Ero on siinä että narsisti kokee henkistä tyydytystä kaikesta minkä huomaa vahingoittavan ihmisiä, kun taas psykopaatti ei saa minkäänlaista tyydytystä mistään. Psykopaatti voi tehdä aivan mitä tahansa muille ihmisille koska mikään teko ei tunnu miltään. Ihmisen ihon kuoriminen on sama kuin kuorisi appelsiinia.
Narsisti ei pystyisi repimään ihoa kuolleelta ihmiseltä kun huomaisi ettei se tuota tuskaa ruumiille. Elävältä kyllä. Voidaan oikeastaan sanoa että narsisti on puhtainta pahuutta. Psykopaatti ei ole paha eikä hyvä, psykopaatti vain on olemassa ja noudattaa luonnonlakeja kuin jokin petoeläin. Jos joudut narsistin pahoinpitelemäksi ja pystyt pitämään naaman pokkana ja sanomaan että nautit tilanteesta ja narsisti uskoo sen, narsisti romahtaa.
Narsistin ja psykopaatin ero
35
3156
Vastaukset
- kumpi vai kampi
Kumpaakos laatua sinä edustat?
- Ketjun aloittaja
Miksi edustaisin kumpaakaan? Kerron vain tietoni eteenpäin.
- Dr. Medicine
Oletko psykiatri?
- mis freud
Dr. Medicine kirjoitti:
Oletko psykiatri?
Ei kai täällä kukaan niin hullu ole!
- c c
Dr. Medicine kirjoitti:
Oletko psykiatri?
dr.medicine.
Oletko sinä lääkäri? Eppäilen julumetusti!
- MrJuha82
Jaa jaa tää avasi silmäni näijen kahden erosta, ko aiemmin oon aatellu että juuri psykopaatit on pahimpia, ku niillä ei oo tunteita ja ne kiusaa/tappaa.
- Pidä vain kantasi
Pidä vain kantasi, niistä psykopaateista nimittäin. Se kumpiko on pahempi. No jaa. Riippuu varmaan siitä, mitä sattuu tapahtumaan. Voihan se olla, että kumpikin sortti on ohikulkijan roolissa mitä omaan elämään tulee.
Psykopaatit ovat usein narsisteja. Narsistit taas harvoin psykopaatteja. Eli psykopaatteja on huomattavasti vähemmän kuin narsisteja. Narsismi on yleisempi vaiva.
Psykopaatti on tunteeton ja pystyy erehdyttävästi ilmentämään tunteita, kuten narsistikin. Psykopaatilta puuttuu pelontunne, ja se näkyy monessa tekemisessä. Vieressä (tai kyydissä) olija sitten saa pelätä senkin edestä.
Psykopaatti on myös seksuaalisesti perverssi ja siksi kaikkiruokainen. Sille kelpaa äidit ja tyttäret. Ei tunne katumusta eikä häpeä tekojaan. Elää promiskuiteetissa, eli ei valitse seksikumppaneitaan vaan kaikki käy.
Mielestäni ja havaintojeni mukaan psykopaatti ei todellakaan ymmärrä tuottavansa ihmisille harmia ja tuskaa, vaikka olisi tehnyt mitä. Kaikelle löytyy lopulta hyvä selitys, jos on tarpeen. Tuli maattua äiti ja tytär ja koko sisarusparvi, koska eihän niitä nyt voinut ilman jättää yms.
- 1+2
Nyt löytyi kohtalontoveri. Mun narsku oli myös ensisijaisesti psykopaatti ja vasta sitten narsku. Kaikki, mitä kirjoitit osui ja upposi. Ollaan sitten koettu samat jutut:-/
- 1+4
Kun jouduin psykopaatin kuristamaksi, ei tosiaan auttanut mikään. Ainut asia, mikä auttoi oli se, että se vaan lopetti kuristamisen. Ei ollut kait suunnitellut, että heittäisin veivin just ja siinä.
Syyksi psyko sanoi, miksi kuristi oli vahinko. Siis vahingossa meinasi kuristaa, ei tiennyt, että kuristi niin lujaa.
Minun tuntemani psykopaatti oli luonteeltaan paha ja vihasi naisia. Halveksui heitä. Ei pitänyt minkään arvoisina. - Totuuden nimessä
" Ollaan sitten koettu samat jutut:-/ "
Totuuden nimessä ei nyt minun äitiäni maannut eikä minun sukulaisiakaan, mutta tyyli oli tuo. Oli tehnyt tuollaista muiden kanssa.
En ole myöskään ymmärtänyt että tämä olisi vihannut naisia. Ennemminkin on ollut välinpitämätön paitsi siitä että hyväksikäytettäviä on riittänyt.
Olen itse kiinnittänyt huomioni siihen seikkaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Viha sisältää melkoisesti tunteiden kirjoa jota tällä tunne-elämältään lattealla kaverilla ei ole ollenkaan sellaisia määriä. Hän ei kykene mihinkään niin sofistikoituneeseen kuin aito viha. - 13+12
Minustakin tuntui aluksi, että olisi ollut välinpitämätön. Mutta, kun hänellä naksahti niin silmät olivat kyllä täynnä vihaa ja tuhoamista. Sellanen sekopäinen psykoottinen meininki. Täysin hallitsematon. Persoonallisuus muuttui. Muuten kyllä hyvin lattea ja välinpitämättömän oloinen.
- Vihaakin on eril.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viha
Vihaakin on erilaista. Sellaista viileää ja välinpitämätöntäkin. Itse käsitän vihan monimutkaiseksi tunteeksi joka vaatii syntyäkseen todellisia mutkikkaita prosesseja ja tapahtumia.
Se on psykopaatilla varmaan sitten samantapaista kuin hänen rakkautensakin, joka on pelkää seksiä ja pinnallista ilakointia. Hänen vihansakin on vain tylsästä mielestään nouseva kiukku jonka seurauksena voi tehdä mitä huvittaa.
Omalla tutullanikin oli niitä impulsiivisia kohtauksia kun heitteli tavaroita ja kimeällä äänellä kiroili.
- Todellisuudessa asia
"narsisti kokee henkistä tyydytystä kaikesta minkä huomaa vahingoittavan ihmisiä, kun taas psykopaatti ei saa minkäänlaista tyydytystä mistään. "
Todellisuudessa asia ei ole noin mustavalkoinen. Psykopaateissahan on paljon narsisteja ja narsismia. Minun narsisti-psykopaattinikin nauroi makeasti, kun minä putosin polvilleni asioiden tilan paljastuttua. Tosiasiassa tapaus vaikutti hänenkin elämäänsä. Joutui jatkamaan raskasta narsisti-psykopaatin taivaltaan levättyään kunnolla ja kerättyään voimia minun rinnallani puolisen vuotta. Että nauru sitten kyllä loppuikin.
