Puhutko kotona itseksesi?

Höperyys edessä?

Jos asuu yksin eikä tapaa päiväkausiin ketään eikä ole pahemmin puhelinjuttuseuraakaan, niin kapeneeko siinä sanavarasto?

Alkaa hakea ihan normaalejakin sanoja kun puhuu jonkun kanssa, kun ei ole käyttänyt sanoja kuten esim. työelämässä, jos joutuu olemaan paljon ihmisten kansssa tekemisissä.
Onko siinä eroa että tuottaa puhetta kuin että kirjoittaa ja pitää sanavarastoaan siten yllä?
Mahtaakohan jokin osa aivoista surkastua jos ei ole puhekavereita? Pitäisköhän alkaa höpisemään itsekseen vai onko se vanhuudenhöperyyden alkua?:)

104

2240

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hyvää Yötä!

      En väittele itseni kanssa, mutta telkkarille vastailen monestikin. Puoliso joskus on ihmeissään, kun ei tajua, mitä ja kelle puhun.

      Hanki papukaija, ja ala opettamaan sitä puhumaan. Tuo oli hyväntahtoinen vitsintynkä.

      Enpä usko sanavaraston kuihtuvan. Niin paljon on infoa muutenkin, vaikkei joka päivä keskustelekaan kenenkään kanssa.

      • --#:)

        Onneksi ei ole vellin keittäjää nalkuttamassa


      • _____,,,,
        --#:) kirjoitti:

        Onneksi ei ole vellin keittäjää nalkuttamassa

        Ei nyt vellejä keitetä. Juuri kuorasta pirautin perunat, porkkanat ja lanttua. Nyt liedellä lihakeitto iloisesti porisee. Joulukinkun rippeistä.


      • Lorena*
        _____,,,, kirjoitti:

        Ei nyt vellejä keitetä. Juuri kuorasta pirautin perunat, porkkanat ja lanttua. Nyt liedellä lihakeitto iloisesti porisee. Joulukinkun rippeistä.

        Vieläkö joulukinkku kummittelee, että oikein lihasoppaa. Nyt on talven selkä taitettu ja on tuoreen kalan vuoro, ei mitään punasta lohta vaan nyt on madekeiton aika. Padassa porisee keitto parasta aikaa, tuvassa on todella vastustamaton tuoksu kaikista lisukkeista, päällimmäisenä mateen palat ja ruisleivän kappale voilla voideltuna.

        Voi tätä tuoksua ympärillä joka makuhermoja kutkuttaa, kohtapuolin on soppa valmista nautittavaksi. Ei siinä viinejä ja muita hörpäkkeitä lisukkeina tarvita kun ruisleipää, voita ja palan painikkeena raikasta vettä.
        Hyvää keittopaivää!


      • jou-jou

        Ei ole sitten mitään epänormaalia, jos vaikka omassa kämpässään välillä tokaisee jotakin ääneen itekseen, se on ennemmin terveellistä, kun olla ihan hiljaa päiväkaudet. Itsellä hyvä tekosyy selittää kaikki laskuasiat ja vaivat ym, mitkä mieltä vaivaa, kissoilleni :) Ihmekös niistä onkin aina tullut niin pirskatin älykkäitä, että melkeen jo osaavat soittaa vakuutusyhtiöön ja kysyä maksulle pientä siirtoa, kun ei osu tilipäivän kanssa aina erä.pv kohilleen.

        Laulaakin voi itekseen, jos huvittaa se on erittäin terapeuttista ja rentouttaa, kokeilkaa vaikka. Ja jollei muuta, niin aina voi kiroilla ääneen ja lujaa, kun lyö varpaansa johonkin kaapinkulmaan :D


      • jou-jou kirjoitti:

        Ei ole sitten mitään epänormaalia, jos vaikka omassa kämpässään välillä tokaisee jotakin ääneen itekseen, se on ennemmin terveellistä, kun olla ihan hiljaa päiväkaudet. Itsellä hyvä tekosyy selittää kaikki laskuasiat ja vaivat ym, mitkä mieltä vaivaa, kissoilleni :) Ihmekös niistä onkin aina tullut niin pirskatin älykkäitä, että melkeen jo osaavat soittaa vakuutusyhtiöön ja kysyä maksulle pientä siirtoa, kun ei osu tilipäivän kanssa aina erä.pv kohilleen.

        Laulaakin voi itekseen, jos huvittaa se on erittäin terapeuttista ja rentouttaa, kokeilkaa vaikka. Ja jollei muuta, niin aina voi kiroilla ääneen ja lujaa, kun lyö varpaansa johonkin kaapinkulmaan :D

        "jou-jou"

        Jassoo, sinä taidat seurata kommenttejani.
        Kommenttisi on mukava yhdistelmä.

        H.


      • mynttinen

        Aika usein tulee itsekseen juteltua... Joskus olen väittänyt vastaan jopa autonavigaattorille ja uhannut pistää sen pihalle, televisiosta puhumattakaan.

        Myös peilistä katsovalle kauhistukselle on tullut sanottua mielipiteitä päin naamaa.

        Kissakin kuulee välillä kunniansa ja usein laskuja avatessa sanainen varastoni tuntuu suorastaan ehtymättömälle...


      • vinku
        jou-jou kirjoitti:

        Ei ole sitten mitään epänormaalia, jos vaikka omassa kämpässään välillä tokaisee jotakin ääneen itekseen, se on ennemmin terveellistä, kun olla ihan hiljaa päiväkaudet. Itsellä hyvä tekosyy selittää kaikki laskuasiat ja vaivat ym, mitkä mieltä vaivaa, kissoilleni :) Ihmekös niistä onkin aina tullut niin pirskatin älykkäitä, että melkeen jo osaavat soittaa vakuutusyhtiöön ja kysyä maksulle pientä siirtoa, kun ei osu tilipäivän kanssa aina erä.pv kohilleen.

