aikuisen adhd

Vaikea sanoa mitään yleispitävää vastausta. Yleensä, jos on diagnosoitu, on joko aika hyvä itsetuntemus tai sitten elämässä on ollut suuria ongelmia. Meikäläiset vielä aika harvoin päätyvät lääkärin pakeille ihan automaattisesti.

ADHD näkyy aikuisilla usein siten, että
- henkilö raivostuu aika paljon helpommin, pienemmistä asioista ja nopeasti
- henkilö on usein myöhässä tai todella ajoissa; eli ajankäyttö ja ajankulun ymmärtäminen on helposti pielessä
- rahaa koskee samat ongelmat kuin aikaa
- henkilö saattaa rakastua/innostua/tehdä elämänsä päätöksiä todella suin päin, toiseenkin suuntaan mopo lähtee keulimaan yhtä helposti
- joskus sosiaalinen kanssakäyminen on työlästä, kun henkilö vetää sata lasissa omien asioidensa kanssa, mutta ei sitten ehkä ehdi kuunnella sinua

Näin itse diagnoosin saaneena koen, että meikäläiset on tosi rasittavia, vähän kuin ikuisia lapsia joissain asioissa, enkä itse haluaisi tällaista puolisoksi. Mutta oma puolisoni tuntuu tykkäävän kovasti, elämä on kuulemma rikasta ja yllätyksellistä. On siinä hyvääkin siis.

Suurinta osaa ADHD-ihmisistä ei tarvitse pelätä, mutta se tietty epäluotettavuusaspekti ("oho, mä kyl yritin") on aina olemassa.

Ihan vaan tiedoksi, että ADHD on pseudosairaus, mutta jatkakaan toki keskustelua....

www.adhdfraud.net

Itse ADHD-aikuisena haluaisin huomauttaa, ettei jokainen adhd-ihminen ole samanlainen. Voisit yhtä hyvin kysyä, että pitääkö miehiä pelätä tai pitääkö helsinkiläisiä tai viiksekkäitä ihmisiä pelätä - vastaus on, että joitakin. Epäluotettavuus tai arvaamattomuus ovat käyttäytymistä, jota ADHD voi yllyttää, mutta en usko, että perimmäinen syy näihin käytöksiin on kuitenkaan ADHD.

AHDH:n arvellaan nykyään johtuvan aivojen energiavajeesta. Pitääkseen itsensä vireänä, aivot tarraavat vimmaisesti kaikenlaisiin ärsykkeisiin - mistä seuraa se, että ajatus pomppii kuin aropupu. ADHD:ta pidetään lasten sairautena, mutta oman kokemuksen mukaan tämä näkemys johtuu a) siitä, että lapset noin ylipäätään ovat levottomampia kuin aikuiset b) aikuinen oppii naamioimaan tarkkaivaisuuden puutettaan.

Itse olen jatkuvasti hermostunut ja levoton, ajatus vain seilaa. Sitä voisi luulla, että tämä käytös olisi näkynyt koulussakin meluamisena ja paikaltaan lähtemisenä - tämähän kuva adhd-oppilaista yleensä välitetään. Itse opettelin olemaan näkymätön. Sen sijaan, että nousen ylös, huomaan vatkaavani jalkaa. Sen sijaan, että häiriköisin, piirtelen vihkooni. Minun on hyvin vaikea olla tekemättä yhtään mitään. Jos en voi purkaa levottomuuttani jollain tavalla, ajatukseni muuttuvat vielä levottomammiksi. Sen sijaan, että kuuntelisin, unohdun miettimään jotain omiani.
Huvittavaa kyllä, piirrellessäni tai liikehtiessäni kuuntelen siis paljon paremmin, kuin jos en saisi purkaa levottomuuttani näillä suht huomaamattomilla tavoilla. (Tiedoksi siis opettajille - antakaa oppilaan piirrellä, se ei aina tarkoita sitä, ettei oppilas kuuntelisi).

Mitä tule epäluotettavuuteen - mielestäni on olemassa kahdenlaista epäluotettavuutta. Kuvittele itse eläväsi keskellä pyörremyrskyä, jossa havahdut jokaiseen ääneen, liikkeeseen, ajatuksesi pomppii aiheesta toiseen. Olit ajattelemassa vaikka sitä, että sinun pitää muistaa ottaa mukaan jokin esine, kun lähdet ovesta ulos - sitten joku soittaa, tai muistat jotain muuta tai päädyt ajattelemaan vaikka jotain työasiaa... Jokainen harha-askel vie sinua kauemmaksi siitä, mitä sinun piti muistaa. Tämän takia adhd-ihmiset helposti unohtelevat asioita. Sitä voi ajatella epäluotettavuudeksi, mutta pitää muistaa, ettei tämä johdu siitä, että ihminen olisi ilkeyttään epäluotettava.