Olen ajatellut että hänen naurunsa oli sellainen hetken reaktio kun hänestä tapahtuu asioita, jotka näyttävät hänestä hullunkurisilta ja hän on ne saanut ihan itse tapahtumaan. - olet erehtynyt
Kyseessä oli pelkkä narsisti. Ei psykopaatti. En usko että olet koskaan psykopaattia tavannut.
- Kenelle olet
Kenelle olet erehtynyt vastasit?
Kenelle olet kirjoitti:
Kenelle olet erehtynyt vastasit?
"Kyseessä oli pelkkä narsisti. Ei psykopaatti."
Ihan otan ny kantaa vain aiheeseen, enkä sen kummemmin tuohon väittämään, että itse ajattelen, että erotuksena narsisteista psykopaattien toiminta on enemmän suunitelmallista/pakonomaista.
He nauttivat tuottaessaan kipua/nähdessään veren virtaavan/ovat sadisteja, sarjamurhaajia yms, kun taas narsistien väkivalta on enemmänkin impulsiivisempaa/tilannekohtaista ja intohimona on enemmänkin rahan/naisten huijaaminen...
Siinä kun narsisti pyrkii hyötymään uhristaan tavalla tai toisella, seksi/raha/yhteiskunnallinen asema niin käsittääkseni psykopaattien toiminta perustuu enemmänkin siihen pakottavaan tarpeeseen tehdä niitä sadistisia tekoja uudestaan ja uudestaan/saavat seksuaalista mielihyvää/hetken helpotusta ololleen vahingoittaessaan toista ihmistä...kunnes taas iskee levottomuus joka vaatii uutta purkautumista/uhria...
Noh, tää ny tämmöstä mutu tuntumaani, jonkin verran on tullut sarjamurhaajista luettua...
Olen kyllä tietoinen siitäkin etteivät kaikki psykopaatit syyllisty murhiin/tappoihin, mutta käsittääkseni yli 90% sarjamurhaajista on psykopaatteja, vangeistakin/henkirikosten tekijöistäkin huomattava osa...
Jostain muistan lukeneeni että psykopaatit voivat olla narsistisia mutta narsistit eivät ole pskykopaatteja...ja jotenkin ajattelisin että psykopaatit ovat enemmänkin sellaisia yksinäisiä susia/heillä on vähemmän tuttuja siinä kuin narsistit ovat seurallisempia ja omaavat useita pinnallisia ihmissuhteita, joiden he itse kuvittelevat merkitsevän enemmänkin, vaikka kyseessä olisikin vain kerran tavattu julkisuuden henkilö tms.
Mutta oli kuinka oli...joskus tuntuu kyllä, että nykyään kovin heppoisin perustein nimitellään ihmisiä milloin psykopaateiksi tai narsisteiksi...
ja joskus tuntuu ikäänkuin siltäkin, että aiheesta jopa kilpaillaan, sä tunnet vaan narsistin, minun kumppani on sentäs psykopaatti, ikäänkuin sekin olisi joku meriitti/sulka hatussa...
Äkkiseltään voisin ajatella, etttä psykopaattia ei voi edes tuntea, hän paljastuu vasta tekojensa jälkeen, diagnosoidaan yleensä mielentilatutkimuksissa ennen vankilaan joutumistaan...
- Narsistien ja psykop
"Äkkiseltään voisin ajatella, etttä psykopaattia ei voi edes tuntea, hän paljastuu vasta tekojensa jälkeen, diagnosoidaan yleensä mielentilatutkimuksissa ennen vankilaan joutumistaan... "
Narsistien ja psykopaattien piirteet sekoittuvat varmaan joissain yksilöissä, niissä narsisti-psykopaateissa.
Olen päätynyt omassa pohdinnassani oman tuttuni suhteen psykopaattipäätelmään koska hän ei tunnu syvemmin nauttivan vahingoittamisesta vaan aivan pinnallista hauskaa pitää vain kun toiseen sattuu. Eikä ehkä tee sitä satuttamistakaan suunnitelmallisesti vaan se tulee sivutuotteena.
Ja seksielämä, joka on täyttä promiskuiteettia. Todella piittaamatonta ja valikoimatonta, kuten psykopaatille nimenomaan on tyypillistä. Törkeys mukaan luettuna, että ei mitenkään hienostele loppupeleissä.
Myöskin pelontunteen puuttuminen on oman tuttuni piirre ja on psykopatian oire.
Vahingoittamisesta yleensä. Uhrin on tuskassaan vaikea havaita, nauttiiko se toinen vai ei. Yleensä oma mielikuvitus laittaa sen toisen nauttimaan, oli se totta tai ei.
Täällä suomessa ei niitä sarjamurhaajia niin paljoa taida olla, kun täällä jää niin nopeasti kiinni... Johtuisiko siitä."Olen päätynyt omassa pohdinnassani oman tuttuni suhteen psykopaattipäätelmään koska hän ei tunnu syvemmin nauttivan vahingoittamisesta vaan aivan pinnallista hauskaa pitää vain kun toiseen sattuu"
Niin päätelmäsi on täysin vastakkainen kuin minun, joka luulen, että psykopaatti nimenomaan toimii suunitelmallisesti etsien uhreja, nautti/kiihottuu toisen satuttamisesta/verestä, viiltelystä yms. ja nimenomaan tuo tarve/sadismi toimii pakotteena, että toistaa tekojaan/on pakko tehdä "niitä tekoja" että saa rauhan hetkeksi...
Käsittääkseni narsisti ei erityisesti nauti satuttamisesta/väkivallasta, vaikka joskus kokiessaan ns. narsistisen loukkauksen siihen syyllistyykin...
Mitä tulee sarjamurhaajiin niin Suomen oloissa tosiaan sellaisia kovin vähän, äkkiseltään tulee mieleen se lähihoitaja joka muistaakseni surmasi viisi ja suunitteli lisääkin, kuin myös niinikään sairaanhoitajana työskennellyt insuliinimurhaaja, jonka tekoihin tarvittiin hautojen avaamistakin, mitä sitten lie taustalla useissa naisiin kohdistuneissa selvittämättömissä henkirikoksissa.
Päätöstä vaille on vielä Auerin tapaus, voisin pitää häntä psykopaattina, julkisivu kunnossa "annu-mamma" sivuineen, sama pullantuoksuinen äiti syyllistyi useiden lasten törkeisiin seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja on epäiltynä miehensä murhasta...
