Vaparien ja Pekka Särkiön keskustelu

Vapaa-ajattelijain vastaus:

Kenttäpiispa Pekka Särkiö, Puolustusvoimien kirkollinen työ
Hei!
Kiitos viestistänne! Mikäli uskonnonharjoitus kuuluu viralliseen päiväohjelmaan Puolustusvoimissa, Vapaa-ajattelijain liittoa uskonnottomien ihmisoikeusjärjestönä kiinnostaa käytännön kysymys siitä, miten sen vaihtoehtona oleva uskonnollisesti tunnustukseton eettinen toiminta ja elämänkatsomustiedon ohjelma toteutetaan. Totesitte 2.2.2014 Kirkollisen työn vastauksessa Vapaa-ajattelijain liiton Puolustusvoimille lähettämään kannanottoon, että hartauksiin ja jumalanpalveluksiin osallistuminen olisi jatkossa valinnaista: ”Niiden vaihtoehtona olisi ohjattua eettistä toimintaa, jonka järjestämisvastuu on sotilaspapilla.”

Mielestämme uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoisen ohjelman, eettisen toiminnan järjestämisvastuuta on syytä tarkastella Puolustusvoimissa olennaisesti laajemmin kuin vain Kirkollisen työn piirissä. Sotilaspapit vastaavat uskonnonharjoituksesta, mutta kun uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen eettinen toiminta on palveluohjelmassa luonnollisesti yleensä samaan aikaan kuin hartaudet ja jumalanpalvelukset, on mielestämme sekä periaatteessa että käytännön kannalta oikea ratkaisu, että järjestämisvastuu olisi nimenomaan jollain muulla kuin uskonnolliseen toimintaan erikoistuneella sotilaspapilla. Eiväthän sotilaspapit voine olla kahdessa paikassa samaan aikaan eikä heidän määräänsä voi lisätä.
Sotilaspapeilla ei myöskään voi katsoa olevan tarvittavaa aikaa ja aitoa halua omalle uskonnolliselle ydintoiminnallensa tarjottavan uskonnottoman vaihtoehdon innovatiiviseen kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Puolustusvoimien johdon ei mielestämme pidä hyväksyä edellä mainittua aietta saada uskonnollisen ohjelman vaihtoehdon järjestämisvastuu sotilaspapeille. Kun tilanteeseen johtanutta kanteluasiaa käsiteltiin monta vuotta ottamatta huomioon apulaisoikeusasiamiehen jo aiemmin esittämää kantaa, ei tätä asiaa oikeudenvalvojan nyt 30.12.2013 tekemän ratkaisun jälkeen liene voitu vielä harkiten ratkaista näin nopeasti kenttäpiispan kertomalla tavalla.

Sama kysymys koskee varusmiespalveluksessa olevien oppitunteja, jotka käsittelevät muun muassa eettisiä kysymyksiä, kansainvälisiä sopimuksia, ihmissuhdetaitoja, kriisitukea ja toimintakyvyn ylläpitämistä sekä kaatuneiden huoltoa.

Kirjoitatte tästä vaihtoehdosta: ”Tällä perusteella harkitsemme kaikille yhteisiä sotilaspapin oppitunteja, jotka liittyvät sotilaskoulutukseen. Opetus ei sisällä tunnustuksellisia eikä julistuksellisia elementtejä.” Samalla tuotte esiin aikeen ottaa myös tämä tehtävä kokonaan papiston hoitoon: ”Sotilaspappi on koulutuksensa puolesta pätevä opettamaan puolustusvoimien toimintaan liittyviä aiheita, kuten kaatuneiden huolto, toimintakyvyn ylläpitäminen, eettiset kysymykset, kansainväliset sopimukset, ihmissuhdetaidot.”

Tällaisten asioiden opettamiseen ja hoitamiseen Puolustusvoimissa ei ole kuitenkaan perustetta asettaa etusijalle, saati jopa yksinoikeutettuun monopoliasemaan teologisen tutkinnon suorittaneita ja pappisvihkimyksen ottaneita henkilöitä. Uskonnottomien, kuten ateistien, agnostikkojen, skeptikkojen ja uskontojen suhteen välinpitämättömien sekä toisuskoisten yhdenvertaisuus ja katsomukselliset ihmisoikeudet eivät toteudu, jos noiden asioiden yhteinen opetus annettaisiin eli delegoitaisiin kokonaan sotilaspapiston hoitoon. Emme voi kannattaa etiikan ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhdistämistä kirkollisen työn oppitunteihin tältä pohjalta.

