Naistutkimus evoluution näkökulmasta?

Tuollaisella asenteella ei alan opiskelija varmastikaan paranna pillunsaantimahdollisuuksiaan, vaikka se biologinen ykköstarve onkin :-)

hih. kirjoitti:

Tuollaisella asenteella ei alan opiskelija varmastikaan paranna pillunsaantimahdollisuuksiaan, vaikka se biologinen ykköstarve onkin :-)

Pillun saanti kiihkofeministiltä on kuin housuunsa kusisi. Hetken voi lämmittää...

RepeRuutikallo kirjoitti:

Pillun saanti kiihkofeministiltä on kuin housuunsa kusisi. Hetken voi lämmittää...

Näin se Repe näyttää taas todelliset misogyynin kasvonsa. Kanssakeskustelijoitakin nimittelee neideiksi.

Uusmaterialismi? Miksi noita typerä uus-termejä pitää aina keksiä?

kekek-kekek kirjoitti:

Uusmaterialismi? Miksi noita typerä uus-termejä pitää aina keksiä?

"Miksi noita typerä uus-termejä pitää aina keksiä?"

Tjaa, et taida olla muuta lueskellut kuin tätä palstaa ja Tieteen (sarja)kuvalehteä. Vaikka "uusateismia" käyttävätkin ainoastaan kristityt pölvästit, ei siitä voida vetää yleisiä johtopäätöksiä.

Materialistiset teoriat nimittäin filosofiassa juontuvat 1600-luvulta ja käsittelevät lähinnä objektin ominaisuuksia ja materian toimijuutta.

Yhteiskunta, niin kuin voit ehkä kuvitella, on hitusen muuttunut sittemmin. Uusmaterialistit fundeeraavat luonnon ja kulttuurin modernia suhdetta, vaikkapa jo mainittua "biologisen" ja "sosiaalisen" ruumiin jännitettä.

Typeräähän moinen pelleily tietenkin on - eikä yhtään miesmäistä. Lueskelen tässä avovaimolta (feministi) saatua Gilles Deleuzen (filosofi) kirjaa, jossa tuo ranskalainen tyhjäntoimittaja toteaa mm. seuraavaa:

"Filosofia on aina käsitteiden keksimistä. En ole koskaan piitannut metafysiikan ylittämisestä tai filosofian kuolemasta. Filosofialla on tehtävä, käsitteiden luominen, joka pysyy täydellisen ajankohtaisena."

Kristityn pölvästin ja ranskalaisen filosofin ero lienee siinä, että toinen kykenee perustelemaan käsitteistönsä ja toinen ei. Muitakin eroja löytynee.

silverjew kirjoitti:

"Miksi noita typerä uus-termejä pitää aina keksiä?"

Tjaa, et taida olla muuta lueskellut kuin tätä palstaa ja Tieteen (sarja)kuvalehteä. Vaikka "uusateismia" käyttävätkin ainoastaan kristityt pölvästit, ei siitä voida vetää yleisiä johtopäätöksiä.

Materialistiset teoriat nimittäin filosofiassa juontuvat 1600-luvulta ja käsittelevät lähinnä objektin ominaisuuksia ja materian toimijuutta.

Yhteiskunta, niin kuin voit ehkä kuvitella, on hitusen muuttunut sittemmin. Uusmaterialistit fundeeraavat luonnon ja kulttuurin modernia suhdetta, vaikkapa jo mainittua "biologisen" ja "sosiaalisen" ruumiin jännitettä.

Typeräähän moinen pelleily tietenkin on - eikä yhtään miesmäistä. Lueskelen tässä avovaimolta (feministi) saatua Gilles Deleuzen (filosofi) kirjaa, jossa tuo ranskalainen tyhjäntoimittaja toteaa mm. seuraavaa:

"Filosofia on aina käsitteiden keksimistä. En ole koskaan piitannut metafysiikan ylittämisestä tai filosofian kuolemasta. Filosofialla on tehtävä, käsitteiden luominen, joka pysyy täydellisen ajankohtaisena."

Kristityn pölvästin ja ranskalaisen filosofin ero lienee siinä, että toinen kykenee perustelemaan käsitteistönsä ja toinen ei. Muitakin eroja löytynee.

Lue lisää

Yritän seuraavassa valaista suppeasti joitakin näkökulmia naistutkimuksen tieteellisyyteen tai epätieteellisyyteen.

Miehillä ja naisilla on sukupuolittunut kokemus maailmasta. Esimerkiksi naistutkijalla "Päivi" ja miestutkijalla "Paavo" on erilainen kokemus maailmasta. Päivi on herkkä loukkaantumaan härskeistä vitseistä. Jos hän kuulee sanan ”pinppi”, hän menee pois tolaltaan. Paavo tyypillisenä miehenä rakastaa härskejä vitsejä: niitä kuulee aivan liian harvoin. Jos mies pyytää Päiviä kahville, niin Päivi kokee sen seksuaalisena häirintänä: ”Tuo mies pitää minua iljettävän halunsa objektina, lihakimpaleena”. Paavoa ei kukaan nainen pyydä ja kahville ja jos pyytäisi, Paavo olisi onnesta mykkänä. Päivillä ja Paavolla on siten erilainen sukupuolittunut kokemus maailmasta. Päivi kokee alati seksuaalista häirintää ja hän alkaakin työstää aiheesta väitöskirjaa. Paavo ei ole kokenut minkäänlaista häirintää; hän ei edes voi tutkia sellaista, minkä olemassaoloa hän ei ole havainnut.