Jotain samaa lie myös pedofiileissä kuin psykopaateissakin...voisin olettaa heistä useimmat ovat psykopaatteja, pakottava tarve toistaa tekoa ja käsittääkseni niissäkin usein käytetään joko tarpeetonta väkivaltaa/kaavamaisia rituaaleja , mutta Suomessa nuo asiat/oikeudenkirjat on salaisia, lasten suojelemiseksi ettemme tiedä niistä/tekotavoista...- Alberta
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Olen päätynyt omassa pohdinnassani oman tuttuni suhteen psykopaattipäätelmään koska hän ei tunnu syvemmin nauttivan vahingoittamisesta vaan aivan pinnallista hauskaa pitää vain kun toiseen sattuu"
Niin päätelmäsi on täysin vastakkainen kuin minun, joka luulen, että psykopaatti nimenomaan toimii suunitelmallisesti etsien uhreja, nautti/kiihottuu toisen satuttamisesta/verestä, viiltelystä yms. ja nimenomaan tuo tarve/sadismi toimii pakotteena, että toistaa tekojaan/on pakko tehdä "niitä tekoja" että saa rauhan hetkeksi...
Käsittääkseni narsisti ei erityisesti nauti satuttamisesta/väkivallasta, vaikka joskus kokiessaan ns. narsistisen loukkauksen siihen syyllistyykin...
Mitä tulee sarjamurhaajiin niin Suomen oloissa tosiaan sellaisia kovin vähän, äkkiseltään tulee mieleen se lähihoitaja joka muistaakseni surmasi viisi ja suunitteli lisääkin, kuin myös niinikään sairaanhoitajana työskennellyt insuliinimurhaaja, jonka tekoihin tarvittiin hautojen avaamistakin, mitä sitten lie taustalla useissa naisiin kohdistuneissa selvittämättömissä henkirikoksissa.
Päätöstä vaille on vielä Auerin tapaus, voisin pitää häntä psykopaattina, julkisivu kunnossa "annu-mamma" sivuineen, sama pullantuoksuinen äiti syyllistyi useiden lasten törkeisiin seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja on epäiltynä miehensä murhasta...
Jotain samaa lie myös pedofiileissä kuin psykopaateissakin...voisin olettaa heistä useimmat ovat psykopaatteja, pakottava tarve toistaa tekoa ja käsittääkseni niissäkin usein käytetään joko tarpeetonta väkivaltaa/kaavamaisia rituaaleja , mutta Suomessa nuo asiat/oikeudenkirjat on salaisia, lasten suojelemiseksi ettemme tiedä niistä/tekotavoista...Anneli Auer ei ole psykopaatti.
Myöskään pedofiilit eivät ole psykopaatteja. 5 % pedofiileistä on psykopaatteja. Psykopaatit eivät toimi suunnitelmallisesti. Psykopaatit eivät kiihotu satuttamisesta, verestä, viiltelystä ym. Sarjamurhaajat ovat eri asia. Sarjamurhaajat ovat erittäin epätyypillisiä psykopaatteja. Erittäin harva psykopaatti on sarjamurhaaja.
- Suurin osa psykop.
"Niin päätelmäsi on täysin vastakkainen kuin minun, joka luulen, että psykopaatti nimenomaan toimii suunitelmallisesti etsien uhreja, nautti/kiihottuu toisen satuttamisesta/verestä, viiltelystä yms. ja nimenomaan tuo tarve/sadismi toimii"
Suurin osa psykopaateista on narsisteja myös. Miten tuo narsistius näkyy psykopaateissa. Niitä puhtaita psykopaatteja on siis todella vähän.
Olen ajatellut sitä, kun moni narsistin uhri valittaa, että narsistikumppani nauttii tekojensa seurakusesta ja siitä tuskasta mitä aiheuttaa, että se on kyllä kyseen alla. Myös omassa tapauksessani, vaikka tunnen tyyppini jo melko hyvin. On todella vaikea huomata, nauttivatko he satuttamisesta, kun ei voi mennä toisen pään sisään.
Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms. Täytyy muistaa, että täydellinen on vain harva, jos kenkään. Tietysti sillä varauksella, että mitä sille toiselle sattuu...
Katkeruuden piikkiin menee paljon.
Seksuaalirikolliset ovat taparikollisia. Seksuaalinen poikkeavuus on persoonakohtaista. En olisi varma tuosta psykopatian ja lapsiinsekaantumisen yhtymisestä. Seksuaalirikollisiin kohdistetaan vankiloissa terapiaa ja ne kuulemma toimivatkin. Psykopaatit eivät sitten taas taivu terapioissa.
Kuten myös lapsiinsekaantuminen etenee usein sukupolvittain. Ei periytyvästi vaan tapana. Sekaantuja on yleensä itse kokenut lapsena seksuaalista väkivaltaa."Seksuaalirikolliset ovat taparikollisia. Seksuaalinen poikkeavuus on persoonakohtaista. En olisi varma tuosta psykopatian ja lapsiinsekaantumisen yhtymisestä."
Niin noh, oman mielipiteeni perustan jostain lukemaani tietoon sarjamurhaajista, joista muistaakseni 90% on psykopaatteja ja useinkin uhriksi valikoituu nuoria naisia...
"Kuten myös lapsiinsekaantuminen etenee usein sukupolvittain. Ei periytyvästi vaan tapana. Sekaantuja on yleensä itse kokenut lapsena seksuaalista väkivaltaa."
Niin tuo mainitsemasi asia on mainittu myös monenkin psykopaatin kohdalla, heidän lapsuutensa on saattanut olla todella julma...
"Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."
Mitä tuskasta nauttimiseen tulee...niin en usko ns. normaalin ihmisen nauttivan joutuessaan tuottamaan tuskaa toiselle, enkä ymmärrä miten siitä itsetunto nousisi...Päinvastoin uskoisin normaalin ihmisen tuntevan syyllisyyttä ja häpeää...
Mitä kostamiseen tulee, niin ajattelisin, että siinä ns. kostaja on se joka ensin on kokenut tuleensa väärinkohdelluksi ja kostaa kärsimänsä vääryyden takaisin...en tiedä tuostakaan, saako siitä nautintoa, että myös itse tekee pahaa jos ei pahempaa kuin se alkuperäinen...näppituntumalta ajatellen se koston kierre tuntuu usein loputtomalta...
Masokismi on toki asia erikseen...silloin henkilö saa itse itselleen kiksejä, kun toinen ihminen tuottaa käytöksellään tuskaa...ehkei hän aina tiedosta sitä vaan luulee hyvinkin olevansa ns. hyvä ihminen ja saavansa kärsimyksistään sen kirkkaimman kruunun...jostain tuonkaltaisesta itsellänkin on kokemusta...onnekseni aloin inhoamaan itseäni sellaisena...- Voisiko olla niin,
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Seksuaalirikolliset ovat taparikollisia. Seksuaalinen poikkeavuus on persoonakohtaista. En olisi varma tuosta psykopatian ja lapsiinsekaantumisen yhtymisestä."
Niin noh, oman mielipiteeni perustan jostain lukemaani tietoon sarjamurhaajista, joista muistaakseni 90% on psykopaatteja ja useinkin uhriksi valikoituu nuoria naisia...
