Kuolleiden puolesta rukoileminen on syntiä tai

En usko että mitään armoa on olemassa. Me joudumme kaikki Karman lain mukaan vastuuseen teoistamme tässä tai seuraavassa elämässä.
Yleensäkään vainajia ei saisi häiritä rukoilemalla, heidän tulee saada levätä ja olla rauhassa. Jos heillä on jotain asiaa he kyllä ottavat yhteyttä.

sielu kuolematon kirjoitti:

En usko että mitään armoa on olemassa. Me joudumme kaikki Karman lain mukaan vastuuseen teoistamme tässä tai seuraavassa elämässä.
Yleensäkään vainajia ei saisi häiritä rukoilemalla, heidän tulee saada levätä ja olla rauhassa. Jos heillä on jotain asiaa he kyllä ottavat yhteyttä.

Lue lisää

Ansaitsematonta armoa ei liene? Armon voisi ottaa pohdinnan kohteeksi. kristinuskossa armo sanaa käytetään kuin sloganina juurikaan miettimättä, millaista armo voisi olla.

Voiko armo olla ansaitsematonta?

Oletetaan että on tuollaista armoa. Jos annamme ansaitsematonta armoa, mitä siitä seuraa? Seuraako aina hyvää, vai seuraako se, että pahantekijä pääsee kuin koira veräjästä eikä opi?

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Ansaitsematonta armoa ei liene? Armon voisi ottaa pohdinnan kohteeksi. kristinuskossa armo sanaa käytetään kuin sloganina juurikaan miettimättä, millaista armo voisi olla.

Voiko armo olla ansaitsematonta?

Oletetaan että on tuollaista armoa. Jos annamme ansaitsematonta armoa, mitä siitä seuraa? Seuraako aina hyvää, vai seuraako se, että pahantekijä pääsee kuin koira veräjästä eikä opi?

Lue lisää

Aika imelää tuo Päivin juttu. Kristinusko julistaa myös syntien pois pyyhkimistä jeesuksen verellä mikä sekin on ihan naurettava dogmi. Sattumaa ei ole, olisihan aika julma sattuma jos syntyy afrikkaan pakolaisleirille kuoleman tautien ja kärpästen keskelle eikä tänne länsimaihin onnelliseen rakastavaan perheeseen yltäkylläisyyteen ja terveyteen. Ei, se on omien tekojen saama seuraus.

Kun henkilö kuolee ilman Jeesuksen sovitustyötä hän joutuu kadotukseen, jokaisen on tehtävä henkilökohtainen valinta. Siinä mielessä nuo kaavamaiset armohokemat ovat turhia.

Jh 12:48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi:

"Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni."

Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.

Pikavierailu hesassa oli järkyttävä kokemus. Tuolla ihmiset elävät kuin Sodomalaiset konsanaan.

Eräskin mies alkoi hipelöidä vieressä istuvaa miestä keskellä päivää rautatie aseman penkillä.

Ja tuntematon nainen tarjosi itseään kolme eri kertaa kun odotin Junaa.

Sakramentit eivät auta ketään, joten lopettakaa sössötys.

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Ansaitsematonta armoa ei liene? Armon voisi ottaa pohdinnan kohteeksi. kristinuskossa armo sanaa käytetään kuin sloganina juurikaan miettimättä, millaista armo voisi olla.

Voiko armo olla ansaitsematonta?

Oletetaan että on tuollaista armoa. Jos annamme ansaitsematonta armoa, mitä siitä seuraa? Seuraako aina hyvää, vai seuraako se, että pahantekijä pääsee kuin koira veräjästä eikä opi?

Lue lisää

Kristinuskon mukaan armo on aina ansaitsematonta. Tai paremmin sanottuna, armoa ei voi ansaita, sen voi vain ottaa lahjana vastaan. Voi ajatella, että armo merkitsee ansiotonta rakkautta minun osakseni.

