Taistelevat mummut!

Epätoivoinen mummu

En kelpaa enää pojanpoikieni pepun pyyhkijäksikään,entinen lastentarhanope,maatilan emäntä,poikien toinen isoäiti on vienyt heidän sydämensä.Teen mitä tahansa,toinen tekee sen paremmin ja olen kadottamassa mummouden ilot. Joudun kai taistelemaan poikien suosiosta,en mielestäni ole mitään pahaa tehnyt,iloinnut ja rakastanut heitä normaalin isovanhemman tavoin.Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa,kuinka tästä noustaan,meneekö tämä ohi.Pyydän neuvoja sydämeni pohjasta!

149

5489

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • VOIMIA

      Näin minä tein.Annoin toiselle osapuolelle ja miniälle perherauhan en tuppautunut ikävä oli pienokaisia.Jos kutsun tuli juhliin menin vaatimattoman lahjan kanssa.Sitten mieheni kuoli.Onneksi meillä oli testamentti.Lähetin syntymäpäiväkortit ja joulukortit.Kun oppivat lukemaan kirjoitin kirjeitä.Nyt nuo mukelot tulevat aikuisina kylään ,ovat itse tehneet aikuisina omat johtopäätökset.Teimme linnanmäkireissun kun lapset olivat 18 21 22vuotiaat en jää murehtiin sitä etten saanut nähdä heitä pieniä. VOIMIA SINULLE

      • Taistelevat mummut

        Kiitos viestistäsi.Samoin olen ajatellut itsekin menetellä. Annan heidän elää omaa elämäänsä,tietenkin, ja etsin ne onnenhetket muista asioista ja ehkä vuosien päästä pojat koputtelevat ovelleni. Sain voimia viestistäsi.Samoin kiitän strömssööläistä viestistä,myös siitä saan voimia.Kiitos.

      • isomiinus
        Taistelevat mummut kirjoitti:

        Kiitos viestistäsi.Samoin olen ajatellut itsekin menetellä. Annan heidän elää omaa elämäänsä,tietenkin, ja etsin ne onnenhetket muista asioista ja ehkä vuosien päästä pojat koputtelevat ovelleni. Sain voimia viestistäsi.Samoin kiitän strömssööläistä viestistä,myös siitä saan voimia.Kiitos.

        Miksi näille viesteille on annettu miinuksia?

        Voisiko joku miinuksen antanut ääliö jotenkin perustella asiaa.

      • kuuma.kesä
        isomiinus kirjoitti:

        Miksi näille viesteille on annettu miinuksia?

        Voisiko joku miinuksen antanut ääliö jotenkin perustella asiaa.

        Ihmettelen myös noita miinuksia. Plussiahan niiden pitäisi olla.

      • Kaipaus on suuri

        Sama minulla.Vanhin poika ei ole lapsineen käynyt ainakaan 5 vuoteen meitä katsomassa .Hänen vaimon vanhemmilla ovat lomat.Lupaa tulla aina joka kesä kun asuvat Ruotsissa mut aina peruuntuu tulo.Luulen että pojan vaimo ei anna edes pojan tulla saatikka lapsien.Meillä vanhimman pojan kans ollut aina läheiset välit.Emme ole lapsista edes yhtöään kuvaa saatu.Onneksi meillä on kolme muuta lasta ja kuusi muuta lastenlasta.Mut silti joka päivä on heitä iso ikävä.

      • Sivusta seurannut
        isomiinus kirjoitti:

        Miksi näille viesteille on annettu miinuksia?

        Voisiko joku miinuksen antanut ääliö jotenkin perustella asiaa.

        Luulisin että miinukset ovat tulleet siitä, että kolme ekaa viestiä ovat samalta näppäimistöltä.
        Tämä kesksutelu on nostettu etusivulle, vaikka tilanne on avaajalle nolo ja antaa aika hyvän kuvan suomi24:n keskustelujen "tasosta".

      • niii
        kuuma.kesä kirjoitti:

        Ihmettelen myös noita miinuksia. Plussiahan niiden pitäisi olla.

        Niin, oikeastaan täällä ei voi kukaan ns. asettua kummankaan puolelle koska ei tiedetä live tilanteita ja minkälainen mummu olet oikeasti.Voit olla oikeastikkin tuollainen kun kuvaat ja lapsesi käyttää siis ehkä hieman tökerösti sinua kohtaan.
        Toisaalta, on myös omakohtaista mummosta joka on kaikkea muuta kuin unelma; Syyttelyä, haukkumista, painostamista ja vanhempien kysyessä asiasta mitä on tapahtanut, niin ei tietenkään yhtään mitään.

        Mutta, neuvona ehkä heittäisin että tutki vielä kerran rehellisesti toimesi, miten ulos annat itseäsi.Jos se on ok, niin sitten koitat vaan tehdä parhaasi.Ja muistat, että toiselle mummulle kateellinen oleminen ei myöskään vie asiaa mihinkään vaan päinvastoin, siitä on mielipahaa itsellesi ja lapsellesi.

      • 4:lle setämies
        Kaipaus on suuri kirjoitti:

        Sama minulla.Vanhin poika ei ole lapsineen käynyt ainakaan 5 vuoteen meitä katsomassa .Hänen vaimon vanhemmilla ovat lomat.Lupaa tulla aina joka kesä kun asuvat Ruotsissa mut aina peruuntuu tulo.Luulen että pojan vaimo ei anna edes pojan tulla saatikka lapsien.Meillä vanhimman pojan kans ollut aina läheiset välit.Emme ole lapsista edes yhtöään kuvaa saatu.Onneksi meillä on kolme muuta lasta ja kuusi muuta lastenlasta.Mut silti joka päivä on heitä iso ikävä.

        erttäin typerää sorsia ja suorastaan syrjiä toisen vanhempia, tavalla tai toisella.
        tosin kaiikki ei tuu vaan toimeen keskenään mutta yrittää kumminki ees pitäis, viis vuotta on jo pitkä aika olla näkemättä omaakin lastaan puhumattakaa lapsen lapsista =(

      • Tässä ovat ratkaisut
        niii kirjoitti:

        Niin, oikeastaan täällä ei voi kukaan ns. asettua kummankaan puolelle koska ei tiedetä live tilanteita ja minkälainen mummu olet oikeasti.Voit olla oikeastikkin tuollainen kun kuvaat ja lapsesi käyttää siis ehkä hieman tökerösti sinua kohtaan.
        Toisaalta, on myös omakohtaista mummosta joka on kaikkea muuta kuin unelma; Syyttelyä, haukkumista, painostamista ja vanhempien kysyessä asiasta mitä on tapahtanut, niin ei tietenkään yhtään mitään.

        Mutta, neuvona ehkä heittäisin että tutki vielä kerran rehellisesti toimesi, miten ulos annat itseäsi.Jos se on ok, niin sitten koitat vaan tehdä parhaasi.Ja muistat, että toiselle mummulle kateellinen oleminen ei myöskään vie asiaa mihinkään vaan päinvastoin, siitä on mielipahaa itsellesi ja lapsellesi.

        No ei kyllä voi asettua, ainakaan aloittajan puolelle, säälipisteitä tuokin vanha marttyyri vonkaa itselleen.

        Elämä on pakostakin aina tasapainossa, jos lapset toisesta mummosta tykkää, niin hulluhan siitä alkaa muita syyttämään. Syytä vaikka ajankuluksesi lapsenlapsiasi aloittaja, mutta syy on itsesi.

        Kaikki me joskus olemme tuon tasapainon huonolla puolella, sellainen täytyy ymmärtää ja hyväksyä.

        Opi löytämään ero sen väliltä mitä oma itsesi on, ja sen mitä oman itsesi haluaisit olla, noinkin vanhan ihmisen sen olisi jo sitäpaitsi pitänyt löytää.

        Vältä houkutuksia, eli kaikenlaisia mainosmiehiä ja naisia, älä innostu materiasta, hylkää länsimäinen itseäänpuolusteleva voittajaego ja omistamishumpuuki, hylkää myös lapsenlapsesi jos he eivät tosiaan näytä liittyvän mitenkään siihen mitä aito oma itsesi on.

      • outoa käytöstä
        Taistelevat mummut kirjoitti:

        Kiitos viestistäsi.Samoin olen ajatellut itsekin menetellä. Annan heidän elää omaa elämäänsä,tietenkin, ja etsin ne onnenhetket muista asioista ja ehkä vuosien päästä pojat koputtelevat ovelleni. Sain voimia viestistäsi.Samoin kiitän strömssööläistä viestistä,myös siitä saan voimia.Kiitos.

        Miksi poikasi kohtelee sinua näin ? Oliko teillä ennen silloin , kun hän asui vielä kotona hyvät välit ?

      • Kaipaus on suuri
        4:lle setämies kirjoitti:

        erttäin typerää sorsia ja suorastaan syrjiä toisen vanhempia, tavalla tai toisella.
        tosin kaiikki ei tuu vaan toimeen keskenään mutta yrittää kumminki ees pitäis, viis vuotta on jo pitkä aika olla näkemättä omaakin lastaan puhumattakaa lapsen lapsista =(

        Pojalta tuli onnittelut tammikuun lopulla kun täytin vuosia.Kauniisti kirjoitti: paljon onnea äiti

      • Tietäjiä o sittenki!
        Sivusta seurannut kirjoitti:

        Luulisin että miinukset ovat tulleet siitä, että kolme ekaa viestiä ovat samalta näppäimistöltä.
        Tämä kesksutelu on nostettu etusivulle, vaikka tilanne on avaajalle nolo ja antaa aika hyvän kuvan suomi24:n keskustelujen "tasosta".

        Mistä tiedät, että ovat samalta näppäimistöltä? Omaatko muitakin meedionkykyjä?

      • Sivusta seurannut
        Tietäjiä o sittenki! kirjoitti:

        Mistä tiedät, että ovat samalta näppäimistöltä? Omaatko muitakin meedionkykyjä?

        Ei tarvitse meedion kykyjä. :) Etkö sinä huomaa?

      • rakastava lapsi...
        Kaipaus on suuri kirjoitti:

        Pojalta tuli onnittelut tammikuun lopulla kun täytin vuosia.Kauniisti kirjoitti: paljon onnea äiti

        Kauheaa :( Olen 29 v kahden lapsen äiti. Enkä ikinä, ikinä unohtaisi vanhempiani! Eikä sillä, en miehenikään vanhempia! Isovanhemmat ovat lasten (ja meidän vanhempienkin) elämässä ihan tärkeimpiä asioita!! Me käydään kerran viikossa mummolassa. Se onnistuu koska asumme 20 km päässä. MUTTA minä en edes muuttaisi ikimaailmassa kauemmas, koska haluan säilyttää välit lämpiminä! Taidan olla aika perhekeskeinen, mutta se on mielestäni tärkeää, elämäni tärkein asia on perhe. Isovanhemmat kuuluvat siihen perheeseen, sekä myös sisareni.. Kyllä nykymaailmasta on unohtunut täysin yhteisöllisyys ja perhe :(

    • Ei Strömsöössä

      Kun ei tykätä, ei tupata.

      Lapsi on rehellinen ja rehellisyydessään tunnoton. Jos hän kiintyy toiseen ihmiseen enemmän kuin toiseen, on turhaa kilpailla. Minun perheessäni tapahtui, että lapsenlapsi kiintyi mieheeni enemmän kuin minuun. Kaikki hyvät tunteet kohdistuivat häneen, ja minä oli vain se pyllynpyyhkijä ja ruuan antaja.
      Minkäs minä sille saatoin!

      Se toinen mummu omassa perheessäsi ei varmaankaan tahallisesti erota sinua lapsista, koska on koulutettu ammattiin. Kyllä hän hyvin ymmärtää, että lapsille on vain rikkaus, jos heillä on molemmat isovanhemmat lähellä.
      Odota ja toivo.
      Pidä yhteyttä toiseen mummuun, voit vaihtaa kuulumisia lapsista.

      Aina ei kaikki mene kuin olisi itse toivonut.

      • näin on.,-.

        Odota lapset muuttuu ajan mukana nyt heillä tuo vaihde.

      • no worries

        Ei se nyt ihan noin mee..yleensä nainen (äiti, mummo, täti..) on se hoivaaja ja mies (isä, pappa, setä..) toisella tavalla mielenkiintoinen ihminen. Kyllä meilläkin lapset näyttää isästä tykkäävän eri tavalla kun se aina tekee kaikkea kivaa. Minä taas hoitelen lapset, vaipat vaihdan, laitan ruokaa..sitä perusturvallisuutta ja -hoivaa.. Eikä kertaakaan ole käynyt mielessä että en olisi niin rakas? Ihan sama juttu koskee isovanhempien ja lastenlasten välejäkin. Kiintymys näkyy eri tavalla, mutta ei varmasti sen vähäisempää ole!

    • pidä yhteyttä

      Puhu asiasta poikasi kanssa. Sen, että lapset rakastavat tosia isovanhempia ei pitäisi olla mikään este rakastaa ja pitää yhteyttä myös toisiin. Isovanhempia ei pitäisi vertailla keskenään, vaan nähdä luonnollisena sen että eri paikoissa on erilaista ja eri ihmisten kanssa ollaan eri tavalla. Älä rupea kilpailemaan tai yrittämään samaa kuin toinen mummu, vaan ole omanlaisesi.

      Sovi poikasi kanssa, että yhteyttäsi lapsiin ylläpidetään joka tapauksessa edes vähän, ja he vierailisivat molemmissa paikoisssa. On kuitenkin tärkeää tutustua lapsiin eri ikäisinä ja pitää ovet heille avoimina, ja josssain vaiheesss he ehkä huomaavat että heidän sydämeensä mahtuvat tosiaankin molemmat erilaiset mummut.

    • voivoi1

      Voivoi, jos mummutkin ovat mustasukkaisia toisilleen. Ei pidä vertailla eikä tuntea huonommuutta, vaan jokainen saa olla omanlaisensa mummu, täysin riippumatta siitä mitä toinen mummu on. Kyllä lapsen sydämeen mahtuu monta aikuista. Jos hän rakastaa yhtä mummua, hän rakastaa lisäksi myös toista mummua, vaaria, äitiä, isää, tätejä... Jos olet mustasukkainen, olet huomaamattasi myös vihainen ja katkera, lapsi vaistoaa sen eikä viihdy negatiivisessa tunneympäristössä.

      • Epätoivoinen mummu.

        Tosi hyvä huomio tämäkin ja aion sen pitää mielessä. Pakko selvitä.

      • juna meni jo

        "voivoi1" hyvä vastaus.Itsekin äitinä olen huomannut että oma äitini on lapsille rakkaampi tai helposti lähestyttävämpi,koska hän ei kilpaile.Ei yritä liikaa miellyttää lapsia,ei kuljeskele kaupoissa ostelemassa ja yritä keksiä koko ajan jotain mihin lapsia saisi viedä.Jopa mieheni on kotonaan enemmän äitini luona,vaikka en aina itse ole ollut äitini kanssa väleissä.Mutta meillä on saanut sanoa asiat niinkuin ne ovat.Ei ole esittämistä ei turhaa kainostelua.Mutta lujille se anopille ottaa.Haluaa sitten tehdä sen että ei tule synttäreille vaan pyytää kylään ja antaa lasten lahjat siellä.Tätä olen ihmetellyt,mutta minkäs teen.
        Jouluna sain ihmeellisen katkeran kommentin,että oliko äitisi teillä,johon sanoin että ei ollut vaan olimme hänen luonaan,niinkuin olemme täällä nyt.
        Ihmiset olettaa asioita,ei puhu,asiat suurenee ja sitten katkeroidutaan.Se ei ole hyväksi lapsille,ne ei tosiaan ymmärrä vaan ihmettelevät ilmapiiriä.
        Eikä me lapset olla teidän ajatustenne lukijoita.Sitten on kait hyvä kun perhe hajoaa ja saatte sen "oman" mummu ajan.

    • ...

      Tämän ketjun 1., 2. ja 3. viesti on saman kirjoittajan näppäimistöltä. Samat kirjoitusvirheet! Kun itse kysyy ja itse vastaa, saa mieluisensa vastauksen. :)

      Epätoivoinen mummu, tarvitset oikeasti apua, mutta et lastenhoitoon, vaan ihan muuhun.

      • no life?