Tieteellisen tutkimuksen taustalla on aina jokin ideologia. Tutkimus on tutkijoiden harjoittamaa käytännön toimintaa, jonka he perustelevat itselleen tärkeillä arvoilla. Naistutkija Päivin tärkeä arvo on oikeus elää turvassa seksuaaliselta häirinnältä, mikä ohjaakin hänen tutkimustaan. Se antaa Päiville sukupuolittuneet silmälasit tarkastella maailmaa. Ideologinen suuntautuminen maailmaan ei sinällään ole osoitus epätieteellisyydestä, koska se on väistämättä mukana yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

Mikä naistutkimuksessa sitten on epätieteellistä? Eräs epätieteellinen piirre ilmenee naistutkimuksen opetuksessa, joka pitää sisällään feminististä propagandaa ja indoktrinaatiota. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ei ole hyväksyttävää, että naistutkimus esittelee vain feministiseen ideologiaan sopivia tutkimustuloksia. Kun itse kävin (joitakin vuosia sitten) naistutkimuksen johdantoluennoilla, tasapuolisesta tiedosta ei ollut tietoakaan. Väkivaltaluennot toistivat väitettä miehistä väkivallan tekijöinä ja politiikan luennoista kävi ilmi, että naisilla ei ollut politiikassa mikään asia hyvin. Muut luennot olivat neutraalimpia, mutta miesten ongelmien ja miesnäkökulmaisten lähteiden näkökulma loisti poissaolollaan. Kapean ideologisen näkökulman opettaminen ei täytä tieteen kriteerejä, jos tarkoituksena on valottaa sukupuolijärjestelmän toimintaa kokonaisuudessaan.

Toinen ongelma piilee naistutkimuksen tuottamassa kirjallisuudessa, joka väittää kelpaavansa oppikirjamateriaaliksi sukupuolijärjestelmästä. Esimerkiksi uusi Käsikirja sukupuoleen mainostaa sopivansa ”yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja lukioiden oppimateriaaliksi kaikille sukupuolen, vallan ja seksuaalisuuden yhteyksistä kiinnostuneille.” Kirjan sisältö on kuitenkin feminististä propagandaa, josta miesnäkökulma puuttuu lähes kokonaan. Kirjassa on noin 30 naiskirjoittajaa ja yksi mieskirjoittaja, profeministinen miestutkija Arto Jokinen. Jokinen (s. 128) määrittelee artikkelinsa aluksi, mikä on mies:
”Miehillä viitataan henkilöihin, jotka identifioituvat miehen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kategoriaan. Useimmat näistä henkilöistä omaavat tietyn fyysis-anatomisen hahmon - niin sanotun miehen ruumiin, mutta eivät kaikki.”
Jos kuitenkin tarkkoja ollaan, miehenä oleminen ei ole kiinni vain siitä, kuka identifioituu mieheksi. Kyllä pöksyistäkin pitää löytyä jotakin.

Tämän naistutkimuksen tieteellisyyttä käsittelevän bloggauksen kommenttiosastolla naistutkija Anna Moring huomauttaa aiheellisesti, että kritisoidakseen naistutkimusta pitää myös lukea naistutkimusta, mitä harva kriitikko on tehnyt. Jotta tässä blogissa ei sorruttaisi samaan virheeseen, tarkastelen seuraavaksi muutamia naistutkijoiden tuotoksia. Ensimmäinen teksti on peräisi naistutkimuksen professori Kaarina Kailolta:
Ydinongelmana on myös luonnonherruusajattelu, miesten omistuskulttuuri, jossa luontoa, naisia, lapsia ja muita "alamaisiksi" asetettuja kohteita kohdellaan oman minän jatkeena (kielteisen, suorastaan perverssin symbioosin tai yhteenkuuluvuuden ilmenemismuotona). Onkin paljastavaa rinnastaa naisiin kohdistuva kotiväkivalta (n. 40% naisista kokee sitä Suomessa!) sekä ns. "aavistushakkuut". Löytyy tapauksia, joissa maanomistajat, jotka pelkäävät alueittensa joutuvan suojelukohteiksi mieluummin tuhoavat ne kuin suovat ulkopuolisten pääsevän nauttimaan niistä. Samoin jotkut miehet surmaavat omat lapsensa ja partnerinsa juuri hetkellä, jolloin pelkäävät menettävänsä ne toiselle - hekin ovat näin tavallaan "omaisuutensa" "aavistustuhoajia."

Tutkija...jatkuu kirjoitti:

Yritän seuraavassa valaista suppeasti joitakin näkökulmia naistutkimuksen tieteellisyyteen tai epätieteellisyyteen.

Miehillä ja naisilla on sukupuolittunut kokemus maailmasta. Esimerkiksi naistutkijalla "Päivi" ja miestutkijalla "Paavo" on erilainen kokemus maailmasta. Päivi on herkkä loukkaantumaan härskeistä vitseistä. Jos hän kuulee sanan ”pinppi”, hän menee pois tolaltaan. Paavo tyypillisenä miehenä rakastaa härskejä vitsejä: niitä kuulee aivan liian harvoin. Jos mies pyytää Päiviä kahville, niin Päivi kokee sen seksuaalisena häirintänä: ”Tuo mies pitää minua iljettävän halunsa objektina, lihakimpaleena”. Paavoa ei kukaan nainen pyydä ja kahville ja jos pyytäisi, Paavo olisi onnesta mykkänä. Päivillä ja Paavolla on siten erilainen sukupuolittunut kokemus maailmasta. Päivi kokee alati seksuaalista häirintää ja hän alkaakin työstää aiheesta väitöskirjaa. Paavo ei ole kokenut minkäänlaista häirintää; hän ei edes voi tutkia sellaista, minkä olemassaoloa hän ei ole havainnut.