Uskonnottoman eettisen ohjelman ja elämänkatsomustiedon opetuksen kehittämisen ja toteuttamisen järjestämisvastuu tulee mielestämme antaa uskonnollisesti tunnustuksettomalle sotilasetiikan ja henkisen tuen ammatilliselle henkilöstölle. Jos ja kun sitä ei nyt ole palveluksessa, sellaista tulee hankkia yhteistyössä Maanpuolustuskorkeakoulun täydennyskoulutustyön kanssa. Esimerkiksi peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon opettajien joukossa on varmasti henkilöitä, jotka olisivat kiinnostuneita ulottamaan tai laajentamaan ammatillista toimintaansa Puolustusvoimissa joko kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti.
Samalla linjauksella Puolustusvoimien kirkollinen työ tulee muuttaa katsomukselliseksi työksi niin, että sen virat avataan myös muille kuin teologisen koulutuksen ja pappisvihkimyksen omaaville asiantuntijoille. Tältä pohjalta on mahdollista ajatella myös katsomuksellisesti tunnustuksettomien yhteisten oppituntien kehittämistä.

Vapaa-ajattelijain liiton edustajat ovat mielellään yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa uskonnottoman elämänkatsomustiedon ja eettisen toiminnan ohjelman suunnittelussa. Kun Puolustusvoimat on kirkolliseen työhön liittyen pitkään tehnyt yhteistyötä ev.lut. kirkon kanssa, olisi yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista alkaa edes tässä vaiheessa tehdä yhteistyötä myös uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestön kanssa.

Ystävällisin yhteistyöterveisin
Esa Ylikoski
pääsihteeri

Humanisti-vapari kirjoitti:

Vapaa-ajattelijain vastaus:

Kenttäpiispa Pekka Särkiö, Puolustusvoimien kirkollinen työ
Hei!
Kiitos viestistänne! Mikäli uskonnonharjoitus kuuluu viralliseen päiväohjelmaan Puolustusvoimissa, Vapaa-ajattelijain liittoa uskonnottomien ihmisoikeusjärjestönä kiinnostaa käytännön kysymys siitä, miten sen vaihtoehtona oleva uskonnollisesti tunnustukseton eettinen toiminta ja elämänkatsomustiedon ohjelma toteutetaan. Totesitte 2.2.2014 Kirkollisen työn vastauksessa Vapaa-ajattelijain liiton Puolustusvoimille lähettämään kannanottoon, että hartauksiin ja jumalanpalveluksiin osallistuminen olisi jatkossa valinnaista: ”Niiden vaihtoehtona olisi ohjattua eettistä toimintaa, jonka järjestämisvastuu on sotilaspapilla.”

Mielestämme uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoisen ohjelman, eettisen toiminnan järjestämisvastuuta on syytä tarkastella Puolustusvoimissa olennaisesti laajemmin kuin vain Kirkollisen työn piirissä. Sotilaspapit vastaavat uskonnonharjoituksesta, mutta kun uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoinen ei-uskonnollinen eettinen toiminta on palveluohjelmassa luonnollisesti yleensä samaan aikaan kuin hartaudet ja jumalanpalvelukset, on mielestämme sekä periaatteessa että käytännön kannalta oikea ratkaisu, että järjestämisvastuu olisi nimenomaan jollain muulla kuin uskonnolliseen toimintaan erikoistuneella sotilaspapilla. Eiväthän sotilaspapit voine olla kahdessa paikassa samaan aikaan eikä heidän määräänsä voi lisätä.
Sotilaspapeilla ei myöskään voi katsoa olevan tarvittavaa aikaa ja aitoa halua omalle uskonnolliselle ydintoiminnallensa tarjottavan uskonnottoman vaihtoehdon innovatiiviseen kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Puolustusvoimien johdon ei mielestämme pidä hyväksyä edellä mainittua aietta saada uskonnollisen ohjelman vaihtoehdon järjestämisvastuu sotilaspapeille. Kun tilanteeseen johtanutta kanteluasiaa käsiteltiin monta vuotta ottamatta huomioon apulaisoikeusasiamiehen jo aiemmin esittämää kantaa, ei tätä asiaa oikeudenvalvojan nyt 30.12.2013 tekemän ratkaisun jälkeen liene voitu vielä harkiten ratkaista näin nopeasti kenttäpiispan kertomalla tavalla.

Sama kysymys koskee varusmiespalveluksessa olevien oppitunteja, jotka käsittelevät muun muassa eettisiä kysymyksiä, kansainvälisiä sopimuksia, ihmissuhdetaitoja, kriisitukea ja toimintakyvyn ylläpitämistä sekä kaatuneiden huoltoa.

Kirjoitatte tästä vaihtoehdosta: ”Tällä perusteella harkitsemme kaikille yhteisiä sotilaspapin oppitunteja, jotka liittyvät sotilaskoulutukseen. Opetus ei sisällä tunnustuksellisia eikä julistuksellisia elementtejä.” Samalla tuotte esiin aikeen ottaa myös tämä tehtävä kokonaan papiston hoitoon: ”Sotilaspappi on koulutuksensa puolesta pätevä opettamaan puolustusvoimien toimintaan liittyviä aiheita, kuten kaatuneiden huolto, toimintakyvyn ylläpitäminen, eettiset kysymykset, kansainväliset sopimukset, ihmissuhdetaidot.”