        Kirjoitteletko sinä itsellesi vastauksia? Ei mulla ainakaan tullut mieleenkään että joku itsellensä vastais, miksi ihmeessä :D

    • meilläkin

      Samantapainen tilanne kuin aloittajalla, vaikka lapsenlapsia ei vielä olekaan. Toinen anoppi haluaa kilpailla nuorenparin suosiosta, vaikka itse emme sellaista haluaisi. Tämä näkyy vaatimuksena pitää enemmän yhteyttä sinne toiseen anoppilaan, mielistelynä ja panetteluna, joka tietysti tulee korviimme silloin tällöin. Emme mitenkään haluaisi kilpailla, emmekä aiheuttaa mustasukkaisuutta, mutta tähän on vaikea vaikuttaa. Nyt jo huolettaa, kuinka käy kun meistä kaikista tulee isovanhempia yhteiselle lapsenlapselle. Kauheaa jos lapsesta tulee keskinäisen kateuden välikappale.

      Aloittajalle voimia! Uskon että myönteinen asenne ja kärsivällisyys tuottaa parhaan tuloksen.

      • Aloittaja1

        Kiitos,siihen yritän uskoa itsekin.

      • Vanhemmat ja lapsi

        Kummallista valitusta.

        Eikö nykyisin ihmisiä opeteta arvostamaan itseään ja muita? Eikö enää nuorelle ole itsestään selvää, että kun kotoa lähtee, on omillaan ja yhteydet lapsuudenkotiin pitää olla kuten muihinkin sukulaisiin, lämpimät, ilman vaatimuksia.
        Mitä mielistelyä ja panettelua tapahtuu appeloiden ja lapsien perheiden välillä? Ketä panetellaan? Nimim. "meilläkin" on menossa jonkinlainen kilpailu, ja he eivät halua aiheuttaa mustasukkaisuutta, mutta ilmeisesti eivät pysty sitä välttämään.
        Aika itsekästä vaatia lapsenlapsia hoidettavaksi, että saisi kokea "mummouden ilot!

        Mitä ihmettä on tapahtunut lapsiperheille?
        Eivätkö ihmiset enää pysty huolehtimaan lapsistaan, vaan tyrkyttävät niitä kaiken aikaa isovanhemmille hoitoon. Millaisia ovat nykyajan isovanhemmat? Työttömiä?
        Kuinka heillä on aikaa olla lapsenlapsien kanssa kilpaa toisten isovanhempien kanssa? Eikö kenelläkään ole omaa elämää?
        Jos toinen mummula hoitaa lapsia, niin siitä syntyy mustasukkaisuutta ja kilpailua.
        Vain lapsenlapsetko jotain merkitsevät ikäihmisille? Ovatpa he reippaita, terveitä ja energisiä! Miksi heillä sitten ei ole omia pienokaisia?
        Miksi aloittajalle pitää toivotta voimia ja kärsivällisyyttä? Jos haluaa olla tärkein ihminen lapselle, niin on mahdollisuus antaa sijaiskoti huostaanotetuille lapsille, joilla todella tarvitsevat ymmärtäväisiä aikuisia ja vakaita oloja.

        Lasten paikka on kotona, omien vanhempien luona. Itse muistan, että kun omat lapseni olivat pieniä, en koskaan voinut jättää heitä kenenkään hoidettavaksi, mutta en siitä surua kantanut, koska olin itse valinnut tämän osan. Ei minun olisi tarvinnut lapsia hankkia, jos olisin ensin joutunut miettimään, mihin heidät viedään hoitoon, että voin itse elää kuin ennenkin. Minnekään viihteelle tai matkoille ei tehnyt mieleni, ja mitä tulee siihen "omaan aikaan" miehen kanssa, niin rauhallisella elämänrytmillä saadaan kyllä omaakin aikaa järjestymään lapsiperheissäkin.

    • pienokaiset

      Hei olen toisen viestin kirjoittaja,halusin rohkaista rohkaista mummua joka on sammassa tilanteessa kuin minä aikoinaan.En näe 1.2.3.viesteissä samaa kirjoitustyyliä.Ehkä me mummut kirjoitamme vanhalla opitulla tavalla.Me rakastamme lapsia ja lastenlapsia miniöitä ja vävyjä.Aina emme saa sitä osoittaa sydän sen asian ratkaisee.Voimia sinulle joka et ehkä vielä ymmärrä näitä asioita vaan passitat mummut hoitoon.Lapset on tunnetusti monesti vallan välikappaleita.

      • ...

        Aika harvassa on ne mummot, jotka eivät tiedä, että pisteen ja pilkun (siis välimerkkien) jälkeen tulee välilyönti. Kaikki muut ketjuun kirjoittaneet mummot ovat tämän tienneet. Ainoastaan ekassa, tokassa ja kolmannessa viestissä ketjun alussa on identtinen tyyli.

        Ei todellakaan tarvita salapoliisin lahjoja huomaamaan, että asialla on sama tyyppi.

      • junassa lueskelija
        ... kirjoitti:

        Aika harvassa on ne mummot, jotka eivät tiedä, että pisteen ja pilkun (siis välimerkkien) jälkeen tulee välilyönti. Kaikki muut ketjuun kirjoittaneet mummot ovat tämän tienneet. Ainoastaan ekassa, tokassa ja kolmannessa viestissä ketjun alussa on identtinen tyyli.

        Ei todellakaan tarvita salapoliisin lahjoja huomaamaan, että asialla on sama tyyppi.

        No joo. Sattumalta törmäsin tähän viestiketjuun ja luin näitä kommentteja. Aihe on mielenkiintoinen ja ei haittaa vaikka joku lähettelee viestejä useammalla nimimerkillä tai vastaa itselleen. Mitä tulee tuohon oikeinkirjoitukseen, niin tiedän jokseenkin hyvin pilkkusäännöt, mutta en vain viitsi niitä aina noudattaa, kun tällä Nokialla viestejä lähettelen. Näppäimet ovat sen verran pienet, että tulee virhelyöntejä ja ei viitsi olla tarkka. Sähköpostit ja kunnon kirjeet tms. ovat sitten eri asia. Todnäk joku muukin ajattelee oikeinkirjoituksesta samaan tapaa. Ehkä tuo on oma harrastuksensa, vertailla eri tekstejä ja miettiä onko lähettäjä sama vai eri ihminen:-).

      • mummoluokkaa
        ... kirjoitti:

        Aika harvassa on ne mummot, jotka eivät tiedä, että pisteen ja pilkun (siis välimerkkien) jälkeen tulee välilyönti. Kaikki muut ketjuun kirjoittaneet mummot ovat tämän tienneet. Ainoastaan ekassa, tokassa ja kolmannessa viestissä ketjun alussa on identtinen tyyli.

        Ei todellakaan tarvita salapoliisin lahjoja huomaamaan, että asialla on sama tyyppi.

        oletpa sinä pisteinen kärkäs arvostelemaan jonninjoutavaaa asiaaa.Kun ei monetkaan ole mitään kirjoituskursseja käynyt . saati sitten mieleensä laittanut että pitäisi olla kuin sihteerikkö, että saisi suomi24 sivustoille kirjoitella. itse et osaa kuin olla inhottava ja kärkäs toisia rienaamaan.

      • välilyöntitaiei
        junassa lueskelija kirjoitti:

        No joo. Sattumalta törmäsin tähän viestiketjuun ja luin näitä kommentteja. Aihe on mielenkiintoinen ja ei haittaa vaikka joku lähettelee viestejä useammalla nimimerkillä tai vastaa itselleen. Mitä tulee tuohon oikeinkirjoitukseen, niin tiedän jokseenkin hyvin pilkkusäännöt, mutta en vain viitsi niitä aina noudattaa, kun tällä Nokialla viestejä lähettelen. Näppäimet ovat sen verran pienet, että tulee virhelyöntejä ja ei viitsi olla tarkka. Sähköpostit ja kunnon kirjeet tms. ovat sitten eri asia. Todnäk joku muukin ajattelee oikeinkirjoituksesta samaan tapaa. Ehkä tuo on oma harrastuksensa, vertailla eri tekstejä ja miettiä onko lähettäjä sama vai eri ihminen:-).

        Tekstien vertailijat ovat omaan elämäänsä tympääntyneitä pilkunnussijoita,jotka haluavat sanoa mielipiteensä joka asiaan.Oli se sitten mikä tahansa.

        Muuten asia on totta monessakin perheyhteisössä, siis mummujen arvostaminen lastenlasten keskuudessa. Niitä pieniä aivoja voidaan manipuloida. Kuka on paras, osaavin, läheisin ym.

        Itse olen jättänyt sen parhaan mummouden sille toiselle mummolle ja odottelen aikaa parempaa. Minulla on vain yhdet lapsenlapset.

        Tsemppiä kaikille kaltoin ja väärin kohdelluileille mummuille.

      • Kuitenkin

        Entäs tuo "juna meni jo" ? sama tyyli, en arvostele, mut huomasin vaan.

      • ...
        mummoluokkaa kirjoitti:

        oletpa sinä pisteinen kärkäs arvostelemaan jonninjoutavaaa asiaaa.Kun ei monetkaan ole mitään kirjoituskursseja käynyt . saati sitten mieleensä laittanut että pitäisi olla kuin sihteerikkö, että saisi suomi24 sivustoille kirjoitella. itse et osaa kuin olla inhottava ja kärkäs toisia rienaamaan.

        Siekin hukkasit asian ytimen eli avaja vastailee itselleen. Kyse ei ollut kirjoitusvirheiden arvostelusta. :D

    • ei kiirettä

      Konekirjoitus taitoa harjoittelen vielä,meillä vanhuksilla netti on vielä uusi tuttavuus me opimme oikein kirjoitus taidon viimeistään silloin kun lapsenlapsemme ovat meihin yhteydessä.Ei ole kiirettä.

      • Tilastomatematiikkaa

        Kuinka suuri todennäköisyys on, että aloituksen 1. vastauksenviestin kirjoittaja on myöskin "vanhus", joka ei lyö pisteen jälkeen välilyöntiä?
        Vastaus häviävän pieni.
        1. ja 2. Kirjoittaja on sama henkilö. MOT

        Entä kuinka moni 50-60 tai vielä 70-vuotiaskaan mummo käyttää itsestään nimitystä "vanhus"?
        Vastaus olemattoman pieni. MOT

      • Sivullinen1
        Tilastomatematiikkaa kirjoitti:

        Kuinka suuri todennäköisyys on, että aloituksen 1. vastauksenviestin kirjoittaja on myöskin "vanhus", joka ei lyö pisteen jälkeen välilyöntiä?
        Vastaus häviävän pieni.
        1. ja 2. Kirjoittaja on sama henkilö. MOT

        Entä kuinka moni 50-60 tai vielä 70-vuotiaskaan mummo käyttää itsestään nimitystä "vanhus"?
        Vastaus olemattoman pieni. MOT

        Onko mitään järkeä kytätä salapoliisina, mitkä viestit on kenties saman henkilön kirjoittamia. Ihan kiinnostavaa asiaa näyttää olevan noissa kaikissa kolmessa ensimmäisessä viestissä riippumatta siitä, onko kirjoitusvirheitä tai kuka on kirjoittaja. Kun kirjoitetaan nimimerkillä, ei ole tarkoituskaan pohtia kirjoittajan henkilöllisyyttä, vaan sitä asiaa mistä kirjoitetaan. On myös älytöntä kytätä kirjoitusvirheitä, kun eihän täällä olla missään kielikokeessa!

        Sitäpaitsi on luontevampaa mukavampaa keskustella viesteillä, joissa on mukana puhekieltä ja inhimillistä epätäydellisyyttä.

      • Tilastomatematiikkaa
        Sivullinen1 kirjoitti:

        Onko mitään järkeä kytätä salapoliisina, mitkä viestit on kenties saman henkilön kirjoittamia. Ihan kiinnostavaa asiaa näyttää olevan noissa kaikissa kolmessa ensimmäisessä viestissä riippumatta siitä, onko kirjoitusvirheitä tai kuka on kirjoittaja. Kun kirjoitetaan nimimerkillä, ei ole tarkoituskaan pohtia kirjoittajan henkilöllisyyttä, vaan sitä asiaa mistä kirjoitetaan. On myös älytöntä kytätä kirjoitusvirheitä, kun eihän täällä olla missään kielikokeessa!

        Sitäpaitsi on luontevampaa mukavampaa keskustella viesteillä, joissa on mukana puhekieltä ja inhimillistä epätäydellisyyttä.

        Itse lopetan viestiketjun lukemisen mielelläni siihen, kun huomaan että avaus on provo, johon avaaja itse vastaa, niinkuin tässä tapauksessa hyvin vahvasti näytti käynneen. Välimerkkivirheiden lisäksi, kirjoitustyylikin on identtinen. :)

        Hommasta menee vain maku. Kyllä sitä nyt pitää voida malttaa mielensä ja odottaa oikeitakin vastauksia omaan aloitukseensa, eikä ryhtyä tuollaiselle - rumasti sanottuna - valehtelulinjalle.

        Ei puhekielessä mitään vikaa ole, mutta silloin välimerkeillä ja -lyönneillä on vieläkin suurempi merkitys. Tuollaista tekstiä, mitä avauksessa on, on erittäin raskasta lukea. Hyvä asia hukkuu "tukkoiseen" tekstiin. Lapsuksista ja kirjainten puuttumisesta olisi lapsellista huomauttaa, mikäli asia tulee selväksi. :(

      • tilastotiedettä
        Tilastomatematiikkaa kirjoitti:

        Kuinka suuri todennäköisyys on, että aloituksen 1. vastauksenviestin kirjoittaja on myöskin "vanhus", joka ei lyö pisteen jälkeen välilyöntiä?
        Vastaus häviävän pieni.
        1. ja 2. Kirjoittaja on sama henkilö. MOT

        Entä kuinka moni 50-60 tai vielä 70-vuotiaskaan mummo käyttää itsestään nimitystä "vanhus"?
        Vastaus olemattoman pieni. MOT

        Kuules tilatomatematiikka.En ole kirjoittanut vielä yhtäkään viestiä,mutta sorrun myös tähän virheeseen,että en jätä välimerkin jälkeen välilyöntiä.Ja olen 50 vanhus.

      • Nuorehko äiti
        tilastotiedettä kirjoitti:

        Kuules tilatomatematiikka.En ole kirjoittanut vielä yhtäkään viestiä,mutta sorrun myös tähän virheeseen,että en jätä välimerkin jälkeen välilyöntiä.Ja olen 50 vanhus.

        Ei hyvänen aika! Minä olen myös 50 ja kyllä on kouluaikainen äidinkielenopetus sentään jäänyt aika hyvin mieleen. Tämä välimerkkien jälkeen laitettava välilyönti on todellakin aivan perusasia mikä tulee ihan luonnostaan.

        Sitten tuo itsensä nimeäminen, minulla on vähän toisellakymmenellä oleva lapsi, en siis missään nimessä ole mikään vanhus, niin kuin sinä, samanikäisenä sanot olevasi.

        Myöskin lasteni koulutehtävien tarkastuksessa ja kuuntelussa on tullut päivitettyä näitä kouluasioita. Ei ne niin kauheasti ole sentään muuttunut, ainoastaan matematiikka on nykyään aikatavalla erilaista kun minun aikanani.

        Kielioppi ja oikeinkirjoitus noin pääpiirteittään vielä tämänikäisen pitäisi hallita, vaikka välillä yhdyssanoissa tuleekin virheitä.

      • _TT_
        tilastotiedettä kirjoitti:

        Kuules tilatomatematiikka.En ole kirjoittanut vielä yhtäkään viestiä,mutta sorrun myös tähän virheeseen,että en jätä välimerkin jälkeen välilyöntiä.Ja olen 50 vanhus.

        "tilastotiedettä" on suomi24 vakioprovoilija, "lissukko". Kukaan terveesti tunteva 50 ikäinen ei miellä itseään vanhukseksi ja me 50 ikäiset osaamme myös kirjoitussäännöt paljon paremmin kuin nuoremmat.

      • tarkennusta
        Nuorehko äiti kirjoitti:

        Ei hyvänen aika! Minä olen myös 50 ja kyllä on kouluaikainen äidinkielenopetus sentään jäänyt aika hyvin mieleen. Tämä välimerkkien jälkeen laitettava välilyönti on todellakin aivan perusasia mikä tulee ihan luonnostaan.

        Sitten tuo itsensä nimeäminen, minulla on vähän toisellakymmenellä oleva lapsi, en siis missään nimessä ole mikään vanhus, niin kuin sinä, samanikäisenä sanot olevasi.

        Myöskin lasteni koulutehtävien tarkastuksessa ja kuuntelussa on tullut päivitettyä näitä kouluasioita. Ei ne niin kauheasti ole sentään muuttunut, ainoastaan matematiikka on nykyään aikatavalla erilaista kun minun aikanani.

        Kielioppi ja oikeinkirjoitus noin pääpiirteittään vielä tämänikäisen pitäisi hallita, vaikka välillä yhdyssanoissa tuleekin virheitä.

        Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin se on ei ne niin kauheasti ole sentään muuttuneet, eikä muuttunut. Ja se vanhus nyt oli ironiaa, olen 52 ja minulla on toisellakymenellä oleva lapsenlapsi ja muita nuorempia enkä tunne siis itseäni vanhaksi.

      • ---------
        Tilastomatematiikkaa kirjoitti:

        Itse lopetan viestiketjun lukemisen mielelläni siihen, kun huomaan että avaus on provo, johon avaaja itse vastaa, niinkuin tässä tapauksessa hyvin vahvasti näytti käynneen. Välimerkkivirheiden lisäksi, kirjoitustyylikin on identtinen. :)

        Hommasta menee vain maku. Kyllä sitä nyt pitää voida malttaa mielensä ja odottaa oikeitakin vastauksia omaan aloitukseensa, eikä ryhtyä tuollaiselle - rumasti sanottuna - valehtelulinjalle.

        Ei puhekielessä mitään vikaa ole, mutta silloin välimerkeillä ja -lyönneillä on vieläkin suurempi merkitys. Tuollaista tekstiä, mitä avauksessa on, on erittäin raskasta lukea. Hyvä asia hukkuu "tukkoiseen" tekstiin. Lapsuksista ja kirjainten puuttumisesta olisi lapsellista huomauttaa, mikäli asia tulee selväksi. :(

        Eipäs kyllä siltä näytä, että olisit lopettanut lukemisen siihen. Aika monta viestiä olet vielä sen jälkeenkin väsännyt ja ilmeisesti lukenutkin niitä monta. Jos jokin aloitus ei kiinnosta, syystä tai toisesta, niin mitä jos tosiaan jättäisit sen lukemisen siihen ja antaisit olla. Ehkä muut haluavatkin lukea siitä aiheesta, mistä on kirjoitettu, eivät sinun vainoharhaisista epäilyistäsi, joita tuntuu olevan aika monessa muussakin viestiketjussa täällä.

      • mummoluokkaa
        Nuorehko äiti kirjoitti:

        Ei hyvänen aika! Minä olen myös 50 ja kyllä on kouluaikainen äidinkielenopetus sentään jäänyt aika hyvin mieleen. Tämä välimerkkien jälkeen laitettava välilyönti on todellakin aivan perusasia mikä tulee ihan luonnostaan.

        Sitten tuo itsensä nimeäminen, minulla on vähän toisellakymmenellä oleva lapsi, en siis missään nimessä ole mikään vanhus, niin kuin sinä, samanikäisenä sanot olevasi.

        Myöskin lasteni koulutehtävien tarkastuksessa ja kuuntelussa on tullut päivitettyä näitä kouluasioita. Ei ne niin kauheasti ole sentään muuttunut, ainoastaan matematiikka on nykyään aikatavalla erilaista kun minun aikanani.

        Kielioppi ja oikeinkirjoitus noin pääpiirteittään vielä tämänikäisen pitäisi hallita, vaikka välillä yhdyssanoissa tuleekin virheitä.

        voi ihme ja kumma kylläpä olet todella taitava!!!!!!!!!!!!!!!aika törkeää keskittyä viesteissä siihen kuka nyt oikeinoikein kirjoittaa, eikä siihen mikä on keskustelun aihe!!!!!!!!!!!!!!

      • kuuma.kesä
        Tilastomatematiikkaa kirjoitti:

        Kuinka suuri todennäköisyys on, että aloituksen 1. vastauksenviestin kirjoittaja on myöskin "vanhus", joka ei lyö pisteen jälkeen välilyöntiä?
        Vastaus häviävän pieni.
        1. ja 2. Kirjoittaja on sama henkilö. MOT

        Entä kuinka moni 50-60 tai vielä 70-vuotiaskaan mummo käyttää itsestään nimitystä "vanhus"?
        Vastaus olemattoman pieni. MOT

        Niin, tässä jutussahan ei ole puhuttu mitään mummun iästä. Nykyään mummu voi olla alle 40-vuotias. Ja tuo sana "vanhus", sehän on 80-90-vuotias.

      • gjewahjpahyup
        Nuorehko äiti kirjoitti:

        Ei hyvänen aika! Minä olen myös 50 ja kyllä on kouluaikainen äidinkielenopetus sentään jäänyt aika hyvin mieleen. Tämä välimerkkien jälkeen laitettava välilyönti on todellakin aivan perusasia mikä tulee ihan luonnostaan.

        Sitten tuo itsensä nimeäminen, minulla on vähän toisellakymmenellä oleva lapsi, en siis missään nimessä ole mikään vanhus, niin kuin sinä, samanikäisenä sanot olevasi.

        Myöskin lasteni koulutehtävien tarkastuksessa ja kuuntelussa on tullut päivitettyä näitä kouluasioita. Ei ne niin kauheasti ole sentään muuttunut, ainoastaan matematiikka on nykyään aikatavalla erilaista kun minun aikanani.

        Kielioppi ja oikeinkirjoitus noin pääpiirteittään vielä tämänikäisen pitäisi hallita, vaikka välillä yhdyssanoissa tuleekin virheitä.

        minä olen vasta 35 ja kirjoitusvirheitä en ajattele kun tänne kirjoitan.
        Monesti on sellainen into kirjoittaa oma mielipide, että kirjoitusvirheitä ei tule edes ajatelleeksi. Joskus taas on päiviä että tulee kirjoitettua täysin kielioppisääntöjen mukaan. Mitä väliä tuollaisella asialla on? Eikös se ole pääasia että ihmiset saavat purkaa ajatuksiaan yms, ja toiset saavat jakaa nämä ajatukset,kertoa omat mielipiteensä jne...

        Itselläni oli hyvä lapsuus, en muista että olisin kaivannut isovanhempiani. Molemmat isoisäni kuolivat jo ennen kuin synnyin. Toinen kaukana asuva mummoni kuoli jo kun olin tarhaikäinen. Äitini oli riidoissa oman äitinsä kanssa koko lapsuuteni, ja tähän mummooni tutustuin vasta 19vuotiaana.
        Nyt tajuan kuinka suuri rikkaus se olisi ollut kun olisi ollut isovanhemmat mukana lapsuudessani. Nykyään soittelen toisessa kaupungissa asuvan mummoni kanssa pari kertaa kuukaudessa, ja vierailemme toistemme luona 2-4kertaa vuodessa.

        Omista lapsistani näen kuinka tärkeitä isovanhemmat ovat heille!
        Mieheni vanhemmat ja mummo ovat kuuroja, ja heidän erilainen elämäntyyli on ollut rikkaus meidän lapsille. Olisivat halunneet vauva-aikana hoitaa enemmänkin, mutta oli vaikeaa jättää vauvaikäistä kuurojen hoitoon kun tiesi että jos vauva toisessa huoneessa herättyään itki, niin kuuro ei sitä kuule,vaan menee lapsen luokse käymään 10min välein. En olisi pystynyt nauttia esim.kauppareissusta kun pelkäsin että vauva joutuu itkemään mahdollisesti yksin 10min. Mutta kun lapset kasvoivat niin olihan se mukavaa lähteä pari kertaa vuodessa mieheni kanssa syömään ravintolaan tms, kun isovanhemmat hoitivat lapsia.
        Oma äitini taas on sellainen että nauttii omasta elämästään, ja jos esim.töiden vuoksi tarvitsimme hoitajaa, niin äidilläni oli lähes aina muita menoja.
        Isäni sitten taas mielellään aina tuli hoitamaan kun tarvitsimme.
        Valitettavasti mieheni vanhemmat muuttivat toiseen kaupunkiin kun lapset olivat 3 ja5vuotiaat. Joten isäni oli ainut isovanhempi tarhaiällä joita lapseni tapasivat lähes viikottain.

        Nyt lapseni ovat 7 ja 9vuotiaat. Isäni on muuttanut 800km päähän, joten näemme toisiamme vain 1-2kertaa vuodessa, ja lapsetkin kaipaavat häntä!
        Mieheni isovanhemmat käyvät meillä aina lomillansa, ja viimeeksikkin tekivät kylpyläreissun lasten kanssa, ja siitä puhutaan vieläkin! Ihanaa!

        Jos tarvitsemme lasten hoitajaa(onneksi harvoin) niin ainut toivo on äitini.
        mutta lapsenikin huomaavat että mummo katsoo usein kelloa kun hänellä on kiire takaisin omiin menoihinsa. Rakastaa lapsiani ja he häntä. Mutta äidilläni vain on paljon muitakin asiota elämässänsä!

        Me kaikki olemme erilaisia!

      • gaup8auu
        gjewahjpahyup kirjoitti:

        minä olen vasta 35 ja kirjoitusvirheitä en ajattele kun tänne kirjoitan.
        Monesti on sellainen into kirjoittaa oma mielipide, että kirjoitusvirheitä ei tule edes ajatelleeksi. Joskus taas on päiviä että tulee kirjoitettua täysin kielioppisääntöjen mukaan. Mitä väliä tuollaisella asialla on? Eikös se ole pääasia että ihmiset saavat purkaa ajatuksiaan yms, ja toiset saavat jakaa nämä ajatukset,kertoa omat mielipiteensä jne...

        Itselläni oli hyvä lapsuus, en muista että olisin kaivannut isovanhempiani. Molemmat isoisäni kuolivat jo ennen kuin synnyin. Toinen kaukana asuva mummoni kuoli jo kun olin tarhaikäinen. Äitini oli riidoissa oman äitinsä kanssa koko lapsuuteni, ja tähän mummooni tutustuin vasta 19vuotiaana.
        Nyt tajuan kuinka suuri rikkaus se olisi ollut kun olisi ollut isovanhemmat mukana lapsuudessani. Nykyään soittelen toisessa kaupungissa asuvan mummoni kanssa pari kertaa kuukaudessa, ja vierailemme toistemme luona 2-4kertaa vuodessa.

        Omista lapsistani näen kuinka tärkeitä isovanhemmat ovat heille!
        Mieheni vanhemmat ja mummo ovat kuuroja, ja heidän erilainen elämäntyyli on ollut rikkaus meidän lapsille. Olisivat halunneet vauva-aikana hoitaa enemmänkin, mutta oli vaikeaa jättää vauvaikäistä kuurojen hoitoon kun tiesi että jos vauva toisessa huoneessa herättyään itki, niin kuuro ei sitä kuule,vaan menee lapsen luokse käymään 10min välein. En olisi pystynyt nauttia esim.kauppareissusta kun pelkäsin että vauva joutuu itkemään mahdollisesti yksin 10min. Mutta kun lapset kasvoivat niin olihan se mukavaa lähteä pari kertaa vuodessa mieheni kanssa syömään ravintolaan tms, kun isovanhemmat hoitivat lapsia.
        Oma äitini taas on sellainen että nauttii omasta elämästään, ja jos esim.töiden vuoksi tarvitsimme hoitajaa, niin äidilläni oli lähes aina muita menoja.
        Isäni sitten taas mielellään aina tuli hoitamaan kun tarvitsimme.
        Valitettavasti mieheni vanhemmat muuttivat toiseen kaupunkiin kun lapset olivat 3 ja5vuotiaat. Joten isäni oli ainut isovanhempi tarhaiällä joita lapseni tapasivat lähes viikottain.

        Nyt lapseni ovat 7 ja 9vuotiaat. Isäni on muuttanut 800km päähän, joten näemme toisiamme vain 1-2kertaa vuodessa, ja lapsetkin kaipaavat häntä!
        Mieheni isovanhemmat käyvät meillä aina lomillansa, ja viimeeksikkin tekivät kylpyläreissun lasten kanssa, ja siitä puhutaan vieläkin! Ihanaa!

        Jos tarvitsemme lasten hoitajaa(onneksi harvoin) niin ainut toivo on äitini.
        mutta lapsenikin huomaavat että mummo katsoo usein kelloa kun hänellä on kiire takaisin omiin menoihinsa. Rakastaa lapsiani ja he häntä. Mutta äidilläni vain on paljon muitakin asiota elämässänsä!

        Me kaikki olemme erilaisia!

        Lisään vielä:
        voin kuvitella että kun olen itse joskus isoäiti, niin kutsuisin luultavasti leikkisästi itseäni täällä vanhukseksi.
        Joskus jo nykyäänkin sanon miehelleni. mitäs me vanhukset?
        Ja olen siis 35v.

      • Mummomyös
        kuuma.kesä kirjoitti:

        Niin, tässä jutussahan ei ole puhuttu mitään mummun iästä. Nykyään mummu voi olla alle 40-vuotias. Ja tuo sana "vanhus", sehän on 80-90-vuotias.

        Minä mummo olen 47 vuotias :)
        Valitettavasti mulla on taas toisin päin, tytär ei muuta tekisikään, kun toisi vauvan minulle. Vaikka totta kai tykkää lapsestaan, mutta on kaiken maailman synttäreitä, nimppareita, tupareita ja muita kokkareita... Ja lähes jokaiseen pitäisi päästä.

        Joten mummo hoitaa. Onneksi myös pappa, joka asuu toisella paikkakunnalla.

        Muille mummoille.. Mulla on perjantai sellainen vapaaehtoinen mummoilu-päivä. Käymme vauvamuskarissa keskellä päivää.
        Olisko siinä joku ideaa, jos keksisitte jotain yhteistä tekemistä, kerho, uinti tai joku muu kiva oma juttu?
        Mielellään laatuaikaa, ettei koko sisarus-sarjaa, Tai ainakin niin, että silloin tällöin yksi lapsenlapsi kerrallaan.

        Mun äiti (siis isoisoäiti) noudattaa sitä mun siskon lapsien kanssa. Milloin Helsinki-reissua yhden kanssa, milloin jotain talvitapahtumaa toisen kanssa. Ihan pieniä kivoja juttujakin. Kyllä hän koko sakinkin ottaa, silloin kuin pyydetään ja siskolla on jotain menoja miehensä kanssa.

        Kaikki ei tietenkään asu lähellä, mutta silloin kuin tavataan, on sellainen oma laatuhetki - mummon kanssa.

      • Sivusta seurannut
        gaup8auu kirjoitti:

        Lisään vielä:
        voin kuvitella että kun olen itse joskus isoäiti, niin kutsuisin luultavasti leikkisästi itseäni täällä vanhukseksi.
        Joskus jo nykyäänkin sanon miehelleni. mitäs me vanhukset?
        Ja olen siis 35v.

        Sinäkin, vaikka olet noin nuori, et tajunnut, miksi kolmen ekan viestin samankaltaiset kirjoitusvirheet oli nostettu esiin! Tässä rautalankaa: ei kirjoitusvirheiden vuoksi, vaan siksi, että viestit vastauksineen olivat samalta kirjoittajalta. :D

        Miten ja miksi ihmeessä te luette näitä viestejä, kun ette tunnu niitä ymmärtävän?

      • ...
        --------- kirjoitti:

        Eipäs kyllä siltä näytä, että olisit lopettanut lukemisen siihen. Aika monta viestiä olet vielä sen jälkeenkin väsännyt ja ilmeisesti lukenutkin niitä monta. Jos jokin aloitus ei kiinnosta, syystä tai toisesta, niin mitä jos tosiaan jättäisit sen lukemisen siihen ja antaisit olla. Ehkä muut haluavatkin lukea siitä aiheesta, mistä on kirjoitettu, eivät sinun vainoharhaisista epäilyistäsi, joita tuntuu olevan aika monessa muussakin viestiketjussa täällä.

        Kaksi ei ole "aika monta". :D

      • 2>0
        ... kirjoitti:

        Kaksi ei ole "aika monta". :D

        Kaksikin viestiä tarkoittaa, ettei ketjun seuraamista ole lopetettu heti.

      • Sivusta seurannut
        2>0 kirjoitti:

        Kaksikin viestiä tarkoittaa, ettei ketjun seuraamista ole lopetettu heti.

        Kyllä ei ole lopetettu lukemista heti, mutta kaksi ei ole aika monta. :)

    • Rahalla ei rakkautta

      Neuvon juttelemaan asiasta nuoren parin kanssa. Olin itse nuorena äitinä samassa tilanteessa, toinen mummo lahjoi rahalla ja leluilla, toinen mummo hoitoavulla ja rakkaudella. Me, vanhemmat, otimme ilolla vastaan molempien annit käsittämättä että oli kysymys valtataistelusta mummojen välillä. Molemmat huomioivat lapsia parhaaksi katsomallaan tavalla. Köyhempi mummo kerran murheellisena kääntyi puoleemme kun lapset olivat ihmetelleet miksei mummo anna niin paljoa lahjoja.Se olikin perhepalaverin paikka. Otimme vuorollaan molemmat mummut puhutteluun ja kutsuimme sen jälkeen useammin kauempana asuvan mummun hoitamaan lapsia kun apua tarvitsimme ja kerroimme hänelle että arvostamme enemmän vuorovaikutusta lasten kanssa kuin tavaralahjoja, vähitellen tilanne korjaantuikin ja mummot olivat myöhemmin "hyvää pataa". Lapset ovat aikuisia nyt ja muistelevat lämmöllä sitä mummoa joka ei hukuttanut heitä lahjoihin. Uskon että teilläkin tilanne taas muuttuu. Hanki itsellesi muuta elämää ja ajattele muita juttuja sillä välin. Kyllä apuasi pian kaivataan.