        Laulaakin voi itekseen, jos huvittaa se on erittäin terapeuttista ja rentouttaa, kokeilkaa vaikka. Ja jollei muuta, niin aina voi kiroilla ääneen ja lujaa, kun lyö varpaansa johonkin kaapinkulmaan :D

        Jukrat.Kuulostat ihan savolaeselta-Kiva että jaksat kuulostaa hauskalta!
        Kevättä vuan rinntoehinnii.


      • jou-jou
        hunksz kirjoitti:

        "jou-jou"

        Jassoo, sinä taidat seurata kommenttejani.
        Kommenttisi on mukava yhdistelmä.

        H.

        Kun joskus tulen tänne palstalle harvoin, niin luen ainoastaan aloittajan jutun en muita ja sitten pari kohtaa alemmaksi vastaan oman mielipiteeni, että se ei joutuisi ihan tuonne loppupäähän. Nyt tulin kurkkaamaan omaa kirjoitustani, että onko saanut edes yhtä plussaa ja olihan se ihme ja kumma, kiitos :)

        Sinun juttujasi en ole nähnyt, enkä lukenut koskaan. En tiennyt edes olemassa olostasi, enkä halua nytkään tietää tämän enempää. Ei siis kiinnosta.


      • sitroen.
        Lorena* kirjoitti:

        Vieläkö joulukinkku kummittelee, että oikein lihasoppaa. Nyt on talven selkä taitettu ja on tuoreen kalan vuoro, ei mitään punasta lohta vaan nyt on madekeiton aika. Padassa porisee keitto parasta aikaa, tuvassa on todella vastustamaton tuoksu kaikista lisukkeista, päällimmäisenä mateen palat ja ruisleivän kappale voilla voideltuna.

        Voi tätä tuoksua ympärillä joka makuhermoja kutkuttaa, kohtapuolin on soppa valmista nautittavaksi. Ei siinä viinejä ja muita hörpäkkeitä lisukkeina tarvita kun ruisleipää, voita ja palan painikkeena raikasta vettä.
        Hyvää keittopaivää!

        Hernekeittoon saan tyytyä.
        Kylmänä.
        Suoraan purkista.
        Passaa minulle.

        Joskus nuorempana puhuin itsekseni tehdessäni jotain vaativampaa työtä autokorjaamossa. Niin teki muutamat vanhemmatkin asentajat. Kai se piti ajatukset itse työssä, esti harhailemasta muualla. En katso haitalliseksi.


      • jou-jou kirjoitti:

        Kun joskus tulen tänne palstalle harvoin, niin luen ainoastaan aloittajan jutun en muita ja sitten pari kohtaa alemmaksi vastaan oman mielipiteeni, että se ei joutuisi ihan tuonne loppupäähän. Nyt tulin kurkkaamaan omaa kirjoitustani, että onko saanut edes yhtä plussaa ja olihan se ihme ja kumma, kiitos :)

        Sinun juttujasi en ole nähnyt, enkä lukenut koskaan. En tiennyt edes olemassa olostasi, enkä halua nytkään tietää tämän enempää. Ei siis kiinnosta.

        "jou-jou"

        Moittimatta ketään erityisesti, niin on aina hyvä että lukee ketjun, ennen kuin
        kommenttinsa kirjoittaa.
        Tietetysti minun oma erityis-piirteeni on että olen jo niin monta vuotta lukenut
        kaiken.
        Ja siitä saa minua moittia ja arvostella.
        Jopa mieli-hyvin.

        H.


    • ei hätää

      Senverran taidan höpötellä yksinään, ettei ihan pääse aivot surkastumaan. Toisinaan kuulen hauskojakin asioita itseltäni. Joskus laulaa luikautan ihan vaan kokeillakseni, että vieläkö ääntä lähtee.

      Luulisi sen sanavaraston säilyvän (ellei lisääntyvänkin) joitakin päiviä ilman puhekaveriakin, kun kuitenkin lukee jotain tai katsoo telkkaria. Tunnen moniakin, jotka asuvat yksin, enkä minä ole niitten kenenkään huomannut mykäksi heittäytyneen. Jos puhe menee huonoksi, niin eiköhän siinä ole sitten jo takana jotain muuta vaivaa kuin yksinäisyys.

    • ...

      Jos ei puhu, puhuminen unohtuu.

      Mä kyllä tupisen itekseni aika paljon, samaten kissan kanssa. Tupina on ääneen ajattelemista, tehnyt sitä aina. Joskus ollut polemiikkia, miten ihminen ajattelee. Mistäpä mä tiedän. Jos mä ajatten jotain, ajattelen sanojen, tekstin, lauseiden kautta. Joskus tuntunut, jotkut ihmiset eivät ajattele, vaikka osaavatkin teknisesti puhua.

      Kissan kanssa puhuminen kai aika yleistä. Noh, elukoille nyt pitää puhua, kieli ei ehkä ole yhteinen, mutta äänensävyt jne, kyllä se kommunikkaatiota on. Nykyinen katti sen verran säikky, sille pitää aina sanoa, että lähtee tupakille, jos vaan tormuuttaa sohvalta pystyyn, se voi säikähtää ja syöksyä jonnekin piiloon. Outo tyyppi, se kai vieroitettu liian nuorena, normaalisti katit on kyllä varuillaan aina, toi on kovin herkkä reagoimaan kaikenlaisiin tapahtumiin ja ääniin. Eli käytännössä puhun kissalle erittäin paljon.