Tällaisten asioiden opettamiseen ja hoitamiseen Puolustusvoimissa ei ole kuitenkaan perustetta asettaa etusijalle, saati jopa yksinoikeutettuun monopoliasemaan teologisen tutkinnon suorittaneita ja pappisvihkimyksen ottaneita henkilöitä. Uskonnottomien, kuten ateistien, agnostikkojen, skeptikkojen ja uskontojen suhteen välinpitämättömien sekä toisuskoisten yhdenvertaisuus ja katsomukselliset ihmisoikeudet eivät toteudu, jos noiden asioiden yhteinen opetus annettaisiin eli delegoitaisiin kokonaan sotilaspapiston hoitoon. Emme voi kannattaa etiikan ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhdistämistä kirkollisen työn oppitunteihin tältä pohjalta.

Uskonnottoman eettisen ohjelman ja elämänkatsomustiedon opetuksen kehittämisen ja toteuttamisen järjestämisvastuu tulee mielestämme antaa uskonnollisesti tunnustuksettomalle sotilasetiikan ja henkisen tuen ammatilliselle henkilöstölle. Jos ja kun sitä ei nyt ole palveluksessa, sellaista tulee hankkia yhteistyössä Maanpuolustuskorkeakoulun täydennyskoulutustyön kanssa. Esimerkiksi peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon opettajien joukossa on varmasti henkilöitä, jotka olisivat kiinnostuneita ulottamaan tai laajentamaan ammatillista toimintaansa Puolustusvoimissa joko kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti.
Samalla linjauksella Puolustusvoimien kirkollinen työ tulee muuttaa katsomukselliseksi työksi niin, että sen virat avataan myös muille kuin teologisen koulutuksen ja pappisvihkimyksen omaaville asiantuntijoille. Tältä pohjalta on mahdollista ajatella myös katsomuksellisesti tunnustuksettomien yhteisten oppituntien kehittämistä.

Vapaa-ajattelijain liiton edustajat ovat mielellään yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa uskonnottoman elämänkatsomustiedon ja eettisen toiminnan ohjelman suunnittelussa. Kun Puolustusvoimat on kirkolliseen työhön liittyen pitkään tehnyt yhteistyötä ev.lut. kirkon kanssa, olisi yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista alkaa edes tässä vaiheessa tehdä yhteistyötä myös uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestön kanssa.

Ystävällisin yhteistyöterveisin
Esa Ylikoski
pääsihteeri

Lue lisää

From: Pekka Särkiö
Subject: VS: kiitos Vapaa-ajattelijain liiton kannanotosta

”Tervehdys, kiitos vastauksesta. Sotilaspapin järjestämisvastuu
vaihtoehtoiselle eettiselle toiminnalle tarkoittaa valmiin materiaalin
toimittamista ja valvojana toimivan sotilaan ohjeistamista. Tämä
järjestelmä on ollut jo aiemmin käytössä kirkollisia oppitunteja korvaavan
opetuksen toteutuksessa, eikä EOAlla ollut periaatteellista huomautettavaa
siitä. Viittaan EOAn ratkaisuun, jonka mukaan henkilön oma vakaumus ei estä
häntä toimimasta minkä tahansa uskonnon tai elämänkatsomustiedon
opettajana, tai sen järjestäjänä. Parhain terv. Pekka Särkiö
Lähetetty Windows Phonesta”

Humanisti-vapari kirjoitti:

From: Pekka Särkiö
Subject: VS: kiitos Vapaa-ajattelijain liiton kannanotosta

”Tervehdys, kiitos vastauksesta. Sotilaspapin järjestämisvastuu
vaihtoehtoiselle eettiselle toiminnalle tarkoittaa valmiin materiaalin
toimittamista ja valvojana toimivan sotilaan ohjeistamista. Tämä
järjestelmä on ollut jo aiemmin käytössä kirkollisia oppitunteja korvaavan
opetuksen toteutuksessa, eikä EOAlla ollut periaatteellista huomautettavaa
siitä. Viittaan EOAn ratkaisuun, jonka mukaan henkilön oma vakaumus ei estä
häntä toimimasta minkä tahansa uskonnon tai elämänkatsomustiedon
opettajana, tai sen järjestäjänä. Parhain terv. Pekka Särkiö
Lähetetty Windows Phonesta”

Lue lisää

Vapaa-ajattelijain vastaus 14.2.:

”Hei,
ja kiitos vastauksesta.
Henkilön vakaumus tai teologinen yliopistokoulutus ja pappisvihkimys eivät siis estä toimimasta uskonnon tai elämänkatsomustiedon opettajana, mutta siitä ei suinkaan seuraa, että olisi oikein monopolisoida uskonnollisesti tunnustuksettoman elämänkatsomustiedon opetus tai eettinen toiminta pelkästään papeille. Peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon aineenopettajan tehtävää hoitavista ehkä vain 20 prosenttia toimii samalla uskonnon opetustehtävässä. Elämänkatsomustietoa opettavat muun muassa historian ja yhteiskuntaopin, maantiedon ja biologian, matematiikan, äidinkielen, oppilaanohjauksen ja kuvaamataidon aineenopettajat. Alakoulussa elämänkatsomustietoa opettavat luokanopettajat. Elämänkatsomustiedon opetusta kouluissa ei ole siten monopolisoitu uskonnonopettajille. Armeijassakaan katsomuksellista ja henkisen tuen opetusta sekä etiikan ohjelman hoitamista ei pidä monopolisoida sotilaspapistolle.

