. Ja seurauksena tuosta on lisää kärsimystä itsessäni ja myös muissa. Voin tietty luoda ajatuksen ykseydestä ja miettiä, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä ja ihmiset ovat samanlaisia blaablaa..., mutta ei se vaikuta mihinkään. Se on pelkkä ajatus, ei mitään todellista tuntemusta tai kokemusta. Se on taas pelkkää järkeä, ei älykkyyttä.

Jos se taas on kokemus, jotain mitä käyt itsessäsi läpi, niin koko lähtökohta elämään muuttuu. Silloin ei ole enää niin suurta merkitystä tekeekö juuri nyt mieli nallekarkkeja, lonkeroa vai olutta, tuoksuuko pihka minusta hyvältä ja mitä sen ja sen asian eteen pitäisi tehdä.

ZenKivi kirjoitti:

Järkeä tarvitaan matematiikassa, älykkyyttä elämässä. Järjen ja ajattelun treenaaminen ei johda älykkyyteen. Älykkyys tai paremminkin viisaus syntyy kun ihminen toimii tasapainossa, sekä tunteen että järjen tasolla.

Järjenkäytön ja älykkyyden välillä on iso ero. Järki on yksinkertaistettuna ajatuksen toimintaa riippumatta tunteista. Kun järkeä kehittää, tunteista erillään, mihin tahansa suuntaan tai käyttöön, voi kehittyä loistavaksi järjen käyttäjäksi. Ja sillä on sijansa, se on hyödyllinen taito varsinkin työelämässä. Mutta se ei tee ihmisestä älykästä tai viisasta, sillä älykkyys on taito paitsi järkeillä myös tuntea ja kokea. Kaikki puolet ihmisestä ovat silloin elämässä mukana. Tasapainossa ja toimien yhdessä.

Meidän koulutuksemme ja yhteiskuntamme suosii järjen käyttöä, minkä tuloksena meillä on koko ajan lisää selityksiä maailmalle ja elämälle, koko ajan lisää erilaisia teorioita ja mielipiteitä väiteltäväksi ja keskusteltavaksi, koko ajan lisää niitä, jotka kertovat miten tulisi elää. Mutta ilman minkäänlaista tunnetta tai tuntemusta, sillä niistä kaikista teorioista ja ajatuksista puuttuu aktuaalisuus. Ne ovat vain teorioita, joista puuttuu suora kokemus todellisuudesta. Ne ovat kuin Jumala, joka on vain käsite mielessä ilman minkäänlaista suoraa yhteyttä mihinkään. Pelkkiä sanoja, selityksiä ja ajatusrakennelmia.

Järki on tietty tyytyväinen näihin filosofioihin ja tieteen tulkintoihin. Ne antavat saman kuin se käsite Jumala ennen. Kivan pakopaikan siihen, että moninaisuus ja kaaos voidaan pistää sievään pakettiin. Minulla on teoria, joka toimii ja jos siitä puuttuu jotain niin on vain ajan kysymys milloin se ratkaistaan. Vähän kuin kristityllä taivaaseenpääsy. Se tulee tapahtumaan. Ja tietysti kun minä tiedän sen, niin tarjoan sen vastauksena kaikille muillekin. Hyväksy tämä ja sinusta tulee samanlainen kuin minusta.

“Jokaisella tulis olla ne omat ajatukset ja omaa polkua koskevat jutut mihin kiinnittyä. “

Tiivistät loistavasti sen, miksi yhteys tai ykseys ovat sinulle pelkkää hölynpölyä. Sinulle meditaatio on “kicksien” saamista, mikä on ihan ok. Se toimii sinulle, etkä tarvitse muuta. Minulle se on kuitenkin jotain muuta. Tuo kiinnittyminen johonkin omaan on minusta nimittäin suurin syy sille, miksi minussa ja miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä, väkivaltaa ja toisten ihmisten hyväksikäyttöä henkisesti ja fyysisesti.

Minulle meditaatio oli yksi keino ymmärtää käytännössä, ei pelkästään järjen avulla, noita asioita. Nähdä se käytännössä, ymmärtää ja kokea ne asiat. Ja paljon muita. Päästä eroon kiinnittymisestä ja omasta uskomuksestani, että voin ratkaista asiat pelkällä ajattelulla ja käyttämällä järkeäni. Ja huomaathan, en puske tähän mukaan mitään yliluonnollista haihatusta? Ykseys oli minulle kokemus, jota en odottanut tai johon olisin pyrkinyt. Se oli seuraus.

Sillä en voi kokea todellista myötätuntoa ilman sitä ykseyttä. Kun olen kiinni omassa polussani ja omissa ajatuksissani., niin silloin mitä minä juuri nyt haluan on se tärkein. Ja seurauksena tuosta on lisää kärsimystä itsessäni ja myös muissa. Voin tietty luoda ajatuksen ykseydestä ja miettiä, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä ja ihmiset ovat samanlaisia blaablaa..., mutta ei se vaikuta mihinkään. Se on pelkkä ajatus, ei mitään todellista tuntemusta tai kokemusta. Se on taas pelkkää järkeä, ei älykkyyttä.

Jos se taas on kokemus, jotain mitä käyt itsessäsi läpi, niin koko lähtökohta elämään muuttuu. Silloin ei ole enää niin suurta merkitystä tekeekö juuri nyt mieli nallekarkkeja, lonkeroa vai olutta, tuoksuuko pihka minusta hyvältä ja mitä sen ja sen asian eteen pitäisi tehdä.

Lue lisää

"Sillä en voi kokea todellista myötätuntoa ilman sitä ykseyttä."

Tää on niin totta. Kaikki onnistuu tai kaatuu tuon kokemisen mukana. Siis ihan kaikki.

Erillinen elämä olis täydellinen helvetti, eli sellaisessa ennen.

ZenKivi kirjoitti:

Järkeä tarvitaan matematiikassa, älykkyyttä elämässä. Järjen ja ajattelun treenaaminen ei johda älykkyyteen. Älykkyys tai paremminkin viisaus syntyy kun ihminen toimii tasapainossa, sekä tunteen että järjen tasolla.

Järjenkäytön ja älykkyyden välillä on iso ero. Järki on yksinkertaistettuna ajatuksen toimintaa riippumatta tunteista. Kun järkeä kehittää, tunteista erillään, mihin tahansa suuntaan tai käyttöön, voi kehittyä loistavaksi järjen käyttäjäksi. Ja sillä on sijansa, se on hyödyllinen taito varsinkin työelämässä. Mutta se ei tee ihmisestä älykästä tai viisasta, sillä älykkyys on taito paitsi järkeillä myös tuntea ja kokea. Kaikki puolet ihmisestä ovat silloin elämässä mukana. Tasapainossa ja toimien yhdessä.

Meidän koulutuksemme ja yhteiskuntamme suosii järjen käyttöä, minkä tuloksena meillä on koko ajan lisää selityksiä maailmalle ja elämälle, koko ajan lisää erilaisia teorioita ja mielipiteitä väiteltäväksi ja keskusteltavaksi, koko ajan lisää niitä, jotka kertovat miten tulisi elää. Mutta ilman minkäänlaista tunnetta tai tuntemusta, sillä niistä kaikista teorioista ja ajatuksista puuttuu aktuaalisuus. Ne ovat vain teorioita, joista puuttuu suora kokemus todellisuudesta. Ne ovat kuin Jumala, joka on vain käsite mielessä ilman minkäänlaista suoraa yhteyttä mihinkään. Pelkkiä sanoja, selityksiä ja ajatusrakennelmia.

Järki on tietty tyytyväinen näihin filosofioihin ja tieteen tulkintoihin. Ne antavat saman kuin se käsite Jumala ennen. Kivan pakopaikan siihen, että moninaisuus ja kaaos voidaan pistää sievään pakettiin. Minulla on teoria, joka toimii ja jos siitä puuttuu jotain niin on vain ajan kysymys milloin se ratkaistaan. Vähän kuin kristityllä taivaaseenpääsy. Se tulee tapahtumaan. Ja tietysti kun minä tiedän sen, niin tarjoan sen vastauksena kaikille muillekin. Hyväksy tämä ja sinusta tulee samanlainen kuin minusta.

“Jokaisella tulis olla ne omat ajatukset ja omaa polkua koskevat jutut mihin kiinnittyä. “

Tiivistät loistavasti sen, miksi yhteys tai ykseys ovat sinulle pelkkää hölynpölyä. Sinulle meditaatio on “kicksien” saamista, mikä on ihan ok. Se toimii sinulle, etkä tarvitse muuta. Minulle se on kuitenkin jotain muuta. Tuo kiinnittyminen johonkin omaan on minusta nimittäin suurin syy sille, miksi minussa ja miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä, väkivaltaa ja toisten ihmisten hyväksikäyttöä henkisesti ja fyysisesti.

Minulle meditaatio oli yksi keino ymmärtää käytännössä, ei pelkästään järjen avulla, noita asioita. Nähdä se käytännössä, ymmärtää ja kokea ne asiat. Ja paljon muita. Päästä eroon kiinnittymisestä ja omasta uskomuksestani, että voin ratkaista asiat pelkällä ajattelulla ja käyttämällä järkeäni. Ja huomaathan, en puske tähän mukaan mitään yliluonnollista haihatusta? Ykseys oli minulle kokemus, jota en odottanut tai johon olisin pyrkinyt. Se oli seuraus.

Sillä en voi kokea todellista myötätuntoa ilman sitä ykseyttä. Kun olen kiinni omassa polussani ja omissa ajatuksissani., niin silloin mitä minä juuri nyt haluan on se tärkein. Ja seurauksena tuosta on lisää kärsimystä itsessäni ja myös muissa. Voin tietty luoda ajatuksen ykseydestä ja miettiä, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä ja ihmiset ovat samanlaisia blaablaa..., mutta ei se vaikuta mihinkään. Se on pelkkä ajatus, ei mitään todellista tuntemusta tai kokemusta. Se on taas pelkkää järkeä, ei älykkyyttä.

Jos se taas on kokemus, jotain mitä käyt itsessäsi läpi, niin koko lähtökohta elämään muuttuu. Silloin ei ole enää niin suurta merkitystä tekeekö juuri nyt mieli nallekarkkeja, lonkeroa vai olutta, tuoksuuko pihka minusta hyvältä ja mitä sen ja sen asian eteen pitäisi tehdä.

Lue lisää

Sinähän juuri nimenomaan kiinnityt tuohon ykseys ajatteluun. Päästä irti. Vapaudu. Vapaudu uskonnon otteesta. Se tuottaa sinulle vain kärsimystä.

Seurustele, eroa. Vapaudu. Solmi ystävyys suhteita, jätä vanhat ystävyys suhteet taakse. Etene. Muuta toiselle paikkakunnalle kunnes löydät paikan mihin asettua kuolemaa odottamaan. Elä.

Pystyn kyllä ymmärtämään että tarvitset tiettyä samaa ajatuskokonaisuutta elämässäsi mihin pakenet, onhan itsellänikin ura, kumppani, harrastus ajatukset. Mutta kun todellisuudessa siinä ei ole yhtään sen enempää perää kuin siinä ajatuksessa että jeesus odottaa meitä kuoleman jälkeen. Tämä sinun uskosi on pelkojen kautta sinuun istutettu kuten kristinusko helvetin pelolla. Uskosi ykseyteen. Se on vain ajatuskokonaisuus mikä on syntynyt suurien pelkojen edessä turvaamaan oloasi.

Helvetin pelko on niin suuuuurta...

kiipijä kirjoitti:

"Sillä en voi kokea todellista myötätuntoa ilman sitä ykseyttä."

Tää on niin totta. Kaikki onnistuu tai kaatuu tuon kokemisen mukana. Siis ihan kaikki.

Erillinen elämä olis täydellinen helvetti, eli sellaisessa ennen.

Lue lisää

haha, ei oo totta.

Joo elän siis helvetissä kun mielestäni tuo teidän ykseys hömppä on vaan hömppää. Mikä vielä kaiken lisäks on niin lapsellisen yksinkertanen ajatuskokonaisuus turvaamaan "taivaaseen pääsyä" että se uppoa keskiverto ihmisiin mitkä kantaa rahaa new age opettajille.

hahahah :D

samppaaa kirjoitti:

Sinähän juuri nimenomaan kiinnityt tuohon ykseys ajatteluun. Päästä irti. Vapaudu. Vapaudu uskonnon otteesta. Se tuottaa sinulle vain kärsimystä.

Seurustele, eroa. Vapaudu. Solmi ystävyys suhteita, jätä vanhat ystävyys suhteet taakse. Etene. Muuta toiselle paikkakunnalle kunnes löydät paikan mihin asettua kuolemaa odottamaan. Elä.

Pystyn kyllä ymmärtämään että tarvitset tiettyä samaa ajatuskokonaisuutta elämässäsi mihin pakenet, onhan itsellänikin ura, kumppani, harrastus ajatukset. Mutta kun todellisuudessa siinä ei ole yhtään sen enempää perää kuin siinä ajatuksessa että jeesus odottaa meitä kuoleman jälkeen. Tämä sinun uskosi on pelkojen kautta sinuun istutettu kuten kristinusko helvetin pelolla. Uskosi ykseyteen. Se on vain ajatuskokonaisuus mikä on syntynyt suurien pelkojen edessä turvaamaan oloasi.

Helvetin pelko on niin suuuuurta...

Lue lisää

Näennäinen ero meillä on seuraavanlainen: katsot ykseyteen jonain ulkopuolisena ajatusrakennelmana, me katsotaan ykseydestä käsin.

Kun on ykseydessä, siitä ei pääse eroon millään rakentamillasi ajatuskuvilla. Hiljaisuus on itsessään se, mikä sinussakin vallitsee, ja kun sen oivallat, katsot myös hiljaisuudesta käsin.

Nyt olet hiljaisuudessa tiedottomasti, ideana on olla tietoisesti. Kuvittelet että olet joku persoona, väärin.

Hiljaisuudessa et tarvitse omaisuuttasi ja ajatusrakennelmiasi etkä omista persoonaasi.

Koska ero on kuitenkin vain näennäinen, sitä ei ole olemassakaan. Hiljaisuus yhdistävä, ja vain tämä hiljaisuus voi antaa jotain käsityskykyä. Johtopäätöksiä tekevä mielesi ei tajua mitään, niinkuin ei muidenkaan päättelevä ja oletuksia tekevä mieli.

kiipijä kirjoitti:

"Sillä en voi kokea todellista myötätuntoa ilman sitä ykseyttä."

Tää on niin totta. Kaikki onnistuu tai kaatuu tuon kokemisen mukana. Siis ihan kaikki.

Erillinen elämä olis täydellinen helvetti, eli sellaisessa ennen.

Lue lisää

Kiipijälle...
Hieno juttu. Tuletko muuten buddhalaisuudesta vai jostain muualta? Kiinnostaa aina kertomukset muiden "polusta", miten joku on ajatellut tai kokenut jotain. Huomioita, ajatuksia, kokemuksia tai apua jollekulle jaettavaksi asti?

kiipijä kirjoitti:

Näennäinen ero meillä on seuraavanlainen: katsot ykseyteen jonain ulkopuolisena ajatusrakennelmana, me katsotaan ykseydestä käsin.

Kun on ykseydessä, siitä ei pääse eroon millään rakentamillasi ajatuskuvilla. Hiljaisuus on itsessään se, mikä sinussakin vallitsee, ja kun sen oivallat, katsot myös hiljaisuudesta käsin.

Nyt olet hiljaisuudessa tiedottomasti, ideana on olla tietoisesti. Kuvittelet että olet joku persoona, väärin.

Hiljaisuudessa et tarvitse omaisuuttasi ja ajatusrakennelmiasi etkä omista persoonaasi.

Koska ero on kuitenkin vain näennäinen, sitä ei ole olemassakaan. Hiljaisuus yhdistävä, ja vain tämä hiljaisuus voi antaa jotain käsityskykyä. Johtopäätöksiä tekevä mielesi ei tajua mitään, niinkuin ei muidenkaan päättelevä ja oletuksia tekevä mieli.

Lue lisää

Edelleenkin, lapsellisen yksinkertainen ajatusrakennelma minkä läpi katselet elämää ja mihin olet kiinnittynyt. Kuvittelet todella etten ymmärrä mistä puhut. VÄÄRIN! :D

Olet itse niin kiinnittynyt Jeesukseesi ettet ymmärrä minua.

samppaaa kirjoitti:

Edelleenkin, lapsellisen yksinkertainen ajatusrakennelma minkä läpi katselet elämää ja mihin olet kiinnittynyt. Kuvittelet todella etten ymmärrä mistä puhut. VÄÄRIN! :D

Olet itse niin kiinnittynyt Jeesukseesi ettet ymmärrä minua.

Lue lisää

Hiljaisuuden päälle ei mitään ykseyksiä tartte. Mutta kun et vain sitä pysty ymmärtämään ja lisäät siihen ajatuksen ykseys.

ZenKivi kirjoitti:

Kiipijälle...
Hieno juttu. Tuletko muuten buddhalaisuudesta vai jostain muualta? Kiinnostaa aina kertomukset muiden "polusta", miten joku on ajatellut tai kokenut jotain. Huomioita, ajatuksia, kokemuksia tai apua jollekulle jaettavaksi asti?

Lue lisää

Treenaan lähinnä sitä, millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa, jos aletaan kertomaan kokemuksia ja ajatuksia. Miten ihmisten kanssa keskustellaan, että oma sanoma menee perille mahdollisimman hyvin, että tulee ymmärretyksi jos mahdollista? Pidän arvokkaana sitä, että syntyy ajatusten vaihtoa näiltä tiimoilta. Alunperinkin pidin haasteena sitä, että sana on vain viite ja eri sanoilla voidaan viitata samaan. Tähän törmään yhä uudestaan ja uudestaan.

Esimerkki: tässä ketjussa ykseys-sana toimii mulla jonkinlaisena synonyymina hiljaisuudelle, koska kokemustasolla ei-dualismissa on hiljaisuus ja hiljaisuudessa tuota ei-dualismia. Niitä en pysty oikein toisistaan erottelemaan. Hiljaisuus toimii sellaisena "ylipersoonallisena" tietoisuutena, mutta sen huomaa vasta sitten, kun meditoi ehdottamasi lailla silmät auki, ja huomiokyky suunnattuna ulkomaailmaan.

Tässä kokemuksessa sisämaailma ja ulkomaailma ovat yhtä.


Eri henkisten perinteiden välisenä yhdyslinkkinä toimiminen, jotta eri perinteiden ihmiset ymmärtäis toisiaan, kiinnostaa.

Itse asiassa en varmaankaan huomaa teksti-ilmaisun puutteita ennenkuin toinen niistä huomauttaa.

Tällä palstalla olen ollut huomaavinani, että omin sanoin kertomisesta pidetään, ja kliseistä tyyliä vierastetaan, vaikka senkin takana seisoisi yhtäläinen kokemus. Ihmiset haluaa ymmärtää ei-kirjanoppinutta tyyliä, sellaista luontevaa.

Olen perehtynyt eri perinteisiin: theravadabuddhalaiseen mietiskelyyn, zeniin, (kundaliini)joogaan. Käytännön harjoitus kiinnostaa, metafysiikka ainoastaan jos sillä voidaan kuvata koettuja kokemuksia. Noin 30 vuoden kokemuksella joogaten/meditoiden. Buddhalaisuus tätänykyä sydäntä lähellä, koska siinä ei tarvitse metafysiikkaa harrastaa.

kiipijä kirjoitti:

Treenaan lähinnä sitä, millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa, jos aletaan kertomaan kokemuksia ja ajatuksia. Miten ihmisten kanssa keskustellaan, että oma sanoma menee perille mahdollisimman hyvin, että tulee ymmärretyksi jos mahdollista? Pidän arvokkaana sitä, että syntyy ajatusten vaihtoa näiltä tiimoilta. Alunperinkin pidin haasteena sitä, että sana on vain viite ja eri sanoilla voidaan viitata samaan. Tähän törmään yhä uudestaan ja uudestaan.

Esimerkki: tässä ketjussa ykseys-sana toimii mulla jonkinlaisena synonyymina hiljaisuudelle, koska kokemustasolla ei-dualismissa on hiljaisuus ja hiljaisuudessa tuota ei-dualismia. Niitä en pysty oikein toisistaan erottelemaan. Hiljaisuus toimii sellaisena "ylipersoonallisena" tietoisuutena, mutta sen huomaa vasta sitten, kun meditoi ehdottamasi lailla silmät auki, ja huomiokyky suunnattuna ulkomaailmaan.

Tässä kokemuksessa sisämaailma ja ulkomaailma ovat yhtä.


Eri henkisten perinteiden välisenä yhdyslinkkinä toimiminen, jotta eri perinteiden ihmiset ymmärtäis toisiaan, kiinnostaa.

Itse asiassa en varmaankaan huomaa teksti-ilmaisun puutteita ennenkuin toinen niistä huomauttaa.

Tällä palstalla olen ollut huomaavinani, että omin sanoin kertomisesta pidetään, ja kliseistä tyyliä vierastetaan, vaikka senkin takana seisoisi yhtäläinen kokemus. Ihmiset haluaa ymmärtää ei-kirjanoppinutta tyyliä, sellaista luontevaa.

Olen perehtynyt eri perinteisiin: theravadabuddhalaiseen mietiskelyyn, zeniin, (kundaliini)joogaan. Käytännön harjoitus kiinnostaa, metafysiikka ainoastaan jos sillä voidaan kuvata koettuja kokemuksia. Noin 30 vuoden kokemuksella joogaten/meditoiden. Buddhalaisuus tätänykyä sydäntä lähellä, koska siinä ei tarvitse metafysiikkaa harrastaa.

Lue lisää

Jaahas vanha pappa laittanu viestiä.

Mie en jaksa pappa siun kanssa jutella kun oot niin jyyrä. Juttele ton zenkiven kanssa jos haluat kun se ymmärtää miun näkemyksen.

kiipijä kirjoitti:

Treenaan lähinnä sitä, millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa, jos aletaan kertomaan kokemuksia ja ajatuksia. Miten ihmisten kanssa keskustellaan, että oma sanoma menee perille mahdollisimman hyvin, että tulee ymmärretyksi jos mahdollista? Pidän arvokkaana sitä, että syntyy ajatusten vaihtoa näiltä tiimoilta. Alunperinkin pidin haasteena sitä, että sana on vain viite ja eri sanoilla voidaan viitata samaan. Tähän törmään yhä uudestaan ja uudestaan.

Esimerkki: tässä ketjussa ykseys-sana toimii mulla jonkinlaisena synonyymina hiljaisuudelle, koska kokemustasolla ei-dualismissa on hiljaisuus ja hiljaisuudessa tuota ei-dualismia. Niitä en pysty oikein toisistaan erottelemaan. Hiljaisuus toimii sellaisena "ylipersoonallisena" tietoisuutena, mutta sen huomaa vasta sitten, kun meditoi ehdottamasi lailla silmät auki, ja huomiokyky suunnattuna ulkomaailmaan.

Tässä kokemuksessa sisämaailma ja ulkomaailma ovat yhtä.


Eri henkisten perinteiden välisenä yhdyslinkkinä toimiminen, jotta eri perinteiden ihmiset ymmärtäis toisiaan, kiinnostaa.

Itse asiassa en varmaankaan huomaa teksti-ilmaisun puutteita ennenkuin toinen niistä huomauttaa.

Tällä palstalla olen ollut huomaavinani, että omin sanoin kertomisesta pidetään, ja kliseistä tyyliä vierastetaan, vaikka senkin takana seisoisi yhtäläinen kokemus. Ihmiset haluaa ymmärtää ei-kirjanoppinutta tyyliä, sellaista luontevaa.

Olen perehtynyt eri perinteisiin: theravadabuddhalaiseen mietiskelyyn, zeniin, (kundaliini)joogaan. Käytännön harjoitus kiinnostaa, metafysiikka ainoastaan jos sillä voidaan kuvata koettuja kokemuksia. Noin 30 vuoden kokemuksella joogaten/meditoiden. Buddhalaisuus tätänykyä sydäntä lähellä, koska siinä ei tarvitse metafysiikkaa harrastaa.

Lue lisää

Jaa se oliki ZenKivelle.

Jatkakaa ihmeessä.

samppaaa kirjoitti:

Jaa se oliki ZenKivelle.

Jatkakaa ihmeessä.

Heippa sulle. Niin mä olen 44 wee pappa, samallailla nuorena alkanut kuin sä. Mä olen kuule hirvee jyrä ja pingottaja, hehe. Ainahan näitä näkemyksiä maailmaan mahtuu, ja internetissä kirjoituksia voidaan pitää vain ajatusrakennelmina. Kukapa näitä kellekään todistamaan pystyy.

Kuhan skriivaillaan.

kiipijä kirjoitti:

Treenaan lähinnä sitä, millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa, jos aletaan kertomaan kokemuksia ja ajatuksia. Miten ihmisten kanssa keskustellaan, että oma sanoma menee perille mahdollisimman hyvin, että tulee ymmärretyksi jos mahdollista? Pidän arvokkaana sitä, että syntyy ajatusten vaihtoa näiltä tiimoilta. Alunperinkin pidin haasteena sitä, että sana on vain viite ja eri sanoilla voidaan viitata samaan. Tähän törmään yhä uudestaan ja uudestaan.