Omalla tavallaan armon tekee vaikeaksi se, että se nimenomaan on ansaitsematonta. Ihmisissä on aika syvällä vastavuoroisuuden periaate. Jos saa jotain, pitäisi jotain pystyä tekemään myös vastineeksi. Mutta armon kohdalla se ei onnistu. Asiaa voi ajatella rakkauden kautta. Toisen ihmisen rakkautta ei pysty ostamaan tai ansaitsemaan (vaikka sitä usein yritetään). Rakkaus, kuten armokin, kohdistuu ihmiseen sellaisena kuin hän on.

Armo ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Ei ole ristiriidassa armon kanssa vaatia, että ihminen esimerkiksi tiedostaa ja ottaa vastuun teoistaan. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että ennen kuin ihminen kantaa vastuun teoistaan, hänen on vaikeaa ymmärtää mitä armo merkitsee.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kristinuskon mukaan armo on aina ansaitsematonta. Tai paremmin sanottuna, armoa ei voi ansaita, sen voi vain ottaa lahjana vastaan. Voi ajatella, että armo merkitsee ansiotonta rakkautta minun osakseni.

Omalla tavallaan armon tekee vaikeaksi se, että se nimenomaan on ansaitsematonta. Ihmisissä on aika syvällä vastavuoroisuuden periaate. Jos saa jotain, pitäisi jotain pystyä tekemään myös vastineeksi. Mutta armon kohdalla se ei onnistu. Asiaa voi ajatella rakkauden kautta. Toisen ihmisen rakkautta ei pysty ostamaan tai ansaitsemaan (vaikka sitä usein yritetään). Rakkaus, kuten armokin, kohdistuu ihmiseen sellaisena kuin hän on.

Armo ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Ei ole ristiriidassa armon kanssa vaatia, että ihminen esimerkiksi tiedostaa ja ottaa vastuun teoistaan. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että ennen kuin ihminen kantaa vastuun teoistaan, hänen on vaikeaa ymmärtää mitä armo merkitsee.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

no jos joku armahdetaan niin minkälaisen korvauksen uhri saa? Karman lain mukaan saamme ansoidemme mukaan, Mitä kylvät sitä niität. Jos joku on kohdellut toista osapuolta koko elämänsä huonosti ja hänet sitten joku armahtaa niin miten sorrettu osapuoli saa hyvitystä?Oletetaan että sorrettu on vaikkapa ateisti joka ei täten kuulu jumalan armon piiriin.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kristinuskon mukaan armo on aina ansaitsematonta. Tai paremmin sanottuna, armoa ei voi ansaita, sen voi vain ottaa lahjana vastaan. Voi ajatella, että armo merkitsee ansiotonta rakkautta minun osakseni.

Omalla tavallaan armon tekee vaikeaksi se, että se nimenomaan on ansaitsematonta. Ihmisissä on aika syvällä vastavuoroisuuden periaate. Jos saa jotain, pitäisi jotain pystyä tekemään myös vastineeksi. Mutta armon kohdalla se ei onnistu. Asiaa voi ajatella rakkauden kautta. Toisen ihmisen rakkautta ei pysty ostamaan tai ansaitsemaan (vaikka sitä usein yritetään). Rakkaus, kuten armokin, kohdistuu ihmiseen sellaisena kuin hän on.

Armo ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Ei ole ristiriidassa armon kanssa vaatia, että ihminen esimerkiksi tiedostaa ja ottaa vastuun teoistaan. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että ennen kuin ihminen kantaa vastuun teoistaan, hänen on vaikeaa ymmärtää mitä armo merkitsee.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Vilppu H.

Sinä edustat yhden elämän totuutta ja että siitä selvitäkseen tarvitaan mm. ansaitsematon armo?
Tätä en pysty pitämään johdonmukaisena, eikö yksi maallinen elämä ole tarpeeksi rankka...siis sinun näkemyksesi mukaan...miksi pitää vielä lisätä taakkaa?

Rakkaus ja toisista välittäminen on universaallinen totuus, ehkä kaikkein suurinta totuutta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kristinuskon mukaan armo on aina ansaitsematonta. Tai paremmin sanottuna, armoa ei voi ansaita, sen voi vain ottaa lahjana vastaan. Voi ajatella, että armo merkitsee ansiotonta rakkautta minun osakseni.