Mielestämme uskonnonharjoitukseen osallistumattomille tarjottava vaihtoehtoinen, uskonnollisesti tunnustukseton eettisen ohjelma ei toteudu yhdenvertaisesti ja asianmukaisesti siten, että osallistujille vain toimitetaan sotilaspapin valmistama aineisto, jota heidät sitten sotilaspapin ohjeistaman sotilaan valvomana velvoitetaan ja ohjeistetaan käyttämään.

Apulaisoikeusasiamies kirjoittaa päätöksessään 30.12.2013, että kysymys ”uskonnon harjoittamiseen osallistumisesta tulisi puolustusvoimissa systemaattisesti järjestää samalla tavoin kuin sotilasvalaan ja sotilasvakuutukseen osallistuminen on jo nyt ratkaistu laissa. Eri vaihtoehtojen tulisi olla vapaasti valittavissa..” Sotilasvalan vaihtoehtona olevan, uskonnollisesti tunnustuksettoman sotilasvakuutuksen antaminen on tätä nykyä yleensä juhlallinen tilaisuus, joka vastaa luonteeltaan sotilasvalan juhlallista antamista. Niissä tilaisuuksissa on yleensä juhlapuheita ja esimerkiksi musiikkiohjelmaa. Vastaavalla tavalla voisi järjestää myös kenttähartauksien ja jumalanpalvelusten vaihtoehtoinen uskonnollisesti tunnustukseton eettinen ohjelma ottaen kuitenkin huomioon osallistujien yksilöllisyys.

Mainittakoon, että myös hallituksen lakiesityksessä uskonnonvapauslaiksi (HE 170/2002) yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisesta ohjelmasta seuraava linjaus: "...toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään."

Mielestämme Puolustusvoimien tulee kohdella sotilaita yhdenvertaisesti uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta, mikä edellyttää edellä esitettyjen näkökohtien soveltamista kaikkien valintoja ja yksilöllisyyttä kunnioittavalla tavalla. Uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisen uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen ohjelman tulee osanottajien katsomusten moninaisuus huomioon ottaen tarjota henkistä virkistystä ja tukea sotilaiden päiväohjelman arkeen ja juhlaan. Siihen voisi kuulua myös kulttuurista ohjelmaa ja musiikkia, yhteislauluakaan väheksymättä. Viinilasillinenkin sopii. Ainakaan eettistä ohjelmaa ei voida hoitaa asianmukaisesti vain monisteiden lähettämisellä ja ilman ammatillisen, uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen ja henkisen tuen henkilöstön ohjausta. Sotilaiden tulee mielestämme myös voida olla osallistumatta mihinkään uskonnolliseen tai eettiseen ohjelmaan.

Esa Ylikoski
pääsihteeri

Humanisti-vapari kirjoitti:

Vapaa-ajattelijain vastaus 14.2.:

”Hei,
ja kiitos vastauksesta.
Henkilön vakaumus tai teologinen yliopistokoulutus ja pappisvihkimys eivät siis estä toimimasta uskonnon tai elämänkatsomustiedon opettajana, mutta siitä ei suinkaan seuraa, että olisi oikein monopolisoida uskonnollisesti tunnustuksettoman elämänkatsomustiedon opetus tai eettinen toiminta pelkästään papeille. Peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon aineenopettajan tehtävää hoitavista ehkä vain 20 prosenttia toimii samalla uskonnon opetustehtävässä. Elämänkatsomustietoa opettavat muun muassa historian ja yhteiskuntaopin, maantiedon ja biologian, matematiikan, äidinkielen, oppilaanohjauksen ja kuvaamataidon aineenopettajat. Alakoulussa elämänkatsomustietoa opettavat luokanopettajat. Elämänkatsomustiedon opetusta kouluissa ei ole siten monopolisoitu uskonnonopettajille. Armeijassakaan katsomuksellista ja henkisen tuen opetusta sekä etiikan ohjelman hoitamista ei pidä monopolisoida sotilaspapistolle.

Mielestämme uskonnonharjoitukseen osallistumattomille tarjottava vaihtoehtoinen, uskonnollisesti tunnustukseton eettisen ohjelma ei toteudu yhdenvertaisesti ja asianmukaisesti siten, että osallistujille vain toimitetaan sotilaspapin valmistama aineisto, jota heidät sitten sotilaspapin ohjeistaman sotilaan valvomana velvoitetaan ja ohjeistetaan käyttämään.