      • mari811

        "Rahalla ei rakkautta" aivan loistavaa toimintaa ja koko ajatus muutenkin. Olen samaa mieltä, sillä itselläni on sama linja. Minulla on 4kk ikäinen vauva ja jo nyt anoppini on ostanut satojen eurojen edestä tavaraa tälle lahjoen vauvaa saadakseen rakkautta. Hän myös änkee itsensä meille väkisin kerran viikossa..ja vaatii vauvaa itselleen, käyttäytyy siis erittäin törkeästi! Enivei, oma äitini on juuri tuollainen hoivaaja, rauhallinen, varmaotteinen mummo, joka ymmärtää vauvan tarpeita ja itse olen ajatellut pitää rajat-ja rakkaus-kasvatusperiaatteesta kiinni jatkossa, kun vauva kasvaa. Lahjonta ei tuota tulosta vaan pinnallisuutta. Ehkä anoppini yrittää korvata "puuttuvan vauvanhoito -älyn" tällä ostamisella ja yrittää täyttää jotain muuta tarvetta vauvan omimisella, mutta ei ymmärrä vauvaa ja vauvan käytöstä ollenkaan.

      • Tylyt miniät
        mari811 kirjoitti:

        "Rahalla ei rakkautta" aivan loistavaa toimintaa ja koko ajatus muutenkin. Olen samaa mieltä, sillä itselläni on sama linja. Minulla on 4kk ikäinen vauva ja jo nyt anoppini on ostanut satojen eurojen edestä tavaraa tälle lahjoen vauvaa saadakseen rakkautta. Hän myös änkee itsensä meille väkisin kerran viikossa..ja vaatii vauvaa itselleen, käyttäytyy siis erittäin törkeästi! Enivei, oma äitini on juuri tuollainen hoivaaja, rauhallinen, varmaotteinen mummo, joka ymmärtää vauvan tarpeita ja itse olen ajatellut pitää rajat-ja rakkaus-kasvatusperiaatteesta kiinni jatkossa, kun vauva kasvaa. Lahjonta ei tuota tulosta vaan pinnallisuutta. Ehkä anoppini yrittää korvata "puuttuvan vauvanhoito -älyn" tällä ostamisella ja yrittää täyttää jotain muuta tarvetta vauvan omimisella, mutta ei ymmärrä vauvaa ja vauvan käytöstä ollenkaan.

        Väärin tulkittu.
        Hän haluaa antaa lapselle kaikkea sellaista, mitä ei hänen aikanaan edes ollut, eikä ehkä olisi ollut varaa hankkiakaan.
        Anoppisi on onnellinen lapsenlapsesta, eikä hän todellakaan odota, että nelikuukautinen vauva ottaisi ensin selvää, kuka on vaunut ostanut, ja alkaisi sitten rakastaa lahjoittajaa.
        Mummu antaa rakkautta ja aivan varmasti saa takaisinkin, jollei mustasukkainen miniä estä.
        Ja se kyllä saattaa olla miniälle helppoa. Ei tarvitse kuin lapsen nähden nyrpistellä ja torjua anoppi, niin lapsi imee vaikutteet äidiltä ja rupeaa vierastamaan. Varsinkin, kun äiti osoittaa lapselle, että anopilla ei ole vauvanhoitoälyä.
        Miniän oma äiti saa vauvaa hoitaa koska on rauhallinen ja varmaotteinen, anoppi ilmeisesti paiskoo lasta holtittomasti. Miten anoppi selvisi oman poikansa hoitamisessa, vai onko huomattu, että miehesi on väärin hoidettu?

        Varottele vaan vauvaasi, kyllä hän pian ymmärtää, että vai se toinen mummu on OK.
        Mutta sitä ennen huolehdi, että anoppi hankkii kaikki ne hinnakkaat tarvikkeet, joita vauvasi ehkä tarvitsee.

      • sjrj57usjns5w7
        Tylyt miniät kirjoitti:

        Väärin tulkittu.
        Hän haluaa antaa lapselle kaikkea sellaista, mitä ei hänen aikanaan edes ollut, eikä ehkä olisi ollut varaa hankkiakaan.
        Anoppisi on onnellinen lapsenlapsesta, eikä hän todellakaan odota, että nelikuukautinen vauva ottaisi ensin selvää, kuka on vaunut ostanut, ja alkaisi sitten rakastaa lahjoittajaa.
        Mummu antaa rakkautta ja aivan varmasti saa takaisinkin, jollei mustasukkainen miniä estä.
        Ja se kyllä saattaa olla miniälle helppoa. Ei tarvitse kuin lapsen nähden nyrpistellä ja torjua anoppi, niin lapsi imee vaikutteet äidiltä ja rupeaa vierastamaan. Varsinkin, kun äiti osoittaa lapselle, että anopilla ei ole vauvanhoitoälyä.
        Miniän oma äiti saa vauvaa hoitaa koska on rauhallinen ja varmaotteinen, anoppi ilmeisesti paiskoo lasta holtittomasti. Miten anoppi selvisi oman poikansa hoitamisessa, vai onko huomattu, että miehesi on väärin hoidettu?

        Varottele vaan vauvaasi, kyllä hän pian ymmärtää, että vai se toinen mummu on OK.
        Mutta sitä ennen huolehdi, että anoppi hankkii kaikki ne hinnakkaat tarvikkeet, joita vauvasi ehkä tarvitsee.

        Voi mari811...

        Ehkä sinulla hormoonit vielä vaikuttavat. Mutta koita opetella hyväksymään anoppi sellaisena kuin hän on. Jokaisella on omat tapansa. Luultavasti hän vain haluaa olla avuksi ja lähellä vauvaa! Jos opit ymmärtämään häntä on sinullakin helpompaa!
        Toki jos sinua paljon ahdistaa anoppisi ja kaipaisit enemmän omaa rauhaa, niin onhan sinulla siihen TÄYSI OIKEUS!
        Voisitko itse keskustella asiasta anoppisi kanssa, hienovaraisesti, ilman syyttelyjä?
        Kerrot että kaipaat enemmän omaa aikaa, mutta arvostat hänen apuaan jne...
        Hän nimittäin luultavasti luulee ja/tai toivoo ainakin että olet kiitollinen kaikesta hänen ostamistaan tavaroista jne...
        Turha loukata ketään!

        Kun vauvasi kasvaa niin harmittaa jos olet ajanut toisen isovanhemman kauemmaksi!

        Itselläni ei ole ollut isovanhempia apuna lasten hoidossa, ja se kyllä harmittaa!
        Kun sairastuin ,niin jouduin hankkimaan miehelleni lastenhoitoapua mannerheimin lastensuojeluliitosta!

        Joten vaikka se välillä rasittaisi, niin hillitse itseäsi!
        Isovanhemmat ovat rikkaus, kaikenluontoiset!

    • luottavainen2

      Tilastomatematiikka voisi siirtyä tekemään arvailujaan ihan kotipuoleen, lupasithan lopettaa ketjun lukemisen siinä vaiheessa kun alat epäillä kirjoittajan aitoutta. Minusta pääasia on että keskustellaan kiinnostavasta aiheesta eikä veikkailla kirjoittajien henkilöllisyyttä. Minua ei muuten häiritse sekään jos joku kirjoitus on provo, jos se vaan saa aikaan hyvän keskustelun.
      Sitäpaitsi arvailu on kuitenkin aina vain arvailua ja epäluuloisuus rasittaa eniten vainoharhaista itseään.

      • Sivusta seurannut

        On aika skitsofreenista keskustella itsensä kanssa, kuten tämän ketjun avaaja on tehnyt. :)
        Ehkä poika ja miniä ovat huomanneet kyseisen piirteen avaajamummossa ja ovat tarkoituksella ottaneet etäisyyttä?

    • oma erilainen itsesi

      Aika usein tytär käyttää äitiään monessa puuhassa. Äiti on hänelle tutumpi. Puhu poikasi kanssa, että haluaisit enemmän tavata hänen lapsiaan ja pyyhkiä heidän pyllyjään. Älä tee sitä vertaillen toiseen mummuun, vaan kerro omista tarpeistasi. Kerro, miten mukavaa sinusta on nähdä lasten kasvavan ja kenties antaa pojallesi ja miniällesi kahdenkeskistäkin aikaa.

      Ole lasten kanssa omalla tavallasi. Jos sinusta on kiva kutoa heille villasukkia, kudo niitä. Jos sinusta on mukava tehdä hiekkakakkuja tai ihmetellä oravia puussa ja käydä metsäretkellä, tee niin. Jos sinä ole sadunlukija, niin lue satuja heille.

      • Sokerpalanen

        Miksi et nauttinut omasta/omista lapsistasi aikanaan?
        Miksi pitää nauttia nyt lapsenlapsista.

        Miksi et suo iloa heidän omille vanhemmilleen? Haluatko vieroittaa lapsenlapset omaksi kullanmuruiksesi?

        Soisit nyt pojallesi ja hänen vaimolleen sen lyhyen ilon ja onnen ajan, minkä pikkulapsiaika tuo tullessaan, etkä vaatisi heitä kuljettamaan omia lapsiaan pois kotoa muiden iloksi.

      • ????????????????
        Sokerpalanen kirjoitti:

        Miksi et nauttinut omasta/omista lapsistasi aikanaan?
        Miksi pitää nauttia nyt lapsenlapsista.

        Miksi et suo iloa heidän omille vanhemmilleen? Haluatko vieroittaa lapsenlapset omaksi kullanmuruiksesi?

        Soisit nyt pojallesi ja hänen vaimolleen sen lyhyen ilon ja onnen ajan, minkä pikkulapsiaika tuo tullessaan, etkä vaatisi heitä kuljettamaan omia lapsiaan pois kotoa muiden iloksi.

        Kenelle tarkoitit viestisi sokeripalanen?

      • Sokerpalanen
        ???????????????? kirjoitti:

        Kenelle tarkoitit viestisi sokeripalanen?

        Aloittajalle.
        Sorry.

    • mari811

      Kyllä tuo vaihe menee ohi, ole huoleti. Kuulostat aivan normaalilta mummolta, joka tekee "mummojen juttuja" , joten kyse ei varmasti ole mistään yliampuvasti hössötyksestä. Lapsille tulee jossain vaiheessa nämä äiti on kiva, isä ei -jaottelu vaiheet ja näyttävät tykkäävän enemmän jostain toisesta henkilöstä tai henkilöistä enemmän.

      Askartele, leiki, laula, kerro satuja, rakenna peitoista linna, leivo yms. samalla tavoin kuin aiemminkin lastenlastesi kanssa. Kyllä he siitä suopeentuvat. :) Älä näytä että loukkaannut, pysy lujana! Tulet saamaan lasten suosion vielä. Rahalla ja esim. tavaroiden ostelulla saa vain vääränlaisen, pinnallisen tunnesiteen, joten "osta"lasten suosio ja sydän juuri tällaisella korvaamattomalla yhdessä ololla ja tekemisellä.

      Olet varmasti hieno mummo ja se tullaan vielä huomaamaan!

      • Mummo minäkin

        Ihana ja positiivinen kommentti. Niitä tarvitaan!

    • häät

      Olen toisen viestin kirjoittaja.Lapsenlapseni on tuonut apuvälineen jolla pystyn painaan kirjaimet.Hän suunnitelee lisää miten reuman runtelemilla sormilla pystyy kirjoittaan.Olen 70-vuotias tietokone on uusi opettelua tämä on.Tämä viesti on sinulle joka haet toisista virheitä.Onneksi saan rakastaa lapsenlapsia aikuisina.Ja tulevaa pienokaista,näytin mitä olin aikaan kutonut olin säästänyt ne.Tuleva isä katsoi niitä halasi ja sanoi kiitos .Häät on tiedossa kutsu tullut,nuoret hakee minut ja avustavat tarpeen vaatiessa.Lapset ei saa olla riitakapuloita,viisaampi väistyy,Kohtaan häissä ihmiset sellaisina kuin ovat,olen onnellinen ja tasapainoinen,tämä on minun elämää nyt.

      • ...

        En usko, että pystyt keräämään säälipisteitä kirjoittelemalla multinickeillä. Käytä edes yhden keskustelun ajan samaa nimimerkkiä, niin ei tarvitse ilmoitella, että "olen toisen viestin kirjoittaja". Ei reuma sentään ole vienyt sinulta kykyä ajatella?

        Itse olen sairastanut yli 40 vuotta, mutta eipä tulisi mieleenikään kerätä sairauksillani säälipisteitä. Kirjoitusvirheitä tulee minullekin, mutta aivoni toimivat reumasta huolimatta eli yhä tiedän välilyöntien paikat.

        Kerro, miten pystyt sanan väliin lyömään välilyönnin, muttei sama onnistu pisteen jälkeen? Etkö muka koskaan kyllästy provoamaan? Saatko tästä palkkaa?

      • virheistä opiksi
        ... kirjoitti:

        En usko, että pystyt keräämään säälipisteitä kirjoittelemalla multinickeillä. Käytä edes yhden keskustelun ajan samaa nimimerkkiä, niin ei tarvitse ilmoitella, että "olen toisen viestin kirjoittaja". Ei reuma sentään ole vienyt sinulta kykyä ajatella?

        Itse olen sairastanut yli 40 vuotta, mutta eipä tulisi mieleenikään kerätä sairauksillani säälipisteitä. Kirjoitusvirheitä tulee minullekin, mutta aivoni toimivat reumasta huolimatta eli yhä tiedän välilyöntien paikat.

        Kerro, miten pystyt sanan väliin lyömään välilyönnin, muttei sama onnistu pisteen jälkeen? Etkö muka koskaan kyllästy provoamaan? Saatko tästä palkkaa?

        nimim. ... 9.3.2014

        Olet ainutlaatuinen, ja ellet pysty toteuttamaan ainutlaatuisuuttasi, jotakin on kadonnut.
        Muista, että täydellisyyden tavoittelun takana piilee aina pelko.

    • Nykyaikaa

      Ja tää kanssa!

      Miksi niin mielettömän paljon - peukkuja??
      Rehellinen mummo pyytää neuvoja sydämensä pohjasta saakka, - ja täällä vain alaspeukutetaan!

      En ymmärrä enää ollenkaan tätä sydämetöntä porukkaa täällä!

      No joo, alaspeukuttakaa vaan rauhassa!!
      Mutta miksi kukaan ei voi analysoida?
      Raukat!

    • Mummut kuriin

      "Rahalla ei rakkautta" on todella juuri nykyajan äiti ja miniä, joka on huomattavasti paremmin koulutettu ja paremmassa asemassa kuin anoppi tai äiti koskaan, ja sen hän antaa kyllä selvästi huomata.

      Molemmat mummut SAAVAT hoitaa vuoron perään uranaisen lapsia, ja jos erimielisyyttä tulee, niin se on perhepalaverin paikka.
      Luulin, kun tekstiä luin, että perhepalaverissa olisi tiukkaan sävyyn kerrottu lapsille, että saatuja lahjoja ei hinnoitella eikä lukumäärää lasketa. Mutta erehdyinpä raskaasti.

      Puhutteluun kutsuttiinkin mummut, ne alakastiin kuuluvat ikäihmiset, jotka halukkaasti hoitivat lapsia, raukat, kun ei muuta elämää vanhoilla tietenkään enää ole, pienillä tuloilla ja kaukana kaikesta. Pienistä tuloista ei kalliisiin lahjoihin rahaa riittänyt, eikä perhe todellakaan tätä mummoa syyllistänyt. Lapsilla tietysti voi olla oikeus ihmetellä, kun vertailivat lahjoja. "Lahjahevosta ei kuitenkaan ole suuhun katsominen, lapsikullat, roskis on vanhalla paikallaan."

      Kuinka iloinen ja helpottunut se köyhä kaukana asuva mummu varmaan olikaan, kun hänet kutsuttiin useammin lapsia hoitamaan ja korostettiin, ettei trvitse mitään lahjoja tuoda, vaan vuorovaikutus riittää.
      Kuinka he yrittivätkin, ja keskinäisistä kaunoistaankin pääsivät, poloiset vanhukset, ymmärtäväisten lapsiensa tuella.