      Mulla aika paljonkin nykyisin ongelmia suullisen ilmaisussa ihmisten kanssa. Se vain nyt jotenkin on välillä hankalaa. En ole mitenkään hiljainen, kova puhumaan, kun sille tuulelle satun. Suurin ongelma kaiketi, harvassa ihmiset, joitten kanssa yleensä viitsii puhua. Joskus tuntuu, että pitäisi aina olla mukana kerä piikkilankaa, että voisi vääntää siitä selkokielellä, mitä koittaa selittää.

      Kommunikaatio tärkeä asia. Mutta siitä omituista monesti, että tuntuu kuin puhuisi kissalle tai kissan kanssa. Se jotenkin ei riipu niinkään kielestä tai sanoista tms. kyse jostain ihan muusta. Sanat yhteisiä, asiatkin, mistä puhutaan tuttuja, mutta kun se ymmärtäminen, mitä tarkoittaa, se tuntuu monesti olevan suunnalleen vastakkaisia asioita osapuolten välillä. Sinällään outoa, joittenkin ihmisten kanssa pystyy kyllä puhumaan vaikka mistä asioista, ilman epäselvyyksiä.

      Niin siis aloitikseen, mun mielestä melkein kaikki ihmiset höpisee itekseen. Jotkut ääneen, osalla suu liikkuu ilman ääntä ja jotkut puhuu silleen, että mitää fyysistä ei tapahdu. Elikkäs ajattelemisesta kyse, puheen kautta se tapahtuu, elukat ei puhu, ne enenpi vaistonvaraisia. Mitä miettinevät, en voi käsittää.

      =DW=

      • linnea*

        Minäkin juttelen kissan kanssa.
        Kissa on parempi juttukaveri kuin moni ihminen, se katsoo silmiin, nostaa tassua ja naukaisee vastaukseksi.
        Muutenkin tykkään olla omassa seurassani, sain työelämässä tarpeeksi seurustelusta.
        En ymmärrä ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin.


      • linnea* kirjoitti:

        Minäkin juttelen kissan kanssa.
        Kissa on parempi juttukaveri kuin moni ihminen, se katsoo silmiin, nostaa tassua ja naukaisee vastaukseksi.
        Muutenkin tykkään olla omassa seurassani, sain työelämässä tarpeeksi seurustelusta.
        En ymmärrä ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin.

        Minulla on kans kissi kaverina, sille voi puhua mitä vain, se ei ota nokkaansa kuten naisväki. Joskus se lähtee maailmalle ja moukasee p....llua , nau, nau. Saa kulkea omia teitään voi sitten vanhempana miettiä reissujaan.


      • sitroen.
        linnea* kirjoitti:

        Minäkin juttelen kissan kanssa.
        Kissa on parempi juttukaveri kuin moni ihminen, se katsoo silmiin, nostaa tassua ja naukaisee vastaukseksi.
        Muutenkin tykkään olla omassa seurassani, sain työelämässä tarpeeksi seurustelusta.
        En ymmärrä ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin.

        Kyllähän kissa ymmärtää täysin puheen. Siitä on minullakin enemmän kuin riittävästi kokemusta.
        Tietysti sellainen kissa, jolle on puhuttu aina.


    • Joskus oli aika kun huomasin puhuvani toisinaan itsekseni. Silloin taisin olla liikaa omissa oloissani, nykyisin en ole puhunut itsekseni enää pitkään aikaan.

      Puhetaito äidinkielellä ei tarvitse ääneen harjoitusta, vieraita kieliä on hyvä välillä verestää puhekuurein.

      • tul lapseksi jälleen

        Aika monilla ihmisillä iän myötä
        äänteet jotenkin muuttuvat puheessa
        - on ranskalaisetta kuulostavaa pehmeää ärrää,
        - toisilla s-kirjain kuulostaa ihan venäläiseltä, monia eriläisia tapoja lausua
        tuo kirjain/äänne.
        Eräs vanha ystäväni aina muisti pilkaten sanoa sössötyksestäni kun
        veritulpan ja osin halvausoireiden takia ääntämys ei oikein onnistunut
        terävinä r- ja s-kirjaimina puheessa - se tuotti hänelle raivon tunteita.


      • itekseen höpöttäjä

        Olen asiakaspalvelu työssä, minulla on perhe ja koirakin jolle höpöttää. Silti puhun itseksenikin, selkeyttää omat ajatukset, jopa tutkimusten mukaan. Ja joo, ikää ei ole kuin 42.


      • sitroen.
        tul lapseksi jälleen kirjoitti:

        Aika monilla ihmisillä iän myötä
        äänteet jotenkin muuttuvat puheessa
        - on ranskalaisetta kuulostavaa pehmeää ärrää,
        - toisilla s-kirjain kuulostaa ihan venäläiseltä, monia eriläisia tapoja lausua
        tuo kirjain/äänne.
        Eräs vanha ystäväni aina muisti pilkaten sanoa sössötyksestäni kun
        veritulpan ja osin halvausoireiden takia ääntämys ei oikein onnistunut
        terävinä r- ja s-kirjaimina puheessa - se tuotti hänelle raivon tunteita.

        "- toisilla s-kirjain kuulostaa ihan venäläiseltä"
        Miltä niistä seitsemästä, joista osa liudentuu ja osa ei ;-)


    • xyzb

      En ainakaan tunnusta. Koiralle puhun, sehän kuuntelee sujuvasti, laittaa pään vinoon ja on viisaan näköinen. Ei edes väitä vastaan, meillä minun mielipide on ainut oikea kunnes lähdemme lenkille, silloin hauveli voi usein olla eri mieltä miten pitkään ja minne suuntaan.