Apulaisoikeusasiamies kirjoittaa päätöksessään 30.12.2013, että kysymys ”uskonnon harjoittamiseen osallistumisesta tulisi puolustusvoimissa systemaattisesti järjestää samalla tavoin kuin sotilasvalaan ja sotilasvakuutukseen osallistuminen on jo nyt ratkaistu laissa. Eri vaihtoehtojen tulisi olla vapaasti valittavissa..” Sotilasvalan vaihtoehtona olevan, uskonnollisesti tunnustuksettoman sotilasvakuutuksen antaminen on tätä nykyä yleensä juhlallinen tilaisuus, joka vastaa luonteeltaan sotilasvalan juhlallista antamista. Niissä tilaisuuksissa on yleensä juhlapuheita ja esimerkiksi musiikkiohjelmaa. Vastaavalla tavalla voisi järjestää myös kenttähartauksien ja jumalanpalvelusten vaihtoehtoinen uskonnollisesti tunnustukseton eettinen ohjelma ottaen kuitenkin huomioon osallistujien yksilöllisyys.

Mainittakoon, että myös hallituksen lakiesityksessä uskonnonvapauslaiksi (HE 170/2002) yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisesta ohjelmasta seuraava linjaus: "...toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään."

Mielestämme Puolustusvoimien tulee kohdella sotilaita yhdenvertaisesti uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta, mikä edellyttää edellä esitettyjen näkökohtien soveltamista kaikkien valintoja ja yksilöllisyyttä kunnioittavalla tavalla. Uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisen uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen ohjelman tulee osanottajien katsomusten moninaisuus huomioon ottaen tarjota henkistä virkistystä ja tukea sotilaiden päiväohjelman arkeen ja juhlaan. Siihen voisi kuulua myös kulttuurista ohjelmaa ja musiikkia, yhteislauluakaan väheksymättä. Viinilasillinenkin sopii. Ainakaan eettistä ohjelmaa ei voida hoitaa asianmukaisesti vain monisteiden lähettämisellä ja ilman ammatillisen, uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen ja henkisen tuen henkilöstön ohjausta. Sotilaiden tulee mielestämme myös voida olla osallistumatta mihinkään uskonnolliseen tai eettiseen ohjelmaan.

Esa Ylikoski
pääsihteeri

Lue lisää

Kiitos tästä mielipiteestä, parhain terv. Pekka Särkiö
Lähetetty Windows Phonesta

Humanisti-vapari kirjoitti:

Kiitos tästä mielipiteestä, parhain terv. Pekka Särkiö
Lähetetty Windows Phonesta

PS. 15.2.2014
”Hei,
ja kiitos nopeasta vastaamisesta. Täsmennyksenä edelliseen viestiini (14.2.) totean, että mainintani viinilasillisesta oli tarkoitettu ehtoollisviiniin viittaavaksi pieneksi kevennykseksi tässä muutenkin iloisessa asiassa. Emme siis vaadi alkoholitarjoilua. Perusajatuksemme on, että uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen toiminnan ei tarvitse olla paperinmakuista, tylsää ja ilotonta, vaan joukkoja ja yksilöitä virkistävää ja henkisesti tukevaa. Oletusarvona hengelliselle uskonnonharjoitukselle, kuten kenttähartauksille, Puolustusvoimissa lienee, että se on henkisesti tukea ja virkistystä antavaa.

Toki osa tähän asti palvelusvelvollisuuden velvoittamana uskonnonharjoitukseen osallistuneista ovat saattaneet kokea muodossa käskystä rukousasennossa rukoilemisen vähemmän miellyttävänä, mutta tuollaisesta toivottavasti taakse jäävästä joidenkin kokemuksesta ei pidä johtaa ajatusta, että eettisen toiminnan tulisi olla jollain lailla tylsää ja mahdollisimman vähän puoleensa vetävää. Puolustusvoimien aitona haasteena on nyt todellakin aidosti ja avoimin mielin kehittää tätä eettistä toimintaa ja ohjelmaa sotilaita ja joukkoja henkisesti tukevaksi ja virkistäväksi. Siihen voi kuulua myös teetä ja sympatiaa, eikä joulun alla yhteinen glögien juominekaan liene huono idea eettisen ohjelman osana. Olemme edelleen valmiita yhteistyöhön uskonnottomien huomioon ottamisen kehittämiseen sekä eettiseen ohjelmaan että elämänkatsomustiedon opetuksen kehittämisessä.”

Humanisti-vapari kirjoitti:

PS. 15.2.2014
”Hei,
ja kiitos nopeasta vastaamisesta. Täsmennyksenä edelliseen viestiini (14.2.) totean, että mainintani viinilasillisesta oli tarkoitettu ehtoollisviiniin viittaavaksi pieneksi kevennykseksi tässä muutenkin iloisessa asiassa. Emme siis vaadi alkoholitarjoilua. Perusajatuksemme on, että uskonnollisesti tunnustuksettoman eettisen toiminnan ei tarvitse olla paperinmakuista, tylsää ja ilotonta, vaan joukkoja ja yksilöitä virkistävää ja henkisesti tukevaa. Oletusarvona hengelliselle uskonnonharjoitukselle, kuten kenttähartauksille, Puolustusvoimissa lienee, että se on henkisesti tukea ja virkistystä antavaa.