      Mummoja pitää kasvattaa oikean suuntaan. Heistä tulee pienellä koulutuksella ihan kelpo hoivaajia, ruokapalkalla. Usein yksi kunnon puhuttelu riittää, mutta voihan sen toistaakin, jos mummu yhä yrittää käyttää omaa ajatteluaan asiassa.

      Lasten kasvaessa tiet erkanivat, ja nyt lapset vain muistelevat sitä köyhempää mummoa, ihan lämmöllä. Hänhän asuu siellä kaukana. Jos elää.

      • Sivusta seurannut

        Veit sanat suustani. Tätä tämä nykymaailman meno on. "Vanha pitää käyttää tarkkaan" silloin kun on kyse ihmisistä. Muuten ollaan kyllä valmiita juoksemaan uuden materian perässä. ;)

      • 18+2

        "Kuinka iloinen ja helpottunut se köyhä kaukana asuva mummu varmaan olikaan, kun hänet kutsuttiin useammin lapsia hoitamaan ja korostettiin, ettei trvitse mitään lahjoja tuoda, vaan vuorovaikutus riittää. "

        Luepas juttu uudestaan. Missään ei sanottu, että köyhä mummu olisi se, joka asuu kaukana. Itse ymmärsin tarinan niin, että kaukana asuvalle rikkaalle mummolle kerrottiin, ettei lahjoja tarvitse tuoda, läsnäolo on tärkeämpää.

        Eikä minusta mummujen puhuttelussa ole mitään pahaa, toivottavasti ymmärsivät että kilpaileminen on vain haitallista. Lapsillekin tosin olisi pitänyt pitää vastaava puhuttelu.

      • Mummut kuriin
        18+2 kirjoitti:

        "Kuinka iloinen ja helpottunut se köyhä kaukana asuva mummu varmaan olikaan, kun hänet kutsuttiin useammin lapsia hoitamaan ja korostettiin, ettei trvitse mitään lahjoja tuoda, vaan vuorovaikutus riittää. "

        Luepas juttu uudestaan. Missään ei sanottu, että köyhä mummu olisi se, joka asuu kaukana. Itse ymmärsin tarinan niin, että kaukana asuvalle rikkaalle mummolle kerrottiin, ettei lahjoja tarvitse tuoda, läsnäolo on tärkeämpää.

        Eikä minusta mummujen puhuttelussa ole mitään pahaa, toivottavasti ymmärsivät että kilpaileminen on vain haitallista. Lapsillekin tosin olisi pitänyt pitää vastaava puhuttelu.

        Juuri niin, mummut puhutteluun.
        Tosin, jos itse olisin mummu perhepuhuttelun eteen kutsuttuna, niin mummoilu loppuisi siihen paikkaan. Mutta sehän ei ole pointti, vaan se, että mummojen on opittava tietämään paikkansa. Ja perhepalaverissa se asia tehdään mummolle selväksi.

        Ja mitä tulee ehkä virheelliseen kuvitelmaan, että köyhä mummo asui kaukana, niin haluan huomauttaa, että tämä keskusteluhan käydään yleisellä tasolla.
        Probleemat mummojen kanssa ovat yleiset, ja palstalla keskustellaan ongelman ratkaisuun tähtäävistä toimista.

    • miniä68

      Meillä anoppi ei välitä meidän kolmesta lapsesta, vaan hyysää miehen veljen poikaa kokoajan. Meille hän ei koskaan tullut lapsen vahdiksi, aina oli joku tekosyy, mutta siellä toisessa perheessä hän on jokapäivä auttamassa. Nyt kun meidän lapset ovat 15 ja kaksoset 12v he tajuavat jo itsekin, että mummo ei heistä välitä, enkä voi pakottaa lapsia siihen. Mummohan ei ole välittänyt tulla edes syntymäpäiville aina ja sen lapsi kyllä muistaa, välimatkaa on noin 40km, eli matka ei ole este vaan halu tulla.

    • Onnellinen mummi

      Aloittajan kirjoitus on kuin minun elämästä. Siis menneestä. Onneksi viimein pääsin irti tuosta mustasukkaisuudesta, ainakin lapsenlapsen suhteen. Muutoin kyllä edelleen olen mustasukkainen ja epäileväinen että josko joku rakastaa ja välittää ehkä muista enemmän kuin minusta, tai joku varmaan vain yrittää käyttää minua hyväksi.
      En enää edes yritä mitään, olen vain oma itseni ja jos joku tarvitsee apuani, annan jos kykenen ja osaan.
      Hoidin omia lapsiani ihan tarpeeksi ja mielelläni hoitaisin edelleen, mutta en ala silti kerjäämään sitä. Oikeasti en ole edes varma olenko edes siihen hommaan hyvä. Sillä olen miettinyt sijoituslapsia, varamummo-asiaa ja muita lastenhoito apua tarvitsevia ja en ole varma uskaltaisinko alkaa sellaiseen, koska se vaatii sitoutumista ja jaksamista.
      Taidan olla tyyväinen tähän tilaanteeseen. Toivon että aloittajakin alkaa tekemään muita asioita ja antaa tuon asian olla. Ei se ole sinun käsissä päättää mitä muut ihmiset tekevät.
      Jokainen löytää edestään sen minkä taakseen jättää, eli muisteleppa olitko itse tasapuolinen kun poikasi oli pieni? Minun on ikäväkseni tunnustettava että taisin suosia omaa äitiä enemmän. ja niin taitaa usein tyttäret tehdä.
      Mutta onhan elämässä muutakin rakastamista kuin lapsenlapset?

    • KKHS

      Olet itse ongelma, kun ajattelet lapsia omien tarpeidesi viitekehyksestä. Lapset eivät jaksa täyttää tarpeitasi, eikä sinun pitäisi suhtautua niihin hyödykkeinä. Mummoilla ei ole mitään oikeuksia, vaan ne ovat lapsille kuin mikä tahansa ihmissuhde

    • Mummi nro.1

      Vie heidät jonnekin kivaan paikkaan missä lapset yleensä viihtyvät esim.Linnanmäelle heti kun se taas avataan. Huomaat sitten kuinka lapset ovat iloisia ja kiitollisia ja saat taas heidän huomionsa takaisin. Olet sen jälkeen todella tärkeä mummi heille!

    • nutturapää_

      Luulisi ettei tuossa iässä enää tarvitse kenenkään suosiota hakea. Turhan kovaksi elämä menee, jos pitää vielä lastenlastensakin suosiosta taistella.

    • telle

      Älä vaivu vielä epätoivoon.Lapset kasvavat ja osaavat myöhemmin itse valita.Silloin asia voi kääntyä sinun eduksesi.Se,joka malttaa olla riitelemättä ja kilpailematta voittaa aina lopuksi.Puhun kokemuksesta!!!Vaatii paljon mielen malttia,mutta toimii ja tehoaa!!!

    • kaukainen mummo

      Oma, toistaiseksi ainut lapsenlapseni asuu kaukana ja miniän vanhemmat ovat siinä lähettyvillä. Tapaan siis pientä pojantytärtäni n. 2-3 kertaa vuodessa ja yksi niistä kerroista on "hoitoviikko" kesällä.
      Ymmärrän että pitkä matka on esteenä puolin ja toisin tapaamisten järjestelyissä, mutta senkin olen oivaltanut että juuri pikkuneidin äidillä on iso osa siinä, kuinka tyttö suhtautuu kauempana asuvaan.
      Vanhemmat pitävät mukavia muistoja yllä juttelemalla minusta ja lapsen kummisedästä paljon ja kun ikää lapselle kertyy niin lapsi osaa kyllä ottaa "kaiken ilon irti" silloin kun tapaamme. Hänelle ne tapaamiset tarkoittavat mukavia leikkihetkiä ja touhuamista, eikä siinä rahaa tarvita juuri muuhun kuin matkojen järjestelyyn.
      Mielestäni lapsen vanhemmilla on todella iso rooli siinä, kuinka lapsi suhtautuu muihin aikuisiin, joten jos olisin huolissani omasta tilanteestani lapsen suhteen ottaisin asian puheeksi nimenomaan vanhempien kanssa, ei yksistään sen oman lapsen kanssa.
      Tai sitten minulla sattuu olemaan fiksu miniä!

    • ------------

      Luulen että se toinen osaa olla niinsanotusti rennommin, koska on tottunut olemaan lasten kanssa.

      Ehkä yrität liikaa.

      Heittäydy, ota rennosti, tehkää kaikkea hauskaa... Älä ota niin vakavasti asioita lasten kanssa. Ei nyt tietenkään mitään hullua,
      mutta pallonkin potkiminen on hauskempaa rennomman tyypin kanssa.

      Älä ole liian vakava, huolehtivainen tai neuvova.
      Tietenkin huolehdi jne, mutta sillätavalla "ohi mennen"...
      Lapset tykännee enemmän rennosta heittäytyjä hauska mummosta.
      Älä ole väkinäisesti sellainen, vaan ole rennosti oma itsesi.
      Ole mummo jonka kanssa voi tehdä mitä vain, puhua mitä vain jne.

      Hankala selittää.

      Tämä tuli itselleni ensin mieleen. Olen tosin vasta päälle parikymppinen lapseton mies, en varmaan tiedä näitä juttuja kovin hyvin.

    • O`boy

      Todella ikävä tilanne mutta kilpailemaankaan ei kannata käydä
      sillä siinä tilanteessa kärsivät omat lapsesi sekä lastenlapset.
      Ehkei tällä kilpailevalla isovanhemmalla ole elämässään mitään
      muuta elämisen arvoista kuin lapsenlapset.
      Voisikohan asiasta keskustella hänen kanssaan avoimesti.

    • mummapumma54

      Anna poikasi perheen elää omaa elämäänsä. Älä ota siitä paineita itsellesi, kuinka sukulaissuhteet painottuvat. Voihan olla että poikasi vaimo tukeutuu enemmän äitiinsä ja sitä kautta lapsetkin ovat enemmän siellä, äitinsä äidin luona. Sinulla on nyt aikaa itsellesi, tee kivoja matkoja , ja keskity kaikkeen sellaiseen kivaan , mitä et aiemmin ole voinut tehdä. Ja sitten voit laittaa pienen kortin tai voit viedä pienen tuliaisen, missä olet käynytkin.
      Nuoret itse määrittävät, millainen on heidän perheyhteisönsä, ja keneen pitävät enemmän yhteyttä.
      Minäkin olin oikein riemuissani, kun tyttärelleni viimein syntyi jälkeläinen ja minäkin sain lapsenlapsen. Nopeasti kyllä ilmeni, että en saa pientä kylään enkä varsinkaan mukaani lainkaan, vaan lapsenlapseni on yksinomaan isänsä vanhempien ja uusiovanhempien luona. Näen, että se on sekä tyttäreni, että hänen miehensä valinta, ja olkoon niin sitten.
      Ihmissuhteita ei voi määrätä läheisiksi, ne joko on sitä, tai ei ole.
      Jos vieläkin haluat yrittää lähestyä lastenlapsiasi, niin soittelepa lasten äidille kuulumisia, ja sovi hänen kanssaan tapaamisia, mutta älä määrää, äläkä tyrkytä.
      Voisit järjestää vaikka kylpyläreissun, vain miniäsi ja lasten kanssa.
      Tärkeintä itsellesi on voittaa paha mielesi ja nähdä asia lastenlastesi ja miniäsi kannalta.

    • Tammi1

      Ei kannata toivoaan heittää,siitä huolimatta,eihän se hyvältä tunnu se on totta.
      On käytettävä sitä vanhemman viisautta,ja kärsivällisyyttä kyllä aika palkitsee jossain vaiheessa. Vähä sivuun jäänyt vaari meillä on tällä hetkellä yksi toista lasten lasta,siitä huolimaat pieni suvrooli on.

    • samassa veneessä

      Sama täällä, pojallani on kolme lasta, 7v. 5v ja 2 kk. Nämä lapset rakastavat minua täydestä sydämestä. Minä asun 3 km. päässä, toiset isovanhemmat 300 km. päässä. Hoidan lapsia silloin kun pyydetään aika usein. Mutta sinne ei voi mennä käymään ilmoittamatta. Kun perhe käy siellä toisten isovanhempien luona, silloin kun poikani ei ole kuulemassa niin
      vanhimman lapsen kuullen koitetaan päät kääntää mummua, minua vastaan. Samoin on käynyt toisen sisaruksen appivanhempien kanssa. Miniän mielestä vain hänen vanhemmat on oikeat lapsille. Kun kysyn lapsilta oliko kiva käydä isovanhemmilla tyttö painaa pään alas eikä virka mitään, tyttö elää tunteella. Se on joka kerta sama juttu.
      Tämä ei varmaan lapsen psyykelle tee hyvää.
      Vaikka itse ovat lasten hoito-alalla tuntuu pahalta.

    • mummo-63

      Onhan selvää mikäli pojan vaimolla on läheinen yhteys äitiinsä,hän vie lapsensakin sinne mielellään. Itse koen että en kilpaile suosiosta.Otan sen paikan ja tilan mikä on sopiva asetelmassa:poikani,vaimonsa ,poikansa ja mummous jossa on pojanvaimon mummo myös.Sopu sijaa antaa.Keväisiä ajatuksia kaikille mummoille ja mummoteltaville.

    • jebu1

      Ei huomiosta kuulu taistella . Pääasiahan on, että lapset ovat terveitä ja onnellisia .

    • kirjoitustyylistä...

      Ikävää kommentointia kirjoitusvirheistä tuolla ketjun alkupuolella. Mutta näitä kommentoijia näyttää olevan usein. Kommentoinpa itsekin.

      Olen yli 50-v, muistan useimmat ja yleisimmät oikeinkirjoitussäännöt kouluajoilta -vielä jotenkuten... Mutta olen huomannut, että on hyvin tavallista, että koulutustaustasta/ kiinnostuksesta riippuu kovastikin, miten ne tiedetään. Itselläni on useita itseäni nuorempia ( ja vanhempiakin) työkavereita, joilla ei todellakaan ole tietoa oikeinkirjoituksesta. Pisteen jälkeen ei ole välilyöntiä, lause voi alkaa pienellä kirjaimella, kirjaimet vaihtaa paikkaa, yhdyssanat erikseen, käytetään murresanoja, kun ei edes tiedetä oikeaa kirjakielistä muotoa ym. Ja tämä kaikki kirjaaminen tapahtuu virallisiin asiapapereihin (eli tietokoneella) hoitoalalla. Kukaan ei puutu asiaan. Ei minun työkaverina ole sopivaa siitä huomautella.

      Kaikki eivät ole elämänsä aikana joutuneet kirjoittamaan tekstejä, joten harjoituskin voi puuttua. Mutta näyttää, että jos alunperin on säännöt oppinut, niin ne hallitsee.

      • Sivusta seurannut

        Se pointtihan eivät olleet nuo kirjoitusvirheet, vaan se että 3 ekaa kirjoitusta ovat saman henkilön tekemiä kirjoitustyylin ja harvinaisten ja samankaltaisten virheiden perusteella.

        Miksiköhän on kommentoitava, vaikka ei ymmärrä mitä kommentoi? :D

      • Hakematta paras
        Sivusta seurannut kirjoitti:

        Se pointtihan eivät olleet nuo kirjoitusvirheet, vaan se että 3 ekaa kirjoitusta ovat saman henkilön tekemiä kirjoitustyylin ja harvinaisten ja samankaltaisten virheiden perusteella.

        Miksiköhän on kommentoitava, vaikka ei ymmärrä mitä kommentoi? :D

        Älä hoe koko ajan, olet itse monta kertaa kirjoittanut saman tekstin. Miksi kummassa.

      • Sivusta seurannut
        Hakematta paras kirjoitti:

        Älä hoe koko ajan, olet itse monta kertaa kirjoittanut saman tekstin. Miksi kummassa.

        Koska te ette tunnu ymmärtävän, vaikka sata kertaa toistaisi. No, täytyy yrittää ymmärtää...
        Olitko sinä näiden kolmen ensimmäisen viestin kirjoittaja? Mitä jos ensi kerralla maltat odottaa niin kauan, että tulee ihan oikea vastaus joltakin kirjoittajalta? Vai oletko suomi24-vakiokirjoittaja, joka vähintäänkin saa hyvät kicksit siitä, kun oma provo nousee etusivulle? Hahhahhaaa, paljastuit! :D

    • Kähmimällä rahaa

      Hommaa niile rahaa, vaikka näin.
      Heidi Hautala rahoittaa vaalikampanjansa kehitysapurahoilla - HeidiWatch

      Kirkon Ulkomaanapu (KUA) kertoi 17.2. solmineensa sopimuksen Heidi Hautalan kanssa yhteistyöstä KUA:n hankkeissa Länsi-Afrikassa. Sopimuksen pituus on alustavasti kolme kuukautta. Hautala on perustanut Heidi Hautala Consulting Oy -konsulttiyhtiön, jonka kautta hän konsultoi mm. KUA:n työtä Sierra Leonessa ja Liberiassa, missä hän on tutustunut KUA:n hankkeisiin.

