Monta pätevyyttä

Kunhan katsot, että opintopisteitä on riittävästi pätevyyden saamiseksi kussakin aineessa. Eikä pidä unohtaa opettajan pedagogisia opintoja (35ov) eikä opetettavan aineen opintoja opetettavassa aineessa (35ov vähintään) ja tietysti ylempi korkeakoulututkinto.

Monesti näkee hakupapereita, joissa on riittämättömät opintopisteet tai sitten puuttuu pedagogiset opinnot ja/tai ovat alle 35ov.

Työllistymisen kannalta tuosta kaavailemastasi pätevyyskimarasta tuskin on hyötyä, elleivät tähdet satu olemaan suosiollisessa asennossa.

Jotkut päätyvät toki opettamaan monia aineita, mutta siten, että he ovat aineen x opettajia, joilla on niukasti tunteja ja reksi sitten leipoo heille lisää. Ei näitä kimaroita panna moliin auki eikä ketään kiinnosta, onko kaikkiin pätevyys. Sekalaiset yhdistelmät syntyvät sattuman kaupalla vastaamaan yhden koulun senhetkistä tilannetta. Muodollinen pätevyys on usein näissä tilanteissa sivuseikka, halutaan vain pitää joku tyyppi talossa tai noin ylipäänsä saada homma hoitumaan.

Hissan ja yhteiskuntaopin tunteja ei todellakaan ole liiemmälti. Näiden aineiden opettajilla on ollut jo pitkään huutava pula töistä ja tunneista. Psykaa taas opetetaan vain lukiossa, joten se menee hukkaan peruskoulussa. Lukiossa on vähemmän näitä mystisiä ainekimaroita muutenkin, koska siellä arvostetaan syventymistä omaan alaan. Vaikka se kenties hieman parodoksaalista onkin, elämänkatsomustieto on usein ussanopen aluetta. Uskonnontunteja on vähän joten ussanope tarvitsee vähänkään pienemmässä koulussa myös et-tunnit saadakseen edes opetusvelvollisuuden täyteen.

Uusi tuntiope ei pääse valitsemaan tuntejaan sen mukaan, mikä kiinnostaa tai mihin on pätevyys. Ja hyvin usein yliarvioidaan rehtorin kiinnostusta pätevyyksiin. Virkaa ei epäpätevä saa, mutta muuten homma on herrassaan monessa koulussa.

Niin vähän ajattelinkin ettei siitä mitään mieletöntä etua ole, mutta käyn ko. opinnot kyllä mielellään ja omasta mielenkiinnosta pääasiassa. Eli haittaa ei ole, käyn kuitenkin ensisijaisesti sen enkun ja ruotsin, joka on se yleinen virkayhdistelmä. Muu on oikeastaan vain ekstraa.

Ja tosiaan käyn siis kaikista aineista sen vaadittavan määrän eli 60 op. Historiasta saatan käydä syventävätkin, joten HI-YH virkakelpoisuuskin tulisi siitä. Työnsaannin näkökulmasta kai vain toivoisin, että hakijoita haastatellessa tuo "ainekimara" pistäisi silmään sen verran, että se edesauttaisi muista hakijoista erottautumista. Toki pääpaino on omassa persoonassa ja haastattelussa, mutta pieninkin lisä voi olla ratkaiseva.

Voi olla opetettavien aineiden hallinta aika hankalaa, jos noin laajalla skaalalla alkaa opettajan töitä tehdä - etenkin jos on kyse lukiosta kuten kirjoituksesi perusteella arvelen. On näet hyvin eri asia opiskella eri aineita laajasti kuin opettaa niitä - ainakin jos ajattelet niin, että opettaisit noin montaa ainetta ikään kuin kerralla (mikäli sellainen edes on mahdollista).

Toisaalta oletko harkinnut luokanopettajan pätevyyttä? Alakoulussahan pääsisi opettamaan useampaa ainetta, mutta syvyys ei tarvitse olla samaa luokkaa kuin yläkoulussa tai lukiossa.

(Disclaimer: en kyllä hirveästi tiedä luokanopettajan työstä, joten älkää opekollegat närkästykö. Itse olen amk-ope. Opetan englantia.)