Tieteellisen tutkimuksen taustalla on aina jokin ideologia. Tutkimus on tutkijoiden harjoittamaa käytännön toimintaa, jonka he perustelevat itselleen tärkeillä arvoilla. Naistutkija Päivin tärkeä arvo on oikeus elää turvassa seksuaaliselta häirinnältä, mikä ohjaakin hänen tutkimustaan. Se antaa Päiville sukupuolittuneet silmälasit tarkastella maailmaa. Ideologinen suuntautuminen maailmaan ei sinällään ole osoitus epätieteellisyydestä, koska se on väistämättä mukana yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

Mikä naistutkimuksessa sitten on epätieteellistä? Eräs epätieteellinen piirre ilmenee naistutkimuksen opetuksessa, joka pitää sisällään feminististä propagandaa ja indoktrinaatiota. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ei ole hyväksyttävää, että naistutkimus esittelee vain feministiseen ideologiaan sopivia tutkimustuloksia. Kun itse kävin (joitakin vuosia sitten) naistutkimuksen johdantoluennoilla, tasapuolisesta tiedosta ei ollut tietoakaan. Väkivaltaluennot toistivat väitettä miehistä väkivallan tekijöinä ja politiikan luennoista kävi ilmi, että naisilla ei ollut politiikassa mikään asia hyvin. Muut luennot olivat neutraalimpia, mutta miesten ongelmien ja miesnäkökulmaisten lähteiden näkökulma loisti poissaolollaan. Kapean ideologisen näkökulman opettaminen ei täytä tieteen kriteerejä, jos tarkoituksena on valottaa sukupuolijärjestelmän toimintaa kokonaisuudessaan.

Toinen ongelma piilee naistutkimuksen tuottamassa kirjallisuudessa, joka väittää kelpaavansa oppikirjamateriaaliksi sukupuolijärjestelmästä. Esimerkiksi uusi Käsikirja sukupuoleen mainostaa sopivansa ”yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja lukioiden oppimateriaaliksi kaikille sukupuolen, vallan ja seksuaalisuuden yhteyksistä kiinnostuneille.” Kirjan sisältö on kuitenkin feminististä propagandaa, josta miesnäkökulma puuttuu lähes kokonaan. Kirjassa on noin 30 naiskirjoittajaa ja yksi mieskirjoittaja, profeministinen miestutkija Arto Jokinen. Jokinen (s. 128) määrittelee artikkelinsa aluksi, mikä on mies:
”Miehillä viitataan henkilöihin, jotka identifioituvat miehen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kategoriaan. Useimmat näistä henkilöistä omaavat tietyn fyysis-anatomisen hahmon - niin sanotun miehen ruumiin, mutta eivät kaikki.”
Jos kuitenkin tarkkoja ollaan, miehenä oleminen ei ole kiinni vain siitä, kuka identifioituu mieheksi. Kyllä pöksyistäkin pitää löytyä jotakin.

Tämän naistutkimuksen tieteellisyyttä käsittelevän bloggauksen kommenttiosastolla naistutkija Anna Moring huomauttaa aiheellisesti, että kritisoidakseen naistutkimusta pitää myös lukea naistutkimusta, mitä harva kriitikko on tehnyt. Jotta tässä blogissa ei sorruttaisi samaan virheeseen, tarkastelen seuraavaksi muutamia naistutkijoiden tuotoksia. Ensimmäinen teksti on peräisi naistutkimuksen professori Kaarina Kailolta:
Ydinongelmana on myös luonnonherruusajattelu, miesten omistuskulttuuri, jossa luontoa, naisia, lapsia ja muita "alamaisiksi" asetettuja kohteita kohdellaan oman minän jatkeena (kielteisen, suorastaan perverssin symbioosin tai yhteenkuuluvuuden ilmenemismuotona). Onkin paljastavaa rinnastaa naisiin kohdistuva kotiväkivalta (n. 40% naisista kokee sitä Suomessa!) sekä ns. "aavistushakkuut". Löytyy tapauksia, joissa maanomistajat, jotka pelkäävät alueittensa joutuvan suojelukohteiksi mieluummin tuhoavat ne kuin suovat ulkopuolisten pääsevän nauttimaan niistä. Samoin jotkut miehet surmaavat omat lapsensa ja partnerinsa juuri hetkellä, jolloin pelkäävät menettävänsä ne toiselle - hekin ovat näin tavallaan "omaisuutensa" "aavistustuhoajia."

Lue lisää

Tutkimissani tarinoissa naisista ja karhuista cree-, mohawk-, delaware-, bella bella -, ojibway-, abenaki- ja tlinglitintiaanien, inuitien, suomalaisten, norjalaisten, saamelaisten, evenkien ja muiden pohjoiseuraasian kansojen parissa, karhu vie (ryöstää, viettelee) metsään eksyneen naisen pesäänsä synnyttämään puolikarvaisia, puoli-inhimillisiä lapsia - ja vain elelemään karhusulhasen kyljessä. Useimmissa taruissa naisen veljet lopulta tulevat "pelastamaan" sisarensa karhun luolasta, ja tuovat sisarensa takaisin miesjohtoiseen yhteiskuntaan. Toisaalta hyvin monissa nykyisinkin kerrotuissa tarinoissa nainen tappaa häntä hakemaan tulleet veljet mieluummin kuin lähtee pois karhusulhasensa karvaisesta sylistä, tai sitten tarina loppuu ennen kuin mitään patriarkaalista pelastuspartiota ilmaantuu.
Hmmph. Parempi kun en sano mitään. Vuoden 2008 paras naistutkimuksen gradu -palkinto meni teokselle "Minäkin olen täällä löyhkäämässä": Etnisyyden ja ruumiillisuuden representaatiot Veronica Pimenoffin romaanissa Maa ilman vettä, josta löytyy mm. seuraava lainaus:
Kristiinan himo sammakoihin on tulkittavissa allegoriaksi sille, kuinka jotkut länsimaiset toimijat pyrkivät taloudelliseen hyötyyn, vaikka se merkitsisi muiden mannerten luonnonvarojen riistämistä. (s.57)
Pia Livia Hekanaho tarkastelee väitöskirjassaan ”...queer-teoreettisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta ranskalaisen kirjailijan Marguerite Yourcenarin (1903-1987) teoksia. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sukupuolen ja heteroseksuaalisesta normista "poikkeavan" seksuaalisuuden rakentumista teosten kerronnassa.” Tutkimuksen kohde ei vaikuta kovin epätieteelliseltä. En kuitenkaan ymmärrä, mitä hyötyä (tai haittaa) moisesta tutkimuksesta on kenellekään. Kirjallisuudentutkijoilta pitäisi muutenkin kieltää sukupuolentutkimus, koska he kuvittelevat kaiken olevan representaatiota.