      Heidi Hautala Consulting Oy sai yritystunnuksen 13.2., ja sopimuksesta KUA:n kanssa ilmoitettiin vain neljä päivää myöhemmin. Yhtiötä ei Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan ole edelleenkään rekisteröity. Tuntuu oudolta, että KUA solmii sopimuksen rekisteröimättömän yrityksen kanssa. On epäselvää, kuka Hautalan osalta kantaa juridisen vastuun sopimuksesta tällä hetkellä.

      Kehitysministerinä Hautala johti kehityspoliittista osastoa aina eroonsa asti 17.10.2013. Ministeri valmistelee ja päättää kehitysapumäärärahojen jaosta. KUA on UM:n kehityspoliittisen osaston kumppanuusjärjestö. Kumppanuusjärjestöjen osuus on yli puolet järjestöjen kehitysyhteistyön rahoituksesta. Merkittävin määrärahojen edunsaaja on KUA.

    • voi itku

      oikeastaan ne toisesta mummusta tulevat kommentit saa jättää omaan arvoonsa ja keskittyä siihen pieneen lapseen. tää oli kommentti lapsettomalta sinkkunaiselta =))

    • Mummojen tyttö

      Minusta kannattaa keskittyä omaan elämään...Lapset kasvaa niin minäkin...Kesät vietin mummoloissa toisessa enemmän,mutta molemmat mummot oli kamalan tärkeitä...En ole ennen törmännyt tälläseen että kisataan kuka parempi kun on KAKSI HYVÄÄ RAKASTA MUMMOA...niinpä. eli luonnollisuutta tähän tärkeintä on lapsen elämä rauha siihen eikä kilpailu....lapis menee kouluun ym...Minä sain olla mummojen suosiossa koska ukit kuoli kun olin pieni lapsi....Olin onnen tyttö mummojen suosiossa....ja puolen vuoden välein he menivät pois....toinen 93 v toinen 84v...suru ja ihana muisto kuitenkin kantaa elämääni...muistan heitä hyvällä aina....niin rakkaat ja niin ikävä...kiitos heille kaikesta sain paljon tukea neuvoja heiltä ne kantaa elämääni...Itse en ole mummo vaan äiti kahdelle aikuiselle...Odotan innolla mitä saan sillä olen hyvin lapsi rakas...mutten aio kilpailla...jään suosiolla hopealle....ja elän elämääni.

    • Toinen mummu

      Hei Mummu, täällä toinen. Asiahan on niin että pojan lapset ovat, minä heitä kutsun,
      miniän lapsia joten hänen äitinsä on aika usein se joka asiasta päättää.
      Miniä suosii yleensä aina enemmän omaa äitiään. Minä kyllä kelpasin poikani
      lasten hoitajaksi, mutta nyt kun ei tarvita enää hoitajaa olen unohdettu.
      Tyttäreni luona käyn aika usein ja hänen lapsensa ovat minulle läheisiä, toisen
      mummun kansaa ei ole kilpailua, koska hän ei ole oikein koskaan jaksanut heitä hoitaa. Yritä vain olla lapsille kiltti mummu, tuollainen kilpailu ei kannata.
      Tunnen myötätuntoa, koeta keksiä jotain muuta, on paljon lapsia joilla ei ole mummua ollenkaan. Olen kuullut että sellaisille voisi ilmoittautua mummuksi. Se ei tietenkään ole sama asia. Koeta jaksaa.

    • expikkulapsi

      Toinen mummo kiinnostaa enemmän tällä hetkellä luultavasti siksi että hänellä on se maatila ja ammattinsa takia niksit ja konstit hallussa joilla viihdyttää ja keksiä jatkuvasti tekemistä nyt kun pojat ovat vielä pieniä. Itsellänikin toisella mummolla on maatila ja toinen taas asuu omakotitalossa 'kaupungissa'. Maatilalla oli tietenkin pienenä hausempaa kun oli enemmän tekemistä ja jänniä paikkoja tutkittavana, joten siellä viihtyi paljon paremmin. Pikkulapset kun tylsistyvät niin helposti ;) Nykyään vierailen molempien mummojen luona yhtä paljon, joten kyllä se tilanne sielläkin vielä iän myötä korjaantuu! Jaksamista!

    • Huh huh

      Mummo, ku mummo, niin se jatkuu sukupolvien ketju! Normaalia elämää! Lapsenlapset ovat ihania ja rakkaita sinällään, jos itse olen tärkeä tai vähemmän tärkeä heidän elämässään, niin mitä sitten. Täytän omalta osaltani vaan oman osani! Ei mitään sen kummempaa!

    • huomionkipeää

      Nyt mummu kyllä keskittyy elämänsä turhimpiin pulmiin , tenavat elävät omin aatoksin eivätkä ne karsinoi , kuka parempi . Sinä olet sinä eikä sun tarvitse kilpailla mistään huomiosta , olethan henkisesti jo aikuinen .

    • Mummo citystä

      En saa tavata ollenkaan lapsenlapsia. Toisen olen nähnyt vauvana, toista en koskaan. Heillä on isänpuoleiset isovanhemmat, joilla on maalaistalo, itse olen pienituloinen citymummo. Pojan äiti ilmoitti minulle ensimmäistä odotettaessa, että hän on sitten mummi, mummo ja mummu.

      Joskus elämä on sellaista, että sitä ei voi ymmärtää. Kun tämä tapahtui, yllättäin aika monelle oli käynyt samoin. Aihe on tärkeä ja ilmeisesti yleinen. Siitä pitäisi keskustella. Tämäkin palsta olisi hyvä väylä, jos keskustelu olisi asiallista. Mutta joillain on kova tarve pahoittaa jo ennestään mielensä kipeästi pahoittaneita.

      Voimia kaikille kurjia kokeneille! Itse ajattelen, että lapset kasvaa...

    • Haloota

      Mitä jos lopetat itsesi vertailun toiseen mummoon ja lopetat "kilpailemisen"
      Olet oma itsesi ja teet parhaasi. Lapsenlapsesi rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet.

    • Surullinen mummu

      Ikävä kyllä olen samassa tilanteessa, enkä osaa antaa mitään neuvoa. Oma poikani on hiljainen ja miniä taas johtava osapuoli tuossa perheessä. Johtuneeko tuosta?

    • Jotain puuttuu......

      Itketti kun luin mummo/kilpailu viestit, että mummoista riideltäisiin/valittaisiin vain paras. Itselläni anoppi kuollut ja oma äitini ei ole koskaan kiinnostunut lapsistani (ristiäisiinkään ei ollut aikaa tulla). Sanonut, on kasvattanut omat pentunsa ja se riitti, ei ala enää kärsimään lastensa pentujen kasvatuksesta. Lapseni kaipasivat vuosia ainoaa elossa olevaa mummoa ja hänen läheisyyttään. Mummo sanoi (äitini) ei olisi varaa syöttää kun tulette vko lopuksi mummolaan (tilisaldon olin vahingossa nähnyt lehden välisssä 90000€). Alukuvuosina mummolaan veimme ruokatarpeet mennessämme. Koskaan en rahallista apua ollut pyytänyt, eikä mummo ole tarjoutunut antamaankaan oma-aloitteisesti. Kaikkensa mummo yrittänyt tehdä perheeni maineen tuhoamiseksi, jopa poliisit, sosiaalitoimiston sotkenut aiheettomasti ja täysin turhaan perhekuvioihimme. Meidän perheellä ei ole mummoja/pappoja ollut koskaan käytännön elämässämme matkassamme. Kumpa saisimmekin jostain varamummon/papan lapsilleni, edes läsnäoloon vaikka juhlapäivinä ruokapöytäämme, merkitsisi meille kaikille useamman sukupolven kohtaamista ja ajatuksien vaihtoa. Itse olen tehnyt päätöksen, olen toivonmukaan tulevaisuudessa mummo ja aina tarvittaessa lapsenlapsille läsnä ja rakkauteni jaan tasapuoleisesti.

      • lsdhjfhgtkhjujy

        V*tun sika: puhut toisten tilisaldoista. Toivottavasti kukaan ei ala sinulle ja mahdollisile lapsillesi "varamummoksi/ tai papaksi". Siat! Kirjoittelette pelkkää törkyä julkisella palstalla...


        Vai että "riitelette mummoista"? Mitäs kun minä sanon, että sä levittelet muiden yksityisasioita!


        Varmaan oletkin p*skapää, jos "perhekuvioihinne" on oikein sosiaalitoimistotkin joutuneet sotkeutumaan: nykypäivänä vissiiin monet osaa pyöräyttää kakaran, mutta eivät elättää edes omiaan aikuisiksi asti.


        V*ttu jos minua on mollattu täällä siksi, että olen rehelllisesti kirjoittanut keskustelupalstalla tuntemattomille.


        Mä alan olla niin täynnä näitä Suomi24-keskustelupalstoja, että nostan kohta ison äläkän, jos tätä p*skaista Aller- foorumia ei kukaan yritäkään valvoa!

    • suurisydän

      Minun lapsenlapsi siaisperheessä .Meitä voisi nähdä lastensuojelun kautta useammin Mutta siihen en rupea kun äitiään voi nähdä vaan kerran kuussa Mutta siaisperheen mummoja ja pappoja yhtenään samoin sukulaisia Meidän kaikki sovittava niin juhat kun jos joku muu läheinen kävisi Tänään tulee lapsenlapsi äitinsä kautta meille ja ehkä kolmevuotta sitten viimeksi Isomummon luona kävi viimevuänna ja samoin iso tätinsä häissä Mutta perhe on turvallinen ja hyvä Joten olen iloinen ja tulemme hyvin toimeen perheen kesken

    • mummi5

      Yleensä lasten äiti vie omat pienokaisensa ensisijaisesti oman äitinsä hoiviin. Kotoa opitut tavat ja oma äiti tukena on tuttu ja turvallinen alku lasten kanssa. Tämä on perinteinen tapa.Miehen äiti on kuitenkin vieraampi. Lasten kasvaessa tilanne tasoittuu. Olemalla tukena ja kiinnostuneena mukana lasten elämässä alusta alkaen, side muodostuu. Avioeroissa usein toisen puolison vanhemmat jäävät jostain syystä sivuun. Soitelkaa ja pitäkää yhteyttä. Molemmin puolin.

    • ei verrata

      Miehen äiti voi olla yhtä läheinen, jos asuu lähellä ja hoitaa lapsenlapsia paljon.

    • tinde3

      VÄVYNTI EROITTI MINUN T TYTTÄRESTÄNI JA LAPSEN LAPSESTANI SE TULI VÄVYN VALHEEN TAUTTA KAIPAAN KOVASTI PIENTÄ TYTÖN POIKAA JA ON KOVA IKÄVÄ SITÄ PIENTÄ

      • Kysyvä

        Miksi huudat?

    • strange.cyborg

      Lapset päättäkööt itselleen parhaat asiat.

    • vaari aidosti

      Ole luonnolinen älä tyrkytä itseäsi, lapset on paljon viisampia kuin luullemme, niitä ei huijat millää rahalla tai lahjoilla tai jos sitten lapsetkin on jo pantu pilalle.Lapset odottavat aitoa rakkautta ei rahaa vaikka molemmat sanat alkaa samalla kirjaimella.Lapsia ei pitkään huijata rahalla ?????

    • isän äiti

      paras toteamus lapsenlapseltani oli, voiko tulla minun luo vielä sittenkin kun minä olen 100 vuotias :)

    • meditar

      Miksi pitäisi kilpailla lastenlapsien suosiosta, kyllä ne rakastavat sinua, vaikka toinen mummo oliskin enemmän heidän kanssaan, älä suotta sellaisia ajattele ja pahoita mieltäsi. Minä en kilpaile, koska tiedän, että toiset mummot koittaa tosissaan päteä ja minä en ala sellaiseen kilpailuun. Annan olla heidän rauhassa ja toisekseen, en kyllä jaksaiskaan enää, vaikken ole vanha vielä, mutta elämä on vienyt voimia ja jos toiset mummot jaksaa, sehän on vain hyvä. Kyllä minäkin käyn lastenlasten luona, on kiva jutella heidän kanssaan mukavia ja nauraa tilannekomiikalle, lapset ovat tosi ihania siinä.

    • mariania

      Jotku oikein aktiiviset mummot väsyttävät myös itsensä, hehän ovat itse käyneet läpi oman perheensä huoltamisen. Tyttäret osaavat myös käyttää hyväkseen aika raakasti omaa äitiään lapsenhoitoon, kun ovat itse pilalle lellittyjä ja sitten kun vanhempana tekee niitä lapsia, ei jaksakaan sitä rumpaa. Oliskin hyvä ettei se toinenkaan mummo syöksy joka risaukseen, koska lapsi tarvitsee äitiään, äidin tunteet pitää oppia ja kasvaa, jos aikoo olla hyvä äiti. Mummot tyyrää liikaa itseään oman tyttärensä vuoksi, että jos hän ei jaksa tai muuta vastaavaa. Entisajan mummot olivat läsnä jo senkin takia kun maalaistalojakin oli joka puolella, kaikki asuivat samassa. Mummoilla ja vaareilla oli silloin aikaa olla lasten kanssa. Nythän joutuu matkustamaan joskus kauaksikin ja pienillä eläkkeillä se ei ole edes helppoa. Kyllä heitä välillä tapaa kuitenkin, konstit siihen löytyy, ei alvariinsa jaksaiskaan.

    • Pienokaisemme

      Me emme kilpaile lapsen lasten huomiosta. He perheenä saa tehdä itse päätöksiä miten toimivat. Toinen mummokin on yhtä lailla tärkeä ja voi pitää yhteyttä lapseni perheeseen omien voimiensa mukaan. Hän ei paljon kykene lapsista huolehtimaan mutta voi nauttia lapsenlasten seurasta muuten vaan silloin kun se on hänelle mahdollista.
      Menemme kukin omien voimavarojemme mukaan ja koska toinen mummo jaksaa, hän huolehtii ja hoitaa enemmän lapsiakin.
      Rakastamme lapsen lapsia ja he ovat kovasti tervetulleita kotiimme aina silloin kun se heille sopii ja he haluaa. Annamme rakkautta ja huolenpitoa, toinen mummo myös.

    • Moolekki

      Ethän voi olla vain mustasukkainen,kyllä lapset rakastavat kaikkia tasapuolisesti,ole vain oma itsesi ,eikai aikuinen voi olla lapsille mustasukkainen?

    • muumi2

      Juuri näin ..on ihan samanlainen probleema, toinen osapuoli on A-ongelmainen ja erittäin sairastaa lapsenlapsiani keinolla millä hyvänsä oikein säälittävä ihminen epätoivoinen luuseri, ei edes omiansa ole kasvattanut ns. ihmiseksi ja nyt tuppaa apujansa vaikka ei tarvita, en halua olla missään tekemisissä sen aivopesijän kanssa ikinä, pääsis eroon siitä thats it !!

    • Vihaan sinua

      Oli nuori tai vanha nainen niin vain oma peilikuva on tärkeää ja että itse on huomiopn kohteena. Ei kiinnosta vittuakaan muut ihmiset vai se että itsellä on tarpeet tyydytetty.
      Kiitos kun valaisit tämänkin asian, että naiset on itsekkäitä narsisteja alusta loppuun. Pahoittelen että joku on saanut sinut mummokseen. Häpeä!

      • Olet outo

        Haluat siis naiseksi naisen paikalle? Vai mistä kenkä puristaa?

        Miehet ja naiset samanlaisiksi kenties?

    • Elämänvaloa

      Ei meillä ainakaan mitään kissanhännänvetoa ole lapsenlapsista ja heidän suosiostaan. vävyni äiti, ns. mummu asuu lapsenlapsistani n. 40 metrin päässä, ainoastaan ja on joka päivä näkyvissä lapsenlapsilleni 8v. ja 3 v., mutta siitä huolimatta lapset tulevat aina mielellään ja iloisina meille yökylään ja hoitoon. Se aika, kun lapset ovat meillä, on vain ja ainoastaan heille ja teemme ja leikimme lasten kanssa sitä, mikä heitä kiinnostaa.

      Asumme itse n. 2 km.n päässä heistä ja olen työssä käyvä ihminen itse, joten voi mennä välillä jopa 2-3 viikkoa, etten nää heitä, mutta ei se ole mihinkään vaikuttanut.

