Millaisin perustein saitte bipo-diagnoosin?

Aloittaja1

Oon tehnyt netistä löytyvän mdq- testin, ja sen perusteella näyttäisi olevan mahdollista, että minulla on bipo. Diagnoosina mulla on keskivaikea masennus, mutta muutama vuosi sitten oli useamman kuukauden mittainen hypomaniajakso. Silloin en osannut edes ajatella olevani sairas.
Nyt kiinnostaisikin kuulla kokemuksia, millaisia tutkimuksia / testejä teille on tehty ennen bipo-diagnoosin saamista? Oletteko olleet psyk.sairaalassa tutkittavana?

23

1806

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • bumpappa

      Jotkut saa diagnoosin ihan kertomasi perusteella, jotkut sitten sairaalassa.

      Minä sain sairaalassa, kun olin siellä sekamuotoisen jakson aikana. Mitään testejä ei tehty. Psykiatri haastatteli kerran ja siinä se. Mulla oli ollut juuri tuollaisia hypomanioita aikaisemmin. Ei niin pahoja, että olisin joutunut sairaalaan.

      • Aloittaja1

        Kiitos vastauksesta bumpappa

        Vielä olisi mielnkiintoista kuulla, onko kukaan saanut bipo-diagnoosia tt-lääkäriltä vai onko dg tehty esim. psykiatrin toimesta vai sairaalassa? Kuinka monta mania/hypomaniajaksoa teillä on ollut, kun dg tehtiin? Riittääkö bipodg:n saamiseen yhden hypojakson esiintyminen aiemmin, jos tällä hetkellä on masisdiagnoosi?


    • 9+5

      Mulla alkoi olla selvää pässinlihaa kun hankin firman. Lopetin sen kuudessa viikossa. Erosin miehestäni. Hankin uuden ja hylkäsin lapseni ja jätin vakituisen työni ja muutin toiselle puolelle suomea. Kaikki kolmessa kuukaudessa. Sitten muutuin psykoottiseksi. Karkasin kotoani ja pääsin vihdoin sairaalaan täysin sekavana. Olin agressiivinen ja täysin välinpitämätön. Pahoinpitelin exäni, uuden mieheni ja tämän lapset, viiltelin itseäni ja laihduin nopeasti 12kg ja jos joku nyt väittää että älä syö lääkkeitä että kuvittelet olevasi sairas niin painukoon kuuhun.

    • 6245

      Ensin hoidettiin masennuksena (kaksi vaikeaa masennus jaksoa) Varman Diagnoosin sain psykiatrilta kaiken omistamani tuhonneena toisen mania jakson jälkeen.

    • n23

      Minä yritin hakeutua tutkimuksiin psykiatrian poliklinikalle jo ennen kuin "mitään isompaa" oli ilmennyt, koska toisella vanhemmallani on bipo I ja huomioin itsessäni vaikeiden masennusjaksojen lisäksi hypomanian oireita. Lähetettä ei tullut, ennen kuin olin viettänyt M1-lähetteellä psykiatrisessa sairaalassa tarkkailujakson itsemurhavaaran vuoksi.

      Vieläkään diagnoosi ei ole bipo, vaan mielialan aaltoiluhäiriö, vaikka koin jo ensimmäisen sekamuotoisen jaksonikin.

      Tutkimuksena tehty SCID I & II, psykiatrin haastattelu ja psykiatrisen sh:n "seuranta" eli viikottaiset tapaamiset n. puolen vuoden ajan.

      En enää yhtään ihmettele, miksi keskimäärin oikean diagnoosin saaminen kestää 8-10 vuotta, jos sukurasite on, omat olot sairastumisesta on, selkeät mielialanvaihtelut on ja SCID "vahvasti indikoi bipolaarihäiriötä", mutta diagnoosia ei ole.

      • Vapaus

        Ota "masennuslääkettä" niin pääset "bipo2"-kirjoihin käden käänteessä.

        Totuuuuuuus:
        www.madinamerica.com


      • huoli pois

        Hei, voithan aina mennä toiselle psykiatrille varmentamaan diagnoosin. Vaikka yksityiselle. Lääkäritkin on vaan ihmisiä ja yhden sana ei ole jumalan sana.

        SCID haastattelut tosiaan tehdään mutta ne pitäisi periaatteessa tehdä silloin kun olet sellaisessa kunnossa ettet ole liian masentunut tai hypomaaninen vaan ns. normaalijaksolla koska silloin siitä saadaan realistinen kuva. Ymmärrän tuskan kun tietää itse mikä vaivaa ja lääkäreitä ei kiinnosta mutta voit aina mennä toiselle.

        Diagnoosi on tosiaan vain Kelan byrokratiaa varten eikä lääkärit mielellään leimaa potilaita niillä. Kirjoittavat ne ainoastaan niihin kelan papereihin erilaisia tukia ja kuntoutusta haettaessa. Diagnoosi ei määrittele sinua ihmisenä, tiedät itse parhaiten oireet ja jos löydät itsellesi hyvän psykiatrin ja terapeutin voit heidän kanssa pohtia hoitoja. Selvästi sinulla ei nyt ole paras mahdollinen hoito eikä luottamusta hoitajiisi joten koeta etsiä sinulle sopivampia. Se on myös psykiatrien kanssa henkilökemiasta kiinni. Jaksamisia.


    • bipo2

      Menin työterveyshuoltoon 40-kymppisenä kun minulla oli takana parin kuukauden lyhytuninen jakso. Työterveyslääkäri ohjasi psykoterapeutille arviointijaksoa varten. Itse manitsin epäilyksestäni kaksisuuntaiseen, koska olin edellisenä keväänä ollut masentunut ja veljeni sairasti kaksisuuntaista. Omaa arviointiani ei oikein otettu vakavasti, vaan puhuttiin lähinnä burn outista. Tilanne korjaantui kuin itsestään joksikin aikaa, mutta sitten alkoi tulla hypomaanisia oireita. Työpaikalla alkoi mennä asiat solmuun, samoin kotona. Vasta kun olin sekoittanut työelämäni, perhe-elämäni ja raha-asiani niin minut ohjattiin työterveyshuollossa psykiatrin juttusille. Tällöin olinkin jo niin sairaudentunnoton etten suostunut psykiatrin vastaanotolle enkä aloittamaan lääkitystä. Asiat menivät vielä huonompaan suuntaan ja vasta kun työpaikalla huomattiin ettei kaikki ole todellakaan kunnossa ja sain varoituksen, niin aloin ymmärtää että vikaa on. Nyt kun olin itse suostuvainen ottamaan apua vastaan, niin diagnoosi tehtiin. Diagnoosi tehtiin testin, kertomukseni ja havaintojen pohjalta. Siitä alkoi lääkitys, keskusteluterapia ja sairausloma. Asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan. Nyt kaksi vuotta myöhemmin olen työssä ja hommat hoituvat hyvin. Elämä alkaa taas hymyillä :-)
      Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut mukavaa saada diagnoosi, kun oli vielä suht koht järjissään. Paljon puhutaan kuitenkin vääristä diagnooseista, siksi ymmärränkin että näyttöä sairaudesta pitää olla.

      • LÄÄKKEET

        Ikävä juttu mutta hienoa että asiat kuitenkin järjestyi. Paljonhan puhutaan myös siitä varhaisesta puuttumisesta... tai siis siitä kun sitä ei Suomessa harrasteta vaikka kaikki hienot termit ja komiteat on!

        Toisaalta itsekin sairastin sen 8 vuotta ilman diagnoosia eli valtaosan nuoruudestani. En missään vaiheessa ollut kovin sairaudentuntoinen mutta eipä minun masennuksiini kukaan koskaan puuttunut kun aina välillä "piristyin" heh. Näin jälkeenpäin asia on minusta OK koska en olisi teininä kehitysvaiheessa niitä lääkkeitä halunnutkaan kokea. Vanhempana ne tuli akuuttiin tarpeeseen mutta parhaan avun olen saanut terapiasta ja ahkerasta omien solmujen avaamisesta. Olisihan tuo puheterapia nuorena ollut hyvä. Ei sitä silloin kouluissa tai missään ollut mutta tiedä sitten olisinko ollut vielä tarpeeksi viksu käsittelemään monimutkaisia tunnetason ongelmia.


    • ......

      Menin terveyskeskukseen masennuksen takia, sain lähetteen psyk.polille arvioitavaksi ja kertomani perusteella sain bibo diagnoosin. Ennen masennustani irtisanouduin työstäni, aloitin uuden työn, mutta kun en tykännytkään siitä irtisanoin itseni kolmen viikon kuluttua. Jätin mieheni, kun tapasin "unelmieni" miehen. Kaikki oli loistavasti, ikinä en ole ollut niin onnellinen ja yhtäkkiä romahdus ja vaikea masennus. Psykiatri sanoi, että yksikin hypomania muuttaa masennus diagnoosin bibo diagnoosiksi.
      nyt olen lääkkeitä syönyt kohta kaksi vuotta, asiat hyvin, muutama lievempi hypo takana, mutta en mitään peruuttamatonta ole hölmöillyt.

    • makuja1

      Mulla työterveys lääkäri teki lähetteen työkykyarviointiin,joka kesti 5 viikkoa.Tuloksena bibo1.Hyvät lääkkeet,psykoterapia ja ammatillinen kuntoutus.Olen tyytyväinen

    • mahdollista4

      Syötkö masennuslääkkeitä tms.? Joillain hypomania voi laueta lääkkeistä ja silloin ei oikeastaan voida diagnosoida bipolaaria koska hypomaniahistoriaa pitäisi olla ilman lääkkeitä. Omasta mielestä tosin viittaa bipo taipumukseen jos esim. masennuslääkkeet laukaisee syklejä.

      MDQ on aika yksinkertainen seula mutta sillä ei vielä pitäisi diagnoosia saada. Diagnoosia varten tehdään haastattelu ja psykiatri myös oman kokemuksen avulla arvioi oireita. Sairaalaan ei tarvi joutua, näitä tehdään esim. psykiatrian poliklinikoilla ja omalle polilleen tarvitsee psykiatrin lähetteen tai sitten voit pyytää omaa psykiatria tekemään tämän haastattelun. Diagnoosit on kuitenkin vain KELA:n tukia varten mm. terapiaan. Omia oireita kannattaa pohtia psykiatrin kanssa ja miettiä siihen sopiva hoito tai terapia ja haalia itselleen paljon tietoa omasta sairaudesta ja sen kanssa selviämisestä.

      • bipolaaaaari

        Itselläni oli ollut hypomaanisia jaksoja kun olin 14-16 vuotias. 11 vuotiaana diagnoosi oli vakava masennus, eihän vanhemmat huomanneet vaudikkuudessani mitään erikoista. Olin heidän mielestään vain vilkas ja pirteä lapsi ja masennuskausina se johtui vain iästä. 16 vuotiaana sain masennuslääkkeet jotka laukasivat manian ja tein monia typeriä asioita. Nyt aikuisena olen vasta saanut diagnoosin biposta ja lääkitys aloitettiin. Lamotriginelle olin allerginen joten ketipinorilla mennään.

        Joten tässä nähdään, etteivät masennuslääkkeet sovi bipolle millään tapaan.


    • Aloittaja1

      Te, jotka olette olleet psykiatrian polilla; kuinka kauan kesti ennen kuin pääsitte lääkärin juttusille? Oliko kyse viikoista vai kuukausista?

      • 15+13

        Siis kauanko lähetteestä vai mitä? Ekanahan se psykiatrin haastattelu on kun polille asti pääsee. Psykiatri antaa sitten terapeutin.


      • bplopp

        reilu kuukausi itsellä mutta saattoi olla hyvää tuuria... tod.näk. menee pidempään.

        Joka kunnassa varmaan vähän eri tavalla jonot ja järjestelyt. Itse pääsin ekaksi psykiatrin ja psykologin vastaanotolle ja joitakin kertoja siellä käymisestä minutliatettiin eteenpäin mielialayksikköön.


      • pa88
        15+13 kirjoitti:

        Siis kauanko lähetteestä vai mitä? Ekanahan se psykiatrin haastattelu on kun polille asti pääsee. Psykiatri antaa sitten terapeutin.

        Ei toimi näin joka paikassa. Meilläpäin tavataan sairaanhoitajaa, jos ei itse osaa vaatia lääkärin kanssa tapaamista. Psykiatrille ei noin vaan kävellä.


    • Aloittaja1

      Tarkoitin aikaa, joka kului lähetteen tekemisestä ..

    • näinmulla

      Mä olen ollut psykpolin asiakkaana viisi vuotta, eka diagnoosi vakava masennus, syönyt masennuslääkkeitä joka lähtöön, lihonut 20 kiloo, sit hypomania, 12 kk aikana viisi uutta duunia joissa olin max 2 kk ja heti uudet kuviot, ihmissuhteet kesti max 2 kk, pidin unipäiväkirjaa ja mielialapäiväkirjakirjaa, kävin säännöllisesti psykiatrian erikoislääkärillä joka varmaankin nähnyt tuhansia mun kaltaisia tyyppejä teki diagnoosin ja määräsi lääkkeet. 30 vuotta meni harakoille väärien diagnoosien ja kaljan kanssa läträtessä, jospa loppuelämä, päivä kerrallaan olisi vähän helpompaa. tsemiä kaikille.

    • Kurjuuden kuningas

      Sehän tässä onkin niin vaikeeta, kun diagnoosin teko on niin hankala. Sen oikean diagnoosin jälkeen alkoi mullakin elämä---taas. Saatiin lääkitys kuntoon se kauhee mielialojen vaihtelu muuttumaan ikäänkun tasaseks putkeks. Se ei ehkä oo välttämättä ihan paras mahdollinen juttu mutta, kun kerkis mennä kaikki...Kakskymmentä vuotta masennus diagnoosilla ja välillä mä vaan paranin...!

      Nyt tuntuu siltä, että vielä tästä elämä rakentuu !

    • 6+6

      Koska kertomani mukaan ja sairaalassa hypomania jakso. Ja ollut välissä psykoottinen jakso ja psykoosi joka kuulemma liittyy tähän sairauteen. Vaikka olenkin käsittänyt ettei bipo 2 diagnoosissa ole psykoottisuutta mutta kai lääkäri tietää paremmin kun wikipedia.

      • =12

        "Ja ollut välissä psykoottinen jakso ja psykoosi joka kuulemma liittyy tähän sairauteen"

        haha. sairauteenpa hyvinkin.... :P Mikä EI liittyisi psykiatrien mielestä "sairauteen".

        "kai lääkäri tietää paremmin kun wikipedia."

        Niinhän sitä luulisi. :)


    • Bipokakkkkonen

      Olin sairaalassa toipumassa psykoosista. Väliin tuli masennuksen jälkeen tämmönen vilkas episodi jolloin puhe rönsyilevää ja kaduilla puhuin tuntemattomille, en nukkunut tosi hyvä fiilis kaiken aikaa ja ostin kaikkea mitä halusin., eläimenkin. Diagnoosi: bipo 2

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      74
      5378
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      17
      2406
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      26
      1927
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      47
      1638
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1581
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1378
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1287
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      8
      1253
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1219
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1183
    Aihe