Miksi miestutkimus sitten olisi tieteellisempää kuin naistutkimus? Onhan totta, että minullakin on sukupuolittunut näkökulma maailmaan, jossa miesten ongelmat korostuvat. Omalta osaltani miestutkimus on kuitenkin tieteellisempää ainakin siten, että olen lukenut hyllymetrin feminististä kirjallisuutta ja perehtynyt feministisiin teorioihin. Olen tutustunut laajasti myös naisten tasa-arvo-ongelmiin. Jos minä pitäisin kurssin sukupuolijärjestelmästä, niin kykenisin esittämään sekä nais- että miesnäkökulmia aiheeseen. Jos minun pitäisi toimittaa käsikirja sukupuolijärjestelmästä, niin en kehtaisi kasata sitä pelkästään miesasiamiesten propagandakirjoituksista, vaan valottaisin sukupuolijärjestelmää eri näkökulmista käsin. Se olisi tieteellisempää kuin yksisilmäisen propagandan opettaminen. Yksittäinen tutkija voi toki keskittyä naisiin tai miehiin, mutta jos väitetään sukupuolijärjestelmän kokonaisuudesta jotakin, on otettava mukaan useita eri näkökulmia yhden ideologisen näkökulman sijaan.

silverjew kirjoitti:

"Miksi noita typerä uus-termejä pitää aina keksiä?"

Tjaa, et taida olla muuta lueskellut kuin tätä palstaa ja Tieteen (sarja)kuvalehteä. Vaikka "uusateismia" käyttävätkin ainoastaan kristityt pölvästit, ei siitä voida vetää yleisiä johtopäätöksiä.

Materialistiset teoriat nimittäin filosofiassa juontuvat 1600-luvulta ja käsittelevät lähinnä objektin ominaisuuksia ja materian toimijuutta.

Yhteiskunta, niin kuin voit ehkä kuvitella, on hitusen muuttunut sittemmin. Uusmaterialistit fundeeraavat luonnon ja kulttuurin modernia suhdetta, vaikkapa jo mainittua "biologisen" ja "sosiaalisen" ruumiin jännitettä.

Typeräähän moinen pelleily tietenkin on - eikä yhtään miesmäistä. Lueskelen tässä avovaimolta (feministi) saatua Gilles Deleuzen (filosofi) kirjaa, jossa tuo ranskalainen tyhjäntoimittaja toteaa mm. seuraavaa:

"Filosofia on aina käsitteiden keksimistä. En ole koskaan piitannut metafysiikan ylittämisestä tai filosofian kuolemasta. Filosofialla on tehtävä, käsitteiden luominen, joka pysyy täydellisen ajankohtaisena."

Kristityn pölvästin ja ranskalaisen filosofin ero lienee siinä, että toinen kykenee perustelemaan käsitteistönsä ja toinen ei. Muitakin eroja löytynee.

Lue lisää

Filosofian uusroskuudesta ja vanharoskuudesta sain mainion käsityksen vasta luettuani Bertrand Russellin klassikon "Länsimaisen filosofian historia".

tutkija. kirjoitti:

Tutkimissani tarinoissa naisista ja karhuista cree-, mohawk-, delaware-, bella bella -, ojibway-, abenaki- ja tlinglitintiaanien, inuitien, suomalaisten, norjalaisten, saamelaisten, evenkien ja muiden pohjoiseuraasian kansojen parissa, karhu vie (ryöstää, viettelee) metsään eksyneen naisen pesäänsä synnyttämään puolikarvaisia, puoli-inhimillisiä lapsia - ja vain elelemään karhusulhasen kyljessä. Useimmissa taruissa naisen veljet lopulta tulevat "pelastamaan" sisarensa karhun luolasta, ja tuovat sisarensa takaisin miesjohtoiseen yhteiskuntaan. Toisaalta hyvin monissa nykyisinkin kerrotuissa tarinoissa nainen tappaa häntä hakemaan tulleet veljet mieluummin kuin lähtee pois karhusulhasensa karvaisesta sylistä, tai sitten tarina loppuu ennen kuin mitään patriarkaalista pelastuspartiota ilmaantuu.
Hmmph. Parempi kun en sano mitään. Vuoden 2008 paras naistutkimuksen gradu -palkinto meni teokselle "Minäkin olen täällä löyhkäämässä": Etnisyyden ja ruumiillisuuden representaatiot Veronica Pimenoffin romaanissa Maa ilman vettä, josta löytyy mm. seuraava lainaus:
Kristiinan himo sammakoihin on tulkittavissa allegoriaksi sille, kuinka jotkut länsimaiset toimijat pyrkivät taloudelliseen hyötyyn, vaikka se merkitsisi muiden mannerten luonnonvarojen riistämistä. (s.57)
Pia Livia Hekanaho tarkastelee väitöskirjassaan ”...queer-teoreettisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta ranskalaisen kirjailijan Marguerite Yourcenarin (1903-1987) teoksia. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sukupuolen ja heteroseksuaalisesta normista "poikkeavan" seksuaalisuuden rakentumista teosten kerronnassa.” Tutkimuksen kohde ei vaikuta kovin epätieteelliseltä. En kuitenkaan ymmärrä, mitä hyötyä (tai haittaa) moisesta tutkimuksesta on kenellekään. Kirjallisuudentutkijoilta pitäisi muutenkin kieltää sukupuolentutkimus, koska he kuvittelevat kaiken olevan representaatiota.