Omalla tavallaan armon tekee vaikeaksi se, että se nimenomaan on ansaitsematonta. Ihmisissä on aika syvällä vastavuoroisuuden periaate. Jos saa jotain, pitäisi jotain pystyä tekemään myös vastineeksi. Mutta armon kohdalla se ei onnistu. Asiaa voi ajatella rakkauden kautta. Toisen ihmisen rakkautta ei pysty ostamaan tai ansaitsemaan (vaikka sitä usein yritetään). Rakkaus, kuten armokin, kohdistuu ihmiseen sellaisena kuin hän on.

Armo ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Ei ole ristiriidassa armon kanssa vaatia, että ihminen esimerkiksi tiedostaa ja ottaa vastuun teoistaan. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että ennen kuin ihminen kantaa vastuun teoistaan, hänen on vaikeaa ymmärtää mitä armo merkitsee.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

"Asiaa voi ajatella rakkauden kautta. Toisen ihmisen rakkautta ei pysty ostamaan tai ansaitsemaan (vaikka sitä usein yritetään). Rakkaus, kuten armokin, kohdistuu ihmiseen sellaisena kuin hän on."

Joo. Tässä jotain samanlaista kuin mindfulnessin "hyväksyvässä läsnäolossa". Hyväksytään luonteenpiirteitä, joita meissä on, sellaisenaan. Koetaan tuntemuksia ja ajatuksia sellaisenaan kuin ne ilmaantuvat. Mindfulnessissa ei syyllistetä ajatuksista tai tunteista. Tämä kohdistuu ns. omaan itseen.

Hyväksyvää läsnäoloa voi laajentaa toisiinkin ihmisiin. Tämä on myös jonkinlaista armoa. Annetaan toisen olla selaisena kuin hän on arvottamatta hyväksi tai pahaksi. Toteamme, että hän saa olla sellainen kuin on. Juurensa mindfulness saa buddhalaisuudesta.

Vaikka hyväksymme ajatukset ja tunteet, se ei ole sellaista hyväksymistä, että pakoilisimme vastuuta tai ajattelisimme että minä tai toinen on lain ulkopuolella.

Taitaa olla niin, että tällaisen armollisuuden käsityksen kautta kohtaavat mm. kristinusko ja buddhalaisuus.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kristinuskon mukaan armo on aina ansaitsematonta. Tai paremmin sanottuna, armoa ei voi ansaita, sen voi vain ottaa lahjana vastaan. Voi ajatella, että armo merkitsee ansiotonta rakkautta minun osakseni.

Omalla tavallaan armon tekee vaikeaksi se, että se nimenomaan on ansaitsematonta. Ihmisissä on aika syvällä vastavuoroisuuden periaate. Jos saa jotain, pitäisi jotain pystyä tekemään myös vastineeksi. Mutta armon kohdalla se ei onnistu. Asiaa voi ajatella rakkauden kautta. Toisen ihmisen rakkautta ei pysty ostamaan tai ansaitsemaan (vaikka sitä usein yritetään). Rakkaus, kuten armokin, kohdistuu ihmiseen sellaisena kuin hän on.

Armo ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Ei ole ristiriidassa armon kanssa vaatia, että ihminen esimerkiksi tiedostaa ja ottaa vastuun teoistaan. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että ennen kuin ihminen kantaa vastuun teoistaan, hänen on vaikeaa ymmärtää mitä armo merkitsee.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Ahaa. Kristinuskossa on tämä tuomion käsite, eli syystä tulee myös seuraus niinkuin buddhalaisuudessa. Seuraus pukeutuu tuomio-sanan taakse. Buddhalaiset saattavat ajatella "viimeisen tuomion" syyn ja seurauksen lain muodossa. Että sitä mitä kylvämme, sitä myös niitämme. Tähän viittaa Raamattukin.

Samalla kummallakin suuntauksella on armollisuuden käsitys. Armo ja seuraukset.

Armoa (hyväksyvää läsnäoloa) ja vastuullisuutta (syystä tulee seuraus) pitäisikin varmaankin molempia valottaa, että tulee kokonaisempi näkemys.

sielu kuolematon kirjoitti:

no jos joku armahdetaan niin minkälaisen korvauksen uhri saa? Karman lain mukaan saamme ansoidemme mukaan, Mitä kylvät sitä niität. Jos joku on kohdellut toista osapuolta koko elämänsä huonosti ja hänet sitten joku armahtaa niin miten sorrettu osapuoli saa hyvitystä?Oletetaan että sorrettu on vaikkapa ateisti joka ei täten kuulu jumalan armon piiriin.

Lue lisää

Aika hauska, että riippuu siitä, miten armon tulkitsemme. Mitä armo tarkoittaa? Jos tulkitsemme armon armollisuudeksi, niin se ei kumoa sitä, että syystä voi tulla myös seuraus.

Sijaissovitus on kyllä jotain ihmeellistä, joka kaipaisi tarkennusta. Mihin sillä pyritään? Pyritäänkö sijaissovituksella siihen, että päästäisiin taas kuin koira veräjästä?

Mikä motiivi tuollaisen takana voisi olla?

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Ahaa. Kristinuskossa on tämä tuomion käsite, eli syystä tulee myös seuraus niinkuin buddhalaisuudessa. Seuraus pukeutuu tuomio-sanan taakse. Buddhalaiset saattavat ajatella "viimeisen tuomion" syyn ja seurauksen lain muodossa. Että sitä mitä kylvämme, sitä myös niitämme. Tähän viittaa Raamattukin.

Samalla kummallakin suuntauksella on armollisuuden käsitys. Armo ja seuraukset.

Armoa (hyväksyvää läsnäoloa) ja vastuullisuutta (syystä tulee seuraus) pitäisikin varmaankin molempia valottaa, että tulee kokonaisempi näkemys.

Lue lisää

teosofit sanovat että (viittauksesi viimeiseen tuomioon) että syntyminen on ikäänkuin tuomiopäivä. Sielu astuu lihaan ja joutuu taas karman vaikutuksen alaiseksi. Ennen asettumistaan sikiöön sielu katselee vanhemiaan ja tulevaa kotiaan.. Hän kokee sen tuomiopäivänä, hän saa tekojensa,himojensa, halujensa ja taipumuksiensa mukaiset elinolosuhteet karman lain mukaan.

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ kirjoitti:

Aika hauska, että riippuu siitä, miten armon tulkitsemme. Mitä armo tarkoittaa? Jos tulkitsemme armon armollisuudeksi, niin se ei kumoa sitä, että syystä voi tulla myös seuraus.

Sijaissovitus on kyllä jotain ihmeellistä, joka kaipaisi tarkennusta. Mihin sillä pyritään? Pyritäänkö sijaissovituksella siihen, että päästäisiin taas kuin koira veräjästä?

Mikä motiivi tuollaisen takana voisi olla?

Lue lisää

Kuten kirjoitinkin, armo tai armollisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Armon kääntöpuoli on se, että ihmisen pitäisi tunnustaa ja kantaa vastuu omista teoistaan. Ja jos todella kantaa vastuun teoistaan, se tarkoittaa oikeudenmukaisen rangaistuksen hyväksymistä itselleen. Armo ei ole takaportti, jolla yritetään päästä kuin koira veräjästä. Yhdessä kirkon synnintunnustuksista sanoitetaan tämä hyvin (nro 713):

(...) Me tunnustamme, että olemme voimattomat
katkaisemaan tuhon kierrettä.
Usein silloinkin kun tiedämme,
mitä elämän suojelemiseksi pitäisi tehdä,
me emme muuta suuntaa.

Me kulutamme yli kohtuuden
ja anastamme leivän tulevilta sukupolvilta,
joita meidän tulisi rakastaa kuin itseämme.
Ahneus ja välinpitämättömyys
riivaavat meitä joka päivä.

Isä, anna meille anteeksi.
Vapauta meidät tuhoavasta käyttäytymisestä
ja sytytä meissä rakkaus,
joka ohjaa oikeisiin tekoihin
kaikkia luotujasi kohtaan.

Siis, tunnustetaan, että on tehty ja eletty väärin ja otetaan siitä vastuu. Mutta tunnustetaan myös, että ei kyetä irtautumaan vääristä teoista. Ne ikään kuin sitovat meidät (Paavali totesi tähän liittyen hienosti, "en tee sitä hyvää mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo").

Armo on tie eteenpäin siitä umpikujasta, että omin voimin ei voi lopettaa tekemästä väärin. Silloin voi vedota vain siihen, että saisi anteeksi koska toinen on hyvä, ei siksi, että olisi itse jotenkin erinomainen.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kuten kirjoitinkin, armo tai armollisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Armon kääntöpuoli on se, että ihmisen pitäisi tunnustaa ja kantaa vastuu omista teoistaan. Ja jos todella kantaa vastuun teoistaan, se tarkoittaa oikeudenmukaisen rangaistuksen hyväksymistä itselleen. Armo ei ole takaportti, jolla yritetään päästä kuin koira veräjästä. Yhdessä kirkon synnintunnustuksista sanoitetaan tämä hyvin (nro 713):

(...) Me tunnustamme, että olemme voimattomat
katkaisemaan tuhon kierrettä.
Usein silloinkin kun tiedämme,
mitä elämän suojelemiseksi pitäisi tehdä,
me emme muuta suuntaa.

Me kulutamme yli kohtuuden
ja anastamme leivän tulevilta sukupolvilta,
joita meidän tulisi rakastaa kuin itseämme.
Ahneus ja välinpitämättömyys
riivaavat meitä joka päivä.

Isä, anna meille anteeksi.
Vapauta meidät tuhoavasta käyttäytymisestä
ja sytytä meissä rakkaus,
joka ohjaa oikeisiin tekoihin
kaikkia luotujasi kohtaan.

Siis, tunnustetaan, että on tehty ja eletty väärin ja otetaan siitä vastuu. Mutta tunnustetaan myös, että ei kyetä irtautumaan vääristä teoista. Ne ikään kuin sitovat meidät (Paavali totesi tähän liittyen hienosti, "en tee sitä hyvää mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo").

Armo on tie eteenpäin siitä umpikujasta, että omin voimin ei voi lopettaa tekemästä väärin. Silloin voi vedota vain siihen, että saisi anteeksi koska toinen on hyvä, ei siksi, että olisi itse jotenkin erinomainen.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Näitä ei armo peitä ja ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa! Siis tehkää parannus että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.

"Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kuten kirjoitinkin, armo tai armollisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Armon kääntöpuoli on se, että ihmisen pitäisi tunnustaa ja kantaa vastuu omista teoistaan. Ja jos todella kantaa vastuun teoistaan, se tarkoittaa oikeudenmukaisen rangaistuksen hyväksymistä itselleen. Armo ei ole takaportti, jolla yritetään päästä kuin koira veräjästä. Yhdessä kirkon synnintunnustuksista sanoitetaan tämä hyvin (nro 713):

(...) Me tunnustamme, että olemme voimattomat
katkaisemaan tuhon kierrettä.
Usein silloinkin kun tiedämme,
mitä elämän suojelemiseksi pitäisi tehdä,
me emme muuta suuntaa.

Me kulutamme yli kohtuuden
ja anastamme leivän tulevilta sukupolvilta,
joita meidän tulisi rakastaa kuin itseämme.
Ahneus ja välinpitämättömyys
riivaavat meitä joka päivä.

Isä, anna meille anteeksi.
Vapauta meidät tuhoavasta käyttäytymisestä
ja sytytä meissä rakkaus,
joka ohjaa oikeisiin tekoihin
kaikkia luotujasi kohtaan.

Siis, tunnustetaan, että on tehty ja eletty väärin ja otetaan siitä vastuu. Mutta tunnustetaan myös, että ei kyetä irtautumaan vääristä teoista. Ne ikään kuin sitovat meidät (Paavali totesi tähän liittyen hienosti, "en tee sitä hyvää mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo").

