Mennyt auktoriteetti

Tiedä häntä onko se niin keinotekoista,..ensin teoreettinen pohja, jonka jälkeen pitkäaikainen sovellutus käytäntöön. Parhaissa tapauksissa, mutta tuon ns. auktoriteetin joutuu jokainen vanhempi perheessänäkin huomaamaan:D

Niin kuuluu ollakin, --- jos kaikki tieto/taito olisi meidän käsissämme, kehityshän jäisi siihen!
Nyt nuoret omaavat uudet taidot nopeasti elektroniikan alalla, ja monilla muillakin aloilla. Ihaillen huomioin esim. nuorteni valmiuden kaikkien uusien trendijen hallinnan ruoanlaitossakin, opiskelussa ym.

Politiikasta tai maamme päätäjistä, en näe noin pessimististä kuvaa millään:D

Aha!

Miten se voisi olla syntymättä? Se, jos mikä olisi luonnonvastaista ihmiskunnan suuressa populatiossa.

Aina on ilmennyt karsismaattisia yksilöitä, mistään koulutuksesta riippumattakin ja tulleet huomatuiksi/vaikuttaviksi ympäristössään.

Silti en väheksy koulutuksen antamaa valmiutta ja pohjaa omaperäiselle ajattelukyvylle, vaikkakin ymmärrän mitä peräät: on yksilöitä joiden älykkyys/personallisuus ei suostu muovautumaan massaopetuksen puitteissa.

Oman tiensä kulkijoita löytyy niin yhteiskunnan huipulta, kuin siltojenkin alta.

Minullekin tuli tuon auktoriteetin yhteydessä karisma mieleen. Lai lai la lai ja Tobias* kirjoitille tuosta ihan miun maun mukkaa, hyvin sanottu.
Auktoriteetti voi tosiaan olla vaikka asemaan ja tietoon perustuvaa hankittua auktoriteettiä. Se ei aina ole ihailtua ja kunnioitettua niinkuin on karisma jossain ihmisessä. Sitä vaan on tai ei ole.
Hyvä yhdistelmä on tosiaan tuo Tobiaksen toteamus karismaan liittyneestä kokemuksesta ja kyvykkyydestä. Olen huomannut että nuorisokin hyvin sellaisen erottaa ja arvostaa, vaikka kriittisyys onkin nykyään toista kuin ennen.

Mielestäni käsitteinä auktoriteetti, arvovalta ja karisma käsitteinä sekoavat, vaikka "hienosäädössä" voivat olla erikseen mainittavia. Onhan tuo jo keskustelussa esille tullutkin.

Onhan määrättyä auktoriteettia esim. poliisivoimilla. He voivat käskyttää tarvittaessa harkintansa mukaan ja vieläpä voimatoimin. Lääkärikin voi kirjoittaa rohtoja ihan virkansa valtuuksilla. Toki huomaavainen tohtori antaa asiakkaallekin puheenvuoron.

En ymmärrä, että jos joku poika tai vähän vanhempikin antaa oikeita neuvoja ongelmissa, että se mitenkään pitäisi horjuttaa kenenkään arvovaltaa tai auktoriteettia. Elämässä vain on niin, että toiset osaavat jotakin paremmin kuin toiset, eikä siitä kenenkään kaatokisaa pitäisi tulla.
Auktoriteetin tapaista toimintaa tulee lähes kaikessa, missä joukko toimii yhdessä. Näin vaikkapa talkootöissä. Jonkunhan se on pidettävä ohjaksia käsissä. Eikä se mitään meluamista tarvitsekaan. Jos on auktoriteettinen henkilö toimissa, silloin toiset mukana olevat ovat tavallaan luovuttaneet valtaansa hänelle. Jos homma ei pelaakaan, ohjausvalta voidaan siirtää. Myös näinhän ihan elämässä tapahtuukin.

Kyllähän opinnot antavat pohjaa arvovallallekin, mutta se yksin riitä, eikä ole tarpeenkaan. Kyllä pyrkyreitä riittää, kunhan olisi tekijöitä. Yhtä hyviä ja parempiakin voi olla myös hiljaiset puurtajat, jotka eivät edes ole auktoriteettihakuisia. Kepulikonsteilla hankittu huutosakki ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu. Tällaiselle arvovallan hankkijalle saattaa koittaa "luutorni" josta voi huudella viisauksiaan, mutta jota ei kukaan ymmärrä ja jos ymmärtääkin, ei enää välitä kuunnella.

Karisma on mielestäni vain arvovallan saavuttamiseen edesauttava tekijä. Moni esiintyvä taiteilija on karismaattinen, mutta ei edes halua olla mikään auktorireetti. Minusta arvovalta ei ole ihan sama asia kuin auktoriteetti, vaikka se synonyymiksi esitetään. Arvovalta merkitsee minulle myönteistä asiaa, auktoriteetti ei läheskään aina ole sitä. Autoritäärinen persoonallisuus ei nykyiseen johtamiskulttuuriin sovi. Esimerkiksi paavi on asemansa perusteella ehdoton auktoriteetti, jonka oikeutusta kunnon katolilaisen ei pidä kyseenalaistaa.

Arvovaltainen henkilö on kunnioitettava, kunnioituksen ansainnut. Hänen on pitänyt nousta massojen yläpuolelle, hänellä pitää olla kykyä ja halua käyttää valtaa tai olla mielipidejohtaja, mutta olla myös oikeudenmukainen ja eettisesti toimiva. Arvovaltaisessa asemassa olevan täytyy keskustella, olla aidossa vuorovaikutuksessa esimerkiksi alaisiinsa tai yhteisössän , mutta tärkeissä ratkaisuissa ja kriisissä tehdä itsenäisiä päätöksiä, ja ottaa niistä vastuu. Oikeastaan sanan osat kertovat tämän : on kyse arvoista ja vallasta, näiden yhdistämisestä.

Paljon hyvää pohdintaa on edellisissä kommenteissa, mielenkiintoinen aihe, teki mieli jotain raapustaa ennen koneen sulkemista tänne hännänhuipuksi.

...