      Puhun minä edesmenneen mieheni valokuvalle, silloin kun on asioita ja huolia mitä ennen jaoimme, kyllä minä myös kerron miten paljon vielä häntä kaipaan. Niinhän lesket usein tekee.
      Puhelimessa lorpöttelen ystävien kanssa aina kun ei pysty tapamaan nokitusten.
      Juttelen myös ventovieraitten ihmisten kanssa bussissa, pysäkillä, koiralenkilla missä milloinkin missä joku vaian alkaa juttua virittelemään.
      Monta mielenkiintoista keskustelua on käyty ja hyviä tuttujakin on tätä kautta tullut.
      Siskoni joka myös on leski ja hyvin omissa olissa viihtyvä, kertoi puhuvansa aina itsekseen. Hän huomasi kerran ulkona kuntolenkin varrella levätessä lausuvan ääneen ajatuksiaan vasta sitten kun ohikulkijat alkoivat katsoa häntä huolestuneesti. Sellaiseen en tietääkseni vielä ole syyllistynyt.

      • kaikkihan hölöttää

        Nykyisin saa ulkonakin huoleti puhua itsekseen, eikä kukaan ihmettele. Ainakin, jos laittaa kuulokkeet korvilleen ja niistä piuhat povitaskuun.

        Ensimmäisen kerran kyllä, kun näin jonkun käyttävän handsfreetä, niin pelästyin vähän, että mikä hullu siinä vouhkaa mölytä itsekseen. Nythän se on ihan tavallista.


    • hassu alotus taas

      voihan tuota jotain tupista ääneenki varsiki jos joku on hukassa,
      niin kysym missä hitossa se taas on, ,
      tai joatin muuta muutaman sana , ketä se haittaa , ei ketään, eikä se ole yksin keskustelua se on vain niisanottua ä ä n t e l y ä ,
      jutteleehan ihmiset koiralleen ja kissalleenki samanlailla, onko se ny kumma jos joskus tupisee jotain,,,,

      • sanat kateissa

        tuppasi olemaan miullakin. ostin ristikkolehiä ja rupesin niitä täyttämään. palautui pikkuhiljaa.


    • bessie*

      Tuskinpa itsekseen puhuminen vanhuudenhöperyyttä ehkäisee, tiedä vaikka edistäisi pikemminkin. Voihan siinä jäädä kymmenittäin lennokkaita ajatuksia ajattelematta, kun keskittyy tuottamaan jonkun 'taidanpa lakaista lumet portailta' idean ääneen.

      Puhun yksin ollessani hyvin harvoin ja vain 'tahallani' ja itseäni naurattaakseni tai muuten huvikseni. Yritän joskus ääneen arvata tulossa olevan repliikin tai puheenvuoron sisällön äänenpainoja myöten televisiota katsellessani. Saatan myös tokaista jotain kanavan vaihdon yhteydessä.

      Olen iltapäivisin ja alkuillasta melkein kaikkina arkipäivinä myös koiran kanssa, ja joskus se voi olla minun luonani viikonlopun tai viikon, kaksikin.
      Sillekään en juurikaan puhu, koska ajattelen sen vain tuntevan olonsa hämmentyneeksi jos sille kovasti juttelen, eihän se kuitenkaan puhettani ymmärrä eikä osaa itse puhua. En viitsi sekoittaa sen päätä ja aiheuttaa turhia odotuksia ja luuloja. Nautin katsekontaktista sen kanssa ja sen avulla kommunikoinnista, siinä olenkin muuten jo aika hyvä mielestäni ja jatkuvasti lisää opimme molemmat.

    • muorikka..

      Minä puhun nykyään noille kissoille. Toinen on semmonen iso iso katti, jolla on kauniin siniset silmät ja se viihtyy aina jossain lähelläni ja katsoo välillä silmiini. Toinen on pieni maatiainen, hauska sekin. Tuo iso kolli kyllä virvoittaa seurustelun kanssaan silmiini kiinteästi tuijottaen. Kai minä joskus haastelin tai mumisin yksin, kun ei ollut noita ns. lainaeläimiä luonani. En pitänyt sitä mitenkään kummallisen, yksinpuhumista.

      • Tokihan eläimille voi jutella, itsekin 10v sitten Katri- ja Ismo-kissojen kanssa vaihtelin sanaa.


      • 55v
        strange.cyborg kirjoitti:

        Tokihan eläimille voi jutella, itsekin 10v sitten Katri- ja Ismo-kissojen kanssa vaihtelin sanaa.

        Eläimille ja eläinten kanssa voi jutella. Itsekin juttelen kahden kissani kanssa ahkerasti. Juttu on niin pitkälle kehittynyt että kyse on niiden kanssa juttelusta, ei niille juttelusta. :))
        Töissä joutuu olemaan sosiaalinen ihmisten kanssa joten vapaalla kissat on mitä parhainta seuraa.


    • ei höperyyttä ole

      ei tästä kauaa ole, kun oli erään tutkimuksen tulos, et yksinpuhuminen tekee hyvää aivoille, asiat menee paremmin perille...

    • Kuk-kuu Kuk-kuu

      Mä juttelen mun käkikellolle , se vastailee kyllä .Olen huomannu et kahdeltatoista se heittää pisimmän jutun yöllläkin.

    • :DDDD

      Puhun!:D ja ikää on vasta 34 vuotta. Isältä peritty tapa.

