Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota varsinkin lehdissä lisääntyvään kielikuurouteen suome kielen kömpelyyksiin, suorastaan rumaan käyttöön lukusanojen yhteydessä.
Kun suomessa voi sanoa kolmivuotias, seitsenkertainen, kymmenosainen, niin jostain, minulle käsittämättömästä syystä, lehtikieltä valtaa ruton lailla kolhoilmaisujen yleistyminen: kolmevuotias, seitsemänkertainen, kymmenenosainen.
Miksi? Onko selitystä?
Kun suomessa voi sanoa kolmivuotias, seitsenkertainen, kymmenosainen, niin jostain, minulle käsittämättömästä syystä, lehtikieltä valtaa ruton lailla kolhoilmaisujen yleistyminen: kolmevuotias, seitsemänkertainen, kymmenenosainen.
Miksi? Onko selitystä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kun perusmuoto on kolme, seitsemän ja kymmenen, niin eihän niitä rohkene lyhennellä, eikä tule aina mieleenkään.
Useilla lukusanoilla on perinteisesti rinnakkainen yhdyssanamuoto, jonka osaaminen on ollut aivan viime vuosiin saakka jokseenkin kaikilla selkäytimessä: kolmivuotias, nelivuotias, seitsenvuotias, kymmenvuotias...
Minullekin on käsittämätöntä, miten nämä ovat äkkiä alkaneet laajamittaisesti korvautua kömpelömmillä perusmuodoilla ihan julkisessa sanassakin, ammattitoimittajien kielenkäytössä!
Turhien rinnakkaismuotojen katoaminen on aina myönteistä kehitystä.
Ilmaisumuotojen väheneminen kielen rikkautta? Erikoinen näkemys.
Ei kielen "rikkaus" ole mikään arvo. Kieli on VÄLINE, jolla välitetään INFORMAATIOTA. Mitä lisäarvoa informaation välittämiseen tuo se, että täsmälleen samalle asialle on useita ilmaisuja? Ei mitään.
Nuo lukusanojen rinnakkaismuodot ovat erityisen selvä esimerkki hyödyttömästä ja hylättävästä "rikkaudesta", koska niissä ei ole lainkaan merkityseroa. Mutta kielen "puhdistumista" toki tapahtuu myös sellaisissa asioissa, joissa rinnakkaismuodoilla on alkuperäisessä synty-/käyttöympäristössään ollut ihan aidosti hyödyllistä merkityseroa. Esimerkiksi erilaisia lunta kuvaavia sanoja on kielessä ollut käytössä kymmenittäin ellei jopa sadoittain, mutta koska kaupunkilaisen arkikielessä ei niiden eroilla ole juuri mitään merkitystä, ne ovat hyvää vauhtia häviämässä tai hävinneet. Nykyihminen selviää hienosti jopa vain yhdellä sanalla ("lumi" tai "snöge").
Kieli ei ole itseisarvo. Se on väline, työkalu.
Sanat ja ilmaukset pyrkivät lyhenemään ja yksinkertaistumaan. Siksi luulisi, että jo sanottaisiin ja kirjoitettaisiin, että "Siellä oli peräti seitsen ministeriä" tai "Kymmen lasta on jo liikaa".
Ala käyttää tuollaisia lyhennelmiä, ei siinä ole ongelmaa. Kaikki varmaan ymmärtävät vaikka kirjoittelisit yx, kax.
Mummovainajani sanoi esimerkiksi, 21. päivänä, muodossa yksikolmatta päivänä, mikä on paljon lyhyempi. Hyvin ymmärrettiin.
Tuo "vanhan kansan" tapa ilmaista lukusanoja oli muuten minulle, vähän päälle viisikymppiselle, alkuun vaikea oppia tajuamaan, kun siihen joskus n. kymmenvuotiaana törmäsin. Meidän perheessä ja suvussa kun ei sitä harrastettu.
Ettäkö "yksitoista", "kaksitoista" jne ovat täysin outoja. Sama asia.