Alakoulussa opetetaan useampaa ainetta, mutta siellä on hyvin paljon kasvatusta, oppimaan oppimista ja vasta sitä kautta aineiden sisällöt tulevat esille. Niitä on siis lopulta vähän ja vain tärkeimpiä juttuja. Alakoulussa historia tulee tulevaisuudessa neljännellä ja yhteiskuntaoppi viidennellä luokalla. Englannista voi olla hyötyä, jos on pieni koulu, samoin ruotsista kun se alkaa jatkossa kuudennella. Mutta monen aineen oppimäärä ei todellakaan takaa opetustaitoa, joka on tärkeämpi kuin kuinka monta ainetta osaa laajasti (alakoulussa siis).
Valitettavasti en osaa sanoa, pistääkö tuollainen laaja aineyhdistelmä hakemusten vastaanottamisen yhteydessä silmään myönteisesti vai kielteisesti. Saattaahan valitsija ajatella, ettei tämä henkilö tiedä mitä oikein haluaa (kun noin monta asiaa on opiskellut), joten haluaakohan se meille vai ei? Tai sitten on joku pieni (lakkautusuhan alla oleva koulu), jossa ei tunteja riitä päätoimisuudessa niin sitten on mahdollisuus opettaa myös jotain muuta ainetta. Mutta kun noiden opetusvelvollisuus vaihtelee niin mikä on se velvollisuus jne.
Summa summarum: en usko, että siitä on sen kummemmin hyötyä, kuin että voit hakea sekä enkun&ruotsin yhdistelmällä virkoja sekä HY-virkoja. Siis kahta eri pakettia. Mutta muista ne pedagogiset opinnot, ne ovat tärkeät, jos virkaa aiot joskus saada! (Ja muista varautua sitten aloittamaan sijaisena ja pätkätyöläisenä, virkaa saa suoraan TODELLA harva - erkkaopet lähinnä.)

Pedagogiset opinnot toki kuuluu pakettiin. :) Isolta osalta tosiaan kiinnostuksesta näitä opintoja käyn näin laajasti, että toivottavasti sitä ei sitten aikanaan katsota vastaan. :D Yhtäaikaahan en tietenkään kuvittelisikaan noita aineita opettavani, vaan lähinnä avata vaan laajempi kaarti mahdollisuuksia työnhaussa ja ehkä erottautua hakijoitten joukosta. Hintana on sitten suuri määrä opintoja, jotka jokatapauksessa haluan suorittaa ihan muistakin syistä.

Ja sijaisuuksillahan se ura sitten joskus lähtee liikkeelle.

Niin, luultavimmin käy kai niin, että opetat joko niitä kieliä, ja niissä sitten opetustaito kehittyy, tai sitten opetat hissaa jotain, ja opetustaito kehittyy niissä.

Väitän, että opetuksen jipot ja opetettavien aineiden hallinta ynnä kaikki muut koulumaailman vaatimat taidot eivät pedagogisten opintojen aikana vielä kovin kummoisesti kehity (pohjaa toki saa). Vuosi tai pari - ehkä enemmänkin - menee töissä, ennen kuin homma alkaa luistaa sillä tavalla kuin sen ikään kuin kuuluukin - ellei sitten ole jotenkin luontaisesti älyttömän lahjakas ope ja ehkä vieläpä fiksu ja filmaattinen ynnä muuta : ) Eli ihan sama pätee kuin monessa muussa ammatissa: työ opettaa myös opettajaa. Kannattaakin yrittää sijaisuuksia haalia jo opiskelun aikana.

Olen austerism1 -nimimerkin kanssa samaa mieltä opiskeluaikaisten sijaisuuksien tärkeydestä!

En ole rehtori, mutta uskoisin, että moni rehtori ottaa mieluummin esimerkiksi pitempää sijaisuuttaa hoitamaan vastavalmistuneen, jolla on "vain" kahden aineen pätevyys mutta joka on tehnyt sijaispätkiä, vaikka lyhyitäkin, jo opiskeluaikana. Siis mieluummin em. henkilön kuin vastavalmistuneen, jolla on monia pätevyyksiä mutta jolla ei ole kokemusta kuin opetusharjoittelusta.

Opiskelu toki kannattaa, mutta itse olen työllistynyt nimenomaan opiskeluaikaisten sijaisuuksien ansiosta.

"Lisäksi opettajan työn hektisyys on todellisuutta, ja mieluummin suunnittelen vain ja ainoastaan äikäntunteja kuin "hajautan" aikaani kahteen eri oppiaineeseen. Kuulostaa tosi laiskalta, mutta niin vain on."

Minusta tuo ei kuulosta laiskalta vaan realistiselta ja järkevältä.

Itse toimin siis amk:ssa englannin kielen tuntiopettajana. Teen opetyötä toisen työn ohessa, mutta toisaalta toisinaan opetyö on (työmäärässä mitattuna) päätyöni. Olen vuosia opettanut samoja kursseja, mutta toisinaan tulee opetettavaksi aina jotain uuttakin. Olen huomannut, että uuden kurssin (saati sitten jos puhutaan jostain laajemmasta kokonaisuudesta) aineksen hallitseminen ja juuri ao. kurssille sopivien opetustapojen ja jippojen hallinta ottaa oman aikansa. Kokeeneella opettajalla on toki takataskussa jippoja, jotka ovat sovellettavissa eri opetustilanteisiin jne.
Mutta tätä siis tarkoitin aineen hallinnalla. Mielestäni vaatii aikansa, että tiettyä kurssia/ainetta/aihetta oppii opettamaan.