Toki osa tähän asti palvelusvelvollisuuden velvoittamana uskonnonharjoitukseen osallistuneista ovat saattaneet kokea muodossa käskystä rukousasennossa rukoilemisen vähemmän miellyttävänä, mutta tuollaisesta toivottavasti taakse jäävästä joidenkin kokemuksesta ei pidä johtaa ajatusta, että eettisen toiminnan tulisi olla jollain lailla tylsää ja mahdollisimman vähän puoleensa vetävää. Puolustusvoimien aitona haasteena on nyt todellakin aidosti ja avoimin mielin kehittää tätä eettistä toimintaa ja ohjelmaa sotilaita ja joukkoja henkisesti tukevaksi ja virkistäväksi. Siihen voi kuulua myös teetä ja sympatiaa, eikä joulun alla yhteinen glögien juominekaan liene huono idea eettisen ohjelman osana. Olemme edelleen valmiita yhteistyöhön uskonnottomien huomioon ottamisen kehittämiseen sekä eettiseen ohjelmaan että elämänkatsomustiedon opetuksen kehittämisessä.”

Lue lisää

Lähettäjä: Pekka Särkiö to me (15.2.):

“Hei,
Kiitos viestistä, ymmärsin kyllä maininnan viinilasista kevennykseksi.
Tarkoitus on saada korvaavasta eettisestä toiminnasta mielenkiintoista ja
ehkä virkistävääkin. Tavoitteena on toteuttaa koulutuksellista tavoitetta
toimintakyvyn ylläpitämisestä.
Parhain terv. Pekka Särkiö
Lähetetty Windows Phonesta”

Humanisti-vapari kirjoitti:

Lähettäjä: Pekka Särkiö to me (15.2.):

“Hei,
Kiitos viestistä, ymmärsin kyllä maininnan viinilasista kevennykseksi.
Tarkoitus on saada korvaavasta eettisestä toiminnasta mielenkiintoista ja
ehkä virkistävääkin. Tavoitteena on toteuttaa koulutuksellista tavoitetta
toimintakyvyn ylläpitämisestä.
Parhain terv. Pekka Särkiö
Lähetetty Windows Phonesta”

Lue lisää

Mielestämme uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomille järjestettävän tunnustuksettoman eettisen ohjelman järjestämisvastuuta ei tule antaa sotilaspapeille, jotka hoitavat juuri samaan aikaa pidettävät hartaustilaisuudet ja jumalanpalvelukset. Myös henkisen tuen, kriisityön, kaatuneiden huollon ja elämänkatsomuksellisten ja eettisten kysymysten opettamista ei tule monopolisoida vain papistolle, vaan heidän lisäkseen siihen tarvitaan muita asiantuntijoita, joita on kyllä saatavilla varsinkin Maanpuolustuskorkeakoulun antaman täydennyskoulutuksen jälkeen. ”Kirkollinen työ” Puolustusvoimissa tulee muuntaa ja avata ”katsomukselliseksi työksi”. Henkinen tuki on laajempi käsite kuin hengellinen tuki eikä sitä voi hoitaa vain hengellisen työn ja sen spesialistien kautta.

Vaikka kirkko oli hoitanut pitkään kansanopetusta ja köyhäinhoitoa, päätettiin jostain syystä 1860-luvulla kansakoulu- ja kunnallisuudistuksella eriyttää hengellinen ja maallinen toiminta toisistaan paikallishallinnossa. Vuorovaikutus silti jatkui. Vastaavasti, vaikka kirkko on hoitanut pitkään henkisen tuen ja ei-aseellisen puolen opetusta Puolustusvoimissa, nyt 2010-luvulla olisi perusteita eriyttää hengellisen ja henkisen tuen järjestämisvastuuta. Siihen antaa hyvän sykäyksen eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu.

Sitä tukee myös apulaisoikeuskanslerin vuonna 2012 tekemä käräjäjumalanpalveluksien lopettamista puoltava päätös, jossa hän tarkasteli pitkään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja sekä totesi myös, että ”perusoikeuksien turvaaminen menee perinnesyiden edelle” (17.01.2012 Dnro OKV/1361/1/2009).

Kysymys on paljolti myös siitä, delegoidaanko uskonnonharjoitukselle sekä ”kirkolliselle työlle” ja sen oppitunneille vaihtoehtoisen, ei-uskonnollisen toiminnan järjestäminen yhä Puolustusvoimien ”kirkollisen työn” monopoliksi, vai laajennetaanko sellaisten toimintojen toteuttamisvastuu muille toimijoille. Esimerkiksi peruskouluissa ja lukioissa uskonnolle vaihtoehtoisen elämänkatsomustiedon (et) opetusta ei ole säädetty uskonnonopettajien monopoliksi eivätkä uskonnonopettajat hoida uskonnon oppitunnin kanssa samaan aikaan naapuriluokassa pidettävän et-tunnin opetusta monisteilla ja etänä. Kouluissa suurimman osan et-opetuksesta antavat muut kuin uskonnonopettajat. Tästä voisi ottaa mallia.