Miksi miestutkimus sitten olisi tieteellisempää kuin naistutkimus? Onhan totta, että minullakin on sukupuolittunut näkökulma maailmaan, jossa miesten ongelmat korostuvat. Omalta osaltani miestutkimus on kuitenkin tieteellisempää ainakin siten, että olen lukenut hyllymetrin feminististä kirjallisuutta ja perehtynyt feministisiin teorioihin. Olen tutustunut laajasti myös naisten tasa-arvo-ongelmiin. Jos minä pitäisin kurssin sukupuolijärjestelmästä, niin kykenisin esittämään sekä nais- että miesnäkökulmia aiheeseen. Jos minun pitäisi toimittaa käsikirja sukupuolijärjestelmästä, niin en kehtaisi kasata sitä pelkästään miesasiamiesten propagandakirjoituksista, vaan valottaisin sukupuolijärjestelmää eri näkökulmista käsin. Se olisi tieteellisempää kuin yksisilmäisen propagandan opettaminen. Yksittäinen tutkija voi toki keskittyä naisiin tai miehiin, mutta jos väitetään sukupuolijärjestelmän kokonaisuudesta jotakin, on otettava mukaan useita eri näkökulmia yhden ideologisen näkökulman sijaan.

Lue lisää

http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/30219-naistutkimuksen-tieteellisyydesta

Olet siis joko Henry Laasanen tai copy-pastetrolli. Henry Laasanen voi siis olla palstan copy-pastetrolli.

Mutta opettele poika silti linkittämään.

kekek-kekek kirjoitti:

Filosofian uusroskuudesta ja vanharoskuudesta sain mainion käsityksen vasta luettuani Bertrand Russellin klassikon "Länsimaisen filosofian historia".

No juu, en nyt aivan tosissani epäillyt lukeneisuuttasi. Seuraan toki palstaa ja tunnen vakikirjoittajat enemmän tai vähemmän.

On kuitenkin fakta, että naistutkimusta epäillään aika kevein eväin. Harvemmin kuulee Suomen historiantutkimusta tai kansatiedettä arvosteltavan siitä, että näiden tutkijat ovat suomalaisia. Kansatiede erityisesti on alunperin puhtaasti poliittinen projekti.

Toinen asia kokonaan on "naisten seksuaalisesta vallasta" kärsivät miespolot. Siitä tunteesta näyttävät ammentavan sekä konservatiivikristityt että kaikenmaailman tieteellä elämöivät puuhastelijat.

Virpi Salmesta voidaan olla monta mieltä, mutta tämä kirjoitus naurattaa aina.

"Laasasen tutkimukset heiluvat jossakin scifikäsikirjoitusten ja Timo T.A. Mikkosen blogikirjoitusten välimaastossa"

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Mikä sua vaivaa Henry/1135260449297

silverjew kirjoitti:

No juu, en nyt aivan tosissani epäillyt lukeneisuuttasi. Seuraan toki palstaa ja tunnen vakikirjoittajat enemmän tai vähemmän.

On kuitenkin fakta, että naistutkimusta epäillään aika kevein eväin. Harvemmin kuulee Suomen historiantutkimusta tai kansatiedettä arvosteltavan siitä, että näiden tutkijat ovat suomalaisia. Kansatiede erityisesti on alunperin puhtaasti poliittinen projekti.

Toinen asia kokonaan on "naisten seksuaalisesta vallasta" kärsivät miespolot. Siitä tunteesta näyttävät ammentavan sekä konservatiivikristityt että kaikenmaailman tieteellä elämöivät puuhastelijat.

Virpi Salmesta voidaan olla monta mieltä, mutta tämä kirjoitus naurattaa aina.

"Laasasen tutkimukset heiluvat jossakin scifikäsikirjoitusten ja Timo T.A. Mikkosen blogikirjoitusten välimaastossa"

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Mikä sua vaivaa Henry/1135260449297

Lue lisää

Jonkinlaista monomaniaa tuo hra Laasanen näyttäisi kyllä kirjoitustensa perusteella potevan.

silverjew kirjoitti:

No juu, en nyt aivan tosissani epäillyt lukeneisuuttasi. Seuraan toki palstaa ja tunnen vakikirjoittajat enemmän tai vähemmän.

On kuitenkin fakta, että naistutkimusta epäillään aika kevein eväin. Harvemmin kuulee Suomen historiantutkimusta tai kansatiedettä arvosteltavan siitä, että näiden tutkijat ovat suomalaisia. Kansatiede erityisesti on alunperin puhtaasti poliittinen projekti.

Toinen asia kokonaan on "naisten seksuaalisesta vallasta" kärsivät miespolot. Siitä tunteesta näyttävät ammentavan sekä konservatiivikristityt että kaikenmaailman tieteellä elämöivät puuhastelijat.

Virpi Salmesta voidaan olla monta mieltä, mutta tämä kirjoitus naurattaa aina.

"Laasasen tutkimukset heiluvat jossakin scifikäsikirjoitusten ja Timo T.A. Mikkosen blogikirjoitusten välimaastossa"

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Mikä sua vaivaa Henry/1135260449297

Lue lisää

>Kansatiede erityisesti on alunperin puhtaasti poliittinen projekti.

Juu. Kustaa Vilkunan naama mustavalkotelkkarissa jätti pienen pojan sieluun lähtemättömät arvet...

silverjew kirjoitti:

No juu, en nyt aivan tosissani epäillyt lukeneisuuttasi. Seuraan toki palstaa ja tunnen vakikirjoittajat enemmän tai vähemmän.

On kuitenkin fakta, että naistutkimusta epäillään aika kevein eväin. Harvemmin kuulee Suomen historiantutkimusta tai kansatiedettä arvosteltavan siitä, että näiden tutkijat ovat suomalaisia. Kansatiede erityisesti on alunperin puhtaasti poliittinen projekti.