"Kuten myös lapsiinsekaantuminen etenee usein sukupolvittain. Ei periytyvästi vaan tapana. Sekaantuja on yleensä itse kokenut lapsena seksuaalista väkivaltaa."
Niin tuo mainitsemasi asia on mainittu myös monenkin psykopaatin kohdalla, heidän lapsuutensa on saattanut olla todella julma...
"Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."
Mitä tuskasta nauttimiseen tulee...niin en usko ns. normaalin ihmisen nauttivan joutuessaan tuottamaan tuskaa toiselle, enkä ymmärrä miten siitä itsetunto nousisi...Päinvastoin uskoisin normaalin ihmisen tuntevan syyllisyyttä ja häpeää...
Mitä kostamiseen tulee, niin ajattelisin, että siinä ns. kostaja on se joka ensin on kokenut tuleensa väärinkohdelluksi ja kostaa kärsimänsä vääryyden takaisin...en tiedä tuostakaan, saako siitä nautintoa, että myös itse tekee pahaa jos ei pahempaa kuin se alkuperäinen...näppituntumalta ajatellen se koston kierre tuntuu usein loputtomalta...
Masokismi on toki asia erikseen...silloin henkilö saa itse itselleen kiksejä, kun toinen ihminen tuottaa käytöksellään tuskaa...ehkei hän aina tiedosta sitä vaan luulee hyvinkin olevansa ns. hyvä ihminen ja saavansa kärsimyksistään sen kirkkaimman kruunun...jostain tuonkaltaisesta itsellänkin on kokemusta...onnekseni aloin inhoamaan itseäni sellaisena...Voisiko olla niin, että oleellista niiden psykopaattien kuten muidenkin kohdalla on se, millaista se lapsena koettu julmuus on ollut, kuinka pitkäkestoista ja mitä muuta lapsen elämässä on ollut.
"joutuessaan tuottamaan tuskaa toiselle, enkä ymmärrä miten siitä itsetunto nousisi..."
Joutuessaan? Tarkoitan ihan sellaista tavallista pyrkimystä hyvään: koulu/opiskelumenestys, uramenestys, kauneus, lahjakkuus, varallisuus jne. Kaikki nuo voivat aiheuttaa tuskaa toisille jotka ehkä kärsivät ongelmista noissa asioissa. Kateuskin voi sattua. Hyväksyn kateudentunteen normaalina tunteena kaikissa ihmisissä, kunhan se ei riistäydy hallitsemattomaksi.
Uskon että monikin ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa tyydytystä siitä, että muut ovat kateellisia... Varmaan jos menestyjä tutustuisi toisten ongelmiin, saattaisi tietenkin pitkässä juoksussa tuntea häpeääkin esim. ökyelämästään.
"näppituntumalta ajatellen se koston kierre tuntuu usein loputtomalta..."
En myöskään ole mikään koston enkeli. Mutta kyllä myönnän, että joskus on kiva itsekin pärjätä. Joskus ajattelen, että ihan oikeinkin on, jos joku on ollut kauhean täynnä itseään ja ikään kuin tullut näyttämään, mistä kana pissii.. ja sitten menenkin itse ohi jossain käänteessä. Eihän siinä tietenkään pitemmän päälle mitään järkeä olekaan. Hetkellisiä tunteita...
Minä en ole koskaan saanut tuosta "hyvyydestä" minkään sortin kiksejä. Aina on tietyllä tapaa hölmö olo, jos on tullut hyväksikäytetyksi. ; ). Siksi ehkä jollain tavalla olen tahtonut kostaa narsistillekin. Nyt tästä perspektiivistä jo tuntuu vähän älyttömältä sekin, mutta siinä vaiheessa, kun oli akuuttia, niin tuntui ainoalta mahdollisuudelta saada purkaa sitä kiukkuaan oikeaan osoitteeseen. Voisiko olla niin, kirjoitti:
Voisiko olla niin, että oleellista niiden psykopaattien kuten muidenkin kohdalla on se, millaista se lapsena koettu julmuus on ollut, kuinka pitkäkestoista ja mitä muuta lapsen elämässä on ollut.
"joutuessaan tuottamaan tuskaa toiselle, enkä ymmärrä miten siitä itsetunto nousisi..."
Joutuessaan? Tarkoitan ihan sellaista tavallista pyrkimystä hyvään: koulu/opiskelumenestys, uramenestys, kauneus, lahjakkuus, varallisuus jne. Kaikki nuo voivat aiheuttaa tuskaa toisille jotka ehkä kärsivät ongelmista noissa asioissa. Kateuskin voi sattua. Hyväksyn kateudentunteen normaalina tunteena kaikissa ihmisissä, kunhan se ei riistäydy hallitsemattomaksi.
Uskon että monikin ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa tyydytystä siitä, että muut ovat kateellisia... Varmaan jos menestyjä tutustuisi toisten ongelmiin, saattaisi tietenkin pitkässä juoksussa tuntea häpeääkin esim. ökyelämästään.
"näppituntumalta ajatellen se koston kierre tuntuu usein loputtomalta..."
En myöskään ole mikään koston enkeli. Mutta kyllä myönnän, että joskus on kiva itsekin pärjätä. Joskus ajattelen, että ihan oikeinkin on, jos joku on ollut kauhean täynnä itseään ja ikään kuin tullut näyttämään, mistä kana pissii.. ja sitten menenkin itse ohi jossain käänteessä. Eihän siinä tietenkään pitemmän päälle mitään järkeä olekaan. Hetkellisiä tunteita...
Minä en ole koskaan saanut tuosta "hyvyydestä" minkään sortin kiksejä. Aina on tietyllä tapaa hölmö olo, jos on tullut hyväksikäytetyksi. ; ). Siksi ehkä jollain tavalla olen tahtonut kostaa narsistillekin. Nyt tästä perspektiivistä jo tuntuu vähän älyttömältä sekin, mutta siinä vaiheessa, kun oli akuuttia, niin tuntui ainoalta mahdollisuudelta saada purkaa sitä kiukkuaan oikeaan osoitteeseen."Joutuessaan? Tarkoitan ihan sellaista tavallista pyrkimystä hyvään: koulu/opiskelumenestys, uramenestys, kauneus, lahjakkuus, varallisuus jne."
Niin, alkuperäinen lauseesi mihin vastasin kuullosti kyllä tältä...
"Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."
Noh, muunsit sanomaasi pikkusen ja otit mukaan kateuden..."Kaikki nuo voivat aiheuttaa tuskaa toisille jotka ehkä kärsivät ongelmista noissa asioissa. Kateuskin voi sattua."
Että ilmeiseisesti tarkoitat sitte, että normaalit ihmiset nauttivat kun joku kieriskelee kateuden tuskassaan...
Jäin miettimään, onko tuo kuvaamasi tuskainen kateuden tunne kohdallasi omakohtaisesti koettua vaiko luuletko että joku kadehtii sinua tuolla tavoin...
Joka on narsisteista lukenut tietää kyllä hyvin, että useinkin se kateuden tunne juurikin on taustalla siinä toisen alentamis/mitätöimis yrityksissä, vaikka narsisti mieluusti projektioi senkin tunteen toisiin, luulee/väittää, että muut kadehtivat häntä...
Mitä tuohon tulee...
"Uskon että monikin ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa tyydytystä siitä, että muut ovat kateellisia.."
Niin tiedä häntä, mistä mukamas ihmiset tietävät, että heitä kadehditaan...ja että siitä saisi tyydytystä, edelleen tyydytystä mistä? toisen pahasta olostako?
Kateus on toki normaali tunne, uskon että kaikki joskus ovat tunteneet kateutta joissain tilanteissa...itsekin olen joskus sen kateuden ohimenevän piston joissain tilanteissa tuntenut, mutta en usko että kovin monikaan ns. hyväitsetuntoinen elämässään onnellinen edes miettii moista että kadehtiiko häntä joku/saati luulisi jonkun kadehtivan...hänen ei tarvitse vertailla itseään/elämäänsä toisiin ihmisiin sen kummemmin paremmin menestyneisiin kuin heikompiinkaan...
Uskoisin, että kateus tosiaan vaivaa useinkin juurkin heitä, jotka luulevat toisten kadehtivan itseään...ja se ilmenee useinkin vahingonilona, panetteluna, toisen mitätöimisenä/alentamisena, että kai siitäkin sitte joku kateellinen saa sairaalloista tyydytystä, joka kompensoi sitä että toisella on/toinen on saavuttanut jotain mikä itseltä puuttuu...
mutta on tosiaan vaikea ymmärtää että jonkun tyytyväisyys itseensä/elämäänsä tulisi siitä että hän kuvittelisi jonkun kadehtivan häntä ja jopa nauttisi siitä...- samaa mieltä
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Joutuessaan? Tarkoitan ihan sellaista tavallista pyrkimystä hyvään: koulu/opiskelumenestys, uramenestys, kauneus, lahjakkuus, varallisuus jne."
Niin, alkuperäinen lauseesi mihin vastasin kuullosti kyllä tältä...
"Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."
Noh, muunsit sanomaasi pikkusen ja otit mukaan kateuden..."Kaikki nuo voivat aiheuttaa tuskaa toisille jotka ehkä kärsivät ongelmista noissa asioissa. Kateuskin voi sattua."
Että ilmeiseisesti tarkoitat sitte, että normaalit ihmiset nauttivat kun joku kieriskelee kateuden tuskassaan...
Jäin miettimään, onko tuo kuvaamasi tuskainen kateuden tunne kohdallasi omakohtaisesti koettua vaiko luuletko että joku kadehtii sinua tuolla tavoin...
Joka on narsisteista lukenut tietää kyllä hyvin, että useinkin se kateuden tunne juurikin on taustalla siinä toisen alentamis/mitätöimis yrityksissä, vaikka narsisti mieluusti projektioi senkin tunteen toisiin, luulee/väittää, että muut kadehtivat häntä...
Mitä tuohon tulee...
"Uskon että monikin ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa tyydytystä siitä, että muut ovat kateellisia.."
Niin tiedä häntä, mistä mukamas ihmiset tietävät, että heitä kadehditaan...ja että siitä saisi tyydytystä, edelleen tyydytystä mistä? toisen pahasta olostako?
Kateus on toki normaali tunne, uskon että kaikki joskus ovat tunteneet kateutta joissain tilanteissa...itsekin olen joskus sen kateuden ohimenevän piston joissain tilanteissa tuntenut, mutta en usko että kovin monikaan ns. hyväitsetuntoinen elämässään onnellinen edes miettii moista että kadehtiiko häntä joku/saati luulisi jonkun kadehtivan...hänen ei tarvitse vertailla itseään/elämäänsä toisiin ihmisiin sen kummemmin paremmin menestyneisiin kuin heikompiinkaan...
Uskoisin, että kateus tosiaan vaivaa useinkin juurkin heitä, jotka luulevat toisten kadehtivan itseään...ja se ilmenee useinkin vahingonilona, panetteluna, toisen mitätöimisenä/alentamisena, että kai siitäkin sitte joku kateellinen saa sairaalloista tyydytystä, joka kompensoi sitä että toisella on/toinen on saavuttanut jotain mikä itseltä puuttuu...
mutta on tosiaan vaikea ymmärtää että jonkun tyytyväisyys itseensä/elämäänsä tulisi siitä että hän kuvittelisi jonkun kadehtivan häntä ja jopa nauttisi siitä..."...hänen ei tarvitse vertailla itseään/elämäänsä toisiin ihmisiin sen kummemmin paremmin menestyneisiin kuin heikompiinkaan...
Uskoisin, että kateus tosiaan vaivaa useinkin juurkin heitä, jotka luulevat toisten kadehtivan itseään...ja se ilmenee useinkin vahingonilona, panetteluna, toisen mitätöimisenä/alentamisena, että kai siitäkin sitte joku kateellinen saa sairaalloista tyydytystä, joka kompensoi sitä että toisella on/toinen on saavuttanut jotain mikä itseltä puuttuu..."
Hyviä ajatuksia, ylt. - Oletko ylt majaillut
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Joutuessaan? Tarkoitan ihan sellaista tavallista pyrkimystä hyvään: koulu/opiskelumenestys, uramenestys, kauneus, lahjakkuus, varallisuus jne."
Niin, alkuperäinen lauseesi mihin vastasin kuullosti kyllä tältä...
"Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."
Noh, muunsit sanomaasi pikkusen ja otit mukaan kateuden..."Kaikki nuo voivat aiheuttaa tuskaa toisille jotka ehkä kärsivät ongelmista noissa asioissa. Kateuskin voi sattua."
Että ilmeiseisesti tarkoitat sitte, että normaalit ihmiset nauttivat kun joku kieriskelee kateuden tuskassaan...
Jäin miettimään, onko tuo kuvaamasi tuskainen kateuden tunne kohdallasi omakohtaisesti koettua vaiko luuletko että joku kadehtii sinua tuolla tavoin...
Joka on narsisteista lukenut tietää kyllä hyvin, että useinkin se kateuden tunne juurikin on taustalla siinä toisen alentamis/mitätöimis yrityksissä, vaikka narsisti mieluusti projektioi senkin tunteen toisiin, luulee/väittää, että muut kadehtivat häntä...
Mitä tuohon tulee...
"Uskon että monikin ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa tyydytystä siitä, että muut ovat kateellisia.."
Niin tiedä häntä, mistä mukamas ihmiset tietävät, että heitä kadehditaan...ja että siitä saisi tyydytystä, edelleen tyydytystä mistä? toisen pahasta olostako?
Kateus on toki normaali tunne, uskon että kaikki joskus ovat tunteneet kateutta joissain tilanteissa...itsekin olen joskus sen kateuden ohimenevän piston joissain tilanteissa tuntenut, mutta en usko että kovin monikaan ns. hyväitsetuntoinen elämässään onnellinen edes miettii moista että kadehtiiko häntä joku/saati luulisi jonkun kadehtivan...hänen ei tarvitse vertailla itseään/elämäänsä toisiin ihmisiin sen kummemmin paremmin menestyneisiin kuin heikompiinkaan...
Uskoisin, että kateus tosiaan vaivaa useinkin juurkin heitä, jotka luulevat toisten kadehtivan itseään...ja se ilmenee useinkin vahingonilona, panetteluna, toisen mitätöimisenä/alentamisena, että kai siitäkin sitte joku kateellinen saa sairaalloista tyydytystä, joka kompensoi sitä että toisella on/toinen on saavuttanut jotain mikä itseltä puuttuu...
mutta on tosiaan vaikea ymmärtää että jonkun tyytyväisyys itseensä/elämäänsä tulisi siitä että hän kuvittelisi jonkun kadehtivan häntä ja jopa nauttisi siitä..."Niin tiedä häntä, mistä mukamas ihmiset tietävät, että heitä kadehditaan...ja että siitä saisi tyydytystä, edelleen tyydytystä mistä? toisen pahasta olostako?"
Oletko ylt majaillut pitkäänkin tynnyrissä? Minulla ainakin on elämäni aikana ollut niin paljon erilaisia ihmissuhteita, että voin sanoa tuntevani ihmisiä sen verran, että tiedän tuollaistakin esiintyvän.
En sanonut enkä puhunut mistään ihanteista, vaan ihan raadollisesta arkitodellisuudesta, jota me ihmispolot täällä maanpäällä koemme. Taivas on sitten aikanaan toinen asia... Siellä ehkä on kaikki täydellistä, leijonat ja kauriit käyvät rintarinnan jne.
Sanomani oli kuitenkin siinä, että yritin vain kertoa, että kuten kaikki tiedämme, meissä kaikissa on narsistien piirteitä, narsistilla ne vain poikkeuksellisen korostuneita.
"mutta on tosiaan vaikea ymmärtää että jonkun tyytyväisyys itseensä/elämäänsä tulisi siitä että hän kuvittelisi jonkun kadehtivan häntä ja jopa nauttisi siitä... "
Enkä tarkoittanut noin suureellisesti, vaan ehkä vain useammin kuin itsekään tajuamme... Osa tyytyväisyydestä on niin legatimoitua, ettei sitä itsekään välttämättä aina tiedä, mistä se nousee... Oletko ylt majaillut kirjoitti:
"Niin tiedä häntä, mistä mukamas ihmiset tietävät, että heitä kadehditaan...ja että siitä saisi tyydytystä, edelleen tyydytystä mistä? toisen pahasta olostako?"
Oletko ylt majaillut pitkäänkin tynnyrissä? Minulla ainakin on elämäni aikana ollut niin paljon erilaisia ihmissuhteita, että voin sanoa tuntevani ihmisiä sen verran, että tiedän tuollaistakin esiintyvän.
En sanonut enkä puhunut mistään ihanteista, vaan ihan raadollisesta arkitodellisuudesta, jota me ihmispolot täällä maanpäällä koemme. Taivas on sitten aikanaan toinen asia... Siellä ehkä on kaikki täydellistä, leijonat ja kauriit käyvät rintarinnan jne.
Sanomani oli kuitenkin siinä, että yritin vain kertoa, että kuten kaikki tiedämme, meissä kaikissa on narsistien piirteitä, narsistilla ne vain poikkeuksellisen korostuneita.
"mutta on tosiaan vaikea ymmärtää että jonkun tyytyväisyys itseensä/elämäänsä tulisi siitä että hän kuvittelisi jonkun kadehtivan häntä ja jopa nauttisi siitä... "
Enkä tarkoittanut noin suureellisesti, vaan ehkä vain useammin kuin itsekään tajuamme... Osa tyytyväisyydestä on niin legatimoitua, ettei sitä itsekään välttämättä aina tiedä, mistä se nousee..."Oletko ylt majaillut pitkäänkin tynnyrissä? Minulla ainakin on elämäni aikana ollut niin paljon erilaisia ihmissuhteita, että voin sanoa tuntevani ihmisiä sen verran, että tiedän tuollaistakin esiintyvän."
Noh, minulla on ollut onni myötään siinä suhteessa etten ole ennen tätä narsismi aihetta kokenut/ymmärtänyt, että joku kadehtisi minua...
Varsinaisestihan tämä kateus teemakin tuli paremmin pohdittavaksi juurkin tuon päättyneen ännä suhteeni myötä, kun hain selityksiä "sille kaikelle", ilkeille vihjailuille, mitätöimiselle yms. ja törmäsin narsismi aiheen myötä juurkin noihin itsetunto ongelmiin ja kateuteen, jotka ilmeisesti ovat ilkeilyn/mitätöimisen taustalla ja joista narsistin tunnistaa...
Tässä pari lainausta/linkkiä, joiden pohjalta olen mielipiteeni muodostanut
"Kateellinen pyrkii parantamaan omia asemiaan toisten kustannuksella. Hän ilkeilee ja piikittelee ihmisiä, joita kohtaan kokee alemuutta ja kateutta. Kanssaihmisten voi olla joskus vaikea tunnistaa tätä kiusantekoa kateudeksi."
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/kateus-naivettaa-ihmissuhteet/
Uskoisin että tuttua juttua/käyttäytymistä hyvinkin monelle narsistin uhrille. Toinen linkki liitty juurkin siihen huonoon itsetuntoon, josta se kateus kumpuaa...
"Huono itsetunto
Usein tapaamme ihmisiä, jotka tuovat itseään kovasti esiin, kehuvat kovaan ääneen onnistumisillaan ja mahtailevat tiedoillaan. Toisia ihmisiä he saattavat vähätellä. Se ei ole merkki hyvästä itsetunnosta, päinvastoin. He todennäköisesti katsovat muita ihmisiä itsetuntokuopasta. Sieltä käsin näyttää siltä, että kaikki muut ovat jollakin korkeammalla tasolla ja häntä itseään katsotaan jotenkin alaspäin. Oma itse on alempana, matalammalla tasolla. Sehän ei tunnu yhtään mukavalta, vaan alkaa ahdistaa ja harmittaa. Silloin täytyy sekä pullistella itseä, että mitätöidä toisia, ellei osaa rakentavilla tavoilla korjata omaa itsetuntoaan."
http://www.koulutuselamaan.fi/index.php?page=itsetunto
Vakninin tekstejä en ny linkittänyt, kun uskoisin että täällä tiedetään, että juurkin narsisti luulee muiden kadehtivan itseään vaikka taustalla on se oma kateus...
Oikeesti siltikään en ihan voi noita käsittää, jotenkin ilmeisesti minulla on itsessäni ja omassa elämässäni ollut niin paljon kaikenlaista etten ole ehtinyt tuota kateutta kovin paljon pohtimaan, saati tuntemaan...- tunneherkkä
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Joutuessaan? Tarkoitan ihan sellaista tavallista pyrkimystä hyvään: koulu/opiskelumenestys, uramenestys, kauneus, lahjakkuus, varallisuus jne."
Niin, alkuperäinen lauseesi mihin vastasin kuullosti kyllä tältä...
"Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."
Noh, muunsit sanomaasi pikkusen ja otit mukaan kateuden..."Kaikki nuo voivat aiheuttaa tuskaa toisille jotka ehkä kärsivät ongelmista noissa asioissa. Kateuskin voi sattua."
Että ilmeiseisesti tarkoitat sitte, että normaalit ihmiset nauttivat kun joku kieriskelee kateuden tuskassaan...
Jäin miettimään, onko tuo kuvaamasi tuskainen kateuden tunne kohdallasi omakohtaisesti koettua vaiko luuletko että joku kadehtii sinua tuolla tavoin...
Joka on narsisteista lukenut tietää kyllä hyvin, että useinkin se kateuden tunne juurikin on taustalla siinä toisen alentamis/mitätöimis yrityksissä, vaikka narsisti mieluusti projektioi senkin tunteen toisiin, luulee/väittää, että muut kadehtivat häntä...
Mitä tuohon tulee...
"Uskon että monikin ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa tyydytystä siitä, että muut ovat kateellisia.."
Niin tiedä häntä, mistä mukamas ihmiset tietävät, että heitä kadehditaan...ja että siitä saisi tyydytystä, edelleen tyydytystä mistä? toisen pahasta olostako?
Kateus on toki normaali tunne, uskon että kaikki joskus ovat tunteneet kateutta joissain tilanteissa...itsekin olen joskus sen kateuden ohimenevän piston joissain tilanteissa tuntenut, mutta en usko että kovin monikaan ns. hyväitsetuntoinen elämässään onnellinen edes miettii moista että kadehtiiko häntä joku/saati luulisi jonkun kadehtivan...hänen ei tarvitse vertailla itseään/elämäänsä toisiin ihmisiin sen kummemmin paremmin menestyneisiin kuin heikompiinkaan...
Uskoisin, että kateus tosiaan vaivaa useinkin juurkin heitä, jotka luulevat toisten kadehtivan itseään...ja se ilmenee useinkin vahingonilona, panetteluna, toisen mitätöimisenä/alentamisena, että kai siitäkin sitte joku kateellinen saa sairaalloista tyydytystä, joka kompensoi sitä että toisella on/toinen on saavuttanut jotain mikä itseltä puuttuu...
mutta on tosiaan vaikea ymmärtää että jonkun tyytyväisyys itseensä/elämäänsä tulisi siitä että hän kuvittelisi jonkun kadehtivan häntä ja jopa nauttisi siitä...Ei ole aina niin. Joskus kateelliset ihmiset näyttävät sulle että et ole minkään arvoinen ja tuhahtelevat jos joku esim. kehuu sinua tai jos kerrot jostain hyvästä asiasta elämässäsi (eikä tarkoituksena ole edes omakehu) jota heillä ei satu olemaan niin he antavat kyllä sanomisillaan, äänenpainollaan tai jollain muulla ei-verbaalisella keinolla antavat ymmärtää että et ansaitse sitä hyvää mitä sulla on. Sanotaanhan sitä että suomalaiset ovat harvinaisen kateellista kansaa, ja olen samaa mieltä. Ja tämän sanon siksi että olen ihan omakohtaisesti kohdannut kateellisia ihmisiä jotka eivät pysty sitä kateellisuuttan peittelemään. En ole narsisti jos huomaan ihmisten eleistä mitä mieltä he minusta ovat, päin vastoin. Minulla sentään on jonkinlaista tunneherkkyyttä.
- _A_
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Seksuaalirikolliset ovat taparikollisia. Seksuaalinen poikkeavuus on persoonakohtaista. En olisi varma tuosta psykopatian ja lapsiinsekaantumisen yhtymisestä."
Niin noh, oman mielipiteeni perustan jostain lukemaani tietoon sarjamurhaajista, joista muistaakseni 90% on psykopaatteja ja useinkin uhriksi valikoituu nuoria naisia...
"Kuten myös lapsiinsekaantuminen etenee usein sukupolvittain. Ei periytyvästi vaan tapana. Sekaantuja on yleensä itse kokenut lapsena seksuaalista väkivaltaa."
Niin tuo mainitsemasi asia on mainittu myös monenkin psykopaatin kohdalla, heidän lapsuutensa on saattanut olla todella julma...
"Normaalikin ihminen voi nauttia toisen tuskasta, jos saa siitä esim. itsetunnon nostatusta tai on päässyt kostamaan tms."
Mitä tuskasta nauttimiseen tulee...niin en usko ns. normaalin ihmisen nauttivan joutuessaan tuottamaan tuskaa toiselle, enkä ymmärrä miten siitä itsetunto nousisi...Päinvastoin uskoisin normaalin ihmisen tuntevan syyllisyyttä ja häpeää...
Mitä kostamiseen tulee, niin ajattelisin, että siinä ns. kostaja on se joka ensin on kokenut tuleensa väärinkohdelluksi ja kostaa kärsimänsä vääryyden takaisin...en tiedä tuostakaan, saako siitä nautintoa, että myös itse tekee pahaa jos ei pahempaa kuin se alkuperäinen...näppituntumalta ajatellen se koston kierre tuntuu usein loputtomalta...
Masokismi on toki asia erikseen...silloin henkilö saa itse itselleen kiksejä, kun toinen ihminen tuottaa käytöksellään tuskaa...ehkei hän aina tiedosta sitä vaan luulee hyvinkin olevansa ns. hyvä ihminen ja saavansa kärsimyksistään sen kirkkaimman kruunun...jostain tuonkaltaisesta itsellänkin on kokemusta...onnekseni aloin inhoamaan itseäni sellaisena...>>>> Masokismi on toki asia erikseen...silloin henkilö saa itse itselleen kiksejä, kun toinen ihminen tuottaa käytöksellään tuskaa...ehkei hän aina tiedosta sitä vaan luulee hyvinkin olevansa ns. hyvä ihminen ja saavansa kärsimyksistään sen kirkkaimman kruunun...jostain tuonkaltaisesta itsellänkin on kokemusta...onnekseni aloin inhoamaan itseäni sellaisena...
- Hyvä että tulit järkiisi. Arvostan sitä kovasti.
- Arvauskeskus
En tosiaankaan osaa sanoa eroa, mutta tässä arvaus.