Olennainen edellytys eduskunnan oikeudenvalvojan linjauksen onnistuneelle toteutukselle on, että Puolustusvoimien korkein johto ja henkilöstöosaston johto tekevät suuntapäätöksiä, joissa Puolustusvoimien eettistä ja katsomuksellista työtä sekä henkisen tuen järjestämistä ja siihen liittyvää opetusta ei määrätä enää pelkästään ”kirkollisen työn” eli sotilaspappien hoitoon. Henkinen tuki ja hengellinen tuki ovat kaksi eri käsitettä. Monet sotilaat eivät saa asianmukaista henkistä tukea hengellisen työn kautta.

Sotilaiden henkiseen tukeen sekä etiikkaa, ihmissuhdetaitoja, psyykkistä hyvinvointia, kriisi- ja traumatyötä sekä kaatuneiden huoltoa käsittelevien oppituntien toteutukseen tarvitaan ammatillista henkilöstöä, joilla on myös muuta kuin teologista pohjakoulutusta. Teologian maisterin koulutustaustan omaavien pappien kelpoisuus tämänhetkisiin tehtäviin ei tarkoita sitä, että tämän yhden koulutustaustan omaavilla voisi olla monopoliasemaa kyseisen tehtävän hoitamiseen jatkossa.

Koska hartauksia ja ”kirkollisen työn” oppitunteja korvaava toiminta on toistaiseksi keskitetty sotilaspapeille, muut henkilöstöryhmät eivät liene odottamassa ”kuin apteekin hyllyllä” täysin valmiina palveluun. Lisäkoulutuksella näitä tehtäviä voivat kuitenkin aluksi hyvin hoitaa muun muassa asiaan erikoistuvat upseerit, sotilaspsykologit, sosiaalikuraattorit sekä erikoistunut terveydenhuoltohenkilöstö. Tarvittavaa lisäkoulutusta voisi epäilemättä tilaajan kanssa yhteistyöllä luoda ja toteuttaa Maanpuolustuskorkeakoulu.

Varsinkin siirtymävaiheessa voi lähinnä varusmiesten oppituntien pitäjänä tarvittaessa käyttää perehdytyksen ja lisäkoulutuksen pohjalta myös osa-aikaisia, joilla on koulujen elämänkatsomustiedon, filosofian ja mahdollisesti myös psykologian opetuksen kokemus ja pätevyys. Vastuu heidän toiminnastaan olisi Puolustusvoimain henkilöstöosastolla ja sen katsomuksellisella työllä. Jatkossa Puolustusvoimissa tarvitaan myös uuden toimenkuvan mukaisia toimia.

”Kirkollisen työn” yksikkö tulisikin muuttaa henkisen tuen ja katsomuksellisen työn yksiköksi ja vapautuvien virkojen hakua tulisi avata eri koulutustaustan omaaville. Samalla psykologisen, sosiaalisen ja terveydenhuollon henkilöstön roolia tulee vahvistaa Puolustusvoimissa niin rauhan kuin sodan ajan organisaatiossa. Opetuksessa ja ohjauksessa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä (myös varusmiespalveluksen keskeytysten ehkäisyyn). Uudistustyössä on tärkeää sotilaspapiston pitkän kokemuksen ja osaamisen hyödyntäminen sekä ennakkoluuloton vuoropuhelu ja yhteistyö kirkollisen ja sekulaarin ammatillisen henkilöstön välillä.

Humanisti-vapari kirjoitti:

Kysymys on paljolti myös siitä, delegoidaanko uskonnonharjoitukselle sekä ”kirkolliselle työlle” ja sen oppitunneille vaihtoehtoisen, ei-uskonnollisen toiminnan järjestäminen yhä Puolustusvoimien ”kirkollisen työn” monopoliksi, vai laajennetaanko sellaisten toimintojen toteuttamisvastuu muille toimijoille. Esimerkiksi peruskouluissa ja lukioissa uskonnolle vaihtoehtoisen elämänkatsomustiedon (et) opetusta ei ole säädetty uskonnonopettajien monopoliksi eivätkä uskonnonopettajat hoida uskonnon oppitunnin kanssa samaan aikaan naapuriluokassa pidettävän et-tunnin opetusta monisteilla ja etänä. Kouluissa suurimman osan et-opetuksesta antavat muut kuin uskonnonopettajat. Tästä voisi ottaa mallia.

Olennainen edellytys eduskunnan oikeudenvalvojan linjauksen onnistuneelle toteutukselle on, että Puolustusvoimien korkein johto ja henkilöstöosaston johto tekevät suuntapäätöksiä, joissa Puolustusvoimien eettistä ja katsomuksellista työtä sekä henkisen tuen järjestämistä ja siihen liittyvää opetusta ei määrätä enää pelkästään ”kirkollisen työn” eli sotilaspappien hoitoon. Henkinen tuki ja hengellinen tuki ovat kaksi eri käsitettä. Monet sotilaat eivät saa asianmukaista henkistä tukea hengellisen työn kautta.

