oma kokemus rintojenpiennysleikkauksesta

muotoiltiinko sun rinnat myös? jäikö arpia?

Vastapainoksi tälle aloitukselle haluan tuoda vähän erilaista näkökulmaa. Olen käsittänyt, että yleensä rintojen pienennysleikkaus sujuu ongelmitta ja paraneminen on suht nopeaa. Mutta niitä komplikaatioitakin voi olla, vaikka ne prosentit pieniltä tuntuvatkin.

Itselläni on menossa päivä 6 leikkauksen jälkeen. Lähtökoko oli 65H, rinnoista lähti yhteensä n. 600 g. Täytin julkisen puolen leikkaukseen vaadittavat mittakriteerit rimaa hipoen, henkiset ja fyysiset vaivat leikiten, mutta operaationi oli suhteellisesti aika pieni verrattuna niihin tapauksiin, joilta voidaan poistaa kolmekin kiloa yhteensä tavaraa.

Leikkaus oli klo 12 ja sujui ongelmitta. Nukuin yön sairaalassa ja kotiuduin seuraavana päivänä klo 12. Nukutuksen jäljiltä pahoinvointia oli, kuitenkin enimmäkseen ällötystä. Toiset ilmeisesti oksentelevatkin. Klo 15 leikkausta seuraavana päivänä pystyin syömään ilman ällötystä. Yritin ottaa päivä hyvin rauhallisesti, mutta päädyin lopulta heti seuraavana yönä takaisin sairaalaan, sillä leikkausompeleet toisen rinnan sisällä rätkähtivät, kun istuin ruahassa telkkaria katsomassa. Vuosin verta sisäisesti niin pahasti, että rinta turposi lähes kolminkertaiseksi toiseen rintaan nähden ja pyörryin matkalla sairalaan heikotuksesta. Näyn olevan myös sitä tyyppiä, joihin kertyy kudosnestettä suht runsaasti. Toki osa turvotuksesta johtuu niistä muutamista tippapusseista, joita sairaalassa uusintareissun aikana minuun upotettiin, sekä tietenkin itse leikkauksesta. Punkteeraamaan kuitenkin joudutaan, sen verran runsaasti nestettä kerääntyy. Tällä hetkellä en oikein uskalla tehdä muuta kuin maata, sillä pelkään uutta repeämistä.

Haavojen suhteen sen sijaan paraneminen sujuu todella hyvin. Haavat eivät ole eritelleet ja teippejä katsoen kaikki näyttää siistiltä. Haavapolilla käyn perjantaina, jossa tulee eteen myös ensimmäinen punktio. Katsotaan, mitä haavapolin tädit sanovat. Kipuja on lähinnä turvonneilla alueilla, ja satunnaisia pistelyitä siellä täällä. Verisuonet ja hermoradat varmaan etsivät uusia reittejä. Molemmat nännitkin toimivat, vaikka toisessa ei tällä hetkellä ole tuntoa. Ehkä sekin vielä palautuu, ainakin se reagoi.

Halusin vain tuoda esille sen, että leikkaus ei mene aina helposti ja kivuttomasti, vaikka sitä usein kuulee netissä ihmisiltä. Leikkausta pohtiessa täytyy varautua myös siihen, että komplikaatioita voi tulla. Leikkauksen ja toipumisen sujuminen on niin ihmisestä kiinni. Täytyy silti sanoa, että vaikka oma alkutieni pienempien rintojen kanssa on ollut kuhmurainen, niin menisin uudestaan. Ero on huomattava ja olo nyt jo helpottunut, vaatteiden löytäminen on varmasti helpompaa puhumattakaan nyt liikkumisesta! Katsotaan, millaisia mutkia matkan varrella vielä tulee - olenhan vasta ensimmäisellä toipumisviikolla ;). Eiköhän tämä tästä kunnolla vielä iloksi muutu!

Blogia pidän osoitteessa pikkukaksonen.blogspot.fi, jos jotakuta kiinnostaa.