Montako kieltä lapsi voi oppia kunnolla?

Ymmärsin, että lapsen isällä ja äidillä sama äidinkieli, suomi. Ensisijaisesti lapselle on tärkeää oppia hyvin yksi kieli, joka on jomman kumman vanhemman äidinkieli ja siinä sivussa voi opettaa toista kieltä, jota puhutaan esimerkiksi lapsen ympäristössä.

Tärkeintä on, että lapsi oppii yhden kielen niin hyvin, että ymmärtää sen vivahteet ja sanat täysin. Esim. niin, ettei kasvava puu ole vain pelkkä puu, vaan osaa kasvaessaan ikätasoisesti äidinkielellään myös puulajit: kuusi, mänty, koivu, pihlaja, kataja, leppä, haapa jne...
Näin on helppoa omaksua vieras kieli täydellisesti, kun on yksi "tunnekieli", jota käyttää "kääntämisen" pohjana.

Kuinka montaa kieltä lapsi oppii hallitsemaan hyvin, riippuu paljon lapsesta. Tiedäthän, että on dysfasialapsia, jotka eivät opi aluksi edes äidinkieltään yksikielisessäkään ympäristössä. Jos dys-lapsella on monta kieltä annettu opittavaksi, lopputuloksena voi olla täydellinen kielipuolisuus, eikä lapsi opi käyttämään mitään kieltä hyvin.

Kuinka kielellisesti lahjakkaita te vanhemmat olette? Onko kielten oppiminen ollut teille sujuvaa ja helppoa?

Yleinen neuvohan on että lapsi kannattaa opettaa niihin kieliin joita vanhemmat ovat itsekin puhuneet syntymästään asti/ taitavat kielen erinomaisesti. Eli mikäli teidän puhuma täydellinen kieli on vain suomi, niin lähtisin siitä, jos vaimosi on suomenruotsalainen myös ruotsi hänelle varmasti valkenee vaimosi puheen myötä. Englantia voi opettaa, mutta en suosittele puhumaan sitä lapselle pikkulapsi vaiheessa jos se ei ole teidän oma kielenne, ja koulussa ja elokuvien/matkustelun myötä englannin kyllä oppii. Mikäli espanja on toisen teistä kieli niin ilman muuta se kannattaa hänelle opettaa. Tyyliin niin että isä puhuu vain espanjaa, äiti suomea.

Siinä olet oikeassa että päätös kannattaa tehdä ennen syntymää. Jos olette molemmat suomalaisia niin ehkä olisi vähän outoa jos toinen alkaa mongertaa englantia, koska vaikka sen osaisi kieliopillisesti niin aksentti kyllä kuuluu natiiveille.

Riippuu lapsesta. Kaikki eivät opi kunnolla edes äidinkieltään... kaikki on yksilöllistä.

Kotona voitte opettaa niitä kieliä mitä itse kotona puhutte äidinkieleksenne. Ruotsia ihan turha opettaa,jos ette sitä käytä. Koulussa nuo tulevat sitten. mikä ihmeen kiire?!

Meillä muutaman kuukauden ikäinen vauva. Isällä ja äidillä eri kansalaisuus ja kielitausta, sekä asumme englanninkielisessä maassa joka ei ole kummankaan kotimaa eikä englanti kummankaan kotikieli.

Teimme päätöksen, että isä ja äiti puhuvat lapselle alusta asti vain omaa kieltään kahden kesken. Englanti on vanhempien yhteinen mutta vieras kieli. Sitä puhutaan sitten kun halutaan kommunikoida koko perheen kesken, koska ei ole muuta keinoa..

Muutoin lapsen englanninkielen oppiminen jätetään ympäristön tehtäväksi; naapurin lapset ja tulevat leikkikaverit, televisio, lastentarha jne. opettavat kielen oikein. Ei ole mitään järkeä opettaa lapselle tietentahtoen rallienglantia.

Vanhemmat puhuvat lapselle kukin omaa äidinkieltään. Ympäristön kielen lapsi oppii ympäristöltään. Olen tavannut tällä tavoin kolmikielisen nuoren, joka vastasi kysyttäessä, että hän mieltää äidinkielekseen, kaikkein vahvimmaksi, sen ympäristön kielen, mitä kaverit ja koulu puhuvat. Sitä ei siis ulkomaalaisen vanhemman kannata alkaa turhaan mongertaa kohdemaissa asuttaessa, vaan mieluummin johdonmukaisesti omaa äidinkieltään.

Kerron lyhykäisesti meidän kokemuksia.Meillä nyt jo kolmekymppiset "lapset".Asuimme Belgiassa kun poikamme syntyi,olemme molemmat puhuneet koko ajan heille suomea.
.Ranskan kieliseen lastentarhaan poikamme meni parivuotisena muutamiksi tunneiksi.Suomesta kuulimme "viisailta" sukulaisiltamme ja ystäviltä,että yksi kieli pitäisi ensin opetella.mutta pidimme päämme ja jatkoimme miten olimme päättäneet.
Sitten työ vuoksi tuli siirto Espanjaan ja siellä jatkoimme ranskalaisella koululla.Siellä ollessamme saimme myös tytön, hän aloitti myös ranskalaisessa lastentarhassa.Elikkä kotona suomea,koulussa ranskaa ja pihassa kavereiden kesken espanjaa.
Kuuden vuoden kuluttua tuli siirto Geneveen ja koulukielenä jatkossakin ranska ja lisäkielinä espanja ja englanti. Ja taas siirto takaisin Espanjaan,jossa molemmat lapsemme kirjoittivat ranskan baccalaureatin sekä espanjan selectividadin.
Kumpikaan meistä vanhemmista ei olla mitään kielineroja,mutta lapsemme hallitsevat niin espanjan-,ranskan-,englannin- sekä suomenkielet täydellisesti.
Ja kielitaidoista on ollut huomattavaa hyötyä lasten työelämässä.