Toinen asia kokonaan on "naisten seksuaalisesta vallasta" kärsivät miespolot. Siitä tunteesta näyttävät ammentavan sekä konservatiivikristityt että kaikenmaailman tieteellä elämöivät puuhastelijat.

Virpi Salmesta voidaan olla monta mieltä, mutta tämä kirjoitus naurattaa aina.

"Laasasen tutkimukset heiluvat jossakin scifikäsikirjoitusten ja Timo T.A. Mikkosen blogikirjoitusten välimaastossa"

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Mikä sua vaivaa Henry/1135260449297

Lue lisää

Yhtälailla on fakta, että naistutkimuksessa on ollut paljonkin kritisoitavaa. Eikä naistutkimusta epäillä siksi, että sitä tekisivät naiset, vaan siksi, että sen toimintatavat, perustelut ja johtopäätökset ovat arvostelijoiden mukaan puutteellisia.

Kun tutkimuksen pohjana on aate, ovat tuloksetkin aatteellisia. Kun kaikkia vaikuttavia tekijöitä (kuten biologia) ei oteta huomioon, ovat tuloksetkin vääristyneitä. Tuo ei siis koske kaikkea naistutkimusta, mutta sitä feministiseen ideologiaan nojaavaa ja biologian sivuuttavaan osaa kyllä.

Arvostelijoiden leimaaminen "tieteellä elämöiviksi puuhastelijoiksi" tai naisten seksuaalisesta vallasta kärsiviksi" on jotensakin epätoivoista. Arvostelijoiden joukossa kun on ensinnäkin runsaasti naisia, myös naistutkimuksen pioneereja, ja noihin "puuhastelijoihin" kuuluu melkoinen joukko erittäin ansioituneita tiedeväkeä. Suomessakin.

Kestäkää kritiikki kuin mies - tai painukaa vittuun yliopistosta.

illuminatus kirjoitti:

Yhtälailla on fakta, että naistutkimuksessa on ollut paljonkin kritisoitavaa. Eikä naistutkimusta epäillä siksi, että sitä tekisivät naiset, vaan siksi, että sen toimintatavat, perustelut ja johtopäätökset ovat arvostelijoiden mukaan puutteellisia.

Kun tutkimuksen pohjana on aate, ovat tuloksetkin aatteellisia. Kun kaikkia vaikuttavia tekijöitä (kuten biologia) ei oteta huomioon, ovat tuloksetkin vääristyneitä. Tuo ei siis koske kaikkea naistutkimusta, mutta sitä feministiseen ideologiaan nojaavaa ja biologian sivuuttavaan osaa kyllä.

Arvostelijoiden leimaaminen "tieteellä elämöiviksi puuhastelijoiksi" tai naisten seksuaalisesta vallasta kärsiviksi" on jotensakin epätoivoista. Arvostelijoiden joukossa kun on ensinnäkin runsaasti naisia, myös naistutkimuksen pioneereja, ja noihin "puuhastelijoihin" kuuluu melkoinen joukko erittäin ansioituneita tiedeväkeä. Suomessakin.

Kestäkää kritiikki kuin mies - tai painukaa vittuun yliopistosta.

Lue lisää

"Kestäkää kritiikki kuin mies - tai painukaa vittuun yliopistosta."

Aha, nyt on epäselvää pitäisikö itkeä vai nauraa. Minä olen valkoinen heteromies ja kansainvälisen politiikan tutkija. Olen kylläkin siinä onnellisessa asemassa, että avovaimoni puuhastelee taide- ja naistutkimuksen parissa. Niin kuin teki myös edellinen naisystäväni.

Kysyin juuri avovaimoltani syytä, miksi minua on näin siunattu. Ilmeisesti olen "komea, sivistynyt ja isomunainen". No, kaikki on tietenkin suhteellista :)

Voitaneen varmaan todeta, että kaikkien tieteenalojen sisällä käydään keskustelua siitä, mikä milloinkin on "hyvää" tai "huonoa" tutkimusta. Minun ei kuitenkaan tarvitse kuin kävellä kotikirjahyllylle, silmäillä hiukan, ja löytää biologiaa hyödyntävä naistutkijan teos. Se on tämä:

https://cup.columbia.edu/book/978-0-231-14518-3/chaos-territory-art

"Through this framework, which knits together the theories of Charles Darwin, Henri Bergson, Gilles Deleuze, Félix Guattari, and Jakob von Uexküll, we are able to grasp art's deep animal lineage."

Olet muutenkin hiukan ristiriitainen kun sanot, ettei naistutkimusta arvostella siitä, että sitä tekevät naiset, vaan siitä, että se on aatteellista. Ketkäs muut niitä aatteita kantavat kuin yksilöt eli feministit.

"Tieteellä elämöiviksi puuhastelijoiksi" ja "naisten seksuaalisesta vallasta kärsiviksi" leimasin lähinnä Laasasen kaltaisia "runkkareita", jos (kun) et sattunut huomaamaan.

silverjew kirjoitti:

"Kestäkää kritiikki kuin mies - tai painukaa vittuun yliopistosta."

Aha, nyt on epäselvää pitäisikö itkeä vai nauraa. Minä olen valkoinen heteromies ja kansainvälisen politiikan tutkija. Olen kylläkin siinä onnellisessa asemassa, että avovaimoni puuhastelee taide- ja naistutkimuksen parissa. Niin kuin teki myös edellinen naisystäväni.

Kysyin juuri avovaimoltani syytä, miksi minua on näin siunattu. Ilmeisesti olen "komea, sivistynyt ja isomunainen". No, kaikki on tietenkin suhteellista :)

Voitaneen varmaan todeta, että kaikkien tieteenalojen sisällä käydään keskustelua siitä, mikä milloinkin on "hyvää" tai "huonoa" tutkimusta. Minun ei kuitenkaan tarvitse kuin kävellä kotikirjahyllylle, silmäillä hiukan, ja löytää biologiaa hyödyntävä naistutkijan teos. Se on tämä:

https://cup.columbia.edu/book/978-0-231-14518-3/chaos-territory-art

"Through this framework, which knits together the theories of Charles Darwin, Henri Bergson, Gilles Deleuze, Félix Guattari, and Jakob von Uexküll, we are able to grasp art's deep animal lineage."

Olet muutenkin hiukan ristiriitainen kun sanot, ettei naistutkimusta arvostella siitä, että sitä tekevät naiset, vaan siitä, että se on aatteellista. Ketkäs muut niitä aatteita kantavat kuin yksilöt eli feministit.

"Tieteellä elämöiviksi puuhastelijoiksi" ja "naisten seksuaalisesta vallasta kärsiviksi" leimasin lähinnä Laasasen kaltaisia "runkkareita", jos (kun) et sattunut huomaamaan.

Lue lisää

Niin, naistutkimusta ei siis arvostella tekijöidensä genitaalialueen perusteella, vaan naistutkimuksen feministisestä teleologiasta ja luonnontieteiden sivuuttamisesta johtuen.

Tietenkin tieteenalojen sisällä käydään jatkuvasti keskustelua hyvän tieteen kriteereistä, mutta naistutkimus on tuota kritiikkiä saanut erityisen laajasti. Se on saanut sitä paitsi oman tieteenalansa sisältä niin myös poikkeuksellisen laajasti sen ulkopuolelta. Ja se on kritiikkinsä myös ansainnut. Osa naistutkimuksesta on pseudotiedettä ja pseudotieteen paikka ei ole yliopistossa.

Vetoamalla Laasaseen ei voi paeta siltä kritiikiltä, jota ovat esittäneet esim. Ilkka Niiniluoto, Sara Heinämaa tai vaikka Jukka Hankamäki.

illuminatus kirjoitti:

Niin, naistutkimusta ei siis arvostella tekijöidensä genitaalialueen perusteella, vaan naistutkimuksen feministisestä teleologiasta ja luonnontieteiden sivuuttamisesta johtuen.

Tietenkin tieteenalojen sisällä käydään jatkuvasti keskustelua hyvän tieteen kriteereistä, mutta naistutkimus on tuota kritiikkiä saanut erityisen laajasti. Se on saanut sitä paitsi oman tieteenalansa sisältä niin myös poikkeuksellisen laajasti sen ulkopuolelta. Ja se on kritiikkinsä myös ansainnut. Osa naistutkimuksesta on pseudotiedettä ja pseudotieteen paikka ei ole yliopistossa.

Vetoamalla Laasaseen ei voi paeta siltä kritiikiltä, jota ovat esittäneet esim. Ilkka Niiniluoto, Sara Heinämaa tai vaikka Jukka Hankamäki.

Lue lisää

"Osa naistutkimuksesta on pseudotiedettä ja pseudotieteen paikka ei ole yliopistossa."

Tunnut suhtautuvan ei-ihan-yksinkertaiseen demarkaatio-ongelmaan vähän tunteenomaisesti. Kannattaisiko keskittyä niihin yksittäisiin tutkimuksiin tai tutkijoihin, joiden "paikka ei ole yliopistossa", tieteenalan leimaamisen sijaan.

Niin kuin olen tuonut esiin, naistutkimus tieteenalana ei selvästikään sivuuta luonnontieteitä. En kylläkään ole ihan varma, miksi kaiken humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen pitäisi ottaa luonnontieteet huomioon. Pitääkö kirjallisuustieteenkin soveltaa biologiaa?

Tietenkin naistutkimus voi olla arvolatautunutta. Niin ovat myös jo mainitut kansallinen historiantutkimus, kansatiede sekä omat suosikit teologia ja taloustiede.

Humanistinen ja osin yhteiskuntatieteellinen tutkimus on enemmän tulkinnallista kuin luonnontieteet, mikä sekään ei ole täysin aatevapaata. Aatehistoria osoittaa tämän.

Siksi on erikoista, että akateemisenkin maailman sisällä vielä esiintyy uskoa tieteen objektiivisuuteen. Olisikohan tässä suomalaisen maisterikoulutuksen terävöittämisen paikka.

silverjew kirjoitti:

"Osa naistutkimuksesta on pseudotiedettä ja pseudotieteen paikka ei ole yliopistossa."

Tunnut suhtautuvan ei-ihan-yksinkertaiseen demarkaatio-ongelmaan vähän tunteenomaisesti. Kannattaisiko keskittyä niihin yksittäisiin tutkimuksiin tai tutkijoihin, joiden "paikka ei ole yliopistossa", tieteenalan leimaamisen sijaan.

Niin kuin olen tuonut esiin, naistutkimus tieteenalana ei selvästikään sivuuta luonnontieteitä. En kylläkään ole ihan varma, miksi kaiken humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen pitäisi ottaa luonnontieteet huomioon. Pitääkö kirjallisuustieteenkin soveltaa biologiaa?

Tietenkin naistutkimus voi olla arvolatautunutta. Niin ovat myös jo mainitut kansallinen historiantutkimus, kansatiede sekä omat suosikit teologia ja taloustiede.

Humanistinen ja osin yhteiskuntatieteellinen tutkimus on enemmän tulkinnallista kuin luonnontieteet, mikä sekään ei ole täysin aatevapaata. Aatehistoria osoittaa tämän.

Siksi on erikoista, että akateemisenkin maailman sisällä vielä esiintyy uskoa tieteen objektiivisuuteen. Olisikohan tässä suomalaisen maisterikoulutuksen terävöittämisen paikka.

Lue lisää

Pseudotieteille on tyypillistä hakeutua demarkaatiokriteerien taakse, kun todellinen substanssi ei riitä.