      Jo aivan pienestä vauvasta, muutaman viikon ikäisestä olen heitä molempia hoidellut aina kun ollut tarvis. Lyhyet muutaman tunnin äkkihoidot on toinen mummu ja pappa hoitanut, mutta lapset ovat olleet meillä jopa kesäisin lomallani päivähoidossa, kun perhepäivähoitaja on ollut lomalla sekä jos tyttärelläni ja vävyllä on ollut joku pidempi matka 2-3 päivää tai joku viikonloppumeno.

      Tykkäävät olla molemmilla ja joskus tuntuu 8-vuotiaan puheista, että meillä onkin kivaa ja erilaista hommaa, kuin mummulla. Itse en ole "mummu" enkä mummi tms.

      Minulla on aivan oma kutsumanimi lapsenlapsilleni ja tiedän, että olen Suomessa varmasti ainoa sen nimiseksi kutsuttu iso-äiti, siksipä en sitä tähän julkistakaan, kutsumanimeni on johdettavissa sanasta iso-äiti, mutta lyhennetty versio siitä ja äidistä.

      Kysymys on siitä, miten paljon aikaa lapsille antaa ja kuinka heidän jutuissaan on mukana silloin, kun heidät saa pitää aivan itsellään. Rajat ja säännöt ne ovat meilläkin, eivät saa elää kuin pellossa, mutta sen jo tietävät etukäteen tänne tullessaan.

      Ja HUUMORI lasten kanssa on ihan ykkösasia, pilke silmäkulmassa !

    • hyvä näin

      Onneksi en ole mummo, iältäni kylläkin minulla kaksi poikaa toisella jo uutta kierrosta avoliitossa, eivät ole lapsia halunneet. Olen kuunnellut ystävien ja tuttavien mummohuolia lapsenlapsistaan ,Olen todella kiitollinen etten ole mummo saan elää ihan omaa elämääni ,eikä tarvitse kilpailla toisen mummon kanssa lasten suosiosta.

    • tiky

      Vanhemmat tasapuolisesti päättäköön milloin on vaimon vanhemmat ja milloin on miehen vanhemmat tulossa kyläilemään ja ammaksi. Kyllä se on lasten vanhemmista kiinni koko ajan jos toisen puolen sukua vain suositaan. Ei se niin saa mennä! Oli rikas tai köyhä niin se ei saa vaikuttaa se on kumminkin se sydämen lämpö mikä pitkässä juoksussa vaikuttaa LAPSEEN!! Ei katso maalliseen mammonaan isovanhemmilla kellä on sydän paikallaan. Lasten vanhemmat ovat avainasemassa että kummatkaan isovanhemmat eivät syrjäydy. Voimia ja Siunausta kaikille! Älkää hyvät ihmiset vertailko toisianne silloin jää hyvät puolet havaitsematta kustakin ihmisestä.

    • parempi mummo

      Ole oma itsasi, se maailman paras mummo omalla tavallasi. Kyllä pikkuiset sen aikanaan huomaa. Kadehtimaan älä ala toista mummoa.
      Tyttelin ristiäisissä toinen mummo mietti, että kummasta mummosta tyttö tykkää enemmän. Vastasin hänelle, että tytteli on riittoisa meille molemmille ja vanhemmillekkin jää vielä hoidettavaa. Minä olen saanut hoitaa tyttöä, lomillakin hän ovat meillä. Mutta miten kävikään toisen mummon, hän ei halunnut itseään kutsuttavan mummoksi, hänen vapaa-aikakaansa hallitsee iloiset juomatavat edelleen. Lasta ei ole voinut viedä hänen hoitoonsa juomatapojen vuoksi. Olen pahoillani hänen puolestaan, hän on menettänyt omien toimiensa vuoksi lapsenlapsen ja lapsensa perheen vierailut. Parikertaa vuodessa he käyvät toisen mummon luona, yöpyä he eivät voi siellä. Huomaan hänen kadehtivan mutkatonta suhdettani tyttöön. En voi asialle mitään, hän on oman polkunsa äitinä ja mummona valinnut itse lastaan ja lapsensa lasta huomioimatta.

    • Mummot? kuriin

      Aika ajoin tämä kateus lapsenlapsista tulee käsittelyyn tällä palstalla.
      Pitäisi muistaa, että jokainen, ihan jokainen, on oma yksilönsä. Pikkulapsi herkistää monta kertaa koko lähipiirin. Jos lapsenlapsia alkaa olla tusina, rauhoittuu turha innostus, mutta kun on vain yksi pienokainen, on hänellä hoitajia joka puolella.
      Kiinassa yhden lapsen politiikka on aiheuttanut sen, että ihmisistä on vähitellen kasvanut itserakkaista mulle-kaikki-heti-ihmisiä, koska he ovat saaneet aina kaiken mahdollisen, kun huolehtijoita on niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin.
      Nyt tätä politiikkaa on alettu väljentää, vaikka siellä yhä pitää anoa viranomaisilta toisen lapsen synnyttämistä.

      Suomessakin perheet pienenevät yhä. Äidit ovat uranaisia, lapset pitemmän päivän tarhassa kuin vanhemmat työssään. Muutamien tarhantätien työnä on kasvattaa ihmisiksi kymmeniä lapsia. Kodin lämpö jää kovin lyhyeksi monille lapsille.
      Luin jostakin artikkelista, että 3-vuotiasta oli kiusattu tarhassa niin että lapsi on alituisessa stressissä, ja tarhan tädit ilmoittivat, että heidän tehtävänsä ei ole karsia kiusaamista.

      Lapset ovat tarhoissaan säilössä. Siksi monelle lapselle on siunaus, että on joku mummu tai muu läheinen lasta hoitamassa. Typerää tehdä lapsen hoitamisesta kilpailutilanne. Lapsihan siinä kärsii.
      Aikuisten ihmisten pitäisi pysähtyä muuallekin kuin perhepalaveriin haukkumaan mummoja.

    • Anoppi-mummi

      Jos lapsesi on tytär, aina lapsenlapset ovat myös läheisempiä, koska olet itse tyttäresi kanssa läheinen ja perheessä huusholli on miniän. ei anoppi voi sotkeentua mihinkään asiaan..Jos lapsesi poika, pysyt aina etäisempänä miniäsi perheessä ja siten myös olet etäisempi lastenlapsistasi. Olen itse 2pojan äiti ja asun kaukana molemmista lapsistani.Miniöiden äidit ja kodit ovat aina ensisijassa vierailla Silti koitan lastenlapsiini pitää yhteyksiä skypenkautta, että mustavat heillä olevan myös toisen mummun..Lahjoilla en yritä edes kalastaa suosioo.. Nykyään poikani vierailevat usein ilman vaimojaan, saan siten olla pienokaisten ja omienpoikieni kanssa laatuaikaa..Ehotteleppas samaa pojillesi, huomaat, että omat lapsesikin nauttivat siitä ja miniät saavat huilia omiensa kanssa. Ihan luonnollista että pojanvanhemmat jäävät enemmän taka-alalle..Ja ne enemmän yhteyttä haluavat mummit ovat sitten niitä " noita-akka anoppeja, jotka nokkansa pistävät joka-asiaan. Kyllä lapset isompana tajuavat tilanteet.

    • lihiilrggjgltijhlohi

      Sopii toivoa, että oikeat isovanhempi- ikäiset alkaa tosissaan pikkuhiljaa tehdä rikosilmoituksia tämän Suomi24- foorumin keskusteluista... Ei oikeastaan muuta sanottavaa. Ylipäätään: kirjoitteleeko tänne muut, kuin rikolliset - kysyn vain?


      Mitä sukumääritelmiin tulee, niin "sukulaisia keskenään" eivät millään muotoa ole esimerkiksi avioliiton kautta sukuun tulleet, paitsi lapsenlapsille, mikäli pariskunnalla on yhteisiä lapsia. Käy sääliksi niitä, jotka tänne kirjoittelee... Täällä siis kadehditaan rahasta ja juorutaan ja kiusataan pahansuovasti, miten sivistymätöntä! Ai kun olisikin isovanhempi-ikäisiä vähän opettamassa, että miten nettiin kuuluu mielipiteitä kirjoittaa.


      No mutta kun kerran tämä nyt on paikka, jossa saa "avautua" ja kun on niin kertakaikkisen rehellisiä kirjoitajia, että kukaanhan ei toisten rehellisiä avautumisia netissä levittele, eikös jeh tahi kiusaa yritä tehdä jos täällä avautuu, niin tunnustanpa nyt minäkin, että en suuremmin pidä vävystäni. Ai kun tekeekin hyvää avautua nimettömänä! Minulla ei sinänsä ole mitään vävyäni vastaan ja omalla tavallaan hän on oikeinkin mukava, mutta en täysin luota häneen; johtuen kai siitä, että ensitapaaminen jätti tyrkkäävän vaikutelman ja hänellä on ollut tapana kohdella minua epäystävällisesti usein, jos luulee, että kukaan esimerkiksi vanhempani tai sukulaiseni eivät ole näkemässä. Meidän suvussa ei kyllä mummot ole toisilleen kateellisia, ainakaan oman sukuni taholta.


      Vävyni on avioeroperheestä, minä ydinperheestä. Vävylläni on holtittomampi suhtautuminen rahaan, kuin minun perheessäni. Sopii toivoa, että menee ihan oikeudenmukaisesti rakkaalla läheiselläni arkisten raha- asioiden hoitaminen ja perheen kustannukset hänen kanssan, eikä siten että pienempituloinen rahoittaisi yhtä suuren osan arjen kustannuksista, kuten ruoasta suurempipalkkaiselle jäädessä omiin asioihinsa aina enemmän rahaa. Onneksi ehtii kyllä vielä halutessaan avioehdon tehdä, koska mahdollisen avioeron kohdalla en todellakaan kaipaa haaskalle tyystin ulkopuolisia. Eri asia sitten läheiseni lapset, jos en omia lapsia saa, kaikki mitä minulla on tai tulee olemaan, menee ehkä heille joskus. Vävyn äitykkä on vähän outo, vaikka vanhemmat eivät häntä koskaan arvostele. On sellainen töksäyttelijä, että esim. kun hänellä ei ole omaa autoa ja häntä pitää aina kyytsätä jokapaikkaan, myös lastenlasten luokse juhliin, saattaa valittaa vanhemmilleni, että "olette myöhässä", vaikka itse on kuin ruustinna odottamassa aina kyytiä. Poikansa kai palvelee häntä, vaikka on nuorempi kuin minun vanhempani. Ja vävy saattaa soitella iäkkäälle vanhemmalleni, että mitä materiaa lapsenlapsensa kulloinkin tarvitsisi: ei vaan mun suvussa ole ikinä tullut kyseeseenkään, että komellaan isovanhempia ostamaan lapsenlapsille tavaroita ja että sen tekee vielä perheenulkopuolinen avioliiton kautta ns. sukuun muka tullut. Auto niillä vaihtuu varmaan kaksi kertaa vuodessa ja aina joku tuliterä Bemari tms. ja tyypin pitää saada viettää poikien iltoja usein - läheiseni ollessa sitten lasten kanssa usein kaiken aikansa melkein kai sidottuna kotiin. Jos rakas läheiseni sitä tyyppiä sitten aidosti rakastaa, mitäs siinä voi muut tehdä, mutta onneksi perheeni on sen verran järkevä, että meillä ei ainakaan toisten asuntovelkoja rahoitella. Että ei sitä kaikista "sukulaisistaan" pidä moni muukaan, jos puhutaan etäisistä melkein puolitutuista, joita ei näe kuin muutaman kerran vuodessa istumasassa valmiiksi passattuina iäkkäiden isovanhempien ruokapöydässä, usein kai joka toinen viikonloppukin...


      Halveksun, että isovanhempi-ikäisten keskustelemiseen tarkoitettuja palstoja käytetään tuollaiseen kirjoitteluun. Ja että tämä Suomi24.fi vielä nostaa etusivulleen noita jorinoita.


      Kaikki mummo- ja vaari-ikäiset on sen verran sivistyneitä, että he eivät internetissä toisten sukulaisia hauku, siitä olen varma.

    • lahjat pieniä

      En ole lukenut kaikkia viestejä, mutta kerron omani.
      Pappa meillä oli se RAKAS isolla kirjaimella, minä en ymmärtänyt olla kateellinen, kun olin onnellinen, että oli sellainen pappa joka viihtyi lasten seurassa, eikä siinä tarvinnut muuta pappa luki lehteä ja lapset leikki papan vieressä leluillaan. Minä laitoin ruuat ja siivosin ja lapset saivat olla niinkuin kotonaan.
      Sitten aikuistuivat ja aina tulivat käymään ja pappa sairasti, niin aina he menivät ensin katsomaan petille ja minä olin kiitollinen että he tekivät sen, etteivät hylänneet vanhaa sairasta ja ilahtuihan hän ja oli uusia keskustelun aiheita.
      Pappa on nukkunut pois ja nyt heillä on ihan oikeasti huoli minusta ja pienimmätkin kysyvät, miten sinä mummu pärjäät.
      Mitään en ole tuputtanut, ruokaa syödää mitä olen aina laittanut. Miniät ovat sanoneet, kotona syödään mitä sydään ja mummulassa syödään mitä mummu laittaa ja minä laitan suomalaista perusruokaa.

    • lastenrikkaudet

      Mielestäni suhtautumistapasi on väärä: miten saat jotakin takaisin jonka olet menettämässä? Lähes aina on niin että lapset ovat läheisiä äidinäidin kanssa. Isänäiti on mukava ja rakas, mutta etäisemmällä tavalla. Tyttäret vetävät yhtäköyttä luonnollisesti oman äitinsä kanssa.
      Olemalla oma hurmaava itsesti, saat kyllä osasi. Jos lapset ovat nyt pieniä ja hiukan enemmän toisen mummin varassa niin myöhemmin joku heistä omii sinut. Ei tarvite kuin odottaa ja olla aiheuttamatta pahaa verta. Odota ja rakasta, siinä neuvoni.

    • Huomio ostetaan nyky

      Nykypolvi ei tunnusta muita arvoja kuin rahan ja kalliit tavarat!

      • Syy on Amerikassa

        Siinä yksi lisäsyy olla tukematta Yhdysvaltoja.

    • tilanteen hyväksynyt

      Olen itse se "etämummu" jo pitkän matkankin takia. Toinen on "lähimummu".
      Lapset saattaa ihan viattomuuttaan kertoa paljon toisesta mummosta.
      Ei sitä saa ottaa liikaa itseensä.

      Ei lapsella voi olla liikaa mummoja. Olet sellainen mummo kuin olet. Jos hurjaa hoivaamisen halua on, voi ruveta myös sijaismummoksi. Niihin on tässä rikkinäisessä yhteiskunnassa kova tarve. Kuntasi sosiaalitoimi auttaa alkuun.

    • Mietipä tätä

      Suomessa on paljon lapsia, joilla ei ole isovanhempia tai sukulaisia, esim. erilaisissa laitoksissa, huostaanotettuina, yksinhuoltajien lapsia ym. Jokainen heistä olisi riemuissaan jos tapaisit heitä. Ei tarvitse raahata tavaravuoria ja jatkuvasti lahjoa rahalla ja tavaralla. Miksi et tapaisi heitä, Toisit hyvää mieltä itsellesi ja lapselle.

      • hyi Suomi24!!

        Mietipä sinä sitä, että toisten ihmisten raha-asiat eivät kuulu sinulle! Oksettavaa todella, että täällä vainotaan jo isovanhempi-ikäisiäkin, rikollinen foorumi Suomi24!!

        Jos yhtäkään minun läheistäni tai minua vainoaisitte, tippuisi samantien rikosilmoitus. Köyhä ihminen jolla on moraali, ei pyri varastamaan muilta! Eikä pidä pilkkanaan tavallsia ihmisiä netin keskustelupalstoilla!


        Raha, raha, raha...Siinä teikäisten aiheet, oli Suomi24-palsta mikä tahansa, ai niim ja unohtamatta rivouksia ja kikkelikuvia ja muuta sekoilua! Ja jokaisen kuuluu elättää omat kakaransa itse: jos ei pysty, yhteiskunnan tukia voi hakea. Mutta viattomien ihmisten raha-asiat eivät kuulu teille.


        Mun raivokäyrä menee violetille, kun luen näitä palstoja. Sontaiset rikolliset yhteiskunnan viholliset täällä kirjoittelee: v*ttu mistähän mahdatte urkkia ihmisten yksityisasioita? Veikkaanko oikein, kun veikkaan että Facebookeista?