Sotilaiden henkiseen tukeen sekä etiikkaa, ihmissuhdetaitoja, psyykkistä hyvinvointia, kriisi- ja traumatyötä sekä kaatuneiden huoltoa käsittelevien oppituntien toteutukseen tarvitaan ammatillista henkilöstöä, joilla on myös muuta kuin teologista pohjakoulutusta. Teologian maisterin koulutustaustan omaavien pappien kelpoisuus tämänhetkisiin tehtäviin ei tarkoita sitä, että tämän yhden koulutustaustan omaavilla voisi olla monopoliasemaa kyseisen tehtävän hoitamiseen jatkossa.

Koska hartauksia ja ”kirkollisen työn” oppitunteja korvaava toiminta on toistaiseksi keskitetty sotilaspapeille, muut henkilöstöryhmät eivät liene odottamassa ”kuin apteekin hyllyllä” täysin valmiina palveluun. Lisäkoulutuksella näitä tehtäviä voivat kuitenkin aluksi hyvin hoitaa muun muassa asiaan erikoistuvat upseerit, sotilaspsykologit, sosiaalikuraattorit sekä erikoistunut terveydenhuoltohenkilöstö. Tarvittavaa lisäkoulutusta voisi epäilemättä tilaajan kanssa yhteistyöllä luoda ja toteuttaa Maanpuolustuskorkeakoulu.

Varsinkin siirtymävaiheessa voi lähinnä varusmiesten oppituntien pitäjänä tarvittaessa käyttää perehdytyksen ja lisäkoulutuksen pohjalta myös osa-aikaisia, joilla on koulujen elämänkatsomustiedon, filosofian ja mahdollisesti myös psykologian opetuksen kokemus ja pätevyys. Vastuu heidän toiminnastaan olisi Puolustusvoimain henkilöstöosastolla ja sen katsomuksellisella työllä. Jatkossa Puolustusvoimissa tarvitaan myös uuden toimenkuvan mukaisia toimia.

”Kirkollisen työn” yksikkö tulisikin muuttaa henkisen tuen ja katsomuksellisen työn yksiköksi ja vapautuvien virkojen hakua tulisi avata eri koulutustaustan omaaville. Samalla psykologisen, sosiaalisen ja terveydenhuollon henkilöstön roolia tulee vahvistaa Puolustusvoimissa niin rauhan kuin sodan ajan organisaatiossa. Opetuksessa ja ohjauksessa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä (myös varusmiespalveluksen keskeytysten ehkäisyyn). Uudistustyössä on tärkeää sotilaspapiston pitkän kokemuksen ja osaamisen hyödyntäminen sekä ennakkoluuloton vuoropuhelu ja yhteistyö kirkollisen ja sekulaarin ammatillisen henkilöstön välillä.

Lue lisää

Vaihtoehtoisen ohjelman järjestämisessä päivä- ja palveluohjelmaan mahdollisesti liitettäville jumalanpalveluksille ja hartaustilaisuuksille on ensinnäkin ihmisten yksilöllisyys huomioon ottaen mielestämme mahdollista, että uskonnonharjoitustilaisuuteen osallistumattomilla on kyseisen tilaisuuden aikana yksinkertaisesti vapaata aikaa itselleen.

Toiseksi on kuitenkin muun muassa kasarmin ulkopuolella toimittaessa perusteltua, että palveluohjelmassa on järjestetylle uskonnonharjoitukselle vaihtoehtoista ohjelmaa, joka uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta vastaa uskonnollisen tilaisuuden mahdollisesti juhlavaa luonnetta, tähtää henkiseen virkistykseen ja tukeen sekä on moniarvoisesti, uutta tapakulttuuria luoden ja laadukkaasti järjestettyä, musiikkia ja juomaa unohtamatta. Tällaista on jo kehitetty sotilasvakuutuksen antotilaisuuksissa, joissa on ollut myös ulkopuolisia puhujia. Tällaisen ohjelman järjestämistä ei ole soveliasta määrätä sotilaspappien – käytännössä toisella kädellä hoitamaksi – tehtäväksi, vaan siihen tarvitaan katsomuksellisesti neutraalia ammatillista henkilöstöä ja asiasta aidosti kiinnostunutta otetta.

Puolustusvoimain korkeimman johdon linjauksia tarvitaan myös Yleisen palveluohjesäännön sekä sitä täydentävien ohjeiden ripeään kehittämiseen kokonaisuudessa. Muun muassa kaatuneiden huoltoon ja sotilaallisiin hautauksiin liittyviä ohjeita tulee siinä kehittää niin, että sekä uskonnottomien että toisuskoisten oikeudet ja vakaumusten kunnioittaminen otetaan huomioon.