Narsisti tuntee häpeää, ja pelkää, koska ei sitä osaa käsitellä. Häpeä ohjaa hänen tekemisiään voimakkaasti. Narsisti ei halua nolata itseään ja siksi varoo virheiden tekemistä, ja varmistelee välillä jo etukäteen ettei saa syytä niskoilleen. Toisaalta narsisti on impulsiivinen ja tilannetaju on heikko joten hän ajautuu tilanteisiin joita pidetään yleisesti noloina.
Tuota pelkoa voi käyttää jopa narsistin ohjailuun eli narsisti voi hetkellisesti muuttaa suuntaa jos hänet saa uskomaan että on matkalla emämunaukseen. Narsisti on hirveä herkkä tuolle häpeälle ja näkee sitä asioissa joissa sitä ei normaalisti edes nähdä. Kun niitä virheitä kuitenkin tulee, niin silloin iskee defenssimekanismi hirveällä voimalla päälle ja mustastakin puhutaan valkoinen, huomiota yritetään kääntää muualle tai kaikki vain kielletään, todisteet nenän alla.
Psykopaatti taas ei suuremmin välitä mitä hänestä ajatellaan, eikä pelkää häpeää. Tekoja rajoittaa ehkä enemmän se että hän ei saa maksimaalista hyötyä jos toimii kovin yhteiskunnan sääntöjä vastaan. Sitten kun hän jää rysän päältä kiinni, ei hänellä ole niin suurta tarvetta puolustella, eihän hän häpeä.- eieinej
Minävauriossa ihmiseltä puuttuvat tietyt inhimilliset kontrollointimekanismit, kuten syyllisyyden ja häpeäntunne, myös minäkuva on vääristynyt, käsitys omasta kaikkivoipaisuudesta pysyy yllä, kun narsisti kieltää oman rajallisuutensa puolustautuessaan todellisuutta vastaan.
- puhujan lahjat
Narsistin naamataulussa näkyy ivallinen hymy, kun uhriin kohdistuu kiusaamista ja pilkkaa. Kasvoilla on usein sama psykopaatin ilme, ilmeetön, kova, jollaista Anneli Auerinkin kasvoilla oikeudenkäynnissä näki. Narsistin harjoittama henkinen kiusa on repivää, joka piilotetaan ylemmiltä auktoriteeteilta, joille narsistin täytyy näytellä "uhria" saadakseen sympatiat ja säälit. Narsisti kaivaa uhristaan tietoja, pala palalta hyödyntäen narsistisia tiedonlähteitään ja hän kokee oikeutusta teoilleen ja puheilleen, koska ovat "tosi asioita kuulluista ja nähdyistä asioista". Oikeasti narsistin suusta ei kauheasti totuutta ulos tule, valehtelu on häikäilemätöntä ja häpeilemätöntä, moraali on todella vääristynyt ja ei kaihda rikkoa lakia päästääkseen päämääräänsä. Narsisti on se taitava hämmentäjä, joka saa ilmapiirin paikassa kuin paikassa sekaisin, narsisti tarvitsee hovinsa, joille kiillottaa omaa sädekehäänsä ja kilpeään, ja joille loata uhriaan - keinolla millä hyvänsä. On olemassa tahoja, jotka eivät hyväksy narsistin toimintaa ja näkevät tämän lävitse, mutta valitettavasti myös riittää niitä, joita narsisti vie kuin pässiä narussa ja syötetyt liukkaat valheet uppoavat kuin veitsi voihin.
Kävi kuitenkin miten kävi, niin hyvillä puhujan ja näyttelijän lahjoillaan narsisti voittaa yleisön puolelleen. Sillä narsistihan todentotta osaa puhua ja kirjoittaa, puhu puhu puhu niin paljon, että puhut ihmiset ympärilläsi pyörryksiin.
Tästä syystä suomalaisessa työelämässä voidaan niin pahoin ja tästä syystä narsistit ovat usein niitä, jotka menestyvät. Häikäilemättömyydellä. - NAR_psy_AS
Tässä ketjussa oli joku linkki, jossa oli taulukko mm. pskopaatin, narsistin, ja aspergerin eroista
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12067359 - täh.
Miten erottaa milloin narsistisen ihmisen käytös menee psykopatian puolelle? Onko äärimmäinen vaativuus ja armottomuus jo vähän psykopatiaan viittaavaa? Voiko normaalielämässä jotenkin toimiva ihminen olla narsisti joka on ajoittain melkein sadistinen? Mielestäni narsistivanhempani esiintuo ajoittain täysin piittaamatonta suhtautumista läheisiinsä, voi olla lähes täysin tunteeton ja armoton! Itse kärsin siitä erittäin pahoin psyykeoirein. Tai siis mitä koin lapsena ja nuorena.
- Narsisti
Yksi suurimmista eroista meidän narsistien ja psykopaattien välillä on, se että meillä narsuilla on surkea itsetunto, psykolla taas se on hyvä.
Psyko ei myöskään jahtaa eikä tarvitse narsistista lähdettä kuten me narsut tarvitsemme.
Ja yksi suuri ero on myös se, että meidän narsujen kanssa voi tulla toimeen ja meitä voi käsitellä, meilläkin on tunteet toisin kuin psykoilla. Meidän tarvitsee vain antaa uskoa olevamme sitä mitä haluamme olla eli ylempiarvoisia ja ihailtuja, tällöin emme tee yleensä pahaa. Psyko taas tekee pahaa jokatapauksessa, käsittelipä häntä miten hyvänsä.
Sadismista en osaa sanoa psykon osalta muuta kuin, että heille ei tuota mitään omantunnon tuskia kiduttaa ihmisiä hengiltä. En tiedä saavatko he siitä nautintoa vai eivät.
Itse kuitenkin olen täysin sadisti ja nautin toisten ihmisten kärsimyksistä ilkeä virne kasvoillani. Lähinnä siis henkisistä kärsimyksistä, jotka johtuvat siitä että heillä menee huonosti ja he ovat kohdanneet pahoja vastoinkäymisiä.En kuitenkaan haluaisi kiduttaa hengiltä muita kuin narsistisen loukkauksen tehneitä ja negalähteeksi osoittautuneita ihmisiä.
Me narsut voimme hyvin silloin kun toinen voi huonosti. Psykon hyvinvointiin ei toisen ihmisen tilanne juurikaan vaikuta. - Googlettaen
Psykopaatti on aina narsisti, mutta narsisti ei ole aina psykopaatti.
Googlettakaa asiaa tarvittaessa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain647556Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1242979- 1431813
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha651669Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1211501Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1711451- 1321182
- 78869
Kyriake=Kirkko
Kirkko, Kyriake Kirkko-sana tulee kreikankielen sanasta Kyriake=Herran omat, Kristuksen omaksi kastettujen suuri joukko47812- 53774