        Vai että muka isoäidit kateellisia toisilleen ja sillä tavalla. Tehän täällä olette kateellisia niille, joilla on tavalliset ja kunnolliset perheet. Ei kenenkään mummo toisille halua antaa yhtään mitään. Suomessa on sen verran alhainen elintaso, että jokainen välittää omistaan.


        Olis hyvä, jos joku tutkija lukisi noi rikolliset viestit: pinnan alla taitaa olla tiedonvaihtoa muiden raha-asioista....

    • Yksi mummu

      Et varmaankaan ole tehnyt mitään väärin. Tilanne taitaa vain olla sellainen kuin on. Poikani kuoli, kun tyttärensä oli kuukauden ikäinen. Lapsen äiti lupasi olla tekemisissä isän sukulaisten kanssa kaikesta huolimatta, mutta toisin kävi. Pari kertaa olen nähnyt, kun ovat käyneet. Tein aiemmin niin, että ostin samat lahjat tuolle pikkkuiselle, kuin tyttären tytölle. Ovat nyt 6 v. lopetin sen lahjojen ostamisen, kun jouduin jossain parkkipaikalla salaa antamaan paketin, en edes kunnolla nähnyt tyttöä. Kyllä se sattuu, mutta mitään en voi. Väkisin ei voi mennä katsomaan mitä kuuluu. Lapsen äidillä on ollut uusi mies jo melkein heti ja tämän miehen äiti on nyt minun poikani lapselle se mummu, lapsen äidin äidin lisäksi. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään. Olen nyt vain tyytynyt kohtalooni, ajattelen, että joskus lapsi kasvaa ja sitten kai tutustun uudelleen häneen. Tyttärien lapset ovat minulle kaikki kaikessa, samoin kuin tytöt itsekin. Olen heidän kanssaan ja saan pitää lapsia ja olla mummu heille. Ihan pyytäiäsi neuvoja ei kai ole olemassakaan, elämä on välillä tosi julmaa. Ei ajatella miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Koita jaksaa, jospa se tilanne siitä muuttuu. Ja jos kuitenkin näet pojanpoikiasi, ole ihan normaali ja oma itsesi, lapset vaistoaa kuitenkin aika paljon ilman sanojakin. Tsemppiä sinulle...toivoo yksi mummu

      • ldjgfigtjitjhy

        Vai että mummu antelee muka "parkkipaikalla paketteja". Puhutteko huumekaupasta, vai että sellaisiako "paketteja", vaiko että mitä? Ja teidän "pikkuisenne" ei voisi vähempää kiinnostaa, kun kuitenkin joku karvainen syrjäytynyt iso ukko kirjoittelee mummona netissä... Yhtäkään isovanhempi-ikäistä tuskin on tähänkään ketjuun kirjoittanut, ainakaan omista asioistaan. Sanokaa vapaasti vainoharhaiseksi, mutta mä en ole tyhmä ja mä vihaan nähdä, kuinka näitä julkisia netin keskustelupalstoja käytetään hämärätouhuihin. Etenkin kun te pilkkaatte tavallisia ihmisiä tässä Suomi24:ssa, jotka kirjoittelee vilpittömästi.

    • provoko?

      Hyi Suomi 24........Sama kaiku on askelten, vaikka kirjoitat eri nimimerkeillä.
      Moitit toisia siitä mitä itse teet.

      • Sivusta seurannut

        Avaajalle vastasit, joten olet oikeassa. :)

    • rva_auervaara

      Miksi alkaa kilpailemaan toisten mummujen kanssa lasten, lastenlasten, miniöiden tai vävyjen suosiosta. Parempi vaan olla oma itsensä, kelpaa sitten tai ei. Välimatkan vuoksi tapaan lastenlapsia nykyään harvemmin, mutta kun tavataan silloin on yhdessä olo 100 %:sta ja lasten ehdoilla. Lastenhoitajksi en ole koskaan ajatellut ryhtyväni, mutta mielelläni autan siinä jos on tarvetta ja sitä pyydetään. Itsellä kaksi suurenmoista miniää eikä kumpikaan karsinoi meitä mummeja, enkä osaa edes kuvitella että omat lapset alkaisivat sitä tekemään.
      Tosin en mene tyrkyttämään heille kasvatusoppeja, enkä muutenkaan jakele neuvoja (ainoataan pyydettäessä) .Nautin mummeilusta eli olen vieraileva tähti.

      • Ihan tavallinen

        Rva Auervaara sanoo monen ikäihmisen mielipiteen.
        Jostakin syystä on viime vuosina lähdetty ajatuksesta, että isovanhemmat haluavat ensi sijaisesti olla lastenlasten kanssa, hoivat ja avustaa kaikin tavoin.

        Ei se niin mene. Tuhansilla isovanhemmilla on työnsä ja kiireensä, joihin ei tullut sekunninkaan vähennystä, vaikka lapsen perheeseen syntyi vauva. Monilla on pienemmät palkat kuin koulutetuilla lapsillaan, monet joutuvat maksamaan lainanlyhennyksiä vielä eläkeiän kynnykselläkin, sillä on muutakin hankittavaa kuin sen nuorena ostettu asunto. Moni hankkii kesäpaikan, hyvän auton ja haluaa matkustella.
        Monilla on myös pelkona kaiken katoamisesta, kun YT-neuvotteluja suoritetaan työpaikalla ja ikärasismi tuntuu lisääntyvän.

        On myös ihmisiä, jotka eivät halua sormellaankaan puuttua muiden elämään. Mieleeni on jäänyt eräs isoäiti, joka sanoi kauhistuneena, että hän ei tietenkään koskenut vauvaan, sehän on äärimmäisen huonoa käytöstä. Lapsen hoivasta huolehtivat vakituiset ihmiset, hän ei missään tapauksessa puuttuisi koskaan siihen. Miniä oli hyvin koulutettu ja taitava nainen, hän ei todellakaan kaivannut anoppinsa 30 v. takaisia neuvoja.

    • ----

      Tutkimusten mukaan lasten kiintymyssuhde on tiiviimpi äidin vanhempien kuin isän vanhempien kanssa. Äidin vanhempia myös tavataan useammin. Poikkeuksiakin varmasti on.

      • Höpsis

        Kuka sellaisia tutkimuksia on tehnyt?
        Monen äidin ja tyttären välit ovat viileät. Eivät tunteet ole mikään automaatti sukupuun mukaan.

      • jaahas2
        Höpsis kirjoitti:

        Kuka sellaisia tutkimuksia on tehnyt?
        Monen äidin ja tyttären välit ovat viileät. Eivät tunteet ole mikään automaatti sukupuun mukaan.

        No ei varmaan kukaan ole tutkinut, eikä kiintymys mummuun riipu siitä, onko hän isän vai äidin äiti, vaan siitä millainen tämän mummun suhde on lapseen. Joissakin perheissä tavataan isän vanhempia enemmän, joissakin toisinpäin. Ei kannata yleistää tässäkään asiassa omien kokemusten mukaan.

      • Elämän pituinen
        jaahas2 kirjoitti:

        No ei varmaan kukaan ole tutkinut, eikä kiintymys mummuun riipu siitä, onko hän isän vai äidin äiti, vaan siitä millainen tämän mummun suhde on lapseen. Joissakin perheissä tavataan isän vanhempia enemmän, joissakin toisinpäin. Ei kannata yleistää tässäkään asiassa omien kokemusten mukaan.

        Ja monissa perheissä joissa tarvittaisiin edes yhtä isovanhempaa, ei käytännössä ole yhtään kiinnostunutta mummoa tai vaaria.

        En tiedä oliko sama entisaikaan, kuten omat ja appivanhemmat kertovat. Ihmettelen kyllä mikä kamala sukupolvien ketju jos jokainen omassa poterossaan.

        Ja toisaalta kyllä muistan olleeni hoidossa kumpienkin isovanhempien luona lapsena useaan kertaan, pienenä muutamia tunteja ja isompana parikin viikkoa kesälomilla.

        Mutta ei se nykyään samoin mene, työelämä on kuluttavampaa, talous tiukemmalla, ihmiset masentuneempia. Tällä täytyy mennä sillä mikä on annettu. Ja nauttia elämästä sellaisena kuin se on.

        Itse aion omalta kohdalta toimia toisin, olla hoitava, auttava ja läsnäoleva isovanhempi sen mukaan miten omat lapseni sitten haluavat jos lapsia saavat. Revin jaksamista, ihan niin kuin nytkin sitä on revittävä. Koska hoidan lapset miehen kanssa kokokaan kaksin. Ja iloitsen kyllä tästä elämänvaiheesta, tähän mennessä elämäni parasta aikaa, vaikka rankkaa onkin. Mutta teen näin koska haluan olla lapsilleni ja lastenlapsilleni välittävä, kuunteleva, aikaa antava äiti ja myöhemmin mummo, olla sitä nyt, ja olla sitä myöhemminkin, riippumatta siitä kuinka vanhoiksi minä ja lapseni ja lastenlapseni kasvavat.

    • totta 1

      Alkuperäiseen kysymykseen.
      Ei lasten suosioon kannata pyrkiä samoin kuin muidenkaan vaan tulisiko tehdä asioita oikein. Lapset kyllä havaitsevat mikä oikeesti on oikein vilpittömässä mielessä ja he arvioivat ja valitsevat kenen seurassa viihtyvät. Olemalla aito ihminen
      lapsille se riittää ja se luo koko elämän kestävän suhteen. Suhteen muodostamisessa voi unohtaa karamellit ja rahat ei niillä voida ostaa koko elämän kestäviä suhteita. Periaate anna mutta älä vaadi vastapalveluksia sillä toisen tahdon vaatimukset ovat pahasta, nimittäin ihmistä ei voi ostaa.

    • mietin..............

      No...vaikea sanoa noin lyhyen tekstin perusteella mitään, mutta itselläni oli lapsena vähän samantyyppinen tilanne. Tykkäsin olla toisessa mummulassa paljon enemmän kuin toisessa. Se ei johtunut siitä, ettenkö olisi rakastanut kumpaakin mummua yhtä paljon vaan siitä, että toisessa mummulassa oli eläimiä, paljon ihmisiä ja näin myös paljon elämää. Toisessa mummulassa taas oli aina todella siistä ja hyvin selkeät rajat. Selkeät rajat toivat turvallisuutta, mutta tylsyys iski joskus kun ei ollut mitään tekemistä. Mummu käytti paljon aikaa ruuanlaittoon ja kotitöihin, olihan hänellä aina siistiä....ehkä olisi kannattanut leikkiä enemmän ja unohtaa siisteys. Isompana aloin sitten arvostaa tätä toisenkin mummun luona vierailua enemmän. Aloin ymmärtää hienosti katetun pöydän ja siisteyden päälle. Olihan se mukavaa tulla valmiiseen pöytään syömään kun ympärillä oli niin puhdasta ja raikasta. Toinen juttu oli sitten poikien suosiminen. Hän jotenkin nosti kuitenkin enemmän serkkumme jalustalle ja he tuntuivat aina saavan kovasti kehuja. Vielä nykyäänkin tunnen jostain syystä huonommuutta kun siellä käyn enkä tiedä mistä se johtuu. Jostainhan senkin tunteen on tultava? Ehkä mummu ajattelee, ettei hän ole tarpeeksi hyvä, mutta miksi minäkin sitten tunnen niin?

    • Ehkä ilkeä miniä

      Minä en pidä tasa-arvoisina vanhempiani ja mieheni vanhempia. Minun vanhempani ovat edelleen yhdessä ja näkevät lapsiamme useammin kuin mieheni vanhemmat. Mieheni isä asuu 130km päässä ( mikä ei ole matka eikä mikään ) mutta on vain kolmesti käynyt lapsenlapsiaan tapaamassa, vanhempi lapsemme on siis jo 6v. Me ajamme aina sinne kun haluamme että faffa näkee lapsiamme. Toki, onhan eläkeläisellä ihan erilaiset kiireet kuin työssäkäyvällä lapsiperheellä. Tai sitten ei häntä vain kiinnosta.

      No mieheni äiti on sitten taas ihan eri tarina. Hän ei nähnyt lapsiamme 8kuukauteen, minun tahdostani. Hän loukkasi minua ja minun lapsuudenperhettäni lapsemme syntymäpäivillä, huutamalla ja haukkumalla meitä. Nyt olen antanut hänen nähdä lapsiamme 3 kertaa vuoden aikana, ja useammin on edes turha toivoa. Hän teki pahan virheen haukkuessaan meidät ja kärsikööt nyt siitä. Mieheni, hänen poikansa, on minun puolellani tässä asiassa. Eläkööt omaa elämäänsä, voisin veikata että meidän lapset eivät tule aikusina käymään mummun luona ollenkaan, vanhempikin lapsi sanoo tätä mummua tyhmäksi, ihan oikein hänelle!!

    • Tsemppiä

      Oi voi !!!
      Kyllähän tämä menee joskus niin että ketkään ISOVANHEMMAT EI KELPAA !!!

      Tsemppiä SULLE !!

    • vai et oikein tyhmäk

      mistähän lapset mallin katsoo ja kuulee, eli omilta vanhemmilta..

    • Hoilaaarilaarilaa

      Otsake on väärin. Po. taistelevat miniät.
      Kirjoitukset osoittavat, että miniät ovat loukkaantunet ja kieltävät tapaamiset miehen äidin kanssa.
      Miehen äiti on huutanut ja haukkunut.
      Parhaimmalla tahdollanikaan itsekin mummona en voi ymmärtää tilannetta, jossa pitäisi huutaa ja haukkua, vieläpä lapsenlapsen syntymäpäivillä, siksi olen hiukan epäluuloinen. Mahtavatko nämä loukkaantumiset ja loukkaukset olla tästä maailmasta.
      Joka tapauksessa jos kyseessä on mummun ja pikkulapsen suhde, ei siihen pitäisi äidin loukkaantuminen vaikuttaa. Äitikö on se tärkein tässä kuviossa?
      Lapsi ei ole esine, kotieläin tms. Lapsi on ihminen, jonka tulisi kasvaa monimuotoisessa ympäristössä, tutustua ja oppia toimimaan monenlaisten ihmisten seurassa.
      On karhunpalvelus kieltää mummojen tapaaminen jonkun oman loukkaantumisen takia. Tietenkin nyt sillä edellytyksellä, että se lastenkutsuilla huutava mummo ei ole alkoholisti tai psyykelääkityksessä.

    • mamu

      Hupati hei, hauskaa illan viihdettä =) Aikuiset ohjailee, miniät ja vävyt määrää, lapsuustraumat. Mutta totta taitaa olla, että lapset ei ole tyhmiä edes mummuja kohtaan. Pohtii vain 3 lapsen äiti, joka juttelee enemmän ex-anopin kuin oman äidin kanssa =)

      • Ripsrapsraps

        Voi sama täällä! Paitsi että ex-liite pois.

        Vaikka en ole varma mitä anoppikaan välillä minusta ajattelee. Minä kyllä anopista tykkään! Vahva nainen, mutta niin taidan olla minäkin...

        Äitini kanssa välit olleet aina ihmeelliset, lapsuudesta saakka. En kelpaa vaikka päälläni seisoisin! Ei äiti-tytär-suhdetta voi korjata jos ei tiedä miten on rikottu... ;)

      • Neuvot ei lopu
        Ripsrapsraps kirjoitti:

        Voi sama täällä! Paitsi että ex-liite pois.

        Vaikka en ole varma mitä anoppikaan välillä minusta ajattelee. Minä kyllä anopista tykkään! Vahva nainen, mutta niin taidan olla minäkin...

        Äitini kanssa välit olleet aina ihmeelliset, lapsuudesta saakka. En kelpaa vaikka päälläni seisoisin! Ei äiti-tytär-suhdetta voi korjata jos ei tiedä miten on rikottu... ;)

        Monet äidit eivät voi unohtaa, että he ovat KASVATTAJIA. Vaikka tyttäret ovat jo itsekin miltei isoäidin iässä on äidin asenne yhä määräilevä ja epäilys tyttären toimista on kaiken aikaa mielessä.
        Oma äitinikin aikanaan velvoitti veljensä perheen huolehtimaan, että äidin hautajaiskulut varmasti sitten tulevat hoidetuksi.
        Hän kuoli lähes 90-vuotiaana ja lapset olivat eläkeiässä. Vanha eno sitten varoen kysyi, onko kaikki mennyt hyvin, kun se sisko oli siitä niin huolissaan.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      163
      6863

    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      36
      4067

    3. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      25
      2055

    4. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      18
      1999

    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      27
      1839

    6. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      77
      1666

    7. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      17
      1583

    8. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1581

    9. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      18
      1555

    10. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      36
      1408
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt