Kertokaapa ihan rehellisesti :)
Pilaako lapsen hankkiminen parisuhteen?
Lapsivaiei?
43
2175
Vastaukset
- Pilailija
Ei vaan liian moni haluaa parisuhteeseen vain saadakseen lapsia. Kun ne on tehty, voi siitä "ihan kivasta" puolisosta ottaa eron ja etsiä elämän suurta rakkautta.
- kaksi puolta
Kyllä pilaa jos molemmat osapuolet eivät ole valmiita vanhemmiksi ja valmiita pistämään omia menoja kakkossijalle. Kun kaverit ja baari vie, ei siitä niin vaan ryhdytä koti-isukiksi. Näin käy valitettavan monelle parille, että toiselle osapuolelle jätetään kodinhoito ja itse jatketaan huoletonta "perheetöntä" elämää kodin ulkopuolella.
Mutta riippuu myös siitä mitä itse haluaa, minä halusin lapsen vaikka miehen valmiudesta isyyteen en ollutkaan aivan varma. Parisuhde on enää farssi, mutta rakastan lastani yli kaiken ja olen onnellinen että hän on olemassa.
Miehiä tulee ja menee, lapsi on eri asia ja ainakin minulla tärkeysjärjestyksessä numero yksi.- 19 + 6
"Kyllä pilaa jos molemmat osapuolet eivät ole valmiita vanhemmiksi ja valmiita pistämään omia menoja kakkossijalle."
Päinvastoin. Lapset pilaavat parisuhteen, jos molemmat osapuolet ovat valmiita vanhemmiksi ja valmiita pistämään omia menoja kakkossijalle.
Toisin sanoen lasten tarkoituskin on "pilata" parisuhde. Parisuhde on johdatusta perheeseen. Parisuhteen keskus on kuhertelua ja onnea. Perheessä lapset imevät vanhempiensa elinvoiman.
"Miehiä tulee ja menee, lapsi on eri asia ja ainakin minulla tärkeysjärjestyksessä numero yksi."
Juuri tuota tarkoitan. - kokemus-k
19 + 6 kirjoitti:
"Kyllä pilaa jos molemmat osapuolet eivät ole valmiita vanhemmiksi ja valmiita pistämään omia menoja kakkossijalle."
Päinvastoin. Lapset pilaavat parisuhteen, jos molemmat osapuolet ovat valmiita vanhemmiksi ja valmiita pistämään omia menoja kakkossijalle.
Toisin sanoen lasten tarkoituskin on "pilata" parisuhde. Parisuhde on johdatusta perheeseen. Parisuhteen keskus on kuhertelua ja onnea. Perheessä lapset imevät vanhempiensa elinvoiman.
"Miehiä tulee ja menee, lapsi on eri asia ja ainakin minulla tärkeysjärjestyksessä numero yksi."
Juuri tuota tarkoitan.""Miehiä tulee ja menee, lapsi on eri asia ja ainakin minulla tärkeysjärjestyksessä numero yksi."
Juuri tuota tarkoitan"
Eikö se mies sitten kuulukaan siihen perheeseen? - Anonyymi
Ilmankos sinulla eivät pysy ne miehet, kun pistät kersan niiden edelle. Ei kukaan itseään arvostava sellaista katsele.
- 70 / 66
Ainakaan meillä ei pilannut! Elimme suunnitelmien mukaan ensimmäiset 3-vuotta matkustellen, eläen vilkasta sosiaalista elämää ja varmistellen keskinäistä yhteen sopivuuttamme.
Hankimme lapset suunnitellusti lyhyin väliajoin tietäen etukäteen tenavien aiheuttaman muutoksen elämäämme.
Talous meni tiukalle ja sosiaalinen elämä surkastui.
Raskausajat ja tenavien syntymät olivat tunnetäyteistä aikaa.
Kasvatusperiaatteissa ja toteutuksessa olimme täysin yksituumaisia.
Elämä ilman lapsia olisi ollut jotenkin "tyhjää" ja varsinkin nyt se olisi tarpeettoman tuntuista.- Hakkere
Lapsilla siis täytetään tyhjyys? Eikö tyhjyyttä voi täyttää elämällä omaa elämää, kokemalla ja kokeilemalla ja löytämällä lopulta oma sisäinen rauha?
- alinaalina
Hakkere kirjoitti:
Lapsilla siis täytetään tyhjyys? Eikö tyhjyyttä voi täyttää elämällä omaa elämää, kokemalla ja kokeilemalla ja löytämällä lopulta oma sisäinen rauha?
Joillekin perheen perustaminen on elämän ykköstavoitteita, mikä on aivan luonnollista.
- StillYoung
alinaalina kirjoitti:
Joillekin perheen perustaminen on elämän ykköstavoitteita, mikä on aivan luonnollista.
Miksi se on ykköstavoite? Kukaan ei oikein koskaan kerro miksi haluaa perheen, sitä pidetään niin itsestäänselvänä. Kerro sinä miksi.
- 70 / 66
Hakkere kirjoitti:
Lapsilla siis täytetään tyhjyys? Eikö tyhjyyttä voi täyttää elämällä omaa elämää, kokemalla ja kokeilemalla ja löytämällä lopulta oma sisäinen rauha?
Jos satuit lukemaan ymmärryksellä niin lienee selvinnyt, ettei kyse ollut tyhjyyden täyttämisestä vaan lisäsisällön ja sellaisena täydellisemmän hankkiminsesta.
Kyllä nyt 70 / 66v vaiheessa seuraavilla sukupolvilla on oma merkityksensä ajatellessa elämän sisältöä ja tarkoitusta.
En oletakaan nuorten pintaliitäjien tajuavan sitä!
Olen muissa yhteyksissä kertonut levottomina poikamieskiertolaisvuosina saaneeni siitä elämästä kyllikseni ja niiden jälkeen hakeneeni vakiintuneempaa elämäntapaa.
Vakiinnuttuani jatkoimme liitelyä 3-vuotta.
Sen jälkeen olemme liidelleet ja liitelemme edelleen hieman toisissa merkeissä.
Oma tukintani sinun "sisäisestä rauhastasi" = apatia. - Family man
StillYoung kirjoitti:
Miksi se on ykköstavoite? Kukaan ei oikein koskaan kerro miksi haluaa perheen, sitä pidetään niin itsestäänselvänä. Kerro sinä miksi.
Eihän se kaikille olekaan ja jos ei ole, ei perhettä tulisi perustaakaan Jos et itse tunne tarvetta/halua perustaa perhettä/hankkia lapsia, on turha sitä sinulle selittää. (Tämä ei suinkaan silti tarkoita, että olisit jotenkin "huonompi")
- rouvaskainen45
Hakkere kirjoitti:
Lapsilla siis täytetään tyhjyys? Eikö tyhjyyttä voi täyttää elämällä omaa elämää, kokemalla ja kokeilemalla ja löytämällä lopulta oma sisäinen rauha?
Oletettavasti näin kysyy vain ihminen jolla ei ole lapsia eikä mitään käsitystä asiasta? Omalta kohdalta elän rikasta, täyteläistä elämää antoisan työn ja antoisten harrastusten merkeissä, hyvän kumppanin kanssa ja meidän lapset ovat vain vielä lisäbonus siihen kaikkeen rikkauteen jota omassa elämässäni koen! Lapseton ei sitä lausetta tajua, miten tyhjää elämä olisi ilman lapsia - vaikkakin olisi miten tuhat rautaa tulessa työssä, vapaa-ajalla ja kaikessa mahdollisessa. Sen tajuaa vain ihminen jolla on lapsia ja joka osaa olla niistä kiitollinen ja onnellinen (onneksi kai useampi sentään näin osaa olla!).
- Family man
70 / 66 kirjoitti:
Jos satuit lukemaan ymmärryksellä niin lienee selvinnyt, ettei kyse ollut tyhjyyden täyttämisestä vaan lisäsisällön ja sellaisena täydellisemmän hankkiminsesta.
Kyllä nyt 70 / 66v vaiheessa seuraavilla sukupolvilla on oma merkityksensä ajatellessa elämän sisältöä ja tarkoitusta.
En oletakaan nuorten pintaliitäjien tajuavan sitä!
Olen muissa yhteyksissä kertonut levottomina poikamieskiertolaisvuosina saaneeni siitä elämästä kyllikseni ja niiden jälkeen hakeneeni vakiintuneempaa elämäntapaa.
Vakiinnuttuani jatkoimme liitelyä 3-vuotta.
Sen jälkeen olemme liidelleet ja liitelemme edelleen hieman toisissa merkeissä.
Oma tukintani sinun "sisäisestä rauhastasi" = apatia.Tuntuuhan tuo "kantapään kautta" opittu "sisäinen rauha" hieman väkinäiseltä kasitteeltä, yhtä hyvin kuin "löydetty" onnellisuuskin.
Eipä toisaalta lapset poissulje mahdollisuutta saavuttaa sisäistä rauhaa, pikemminkin he antavat jopa paremman mahdollisuuden siihen. - ymmärrystä kaikille
StillYoung kirjoitti:
Miksi se on ykköstavoite? Kukaan ei oikein koskaan kerro miksi haluaa perheen, sitä pidetään niin itsestäänselvänä. Kerro sinä miksi.
Ei se ole kaikilla sitä, ei ole minullakaan koskaan ollut. Mutta annetaan toki ihmisten rauhassa ratkaista tuo suuri kysymys haluamallaan tavalla.
- mies 28v
StillYoung kirjoitti:
Miksi se on ykköstavoite? Kukaan ei oikein koskaan kerro miksi haluaa perheen, sitä pidetään niin itsestäänselvänä. Kerro sinä miksi.
Niin, se miksi itse haluan lapsia on koska koen sen jotenkin omakseni ja luontevaksi osaksi elämääni.Näin ajatuksen tasolla haluan olla hyvä vanhempi jollekkin lapselle/lapsille, se on jonkinlainen tarve. Itse saisin myös elämään energiaa pientenlasten jutuista, jotka repivät aikuisen realistisesta maailmasta irti ja olisihan se myös hienoa seurata miten lapsi kehittyy sekä kasvaa.
- lapsi on valinta
mies 28v kirjoitti:
Niin, se miksi itse haluan lapsia on koska koen sen jotenkin omakseni ja luontevaksi osaksi elämääni.Näin ajatuksen tasolla haluan olla hyvä vanhempi jollekkin lapselle/lapsille, se on jonkinlainen tarve. Itse saisin myös elämään energiaa pientenlasten jutuista, jotka repivät aikuisen realistisesta maailmasta irti ja olisihan se myös hienoa seurata miten lapsi kehittyy sekä kasvaa.
Lapselta saa rakkautta ja sellasta löytää itsestään mistä voi olla ylpeä.
- bhjbjh
Family man kirjoitti:
Tuntuuhan tuo "kantapään kautta" opittu "sisäinen rauha" hieman väkinäiseltä kasitteeltä, yhtä hyvin kuin "löydetty" onnellisuuskin.
Eipä toisaalta lapset poissulje mahdollisuutta saavuttaa sisäistä rauhaa, pikemminkin he antavat jopa paremman mahdollisuuden siihen.Siis oliko tässä nyt muita vaihtoehtoja kuin syntyä jonain valmiina jeesuksena ettei menisi väkinäiseksi.... Ja kuinka hirvittävä kohtalo olisi elää tällä pallolla sen 70-80 vuotta ilman että tapahtuu yhtään mitään. Koska sisäiset rauhat olisi saavutettu ja onni löydetty jo syntymässä ihan ilman kantapäitä ja ihminen olisi täysin valmis eikä millekään kehitykselle olisi mitään tarvetta.
- riippuu parisuhteest
Ensimmäinen avioliittoni kyllä tyssäsi juuri lapsen tuloon. Mies ei ilmeisesti sitten kuitenkaan ollut valmis isäksi. Hän ikään kuin ajautui perheen ulkopuolelle osaamatta integroitua uuteen perhekuvioon. Hän alkoi olla koko ajan poissa ja nalkuttaa ja lopulta otti toisen naisen. Olimme molemmat jo yli 30 v ja olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta. Mutta parisuhteen takia en olisi valinnut lapsettomuutta. Nyt odotan lasta uuden aviomieheni kanssa ja tällä kertaa toivon, että lapsen tulo vain lujittaa suhdettamme ja perhettämme. Avioliittomme on paljon tuoreempi kuin ensimmäisen mieheni kanssa lapsen tullessa. Tällä kertaa äitiysneuvolassa on kiinnitetty huomiota siihen, että on tärkeä integroida myös lapsen isä perheeseen ja lapsen hoitoon. Hänet huomioidaan jatkuvasti keskusteluissa ja hänelle on kerrottu (ja minulle), miten mies voi olla osa äiti-vauva -suhdetta ja osallistua vauva-arkeen.
- mies pilasi
Meillä taisi pilata. Mies tuli mustasukkaiseksi vauvan saamasta huomiosta, eikä osallistunut mitenkään lapsen hoitoon, kun oli vain kateellinen ja katkera tälle.
Tilanne paheni vuosien saatossa, katkeruus painui syvemmälle miehen mieleen. Miehestä tuli siis ihan eri ihminen, kuin ennen lasta, eikä paluuta entiseen enää ollut. Miehestä tuli todella narsistinen ja itsekäs, niinpä oli pakko erota.
Toisaalta en tiedä, olisiko mies muutenkin muuttunut itsekkääksi siaksi vuosien varrella, että oli lopulta vain hyvä, että lapsen myötä selvisi, mikä mies on miehiään. Lapsi oikeastaan siis pelasti minut sairaalta suhteelta, ja mies ja hänen käytöshäiriönsä pilasi suhteemme.- 16 + 7
Saattaa olla, että miehesi oli k*sipää -- se on yleinen luonteenpiirre.
Mutta et sinäkään anna itsestäsi kovin ylevää kuvaa. Miehelläsi oli kaikki syy järkyttyä ja katkeroitua lapsesta. Lapsi tuhoaa miehen elämästä kaiken kivan vuosikausiksi. Mies ei selvästikään ollut valmis kärsimään osaansa niin kuin miehen kuuluu, mutta luulisi sinun pystyvän vähän eläytymään toisen kurjuuteen.
Epäilemättä miehen rintamapako on aiheuttanut sinullekin syytä katkeruuteen. Mutta toisin kuin miehesi sinä näytät saaneen paljon myönteistä elämääsi lapsestasi. - Justaskingg
16 + 7 kirjoitti:
Saattaa olla, että miehesi oli k*sipää -- se on yleinen luonteenpiirre.
Mutta et sinäkään anna itsestäsi kovin ylevää kuvaa. Miehelläsi oli kaikki syy järkyttyä ja katkeroitua lapsesta. Lapsi tuhoaa miehen elämästä kaiken kivan vuosikausiksi. Mies ei selvästikään ollut valmis kärsimään osaansa niin kuin miehen kuuluu, mutta luulisi sinun pystyvän vähän eläytymään toisen kurjuuteen.
Epäilemättä miehen rintamapako on aiheuttanut sinullekin syytä katkeruuteen. Mutta toisin kuin miehesi sinä näytät saaneen paljon myönteistä elämääsi lapsestasi."Lapsi tuhoaa miehen elämästä kaiken kiva vuosikausiksi". Voisiko joku avata tätä lausetta? Miten se lapsi ihan konkreettisesti pilaa miehen elämän?
- mies pilasi
16 + 7 kirjoitti:
Saattaa olla, että miehesi oli k*sipää -- se on yleinen luonteenpiirre.
Mutta et sinäkään anna itsestäsi kovin ylevää kuvaa. Miehelläsi oli kaikki syy järkyttyä ja katkeroitua lapsesta. Lapsi tuhoaa miehen elämästä kaiken kivan vuosikausiksi. Mies ei selvästikään ollut valmis kärsimään osaansa niin kuin miehen kuuluu, mutta luulisi sinun pystyvän vähän eläytymään toisen kurjuuteen.
Epäilemättä miehen rintamapako on aiheuttanut sinullekin syytä katkeruuteen. Mutta toisin kuin miehesi sinä näytät saaneen paljon myönteistä elämääsi lapsestasi.Jaa, 17 vuotta eläytymistä miehen kurjuuteen sai riittää, katkera en ole, vaan pelkästään vain iloinen erosta :)
Luulisi, että mies olisi valmistunut 17:ssa vuodessa isän osaan.. Ei ole isä nähnyt lastaan kahteen vuoteen eromme jälkeen. Vieläköhän lapsi täysi-ikäisenäkin pilaa miehen elämästä kaiken kivan, eli senkin ajan, kun vaikka kerran kuukaudessa tapaisi kahvikupposen ääressä puoli tuntia? Lapsen kanssa kun ei voi olla kivaa.. ;D
- ei pilaa
eij jos haluaa lapsen mutta väärä kumppani voi pilata elämän lapsen kanssa ja lapsesta nauttimisen!siksi niin moni eroaa
- theRealMotherFuc...r
Ei lapsi parisuhdetta pilaa, mutta muuttaa sitä aika lailla. Kun on vauva saatu hoidettua, niin pitäisi vielä jaksaa hoitaa sitä parisuhdettakin. Tämä tuntuu usein unohtuvan ja sitten ollaan kriisissä.
Väitän myös, että ei kukaan ole valmis vanhemmaksi, vaan se vanhemmuus tulee itsekseen jos on tullakseen.- näkökulmia
"Kun on vauva saatu hoidettua, niin pitäisi vielä jaksaa hoitaa sitä parisuhdettakin. Tämä tuntuu usein unohtuvan.."
Ei se unohdu, ei vaan aina jaksa, kun vauvan ja kodinhoito, ja mahdollinen työ ja muut lapset vievät viimeisetkin voimat.
Toisin sanoen, kyllä lapsi/lapset tietyllä tavalla pilaavat parisuhdetta.
Itse olin valmis vanhemmaksi jo 21 vuotiaana, joten uskon, että moni muukin on, kun on kerran lapsia lähdetty tekemään.
- mä vaan
Meillä ei pilannut, ei missään nimessä. Alku oli normaalia kivikkoisempi, mutta meillä oli käsissämme jotain niin kaunista ja arvokasta, että se kuittasi kaiken vaivan. Lapsi syntyi parisuhteeseemme, perheeseemme ja täydensi sitä. En osannut muuta epäilläkään. Tietysti oli itsestään selvää, että elämä jossakin määrin muuttuu, mutta niinhän sen pitikin mennä. Mies oli alusta asti mukana vauvan hoitamisessa, eipä hänellä ollut vaihtoehtoja. Lapsi oli uusi side välillämme. Meidän lapsemme.
Parisuhteen hoitamisesta puhutaan paljon, mutta en koe sitä työnä tai erityisenä ponnisteluna. Meillä ei ollut painetta eikä juuri mahdollisuuksia jättää lasta/lapsia hoitoon, mutta ei sen tarvinnut haitata suhdettamme. Toista voi kuunnella ja huomioida ihan arkisissa yhteyksissä. Monet tärkeät keskustelut on käyty saunan lauteilla. - viimeinenmohikaani
Lapsihan nimenomaan paljastaa parisuhteen vahvuuden. Jos parisuhde on vahva, sen keskiössä on parisuhde eikä lapsi. Tällöin lapsikin kasvaa turvallisessa ja rakkaudellisessa ilmapiirissä. Suomalaisessa kulttuurissa vaan lapsi taitaa olla liikaa perheen keskiössä.
- tytti79
Ei lapsen hankkiminen pilaa parisuhdetta. Kyse on enemmänkin siitä onko hetki oikea lapsen saamiselle. Lapsi tuo miehen ja naisen välillä jotain yhteistä. Tiedän kaverin, jonka miehellä on lapsia aiemmasta suhteesta. Hän haluaisi heille lapsen eikä aina hoitaa toisen ihmisen lapsia.
Mutta sitten on tapauksia missä nainen haluaa lapsen, sama se mitä mies on siitä mieltä kuten tässä http://avautuminen.com/tyttoystava-paatti-tulla-raskaaksi/
Näin naisen näkökulmasta ymmärrän halun saada lapsen mutta en koskaan hankkisi sitä tuolla tavalla. Se ei vahvista parisuhdetta mitenkään, enemmänkin tuhoaa sen. Luottamus toiseen on tärkeä ja jos sitä ei ole niin miksi hankkia lastakaan? - Äiti vm. 1970
Itse ajattelin alle 30 v. että lapsi pilaa kaiken. Siis rahat loppuu, aikaa ei ole enää mihinkään muuhun... Mutta halusin kuitenkin äidiksi, kun kaikki sitä niin ylisti, sitä äitiyttä.
No, tyttö syntyi, joka on nyt jo 12 v ja toinenkin tyttö tuli, on nyt 8 v. Ja voin kyllä sanoa, että kyllä kannatti!
Kaikki entinen, niin pinnallinen, itsekäs elämä loppui ja ajatus muuttui täysin. Itse asiassa urakaan ei enää tuntunut niin tärkeältä. Kummaltakin olin 3 v hoitovapaalla ja näin jälkikäteen ajatellen se oli elämäni parasta aikaa, vaikka raha olikin tiukassa ym. Talokin rakennettiin siinä ohessa. Toki aika kultaa muistot ja tosiasiassa pienten lasten kanssa eläminen on raskasta hommaa. Sen on huomannut, kun nyt tytöt pärjää jo kaksistaankin, niin on helpompi taas tehdä niitä omiakin juttuja ja käydä töissä.
Lapset ovat vain hetken pieniä ja tarvitsevia. Ei mene kuin hetki ja isompi tyttö lähtee maailmalle ja sitten odotetaan aina, että milloinhan sitä taas näkee, edes hetken.
Parisuhteeseen lasten tulo tietenkin vaikutti kovastikin, mutta itsellä kun oli hyvin aikaa, niin mielelläni hoidin kodin ja lapset, mies teki talon ja sai päteä töissä, jonkunhan se on leipäkin tuotava kotiin. Mies sai elää aika omaa elämäänsä, ei siitä kannata riitaa aiheuttaa, jos toinen tekee kotona vähemmän, so what!- oliko tukiverkostoa
Monet unohtaa kertoa mikä ilmainen talkooapu, taloudellinen apu ja lastenhoitoapu oli vanhemmista.
- miesvm_1967x
oliko tukiverkostoa kirjoitti:
Monet unohtaa kertoa mikä ilmainen talkooapu, taloudellinen apu ja lastenhoitoapu oli vanhemmista.
Mulla on 2 biologista lasta, eri äideistä koska asiat eivät menneet ihan niin kuin nuorena ehkä kuvittelin. Mutta asiat on nyt kaikkien osalta ihan hyvin eikä mulla oo mitään riitoja lasteni äitien eli exien kanssa, joskin olen heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä, lasten asioissa vaan ollaan yhteyksissä.
Mutta toi oli aika hyvä pointti toi tukiverkosto. Onneksi itselläni oli tukiverkostoa silloin kun oli vaikeita ja haastavia aikoja. Kyllä mun vanhemmat ovat tukeneet mua sekä taloudellisesti, lastenhoidossa ja isäukko jopa remontoinnissa. Olen kyllä kiitollinen ja onnellinen siitä että mulla on fiksut ja ihanat vanhemmat :) Vielä kun osais sen kertoa niille ennenko heistä aika jättää, kuinka paljon he ja heidän tukensa on antanut mulle elämässä. Harjottelen sitä vielä enkä aio päästää tilaisuutta käsistäni ;) - miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
Mulla on 2 biologista lasta, eri äideistä koska asiat eivät menneet ihan niin kuin nuorena ehkä kuvittelin. Mutta asiat on nyt kaikkien osalta ihan hyvin eikä mulla oo mitään riitoja lasteni äitien eli exien kanssa, joskin olen heidän kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä, lasten asioissa vaan ollaan yhteyksissä.
Mutta toi oli aika hyvä pointti toi tukiverkosto. Onneksi itselläni oli tukiverkostoa silloin kun oli vaikeita ja haastavia aikoja. Kyllä mun vanhemmat ovat tukeneet mua sekä taloudellisesti, lastenhoidossa ja isäukko jopa remontoinnissa. Olen kyllä kiitollinen ja onnellinen siitä että mulla on fiksut ja ihanat vanhemmat :) Vielä kun osais sen kertoa niille ennenko heistä aika jättää, kuinka paljon he ja heidän tukensa on antanut mulle elämässä. Harjottelen sitä vielä enkä aio päästää tilaisuutta käsistäni ;)Ei-biologisia lapsia onkin sitten isompi ja epämääräisempi kasa, joidenkin kanssa olen enemmän, joidenkin kanssa vähemmän tekemisissä. Feissikavereita sentään ollaan kaikki ja joskus jotain jutskaillaan mutta aika vähän, onhan noi muut lapset jo joko melkein tai kokonaan aikuisia, osalla jo omiakin lapsia. Eipähän se näiden lasten syytä ollut että asiat ei aikuisilla ihan stemmannu. Mukavia lapsiahan ne on kaikki olleet vaiks ei oo omiakaan, kyllä niihin jonkinlainen tunneside silti on syntyny. Osa on melkein kuin omia, osa haluaa pitää vähän enemmän välimatkaa muhun ja sekin sopii. Mutta jos tarvivat apuja niin autan kyllä, nyt on mun vuoro olla osa tukiverkostoa jos semmoselle tarpeelle ilmenee käyttöä :)
- eronnut äiti
Meillä oli hyvä parisuhde ja ehdittiin viettää kahdestaan aikaa 4 vuotta ennen vauvaa. Vaikka vauva oli toivottu, se pisti parisuhteen kriisiin. Kukaan lapseton ei voi täysin tietää, millaista vauva-arki omalla kohdalla on. Itse olin totaalisen loppu vauvan koliikin ja uniongelmien takia. Mies pakeni töihin. Olin kavereistani ensimmäinen, joka tuli äidiksi. Olin päivisin 10-12 tuntia yksin vauvan kanssa rättiväsyneenä. Mies nalkutti, kun kotona oli sekaista ja hoiti vauvaa vain vähän vedoten siihen, että minä olin lomalla hoitamassa lasta, kun taas hänkin ansaitsi vapaa-aikaa. Tuntui, että meillä oli kiistaa siitä, kummalla on rankempaa.
Näin jälkikäteen olisimme tarvinneet apua lapsenhoidossa. Tukiverkkoja ei ollut ja mies ei halunnut investoida rahaa lapsenhoitajaan, koska minähän tosiaan olin äitiyden vuoksi_lomalla_ja kykenevä hoitamaan kodin ja lapsen. Lihoin ja sairastuin jonkinlaiseen masennukseen, jotka puolestaan pahensivat jaksamattomuutta ja saamattomuutta. Tilanne helpotti vasta, kun menin töihin ja vauva pistettiin unikouluun.
Teimme vielä toisenkin lapsen, mutta tuosta esikoisen syntymästä oli jäänyt parisuhteeseen joku välirikko, mikä ei koskaan oikein parantunut. Ehkä olimme kypsymättömiä tai ehkä se oli vain huonoa tuuria. Minä en kuolemanväsyneenä jaksanut aina olla kypsä ja aikuinen, kun valitin väsymystäni. Mies menetti kunnioituksena minua kohtaan, mitä en oikein koskaan ymmärtänyt, että mistä se johtui.
Tiedän kuitenkin ystävistäni, että suurin osa on edelleen parisuhteessa, vaikka lapset on jo lähes aikuisia. Tosin heillä on ollut mahdollisuus panostaa myös kahdenkeskiseen aikaan eivätkä he ole olleet niin vauvassa kiinni kuin mitä minä olin.
En kuitenkaan kadu lasten saamista. Lapseni ovat edelleen minulle suuri ilonaihe, vaikka ovatkin jo nuoria aikuisia. Joskus olen pahoillani parisuhteen kaatumisesta, mutta voihan olla, että suhde olisi kaatunut pettämiseen tms. syyhyn. Etukäteen ei oikein voi tietää varmuudella, että kestääkö parisuhde vai ei, koska omat reaktiot voivat olla hyvinkin primitiivisiä. Luulen, että parisuhde rikkoutuu varmemmin, jos äidillä on pitkään univelkaa eikä hoitoapua ole.- 3 + 5
Isänä ymmärrän, miltä miehestäsi on tuntunut. Mutta hän on käyttäytynyt halpamaisesti, kun hän on kaatanut oman pahan olonsa sinun niskaasi, ikään kuin sinulla ei olisi ollut muutenkin lapsen kanssa rankkaa.
Meidät on kasvatettu siihen, että elämän pitää olla onnellista. Ja jos se ei ole onnellista, joku (muu) on siihen syyllinen: puoliso, pomo, verottaja, hallitus, maahanmuuttajat.
Oikeasti kaikesta hyvinvoinnista huolimatta elämä on koettelemus, jossa luonteemme punnitaan. Helpotammeko vai pahennammeko me lähimmäistemme kärsimystä? - mä vaan
Todella surullista. Varsinkin väsymyksen vaikutus saattaa olla arvaamaton, molemmille. Meilläkään ei juuri ulkopuolista apua ollut, mutta lähipiirissä oli ihmisiä, jotka tsemppasivat, että kaikella on aikansa, joskus vielä koittaa helpompi aika. Väsymyksen ja masennuksen yli on siinä tilanteessa vaikea itse nähdä. Tiesin, että saan apua, jos tulee tiukka paikka. Jo se tieto auttoi.
Mieheni hoiti koliikkiaikaan "iltavuoron", jotta mä sain nukuttua alkuillasta edes vähän. Toki se verotti hänen jaksamistaan töissä, mutta hän kysyi, onko pikkuvauvan hoito sitten sellaista työtä, jota sopii tehdä silmät ristissä seiniä pitkin kävellen. Mies oli vähän kuin äitinä mulle: hän piti huolen, että olen syönyt ja käynyt vähän ulkonakin katsomassa, että maailma on ennallaan. Ja koska esikoinen ei ollut terve, pulska vastasyntynyt, mies sai ihan konkreettisesti kokea olevansa tarpeellinen.
3 5, hyvä kysymys: "Helpotammeko vai pahennammeko me lähimmäistemme kärsimystä?"
- Händer
Lapset muuttaa sitä. Te kaksi ette ole enää koskaan pääosassa, vaan lapset. Hyvin monilla meillä lapsellisilla vanhemmilla ei ole enää aika toisillemme, äidit saattavat alkaa elämään vain lapsilleen -koska se rakkaus nyt vaan menee kaiken edelle. Seksielämää ei välttämättä ole enää ollenkaan, se ei aina vaan kiinnosta. Parisuhteesta tulee herkästi perhesuhde -kaksi aikuista jotka ei enää osaa olla edes kahdestaan.
Parisuhde lapsilla vaatii aina enemmän ponnisteluja. Eli se on itsestä myös kiinni.- Narsku äidit
On se sairasta lapsiin takertua niin ettei elämään mahdu mitään muuta enään. Ne roikkuvat vielä aikuisissakin lapsissa kuin takiaiset estämässä lapsen omaa elämää. Onhan näistä esimerkkejä. Puolisokin pitäisi valita tämmöistä tarrautuvaa vanhempaa miellyttämään. Miniä jos saa lapsen niin se anoppi on heidän huushollissa kuin asumassa. Ei se ole mitään rakkautta vaan läheisriipppuvuutta. Kaikki muut ihmiset ovat pahoja ja koetaan uhkaavina äiti- lapsi suhteeseen. Ensin häädetään lapsen isä pois ja sen jälkeen alkaa lapsen puolisoiden häätäminen. Ne ovat näitä narsisteja. Se lapsi on tehty itselle korvaamaan aikuinen elämänkumppani kun ei tulla kenenkään kanssa toimeen luonnevikaisena.
- narskuton
Narsku äidit kirjoitti:
On se sairasta lapsiin takertua niin ettei elämään mahdu mitään muuta enään. Ne roikkuvat vielä aikuisissakin lapsissa kuin takiaiset estämässä lapsen omaa elämää. Onhan näistä esimerkkejä. Puolisokin pitäisi valita tämmöistä tarrautuvaa vanhempaa miellyttämään. Miniä jos saa lapsen niin se anoppi on heidän huushollissa kuin asumassa. Ei se ole mitään rakkautta vaan läheisriipppuvuutta. Kaikki muut ihmiset ovat pahoja ja koetaan uhkaavina äiti- lapsi suhteeseen. Ensin häädetään lapsen isä pois ja sen jälkeen alkaa lapsen puolisoiden häätäminen. Ne ovat näitä narsisteja. Se lapsi on tehty itselle korvaamaan aikuinen elämänkumppani kun ei tulla kenenkään kanssa toimeen luonnevikaisena.
Narsismi-leima lyödään ihan liian herkästi. On paljon naisia, jotka haluavat olla täydellisiä äitejä ja rakastuvat lapsiinsa. Osittain kyse on hormoneista, sillä on ihan normaalia, että äidin kuuluu kiintyä lapseen ja huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla lapsestaan. En nimittäin ollenkaan ymmärrä niitä äitejä, joilla on kiire synnytyslaitokselta baariin juhlimaan eikä imettääkkään voi, ettei rinnat rupsahda.
Synnytys aiheuttaa muutamien viikkojen yhdyntätauon, joka jo pelkästään voi olla monelle tuoreelle isälle kauhistus. Naisen himot saattaa olla nollassa hormonaalisista syistä.
Kasvatusammattilaisethan sanovat, että lapsi saisi olla yötä pois kodista yhtä monta päivää kuin mitä lapsella on ikää. Niinollen siis vauvalle parasta olisi, että äiti ja/tai isä kuuluisi jokaiseen päivään ensimmäisen ikävuoden aikana. Äitien tilannetta ei yhtään auta se, että heitä aletaan syyllistämään liiallisesta omistautumisesta, kun samaan aikaan on vaikka kuinka paljon niitä äitejä, joita enemmän kiinnostaa päihteet, omat kaverit ym.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa, niin äitikin alkaa kasvamaan ja lapsen elämään mahtuu isovanhempia ja muitakin ihmisiä. Tietenkin lapsi muuttaa parisuhdetta. Sehän on selvä.