Esimerkki: tässä ketjussa ykseys-sana toimii mulla jonkinlaisena synonyymina hiljaisuudelle, koska kokemustasolla ei-dualismissa on hiljaisuus ja hiljaisuudessa tuota ei-dualismia. Niitä en pysty oikein toisistaan erottelemaan. Hiljaisuus toimii sellaisena "ylipersoonallisena" tietoisuutena, mutta sen huomaa vasta sitten, kun meditoi ehdottamasi lailla silmät auki, ja huomiokyky suunnattuna ulkomaailmaan.

Tässä kokemuksessa sisämaailma ja ulkomaailma ovat yhtä.


Eri henkisten perinteiden välisenä yhdyslinkkinä toimiminen, jotta eri perinteiden ihmiset ymmärtäis toisiaan, kiinnostaa.

Itse asiassa en varmaankaan huomaa teksti-ilmaisun puutteita ennenkuin toinen niistä huomauttaa.

Tällä palstalla olen ollut huomaavinani, että omin sanoin kertomisesta pidetään, ja kliseistä tyyliä vierastetaan, vaikka senkin takana seisoisi yhtäläinen kokemus. Ihmiset haluaa ymmärtää ei-kirjanoppinutta tyyliä, sellaista luontevaa.

Olen perehtynyt eri perinteisiin: theravadabuddhalaiseen mietiskelyyn, zeniin, (kundaliini)joogaan. Käytännön harjoitus kiinnostaa, metafysiikka ainoastaan jos sillä voidaan kuvata koettuja kokemuksia. Noin 30 vuoden kokemuksella joogaten/meditoiden. Buddhalaisuus tätänykyä sydäntä lähellä, koska siinä ei tarvitse metafysiikkaa harrastaa.

Lue lisää

"Treenaan lähinnä sitä, millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa, jos aletaan kertomaan kokemuksia ja ajatuksia."

Vähän ikuisuusongelma kaikessa, eikö totta? Kuunteleminen, sellainen todellinen, että yrittää ymmärtää toista on kai yksi avain. Ja todella vaikea taito hallittavaksi. Todellisella tarkoitan sitä, että yrittää keskittyä siihen mitä toinen yrittää sanoa eikä niin siihen mitä toinen sanoo. Verkossa se on vielä jotenkin hankalampaa kuin kasvokkain.

Toinen, mihin itsekin usein syyllistyn, että yrittää mennä liian tappiin. Saada jonkun huomaamaan jotain, joka ei ole sille ihmisille just nyt mitenkään oleellista tai se ei ole ihan siellä asti. Tai alan runoilemaan tai teoretisoimaan ihan turhaan, parasta olisi kai useimmiten olla vain hiljaa ja kuunnella.

Ja kyllä, jos kysymys pohdituttaa, niin tässä yhteydessä hiljaisuus ja ykseys tarkoittavat samaa. Kokemuksena siis. Jos zenissä törmäsit termiin "ei-kaksi", niin se kuvaa ehkä parhaiten asiaa noin metafysiikan puolella. Sanat on aina vekkuleita olentoja, niiden kanssa joutuu olemaan tarkkana. En tiedä, oletko huomannut miten paljon ne vaikuttavat meidän ajatteluumme? Miten syvällä jotkin ideat ja käsitykset ovat?

Minulle kesti esimerkiksi pitkään zenissä ennenkuin tajusin, mitä sana "mieli" tarkoittaa siellä. Länsimaisen koulutuksen ja filosofian pohjalta olin aivan hakoteillä pitkään. Vähän sama kuin sana "tyttö" saa eri merkityksen kun puhutaan "pojasta" kuin jos puhuttaisiin "naisesta".

Tuosta hiljaisuudesta vielä...Oletko koskaan kokeillut meditaatiossa tai muuten tutkia sitä?

ZenKivi kirjoitti:

"Treenaan lähinnä sitä, millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa, jos aletaan kertomaan kokemuksia ja ajatuksia."

Vähän ikuisuusongelma kaikessa, eikö totta? Kuunteleminen, sellainen todellinen, että yrittää ymmärtää toista on kai yksi avain. Ja todella vaikea taito hallittavaksi. Todellisella tarkoitan sitä, että yrittää keskittyä siihen mitä toinen yrittää sanoa eikä niin siihen mitä toinen sanoo. Verkossa se on vielä jotenkin hankalampaa kuin kasvokkain.

Toinen, mihin itsekin usein syyllistyn, että yrittää mennä liian tappiin. Saada jonkun huomaamaan jotain, joka ei ole sille ihmisille just nyt mitenkään oleellista tai se ei ole ihan siellä asti. Tai alan runoilemaan tai teoretisoimaan ihan turhaan, parasta olisi kai useimmiten olla vain hiljaa ja kuunnella.

Ja kyllä, jos kysymys pohdituttaa, niin tässä yhteydessä hiljaisuus ja ykseys tarkoittavat samaa. Kokemuksena siis. Jos zenissä törmäsit termiin "ei-kaksi", niin se kuvaa ehkä parhaiten asiaa noin metafysiikan puolella. Sanat on aina vekkuleita olentoja, niiden kanssa joutuu olemaan tarkkana. En tiedä, oletko huomannut miten paljon ne vaikuttavat meidän ajatteluumme? Miten syvällä jotkin ideat ja käsitykset ovat?

Minulle kesti esimerkiksi pitkään zenissä ennenkuin tajusin, mitä sana "mieli" tarkoittaa siellä. Länsimaisen koulutuksen ja filosofian pohjalta olin aivan hakoteillä pitkään. Vähän sama kuin sana "tyttö" saa eri merkityksen kun puhutaan "pojasta" kuin jos puhuttaisiin "naisesta".

Tuosta hiljaisuudesta vielä...Oletko koskaan kokeillut meditaatiossa tai muuten tutkia sitä?

Lue lisää

Viisas puheenvuoro. Todellinen kuunteleminen edellyttää syvää läsnäolemista, puolittain kun on läsnä niin kuuntelustakin tulee puolinaista. On motiiviensa takana, ajatusrakennelmiensa takana. Vähintään tulisi olla tunnekoostumiensa takana, että voisi mitään kuulla. Huomaan, että vastaus kysymykseeni piilee siinä, että on läsnä täysin siinä tilanteessa. Kysymys on siis: "millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa.."

Tappiin meneminen on työntämistä, työntää kokemusta eteenpäin että ymmärrä nyt, ymmärrä nyt olen ehdottomasti tosissani... tässä tulee lapsuudessa opittu kristillinen kasvatus esille ainakin minulla. Tyyliin herätyssaarnamies. Maailman väkisinparantamista.

Tässä ei olla kiinni jossain yksittäisessä sanassa, vaan asenteessa, että "minä olen oikeassa ja sinun tulee se ymmärtää." Tuo oikeassaolemisen tarve on itseasiassa se asia, mistä pidetäänkin oikeasti kiinni, ei se sana. Oikeassaolemisen tarpeesta tulee luopua.

Joo, tunteen taakse on helppo päästä. Astetta haastavampaa on päästä kaikkien ajatustensa ja lopulta motiiviensa taakse kirjoitushetkellä. Tämä edellyttää täyttä läsnäoloa päivätajunnassakin, ei pelkästään huippukokemuksessa syvemmässä meditaatiossa. Edellyttää äärimmäistä tarkkaavaisuutta.
Meditaation tulisi ollakin jatkuvaa. Se on helppoa, mutta siitä askel eteenpäin meditaation tulisi syvetä jatkuvaksi huippukokemukseksi. Tässä homman haastavuus.

"En tiedä, oletko huomannut miten paljon ne vaikuttavat meidän ajatteluumme? Miten syvällä jotkin ideat ja käsitykset ovat?"

Tässä juuri meditaation haaste, meillä on aika pitkällä olemassa esim. identifioituminen joksikin persoonaksi olemassa. Vähitellen se häipyy ja jäljelle jää tietoisuus, jonka koemme kirkkautena. Tässä meditaatiossa ei mennä syvälle sisimpään vaan tarkkaillaan kuin pinnalta. Rupert Spira tuo tätä ajatusta esille, ollaan ikäänkuin "takaraivolla". Keho ja persoona näyttää silloin häipyneen suureksi osaksi pois huomionkentästä, on tietoisuus.

Ulkomaailma näyttää muuten toistavan sitä mitä tulee treenailtua muutenkin. Myös ihan tällä palstalla.

Identiteettimme on melko syvällä. En voi puhua mistään meditaatiosta jos olen samaistunut identiteettiini, esim. olen joku henkilö, sen ja sen niminen. Näitä voi tietty nostaa esille keskustelun sujuvuuden vuoksi, että vaikuttaisi luontevammalta. Töissä tietty joutuu olemaan nimeen ja muotoon samaistunut.

Buddhalainen mieli on laajempi käsite kuin normilänsimaalainen käsitys. Buddhalaiseen mieleen kuuluu tuo ajatuksetonkin tila.

"Tuosta hiljaisuudesta vielä...Oletko koskaan kokeillut meditaatiossa tai muuten tutkia sitä? "

Kompakysymyksen pistit? :) Täyttä hiljaisuutta ei voi tutkia ollessani siinä. Sen takana ei ole ketään, joka sitä voisi tutkia. Sitä ei voi tutkia minun keinoin. Siinä voi vain olla. Tutkija itse on hiljaisuus.

Mutta hiljaisuudesta kumpuaa ajatus, ja tuo ajatus voi tuoda heijasteen siitä, millaista hiljaisuus on.

Näitä muotoja, jotka kumpuavat lähellä totaalisempaa hiljaisuutta, voi tutkia. Maailma voi olla esim. täynnä kirkasta abstraktinoloista valoa, maailma näyttää koristellulta. Se on vain hiljaisuuden projektio. Tämän vuoksi sanon, että tyhjyys ei ole tyhjyyttä, vaan täynnä elämää. Tässä tyhjyydessä ovat juuri nuo ajatukset ja ideat, tunteiden takana. Ideoita voi siis tutkia, täydemmässä hiljaisuudessa voi olla.

Juuri näistä valomuotojen kuvauksista ovat saaneet alkunsa käsittääkseni mahajanabuddhalaisuuden "koristellut kirjoitukset", esim. kun kuvataan koristeltua maailmaa. Tässä on syy metafysiikoille, nuo valomuodot, jotka ovat täydemmän hiljaisuuden heijasteita, projektioita.

Tuossa on dualismia jäljellä, koska jotain voidaan tutkia. Ei ihan syvämeditaatiota siis.

kiipijä kirjoitti:

Viisas puheenvuoro. Todellinen kuunteleminen edellyttää syvää läsnäolemista, puolittain kun on läsnä niin kuuntelustakin tulee puolinaista. On motiiviensa takana, ajatusrakennelmiensa takana. Vähintään tulisi olla tunnekoostumiensa takana, että voisi mitään kuulla. Huomaan, että vastaus kysymykseeni piilee siinä, että on läsnä täysin siinä tilanteessa. Kysymys on siis: "millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa.."

Tappiin meneminen on työntämistä, työntää kokemusta eteenpäin että ymmärrä nyt, ymmärrä nyt olen ehdottomasti tosissani... tässä tulee lapsuudessa opittu kristillinen kasvatus esille ainakin minulla. Tyyliin herätyssaarnamies. Maailman väkisinparantamista.

Tässä ei olla kiinni jossain yksittäisessä sanassa, vaan asenteessa, että "minä olen oikeassa ja sinun tulee se ymmärtää." Tuo oikeassaolemisen tarve on itseasiassa se asia, mistä pidetäänkin oikeasti kiinni, ei se sana. Oikeassaolemisen tarpeesta tulee luopua.

Joo, tunteen taakse on helppo päästä. Astetta haastavampaa on päästä kaikkien ajatustensa ja lopulta motiiviensa taakse kirjoitushetkellä. Tämä edellyttää täyttä läsnäoloa päivätajunnassakin, ei pelkästään huippukokemuksessa syvemmässä meditaatiossa. Edellyttää äärimmäistä tarkkaavaisuutta.
Meditaation tulisi ollakin jatkuvaa. Se on helppoa, mutta siitä askel eteenpäin meditaation tulisi syvetä jatkuvaksi huippukokemukseksi. Tässä homman haastavuus.

"En tiedä, oletko huomannut miten paljon ne vaikuttavat meidän ajatteluumme? Miten syvällä jotkin ideat ja käsitykset ovat?"

Tässä juuri meditaation haaste, meillä on aika pitkällä olemassa esim. identifioituminen joksikin persoonaksi olemassa. Vähitellen se häipyy ja jäljelle jää tietoisuus, jonka koemme kirkkautena. Tässä meditaatiossa ei mennä syvälle sisimpään vaan tarkkaillaan kuin pinnalta. Rupert Spira tuo tätä ajatusta esille, ollaan ikäänkuin "takaraivolla". Keho ja persoona näyttää silloin häipyneen suureksi osaksi pois huomionkentästä, on tietoisuus.

Ulkomaailma näyttää muuten toistavan sitä mitä tulee treenailtua muutenkin. Myös ihan tällä palstalla.

Identiteettimme on melko syvällä. En voi puhua mistään meditaatiosta jos olen samaistunut identiteettiini, esim. olen joku henkilö, sen ja sen niminen. Näitä voi tietty nostaa esille keskustelun sujuvuuden vuoksi, että vaikuttaisi luontevammalta. Töissä tietty joutuu olemaan nimeen ja muotoon samaistunut.

Buddhalainen mieli on laajempi käsite kuin normilänsimaalainen käsitys. Buddhalaiseen mieleen kuuluu tuo ajatuksetonkin tila.

"Tuosta hiljaisuudesta vielä...Oletko koskaan kokeillut meditaatiossa tai muuten tutkia sitä? "

Kompakysymyksen pistit? :) Täyttä hiljaisuutta ei voi tutkia ollessani siinä. Sen takana ei ole ketään, joka sitä voisi tutkia. Sitä ei voi tutkia minun keinoin. Siinä voi vain olla. Tutkija itse on hiljaisuus.

Mutta hiljaisuudesta kumpuaa ajatus, ja tuo ajatus voi tuoda heijasteen siitä, millaista hiljaisuus on.

Näitä muotoja, jotka kumpuavat lähellä totaalisempaa hiljaisuutta, voi tutkia. Maailma voi olla esim. täynnä kirkasta abstraktinoloista valoa, maailma näyttää koristellulta. Se on vain hiljaisuuden projektio. Tämän vuoksi sanon, että tyhjyys ei ole tyhjyyttä, vaan täynnä elämää. Tässä tyhjyydessä ovat juuri nuo ajatukset ja ideat, tunteiden takana. Ideoita voi siis tutkia, täydemmässä hiljaisuudessa voi olla.

Juuri näistä valomuotojen kuvauksista ovat saaneet alkunsa käsittääkseni mahajanabuddhalaisuuden "koristellut kirjoitukset", esim. kun kuvataan koristeltua maailmaa. Tässä on syy metafysiikoille, nuo valomuodot, jotka ovat täydemmän hiljaisuuden heijasteita, projektioita.

Tuossa on dualismia jäljellä, koska jotain voidaan tutkia. Ei ihan syvämeditaatiota siis.

Lue lisää

Hiljaisuudesta kumpuava ajatus.
Heijjastus.
Katseltava ohi lipuva lehti puron pinnalla.

Lapset leikkivät piha nurmella.
Iso äiti häärii hellalla.

Ukki istuu ja katselee.
Vanhuuden kirkkaus häikäisee.

Lapset juoksee Ukin luokse ja kysyy.
Ukki, mitä kuoleman jälkeen.
Ei Ukki osaa vastata.
Sanoo vain.
Askel askeleelta parempaan.

kiipijä kirjoitti:

Viisas puheenvuoro. Todellinen kuunteleminen edellyttää syvää läsnäolemista, puolittain kun on läsnä niin kuuntelustakin tulee puolinaista. On motiiviensa takana, ajatusrakennelmiensa takana. Vähintään tulisi olla tunnekoostumiensa takana, että voisi mitään kuulla. Huomaan, että vastaus kysymykseeni piilee siinä, että on läsnä täysin siinä tilanteessa. Kysymys on siis: "millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa.."

Tappiin meneminen on työntämistä, työntää kokemusta eteenpäin että ymmärrä nyt, ymmärrä nyt olen ehdottomasti tosissani... tässä tulee lapsuudessa opittu kristillinen kasvatus esille ainakin minulla. Tyyliin herätyssaarnamies. Maailman väkisinparantamista.

Tässä ei olla kiinni jossain yksittäisessä sanassa, vaan asenteessa, että "minä olen oikeassa ja sinun tulee se ymmärtää." Tuo oikeassaolemisen tarve on itseasiassa se asia, mistä pidetäänkin oikeasti kiinni, ei se sana. Oikeassaolemisen tarpeesta tulee luopua.

Joo, tunteen taakse on helppo päästä. Astetta haastavampaa on päästä kaikkien ajatustensa ja lopulta motiiviensa taakse kirjoitushetkellä. Tämä edellyttää täyttä läsnäoloa päivätajunnassakin, ei pelkästään huippukokemuksessa syvemmässä meditaatiossa. Edellyttää äärimmäistä tarkkaavaisuutta.
Meditaation tulisi ollakin jatkuvaa. Se on helppoa, mutta siitä askel eteenpäin meditaation tulisi syvetä jatkuvaksi huippukokemukseksi. Tässä homman haastavuus.

"En tiedä, oletko huomannut miten paljon ne vaikuttavat meidän ajatteluumme? Miten syvällä jotkin ideat ja käsitykset ovat?"

Tässä juuri meditaation haaste, meillä on aika pitkällä olemassa esim. identifioituminen joksikin persoonaksi olemassa. Vähitellen se häipyy ja jäljelle jää tietoisuus, jonka koemme kirkkautena. Tässä meditaatiossa ei mennä syvälle sisimpään vaan tarkkaillaan kuin pinnalta. Rupert Spira tuo tätä ajatusta esille, ollaan ikäänkuin "takaraivolla". Keho ja persoona näyttää silloin häipyneen suureksi osaksi pois huomionkentästä, on tietoisuus.

Ulkomaailma näyttää muuten toistavan sitä mitä tulee treenailtua muutenkin. Myös ihan tällä palstalla.

Identiteettimme on melko syvällä. En voi puhua mistään meditaatiosta jos olen samaistunut identiteettiini, esim. olen joku henkilö, sen ja sen niminen. Näitä voi tietty nostaa esille keskustelun sujuvuuden vuoksi, että vaikuttaisi luontevammalta. Töissä tietty joutuu olemaan nimeen ja muotoon samaistunut.

Buddhalainen mieli on laajempi käsite kuin normilänsimaalainen käsitys. Buddhalaiseen mieleen kuuluu tuo ajatuksetonkin tila.

"Tuosta hiljaisuudesta vielä...Oletko koskaan kokeillut meditaatiossa tai muuten tutkia sitä? "

Kompakysymyksen pistit? :) Täyttä hiljaisuutta ei voi tutkia ollessani siinä. Sen takana ei ole ketään, joka sitä voisi tutkia. Sitä ei voi tutkia minun keinoin. Siinä voi vain olla. Tutkija itse on hiljaisuus.

Mutta hiljaisuudesta kumpuaa ajatus, ja tuo ajatus voi tuoda heijasteen siitä, millaista hiljaisuus on.

Näitä muotoja, jotka kumpuavat lähellä totaalisempaa hiljaisuutta, voi tutkia. Maailma voi olla esim. täynnä kirkasta abstraktinoloista valoa, maailma näyttää koristellulta. Se on vain hiljaisuuden projektio. Tämän vuoksi sanon, että tyhjyys ei ole tyhjyyttä, vaan täynnä elämää. Tässä tyhjyydessä ovat juuri nuo ajatukset ja ideat, tunteiden takana. Ideoita voi siis tutkia, täydemmässä hiljaisuudessa voi olla.

Juuri näistä valomuotojen kuvauksista ovat saaneet alkunsa käsittääkseni mahajanabuddhalaisuuden "koristellut kirjoitukset", esim. kun kuvataan koristeltua maailmaa. Tässä on syy metafysiikoille, nuo valomuodot, jotka ovat täydemmän hiljaisuuden heijasteita, projektioita.

Tuossa on dualismia jäljellä, koska jotain voidaan tutkia. Ei ihan syvämeditaatiota siis.

Lue lisää

"Oikeassaolemisen tarpeesta tulee luopua."

Tuo on cool, saanko käyttää sitä joskus? Joskus tuntuu, että tuo on todella syvällä meissä. Ehkä se on perintöä siitä kulttuurista, jossa elämme. Sitä, että järki ja rationaalisuus ovat korkealle arvostettua. Tai onko se syvemmällä vielä? Tunne siitä, että jos emme voi luottaa omaan mieleemme (ajatteluumme, päättelyyn) niin mihin voimme luottaa? Se, että on jossain itselle tärkeässä asiassa väärässä ja joutuu tunnustamaan itselleen sen, on vähän kuin mielen kuolema. Pohja katoaa, on tyhjän päällä. Itselleni kävi näin kun karahdin kiville ajattelusssani. Oivalsin, että ne kaikki olettamukset, joita minulla oli -kaikki olivat vääriä. Yhtäaikainen paniikki ja samalla käsittämättömän vapauttavaa.

"Huomaan, että vastaus kysymykseeni piilee siinä, että on läsnä täysin siinä tilanteessa. Kysymys on siis: "millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa..""

Ehdotus ajateltavaksi? Minusta nuo liittyvät yhteen: oikeassaoleminen ja oikeiden sanojen hakeminen. Tai tappiin meneminen ja oikeiden sanojen hakeminen. Huomaatko tai ajatteletko ylipäätään samoin? Epävarmuus nousee siitä, että puhumisella on jokin tavoite. Sanonko oikein tämän asian? Ymmärtääkö toinen?

Minulla oli yksi zen-opettaja, jolla oli hyvin maanläheinen suhtautuminen tähän: "Välillä tulee hyvä opetus, välillä tulee huono. Mitä sitten?" Läsnäoleminen on varmaan se oikea juttu ja ainakin kasvokkain näet vaikka tulisi virhekin, että mihin suuntaan kannattaa jatkaa?

"Rupert Spira tuo tätä ajatusta esille, ollaan ikäänkuin "takaraivolla"

Nätti kuvaus, usein fyysinen kokemus on juuri tuollainen. Pistän pikkuisen metajuttuja mukaan, että saat selville mitä yritän alla sanoa.

Käytän sanaa "ego" kuvaamaan sitä mitä kutsuit identifikaatioksi. Uskon, että tarkoitamme samaa asiaa kuvauksestasi päätellen. Käytän sanaa "self" merkityksessä: kokemus itsestä fyysisesti ja myös mielen tasolla. Tai "ego" on haluamista ja kiinnittymistä asioihin, ajatukset jne. "Self" on taas perustava kokemus, että minä olen tässä ja nyt ilman sanoja. Toivottavasti nuo auttavat.

"Kompakysymyksen pistit? :) Täyttä hiljaisuutta ei voi tutkia ollessani siinä. "

Se ei ole kompakysymys, olisin kyllä kysynyt samaa itsekin aikaisemmin.

Sanoit: Hiljaisuudessa kumpuaa ajatus, saattaa tulla valoja tai muotoja jne. Ego on kadonnut tai sillä ei ole juuri merkitystä tuossa tilassa. Ollaan takaraivolla. Self on ikäänkuin peili, johon asiat heijastuvat. Tai voit kokea, että mitään selfiä ei fyysisesti enää ole. Ainoastaan tietoisuus, siitä että jotain tapahtuu. Kuuluisa ykseys.

Mutta sanot lisäksi: "Tutkija itse on hiljaisuus." tai siis on kuin peili, self tai oikeastaan tietoisuus, joka katselee mitä tyhjyydestä nousee. Ollaanko samalla viivalla vielä? Puhutaan samasta kokemuksesta?

"Tuossa on dualismia jäljellä, koska jotain voidaan tutkia. Sen takana ei ole ketään, joka sitä voisi tutkia."

Laitoin tuon edellisen tämän lauseen takia, koska olet itse jo näköjään huomannut asian. Olet oikeassa, se on dualismia. On peili ja on heijastus. On hiljaisuus ja on asiat. Mutta kysymys kuuluu: miksi ajattelet, että asiat ovat hiljaisuuden projektio? Miksi hiljaisuus on ensin? Toivottavasti en mennyt liian pitkälle?

ZenKivi kirjoitti:

"Oikeassaolemisen tarpeesta tulee luopua."

Tuo on cool, saanko käyttää sitä joskus? Joskus tuntuu, että tuo on todella syvällä meissä. Ehkä se on perintöä siitä kulttuurista, jossa elämme. Sitä, että järki ja rationaalisuus ovat korkealle arvostettua. Tai onko se syvemmällä vielä? Tunne siitä, että jos emme voi luottaa omaan mieleemme (ajatteluumme, päättelyyn) niin mihin voimme luottaa? Se, että on jossain itselle tärkeässä asiassa väärässä ja joutuu tunnustamaan itselleen sen, on vähän kuin mielen kuolema. Pohja katoaa, on tyhjän päällä. Itselleni kävi näin kun karahdin kiville ajattelusssani. Oivalsin, että ne kaikki olettamukset, joita minulla oli -kaikki olivat vääriä. Yhtäaikainen paniikki ja samalla käsittämättömän vapauttavaa.

"Huomaan, että vastaus kysymykseeni piilee siinä, että on läsnä täysin siinä tilanteessa. Kysymys on siis: "millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa..""