      Monilogit on kivoja. Ja dialogit itsen kanssa. Siinä voi ottaa tuntumaa tilanteisiin, miten toimisi / tulee toimimaan mieltä askaarruttavissa tilanteissa.

    • puukko

      Ilman muuta puhun. Kun asuu yksin kahden kissan ja koiran kanssa. Jos joku kysyy kenelle puhut niin kisoille ja koiralla tietenkin? Voisin sitä puhua myös peilin kautta itselleen.

      • jos helmiä

        Kun meillä oli koira, totta kai puhuin sille, ja hän kuunteli tarkkaavaisesti. Tarvittaessa vastasikin.
        Nauroi, kun minua nauratti, nuoli kyyneleitä, kun itketti.

        Koira tykkää kyynelten suolaisuudesta.


      • tätä mieltä

        No kyllä koirat ja kissat ymmärtää mitä niille puhutaan,olisi aika outoa jos olisi vain sanaton.


      • aloitusa
        tätä mieltä kirjoitti:

        No kyllä koirat ja kissat ymmärtää mitä niille puhutaan,olisi aika outoa jos olisi vain sanaton.

        Kun avasin koneen sanoin itselleni, että olisipa mukavaa jos olisi joku kiinnostava aloitus palstalla.


      • enemmän kuin 50v
        aloitusa kirjoitti:

        Kun avasin koneen sanoin itselleni, että olisipa mukavaa jos olisi joku kiinnostava aloitus palstalla.

        kiinnostava aloitus esim aurinkokeräin-> kokemuksia?


      • aloitusa
        enemmän kuin 50v kirjoitti:

        kiinnostava aloitus esim aurinkokeräin-> kokemuksia?

        Mielenkiinnolla seuraa Viikin sähköenergian tallennusta. Siinähän kerätään myös aurinkoenergiaa.
        Itsellä ei ole kokemusta aurinkoenergian keräämisestä.


    • ei muistisairas

      Minulla kyllä on sanavarasto pienentynyt ja usein joudun hakemaan sanoja jos joutuu jonkun kanssa puheisiin.
      Olen ollut yksin jo monta vuotta kissan kanssa eikä muita juttukavereita ole kuin kaupankassa ja sairaanhoitaja/lääkäri pari kertaa vuodessa.
      Sitten kun poikani tulee käymään niin joudun ihan tavallisiakin sanoja hakemaan kun yritän jotain selittää.
      Että kyllä se yksinolo kutistaa sanamuistia.

      • enemmän kuin 50v

        sullakin poika ja kissa


    • ei muistisairas

      Joo, mulla on kaksi poikaa ja musta kissa jolla ei ole nimeä. Toista poikaa näen tosi harvoin, toista sentään kerran kuukaudessa.
      Kissa on kolme vuotias narttu. Sain sen viime syksynä ja jännitin niin paljon sen luovuttajia että nimi ei jäänyt päähän enkä ole keksinyt sopivaa nimeä neidille.

      • :))

        Onpahan vähän noloa. Risti vaikka Millaksi, Magian takia.


      • Kisulle nimi
        :)) kirjoitti:

        Onpahan vähän noloa. Risti vaikka Millaksi, Magian takia.

        Täytyyhän kisulin nimi saada jolla sitä kutsutaan. saahan kissalle itse antaa mieleisensä nimen vaikka kasvattaja jonkin nimen olisi jo antanutkin.
        Pidetään täällä palstalla kissan ristiäiset;D


      • maijaton

        Oisko se Musta Maija?


    • se siitä sanotaan

      Asun yksin, ei ole kissaa ei koiraa.Sanavaraston säilyttämiseen täyttelen ristisanatehtäviä, siinä joutuu aina miettimään sopivaa sanaa.Kysymys on puhunko yksikseni? Kyllä puhun ja kironkin välillä niin perkeleesti.Kuulokkeet korvilla voi puhua vaikka kuinka paljon ,ei siihen kukaankiinnitä huomiota.

      Työelämässä oli niin paljon seuraa, että tykkään jo viettää aikaani yksin.Vieressä on suuri kaupunki ja paljon ihmisiä on itsestä kiinni

    • Kyllä ja paljon! :D

    • nomoretalkkkk

      Joskus puhun itsekseni kotona. Asun yksin. Ikää 60 v. Olen pelolla ajatellut , että tuleeko päivä, jolloin puhun yksin jossain ihmisten ilmoilla.

      • aloitusa

        Älä pelkää suotta. Sehän on ihan luonnollista, että vanhat höpäjää itekseen. Enemmän nuo ihmiset taitavat ihmetellä sellaisia vanhoja jotka menevät lewikset repeillen ja takatukka liehuen.


      • Eikä vielä ihan 60

        Moikkelis! Sama "vika" täällä ja samanmoiset ajatukset valta aina mielen :)). Joskus kun jossakin liikkuu ihmisten ilmoilla ja ajattelee jotakin, niin tulee äkkiiä sellainen tunne. Hyvänen aika, puhuinko kenties hetken itsekseni.


      • mies--73
        Eikä vielä ihan 60 kirjoitti:

        Moikkelis! Sama "vika" täällä ja samanmoiset ajatukset valta aina mielen :)). Joskus kun jossakin liikkuu ihmisten ilmoilla ja ajattelee jotakin, niin tulee äkkiiä sellainen tunne. Hyvänen aika, puhuinko kenties hetken itsekseni.