- Ehkä käy näin
Lapset lopettavat seksielämän, jonka seurauksena parisuhde muuttuu vain ystävyydeksi. Lopulta tulee ero ja intohimoa haetaan uuden kumppanin kanssa. Näinkin voi käydä.
- 70 / 66
Monet näyttävät asennoituvan lasten hankkiimiseen jotenkin ainutlaatuisena tapahtumana tajuamatta sen olevan luonnollinen osa elämän jatkumoa.
Tietenkin lapset on otettava huomioon ja miehen on ymmärrettävä, ettei hän ole enää perheen "kunkku".
Lapset vaikuttavat perheen elämänrytmiin, talouteen ja sosiaaliseen elämään.
Kun pennusta tehdään ainutlaatuisia "kultamunia" ja annetaan niiden jo pienestä pitäen terrorisoida vanhempiaan niin jäljet ovat näkyvissä.
Itsekkäitä kakaroita jotka haistatavat pitkät ja muutakin jopa omilla vanhemmillaan.
Jos penskoille annetaan tuollainen valta niin olisihan ihme jos se ei vaikuttaisi vanhempien keskinäisiin suhteisiin.
Meillä ei pilannut. Penskamme eivät missään vaiheessa saaneet päättävää roolia.
Vastuu ja päätöksenteko säilyi meillä koko ajan.
Kuriositeettina mainitsen senkin, että tenavat oppivat heti kävelykyvyn saavutettuaan ymmärtämään mitä makuuhuoneemme wc:n lukon punainen merkitsee.
Ps. Parisuhteemme toimii edelleenkin!- miesvm_1967x
Sama täällä, kyllä aikuisia oli 2 jotka määräs huushollin tahdin. Omissa tapauksissani, vaikka nyt ovatkin jo exiä, niin kuitenkin lapset vaan lujitti parisuhdetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitäpaitsi mä olin ihan intsinä vaippaa vaihtamaan :D Siinä oli jotain perin hellyyttävää kun sain pestä ja kuivata niitä toukkia jotka oli niin avuttomia. Joskus melkein kaipaan sitä aikaa, heh. Kuinka monena yönä kannoinkaan ilmavaivoista kärsivää kitisijää, muistan edelleen yhden yön kun oli hirvee lumimyrsky ja vilkasin olkkarin ikkunasta pikkunen sylissäni, muistan miten vaakasuorassa lumi satoi myrskytuulen voimasta katuvaloissa. Kello oli 4 aamulla ja suoraan sanoen olin aika väsy mutta se pikku käärö tuoksui tosi hyvältä mun olkapäällä ja nukahti just sillon.
Ihan muut asiat johtivat parisuhteet karikkoon kuin lapset, lapset on aina ollut yhdistävä tekijä. Mutta lapset on lapsia eikä heidän kuulukaan saada valtaa ja vastuuta, ainakaan siis liikaa. Toki jossain vaiheessa lastenkin täytyy harjotella pientä vastuunkantoa mutta ei pikkulasten kuitenkaan. - miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
Sama täällä, kyllä aikuisia oli 2 jotka määräs huushollin tahdin. Omissa tapauksissani, vaikka nyt ovatkin jo exiä, niin kuitenkin lapset vaan lujitti parisuhdetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitäpaitsi mä olin ihan intsinä vaippaa vaihtamaan :D Siinä oli jotain perin hellyyttävää kun sain pestä ja kuivata niitä toukkia jotka oli niin avuttomia. Joskus melkein kaipaan sitä aikaa, heh. Kuinka monena yönä kannoinkaan ilmavaivoista kärsivää kitisijää, muistan edelleen yhden yön kun oli hirvee lumimyrsky ja vilkasin olkkarin ikkunasta pikkunen sylissäni, muistan miten vaakasuorassa lumi satoi myrskytuulen voimasta katuvaloissa. Kello oli 4 aamulla ja suoraan sanoen olin aika väsy mutta se pikku käärö tuoksui tosi hyvältä mun olkapäällä ja nukahti just sillon.
Ihan muut asiat johtivat parisuhteet karikkoon kuin lapset, lapset on aina ollut yhdistävä tekijä. Mutta lapset on lapsia eikä heidän kuulukaan saada valtaa ja vastuuta, ainakaan siis liikaa. Toki jossain vaiheessa lastenkin täytyy harjotella pientä vastuunkantoa mutta ei pikkulasten kuitenkaan.Niiko mun 90-vuotias mamma tapaa sanoa niin hän kaipaa elämästä pikkuvauvan tuoksua ja pienten sormien kosketusta :) Mulla taitaa olla vähän samaa vikaa?
- miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
Niiko mun 90-vuotias mamma tapaa sanoa niin hän kaipaa elämästä pikkuvauvan tuoksua ja pienten sormien kosketusta :) Mulla taitaa olla vähän samaa vikaa?
No nyt mä muutuin just sentimentaaliseks.. harmi kun on jo tän verran ikää ettei tohdi enää lisääntyä, tuli vauvakuume :O
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102640- 911976
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei391511- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731038- 67933
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47891- 55864
Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77860- 44775