Totta kyllä, mutta jotenkin niitä ei ajatellut "merkityksen kautta" vaan yksinkertaisesti "erisniminä". Olikohan epäselvästi sanottu? Tarkoitan jotain sellaista, että "yksitoista" on vain kymmenen ja kahdentoista välissä olevaa lukua tarkoittava sana eikä sitä sen kummemmin miettinyt.
Kumpi on lyhempi, sujuvampi ilmaisu: seitsenkertainen vai seitsemänkertainen tai kymmenosainen vai kymmenenosainen? Kehitystä vai osaamattomuutta?
"Ettäkö "yksitoista", "kaksitoista" jne ovat täysin outoja. Sama asia. "
Et ymmärtänyt ollenkaan. Outoja olivat yksikolmatta (=21), kaksikolmatta (=22), kaksineljättä (=32) jne. Ihan sama.
Luulisin kyllä hänen ymmärtäneen, ainakin minä ymmärsin kommentin sillä tavoin. Eli että hän ihmetytti, miksi "yksiTOISTA" oli selvä mutta sitten sinänsä samaa logiikkaa noudattava "yksiKOLMATTA" ei. Ja vastaukseni oli, että sitä logiikkaa ei tullut ajatelleeksi, kun oli oppinut, että 11 = yksitoista ja 21 = kaksikymmentäyksi.
Mihin oppii ja tottuu. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa "yksikymmentäyksi" jne.
Ei vain osata. Siinä yksinkertaisin selitys.
Luultavasti koulutetkaan ihmiset eivät enää lue, ainakaan niin paljon, että hallitsisivat kunnolla kieltä. Näkyy kyllä monissa muissakin asioissa. Huokaus.
Luonnonsuojelussa yhdenkin lajin katoaminen on kauhea katastrofi, kielen köyhtyminen taas luonnollista kehitystä, jolle ei mahdeta mitään. Niin tai näin, hyvinkirjoitetun, mielikuvituksella kirjoitetun tekstin lukemisen puute heijastuu nykyään kaikessa kielenkäytössä.
Ennen vanhaan eräs kehitysvammaisuuden tunnistamisen kriteeri oli se, että tutkittava käsittää sananlaskut ja vertaukset konkreettisesti. Nykyään moni ihminen ei tajua, jos puhe kokoaa vähänkin ruohonjuuritason yläpuolelle.
Itseäni harmittaa lauserakenteen kaavamaistuminen. Päälause, sen jälkeen "mikä"-sanalla alkava sivulause. "Bussiliput kallistuu, mikä vähentää matkustusta."
Hesaria pidettiin joskus laatulehtenä. Onkohan enää aihetta?
”Hän joutui seitsemänvuotiaana perheensä kanssa hirvikolariin.”
HS tänään 29.1.2014, sivu A 31 (Urheilu).
Vanhaan hyvään aikaan punakynä olisi armotta korjannut tuon luontevaan muotoon ”seitsenvuotiaana”, jos toimittajaparalta sattui lipsahtamaankin. Onko toimitussihteerien ammattikuntaa enää olemassakaan?
Tuo "seitsemänvuotias" saattaa häiritä enintään jonkun ennen Kekkosen aikaa syntyneen silmää. Nuoremmille se on täysin luonteva.
Joten, kalkkiaivot, tyytykää siihen, että teidän kielitajunne on vanhentunut
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nykyisin Hesari on vihervasemmistofeministien huonosti toimittama pitäjälehti. Ja sen huomaa.
Toivottavasti sama trendi ei iske matematiikkaan. Silloin nuoremmille olisi luontevaa, että 1 1 = 3 ja 2 * 2 = 5, vain vanhat käävät inkuttavat vastaan.
Miksi sotket pitäjälehtiä tähän? Paikallislehdet ovat erikseen ja sen huomaa. Niissä on eniten lukijoita kiinnostavaa asiaa.
Etsi siis alamäkeäsi jostakin muusta suunnasta.
Sen mikä aiemmin oli koulutuksen puutetta ja sivistymättämyyttä, asianomaiset itsekin tunsivat ja pyrkivät siksi puutteen korjaamaan.
Nykysivistymättömät kohauttavat olkapäitään ja väittävät sitä edistykseksi. Siksi ei taida olla suomen kielellä enää olla paljon sijaa sivistyskielten joukossa.