Sanoin jo ensimmäisessä viestissäni, että osa naistutkimuksesta on asiallista ja biologian huomioonottavaa, ja sanoin jopa tilanteen olevan tuossa suhteessa nykyisin paremman kuin takavuosina.

Sepä ei vaan tarkoita, etteikö naistutkimuksella tieteenalana olisi aivan poikkeuksellisia uskottavuusongelmia. Syytön minä siihen olen, että nuo ongelmat leimaavat koko tieteenalan: itse ovat pesänsä lianneet.

illuminatus kirjoitti:

Pseudotieteille on tyypillistä hakeutua demarkaatiokriteerien taakse, kun todellinen substanssi ei riitä.

Sanoin jo ensimmäisessä viestissäni, että osa naistutkimuksesta on asiallista ja biologian huomioonottavaa, ja sanoin jopa tilanteen olevan tuossa suhteessa nykyisin paremman kuin takavuosina.

Sepä ei vaan tarkoita, etteikö naistutkimuksella tieteenalana olisi aivan poikkeuksellisia uskottavuusongelmia. Syytön minä siihen olen, että nuo ongelmat leimaavat koko tieteenalan: itse ovat pesänsä lianneet.

Lue lisää

No joo, asiasta ei tarvitse sen enempää jankata. Naistutkimusta on kuitenkin paljon erilaista; humanistista, yhteiskuntatieteellistä, teoreettista, empiiristä, konkreettista, taiteentutkimista ja niin pois päin.

On hämmentävää yksinkertaistamista väittää, että "pesä on liattu". Mitä tulee uskottavuusongelmiin, niin rahoittajien suhteen sellaista ei näytä olevan.

"Naistutkimuksen kansainvälisessä arvioinnissa vuonna 2001 kartoitettiin naistutkimuksen rahoitustilanne tapauskohtaisesti, ja todettiin naistutkijoiden pärjäävät hyvin kilpailussa ulkopuolisessa rahoituksessa."

http://www.aka.fi/fi/T/Kysytyt-kysymykset/Onko-naistutkimus-tieteenala-vai-ideologia/

Se että tällaista keskustelua käydään naistutkimuksen eikä esimerkiksi kansatieteen kohdalla, kielii ennakkoluuloista. Vittuun toivottelu on vähän samaa asiaa.

silverjew kirjoitti:

No juu, en nyt aivan tosissani epäillyt lukeneisuuttasi. Seuraan toki palstaa ja tunnen vakikirjoittajat enemmän tai vähemmän.

On kuitenkin fakta, että naistutkimusta epäillään aika kevein eväin. Harvemmin kuulee Suomen historiantutkimusta tai kansatiedettä arvosteltavan siitä, että näiden tutkijat ovat suomalaisia. Kansatiede erityisesti on alunperin puhtaasti poliittinen projekti.

Toinen asia kokonaan on "naisten seksuaalisesta vallasta" kärsivät miespolot. Siitä tunteesta näyttävät ammentavan sekä konservatiivikristityt että kaikenmaailman tieteellä elämöivät puuhastelijat.

Virpi Salmesta voidaan olla monta mieltä, mutta tämä kirjoitus naurattaa aina.

"Laasasen tutkimukset heiluvat jossakin scifikäsikirjoitusten ja Timo T.A. Mikkosen blogikirjoitusten välimaastossa"

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Mikä sua vaivaa Henry/1135260449297

Lue lisää

"Toinen asia kokonaan on "naisten seksuaalisesta vallasta" kärsivät miespolot."

Eihän naisten seksuaalinen valta ole mikään mielipideasia, vaan ihan objektiivisesti todettavissa oleva homma. Keskivertomies on tutkimusten mukaan vähemmän seksuaalisesti haluttava kuin 95% naisista, joten väkisinkin syntyy valta-riippuvuussuhde.

Varmaan siksi koska se on mahdotonta.

Olen tutkinut naisia intohimoisesti ja monin tekniikoin jo kymmenien vuosien ajan, enkä vieläkään ymmärrä heistä juuri mitään.

RepeRuutikallo kirjoitti:

Varmaan siksi koska se on mahdotonta.

Olen tutkinut naisia intohimoisesti ja monin tekniikoin jo kymmenien vuosien ajan, enkä vieläkään ymmärrä heistä juuri mitään.

Lue lisää

Miks Repe peukutat aina omat kommenttis? Ei ole mahdollista että aina joku tykkäis muutaman sekunnin päästä sun viestistä.

RepeRuutikallo kirjoitti:

Varmaan siksi koska se on mahdotonta.

Olen tutkinut naisia intohimoisesti ja monin tekniikoin jo kymmenien vuosien ajan, enkä vieläkään ymmärrä heistä juuri mitään.

Lue lisää

Parempi tuokin kuin veden tutkiminen. Täytyy pidättää epämukavan pitkään henkeä, kun siihen oikein syventyy.

noloa kirjoitti:

Miks Repe peukutat aina omat kommenttis? Ei ole mahdollista että aina joku tykkäis muutaman sekunnin päästä sun viestistä.

repe-neiti niin tykkää itsestään, minkäs sille voi kun vielä säännöt sallii.

evoluutio=uskonto kirjoitti:

repe-neiti niin tykkää itsestään, minkäs sille voi kun vielä säännöt sallii.

On kyllä totta että en pidä itseäni kreationistien tapaan kurjana paskiaisena, joka kuitenkin yhtä aikaa julmaan ja rakastavaan mielikuvitusolentoon uskomalla voi muka taianomaisesti nousta kaikkia muita paremmaksi.

Palstakretuja ja kaltaisiasi tekokretuja seurattuani en tykkää itsestäni ainakaan vähempää kuin ennen. On hienoa olla järjissään ja kaikin puolin kohtuuden sekä tolkun ystävä.