        Kyllä minullekkin tulee joskus yhtä äkkiä tunne, puhuinko ääneen kun mietin asioitani esm. bussissa .Mutta kyllä se konrolli vielä pelaa, en nyt jatkuvasti hölötä


    • alkaa puhumaan

      puhun hyvää murrettani

    • Pirre*

      Kyllä, äskenkin tuumailin ääneen että "mitäs hyvää meidän kaapistä löytyiskään", (makean nälkä), ja otin jo hunaja purkin, sitten muistin, ääneen, "eiku onhan täällä korvapuusteja, otankin niitä" ..on se vaan puhuttava yksikseen kun muitakaa ei nyt ole muutamaan päivään tässä kotona ollut, eipä tuu toraakaan kun itekseen puhelee :))

      • Pirre*

        p.s. tehkää diagnoosi :)


      • hupero liisa
        Pirre* kirjoitti:

        p.s. tehkää diagnoosi :)

        Tehkää samantien diagnoosi minustakin, en ole vielä viittäkymmentäkään, ja höpöttelen itsekseni kaiket päivät! Tavan olen perinyt äidiltäni, joka puhui kukille ja puillekin ulkona. Vaarallisempaa kai, jos ne alkavat vastailemaan :D


    • höpisijä

      Puhun yksin kun yksin asunkin, ikää on 43 vuotta. Huomaan puhuvan töissäkin, mutta haitanneeko tuo mitään?? :) Myönnän sen avoimesti jos joku sitä kyselee.

    • ..yksin

      Yksin puhujalla olisi hyvä olla koira,ennen oli mulla koira ja sille kun jutteli niin päätä se kallisteli kuunnellessaan ja oli aina samaa mieltä,hyvin pärjättiin.

      • alotusa

        Näin telkkarissa kuutti-robotin jota kokeillaan vanhainkodissa. Pehmeä, valkoinen, suurisilmäinen. Sitä mietin, että ladataanko sen akku vai onko siinä patterit. Jotenkin kornia jos joutuu mahan aukaisemaan ja vaihtamaan patterit. En usko sen operaation jälkeen että tekis sille mieli leperrellä.


    • mina1

      en yksin puhele joskus kissoille.

    • ei muistisairas

      :)) :lle
      Milla onkin hyvä nimi. Kiitos avusta!

    • Tänään olin "töissä"
      Asentelin kaikenlaista.
      Tuli varmaan sanottua monta kertaa: Ei ku heevetti...
      "Työn-antaja" vilkaisi ihmetellen.
      Siinäpä minun yksin-puheluni.
      Ehkä juttelisin Vasaralle, jos se kokeilisi peukaloani.
      Muuten en juttele yksinäni.


      H.

    • paino ja hymy

      Puhun TV mainoksille. Laihdutin juuri 50 KG ja mina siihen, No, ota vielä toiset 50 KG.

      • Ei tartu pikaliima

        Keramiikkapannun mainosukoille kerkiää väitää vastaan pitkään, kun mainokset kestävät minuuttitolkulla!


    • ihana rauha.

      Olen vanhustyössä.Suurin osa vanhuksista enemmän tai vähemmän dementoituneita sekä heikkokuuloisia.Samaa asiaa saa toistaa ja tolkuttaa kerta toisensa jälkeen, ja kovalla äänellä.Tämä ottaa niin voimille ettei aina millään jaksaisi samaa asiaa jankata lähes huutamalla.
      vapaa-aikana mukavaa olla välillä omassa rauhassa.Puhumiseenkin voi väsyä.

      • "ihana rauha."

        Kommenttisi on kylläkin ihan aloituksen kaltainen irvistely vanhuksille.
        Mutta ota asia niin, että vanhukset ovat työ-kalusi, joilla rahasi tienaat.
        Vapaa-aikanasi voit vaikkapa lasketella laulellen vesiä.
        Pääsi on sitten taas valmis uuteen työ-päivään.

        H.


      • ei tarvii
        hunksz kirjoitti:

        "ihana rauha."

        Kommenttisi on kylläkin ihan aloituksen kaltainen irvistely vanhuksille.
        Mutta ota asia niin, että vanhukset ovat työ-kalusi, joilla rahasi tienaat.
        Vapaa-aikanasi voit vaikkapa lasketella laulellen vesiä.
        Pääsi on sitten taas valmis uuteen työ-päivään.

        H.

        Ihana rauha ei tarvii sun neuvoja, koska hän on täysi ikäinen


    • Miow

      Kerrankin ihana keskusteluketju, ilman turhia päänaukomisia.
      MInä kyllä päätäni tai siis suutani auon myös kissoilleni ja itsekseni jopa kaupassa tai töissä. Huvittaa vaan, muut pitäköön höperönä jos haluavat. Olen vasta 44 v.
      Pitäähän kissalla nimi olla. Ja monta hellittelynimeä myös.

      • "Miow"

        Sinä pilasit ja paljastit itsesi mainitsemalla iän.
        Ole varovaisenpi.

        H.


      • onpi julmenpi
        hunksz kirjoitti:

        "Miow"

        Sinä pilasit ja paljastit itsesi mainitsemalla iän.
        Ole varovaisenpi.

        H.

        Tuo oli paljon pimeänpi kommentti kuin se aikaisenpi.
        Kyllä hiljaisenpi puhe kuuluu kauenmaksi.


      • Miow
        hunksz kirjoitti:

        "Miow"

        Sinä pilasit ja paljastit itsesi mainitsemalla iän.
        Ole varovaisenpi.

        H.

        Tuskinpa minua tunnet.


    • Niinkin voisi sanoa, sillä harvoin saan vastausta.
      Mutta toisaalta, pystyn myös nauramaan ihan itsekseni ja se on kuulemma huolestuttavaa.

    • kälätys...

      Nainen usein yksin puhuu se kai luontaista niille.

    • reppuriika

      En kyllä yksin ja itsekseni puhu. Joskus voin rukoilla ääneen, puhua Jumalalle ja Jeesukselle, mutta usein teen senkin hiljaa mielessä.
      Vanhukset puhuvat usein itsekseen, samoin psyykkisesti sairaat. Mielestäni jutteleminen ilman kuulijaa on outoa.

    • eetu5

      Joskus puhun itsekseni ja toisinaan peräpää vastaa haisevalla kommentilla juttuihini.

      • eetua muistellen

        Mulla oli pystykorva sen nimi oli eetu, mukava koira olikin, ootko sinäkin kova haukkumaan.


      • o sole mio
        eetua muistellen kirjoitti:

        Mulla oli pystykorva sen nimi oli eetu, mukava koira olikin, ootko sinäkin kova haukkumaan.

        Meitin koira oli kova laulamaan.


      • eetua muistellen
        o sole mio kirjoitti:

        Meitin koira oli kova laulamaan.

        Onkohan puhuvia koiria, ois kiva vois jutella ummet lammet .


      • o sole mio

    • NoSe

      Tottakai puhun ja kovalla äänellä ja paljo. Väliin lauleskelen tietty. Koiran kans jutellaan ummet ja lammet. Kyllä tulee hyviä tarinoita, hittiainesta suorastaan. Ihteni kanssa en ole vielä kovin pahasti riitaantunut, joittenkin toisten kans kyllä. Mutta kaikin puolin mukavaa höpötellä isseksee.

      • sitroen.

        Minun systeri kertoi saavansa riidan aikaiseksi itsensä kanssakin.
        Rehellinen oli...


    • jee jee

      Joo, puhun itsekseni, jos muita kotona. Yksin ollessa en puhu, kun "kukaan" ei kuule! Yksikseen voi marmattaa ja sättiä itseään. Poikani kattelee, et onko faija sekaisin... Kai se on aika tottunut mun juttuihin. Ainakin nauraa, kun itsekseni vitsailen... Tervettä!

      • taas yksin

        Mulla on tapana kiroilla unissaan, mut en ole yksin niissä unissa, joten se ei ole yksin puhumista unissa, menikö perille, ai ei menny.
        No nyt mä rupesin taas höpöttämmään yksin,


    • höpötihöpöti

      Runojen lausumista pitää harjoitella eikä niitä voi muuten harjoitella kuin ääneen.
      Koiralle puhelen aina. Se kuuntelee ja melkein nyökkääkin. Lauleskelen kun laulattaa.
      Ja välillä juu pitää puhua yksikseen kun muuten unohtaa mitä oli tekemässä :)

    • mies 73

      Joskus bussissa olen mietteissäni ja taidan jopa ääneen ajatella, mutta kyllä kontrolli vielä sen verran pitää että huomaan heti, että oho! taisi tulla ääneen ajateltua

    • tämä on tosi

      Koiralle pitää puhua, sehän on ihmisen paras ystävä.

    • Näin hyvin

      Rukoilessa puhun tarkoituksella ääneen. Omakin ajattelu selkeytyy, kun asiaa esittäessään joutuu miettimään tarkasti sanojen merkitystä. Samoin toimin Raamattua lukiessa. Hitaasti ääneen lukiessa tekstin sisältö avautuu helpommin.

    • Lorena*

      Ääneen ajattelu on yleistä iästä huolimatta. En ole vielä jutellut itsekseni, joskus mietin pitäisikö yläpään kovalevyä hieman tyhjentää. Jollakin luennolla kuulin, sitä varten muisti viipyilee kun on muistiin pitkän elämän aikana kertynyt ylen määrin tietoa.

      Aivot on kun hakukone, joka etsii mistä lokerosta tieto löytyy. Lokeroita on, lyhytmuisti, pitkäaikaismuisti, kestomuisti joten on ymmärrettävä ettei monien tiedostojen selaaminen noin vain onnistu, aikaa se vie, kuten kovalevyllä ilmenee.Siispä ei kannata olla huolissaan vaikka muisti hidastelee kun kovalevy ei toimi tarpeeksi nopeaan.

      Sitten kun alkaa puolittamaan nuukuuksissa WC paperit puoliksi ja keittiöpaperit 4 osaan, voi jo miettiä onko tämä ihan OK. Näitä nuukailu ihmisiä on yli 60v vaivana on,kun pitäisi saada säästöön moneyta pahan päivän varalle, kun ei tiedä koska se paha päivä tulee. Antaa ajan tulla ja mennä, sille ei nuukinkaan tyyppi mitään mahda.

      • Mutterimanta

        Puhun ja joskun höpötän enemmänkin. Lemmikkejä ei ole enää, joten yksikseen höpisen.
        Muutama vuosi sitten sain sisareltani lahjaksi norjalaisen keksinnön "Robomop", sellaisen pienen ladattavan siivousrobotin. Halpa oli ollut, jotain 20-30 euroa vain maksoi ja oli kovassa käytössä. ehjä vieläkin, pitää kaivaa esille.
        Se on semmoinen pienessä kehikossa pyörivä sähköllä ladattava pallo, jossa on staattinen pölyä imevä liina. Se pyörii itekseen lattialla, komuaa pöytien ja sänkyjen alusta. Joskus takertui johonkiin ja piti irrottaa. Sille puhuin, se oli kuin pieni lemmikki, vaikka kisuli.


    • ajatys kiertää

      kyllä.....

    • höpöttäjä

      En puhu itsekseni,yö lampun kanssa heitän päivälläkin huulta.

      • tunnustan

        Minä tapoin kerran yölamppuni, kun olin ottanut ennen nukkumaanmenoa lihasrentouttajaa, ja lamppu näytti pelottavalta.


    • Hauki ei laula

      Jopas jotai,sie kattiseni haiset taas kalan syönti pierulta !
      Höpäjänhän mie aivan itsekseen ja tuolle katille ihan hulluja haastelen.

    • seropin emäntä

      En jaksa lukea koko ketjua, vastaan kysymykseen.
      En puhu itsekseni.
      Juttelen koiralleni Ja laulelen myös paljon.

    • Laulaja

      En puhu yleensä , manailen joskus kun tarve vaatii . Mieluinen harrastus on
      laulaminen . Otan jonkun laulukirjoistani ja ryhdyn laulamaan . Mieluusti operetteja ,
      tapailen säveltä niin kauan että osaan laulaa sen , ihan kuulomuistin perusteella .
      Minulla on kaunis ääni .

    • nainen 51v

      Mä olen aina puhunut iteksen...samoin kaikki mun tuntemani nais-ihmiset. taitaa olla enemmän naisten tapa :) Kun on paljon ajatuksia päässä, niin kun puhuu ajatuksensa ääneen niin pysyy ite paremmin kartalla siinä mitä tekee. Ei lähde niin helposti ajatus harhailemaan :) Ihan normaalia toimintaa :)

      • rienaaja itsekseni

        -- kerran mul oli aika tuhti tyttöystävä jo vuosikymmeniä sitten , pisti mua putkaan ainaki 10 kertaa -- hälle juttelen itsekseni ja kiusaan häntä kuten esim. -- "nimismiehen irrottama jonohuora ,nyt turpa tukkoon ja sassiin." tai " suurunttanen akka nyt lopetat sen vittuilun ja het" ja kaikkea sellasta -- ja uskontoa rienaan yksikseni kuten esim- " jeesus mitä vittua sä aina niissä parruissa vituilet roikkuisit välistä kyrvästä" -- siis kaikkea tosi hävytöntä ,ja se antaa mulle sellasen mielen rauhan., -eikö totta.


      • Pirre*

        Niin onhan sitä jo oppinu puhumaan yksikseen näillä avioliitto vuosikymmenillä.


    • voi että.

      Puhun ja hiuksia revin päästä,puhun tuhmia,mitä vielä

    • Cas Vaan

      Olen parikytä vuotta alle tän ryhmän rajan, mutta puhun silti itsekseni.

      Pääpiirteittäin älykkäintä juttuseuraa mitä pystyn Helsingissä löytämään!!!

    • Läskililli

      OOn nyt syöny kilon lihaa ja hernerokkaa kaks lautasellista,oonkin hirvee ahmatti ja läski.Meen kohta syömää suklaata ja jätskiä

    • Lollopetteri.
    • Lollopetteri.
      • ei yksin

        uskotaan,ei tarvii jankata yksinkään yksikseen


    • .........

      Juu. Juu. JUU.
      Oma kielikin meinaa unohtua.

    • Djejfjf

      Puhun
      T: 20

    • mies--73

      Nyt on alkanut pulpahdella kaikkia nuoruuden aikaisia juttuja tulee päähän, jotain lapsuuden traumoja, nuoruuden töppäilyjä,yleensä epämiellyttäviä asioita,Auttaa jos lähtee vähän kävelemään ,myös kova kiroilu auttaa, kun kovaan ääneen huutaa itselleen , mitä saatana sinä noita jauhat ei ne asiat siitä muutu. Jos tämä "oksentaminen" kuuluu elämän seesteyttämiseen. Tuskin meistä kukaan ilman vauriota on elämästä selvinnyt

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Moi vaan vielä kerran

      Kivaa päivää samalla. Kukaan ei kaipaa eikä rakasta. 💔🐺🌃🌧️☀️
      Ikävä
      322
      3353
    2. Nainen, millaisista miehistä tykkäät?

      Mielenkiinnosta kysyn 😄
      Ikävä
      209
      2749
    3. Nyt sitten ulos ihmiset!

      Älkää jumittako täällä. Menkää, näkykää ja hankkikaa kokemuksia. Ei teitä kukaan edes bongaile, jos önötätte täällä.
      Ikävä
      143
      2495
    4. Mitä jos saisit tietää että kaivatullasi

      on jo joku toinen?
      Ikävä
      109
      2005
    5. Onnea Solatie !

      On sit valittu uusi kaupunginjohtaja.No ei menny Nivala-Harju- Tapio -Pikkarainen juntan mukkaan.
      Kemijärvi
      15
      2002
    6. Minun pitää tehdä jotain

      En tiedä meneekö siihen viikko vai kuukausi. Mutta jos voit odottaa, niin löydän sinut sen jälkeen kun on homma hoidett
      Ikävä
      44
      1662
    7. Naiselle varatulle

      Jos homma kariutuu kotona, niin saanko sinut ihan omakseni🙂??
      Tunteet
      10
      1536
    8. Sarvisalon kesätori

      Onpa kiva paikka. Mutta torikahvila oli suorastaan naurettavan alkeellinen ja ne voileivät,olivat kuin pienen lapsen tek
      Loviisa
      20
      1536
    9. Sinä oot hyvä ihminen

      Mut ehkä me ei vaa sovita yhteen :(
      Ikävä
      122
      1266
    10. Hindulijat raivoavat täällä, ettei kristinuskossa

      ole itsessään mitään aitoa! No miksi sitten hyökkäilette "nollaa vastaan"? Eikö hnduilijan vaan kannattaisi pieht
      Hindulaisuus
      246
      1221
    Aihe