Minusta oikeasti negatiivista epäluotettavuutta on epärehellisyys. Sanoisin. että ADHD voi hyvinkin altistaa epärehellisyydelle. Kun jatkuvasti unohdat jotain, tai aivosi seikkailevat sen verran, että kadotat ajantajun ja myöhästyt jne. niin muilta ihmisiltä alkaa mennä hermo. Silloin on vaarana se, että ihmisestä kehittyy valehtelija - keksitään ymmärrettävämpiä syitä siihen, että jotain unohtui tai meni muuten pieleen, koska ihminen pelkää, että muilta loppuu kärsivällisyys ja ihmissuhde kärsii tai katkeaa. MUTTA NÄIN VOI TOIMIA KUKA VAAN, OLI ADHD:TA TAI EI.

Mitä arvaamattomuuteen tulee - jotkin adhd-potilaat ovat hyvin impulsiivisia, järjenjuoksussa voi olla vaikea pysyä mukana. Mutta jos tyyppi tuhlaa kaikki rahansa tai lyö jne, niin sanoisin, että silloin on mukana mahdollisesti jokin muukin syy, esim. päihteet tai jokin muu mielenhäiriö. ADHD:stä sairastava voi olla impulsiivinen ja tunteet voivat ailahdella hyvin voimakkaasti, mutta en sanoisi, että aggressiivinen käytös tai jatkuva valehtelu on normaalia ADH:ta.

Olennaisinta on siis tajuta syy jollekin käytökselle. Jos sinua ei kuunnella, niin johtuuko se siitä, että toinen ei KYKENE kuuntelemaan ajatusten pomppiessa vai siitä, että toista ei ylipäätään kiinnosta se, mitä sanot. Jos ihminen valehtelee, niin miten paljon ja miksi.

ADHD ei ole mikään tekosyy sille, että on paskiainen. Jos ihminen kontrolloi, valehtelee, ei välitä jne. niin se ei mielestäni ADHD:llä selity.

Itse unohtelen jatkuvasti, olen usein myöhässä, kuuntelen keskusteluista ehkä 90% koska ajatus seilaa, turvaudun valkoisiin valheisiin, joudun todella kamppailemaan, että saan jonkin tehtävän suoritetuksi ilman, että ajaudun tekemään jotain muuta...
Mutta myös välitän toisista ihmisistä suuresti. Haluan kuunnella. Minua kiinnostaa muiden asiat. Jos myöhästyn jostain, stressaan mielettömästi, hermoilen reaktioita, häpeän myöhästymistäni, tunnen olevani kurja tyyppi. Sama homma, jos unohdan jotain. Koen joutuvani joskus valehtelemaan (ja jokainen ihminen valehtelee joskus), että ihmissuhteeni pysyisivät paremmin kasassa - mutta koen siitä syyllisyyttä ja yritän pitää valheet mahdollisimman pieninä tai sitten vain puhua totta.

Elämä adhd-ihmisen kanssa vaatii ennen kaikkea ymmärrystä. Se vaatii myös itsetuntoa. Se vaatii kärsivällisyyttä. On ymmärrettävä, ettei ihminen tahallaan käyttäydy näin.

ELLEI kyseessä ole oikeasti sellainen kusipää, joka ei välitä, ei ole kiinnostunut, tavoittelee omaa etuaan, välittää vain itsestään - mutta näihin on sitten syynä kyllä jokin muu häiriö kuin ADHD tai ylipäätään vaan kamala persoona.

ADHD-ihmiset ovat todellakin erilaisia. Itse esimerkiksi en koskaan myöhästele enkä aiheuta ylimääräistä häiriötä meluamalla (en edes koulussa) MUTTA minulla on erittäin suuria vaikeuksia keskittyä. Esimerkiksi tuon edellisen, asiallisen viestin lukeminen tuotti vaikeuksia, pitkä viesti.

Koska en keskity, unohdan asioita, joita minulle on kerrottu. Tästä on haittaa erityisesti työssä.

En opi uusia asioita, koska en jaksa lukea. Opin tekemällä asioita. Tästäkin on haittaa työssä.

Kuvaamani asiat eivät käsittääkseni tee minusta mitenkään vaarallista taikka epäluotettavaa.

On näemmä edelleen ihmisiä, joiden mielestä ADHD on pseudosairaus. Mielestäni on ihan sama, vaikkei siihen uskottaisikaan. Huono, vuosikymmentenkin harjoittelun jälkeenkin huono keskittymiskyky on tosiasia. Ihan riippumatta siitä, miten sitä nimitetään.

Poikani naiskaverilla on ADHD. Tämä nainen kohtelee kaltoin poikaani! Alussa kun tutustuin, oli ihan ok. Sitten muuttui. Aiheuttaa Pojalleni masennusta. Erikoinen persoona! Olen yrittänyt etsiä tietoa, mikä sairaus tämä on? Saa nähtä pääsekö poikani käymään äitienpäivänä. Toivois nyt että ei ois ikinä tavannut tätä naista. Tuonut vaan surua.