Armo on tie eteenpäin siitä umpikujasta, että omin voimin ei voi lopettaa tekemästä väärin. Silloin voi vedota vain siihen, että saisi anteeksi koska toinen on hyvä, ei siksi, että olisi itse jotenkin erinomainen.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

"Mutta tunnustetaan myös, että ei kyetä irtautumaan vääristä teoista."

Miten niin ei kyetä? Halutaanko elää vääryydessä? Ihminen kykenee kyllä muuttumaan kun panee toimeksi ja todella haluaa muutosta.

Ihminen ei ole maan matonen.

Tuli mieleen tähän liittyenm, että haluavatko kristityt muuttumattoman Jumalan sanan ja muuttumattoman elämän? Kristittyhän sinun mukaasi tunnustaa häpeämättömästi, ettei voi irtautua vääristä teoista.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kuten kirjoitinkin, armo tai armollisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Armon kääntöpuoli on se, että ihmisen pitäisi tunnustaa ja kantaa vastuu omista teoistaan. Ja jos todella kantaa vastuun teoistaan, se tarkoittaa oikeudenmukaisen rangaistuksen hyväksymistä itselleen. Armo ei ole takaportti, jolla yritetään päästä kuin koira veräjästä. Yhdessä kirkon synnintunnustuksista sanoitetaan tämä hyvin (nro 713):

(...) Me tunnustamme, että olemme voimattomat
katkaisemaan tuhon kierrettä.
Usein silloinkin kun tiedämme,
mitä elämän suojelemiseksi pitäisi tehdä,
me emme muuta suuntaa.

Me kulutamme yli kohtuuden
ja anastamme leivän tulevilta sukupolvilta,
joita meidän tulisi rakastaa kuin itseämme.
Ahneus ja välinpitämättömyys
riivaavat meitä joka päivä.

Isä, anna meille anteeksi.
Vapauta meidät tuhoavasta käyttäytymisestä
ja sytytä meissä rakkaus,
joka ohjaa oikeisiin tekoihin
kaikkia luotujasi kohtaan.

Siis, tunnustetaan, että on tehty ja eletty väärin ja otetaan siitä vastuu. Mutta tunnustetaan myös, että ei kyetä irtautumaan vääristä teoista. Ne ikään kuin sitovat meidät (Paavali totesi tähän liittyen hienosti, "en tee sitä hyvää mitä tahdon, vaan sitä pahaa mitä en tahdo").

Armo on tie eteenpäin siitä umpikujasta, että omin voimin ei voi lopettaa tekemästä väärin. Silloin voi vedota vain siihen, että saisi anteeksi koska toinen on hyvä, ei siksi, että olisi itse jotenkin erinomainen.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

Kysyn kuinka kirkon pappien eläkerahasto on sijoittaa eläkerahojaan ulkolaisiin sijoitus kohteisiin, kun raamatun sana ohjeistaa meidän ajattelemaan ja toimimaan sen maan parhaaksi jossa asumme ja elämme.

Eikä siinä kaikki tuo kirkon eläkerahaston salkusta löytyy YDINASE teollisuudenkin osakkeita.

Jumalan armo taitaa teillä olla turha slougan

onko näin kirjoitti:

Kysyn kuinka kirkon pappien eläkerahasto on sijoittaa eläkerahojaan ulkolaisiin sijoitus kohteisiin, kun raamatun sana ohjeistaa meidän ajattelemaan ja toimimaan sen maan parhaaksi jossa asumme ja elämme.

Eikä siinä kaikki tuo kirkon eläkerahaston salkusta löytyy YDINASE teollisuudenkin osakkeita.

Jumalan armo taitaa teillä olla turha slougan

Lue lisää

YDINASEen kehittämiseen käytetyt kirkon pappien eläkerahasto salkku kertoo, että lut. kirkko tekee tahallaan syntiä, joten kirkon puheet ovat lähinnä armo höpinää.

Kerropa esimerkki, mikä on Jumalan sanaa, eikä kirkkoslangia.

Israelissahan on eniten väestön lukumäärään nähden homoseksuaaleja. Tel Aviv on homojen mekka. Hebrealaisten jumalan ansiotako?