Ehdotus ajateltavaksi? Minusta nuo liittyvät yhteen: oikeassaoleminen ja oikeiden sanojen hakeminen. Tai tappiin meneminen ja oikeiden sanojen hakeminen. Huomaatko tai ajatteletko ylipäätään samoin? Epävarmuus nousee siitä, että puhumisella on jokin tavoite. Sanonko oikein tämän asian? Ymmärtääkö toinen?

Minulla oli yksi zen-opettaja, jolla oli hyvin maanläheinen suhtautuminen tähän: "Välillä tulee hyvä opetus, välillä tulee huono. Mitä sitten?" Läsnäoleminen on varmaan se oikea juttu ja ainakin kasvokkain näet vaikka tulisi virhekin, että mihin suuntaan kannattaa jatkaa?

"Rupert Spira tuo tätä ajatusta esille, ollaan ikäänkuin "takaraivolla"

Nätti kuvaus, usein fyysinen kokemus on juuri tuollainen. Pistän pikkuisen metajuttuja mukaan, että saat selville mitä yritän alla sanoa.

Käytän sanaa "ego" kuvaamaan sitä mitä kutsuit identifikaatioksi. Uskon, että tarkoitamme samaa asiaa kuvauksestasi päätellen. Käytän sanaa "self" merkityksessä: kokemus itsestä fyysisesti ja myös mielen tasolla. Tai "ego" on haluamista ja kiinnittymistä asioihin, ajatukset jne. "Self" on taas perustava kokemus, että minä olen tässä ja nyt ilman sanoja. Toivottavasti nuo auttavat.

"Kompakysymyksen pistit? :) Täyttä hiljaisuutta ei voi tutkia ollessani siinä. "

Se ei ole kompakysymys, olisin kyllä kysynyt samaa itsekin aikaisemmin.

Sanoit: Hiljaisuudessa kumpuaa ajatus, saattaa tulla valoja tai muotoja jne. Ego on kadonnut tai sillä ei ole juuri merkitystä tuossa tilassa. Ollaan takaraivolla. Self on ikäänkuin peili, johon asiat heijastuvat. Tai voit kokea, että mitään selfiä ei fyysisesti enää ole. Ainoastaan tietoisuus, siitä että jotain tapahtuu. Kuuluisa ykseys.

Mutta sanot lisäksi: "Tutkija itse on hiljaisuus." tai siis on kuin peili, self tai oikeastaan tietoisuus, joka katselee mitä tyhjyydestä nousee. Ollaanko samalla viivalla vielä? Puhutaan samasta kokemuksesta?

"Tuossa on dualismia jäljellä, koska jotain voidaan tutkia. Sen takana ei ole ketään, joka sitä voisi tutkia."

Laitoin tuon edellisen tämän lauseen takia, koska olet itse jo näköjään huomannut asian. Olet oikeassa, se on dualismia. On peili ja on heijastus. On hiljaisuus ja on asiat. Mutta kysymys kuuluu: miksi ajattelet, että asiat ovat hiljaisuuden projektio? Miksi hiljaisuus on ensin? Toivottavasti en mennyt liian pitkälle?

Lue lisää

Kaikkea tekstiähän saa käyttää mitä netissä on, jos ei toisin mainita.

Niin tuossa on sellainen ajatus takana, että koska asiat ja muodot muuttuvat, niin ne arvotetaan toisijaisiksi. Kuin niitä ei olisikaan.

Hiljaisuus on muuttumaton, asioiden taustalla ja asioissakin kyllä. Asiat ikäänkuin kelluvat hiljaisuudessa, ne käsitetään toissijaisiksi.

Juuri tällaisesta havainnosta tulee muuten luultavasti se ajatus, että muodot ovat illuusiota. Koska ne muuttuvat. Tämä sisältää kyllä kaikki muodot, ei pelkästään ajatusmuodot.

Jos arvotammekin asian niin, että muuttuvat muodot kuuluvat hiljaisuuteen ja ovat osa hiljaisuutta itseään, niin saadaan toisenlainen tulkinta. Nän ne metafysiikat syntyy, siitä miten havaittuja asioita arvotetaan ja tulkitaan. Havainto tässä pysyy samana, mutta ajatus tulee väliin ja tulkitsee koetun hieman eri tavoin riippuen tulkitsijasta.

Zenissähän ei mennä tähän, vaan ollaan vain ilman tulkintaa. Tämä olisi ideaalitila. Ikäänkuin kellut maailmassa tietoisuutena, tai maailma on sinussa. Mutta mikä on tietoisuuden ja hiljaisuuden suhde. Pitääkö tähän vielä tehdä ero? Huomaan, että kun eroa lähdetään tekemään, niin ollaankin taas selkeässä dualismissa. Minulla tutkimisen ajatukseen liittyy helposti se ajatus, että on tutkija ja tutkittava, ja nämä ovat mukamas erillisiä. Kyse on vain ajatuksesta joka näin määrittää.

Itse asiassa, kun emme ajattele, niin kai sitten voi tutkia? Ajatus ei tule väliin sotkemaan ja tuomaan mukaan sitä ajatusta, että tutkiminen tarvitsi tutkittavan ja tutkijan välisen selkeän eron. Jotain pitäisi nähdä ulkopuolisena, jota voisi tutkia. Hmm...luulisin että tämmöisestä pyörityksestä tulee helposti filosofiaa, kun lähdemme pilkkomaan ja erittelemään.

ZenKivi kirjoitti:

"Oikeassaolemisen tarpeesta tulee luopua."

Tuo on cool, saanko käyttää sitä joskus? Joskus tuntuu, että tuo on todella syvällä meissä. Ehkä se on perintöä siitä kulttuurista, jossa elämme. Sitä, että järki ja rationaalisuus ovat korkealle arvostettua. Tai onko se syvemmällä vielä? Tunne siitä, että jos emme voi luottaa omaan mieleemme (ajatteluumme, päättelyyn) niin mihin voimme luottaa? Se, että on jossain itselle tärkeässä asiassa väärässä ja joutuu tunnustamaan itselleen sen, on vähän kuin mielen kuolema. Pohja katoaa, on tyhjän päällä. Itselleni kävi näin kun karahdin kiville ajattelusssani. Oivalsin, että ne kaikki olettamukset, joita minulla oli -kaikki olivat vääriä. Yhtäaikainen paniikki ja samalla käsittämättömän vapauttavaa.

"Huomaan, että vastaus kysymykseeni piilee siinä, että on läsnä täysin siinä tilanteessa. Kysymys on siis: "millä sanoilla ihmisille pitäis kertoa..""

Ehdotus ajateltavaksi? Minusta nuo liittyvät yhteen: oikeassaoleminen ja oikeiden sanojen hakeminen. Tai tappiin meneminen ja oikeiden sanojen hakeminen. Huomaatko tai ajatteletko ylipäätään samoin? Epävarmuus nousee siitä, että puhumisella on jokin tavoite. Sanonko oikein tämän asian? Ymmärtääkö toinen?

Minulla oli yksi zen-opettaja, jolla oli hyvin maanläheinen suhtautuminen tähän: "Välillä tulee hyvä opetus, välillä tulee huono. Mitä sitten?" Läsnäoleminen on varmaan se oikea juttu ja ainakin kasvokkain näet vaikka tulisi virhekin, että mihin suuntaan kannattaa jatkaa?

"Rupert Spira tuo tätä ajatusta esille, ollaan ikäänkuin "takaraivolla"

Nätti kuvaus, usein fyysinen kokemus on juuri tuollainen. Pistän pikkuisen metajuttuja mukaan, että saat selville mitä yritän alla sanoa.

Käytän sanaa "ego" kuvaamaan sitä mitä kutsuit identifikaatioksi. Uskon, että tarkoitamme samaa asiaa kuvauksestasi päätellen. Käytän sanaa "self" merkityksessä: kokemus itsestä fyysisesti ja myös mielen tasolla. Tai "ego" on haluamista ja kiinnittymistä asioihin, ajatukset jne. "Self" on taas perustava kokemus, että minä olen tässä ja nyt ilman sanoja. Toivottavasti nuo auttavat.

"Kompakysymyksen pistit? :) Täyttä hiljaisuutta ei voi tutkia ollessani siinä. "

Se ei ole kompakysymys, olisin kyllä kysynyt samaa itsekin aikaisemmin.

Sanoit: Hiljaisuudessa kumpuaa ajatus, saattaa tulla valoja tai muotoja jne. Ego on kadonnut tai sillä ei ole juuri merkitystä tuossa tilassa. Ollaan takaraivolla. Self on ikäänkuin peili, johon asiat heijastuvat. Tai voit kokea, että mitään selfiä ei fyysisesti enää ole. Ainoastaan tietoisuus, siitä että jotain tapahtuu. Kuuluisa ykseys.

Mutta sanot lisäksi: "Tutkija itse on hiljaisuus." tai siis on kuin peili, self tai oikeastaan tietoisuus, joka katselee mitä tyhjyydestä nousee. Ollaanko samalla viivalla vielä? Puhutaan samasta kokemuksesta?

"Tuossa on dualismia jäljellä, koska jotain voidaan tutkia. Sen takana ei ole ketään, joka sitä voisi tutkia."

Laitoin tuon edellisen tämän lauseen takia, koska olet itse jo näköjään huomannut asian. Olet oikeassa, se on dualismia. On peili ja on heijastus. On hiljaisuus ja on asiat. Mutta kysymys kuuluu: miksi ajattelet, että asiat ovat hiljaisuuden projektio? Miksi hiljaisuus on ensin? Toivottavasti en mennyt liian pitkälle?

Lue lisää

Eli tarkoitus on tässä sanoa, että tutkija ja tutkittava eivät välttämättä ole erillisiä, niinkuin varmastikin itsekin käsität. Vain jos näin on, niin silloin voidaan hiljaisuuttakin tutkia, muuten ei. Olemalla hiljaa :)

Hiljaisuutta ei voi tutkia jonain objektina ulkopuolelta, olemalla joku toinen objekti. Koska hiljaisuus ei ole objekti, ei muoto.

Tavallaan vähän hauska tuo hiljaisuus, sillä hiljaisuudessa ei ole mielentoimintaa, joten sellaista tutkimista ei voi harrastaa, missä ajatuksia kulkee. Olemista lähinnä.

Tuo takaraivon kokemushan on sellainen, että muodot ovat mielessämme, maailma kelluu sisällämme. Sisältä tulevat muodot ovat yhdistyneet ulkomaailman muotojen kanssa samaksi maailmaksi. On siis vain yksi maailma, ei sisä- ja ulkomaailmaa erikseen. Mieli, missä muodot ovat toissijaisina, edustaa tässä hiljaisuutta.

Mutta tosiaan, on mahdollista tulkita havainto niin, että muodot ovat yhtä hiljaisuuden kanssa, jolloin maailma nähdään todellisena. Tämmöistä käsittelyä.

kiipijä pavunvarrell kirjoitti:

Eli tarkoitus on tässä sanoa, että tutkija ja tutkittava eivät välttämättä ole erillisiä, niinkuin varmastikin itsekin käsität. Vain jos näin on, niin silloin voidaan hiljaisuuttakin tutkia, muuten ei. Olemalla hiljaa :)

Hiljaisuutta ei voi tutkia jonain objektina ulkopuolelta, olemalla joku toinen objekti. Koska hiljaisuus ei ole objekti, ei muoto.

Tavallaan vähän hauska tuo hiljaisuus, sillä hiljaisuudessa ei ole mielentoimintaa, joten sellaista tutkimista ei voi harrastaa, missä ajatuksia kulkee. Olemista lähinnä.

Tuo takaraivon kokemushan on sellainen, että muodot ovat mielessämme, maailma kelluu sisällämme. Sisältä tulevat muodot ovat yhdistyneet ulkomaailman muotojen kanssa samaksi maailmaksi. On siis vain yksi maailma, ei sisä- ja ulkomaailmaa erikseen. Mieli, missä muodot ovat toissijaisina, edustaa tässä hiljaisuutta.

Mutta tosiaan, on mahdollista tulkita havainto niin, että muodot ovat yhtä hiljaisuuden kanssa, jolloin maailma nähdään todellisena. Tämmöistä käsittelyä.

Lue lisää

Perimmäinen tarkkailija on paikalla kun apina teroittaa keppiä hampaillaan.
Perimmäinen tarkkailija on paikalla kun siili kävelee nurmella.
Muodot tanssahtelee perimmäiselle tarkkailijalle niin apinoina, siileinä, kirahveina, norsuina, muurahaisina.

Perimmäinen tarkkailija oli paikalla kun ihminen otti askeleen kuussa.
Nyt me muodot, ketkä tässä kirjoittelemme.
Meidän muotomme suuntaa katseensa kohti perimmäistä tarkkailijaa.
Kuin näkisimme tähden lennon taivaalla.
Oliko se Zeus liekehtivine vaunuinee?
Saatamme ajatella.

Muodot muuttuvat, perimmäinen tarkkailija pysyy.

Mistä on perimmäinen tarkkailija valmistettu?
Mistä on perimmäiselle tarkkailijalle tanssivat muodot valmistettu?
Miettii kiipeilijä.

Kohtaa siilin kanssa, kohtaat perimmäisen tarkkailijan. Mutta et muotoa joka katselee perimmäistä tarkkailijaa. Kohtaa Tiikerin kanssa, kohtaat perimmäisen tarkkailijan mutta et muotoa joka katselee perimmäistä tarkkailijaa vaan saalista. Siltikkin, mihin muoto ikinä katselee, katselee perimmäinen tarkkailija sinne myös.

Ei ole mitään sääntöä miten muodon tulisi mennä, mitä muodon tulisi tehdä.
Perimmäinen tarkkailija ei ole kiinnostunut. Ikuinen hiljainen tarkkailija. Katselee vain, mitä se muoto siinä sekoilee, vai tanssiko muoto.

Kaksi muotoa kohtaa, synnyttävät yhdessä uuden muodon. Toinen kantaa muodon alkua 9 kuukautta. Perimmäinen tarkkailija kohtaa perimmäisen tarkkailija ja heidän välissä on kaksi muotoa.

Tiede kertoo paljon mitä muotojen välillä tapahtuu. Kuinka muodot vaikuttavat toisiinsa. Kuinka valon aaltoliike menee silmän tappisolujen kautta aivoihin ja aktivoi symbioosin toiseen muotoon. Muodot symbioosissa toisiin katselee perimmäinen tarkkailija.

Mistä on perimmäinen tarkkailija valmistettu?
Mistä on muodot valmistettu?
Miettii kiipeilijän muoto vain.

Zenin muoto ei mihinkään kiinnity. On vain neutraali kiinnittymätön rauhan ja tasapainon muoto.

Minun muoto miettii, kun tämä muoto kuolee, kiinnittyykö perimmäinen tarkkailija uuteen muotoon. Ja mikä voisi olla se käytäntö että mihin muotoon seuraavaksi.

kiipijä pavunvarrell kirjoitti:

Eli tarkoitus on tässä sanoa, että tutkija ja tutkittava eivät välttämättä ole erillisiä, niinkuin varmastikin itsekin käsität. Vain jos näin on, niin silloin voidaan hiljaisuuttakin tutkia, muuten ei. Olemalla hiljaa :)

Hiljaisuutta ei voi tutkia jonain objektina ulkopuolelta, olemalla joku toinen objekti. Koska hiljaisuus ei ole objekti, ei muoto.

Tavallaan vähän hauska tuo hiljaisuus, sillä hiljaisuudessa ei ole mielentoimintaa, joten sellaista tutkimista ei voi harrastaa, missä ajatuksia kulkee. Olemista lähinnä.

Tuo takaraivon kokemushan on sellainen, että muodot ovat mielessämme, maailma kelluu sisällämme. Sisältä tulevat muodot ovat yhdistyneet ulkomaailman muotojen kanssa samaksi maailmaksi. On siis vain yksi maailma, ei sisä- ja ulkomaailmaa erikseen. Mieli, missä muodot ovat toissijaisina, edustaa tässä hiljaisuutta.

Mutta tosiaan, on mahdollista tulkita havainto niin, että muodot ovat yhtä hiljaisuuden kanssa, jolloin maailma nähdään todellisena. Tämmöistä käsittelyä.

Lue lisää

Tässä on kiipeilijä siulle ajatus tohon kysymykseen minkä äärellä pyöriskelet.

Perimmäinen tarkkailija on joko valmistettu samasta asiasta kuin muodot.
Tai sitten ei.

Se on kysymys mihin emme saa vastausta.

Se on joko niin että perimmäinen tarkkailija on valmistettu samasta kuin muodot tai sitten ei.

Siihen kysymyseen voi jäädä jumiin koska siihen ei ole vastausta.

Siihen voi kehitellä kaiken näköisiä ajatuksia että vaikka perimmäinen tarkkailija on valo ja muodot saateenkaari prisman toiselle puolelle kääntyneenä. Kaiken näköisiä ajatuksia voi kehitellä.

Mutta uskon että meidän on ensin selvitettävä se, kiinnittyykö perimmäinne tarkkailija uuteen muotoon muodon kuoleman jälkeen. Se mistä perimmäinen tarkkailija on valmistettu menee todennäköisesti vielä haastavammille tasoille selvitettäväksi.

kiipijä pavunvarrell kirjoitti:

Eli tarkoitus on tässä sanoa, että tutkija ja tutkittava eivät välttämättä ole erillisiä, niinkuin varmastikin itsekin käsität. Vain jos näin on, niin silloin voidaan hiljaisuuttakin tutkia, muuten ei. Olemalla hiljaa :)

Hiljaisuutta ei voi tutkia jonain objektina ulkopuolelta, olemalla joku toinen objekti. Koska hiljaisuus ei ole objekti, ei muoto.

Tavallaan vähän hauska tuo hiljaisuus, sillä hiljaisuudessa ei ole mielentoimintaa, joten sellaista tutkimista ei voi harrastaa, missä ajatuksia kulkee. Olemista lähinnä.

Tuo takaraivon kokemushan on sellainen, että muodot ovat mielessämme, maailma kelluu sisällämme. Sisältä tulevat muodot ovat yhdistyneet ulkomaailman muotojen kanssa samaksi maailmaksi. On siis vain yksi maailma, ei sisä- ja ulkomaailmaa erikseen. Mieli, missä muodot ovat toissijaisina, edustaa tässä hiljaisuutta.

Mutta tosiaan, on mahdollista tulkita havainto niin, että muodot ovat yhtä hiljaisuuden kanssa, jolloin maailma nähdään todellisena. Tämmöistä käsittelyä.

Lue lisää

Jokaisen tiedenmiehen unelma on vastata näihin kysymyksiin.

Onko perimmäinen tarkkailija valmistettu samasta asiasta kuin muodot.

Kiinnittyykö perimmäinen tarkkailija muodon kuoleman jälkeen uuteen muotoon.

Ja tietenkin unelmoivat tekevänsä kuolemattomia muotoja.

Ekana vaan pitää tutkia muotoja, muotojen vuorovaikutusta. Maali on sitten vastaus noihin kysymyksiin.

Mind over matter on tiivistetty tuon sisälle että tutkimme muotojen vuorovaikutusta, emme vain tiedä tällä hetkellä enempää mitä wikipediassa lukee. Kun ei tiedemiehiä kiinnnosta uskoa, he haluavat tietää. Sen takia on isoja hiukkaskiihdyttimiä että saatas ees jotain irti tästä mailmasta.

samppaaa kirjoitti:

Tässä on kiipeilijä siulle ajatus tohon kysymykseen minkä äärellä pyöriskelet.

Perimmäinen tarkkailija on joko valmistettu samasta asiasta kuin muodot.
Tai sitten ei.

Se on kysymys mihin emme saa vastausta.

Se on joko niin että perimmäinen tarkkailija on valmistettu samasta kuin muodot tai sitten ei.

Siihen kysymyseen voi jäädä jumiin koska siihen ei ole vastausta.

Siihen voi kehitellä kaiken näköisiä ajatuksia että vaikka perimmäinen tarkkailija on valo ja muodot saateenkaari prisman toiselle puolelle kääntyneenä. Kaiken näköisiä ajatuksia voi kehitellä.

Mutta uskon että meidän on ensin selvitettävä se, kiinnittyykö perimmäinne tarkkailija uuteen muotoon muodon kuoleman jälkeen. Se mistä perimmäinen tarkkailija on valmistettu menee todennäköisesti vielä haastavammille tasoille selvitettäväksi.

Lue lisää

"Mutta uskon että meidän on ensin selvitettävä se, kiinnittyykö perimmäinne tarkkailija uuteen muotoon muodon kuoleman jälkeen."

Jos historiaa kelaan muistin varassa.
1. Olin aluksi valo ilman mitään käsitettävää muotoa. Muistan valon kokemuksen. Tuo valo ei liene perimmäinen tarkkailija, vaan ihmisen oma tarkkailija. Perimmäisestä tarkkailijasta emme ehkä tiedä, tarkkailijasta kyllä, mitä oelmme jo kokeneet.
2. Valosta eriydyin muodoksi, joka hengaili valossa. Oli osa valoa, tajusi suhteensa valoon. Tapahtui projektio tuosta valosta jonkinverran eriytyneeksi valomuodoksi.
3. projisoitu valomuoto teki toisen projektion: projisoiduin materiakehon sisälle valomuotoineni. Tuo valomuoto edustaa tietoisuutta kehossa, keho ei mitään tajua.

Jos ajatellaan samaa takaperin, niin sellaista saattaa tapahtua kehomuodon kuoltua. Palaan takaisin puhtaaksi valoksi ainakin hetkeksi ja jatkan siitä mihin jäin. Näin on tapahtunut ennenkin, ja tuo on muistissa. Tästä vielä eteenpäin, niin synnyn uudelleen toiseen kehoon, tämä näyttää varmalta historiani valossa. Enkä pane edes hanttiin. Kierto on loputonta kai.

Perimmäisestä tarkkailijasta en tiedä, syntyykö lainkaan. Tämä tarkkailija kyllä, joka on eriytynyt alkuvalosta, ollen kyllä edelleen siinä. Me emme koskaan lähde mihinkään kokonaan eroon mihinkään, vaikka näyttäisi siltä ulospäin.

Meditaation koen paluuksi alkupisteeseen. Buddhalaisten jhanoilla on yhtymäkohtaa näille tiloille, joita muistan. Neljäs jhana on tuo eriytymätön alkuvaloni näin näppituntumalta. Se on abstraktia tietoisuuden valoa, ei sellaista kuin auringon valon nyt täällä näemme.

Lähestyn tuota tilaa siinä hetkittäisessä tilassa, jota nimitän "takaraivotilaksi". Se on ulospäinsuuntautunut tila. Mutta se on tyyni hurmos, tuo alkutila oli vielä enemmän. Jotain vielä tyynempää, vielä laajempaa, kokonaisempaa. Se on enemmän kuin rauha tai ilo.

Tämä vastaa itselleni kokemuksen kautta, mutta ei vastaa toiselle, koska tätä en pysty todistamaan. Juuri tämä muisti aikaansai meditaatioharrastuksen syntymisen silloisella lestadiolaispojalla kymmeniä vuosia sitten. Vanhoilliset lestadiolaispojat ei näitä tuumi ilman tuollaisia yllykkeitä, sillä meidät on kasvatettu fundiskristillisyyteen. Ei siellä mitään persoonallista kaikkivaltiasta jumalaa ole.

Tämä kyllä näyttää uskonnolliselta, mutta on eräs syy tämän elämän meditaatioinnolle. Paluu pysyvästi alkuun, sinne mistä lähdin.

kiipijä pavunvarrell kirjoitti:

Eli tarkoitus on tässä sanoa, että tutkija ja tutkittava eivät välttämättä ole erillisiä, niinkuin varmastikin itsekin käsität. Vain jos näin on, niin silloin voidaan hiljaisuuttakin tutkia, muuten ei. Olemalla hiljaa :)

Hiljaisuutta ei voi tutkia jonain objektina ulkopuolelta, olemalla joku toinen objekti. Koska hiljaisuus ei ole objekti, ei muoto.

Tavallaan vähän hauska tuo hiljaisuus, sillä hiljaisuudessa ei ole mielentoimintaa, joten sellaista tutkimista ei voi harrastaa, missä ajatuksia kulkee. Olemista lähinnä.

Tuo takaraivon kokemushan on sellainen, että muodot ovat mielessämme, maailma kelluu sisällämme. Sisältä tulevat muodot ovat yhdistyneet ulkomaailman muotojen kanssa samaksi maailmaksi. On siis vain yksi maailma, ei sisä- ja ulkomaailmaa erikseen. Mieli, missä muodot ovat toissijaisina, edustaa tässä hiljaisuutta.

Mutta tosiaan, on mahdollista tulkita havainto niin, että muodot ovat yhtä hiljaisuuden kanssa, jolloin maailma nähdään todellisena. Tämmöistä käsittelyä.

Lue lisää

"On siis vain yksi maailma, ei sisä- ja ulkomaailmaa erikseen. Mieli, missä muodot ovat toissijaisina, edustaa tässä hiljaisuutta. "

Olet todella lähellä isoa oivallusta, muttet vielä taida huomata sitä itse. Kaikki lukon osat eivät ole vielä paikoillaan, joten käännetään varovasti avainta lisää?

Oletko koskaan meditoidessa kiinnittänyt huomion siihen, miten mieli toimii?

Ensin tulee aistidataa, em. näköaisti. Sitten tulee huomion kiinnittäminen eli kokonaisuudesta poimitaan jokin asia. Syntyy havainto. Tuo havainto menee analysoitavaksi (muisti pääroolissa) ja syntyy reaktio. Reaktio puolestaan tunnistetaan (jälleen muisti) ja sitä kutsumme kokemukseksi. Lopuksi kokemukselle annetaan nimi, em. ilo. Sitten kokemus arvioidaan:hyvä, neutraali tai huono. Tämä on jatkuva luuppi, mikä tapahtuu meissä.

Muisti on mukana kaikessa tulkinnassa, arvioinnissa ja analyysissa. Se on hyödyllinen ja haitallinen yhtäaikaa. Hyödyllinen käytännön asioissa ja erittäin haitallinen siinä mielessä, että se aiheuttaa ehdollistumisen. Olet varmaan tutustunut ajatukseen, mutta varmuuden vuoksi...

Ehdollistuminen tarkoittaa sitä, että asioita tulkitaan aina tiettyjen ajatusmallien mukaan. Tämä on oikein, tämä on väärin. Tästä minä pidän, tästä en pidä. Kaikki oletukset, ideat, konseptit, mielipiteet jne. ovat ehdollistumista. Jotkin on helppo nostaa pintaan ja nähdä. Jotkut ovat todella syvällä.

"Niin tuossa on sellainen ajatus takana, että koska asiat ja muodot muuttuvat, niin ne arvotetaan toisijaisiksi."

Kuten huomasit itsekin jo, tämä lause on ehdollistumista. Puhdas olettamus. Muuttuvalla on vähemmän arvoa- se on puhdas olettamus. Hiljaisuudesta nousee muotoja ja ne palaavat siihen -puhdas olettamus. Hiljaisuus on ensin-puhdas olettamus. Ja myös dualismia, kuten sanoit.

"mahdollista tulkita havainto niin, että muodot ovat yhtä hiljaisuuden kanssa,"

Tämä menee todella syvälle ja tässä on em. zenin ydin. Tämä ei ole enää dualismia, mutta...se on ehdollistumista edelleen. Miten niin? Ja mielesi tarjoaa sinulle vastausta (runollisesti):

"kun emme ajattele, niin kai sitten (hiljaisuutta) voi tutkia?"

Pelkät aistit meditaatiossa, pysyttele vain hiljaisuudessa. Älä kiinnitä mihinkään erityistä huomiota. Ajatus tulee, anna sen mennä. Tunne tulee, anna senkin mennä. Ei siis takertumista mihinkään tai minkään asian poimintaa erilleen. Kaikki vain tapahtuu. Se saattaa kestää tai tulla hyvinkin nopeasti. Jos se on stabiili tilan, niin tutki silloin tätä: "Hiljaisuus ei ole objekti, ei muoto."

Onko tuo todella totta? Mitä se tarkoittaa siinä tilassa? Mikä se sitten on? Mistä tiedät, että on jokin hiljaisuus? Mistä tiedät, että on muotoja? Ei sanoja tai tulkintoja, pelkästään tunnustelua -kokemalla suoraan. Vähän kuin tunnustelisit pimeässä ympärille tai kelluisit vain syvemmälle ...

Et voi tavoittaa sitä ajatuksella, et voi etsiä sitä ajatuksetta.

ZenKivi kirjoitti:

"On siis vain yksi maailma, ei sisä- ja ulkomaailmaa erikseen. Mieli, missä muodot ovat toissijaisina, edustaa tässä hiljaisuutta. "

Olet todella lähellä isoa oivallusta, muttet vielä taida huomata sitä itse. Kaikki lukon osat eivät ole vielä paikoillaan, joten käännetään varovasti avainta lisää?

Oletko koskaan meditoidessa kiinnittänyt huomion siihen, miten mieli toimii?

Ensin tulee aistidataa, em. näköaisti. Sitten tulee huomion kiinnittäminen eli kokonaisuudesta poimitaan jokin asia. Syntyy havainto. Tuo havainto menee analysoitavaksi (muisti pääroolissa) ja syntyy reaktio. Reaktio puolestaan tunnistetaan (jälleen muisti) ja sitä kutsumme kokemukseksi. Lopuksi kokemukselle annetaan nimi, em. ilo. Sitten kokemus arvioidaan:hyvä, neutraali tai huono. Tämä on jatkuva luuppi, mikä tapahtuu meissä.

Muisti on mukana kaikessa tulkinnassa, arvioinnissa ja analyysissa. Se on hyödyllinen ja haitallinen yhtäaikaa. Hyödyllinen käytännön asioissa ja erittäin haitallinen siinä mielessä, että se aiheuttaa ehdollistumisen. Olet varmaan tutustunut ajatukseen, mutta varmuuden vuoksi...

Ehdollistuminen tarkoittaa sitä, että asioita tulkitaan aina tiettyjen ajatusmallien mukaan. Tämä on oikein, tämä on väärin. Tästä minä pidän, tästä en pidä. Kaikki oletukset, ideat, konseptit, mielipiteet jne. ovat ehdollistumista. Jotkin on helppo nostaa pintaan ja nähdä. Jotkut ovat todella syvällä.

"Niin tuossa on sellainen ajatus takana, että koska asiat ja muodot muuttuvat, niin ne arvotetaan toisijaisiksi."

Kuten huomasit itsekin jo, tämä lause on ehdollistumista. Puhdas olettamus. Muuttuvalla on vähemmän arvoa- se on puhdas olettamus. Hiljaisuudesta nousee muotoja ja ne palaavat siihen -puhdas olettamus. Hiljaisuus on ensin-puhdas olettamus. Ja myös dualismia, kuten sanoit.

"mahdollista tulkita havainto niin, että muodot ovat yhtä hiljaisuuden kanssa,"

Tämä menee todella syvälle ja tässä on em. zenin ydin. Tämä ei ole enää dualismia, mutta...se on ehdollistumista edelleen. Miten niin? Ja mielesi tarjoaa sinulle vastausta (runollisesti):

"kun emme ajattele, niin kai sitten (hiljaisuutta) voi tutkia?"

Pelkät aistit meditaatiossa, pysyttele vain hiljaisuudessa. Älä kiinnitä mihinkään erityistä huomiota. Ajatus tulee, anna sen mennä. Tunne tulee, anna senkin mennä. Ei siis takertumista mihinkään tai minkään asian poimintaa erilleen. Kaikki vain tapahtuu. Se saattaa kestää tai tulla hyvinkin nopeasti. Jos se on stabiili tilan, niin tutki silloin tätä: "Hiljaisuus ei ole objekti, ei muoto."

Onko tuo todella totta? Mitä se tarkoittaa siinä tilassa? Mikä se sitten on? Mistä tiedät, että on jokin hiljaisuus? Mistä tiedät, että on muotoja? Ei sanoja tai tulkintoja, pelkästään tunnustelua -kokemalla suoraan. Vähän kuin tunnustelisit pimeässä ympärille tai kelluisit vain syvemmälle ...

Et voi tavoittaa sitä ajatuksella, et voi etsiä sitä ajatuksetta.

Lue lisää

Ihailtava kokonaisuus tuo teksti. Loppuu vielä niin ah maukkaaseen kliseeseen, mikä vielä pitää paikansakin. Niinkuin ehkä huomaat, tykkään enemmän kehua kuin haukkua. Tykkään huomata hyödyllisiä asioita, jättää vähemmän hyödylliset huomiotta.

Mielen toiminnan kertaaminen on paikallaan.Useammastakin lähteestä on tullut tuo sama viime aikoina: anna mennä vaan, jätä kaikki. Tätä ei voi sanoa kaikille, sillä vain harva pystyy jättämään kaiken. Ei voi jättää, jos ei tiedä mitä jättää. Harva tietää kuka egollisesti edes on ja mitä pitäisi jättää, jota jättäisi kaiken.

Harjoitus siis jatkuu teemalla kaiken jättäminen.

kiipijä kirjoitti:

Ihailtava kokonaisuus tuo teksti. Loppuu vielä niin ah maukkaaseen kliseeseen, mikä vielä pitää paikansakin. Niinkuin ehkä huomaat, tykkään enemmän kehua kuin haukkua. Tykkään huomata hyödyllisiä asioita, jättää vähemmän hyödylliset huomiotta.

Mielen toiminnan kertaaminen on paikallaan.Useammastakin lähteestä on tullut tuo sama viime aikoina: anna mennä vaan, jätä kaikki. Tätä ei voi sanoa kaikille, sillä vain harva pystyy jättämään kaiken. Ei voi jättää, jos ei tiedä mitä jättää. Harva tietää kuka egollisesti edes on ja mitä pitäisi jättää, jota jättäisi kaiken.

Harjoitus siis jatkuu teemalla kaiken jättäminen.

Lue lisää

Onko sillä sinulle jotain merkitystä että useammasta lähteestä on tullut?

Sattumaa vain, vaikko enkeleiden ohjausta.

Jos enkeleiden ohjausta, alkaa harmittamaan kun ei näen heitä. Tai kun ei tule tilanteisiin minkä olettaa olevan enkeleiden lähettämiä.

Itse en ihan noin avosylin ottaisi seuraavaa teemaa vastaan. Vaan hetken aikaa miettisin miksi nyt pitäisi muuttaa teemaa ja onko se mitä oikeasti haluan. Vai vain hetken mielijohde.

kiipijä kirjoitti:

Ihailtava kokonaisuus tuo teksti. Loppuu vielä niin ah maukkaaseen kliseeseen, mikä vielä pitää paikansakin. Niinkuin ehkä huomaat, tykkään enemmän kehua kuin haukkua. Tykkään huomata hyödyllisiä asioita, jättää vähemmän hyödylliset huomiotta.

Mielen toiminnan kertaaminen on paikallaan.Useammastakin lähteestä on tullut tuo sama viime aikoina: anna mennä vaan, jätä kaikki. Tätä ei voi sanoa kaikille, sillä vain harva pystyy jättämään kaiken. Ei voi jättää, jos ei tiedä mitä jättää. Harva tietää kuka egollisesti edes on ja mitä pitäisi jättää, jota jättäisi kaiken.

Harjoitus siis jatkuu teemalla kaiken jättäminen.

Lue lisää

"alkutila oli vielä enemmän. Jotain vielä tyynempää, vielä laajempaa, kokonaisempaa. Se on enemmän kuin rauha tai ilo."

Positiivisuus asioihin on hyvä juttu, mutta et tarvitse sitä. Jos etsit jotain enemmän, niin pudota sekin pois.

Mitä jos pistät sivuun kaikki konseptit todellisuudesta, olemisesta ja olemattomuudesta, hiljaisuudesta ja valosta, tarkkailijasta ja tarkkailtavasta? Jätä ainoastaan se mitä tapahtuu? Mitä on? Just What is -se kuuluisa lause.

"Ei voi jättää, jos ei tiedä mitä jättää."

Onko tämä totta?

"Me emme koskaan lähde mihinkään kokonaan eroon mihinkään, vaikka näyttäisi siltä ulospäin."

Vai tämä? Onko tämä se mitä et halua jättää? Mitä tapahtuu jos poistat hiljaisuudesta kaikki ominaisuudet? Mikä hiljaisuudessa on se pysyvä? Onko hiljaisuus todella pysyvä, kaiken perusta? Vai haluatko tarrata ajatukseen, että se on pysyvä? Haluatko tarrata ajatukseen siitä, että on jotain pysyvää?

Tuota, jatketaanko vielä hiukan? Tämä on monella tapaa mielenkiintoinen asia, johon olen törmännyt toisinaan. Pari kysymystä, kun yritän ymmärtää miten ajattelet...

Millä perusteella teet päätelmän, että vaikkapa minä olen kiinnittynyt ajatukseen ykseydestä? Tai, että ykseys olisi edes jokin lopullinen tai absoluuttinen tila ihmisessä?

Millä perusteella teet päätelmän, että kyseessä on pelkkä ajatus eikä todellinen kokemus? Jos teet vaikkapa puita mökillä ja se tuottaa mielihyvää, niin onko se todellinen kokemus? Jos taas koet ystävyyttä jonkun kanssa, niin onko se todellinen kokemus vai ajatus, joka tuottaa mielihyvää?

ZenKivi kirjoitti:

Tuota, jatketaanko vielä hiukan? Tämä on monella tapaa mielenkiintoinen asia, johon olen törmännyt toisinaan. Pari kysymystä, kun yritän ymmärtää miten ajattelet...

Millä perusteella teet päätelmän, että vaikkapa minä olen kiinnittynyt ajatukseen ykseydestä? Tai, että ykseys olisi edes jokin lopullinen tai absoluuttinen tila ihmisessä?

Millä perusteella teet päätelmän, että kyseessä on pelkkä ajatus eikä todellinen kokemus? Jos teet vaikkapa puita mökillä ja se tuottaa mielihyvää, niin onko se todellinen kokemus? Jos taas koet ystävyyttä jonkun kanssa, niin onko se todellinen kokemus vai ajatus, joka tuottaa mielihyvää?

Lue lisää

No siis olet klassinen tapaus. Koet tietyn ajatusketjun mikä saa sinut tuntemaan hyvää oloa. Ja vahvistat sitä hyvää oloa keksimällä että hyvä olo on yhteys johonkin todelliseen.

Miten hyvä olo tulisikaan siitä että voittaa lotossa. Olisiko se ajatuksen luoma hormooni mylläkkä vai yhteys rahaan?

samppaaa kirjoitti:

No siis olet klassinen tapaus. Koet tietyn ajatusketjun mikä saa sinut tuntemaan hyvää oloa. Ja vahvistat sitä hyvää oloa keksimällä että hyvä olo on yhteys johonkin todelliseen.

Miten hyvä olo tulisikaan siitä että voittaa lotossa. Olisiko se ajatuksen luoma hormooni mylläkkä vai yhteys rahaan?

Lue lisää

Spoileri. Sinun tapauksessa keksisit hyvän olon olevan jonkin sortin yhteys johonkin. Sen sijaan että se olisi yksinkertainen ajatuksen luoma turvan ja hyvän olon tunne.

samppaaa kirjoitti:

No siis olet klassinen tapaus. Koet tietyn ajatusketjun mikä saa sinut tuntemaan hyvää oloa. Ja vahvistat sitä hyvää oloa keksimällä että hyvä olo on yhteys johonkin todelliseen.

Miten hyvä olo tulisikaan siitä että voittaa lotossa. Olisiko se ajatuksen luoma hormooni mylläkkä vai yhteys rahaan?

Lue lisää

Et vastannut kysymykseen. En kysynyt mielipidettäsi uudestaan vaan sen perusteluja? Mutta ei se haittaa, tuosta jälkimmäisestä käy ilmi mitä haet takaa.

Sitten jatkokysymys:
pystytkö erottamaan itsessäsi ajattelun aiheuttaman reaktion ja jonkin kokemuksen aiheuttaman reaktion? Jos vaikkapa ajattelet jotain asiaa ja se tuottaa mielihyvää, niin näetkö saman tien mistä se tulee? Tai jos joku sanoo sinulle jotain ja vastustat kiivaasti ajatusta, niin näetkö saman tien mistä vastustus tulee? Ja en puhu nyt älyllisestä analyysista vaan todellisena huomiona siinä itse tilanteessa?

ZenKivi kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen. En kysynyt mielipidettäsi uudestaan vaan sen perusteluja? Mutta ei se haittaa, tuosta jälkimmäisestä käy ilmi mitä haet takaa.

Sitten jatkokysymys:
pystytkö erottamaan itsessäsi ajattelun aiheuttaman reaktion ja jonkin kokemuksen aiheuttaman reaktion? Jos vaikkapa ajattelet jotain asiaa ja se tuottaa mielihyvää, niin näetkö saman tien mistä se tulee? Tai jos joku sanoo sinulle jotain ja vastustat kiivaasti ajatusta, niin näetkö saman tien mistä vastustus tulee? Ja en puhu nyt älyllisestä analyysista vaan todellisena huomiona siinä itse tilanteessa?

Lue lisää

Olen lukenut elämäni aikana paljon psykologiasta ja tämä tieto näyttää minulle paljon reagoinneistani sekä muiden reagoinneista.

Keskustelin kerran ihmisen kanssa joka puhui toisen auran lukemisesta kun itse näin tilanteen neuropsykologin silmistä.

En vain ymmärrä miksi toisen tunteiden tulkitsemiseksi pitää keksiä hienoja aura energian lukemis asioita. Sanoisivat yksinkertaisesti, tunnen tunteesi. "luen auraasi". Missä helvetin lapsien hiekkalaatikolla muka eletään leikkien teräsmiehiä tai jotain aura energioiden lukijoita. "I feel your aura, o fuck, i feel your feelings, it's called biology"

Enkä muuten vastusta sitä millään tavalla että haluaa ajatella ykseys juttuja, ja niiden hyvän olon tunteiden olettavan olevan yhteys. Haluan vain antaa mielipiteeni ja kysyä lopulta kysymyksen että ymmärrätkö kantani?

samppaaa kirjoitti:

Olen lukenut elämäni aikana paljon psykologiasta ja tämä tieto näyttää minulle paljon reagoinneistani sekä muiden reagoinneista.

Keskustelin kerran ihmisen kanssa joka puhui toisen auran lukemisesta kun itse näin tilanteen neuropsykologin silmistä.

En vain ymmärrä miksi toisen tunteiden tulkitsemiseksi pitää keksiä hienoja aura energian lukemis asioita. Sanoisivat yksinkertaisesti, tunnen tunteesi. "luen auraasi". Missä helvetin lapsien hiekkalaatikolla muka eletään leikkien teräsmiehiä tai jotain aura energioiden lukijoita. "I feel your aura, o fuck, i feel your feelings, it's called biology"

Enkä muuten vastusta sitä millään tavalla että haluaa ajatella ykseys juttuja, ja niiden hyvän olon tunteiden olettavan olevan yhteys. Haluan vain antaa mielipiteeni ja kysyä lopulta kysymyksen että ymmärrätkö kantani?

Lue lisää

Sama kysymys toisessa muodossa:
Jos vaikkapa suutut, niin näetkö sen suuttumisen syyn samantien vai vasta jälkeenpäin analysoimalla tai käyttämällä psykologiaa?

ZenKivi kirjoitti:

Sama kysymys toisessa muodossa:
Jos vaikkapa suutut, niin näetkö sen suuttumisen syyn samantien vai vasta jälkeenpäin analysoimalla tai käyttämällä psykologiaa?

Riippuu tietenkin tilanteesta. Joissain tilanteessa huomaan heti. Saatan myös antautua sille reaktiolle koska turha sen on elämää tukahduttaa. Joskus jälkeenpäin analysoin. Riippuu paljon siitä onko millainen elämäntilanne muuten menossa. Jos on meditaation jakso meneillään, näen reaktioni melko varmasti. Jos on koulu projekti menossa tuskin tilanteessa jään katselemaan reaktioni syytä.

Tämänhän nyt tulisi olla ihan kristallin kirkasta jo ilman kysymistä.

ZenKivi kirjoitti:

Sama kysymys toisessa muodossa:
Jos vaikkapa suutut, niin näetkö sen suuttumisen syyn samantien vai vasta jälkeenpäin analysoimalla tai käyttämällä psykologiaa?

Myötätunnosta teitä kohtaanhan kerron mieltänne avaavaa informaatiota että pääsette eteenpäin.

samppaaa kirjoitti:

Riippuu tietenkin tilanteesta. Joissain tilanteessa huomaan heti. Saatan myös antautua sille reaktiolle koska turha sen on elämää tukahduttaa. Joskus jälkeenpäin analysoin. Riippuu paljon siitä onko millainen elämäntilanne muuten menossa. Jos on meditaation jakso meneillään, näen reaktioni melko varmasti. Jos on koulu projekti menossa tuskin tilanteessa jään katselemaan reaktioni syytä.

Tämänhän nyt tulisi olla ihan kristallin kirkasta jo ilman kysymistä.

Lue lisää

"Riippuu paljon siitä onko millainen elämäntilanne muuten menossa. Jos on meditaation jakso meneillään, näen reaktioni melko varmasti. Jos on koulu projekti menossa tuskin tilanteessa jään katselemaan reaktioni syytä."

Kiva kun toit sen omilla sanoillasi pinnalle. Tämä on syy se, miksi ajattelin, että voisit kokeilla myös toisenlaisia meditaatioita ja tutkia mitä sinussa tapahtuu. Kysymys ei ole siitä, näetkö miten mielesi toimii kun kaikki on hyvin ja tasapainoista. Kysymys on siitä, että saavutat tasapainon ja näet miten mielesi toimii vaikka kaikki menee peetä. Ja myös ilman meditaatiota.

"Enkä muuten vastusta sitä millään tavalla että haluaa ajatella ykseys juttuja, ja niiden hyvän olon tunteiden olettavan olevan yhteys."

Tämä on toinen ero. Kun sinulla on se tasapaino koko ajan tai edes suurimman osan aikaa, niin näet mikä tulee mistäkin. Olet tietoinen siitä, että tämä reaktio tuli ajatuksesta. Tai tämä ajatus tuli toisesta ajatuksesta. Näet miten mielesi toimii käytännössä -ei pelkästään teoriassa.

Käytit ilmaisua "leposyke", minä voisin sanoa että tarpeeksi syvällä EKG ei näytä enää mitään. Mieli on täysin hiljaa ja liikkumatta. Ei ajatuksia lainkaan, ei kuvia päässä, ei fiiliksiä. Pelkkä tyhjyys, aistidataa tietysti tulee mutta sekin menee analysoimatta läpi. Ei kiinnittymistä mihinkään ajatukseen tai fiilikseen.
Se tila on kuin on/off. Jos tarvitsee ajatella, niin kytketään se päälle. Jos sitä ei tarvita, niin annetaan sen olla. Kokemuksia ja reaktioita saattaa tietysti tulla ja tuleekin, mutta ajatus on silti off. Ei analyysia, ei vertailua, ei tämä tuntuu hyvältä tai tätä en halua....

"Enkä muuten vastusta sitä millään tavalla että haluaa ajatella ykseys juttuja,"

En tiedä selvensikö tuo ylempi sepustus tätä asiaa millään tavalla. Ehkä se vain sekoitti. Mutta sitä yritin sanoa, että vaikkapa minulle on ero suoran kokemuksen välillä ja ajattelusta tulevan kokemuksen välillä. Jos saan reaktion jostain ajatuksesta, niin se yleensä on naurua itselle kun huomaa miten järjettömiä juttuja päässä liikkuu. Ja silloin on aika pistää kytkin off-asentoon.

Jos taas kysyisit, mistä tietää että jokin ei tule alitajunnasta, niin se olisi loistava kysymys ja siihen meditaatio on myös hyvä väline. Kaikkea sopii ja pitää epäillä, ihan kaikkea. Myös sitä, että kokee itsensä vapaaksi kaikesta.

"Haluan vain antaa mielipiteeni ja kysyä lopulta kysymyksen että ymmärrätkö kantani?"

Ymmärrän. Mutta minulla itselläni ei ole useimmiten mitään varmaa kantaa tai mielipidettä. Zenissä yksi opettaja tosin sanoi: "Kaikki mitä ajattelet on väärin." Siitä olen kyllä samaa mieltä, joten löytyi ainakin yksi. Tai toinen on ehkä se, että aina pitää jatkaa etsimistä. Ei takertua mihinkään, ei ykseyteen eikä vapauteen. Aina voi mennä syvemmälle.

ZenKivi kirjoitti:

"Riippuu paljon siitä onko millainen elämäntilanne muuten menossa. Jos on meditaation jakso meneillään, näen reaktioni melko varmasti. Jos on koulu projekti menossa tuskin tilanteessa jään katselemaan reaktioni syytä."

Kiva kun toit sen omilla sanoillasi pinnalle. Tämä on syy se, miksi ajattelin, että voisit kokeilla myös toisenlaisia meditaatioita ja tutkia mitä sinussa tapahtuu. Kysymys ei ole siitä, näetkö miten mielesi toimii kun kaikki on hyvin ja tasapainoista. Kysymys on siitä, että saavutat tasapainon ja näet miten mielesi toimii vaikka kaikki menee peetä. Ja myös ilman meditaatiota.

"Enkä muuten vastusta sitä millään tavalla että haluaa ajatella ykseys juttuja, ja niiden hyvän olon tunteiden olettavan olevan yhteys."

Tämä on toinen ero. Kun sinulla on se tasapaino koko ajan tai edes suurimman osan aikaa, niin näet mikä tulee mistäkin. Olet tietoinen siitä, että tämä reaktio tuli ajatuksesta. Tai tämä ajatus tuli toisesta ajatuksesta. Näet miten mielesi toimii käytännössä -ei pelkästään teoriassa.

Käytit ilmaisua "leposyke", minä voisin sanoa että tarpeeksi syvällä EKG ei näytä enää mitään. Mieli on täysin hiljaa ja liikkumatta. Ei ajatuksia lainkaan, ei kuvia päässä, ei fiiliksiä. Pelkkä tyhjyys, aistidataa tietysti tulee mutta sekin menee analysoimatta läpi. Ei kiinnittymistä mihinkään ajatukseen tai fiilikseen.
Se tila on kuin on/off. Jos tarvitsee ajatella, niin kytketään se päälle. Jos sitä ei tarvita, niin annetaan sen olla. Kokemuksia ja reaktioita saattaa tietysti tulla ja tuleekin, mutta ajatus on silti off. Ei analyysia, ei vertailua, ei tämä tuntuu hyvältä tai tätä en halua....

"Enkä muuten vastusta sitä millään tavalla että haluaa ajatella ykseys juttuja,"

En tiedä selvensikö tuo ylempi sepustus tätä asiaa millään tavalla. Ehkä se vain sekoitti. Mutta sitä yritin sanoa, että vaikkapa minulle on ero suoran kokemuksen välillä ja ajattelusta tulevan kokemuksen välillä. Jos saan reaktion jostain ajatuksesta, niin se yleensä on naurua itselle kun huomaa miten järjettömiä juttuja päässä liikkuu. Ja silloin on aika pistää kytkin off-asentoon.

Jos taas kysyisit, mistä tietää että jokin ei tule alitajunnasta, niin se olisi loistava kysymys ja siihen meditaatio on myös hyvä väline. Kaikkea sopii ja pitää epäillä, ihan kaikkea. Myös sitä, että kokee itsensä vapaaksi kaikesta.

"Haluan vain antaa mielipiteeni ja kysyä lopulta kysymyksen että ymmärrätkö kantani?"

Ymmärrän. Mutta minulla itselläni ei ole useimmiten mitään varmaa kantaa tai mielipidettä. Zenissä yksi opettaja tosin sanoi: "Kaikki mitä ajattelet on väärin." Siitä olen kyllä samaa mieltä, joten löytyi ainakin yksi. Tai toinen on ehkä se, että aina pitää jatkaa etsimistä. Ei takertua mihinkään, ei ykseyteen eikä vapauteen. Aina voi mennä syvemmälle.

Lue lisää

Vinkiks voin sanoa että viime kesänä sain kaverini uskomaan ettei big bangiä ole olemassa, menneisyys on vain hänen keskuksesta laajeneva uloke, harha, kaikki on yhtä. Big bang myös vain yksi osa hänen keskuksesta laajenevaa energiaa.

Minullakaan ei ole kantaa suuntaan tai toiseen. Minun kantani vain aina vastustaa sinun kantaasi. Jos siis sinulla on käsitys koettavana. Etkä vain totea että pihka tuoksuu hyvältä. Tai muuta sellasta kivaa mitä myö ihmisinä voidaan yhessä harrastaa. Näkemykset aina luo ristiriitoja mitkä johtaa kärsimyksiin. Siksi horjutan kaikkia mielipiteitä. Jos kerrot minulle että naiset kainalonkarvoilla on vähän outo juttu niin opetan että se johtuu siitä ettet ole tottunut heihin. Tai sitte lyön läsärin poskelle.

samppaaa kirjoitti:

Vinkiks voin sanoa että viime kesänä sain kaverini uskomaan ettei big bangiä ole olemassa, menneisyys on vain hänen keskuksesta laajeneva uloke, harha, kaikki on yhtä. Big bang myös vain yksi osa hänen keskuksesta laajenevaa energiaa.

Minullakaan ei ole kantaa suuntaan tai toiseen. Minun kantani vain aina vastustaa sinun kantaasi. Jos siis sinulla on käsitys koettavana. Etkä vain totea että pihka tuoksuu hyvältä. Tai muuta sellasta kivaa mitä myö ihmisinä voidaan yhessä harrastaa. Näkemykset aina luo ristiriitoja mitkä johtaa kärsimyksiin. Siksi horjutan kaikkia mielipiteitä. Jos kerrot minulle että naiset kainalonkarvoilla on vähän outo juttu niin opetan että se johtuu siitä ettet ole tottunut heihin. Tai sitte lyön läsärin poskelle.

Lue lisää

Heh, pidän sinun mielestäsi jollain kieroutuneella tavalla. Ja koska kummallakaan ei ole kantaa suuntaan eikä toiseen, niin mistä me oikeastaan puhumme?

Minusta tuntuu koko ajan, että olemme päätyneet eri teitä samaan tulokseen (tai ei-tulokseen) mutta johtopäätökset ja kokemukset ovat tyystin erilaiset? Olenko täysin hakoteillä, korjaa jos menen väärään suuntaan? Puhunko jonkin sortin nihilistin kanssa?

ZenKivi kirjoitti:

Heh, pidän sinun mielestäsi jollain kieroutuneella tavalla. Ja koska kummallakaan ei ole kantaa suuntaan eikä toiseen, niin mistä me oikeastaan puhumme?

Minusta tuntuu koko ajan, että olemme päätyneet eri teitä samaan tulokseen (tai ei-tulokseen) mutta johtopäätökset ja kokemukset ovat tyystin erilaiset? Olenko täysin hakoteillä, korjaa jos menen väärään suuntaan? Puhunko jonkin sortin nihilistin kanssa?

Lue lisää

No emmää. Kohan vaa testasin tätä ajatus-> hormoonit -> olettamus (ykseys tunne yhteys) turpaan veto tekniikkaa kun mahdollisuus tuli. Eihän sitä harjottelematta mitään käsitettä pysty masteroimaan. Nyt voin hyvin yksinkertasesti selittää argumentin ykseydestä puhuville että tuonkin näkemysen pystyy kääntämään hyvin helposti päälaelleen.

Miulla on oma pikku käsitys elämästä.

Jos vaikka kerron vähän siitä, katsotaan keksimmekö jotain käsitettä mikä riitelee sitä vastaan. Sekä olisi hauska kuulla uusia mielipiteitä asiasta.

Tämä on hyvin tylsä näkemys siitä mikä homma on tällä hetkellä meineillään, mihin olemme matkalla ja mistä olemme tulossa.

Tiivistän tämän siemeneksi mikä voi mielessäsi kukkia minkä näköiseksi kukkiikaan.

Lähdimme liikkeelle, yhdessä kohtaa matkaa, ihan vain 13 683 elämää sitten olimme apinoita jotka olivat loogisen mielen kehitys asteella suunnitellen miten hunajaa kerätään ampiais pesästä kepeillä. Elämä elämältä laitoimme DNA:mme paineen alle ja puristimme siitä lisää loogisuutta irti. Kuolimme ja kiinnityimme suoraan samankaltaiseen DNA:han kiinni ja jatkoimme tuon DNA:n pistämistä paineen alle kunnes se oli niin kehittynyt että löi kivillä kipinää että syntyi tuli. Matka jatkui ja saavutimme tämän hetken missä pistämme kohta teknologiaa kiinni kehoomme. Emme kehittyneet leijjoniksi tai delfiineiksi, syystä tai toisesta johtuen, valinnoistamme, kehityimme kädellisiksi. Mikä lieneekään leijona polun huippu, taikka delfiini polun. Puhumattakaan niistä lukemattomista eri muodoista mitä ympärillämme vallitseva universumi sisältää. Elämä elämältä kiipeämme tätä kädellisen DNA:n polkua ylöspäin.

samppaaa kirjoitti:

No emmää. Kohan vaa testasin tätä ajatus-> hormoonit -> olettamus (ykseys tunne yhteys) turpaan veto tekniikkaa kun mahdollisuus tuli. Eihän sitä harjottelematta mitään käsitettä pysty masteroimaan. Nyt voin hyvin yksinkertasesti selittää argumentin ykseydestä puhuville että tuonkin näkemysen pystyy kääntämään hyvin helposti päälaelleen.

Miulla on oma pikku käsitys elämästä.

Jos vaikka kerron vähän siitä, katsotaan keksimmekö jotain käsitettä mikä riitelee sitä vastaan. Sekä olisi hauska kuulla uusia mielipiteitä asiasta.

Tämä on hyvin tylsä näkemys siitä mikä homma on tällä hetkellä meineillään, mihin olemme matkalla ja mistä olemme tulossa.

Tiivistän tämän siemeneksi mikä voi mielessäsi kukkia minkä näköiseksi kukkiikaan.

Lähdimme liikkeelle, yhdessä kohtaa matkaa, ihan vain 13 683 elämää sitten olimme apinoita jotka olivat loogisen mielen kehitys asteella suunnitellen miten hunajaa kerätään ampiais pesästä kepeillä. Elämä elämältä laitoimme DNA:mme paineen alle ja puristimme siitä lisää loogisuutta irti. Kuolimme ja kiinnityimme suoraan samankaltaiseen DNA:han kiinni ja jatkoimme tuon DNA:n pistämistä paineen alle kunnes se oli niin kehittynyt että löi kivillä kipinää että syntyi tuli. Matka jatkui ja saavutimme tämän hetken missä pistämme kohta teknologiaa kiinni kehoomme. Emme kehittyneet leijjoniksi tai delfiineiksi, syystä tai toisesta johtuen, valinnoistamme, kehityimme kädellisiksi. Mikä lieneekään leijona polun huippu, taikka delfiini polun. Puhumattakaan niistä lukemattomista eri muodoista mitä ympärillämme vallitseva universumi sisältää. Elämä elämältä kiipeämme tätä kädellisen DNA:n polkua ylöspäin.

Lue lisää

Olisiko sinulla "pikku" käsitystä myös maailmankaikkeudesta tai miksi jotain on ylipäätään olemassa? Jätit myös tarkoituksen tältä elämältä pois? Vai onko sitä? Tai onko se ylipäätään tarpeellista sinulle? Miksi sinun mielestäsi ihmiset miettivät sitä ja kuolemanjälkeistä elämää niin paljon? Tai ovat tahallaan miettimättä tai vain "puuhaavat kaikenlaista outoa ja loppuajan jatkavat selviytymistä" ? En muista kenen lause tuo viimeinen oli...

ZenKivi kirjoitti:

Olisiko sinulla "pikku" käsitystä myös maailmankaikkeudesta tai miksi jotain on ylipäätään olemassa? Jätit myös tarkoituksen tältä elämältä pois? Vai onko sitä? Tai onko se ylipäätään tarpeellista sinulle? Miksi sinun mielestäsi ihmiset miettivät sitä ja kuolemanjälkeistä elämää niin paljon? Tai ovat tahallaan miettimättä tai vain "puuhaavat kaikenlaista outoa ja loppuajan jatkavat selviytymistä" ? En muista kenen lause tuo viimeinen oli...

Lue lisää

"Olisiko sinulla "pikku" käsitystä myös maailmankaikkeudesta tai miksi jotain on ylipäätään olemassa?"

Ei ole niin minkään näköistä. Vain pieni ajatus siitä mitä mahdollisesti saattaisi olla meneillään meidän osalta.

"Jätit myös tarkoituksen tältä elämältä pois? Vai onko sitä?"

Joka päivä pistämme DNA:n paineen alle eri tavoin mikä kehittää meitä ihmisenä.

"Miksi sinun mielestäsi ihmiset miettivät sitä ja kuolemanjälkeistä elämää niin paljon?"

Koska vastaus on olemassa. Oli se mikä hyvänsä. Jos tietäisimme vastauksen, emme miettisi asiaa.

"Tai ovat tahallaan miettimättä tai vain "puuhaavat kaikenlaista outoa ja loppuajan jatkavat selviytymistä" ?"

Moni tietää että vastaus elämän tarkoitukseen on X. Vastaus siihen mitä seuraa kuoleman jälkeen on Y. Kuka ratkaisee Y:n ja X:n arvot?

samppaaa kirjoitti:

"Olisiko sinulla "pikku" käsitystä myös maailmankaikkeudesta tai miksi jotain on ylipäätään olemassa?"

Ei ole niin minkään näköistä. Vain pieni ajatus siitä mitä mahdollisesti saattaisi olla meneillään meidän osalta.

"Jätit myös tarkoituksen tältä elämältä pois? Vai onko sitä?"

Joka päivä pistämme DNA:n paineen alle eri tavoin mikä kehittää meitä ihmisenä.

"Miksi sinun mielestäsi ihmiset miettivät sitä ja kuolemanjälkeistä elämää niin paljon?"

Koska vastaus on olemassa. Oli se mikä hyvänsä. Jos tietäisimme vastauksen, emme miettisi asiaa.

"Tai ovat tahallaan miettimättä tai vain "puuhaavat kaikenlaista outoa ja loppuajan jatkavat selviytymistä" ?"

Moni tietää että vastaus elämän tarkoitukseen on X. Vastaus siihen mitä seuraa kuoleman jälkeen on Y. Kuka ratkaisee Y:n ja X:n arvot?

Lue lisää

Kiinnostavaa...Millainen pieni ajatus sinulla on siitä, mitä on meneillään meidän osalta? Mikä kehittää meitä ihmisinä....hmmm...eikö tuo sisällä jonkin tarkoituksen tuo "kehittää"? Onko muuten sinulla henkilökohtaisesti, niinkuin yksilönä, jokin tarkoitus elämällesi?

ZenKivi kirjoitti:

Kiinnostavaa...Millainen pieni ajatus sinulla on siitä, mitä on meneillään meidän osalta? Mikä kehittää meitä ihmisinä....hmmm...eikö tuo sisällä jonkin tarkoituksen tuo "kehittää"? Onko muuten sinulla henkilökohtaisesti, niinkuin yksilönä, jokin tarkoitus elämällesi?

Lue lisää

"Millainen pieni ajatus sinulla on siitä, mitä on meneillään meidän osalta?"

Siis tämähän tietysti riippu päivästä mihin ajatukseni kääntyy. Toisessa kysymyksessä kerron lisää.

Meidän osalta ajattelen meneillään olevan juuri kehittyä lisää ja lisää loogisina otuksina. Se on se asia millä kaikista päivän askareista selviydymme. Välillä heittäydymme tanssiin mutta loogisesti kehitämme tanssi askeleet. Kaikki tämä loogisuus pistää DNA mme kehittymään kohti loogisempaa olemusta kunnes muutaman tuhannen elämän päästä elämme ihmis robotteina koska loogisuus on saavuttanut tarpeeksi suuren tason tämän mahdollistamiseksi.

"Mikä kehittää meitä ihmisinä....hmmm...eikö tuo sisällä jonkin tarkoituksen tuo "kehittää"?"

Ylempänä vastaus tähänkin.

"Onko muuten sinulla henkilökohtaisesti, niinkuin yksilönä, jokin tarkoitus elämällesi?"

Välillä ajattelen että tarkoitukseni on olla rakkaan kanssa eikä ole muuta tarkoitusta itselläni kuin ennalta määrätty kohtaaminen jostain jumalallisista ulottuvuuksista hänen kanssa.

Mutta tommosesta tui tui pilvestä sitä sitten aina kääntyilee näihin pidempi aikaisiin tarkoituksiin. En halua yhdistää näitä teorioita tyyliin jollain enkeleillä mitkä ohjailee meitä muista ulottuvuuksista ja silleen. Että tää pidempi kestonen ajatus aina sisältää sen että välillä hormoonit saa ajattelemaan mitä ajattelee.

Tietenkin joskus ajattelen ettei ole mitään tarkoitusta vaan kaikki on abstrakti pieru. Kohta sitä sitten taas on kai elämänvaihe kun ei vuosiin ajattele tälläisiä.

samppaaa kirjoitti:

"Millainen pieni ajatus sinulla on siitä, mitä on meneillään meidän osalta?"

Siis tämähän tietysti riippu päivästä mihin ajatukseni kääntyy. Toisessa kysymyksessä kerron lisää.

Meidän osalta ajattelen meneillään olevan juuri kehittyä lisää ja lisää loogisina otuksina. Se on se asia millä kaikista päivän askareista selviydymme. Välillä heittäydymme tanssiin mutta loogisesti kehitämme tanssi askeleet. Kaikki tämä loogisuus pistää DNA mme kehittymään kohti loogisempaa olemusta kunnes muutaman tuhannen elämän päästä elämme ihmis robotteina koska loogisuus on saavuttanut tarpeeksi suuren tason tämän mahdollistamiseksi.

"Mikä kehittää meitä ihmisinä....hmmm...eikö tuo sisällä jonkin tarkoituksen tuo "kehittää"?"

Ylempänä vastaus tähänkin.

"Onko muuten sinulla henkilökohtaisesti, niinkuin yksilönä, jokin tarkoitus elämällesi?"

Välillä ajattelen että tarkoitukseni on olla rakkaan kanssa eikä ole muuta tarkoitusta itselläni kuin ennalta määrätty kohtaaminen jostain jumalallisista ulottuvuuksista hänen kanssa.

Mutta tommosesta tui tui pilvestä sitä sitten aina kääntyilee näihin pidempi aikaisiin tarkoituksiin. En halua yhdistää näitä teorioita tyyliin jollain enkeleillä mitkä ohjailee meitä muista ulottuvuuksista ja silleen. Että tää pidempi kestonen ajatus aina sisältää sen että välillä hormoonit saa ajattelemaan mitä ajattelee.

Tietenkin joskus ajattelen ettei ole mitään tarkoitusta vaan kaikki on abstrakti pieru. Kohta sitä sitten taas on kai elämänvaihe kun ei vuosiin ajattele tälläisiä.

Lue lisää

"Mutta tommosesta tui tui pilvestä sitä sitten aina kääntyilee näihin pidempi aikaisiin tarkoituksiin....Kohta sitä sitten taas on kai elämänvaihe kun ei vuosiin ajattele tälläisiä."

Tuo on totta, minulle kävi samoin. Välillä pinnalla, välillä pinnan alla kaikkien asioiden suhteen. Minulle zenbuddhalaisuus kolahti aikanaan juuri tuollaiseen saumaan. Huomiona vaan, että en pidä nimimerkistä huolimattani mitenkään itseäni enää zenbuddhalaisena. Se on sarkastinen vitsi itselleni. Allekirjoitan kyllä monia sen ajatuksia ja olen kiitollinen heille monesta.

En ole kovin montaa puhdasta nihilistiä tavannut, kaikilla on aina jokin "elämän tarkoitus" kun vähän syvemmältä kaivaa. Ei välttämättä uskonnollinen, vaan voi olla poliittinen tai jokin muu toiminta, ihmissuhteet, rikastuminen tai oikeastaan mikä tahansa olettamus "mitä on hyvä elämä". Jokin joka tuo sitä merkitystä tai edes helpotusta olemassaolon ahdistukseen.

Nihilismi ja eternalismi (siis että on jotain pysyvää ja ikuista) tuntuvat olevan ainoat vaihtoehdot kaikkien ihmisten kohdalla. Jokin meissä sisällä tuntuu tarvitsevan itseään suuremman merkityksen elämälle? Ne harvat puhtaat nihilistitkin oikeastaan kuuluvat vain toiseen ääripäähän, jossa toisessa päässä ovat sitten kiihkouskovaiset. Noille puhtaille nihilisteille elämä on ainoastaan selviytymistä ja hetkellisen tarkoituksen hakemista. Tosin en ole koskaan oikein ymmärtänyt, että mihin he selviytyvät? Ja mihin heidän lapsena selviytyvät?

Zenin, tai buddhalaisuuden paras anti, oli juuri siinä, että se perinteen mukaisesti tarjosi keskitien. Ei nihilisimiä, ei eternalismia. Ei ääripäitä. Ei mitään valmista vastausta, vaan aina sanottiin, että löydä itse. Onko jotain ikuista? Ota selvää. Onko kaikki pysymätöntä? Ota selvää. Onko elämällä tarkoitusta? En tiedä, miksi muuten tarvit sellaisen? Minulle tuo viimeinen avasi uuden polun silloin. Miksi oikeastaan tarvin elämälle tarkoituksen, mistä se johtuu?

ZenKivi kirjoitti:

"Mutta tommosesta tui tui pilvestä sitä sitten aina kääntyilee näihin pidempi aikaisiin tarkoituksiin....Kohta sitä sitten taas on kai elämänvaihe kun ei vuosiin ajattele tälläisiä."

Tuo on totta, minulle kävi samoin. Välillä pinnalla, välillä pinnan alla kaikkien asioiden suhteen. Minulle zenbuddhalaisuus kolahti aikanaan juuri tuollaiseen saumaan. Huomiona vaan, että en pidä nimimerkistä huolimattani mitenkään itseäni enää zenbuddhalaisena. Se on sarkastinen vitsi itselleni. Allekirjoitan kyllä monia sen ajatuksia ja olen kiitollinen heille monesta.

En ole kovin montaa puhdasta nihilistiä tavannut, kaikilla on aina jokin "elämän tarkoitus" kun vähän syvemmältä kaivaa. Ei välttämättä uskonnollinen, vaan voi olla poliittinen tai jokin muu toiminta, ihmissuhteet, rikastuminen tai oikeastaan mikä tahansa olettamus "mitä on hyvä elämä". Jokin joka tuo sitä merkitystä tai edes helpotusta olemassaolon ahdistukseen.

Nihilismi ja eternalismi (siis että on jotain pysyvää ja ikuista) tuntuvat olevan ainoat vaihtoehdot kaikkien ihmisten kohdalla. Jokin meissä sisällä tuntuu tarvitsevan itseään suuremman merkityksen elämälle? Ne harvat puhtaat nihilistitkin oikeastaan kuuluvat vain toiseen ääripäähän, jossa toisessa päässä ovat sitten kiihkouskovaiset. Noille puhtaille nihilisteille elämä on ainoastaan selviytymistä ja hetkellisen tarkoituksen hakemista. Tosin en ole koskaan oikein ymmärtänyt, että mihin he selviytyvät? Ja mihin heidän lapsena selviytyvät?

Zenin, tai buddhalaisuuden paras anti, oli juuri siinä, että se perinteen mukaisesti tarjosi keskitien. Ei nihilisimiä, ei eternalismia. Ei ääripäitä. Ei mitään valmista vastausta, vaan aina sanottiin, että löydä itse. Onko jotain ikuista? Ota selvää. Onko kaikki pysymätöntä? Ota selvää. Onko elämällä tarkoitusta? En tiedä, miksi muuten tarvit sellaisen? Minulle tuo viimeinen avasi uuden polun silloin. Miksi oikeastaan tarvin elämälle tarkoituksen, mistä se johtuu?

Lue lisää

Itselleni tälläinen homma on paperi arkki missä lukee.

Elämän tarkoitus on X. Vastaus voi olla myös ei tarkoitusta.

Kuoleman jälkeen tapahtuu Y. Vastaus voi olla myös ei mitään.

Ratkaise X:n ja Y:n arvot.

Tämä aukkoja täynnä oleva kaikin puolin suppea teoriani siitä että perimmäinen tarkkailija (ykseys) pysyy kiinni jatkuvasti samassa DNA:ssa kehittäen sitä. DNA:n "kuoltua" on jo kiinni DNA:ssa mikä on identtinen siihen mikä juuri kuoli ja jatkaa kehittämistä vauvasta vaariin tällä hetkellä puhuttaessa. Mihin yhteiskuntaan sitten ikinä se seuraava identtinen syntyykään.

Leijonat oman muotoisella polullaan, delffiinit ja niinpäin pois.

Tämä on vain minun ajatukseni siitä mitä tällä hetkellä on meneillään. Aukkoja täynnä oleva teorian runko mihin tuskin ikinä tämän enempään mitään ajatuksia saan aikaiseksi.

Tämä on minusta siksi mukava teoria (tai teorian runko) että se pistää kaikki kuninkaat ja pultsarit munkit ja nunnat samalle viivalle. Ja seuraavassa elämässä pultsarin identtinen DNA sattuikin olemaan kuningas perheen jäsen. Tällee.

samppaaa kirjoitti:

Itselleni tälläinen homma on paperi arkki missä lukee.

Elämän tarkoitus on X. Vastaus voi olla myös ei tarkoitusta.

Kuoleman jälkeen tapahtuu Y. Vastaus voi olla myös ei mitään.

Ratkaise X:n ja Y:n arvot.

Tämä aukkoja täynnä oleva kaikin puolin suppea teoriani siitä että perimmäinen tarkkailija (ykseys) pysyy kiinni jatkuvasti samassa DNA:ssa kehittäen sitä. DNA:n "kuoltua" on jo kiinni DNA:ssa mikä on identtinen siihen mikä juuri kuoli ja jatkaa kehittämistä vauvasta vaariin tällä hetkellä puhuttaessa. Mihin yhteiskuntaan sitten ikinä se seuraava identtinen syntyykään.

Leijonat oman muotoisella polullaan, delffiinit ja niinpäin pois.

Tämä on vain minun ajatukseni siitä mitä tällä hetkellä on meneillään. Aukkoja täynnä oleva teorian runko mihin tuskin ikinä tämän enempään mitään ajatuksia saan aikaiseksi.

Tämä on minusta siksi mukava teoria (tai teorian runko) että se pistää kaikki kuninkaat ja pultsarit munkit ja nunnat samalle viivalle. Ja seuraavassa elämässä pultsarin identtinen DNA sattuikin olemaan kuningas perheen jäsen. Tällee.

Lue lisää

Jostain syystä tuli mieleen David Bohm, kvanttifysiikan puolelta. Hänellä oli hypoteesi maailmankaikkeudesta, joka tuli tuosta DNA-kuvauksestasi mieleen. Hän ajatteli, että oli implisiittinen ja eksplisiittinen järjestys. Tarkoitti sitä, että oli olemassa jokin implisiittinen järjestys (perimmäinen), joka saa aina uusia eksplisiittisiä (näkyviä tai todellisia) muotoja tilanteesta ja kontekstista riippuen. Ja tuo implisiittinen myös kehittyy eksplisiittisen kautta, ja pystyy muodostamaan entistä monimutkaisempia uusia ilmenemismuotoja.

Tuo oli minulle ehkä liian korkeaa matematiikkaa, mutta jos kiinnostaa niin ja et ole lukenut niin voisit vilkaista. Sitä on kritisoitu, mutta minusta se oli mielenkiintoinen jo pelkkänä ajatuksena ja käsitysten ravistelijana...

ZenKivi kirjoitti:

Jostain syystä tuli mieleen David Bohm, kvanttifysiikan puolelta. Hänellä oli hypoteesi maailmankaikkeudesta, joka tuli tuosta DNA-kuvauksestasi mieleen. Hän ajatteli, että oli implisiittinen ja eksplisiittinen järjestys. Tarkoitti sitä, että oli olemassa jokin implisiittinen järjestys (perimmäinen), joka saa aina uusia eksplisiittisiä (näkyviä tai todellisia) muotoja tilanteesta ja kontekstista riippuen. Ja tuo implisiittinen myös kehittyy eksplisiittisen kautta, ja pystyy muodostamaan entistä monimutkaisempia uusia ilmenemismuotoja.

Tuo oli minulle ehkä liian korkeaa matematiikkaa, mutta jos kiinnostaa niin ja et ole lukenut niin voisit vilkaista. Sitä on kritisoitu, mutta minusta se oli mielenkiintoinen jo pelkkänä ajatuksena ja käsitysten ravistelijana...

Lue lisää

Käytetään nyt näitä termejä mitä olemme tässä aijjemmin käyttäneet.

Jos oikein ymmärsin, enkä liiaksi yhdistänyt omaa näkemystä tuohon niin Bohm ehdottaa että olemassa olevat muodot ovat peräisin ykseydestä.
Meidän mieli toimii ykseydessä tehden mitään sanomatonta mutta silti pientä evoluutiota valintojensa pohjalta muotoihin. Muodot muuttuvat, perimmäinen pysyy, perimmäinen määrää muodot. Me pienenä vesipisara perimmäisinä aiheutamme pientä mutta mitään sanomatonta evoluutiota muotoon.

Eli toisin sanoen. Olemme järkyttävän uskomattoman hitaasti muuttuvan muodon armoilla meidän silmistä katseltuna. Perimmäinen muodon evoluutio on se mihin perimmäinen tarkkailija kiinnittyy. Perimmäisestä tarkkailijasta on peräisin muoto.

samppaaa kirjoitti:

Käytetään nyt näitä termejä mitä olemme tässä aijjemmin käyttäneet.

Jos oikein ymmärsin, enkä liiaksi yhdistänyt omaa näkemystä tuohon niin Bohm ehdottaa että olemassa olevat muodot ovat peräisin ykseydestä.
Meidän mieli toimii ykseydessä tehden mitään sanomatonta mutta silti pientä evoluutiota valintojensa pohjalta muotoihin. Muodot muuttuvat, perimmäinen pysyy, perimmäinen määrää muodot. Me pienenä vesipisara perimmäisinä aiheutamme pientä mutta mitään sanomatonta evoluutiota muotoon.

Eli toisin sanoen. Olemme järkyttävän uskomattoman hitaasti muuttuvan muodon armoilla meidän silmistä katseltuna. Perimmäinen muodon evoluutio on se mihin perimmäinen tarkkailija kiinnittyy. Perimmäisestä tarkkailijasta on peräisin muoto.

Lue lisää

Bohm teorisoi tietysti paljon muutakin, ja ainakin yritti saada tuon myös testattavaan muotoon empiirisesti.

Mutta, tiivistit aika hyvin yhden hindulaisuuden perusajatuksista tuossa; "Perimmäisestä tarkkailijasta on peräisin muoto." Hindulaiset ajattelivat, että on Brahman, joka on muuttumaton ja kaiken takana. Brahmania ei kuvata millään tavalla, se on void. Ei ominaisuuksia. Kaikki muodot nousevat Brahmanista. Mutta toisin kuin lännessä, Brahmanista ei tehty erillistä kaikesta muusta. Jotain ulkopuolista. Vaan kaikki on Brahman. Hyvä on Brahman, paha on Brahman. Kaikki on yhtä.

Eräs hindulainen kuvasi huumorilla elämää, että Brahman teeskentelee olevansa monta. On ikäänkuin piilosilla itsensä kanssa. Ja ihmisen tehtävä on löytää itsensä ja tajuta, että kaikki olikin vain leikkiä. Ja kun ihminen tajuaa sen, hän saavuttaa mokshan, joka suurinpiirtein tarkoittaa valaistumista. Eli jos aiemmin tuntui, että on kaiken armoilla niin nyt tajuaa, että itse luo joka hetki tätä maailmaa. Taolaiset tulkitsivat lähes saman idean hieman toisin ja Buddha pisti koko homman uusiksi.

ZenKivi kirjoitti:

Bohm teorisoi tietysti paljon muutakin, ja ainakin yritti saada tuon myös testattavaan muotoon empiirisesti.

Mutta, tiivistit aika hyvin yhden hindulaisuuden perusajatuksista tuossa; "Perimmäisestä tarkkailijasta on peräisin muoto." Hindulaiset ajattelivat, että on Brahman, joka on muuttumaton ja kaiken takana. Brahmania ei kuvata millään tavalla, se on void. Ei ominaisuuksia. Kaikki muodot nousevat Brahmanista. Mutta toisin kuin lännessä, Brahmanista ei tehty erillistä kaikesta muusta. Jotain ulkopuolista. Vaan kaikki on Brahman. Hyvä on Brahman, paha on Brahman. Kaikki on yhtä.

Eräs hindulainen kuvasi huumorilla elämää, että Brahman teeskentelee olevansa monta. On ikäänkuin piilosilla itsensä kanssa. Ja ihmisen tehtävä on löytää itsensä ja tajuta, että kaikki olikin vain leikkiä. Ja kun ihminen tajuaa sen, hän saavuttaa mokshan, joka suurinpiirtein tarkoittaa valaistumista. Eli jos aiemmin tuntui, että on kaiken armoilla niin nyt tajuaa, että itse luo joka hetki tätä maailmaa. Taolaiset tulkitsivat lähes saman idean hieman toisin ja Buddha pisti koko homman uusiksi.

Lue lisää

Niin, Buddhaa ei vissiin paljoa kiinnostanut miten asiat on. Häntä kiinnosti onnellisuus.

Hinduja kiinnostaa miten asiat on. Tämä Brahman on siihen varmastikkin hyvä ajatus.

Brahmania kiinnostaa toisessa päässä vain se mihin Brahman itsensä laittaa. Jos Brahman haluaa olla kylmässä, toinen ääripää Brahmania alkaa DNA:na sopeutua kylmään.

samppaaa kirjoitti:

Niin, Buddhaa ei vissiin paljoa kiinnostanut miten asiat on. Häntä kiinnosti onnellisuus.

Hinduja kiinnostaa miten asiat on. Tämä Brahman on siihen varmastikkin hyvä ajatus.

Brahmania kiinnostaa toisessa päässä vain se mihin Brahman itsensä laittaa. Jos Brahman haluaa olla kylmässä, toinen ääripää Brahmania alkaa DNA:na sopeutua kylmään.

Lue lisää

Tai oikeastaan toisinpäin, Buddhaa kiinnosti nimenomaan miten asiat ovat todella. Tämä on vähän kinkkinen juttu, mutta jätä lukematta jos ei ole tarpeellista. Taolaisuudessa tämä ero on minusta selvin, joten käytän sitä esimerkkinä.

Taolaisuutta pidetään vähän mystisenä, kuten buddhalaisuuttakin, siksi että lännessä on erilainen käsitys siitä mikä on inhimillinen tieto. Meistä tuntuu että emme todella tiedä jotain, jos emme pysty käsittelemään sitä ja esittämään sitä sanojen tai jonkin muun symbolisen järjestelmän avulla (em. matematiikka).

Taolainen kutsuu tuota "sovinnaiseksi" tiedoksi. Sen viestintäkoodi pohjautuu ihmisten väliseen sopimukseen siitä, mitkä sanat tai merkit merkitsevät mitäkin asiaa. Jokaisella asialla on oma symboli. Ja taolainen ajattelee, että symboli ainoastaan kuvaa asiaa. Symboli ei ole se itse todellinen asia. Sana "kissa" ei ole kissa. Se vain viittaa todelliseen asiaan.

Puhuttu kieli vaikkapa on hyvä esimerkki mitä tapahtuu. Lapsi oppii kokemuksen kautta, että on olemassa sana "puu" ja sitten äiti tai isä näyttää mikä on "puu". Osoitetaan puuta ja sanotaan "puu". Lapsi yhdistää sanan ja asian toisiinsa. Siis sovitaan, että okei, tuosta asiasta puhuttaessa käytetään sanaa "puu". Tämä on helppo huomata.

Mutta hieman vaikeampaa on huomata, että lapselle opetetaan myös samalla muuta. Esimerkiksi se, että myös sanaan liittyvän asian merkitystä säätelee sopimus. Miten tehdään ero asioiden välille? Tiede saattaa määrittellä selvästi, onko ankerias kala vai käärme. Mutta yhteisellä hiljaisella sopimuksella lapsi oppii myös mikä on olio ja mikä on tapahtuma. Joka on täysin mielivaltainen sopimus.

Esimerkki: Mitä tapahtuu nyrkille (substantiivi-olio) kun avaan käteni (tapahtuma). Nyrkki katoaa kuin taikaiskusta. Onko nyrkki siis olio vai tapahtuma on täysin sopimuksenvarainen juttu? Jos maailma ei muodostukaan olioista vaan erikestoisista tapahtumista? Onko ihminen olio vai tapahtuma? Huomaat varmaan, miten kieli alkaa vaikuttaa siihen, miten hahmotamme ja ajattelemme asioista.

Lisäksi on esimerkiksi sovittu mitä tarkoittavat ihmisen erilaiset roolit:isä,poika, tuomari,juomari. Ja miten ne voidaan erottaa....Nämäkin ovat siis sovinnaisia, jotka helpottavat kanssakäymistä usein, mutta ongelma on taas että sekoitamme roolin ja ihmisen keskenään. Ja teemme tämän myös itsellemme. Siksi esim. psykologiassa puhutaan minästä ja minäkuvasta. Minä on se todellinen asia ja minäkuva siitä rakennettu symboli. Ja samaistamme itsemme minäkuvaan, koska se on pysyvämpi ja hallittavissa. Ja meillä on jatkuva ristiriita suoran kokemuksen itsestä ja minäkuvan välillä. Pitäisi tehdä, pitäisi olla, ei saisi tehdä näin, haluaisin olla komeampi tai rikkaampi jne.

Ja vielä yksi iso juttu. Ajattelu perustuu kieleen, siis noihin samoihin sovittuihin symboleihin. Ajattelemme joko kuvilla tai sanoilla. Kun yritämme kuvata toiselle jotain käytämme sanoja. Mutta sanat ovat lineaarisia, yksi asia kerrallaan.Kun rakennamme esimerkiksi maailmankuvaamme, niin teemme abstraktin kertomuksen siitä ja esitämme sen itsellemme tai toisille. Yksi asia kerrallaan.

Ja tämä aiheuttaa sen, että ajattelemme maailman muodostuvan samoin, yksittäisistä asioista, jotka lineaarisesti seuraavat toisiaan. Mutta todellisuus ei toimi näin. Siellä kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Eli meidän maailmankuvamme on aina lineaarinen ja eroteltu, mutta todellisuus on samanaikainen ja kokonainen.

Taolaiset ja Buddha huomasivat tämän. Siksi esimerkiksi buddhalaisuudessa kehitettiin eri menetelmiä (mietiskely, negaation filosofia), että pääsisimme kosketuksiin todellisuuden kanssa emmekä pyörisi sanojen vankina loppuikäämme. Buddhalaisuus toimii noissa vähän kuin tiede. Kun saat opetuksen tai huomaat itse jotain, niin siitä tehdään hypoteesi. Se testataan loogisesti ja sen jälkeen kokeillaan käytännössä. Mittausvälineenä olet vain sinä itse. Onko jokin totta?

Ja Buddha kritisoi muuten samaa kuin sinäkin. Jos ajatus tuntuu hyvältä tai lohduttavalta, niin siitä ei voi tehdä johtopäätöstä että se on totta. Se on myös testattava. Joko ajattelemalla lisää tai hakemalla sitä itsestä em. meditaation avulla.

Varmuuden vuoksi, että ajatuksiin ei jäätäisi jumiin, niin joku zen-masteri kehitti lauseen:
"Zen alkaa siitä, mihin sanat päättyvät."

Sori kun tuli pitkä....

ZenKivi kirjoitti:

Tai oikeastaan toisinpäin, Buddhaa kiinnosti nimenomaan miten asiat ovat todella. Tämä on vähän kinkkinen juttu, mutta jätä lukematta jos ei ole tarpeellista. Taolaisuudessa tämä ero on minusta selvin, joten käytän sitä esimerkkinä.

Taolaisuutta pidetään vähän mystisenä, kuten buddhalaisuuttakin, siksi että lännessä on erilainen käsitys siitä mikä on inhimillinen tieto. Meistä tuntuu että emme todella tiedä jotain, jos emme pysty käsittelemään sitä ja esittämään sitä sanojen tai jonkin muun symbolisen järjestelmän avulla (em. matematiikka).

Taolainen kutsuu tuota "sovinnaiseksi" tiedoksi. Sen viestintäkoodi pohjautuu ihmisten väliseen sopimukseen siitä, mitkä sanat tai merkit merkitsevät mitäkin asiaa. Jokaisella asialla on oma symboli. Ja taolainen ajattelee, että symboli ainoastaan kuvaa asiaa. Symboli ei ole se itse todellinen asia. Sana "kissa" ei ole kissa. Se vain viittaa todelliseen asiaan.

Puhuttu kieli vaikkapa on hyvä esimerkki mitä tapahtuu. Lapsi oppii kokemuksen kautta, että on olemassa sana "puu" ja sitten äiti tai isä näyttää mikä on "puu". Osoitetaan puuta ja sanotaan "puu". Lapsi yhdistää sanan ja asian toisiinsa. Siis sovitaan, että okei, tuosta asiasta puhuttaessa käytetään sanaa "puu". Tämä on helppo huomata.

Mutta hieman vaikeampaa on huomata, että lapselle opetetaan myös samalla muuta. Esimerkiksi se, että myös sanaan liittyvän asian merkitystä säätelee sopimus. Miten tehdään ero asioiden välille? Tiede saattaa määrittellä selvästi, onko ankerias kala vai käärme. Mutta yhteisellä hiljaisella sopimuksella lapsi oppii myös mikä on olio ja mikä on tapahtuma. Joka on täysin mielivaltainen sopimus.

Esimerkki: Mitä tapahtuu nyrkille (substantiivi-olio) kun avaan käteni (tapahtuma). Nyrkki katoaa kuin taikaiskusta. Onko nyrkki siis olio vai tapahtuma on täysin sopimuksenvarainen juttu? Jos maailma ei muodostukaan olioista vaan erikestoisista tapahtumista? Onko ihminen olio vai tapahtuma? Huomaat varmaan, miten kieli alkaa vaikuttaa siihen, miten hahmotamme ja ajattelemme asioista.

Lisäksi on esimerkiksi sovittu mitä tarkoittavat ihmisen erilaiset roolit:isä,poika, tuomari,juomari. Ja miten ne voidaan erottaa....Nämäkin ovat siis sovinnaisia, jotka helpottavat kanssakäymistä usein, mutta ongelma on taas että sekoitamme roolin ja ihmisen keskenään. Ja teemme tämän myös itsellemme. Siksi esim. psykologiassa puhutaan minästä ja minäkuvasta. Minä on se todellinen asia ja minäkuva siitä rakennettu symboli. Ja samaistamme itsemme minäkuvaan, koska se on pysyvämpi ja hallittavissa. Ja meillä on jatkuva ristiriita suoran kokemuksen itsestä ja minäkuvan välillä. Pitäisi tehdä, pitäisi olla, ei saisi tehdä näin, haluaisin olla komeampi tai rikkaampi jne.

Ja vielä yksi iso juttu. Ajattelu perustuu kieleen, siis noihin samoihin sovittuihin symboleihin. Ajattelemme joko kuvilla tai sanoilla. Kun yritämme kuvata toiselle jotain käytämme sanoja. Mutta sanat ovat lineaarisia, yksi asia kerrallaan.Kun rakennamme esimerkiksi maailmankuvaamme, niin teemme abstraktin kertomuksen siitä ja esitämme sen itsellemme tai toisille. Yksi asia kerrallaan.

Ja tämä aiheuttaa sen, että ajattelemme maailman muodostuvan samoin, yksittäisistä asioista, jotka lineaarisesti seuraavat toisiaan. Mutta todellisuus ei toimi näin. Siellä kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Eli meidän maailmankuvamme on aina lineaarinen ja eroteltu, mutta todellisuus on samanaikainen ja kokonainen.

Taolaiset ja Buddha huomasivat tämän. Siksi esimerkiksi buddhalaisuudessa kehitettiin eri menetelmiä (mietiskely, negaation filosofia), että pääsisimme kosketuksiin todellisuuden kanssa emmekä pyörisi sanojen vankina loppuikäämme. Buddhalaisuus toimii noissa vähän kuin tiede. Kun saat opetuksen tai huomaat itse jotain, niin siitä tehdään hypoteesi. Se testataan loogisesti ja sen jälkeen kokeillaan käytännössä. Mittausvälineenä olet vain sinä itse. Onko jokin totta?

Ja Buddha kritisoi muuten samaa kuin sinäkin. Jos ajatus tuntuu hyvältä tai lohduttavalta, niin siitä ei voi tehdä johtopäätöstä että se on totta. Se on myös testattava. Joko ajattelemalla lisää tai hakemalla sitä itsestä em. meditaation avulla.

Varmuuden vuoksi, että ajatuksiin ei jäätäisi jumiin, niin joku zen-masteri kehitti lauseen:
"Zen alkaa siitä, mihin sanat päättyvät."

Sori kun tuli pitkä....

Lue lisää

Joo, kaiken saman aikaisuus tuttu käsite.

Mihis seuraavaks?

samppaaa kirjoitti:

Joo, kaiken saman aikaisuus tuttu käsite.

Mihis seuraavaks?

Mitäs mieltä sinä olit noista kieleen liittyvistä jutuista? Voisiko niissä olla jotain totta?

ZenKivi kirjoitti:

Mitäs mieltä sinä olit noista kieleen liittyvistä jutuista? Voisiko niissä olla jotain totta?

Minusta mailmaa ei voi jakaa olioihin ja tapahtumiin koska nyrkissä olevassa kädessä virtaa veri jatkuvasti, mieli haluaa vain pysäyttää elämän valokuvaksi, miksi mieli haluaa tehdä niin, se toimii luovasti, ratkoo ongelmaa, ajattelee että ongelma ratkeaa ajatusmallilla. Kuten se ajattelee tai joskus ajatteli että aurinko kiertää maata.

Sana kissa ei tosiaan ole käytännössä kissa vaan sana millä toinen ihminen manipuloidaan kokemaan niitä kokemuksia mitkä aktivoituvat sanan kissa kohdatessa.

samppaaa kirjoitti:

Minusta mailmaa ei voi jakaa olioihin ja tapahtumiin koska nyrkissä olevassa kädessä virtaa veri jatkuvasti, mieli haluaa vain pysäyttää elämän valokuvaksi, miksi mieli haluaa tehdä niin, se toimii luovasti, ratkoo ongelmaa, ajattelee että ongelma ratkeaa ajatusmallilla. Kuten se ajattelee tai joskus ajatteli että aurinko kiertää maata.

Sana kissa ei tosiaan ole käytännössä kissa vaan sana millä toinen ihminen manipuloidaan kokemaan niitä kokemuksia mitkä aktivoituvat sanan kissa kohdatessa.

Lue lisää

Hyvä huomio tuo viimeinen kappale. Ja tuo käännettynä ympäri on kaikissa idän (tao, buddha, hindu) jutuissa samalla lailla. Tietoa maailmasta löydetään ajatuksilla, totuus maailmasta löydetään vain kokemalla. Koska sana "kissa", ei ole kissa. Em. buddha ei koskaan esittänyt mitään teoriaa maailmasta ja ihmisen tarkoituksesta, koska niissä ei ole mitään olennaista totuuden kannalta.

Kun kieli määrittelee ajattelua ja sitä kautta myös sitä, että miten me hahmotamme maailman, niin on sairaan vaikea päästä kiinni niihin olettamuksiin. Pelkästään ajattelemalla, siis. Ja kun useimmat meistä tykkäävät omista mielipiteistään ja teorioistaan ihan älyttömästi - niin iso osa meidän tiedonkin hakemisesta on vain todisteiden etsimistä noille omille olettamuksille (vrt. vaikka ateisti-teisti -keskustelu).

Tai toinen esimerkki,kun lännessä on pohdittu satoja vuosia mikä on mielen ja ruumiin suhde. Onko henki vai aine? Ja miten ne vaikuttavat toisiinsa? Tiedät tämän, loputtomasti kysymyksiä. Niin idässä tuota ei ole pohdittu lainkaan. Koska yksinkertaisesti mieli ja body eivät koskaan ajateltu olevan erilliset. Siellä päädyttiin pohtimaan tyystin muita juttuja,

ZenKivi kirjoitti:

Hyvä huomio tuo viimeinen kappale. Ja tuo käännettynä ympäri on kaikissa idän (tao, buddha, hindu) jutuissa samalla lailla. Tietoa maailmasta löydetään ajatuksilla, totuus maailmasta löydetään vain kokemalla. Koska sana "kissa", ei ole kissa. Em. buddha ei koskaan esittänyt mitään teoriaa maailmasta ja ihmisen tarkoituksesta, koska niissä ei ole mitään olennaista totuuden kannalta.

Kun kieli määrittelee ajattelua ja sitä kautta myös sitä, että miten me hahmotamme maailman, niin on sairaan vaikea päästä kiinni niihin olettamuksiin. Pelkästään ajattelemalla, siis. Ja kun useimmat meistä tykkäävät omista mielipiteistään ja teorioistaan ihan älyttömästi - niin iso osa meidän tiedonkin hakemisesta on vain todisteiden etsimistä noille omille olettamuksille (vrt. vaikka ateisti-teisti -keskustelu).

Tai toinen esimerkki,kun lännessä on pohdittu satoja vuosia mikä on mielen ja ruumiin suhde. Onko henki vai aine? Ja miten ne vaikuttavat toisiinsa? Tiedät tämän, loputtomasti kysymyksiä. Niin idässä tuota ei ole pohdittu lainkaan. Koska yksinkertaisesti mieli ja body eivät koskaan ajateltu olevan erilliset. Siellä päädyttiin pohtimaan tyystin muita juttuja,

Lue lisää

Minusta tässä mennään harhaan kun lähdetään kokemuksen kautta etsimään totuutta, menivät harhaan kun eristäytyivät luostareihin etsimään totuutta todellisuuden kanssa kohtaamisen kautta tietyllä tavalla.

Esimerkiksi silmin nähden koettava kokemuksemme siitä että aurinko ilmiselvästi kiertää maata ei pidä paikkaansa. Joka päivä tämän asian voi todeta katsellessa taivaalle huomaten että siinä se aurinko kiertää meitä. Kokemuksen kautta tehty oletus todellisuudesta. Vaikka 7 miljardia ihmistä ajattelisi auringon kiertävän maata, totuus olisi että maa kiertää aurinkoa. Toki olisi olemassa ajatuksen muodossa ilmenevä kokemus siitä että aurinko kiertää maata, mutta sillä ei olisi mitään tekemistä totuuden kanssa.

Kohtaamme katsellen taivaalle ilmiön missä aurinko kiertää maata. Se luo ajatuksen muotoon auringon kiertämään maata. Totuus on jotain muuta.

Puhuit aijjemmin siitä että luomme todellisuutemme. Tässä on käytäntö miten luomme todellisuuden. Luomme ajatuksen -> pidämme ajatustamme sisällämme niin kauan kunnes ulkomailmassa kohtaamme tuon ajatuksen.

Välillä käy niin että luomamme ajatus kävelee meitä vastaan heti, välillä niin että menee kauemmin.

Huomaat varmaan että nyt emme ole enää yhtä. Vaan yksilöitä jotka luovat ja ylläpitävät sisällään ajatusta kunnes se ulkomailmassa kävelee vastaan ja kiinnitymme siihen.

Tai voimme vieläkin olla yhtä. Mutta ykseytemme meni maksimaalisen kevyeksi.

Aika randomia. Toivottavasti tohon pääset mukaan :D Kritisoin "vetovoiman lakia" rankalla kädellä, tai sitä miten sitä opetetaan.

samppaaa kirjoitti:

Minusta tässä mennään harhaan kun lähdetään kokemuksen kautta etsimään totuutta, menivät harhaan kun eristäytyivät luostareihin etsimään totuutta todellisuuden kanssa kohtaamisen kautta tietyllä tavalla.

Esimerkiksi silmin nähden koettava kokemuksemme siitä että aurinko ilmiselvästi kiertää maata ei pidä paikkaansa. Joka päivä tämän asian voi todeta katsellessa taivaalle huomaten että siinä se aurinko kiertää meitä. Kokemuksen kautta tehty oletus todellisuudesta. Vaikka 7 miljardia ihmistä ajattelisi auringon kiertävän maata, totuus olisi että maa kiertää aurinkoa. Toki olisi olemassa ajatuksen muodossa ilmenevä kokemus siitä että aurinko kiertää maata, mutta sillä ei olisi mitään tekemistä totuuden kanssa.

Kohtaamme katsellen taivaalle ilmiön missä aurinko kiertää maata. Se luo ajatuksen muotoon auringon kiertämään maata. Totuus on jotain muuta.

Puhuit aijjemmin siitä että luomme todellisuutemme. Tässä on käytäntö miten luomme todellisuuden. Luomme ajatuksen -> pidämme ajatustamme sisällämme niin kauan kunnes ulkomailmassa kohtaamme tuon ajatuksen.

Välillä käy niin että luomamme ajatus kävelee meitä vastaan heti, välillä niin että menee kauemmin.

Huomaat varmaan että nyt emme ole enää yhtä. Vaan yksilöitä jotka luovat ja ylläpitävät sisällään ajatusta kunnes se ulkomailmassa kävelee vastaan ja kiinnitymme siihen.

Tai voimme vieläkin olla yhtä. Mutta ykseytemme meni maksimaalisen kevyeksi.

Aika randomia. Toivottavasti tohon pääset mukaan :D Kritisoin "vetovoiman lakia" rankalla kädellä, tai sitä miten sitä opetetaan.

Lue lisää

Ei suinkaan randomia, hyvää läppää. Pääsin hyvin mukaan, laajennetaan vähän niin ehkä ymmärretään vielä paremmin toisiamme? Määrittelemme totuuden vähän eri tavalla. Se, mitä sinä käsität sanalla totuus on minulle sama kuin fakta, tosiseikka.

Otan tuon auringon, se on hyvä esimerkki. Tuohan meni suurinpiirtein näin:
-Aurinko liikkuu. Tämä on fakta.
-Maa on kaiken keskipiste. Tämä on olettamus.
-Aurinko kiertää maata. Tämä on johtopäätös, joka perustuu väärään olettamukseen. Ja siitä syntyy uusi olettamus, joka siis on väärä koska alkuperäinen jo oli itsessään väärä.

Ja joku oivalsi:
-Aurinko liikkuu. Tämä on fakta.
-Aurinko näyttä kiertävän maata. Tämäkin on fakta.
-Kiertääkö aurinko maata? En tiedä. Tämäkin on fakta.

Ja esitti kysymyksen toisinpäin, koska hänellä ei ollut mitään olettamusta. Tai hän oli valmis kyseenalaistamaan sen olettamuksen. Hän etsi totuutta. Eli itse ajattelen, että totuus on oikeastaan se mikä jää jäljelle kun kaikki harhat ja illuusiot ovat poissa. Totuutta ei siis voi määritellä, se on jotain joka jää jäljelle.

Mutta totuus ei muodostu pelkästään faktoista. Tiedehän pohjautuu (useimmiten) siihen oletukseen, että jos saamme selville kaikki faktat kaikesta niin löydämme kaiken perustan. Mutta huom! -oletukseen.

Mistä voisimme koskaan tietää, että olemme todella löytäneet kaiken? Ehkä jäi jotain huomaamatta? Lisäksi tieteessäkin on esitetty, että ihmisen tapa hahmottaa maailmaa on väistämättä rajallinen. Maailmankaikkeus voi olla paljon muuta, kuten tiede itsekin on jo useaan kertaan todistanut, vaikkapa kvanttifysiikka.

"Luomme ajatuksen -> pidämme ajatustamme sisällämme niin kauan kunnes ulkomailmassa kohtaamme tuon ajatuksen."

Jep, toimii lisäksi toisinpäin. Teemme havainnon ja luomme siitä ajatuksen. Kuten tuo aurinko. Mutta ajatus ei tapahdu tyhjiössä vaan se on lähes aina sidoksissa muistiin ja kieleen. Meidän oma henkilöhistoria, kokemukset, oppimamme asiat, yhteiskunta, kielen rakenne ja sen piilomerkitykset.... Kaikki nuo ovat mukana myös.

Ja siellä on järkyttävä määrä olettamuksia, jotka koko ajan määrittelevät paitsi ajatuksia myös sitä, miten ylipäätään havainnoimme maailmaa. Minulla on olettamus ja uuden ajatuksen täytyy sopia siihen olettamukseen. Useimmilla meistä käy juuri näin. Emme etsi enää totuutta vaan jotain joka vahvistaa olettamustamme.

Ja kun olemme kiinni omisssa olettamuksissa, niin tuota ykseyttä ei koskaan pääse oikeasti syntymään. Koska se olettamus ja identifioituminen siihen on juuri se mikä erottaa meistä muista. Sen olettamuksen pohjalta minä olen buddhalainen, kristitty, oikeistolainen, vasemmistolainen, porvari, luontoaktivisti jne. ja toinen on tietysti jotain muuta. Ja aina väärässä, koska minun olettamukseni perustuu tietysti faktoihin. Ja ykseys on kadonnut lopullisesti.

ZenKivi kirjoitti:

Ei suinkaan randomia, hyvää läppää. Pääsin hyvin mukaan, laajennetaan vähän niin ehkä ymmärretään vielä paremmin toisiamme? Määrittelemme totuuden vähän eri tavalla. Se, mitä sinä käsität sanalla totuus on minulle sama kuin fakta, tosiseikka.

Otan tuon auringon, se on hyvä esimerkki. Tuohan meni suurinpiirtein näin:
-Aurinko liikkuu. Tämä on fakta.
-Maa on kaiken keskipiste. Tämä on olettamus.
-Aurinko kiertää maata. Tämä on johtopäätös, joka perustuu väärään olettamukseen. Ja siitä syntyy uusi olettamus, joka siis on väärä koska alkuperäinen jo oli itsessään väärä.

Ja joku oivalsi:
-Aurinko liikkuu. Tämä on fakta.
-Aurinko näyttä kiertävän maata. Tämäkin on fakta.
-Kiertääkö aurinko maata? En tiedä. Tämäkin on fakta.

Ja esitti kysymyksen toisinpäin, koska hänellä ei ollut mitään olettamusta. Tai hän oli valmis kyseenalaistamaan sen olettamuksen. Hän etsi totuutta. Eli itse ajattelen, että totuus on oikeastaan se mikä jää jäljelle kun kaikki harhat ja illuusiot ovat poissa. Totuutta ei siis voi määritellä, se on jotain joka jää jäljelle.

Mutta totuus ei muodostu pelkästään faktoista. Tiedehän pohjautuu (useimmiten) siihen oletukseen, että jos saamme selville kaikki faktat kaikesta niin löydämme kaiken perustan. Mutta huom! -oletukseen.

Mistä voisimme koskaan tietää, että olemme todella löytäneet kaiken? Ehkä jäi jotain huomaamatta? Lisäksi tieteessäkin on esitetty, että ihmisen tapa hahmottaa maailmaa on väistämättä rajallinen. Maailmankaikkeus voi olla paljon muuta, kuten tiede itsekin on jo useaan kertaan todistanut, vaikkapa kvanttifysiikka.

"Luomme ajatuksen -> pidämme ajatustamme sisällämme niin kauan kunnes ulkomailmassa kohtaamme tuon ajatuksen."

Jep, toimii lisäksi toisinpäin. Teemme havainnon ja luomme siitä ajatuksen. Kuten tuo aurinko. Mutta ajatus ei tapahdu tyhjiössä vaan se on lähes aina sidoksissa muistiin ja kieleen. Meidän oma henkilöhistoria, kokemukset, oppimamme asiat, yhteiskunta, kielen rakenne ja sen piilomerkitykset.... Kaikki nuo ovat mukana myös.

Ja siellä on järkyttävä määrä olettamuksia, jotka koko ajan määrittelevät paitsi ajatuksia myös sitä, miten ylipäätään havainnoimme maailmaa. Minulla on olettamus ja uuden ajatuksen täytyy sopia siihen olettamukseen. Useimmilla meistä käy juuri näin. Emme etsi enää totuutta vaan jotain joka vahvistaa olettamustamme.

Ja kun olemme kiinni omisssa olettamuksissa, niin tuota ykseyttä ei koskaan pääse oikeasti syntymään. Koska se olettamus ja identifioituminen siihen on juuri se mikä erottaa meistä muista. Sen olettamuksen pohjalta minä olen buddhalainen, kristitty, oikeistolainen, vasemmistolainen, porvari, luontoaktivisti jne. ja toinen on tietysti jotain muuta. Ja aina väärässä, koska minun olettamukseni perustuu tietysti faktoihin. Ja ykseys on kadonnut lopullisesti.

Lue lisää

Joo, meinasinkin kirjoittaa aikaisempaan että, totuutta etsiessämme meidän pitää oppia mahdollisimman paljon harhoista ja illuusioista.

Mutta niinhän se on. Edison teki 100 hehkulamppua pieleen ennenkuin onnistui.

Meillä on pyrkimys. Keskitämme rationaalisen mielemme pyrkimykseen hehkulamppu. Luova mieli alkaa etsiä ratkaisumalleja.

Mikä sitten lienee fakta sille mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Itseni toistamiseksi tämä vaan menee.

Itsellä on vain olettamus että kiinnityn DNA:han mikä on identtinen tämän hetken DNA:ni kanssa ja jatkan sen kehittämistä. Elämäni aikana tehdyt valinnat eivät merkitse lähes mitään sen suhteen mikä on evoluutioni suunta. Suurimmalta osilta olen looginen otus joten loogisuutta tapahtuu kaikkialla, olin sitten munkki, lakimies, murhaaja.

On tietysti vielä olettamus päälle mikä pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin DNA:sta että positiivinen ajattelu nopeuttaa sen evoluutiota. Lopulta, ainut ykseys minkä kautta olen yhteydessä kaikkeen sijaitsee mikroskooppisella DNA tasolla mihin voin vaikuttaa olemattoman vähän.

Ja ykseys palaa taas mutta vain olettamuksena :D Tässä näkyy hyvin miten olen kerännyt tieteellistä dataa, liittänyt sen toivoon kuoleman jälkeisestä ja kehittänyt olettamuksen tai teorian siitä miten asiat voisivat olla.

samppaaa kirjoitti:

Joo, meinasinkin kirjoittaa aikaisempaan että, totuutta etsiessämme meidän pitää oppia mahdollisimman paljon harhoista ja illuusioista.

Mutta niinhän se on. Edison teki 100 hehkulamppua pieleen ennenkuin onnistui.

Meillä on pyrkimys. Keskitämme rationaalisen mielemme pyrkimykseen hehkulamppu. Luova mieli alkaa etsiä ratkaisumalleja.

Mikä sitten lienee fakta sille mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Itseni toistamiseksi tämä vaan menee.

Itsellä on vain olettamus että kiinnityn DNA:han mikä on identtinen tämän hetken DNA:ni kanssa ja jatkan sen kehittämistä. Elämäni aikana tehdyt valinnat eivät merkitse lähes mitään sen suhteen mikä on evoluutioni suunta. Suurimmalta osilta olen looginen otus joten loogisuutta tapahtuu kaikkialla, olin sitten munkki, lakimies, murhaaja.

On tietysti vielä olettamus päälle mikä pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin DNA:sta että positiivinen ajattelu nopeuttaa sen evoluutiota. Lopulta, ainut ykseys minkä kautta olen yhteydessä kaikkeen sijaitsee mikroskooppisella DNA tasolla mihin voin vaikuttaa olemattoman vähän.

Ja ykseys palaa taas mutta vain olettamuksena :D Tässä näkyy hyvin miten olen kerännyt tieteellistä dataa, liittänyt sen toivoon kuoleman jälkeisestä ja kehittänyt olettamuksen tai teorian siitä miten asiat voisivat olla.

Lue lisää

" Lopulta, ainut ykseys minkä kautta olen yhteydessä kaikkeen sijaitsee mikroskooppisella DNA tasolla."

"Tässä näkyy hyvin miten olen kerännyt tieteellistä dataa, liittänyt sen toivoon kuoleman jälkeisestä ja kehittänyt olettamuksen tai teorian siitä miten asiat voisivat olla. "

Paitsi että olet myös oivaltanut jotain samalla. Se ykseys ei ole pelkästään mikroskooppisella vaan myös ihan käytännön tasolla. Eikä vain olettamuksena. Jos katsot jälkimmäistä lausetta, niiin huomasit jo miten mielesi toimii käytännössä.

Jos vain korvaat sanan "tieteellinen" sanalla "elämänkokemuksellinen" niin mitä saat tulokseksi? Kävisikö vaikka kristitty? Mieli, joka kehittää olettamuksen ja teorian toimii samalla tavalla kristityllä. Ero on vain siinä, mikä hyväksytään dataksi (joka on olettamus).

Mutta psykologinen tarve, siis toivo - ja idean kehittely, tapa tehdä siitä looginen, tapa millä olettamukset vaikuttavat havaintoon - kaikki ovat samanlaiset. Ihmisten välillä ei ole kauheasti eroa, olettamukset vain vaihtuvat.

Mutta juuri tuossa sinulla on ykseys mukana. Oivallus siitä. Jos ymmärrän itseäni, niin ymmärrän automaattisesti muita. Ja kun näen sen, niin se on ykseyttä. Sinä ja minä toimimme samoin. Enkä tarkoita nyt mitään runollista juupajaapaa, vaan jos katsomme tarkkaan asiaa niinkuin se on. Etsimme totuutta - niin eikö se ole fakta?

Mieli toimii samalla tavalla yksilöstä toiseen. Ja jatkaa toimimista saman vanhan kaavan mukaan.Toista samaa ympyrää, sisältö vain saattaa vaihtua. Suurin osa ajattelusta on sen saman vanhan luupin pyörittämistä päivästä toiseen.

Ellemme sitten pura sitä luuppia. Ellemme tarkkaile sitä ja näe sitä kokemuksellisesti käytännössä. Silloin jotain voi muuttua.

ZenKivi kirjoitti:

" Lopulta, ainut ykseys minkä kautta olen yhteydessä kaikkeen sijaitsee mikroskooppisella DNA tasolla."

"Tässä näkyy hyvin miten olen kerännyt tieteellistä dataa, liittänyt sen toivoon kuoleman jälkeisestä ja kehittänyt olettamuksen tai teorian siitä miten asiat voisivat olla. "

Paitsi että olet myös oivaltanut jotain samalla. Se ykseys ei ole pelkästään mikroskooppisella vaan myös ihan käytännön tasolla. Eikä vain olettamuksena. Jos katsot jälkimmäistä lausetta, niiin huomasit jo miten mielesi toimii käytännössä.

Jos vain korvaat sanan "tieteellinen" sanalla "elämänkokemuksellinen" niin mitä saat tulokseksi? Kävisikö vaikka kristitty? Mieli, joka kehittää olettamuksen ja teorian toimii samalla tavalla kristityllä. Ero on vain siinä, mikä hyväksytään dataksi (joka on olettamus).

Mutta psykologinen tarve, siis toivo - ja idean kehittely, tapa tehdä siitä looginen, tapa millä olettamukset vaikuttavat havaintoon - kaikki ovat samanlaiset. Ihmisten välillä ei ole kauheasti eroa, olettamukset vain vaihtuvat.

Mutta juuri tuossa sinulla on ykseys mukana. Oivallus siitä. Jos ymmärrän itseäni, niin ymmärrän automaattisesti muita. Ja kun näen sen, niin se on ykseyttä. Sinä ja minä toimimme samoin. Enkä tarkoita nyt mitään runollista juupajaapaa, vaan jos katsomme tarkkaan asiaa niinkuin se on. Etsimme totuutta - niin eikö se ole fakta?

Mieli toimii samalla tavalla yksilöstä toiseen. Ja jatkaa toimimista saman vanhan kaavan mukaan.Toista samaa ympyrää, sisältö vain saattaa vaihtua. Suurin osa ajattelusta on sen saman vanhan luupin pyörittämistä päivästä toiseen.

Ellemme sitten pura sitä luuppia. Ellemme tarkkaile sitä ja näe sitä kokemuksellisesti käytännössä. Silloin jotain voi muuttua.

Lue lisää

Kuten meidän elämä muutenkin kaikilta osin on looppia. Ruokaa tarvitsee.

Ihmisten mielet toimivat toki suht samoin. Toisilla tosin on sosiaalinen älykkyys korkeampi, toisilla luovuus, toisilla loogisuus. Tämä tekee tietenkin eroja mieliemme loopissa. Joku kulkee smal talk loopissa, toinen laajemmissa ajatuksissa. Jokaisella oma luontonsa.

Samanlaisia olemme, silti hyvin erillaisia.

Olenkin tässä sinun kohtaamisen avulla hieman oppinut tuntemaan itseäni lisää. Minulla siis lienee jonkin sortin zen buddhalainen mieli mikä ei halua tarttua olettamuksiin vaan hetken katselee niitä ja vetäisee off kytkintä ja jatkaa elämää.

Minun mailmankuvani muuttuu jatkuvasti. Tarkoitukseni. Ajatukseni siitä mitä kuoleman jälkeen. Tällä hetkellä on ollut tämä DNA homma missä ei ole väliä onko juomari tuomari vai tappaja, eteenpäin omalla polulla aina vaan. Mailmankuvani, tarkoitukseni, ajatukseni kuolemanjälkeisestä tulee muuttumaan varmastikkin koko elämäni aina kun takasin palaan kyseisiä asioita pohtimaan. Näiden pohdinta taukojen välissä koen kokemuksia, kerään dataa mitkä muuttavat näkemystäni.

Uskon että on olemassa kylmä fakta näihin kysymyksiin. Ja tuosta kylmästä faktasta ei pääse yli eikä ympäri. Kuten siitä että maa kiertää aurinkoa vaikka hetkeksi toisin haluaisi ajatella, tai päätyisi ajattelemaan.

En tiedä tulenko ikinä tietämää noita faktoja. Ehkä olen jo kerran ajatellut ne läpi, mutta en tiennyt sen olevan niin. Mistäs sitä tietää jos kaikki on niin absurdia että Pietari porteilla oottaakin, huomenna huomisen näkee, ei tänään.

ZenKivi kirjoitti:

" Lopulta, ainut ykseys minkä kautta olen yhteydessä kaikkeen sijaitsee mikroskooppisella DNA tasolla."

"Tässä näkyy hyvin miten olen kerännyt tieteellistä dataa, liittänyt sen toivoon kuoleman jälkeisestä ja kehittänyt olettamuksen tai teorian siitä miten asiat voisivat olla. "

Paitsi että olet myös oivaltanut jotain samalla. Se ykseys ei ole pelkästään mikroskooppisella vaan myös ihan käytännön tasolla. Eikä vain olettamuksena. Jos katsot jälkimmäistä lausetta, niiin huomasit jo miten mielesi toimii käytännössä.

Jos vain korvaat sanan "tieteellinen" sanalla "elämänkokemuksellinen" niin mitä saat tulokseksi? Kävisikö vaikka kristitty? Mieli, joka kehittää olettamuksen ja teorian toimii samalla tavalla kristityllä. Ero on vain siinä, mikä hyväksytään dataksi (joka on olettamus).

Mutta psykologinen tarve, siis toivo - ja idean kehittely, tapa tehdä siitä looginen, tapa millä olettamukset vaikuttavat havaintoon - kaikki ovat samanlaiset. Ihmisten välillä ei ole kauheasti eroa, olettamukset vain vaihtuvat.

Mutta juuri tuossa sinulla on ykseys mukana. Oivallus siitä. Jos ymmärrän itseäni, niin ymmärrän automaattisesti muita. Ja kun näen sen, niin se on ykseyttä. Sinä ja minä toimimme samoin. Enkä tarkoita nyt mitään runollista juupajaapaa, vaan jos katsomme tarkkaan asiaa niinkuin se on. Etsimme totuutta - niin eikö se ole fakta?

Mieli toimii samalla tavalla yksilöstä toiseen. Ja jatkaa toimimista saman vanhan kaavan mukaan.Toista samaa ympyrää, sisältö vain saattaa vaihtua. Suurin osa ajattelusta on sen saman vanhan luupin pyörittämistä päivästä toiseen.

Ellemme sitten pura sitä luuppia. Ellemme tarkkaile sitä ja näe sitä kokemuksellisesti käytännössä. Silloin jotain voi muuttua.

Lue lisää

Tämä alkaa varmaan olemaan kohtaamisemme loppu ellei jotain ilmene.

Haluaisin kysyä sinulta että mikä olettamus sinusta tällä hetkellä tuntuu olevan lähinnä faktaa siitä miksi olemme täällä ja mitä tapahtuu kun astumme tuntemattomaan eli kuolemaan.

ZenKivi kirjoitti:

" Lopulta, ainut ykseys minkä kautta olen yhteydessä kaikkeen sijaitsee mikroskooppisella DNA tasolla."

"Tässä näkyy hyvin miten olen kerännyt tieteellistä dataa, liittänyt sen toivoon kuoleman jälkeisestä ja kehittänyt olettamuksen tai teorian siitä miten asiat voisivat olla. "

Paitsi että olet myös oivaltanut jotain samalla. Se ykseys ei ole pelkästään mikroskooppisella vaan myös ihan käytännön tasolla. Eikä vain olettamuksena. Jos katsot jälkimmäistä lausetta, niiin huomasit jo miten mielesi toimii käytännössä.

Jos vain korvaat sanan "tieteellinen" sanalla "elämänkokemuksellinen" niin mitä saat tulokseksi? Kävisikö vaikka kristitty? Mieli, joka kehittää olettamuksen ja teorian toimii samalla tavalla kristityllä. Ero on vain siinä, mikä hyväksytään dataksi (joka on olettamus).

Mutta psykologinen tarve, siis toivo - ja idean kehittely, tapa tehdä siitä looginen, tapa millä olettamukset vaikuttavat havaintoon - kaikki ovat samanlaiset. Ihmisten välillä ei ole kauheasti eroa, olettamukset vain vaihtuvat.

Mutta juuri tuossa sinulla on ykseys mukana. Oivallus siitä. Jos ymmärrän itseäni, niin ymmärrän automaattisesti muita. Ja kun näen sen, niin se on ykseyttä. Sinä ja minä toimimme samoin. Enkä tarkoita nyt mitään runollista juupajaapaa, vaan jos katsomme tarkkaan asiaa niinkuin se on. Etsimme totuutta - niin eikö se ole fakta?

Mieli toimii samalla tavalla yksilöstä toiseen. Ja jatkaa toimimista saman vanhan kaavan mukaan.Toista samaa ympyrää, sisältö vain saattaa vaihtua. Suurin osa ajattelusta on sen saman vanhan luupin pyörittämistä päivästä toiseen.

Ellemme sitten pura sitä luuppia. Ellemme tarkkaile sitä ja näe sitä kokemuksellisesti käytännössä. Silloin jotain voi muuttua.

Lue lisää

Tuli tässä tämmöstä perjantai yön runoilua mikä saattaisi olla hauskaa luettavaa susta ZenKivi.

Pystytkö näkemään seuraavan äitisi kohtuun.
Pystytkö näkemään seuraavan muotosi siellä kehittyvän.
Pystytkö näkemään tuon muodon kuoleman nuorena.
Vain tietämättömänä pikkupoikana kuolevan.

Pystytkö näkemään sitä seuraavan äitisi kohtuun.
Pystytkö näkemään siellä kehittyvän muotosi kehittyvän.
Pystytkö näkemään tämän kahden elämän päässä olevan muotosi kasvavan.
Aina sinne saakka että muotosi siellä saavuttaa taas ymmärryksen itsestään.
Pystytkö näkemään tiedostamattoman siirtymän muodosta muotoon.
Käytännön tapahtuman minkä aikana ei ihmisaivojen käsitteitä koeta.
Kylmä fakta (oletus ;) ).
Tapahtuma mikä tapahtuu.
Tiedostamaton tapahtuma.
Kukaan eikä mikään ei mitään tiedosta.
Kunnes taas kahden muodon päästä saavuttaa tiedostamisen.

samppaaa kirjoitti:

Tämä alkaa varmaan olemaan kohtaamisemme loppu ellei jotain ilmene.

Haluaisin kysyä sinulta että mikä olettamus sinusta tällä hetkellä tuntuu olevan lähinnä faktaa siitä miksi olemme täällä ja mitä tapahtuu kun astumme tuntemattomaan eli kuolemaan.

Lue lisää

Kiitos tuosta alemmasta runosta, siinä on asiaa.

Vastauksena kysymykseesi: Suuri tuntematon ei ole minulle enää oleellista.

Aiemmin oli, kunnes huomasin että sekin perustui syvällä olevaan oletukseen. Huoli tuntemattomasta perustuu oletukseen, että ihmisessä on jonkinlainen ydin, essenssi, se aito Minä -rakkaalla lapsella on paljon nimiä. Mutta se on oletus, jälleen kerran. Huomaatko, sama juttu kuin auringon kanssa. Se on arkikokemus, että meissä sisällä on joku pysyvä tai ainakin joku, joka haluaa olla pysyvä -tavalla tai toisella. Se on johtopäätös, joka perustuu vääriiin oletuksiin. Ei fakta.

Tuo olettamus on hankalampi havaita pelkällä päättelyllä, mutta meditaatiossa sen saattaa löytää. Ja kun se tapahtuu, kuoleman kysymyksestä tulee merkityksetön, pelkkä yksityiskohta. Sillä ei ole painoa enää.

Tämä liittyyy hiukan siihen kysymykseen, että onko ihminen olio vai tapahtuma? Vanha zenin opetus kertoo tämän parhaiten:

"Kun nämä ainekset kerääntyvät yhteen, älä sano, että jokin syntyy.
Kun nämä ainekset hajoavat, älä sano, että jokin kuolee."

ZenKivi kirjoitti:

Kiitos tuosta alemmasta runosta, siinä on asiaa.

Vastauksena kysymykseesi: Suuri tuntematon ei ole minulle enää oleellista.

Aiemmin oli, kunnes huomasin että sekin perustui syvällä olevaan oletukseen. Huoli tuntemattomasta perustuu oletukseen, että ihmisessä on jonkinlainen ydin, essenssi, se aito Minä -rakkaalla lapsella on paljon nimiä. Mutta se on oletus, jälleen kerran. Huomaatko, sama juttu kuin auringon kanssa. Se on arkikokemus, että meissä sisällä on joku pysyvä tai ainakin joku, joka haluaa olla pysyvä -tavalla tai toisella. Se on johtopäätös, joka perustuu vääriiin oletuksiin. Ei fakta.

Tuo olettamus on hankalampi havaita pelkällä päättelyllä, mutta meditaatiossa sen saattaa löytää. Ja kun se tapahtuu, kuoleman kysymyksestä tulee merkityksetön, pelkkä yksityiskohta. Sillä ei ole painoa enää.

Tämä liittyyy hiukan siihen kysymykseen, että onko ihminen olio vai tapahtuma? Vanha zenin opetus kertoo tämän parhaiten:

"Kun nämä ainekset kerääntyvät yhteen, älä sano, että jokin syntyy.
Kun nämä ainekset hajoavat, älä sano, että jokin kuolee."

Lue lisää

Joo niin arvelinkin.

Filosofin sunnantai on tuo siun juttu.

Arkena sit duuni jatkuu.

Idässä otetaan kiinni tietystä filosofiasta kun lännessä duunataan kaikki filosofian polut läpi viikon aikana.

Vanha zenin opetuksesi lännestä saa vastauksen: "Laita apina ja kirjoitus kone samaan huoneeseen. Anna ikuisuus aikaa niin apina kirjoittaa koko Shakespearen tuotannun uusiksi."

samppaaa kirjoitti:

Joo niin arvelinkin.

Filosofin sunnantai on tuo siun juttu.

Arkena sit duuni jatkuu.

Idässä otetaan kiinni tietystä filosofiasta kun lännessä duunataan kaikki filosofian polut läpi viikon aikana.

Vanha zenin opetuksesi lännestä saa vastauksen: "Laita apina ja kirjoitus kone samaan huoneeseen. Anna ikuisuus aikaa niin apina kirjoittaa koko Shakespearen tuotannun uusiksi."

Lue lisää

"Anna ikuisuus aikaa niin apina kirjoittaa koko Shakespearen tuotannun uusiksi.""

Tuo on täysin mahdollista, mutta unohtaa perusasian. Shakespearen tuotanto ei ole merkittävää siksi, että siellä on sanoja peräkkäin. Se on merkittävää meille ihmisinä siksi, että joku pystyy lukemaan sen ja kokemaan lukiessaan jotain.

Kysymyksen suhde on sama kuin minkä tahansa elämää koskevan teorian ja todellisen elämän. Teoriassa voisimme pistää elämän purkkiin ja toimia sen teorian mukaan kaikissa tilanteissa. Olisi järjestys, kaikki olisi selvää. Ja samalla muuttuisimme koneiksi suorittamassa tiettyä tehtävää. Tämähän on oikeastaan uskonnon vastaus, kuten huomaat? Tee näin, niin pelastut.

Pelastut mistä? Epäjärjestyksestä, joka aiheuttaa epätietoisuuden. Ja se epäjärjestys (meissä!) aiheuttaa sen, että koemme pelkoa, ahdistusta ja käytämme väkivaltaa eri muodoissa. Ja saadaksemme selvyyttä siihen epäjärjestykseen ja epätietoisuuteen, me vaikkapa teorisoimme asioita. Yritämme löytää järjestyksen.

Koitamme löytää manuaalin elämään. Yritämme muuttaa itsemme "koneiksi" , noudattamalla jotain käyttäytymistä tai ajatusmallia. Mutta samalla katoaa se mikä tekee elämästä elämän. Muutos ja liike, vaihtelu. Ja mitä tiukempaa manuaalia noudatamme, sitä enemmän meistä tuntuu että elämä menee jossain muualla ja minä olen jossain toisaalla. Oletko huomannut?

Se epäjärjestys ja epätietoisuus on meissä kaikissa ja koko ajan. Ja se voidaan saattaa järjestykseen, ainoastaan jos me selvitämme itsessämme mistä se tulee. Mikä on sen syy? Ja jos ymmärrämme syyn, sillon se voidaan poistaa. Ja siihen ei tarvita minusta mitään käyttöopasta.

Puhdas nihilisti sanoo, että ihminen on geeniensä ja luonnonlakien orja. Jota en oikein koskaan ole ymmärtänyt. Mikä on se ihminen, jota pomputetaan noiden asioiden ulkopuolella? Tai, että olemme pelkkä kasa kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. So what? Tuokin ajatus perustuu samaan olettamukseen, että pitäisi olla jotain muuta. Mutta tuokaan nihilisti ei pääse karkuun sitä, että ajattelee jotain, tuntee jotain ja kokee jotain. Se on ainoa mikä meillä on. Se on se elämä. Miksei pistää sitä järjestykseen?

"Filosofin sunnantai on tuo siun juttu."

Ymmärrän mistä tuo tulee, mutta jos ollaan ihan tarkkoja, niin se ei taida pitää paikkaansa. Jos katsot tätä meidän keskustelua, niin me molemmat käytämme filosofiaa koko ajan. Tai paremminkin yhtä sen osa-aluetta, logiikkaa. Samaa mitä käytät matematiikassa. Siksi kanssasi on paljon helpompaa keskustella kuin monen muun. Koko keskustelu faktoista ja olettamuksista ei olisi mahdollista, jollemme molemmat käyttäisi sitä.

Buddhalaisuudessa joskus käytetään termiä "negaation filosofia". Samaa teemme nyt. Lähestymme jotain asiaa sen kautta mitä se ei ole. Ekä sen kautta mitä oletamme sen olevan. Poistamme olettamuksia itsessämme sen tuloksena. Ja buddhalaisuus katsoo, että se on yksi tapa lähestyä maailmaa. Kun olettamuksista pääsee eroon, pystyy katsomaan ja ymmärtämään maailmaa sellaisena kuin se on. Ei olettaen siitä jotain vaan suoraan. Ja siitä nousee toisenlainen järjestys. Tai vapaus.

Meditaatio on toinen tapa. Itse olen kokenut, että mikä tahansa voi ajaa saman asian. Myös tiede. Tai pullo kossua saunan jälkeen. Sekin pistää miettimään asioita toiselta kannalta, jos hyvä säkä sattuu.

ZenKivi kirjoitti:

"Anna ikuisuus aikaa niin apina kirjoittaa koko Shakespearen tuotannun uusiksi.""

Tuo on täysin mahdollista, mutta unohtaa perusasian. Shakespearen tuotanto ei ole merkittävää siksi, että siellä on sanoja peräkkäin. Se on merkittävää meille ihmisinä siksi, että joku pystyy lukemaan sen ja kokemaan lukiessaan jotain.

Kysymyksen suhde on sama kuin minkä tahansa elämää koskevan teorian ja todellisen elämän. Teoriassa voisimme pistää elämän purkkiin ja toimia sen teorian mukaan kaikissa tilanteissa. Olisi järjestys, kaikki olisi selvää. Ja samalla muuttuisimme koneiksi suorittamassa tiettyä tehtävää. Tämähän on oikeastaan uskonnon vastaus, kuten huomaat? Tee näin, niin pelastut.

Pelastut mistä? Epäjärjestyksestä, joka aiheuttaa epätietoisuuden. Ja se epäjärjestys (meissä!) aiheuttaa sen, että koemme pelkoa, ahdistusta ja käytämme väkivaltaa eri muodoissa. Ja saadaksemme selvyyttä siihen epäjärjestykseen ja epätietoisuuteen, me vaikkapa teorisoimme asioita. Yritämme löytää järjestyksen.

Koitamme löytää manuaalin elämään. Yritämme muuttaa itsemme "koneiksi" , noudattamalla jotain käyttäytymistä tai ajatusmallia. Mutta samalla katoaa se mikä tekee elämästä elämän. Muutos ja liike, vaihtelu. Ja mitä tiukempaa manuaalia noudatamme, sitä enemmän meistä tuntuu että elämä menee jossain muualla ja minä olen jossain toisaalla. Oletko huomannut?

Se epäjärjestys ja epätietoisuus on meissä kaikissa ja koko ajan. Ja se voidaan saattaa järjestykseen, ainoastaan jos me selvitämme itsessämme mistä se tulee. Mikä on sen syy? Ja jos ymmärrämme syyn, sillon se voidaan poistaa. Ja siihen ei tarvita minusta mitään käyttöopasta.

Puhdas nihilisti sanoo, että ihminen on geeniensä ja luonnonlakien orja. Jota en oikein koskaan ole ymmärtänyt. Mikä on se ihminen, jota pomputetaan noiden asioiden ulkopuolella? Tai, että olemme pelkkä kasa kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä. So what? Tuokin ajatus perustuu samaan olettamukseen, että pitäisi olla jotain muuta. Mutta tuokaan nihilisti ei pääse karkuun sitä, että ajattelee jotain, tuntee jotain ja kokee jotain. Se on ainoa mikä meillä on. Se on se elämä. Miksei pistää sitä järjestykseen?

"Filosofin sunnantai on tuo siun juttu."

Ymmärrän mistä tuo tulee, mutta jos ollaan ihan tarkkoja, niin se ei taida pitää paikkaansa. Jos katsot tätä meidän keskustelua, niin me molemmat käytämme filosofiaa koko ajan. Tai paremminkin yhtä sen osa-aluetta, logiikkaa. Samaa mitä käytät matematiikassa. Siksi kanssasi on paljon helpompaa keskustella kuin monen muun. Koko keskustelu faktoista ja olettamuksista ei olisi mahdollista, jollemme molemmat käyttäisi sitä.

Buddhalaisuudessa joskus käytetään termiä "negaation filosofia". Samaa teemme nyt. Lähestymme jotain asiaa sen kautta mitä se ei ole. Ekä sen kautta mitä oletamme sen olevan. Poistamme olettamuksia itsessämme sen tuloksena. Ja buddhalaisuus katsoo, että se on yksi tapa lähestyä maailmaa. Kun olettamuksista pääsee eroon, pystyy katsomaan ja ymmärtämään maailmaa sellaisena kuin se on. Ei olettaen siitä jotain vaan suoraan. Ja siitä nousee toisenlainen järjestys. Tai vapaus.

Meditaatio on toinen tapa. Itse olen kokenut, että mikä tahansa voi ajaa saman asian. Myös tiede. Tai pullo kossua saunan jälkeen. Sekin pistää miettimään asioita toiselta kannalta, jos hyvä säkä sattuu.

Lue lisää

Niin, me ollaan onnekkaita tapauksia sen suhteen ettei meidän olemuksen tarvitse kiinnittyä olettamuksiin sen pidemmäksi aikaa. Kasvatuksesta, kohtaamisista. Mistä lie johtunee. Geeneistä?

Sinua kiinnostaa juurikin tämä. "Kun nämä ainekset kerääntyvät yhteen, älä sano, että jokin syntyy.
Kun nämä ainekset hajoavat, älä sano, että jokin kuolee."

Huomaan keskusteluista että loppupeleissä toistat itseäsi samoin kuin minä. Mutta vaan omaa tämän hetkistä juttuasi.

Saattaa hyvinkin olla että jokupäivä olemuksesi taas alkaa kiinnittymään kysymysten pohtimiseen. Sillä kertaa puhtaasta tekemisen ilosta.

samppaaa kirjoitti:

Niin, me ollaan onnekkaita tapauksia sen suhteen ettei meidän olemuksen tarvitse kiinnittyä olettamuksiin sen pidemmäksi aikaa. Kasvatuksesta, kohtaamisista. Mistä lie johtunee. Geeneistä?

Sinua kiinnostaa juurikin tämä. "Kun nämä ainekset kerääntyvät yhteen, älä sano, että jokin syntyy.
Kun nämä ainekset hajoavat, älä sano, että jokin kuolee."

Huomaan keskusteluista että loppupeleissä toistat itseäsi samoin kuin minä. Mutta vaan omaa tämän hetkistä juttuasi.

Saattaa hyvinkin olla että jokupäivä olemuksesi taas alkaa kiinnittymään kysymysten pohtimiseen. Sillä kertaa puhtaasta tekemisen ilosta.

Lue lisää

Geeneistä, kasvatuksesta, itseluottamuksesta, kyvystä sietää epävarmuutta? Kuka tietää? Keskusteleminen on vähän kuin vesipyörre. Se pyörii omia aikojaan. Joskus se pyörii paikallaan ja jos hyvin käy se menee syvemmälle, sen kummemmin ponnistelematta. Ihmisten välillä siinä pyörteessä on kaksi erikseen pyörivää puolta, ja jos he pääsevät synkkaan, niin se voi mennä hyvinkin syvälle. Pidemmälle kuin kumpikaan yksinään. Tai sitten eivät pääse, ja vesipyörre sotii itseään vastaan. Syntyy väittely, johon onneksi emme ole kauheasti juuttuneet.

"miksi olemme täällä ja mitä tapahtuu kun astumme tuntemattomaan eli kuolemaan"

Palaan pikkaisen takaisin, puen vastauksen toiseen muotoon...

Käytin tuota zenin lausetta aiemmin ("älä sano jne."), mutta jos käytän tuota sinun lausettasi niin...

Senhän voi pukea muotoon:Mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee? Mikä on ihmisen elämän tarkoitus?

Tai, jos puhutaan rehellisesti: Mitä MINULLE tapahtuu kun minä kuolen? Mikä on MINUN elämäni tarkoitus?

Eikö totta, että tästä puhutaan lopulta?

Kun sanoin, että se ei ole olennainen kysymys täällä päässä, johtuu noista isoista kirjaimista. Jos ei ole oletusta, että on olemassa MINÄ, niin mitä kysymykselle tapahtuu?

ZenKivi kirjoitti:

Geeneistä, kasvatuksesta, itseluottamuksesta, kyvystä sietää epävarmuutta? Kuka tietää? Keskusteleminen on vähän kuin vesipyörre. Se pyörii omia aikojaan. Joskus se pyörii paikallaan ja jos hyvin käy se menee syvemmälle, sen kummemmin ponnistelematta. Ihmisten välillä siinä pyörteessä on kaksi erikseen pyörivää puolta, ja jos he pääsevät synkkaan, niin se voi mennä hyvinkin syvälle. Pidemmälle kuin kumpikaan yksinään. Tai sitten eivät pääse, ja vesipyörre sotii itseään vastaan. Syntyy väittely, johon onneksi emme ole kauheasti juuttuneet.

"miksi olemme täällä ja mitä tapahtuu kun astumme tuntemattomaan eli kuolemaan"

Palaan pikkaisen takaisin, puen vastauksen toiseen muotoon...

Käytin tuota zenin lausetta aiemmin ("älä sano jne."), mutta jos käytän tuota sinun lausettasi niin...

Senhän voi pukea muotoon:Mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee? Mikä on ihmisen elämän tarkoitus?

Tai, jos puhutaan rehellisesti: Mitä MINULLE tapahtuu kun minä kuolen? Mikä on MINUN elämäni tarkoitus?

Eikö totta, että tästä puhutaan lopulta?

Kun sanoin, että se ei ole olennainen kysymys täällä päässä, johtuu noista isoista kirjaimista. Jos ei ole oletusta, että on olemassa MINÄ, niin mitä kysymykselle tapahtuu?

Lue lisää

Niin. Länsimaisten ja itämaisten ajattelijoiden välillä on kai se ero että idässä pyritään totuuteen mikä tekee minän tyytyväiseksi. Länsimaissa taas etsitään totuutta mikä unohtaa minän ja keskittyy faktaan.

samppaaa kirjoitti:

Niin. Länsimaisten ja itämaisten ajattelijoiden välillä on kai se ero että idässä pyritään totuuteen mikä tekee minän tyytyväiseksi. Länsimaissa taas etsitään totuutta mikä unohtaa minän ja keskittyy faktaan.

Lue lisää

Niinkö? Onko todella näin? Jos katsot länsimaista uskontoa tai filosofiaa, eikö siellä ole pohjalla kaikessa olettamus, että ihmisessä on jokin ydin? Jokin jonka päälle kaikki rakentuu? Minä. Minäkuva. Ego. Itse. Sielu. Henki.Tietoisuus.Perimmäinen.

Miksi muuten kysyisimme, että mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee? Siihenhän liittyy oletus, että jokin ihmisessä jatkaa elämää tai vaihtaa olomuotoa kuoleman jälkeen? Tai liittyy johonkin suurempaan? Tai toive siitä, että näin olisi? Eikö?

Tieteessä vaikuttaa vieläkin usein sama oletus. Miksi muuten kysyisimme, miten mieli ja ruumis vaikuttavat toisiinsa? Mikä on ihminen? Mind over matter? Mikä on tietoisuus? Tai oletus siitä, että maailmankaikkeudessa on jokin perimmäinen taso? Jos löydämme sen, niin tiedämme mistä on kysymys?

Eivätkö nuo kysymykset juuri viittaa siihen, että oletamme kaikella olevan jokin ydin. Kissan ydin. Ihmisen ydin. Tietoisuuden ydin. Kaiken takana on jokin perimmäinen. Ja miksi etsisimme sitä? Koska se antaisi vastauksen. Ja miksi pitäisi olla vastaus? Koska se poistaisi epätietoisuuden, se tyydyttäisi juuri minua? Jos keksin kaiken teorian,niin kaikkeen olisi vastaus ja tietäisin mitä tehdä?

Richard Feynman:" 'Scientific knowledge is a body of statements of varying degrees of certainty - some most unsure, some nearly sure, but none absolutely certain'."

Idässä taas ajattelu kulki siihen suuntaan, että kaiken kärsimyksen syy on juuri siinä ajatuksessa, että minä olen MINÄ ja erillinen kaikesta muusta. Se, että MINÄ hakee tyydytystä on nimenomaan se ongelma. Joku sanoi aikoinaan jotenkin näin: "Ihmisellä on periaatteessa vain kaksi ongelmaa elämässä. Se, että hän ei saa mitä haluaa, ja että hän ei halua mitä saa."

ZenKivi kirjoitti:

Niinkö? Onko todella näin? Jos katsot länsimaista uskontoa tai filosofiaa, eikö siellä ole pohjalla kaikessa olettamus, että ihmisessä on jokin ydin? Jokin jonka päälle kaikki rakentuu? Minä. Minäkuva. Ego. Itse. Sielu. Henki.Tietoisuus.Perimmäinen.

Miksi muuten kysyisimme, että mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee? Siihenhän liittyy oletus, että jokin ihmisessä jatkaa elämää tai vaihtaa olomuotoa kuoleman jälkeen? Tai liittyy johonkin suurempaan? Tai toive siitä, että näin olisi? Eikö?

Tieteessä vaikuttaa vieläkin usein sama oletus. Miksi muuten kysyisimme, miten mieli ja ruumis vaikuttavat toisiinsa? Mikä on ihminen? Mind over matter? Mikä on tietoisuus? Tai oletus siitä, että maailmankaikkeudessa on jokin perimmäinen taso? Jos löydämme sen, niin tiedämme mistä on kysymys?

Eivätkö nuo kysymykset juuri viittaa siihen, että oletamme kaikella olevan jokin ydin. Kissan ydin. Ihmisen ydin. Tietoisuuden ydin. Kaiken takana on jokin perimmäinen. Ja miksi etsisimme sitä? Koska se antaisi vastauksen. Ja miksi pitäisi olla vastaus? Koska se poistaisi epätietoisuuden, se tyydyttäisi juuri minua? Jos keksin kaiken teorian,niin kaikkeen olisi vastaus ja tietäisin mitä tehdä?

Richard Feynman:" 'Scientific knowledge is a body of statements of varying degrees of certainty - some most unsure, some nearly sure, but none absolutely certain'."

Idässä taas ajattelu kulki siihen suuntaan, että kaiken kärsimyksen syy on juuri siinä ajatuksessa, että minä olen MINÄ ja erillinen kaikesta muusta. Se, että MINÄ hakee tyydytystä on nimenomaan se ongelma. Joku sanoi aikoinaan jotenkin näin: "Ihmisellä on periaatteessa vain kaksi ongelmaa elämässä. Se, että hän ei saa mitä haluaa, ja että hän ei halua mitä saa."

Lue lisää

Joo tiesin että tullaan tähän. Oon askeleen sua edellä ;)

No siis kaikki kiteytyy yksinkertasesti tähän missä kohtaa tuolla sinun luopumisella ei enää ole merkitystä.

Kysymys: Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Vastaus: Ei mitään. Tätä ei voida lähtee tutkimaan koska jos tältä kannalta lähdetään tutkimaan, ei ole tutkittavaa.

Vastaus: Jotain. Tätä voidaan lähteä tutkimaan.

Tätä kysymystä nyt harrastetaan kuten vaikka frisbeegolfia. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole. Ihmiset haluavat harrastaa jotain erillaisita syistä. Epätietoisuus ei ole aina se vastaus. Tämän kysymyksen tutkimeseen ei välttämättä liity millään tavalla kärsimys vaan päin vastoin. Tutkimuksesta nauttiminen, jotain saattaa jopa suunnattomasti kuvottaa ajatus ikuisesta elämästä. Ehkä elämä suo itselleen loogisen ajattelun suurimman kliimaksin sillä että: Ei tiedä vastausta -> tietää vastauksen suurimpaan tuntemattomaan.

Saman aikaisesti moni alkaa yrjöämään että pitääkö sitä ikuisesti elää, hyi vittu, vedän itteni hirteen :D

samppaaa kirjoitti:

Joo tiesin että tullaan tähän. Oon askeleen sua edellä ;)

No siis kaikki kiteytyy yksinkertasesti tähän missä kohtaa tuolla sinun luopumisella ei enää ole merkitystä.

Kysymys: Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

Vastaus: Ei mitään. Tätä ei voida lähtee tutkimaan koska jos tältä kannalta lähdetään tutkimaan, ei ole tutkittavaa.

Vastaus: Jotain. Tätä voidaan lähteä tutkimaan.

Tätä kysymystä nyt harrastetaan kuten vaikka frisbeegolfia. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole. Ihmiset haluavat harrastaa jotain erillaisita syistä. Epätietoisuus ei ole aina se vastaus. Tämän kysymyksen tutkimeseen ei välttämättä liity millään tavalla kärsimys vaan päin vastoin. Tutkimuksesta nauttiminen, jotain saattaa jopa suunnattomasti kuvottaa ajatus ikuisesta elämästä. Ehkä elämä suo itselleen loogisen ajattelun suurimman kliimaksin sillä että: Ei tiedä vastausta -> tietää vastauksen suurimpaan tuntemattomaan.

Saman aikaisesti moni alkaa yrjöämään että pitääkö sitä ikuisesti elää, hyi vittu, vedän itteni hirteen :D

Lue lisää

Pelkäsin vähän, että tähän päädytään. Kysymyksesi vastaus on enemmän kuin nuo kaksi vaihtoehtoa, mutta se on ehkä jotain mitä sinun täytyy itse oivaltaa. Siten kun olet valmis kyseenalaistamaan vielä lisää. Luopua jostain olettamuksesta vielä syvemmällä. Usein kysymys itsessään on tärkeämpi kuin vaihtoehdot tai vastaukset. Sitä (itseään) tutkimalla löytää usein yllättävän vastauksen.

Tämä oli hyvä pyörre. Nyt on se hyvä hetki lopettaa. Kiitos sinulle, oli antoisaa vaihtaa ajatuksia ja sain ainakin itse tästä paljon irti.

Suurin vapaus- ei löytämistä, vaan poisoppimista. Cessation of Knowlege, jos lainaan sinua. Kiitoksia vielä kerran.

ZenKivi kirjoitti:

Pelkäsin vähän, että tähän päädytään. Kysymyksesi vastaus on enemmän kuin nuo kaksi vaihtoehtoa, mutta se on ehkä jotain mitä sinun täytyy itse oivaltaa. Siten kun olet valmis kyseenalaistamaan vielä lisää. Luopua jostain olettamuksesta vielä syvemmällä. Usein kysymys itsessään on tärkeämpi kuin vaihtoehdot tai vastaukset. Sitä (itseään) tutkimalla löytää usein yllättävän vastauksen.

Tämä oli hyvä pyörre. Nyt on se hyvä hetki lopettaa. Kiitos sinulle, oli antoisaa vaihtaa ajatuksia ja sain ainakin itse tästä paljon irti.

Suurin vapaus- ei löytämistä, vaan poisoppimista. Cessation of Knowlege, jos lainaan sinua. Kiitoksia vielä kerran.

Lue lisää

Tämä kaikki kyllä sai jäsennettyä ajatuksia paljon. Tuntematon pysyköön tuntemattomana, toistaiseksi.

Kiitos samoin.

Kiitos viestistä. Se piristä päivää paljon.

En usko että täällä enään kirjoittelen.

Loppuun haluan sanoa että ei ketään voi tuomita tai palkita millään tavalla tämän elämän perusteella seuraavaan elämään tai tuonpuoleiseen.

Huonot ihmiset saavat tuomionsa jo elämänsä aikana. Ei heitä voi tuomita kantamaan pahoja tekojaan seuraavaan elämään. Ovat tänne syntyneet olosuhteisiin mitkä ovat vaikuttaneet heihin.

Myöskään hyville ihmisille ei voi antaa mitään palkintoa elämästään. He saavat palkintonsa jo eläessään.

Jos on olemassa seuraava elämä. Niin siellä tuurin ja sattuman kautta meistä tulee hyviä tai pahoja. Ja saamme palkintomme tai tuomiomme jo eläessämme.

Ihan hirvittävää mielestäni että ihmisten tulisi ajatella jo seuraavaa elämäänsä, taivaassa olevaa tuomiota tai palkintoa. Kun jo eläessään tuomionsa tai palkintonsa saavat. Tuuria ja sattumaa vain tuleeko hyväksi vai pahaksi. Palkintonsa tai tuomionsa jo eläesseen saa kyllä.