Anteeksi, jos en käytä hyväkseni jo jotain aloitettua keskustelua. En tiedä mikä on käytäntö.
Erosin miehestäni kuusi vuotta sitten. Avioehtoa meillä ei ollut, koska vanhempieni mielestä se antaa väärät vibat avioliitolle. Joskin eipä minulla ollut omaisuutta kuin ehkä 55 tuhatta, joka oli kaikki perintöä isotädiltäni. Omaisuuteni eli osakesijoitukset myin kun hankimme yhteisen asunnon. Miehelläni ei ollut laittaa asuntoon kuin pari tonnia.
Eron jälkeen myimme avioliitossa hankitun asunnon. Sain juuri ja juuri takaisin tuon 55 tuhatta euroa, mies tyytyi pariin tonniinsa. Ex muutti omilleen ja jätti minut ja pojan omilleen.
Nyt ex on työttömänä keksinyt, että hän voi vaatia avio-oikeutensa takautuen. Mitä helkkaria? Lyhyt avioliittomme ei ollut lapseton, mutta lapsen elatukseen ex on osallistunut vain elatusmaksulla. Hän ei tarvitse rahojani lapsen vaan vain omaksi edukseen.
Pitääkö myydä osuuteni yrityksestä/ nykyisestä työpaikastani ja maksaa exälle rahoja, joiden alkuperästä (isotädistäni) hänellä ei ole edes tietoa?
Omaisuuden jako vuosia avioeron jälkeen
32
481
Vastaukset
- PilliPalle
Jollei teillä ole ositusta tehty, niin sitten hän voi vaatia sen tehtäväksi.
Kirjoitat että "mies tyytyi pariin tonniinsa". Eli teittekö siis osituksen vai ette? Voitaisiinko sitä jo pitää osituksena, jos olette silloin rahojen jaosta puhuneet? Oliko asunto myös miehesi nimissä, mutta hän tyytyi silti vain pariin tonniin?
Kyllä se ositus voidaan tehdä ihan suullisestikin, sen todistaminen voi olla vain hankalampaa. Tarvitset tähän lakimiehen apua, ei kannata ainakaan mennä miehellesi tai hänen edustajalleen myöntämään, että "mitään ositusta ei aikanaan tehty".- Sirpa1974
Kiitos PilliPalle. Asunto oli yhteisesti meidän nimissämme. Ositus tehtiin siinä hengessä, että mitään toisen tuomaa omaisuutta emme ota mukanamme. Asunnon myynnistä tulleet rahat taisi tulla shekkinä, jonka ex lunasti. Lähetti sitten osuuteni minun tilille ja piti omat hilunsa.
Toki ex jätti avioliiton aikana hankitut huonekalut ja muut rojut minulle, mutta itsepä tahtoi aloittaa tyhjältä pöydältä. Nyt vetoaa tuohon sekä siihen, että joutui maksamaan asuntovelkaa kaksinkerroin, kun olin hoitovapaalla. Onko merkitystä? Olisi itsekin saanut jäädä kotiin hoitamaan lasta.
On merkillistä väittää, että rahojen siirto asuntokauppojen jälkeen ei viittaa suulliseen sopimukseen. Nyt ex on keksinyt kertoa, että intiiminä jatkunut suhteemme vaikutti asiaan ja että olimme tekemässä sovintoa/ paluuta yhteen. Siksi ei pitänyt puoliaan. Omalta osaltani se oli mielenhäiriötä ja kipuilua avioeron jälkeen, mutta petihommistamme hänellä ei ole mitään todisteita.
Suhde oli kyllä on-off juttu vielä kun asunto myytiin, mutta avioerosta oli jo päätös ennen kauppoja. - PilliPalle
Sirpa1974 kirjoitti:
Kiitos PilliPalle. Asunto oli yhteisesti meidän nimissämme. Ositus tehtiin siinä hengessä, että mitään toisen tuomaa omaisuutta emme ota mukanamme. Asunnon myynnistä tulleet rahat taisi tulla shekkinä, jonka ex lunasti. Lähetti sitten osuuteni minun tilille ja piti omat hilunsa.
Toki ex jätti avioliiton aikana hankitut huonekalut ja muut rojut minulle, mutta itsepä tahtoi aloittaa tyhjältä pöydältä. Nyt vetoaa tuohon sekä siihen, että joutui maksamaan asuntovelkaa kaksinkerroin, kun olin hoitovapaalla. Onko merkitystä? Olisi itsekin saanut jäädä kotiin hoitamaan lasta.
On merkillistä väittää, että rahojen siirto asuntokauppojen jälkeen ei viittaa suulliseen sopimukseen. Nyt ex on keksinyt kertoa, että intiiminä jatkunut suhteemme vaikutti asiaan ja että olimme tekemässä sovintoa/ paluuta yhteen. Siksi ei pitänyt puoliaan. Omalta osaltani se oli mielenhäiriötä ja kipuilua avioeron jälkeen, mutta petihommistamme hänellä ei ole mitään todisteita.
Suhde oli kyllä on-off juttu vielä kun asunto myytiin, mutta avioerosta oli jo päätös ennen kauppoja.Ei noilla hoitovapoilla yms. ole merkitystä sen jälkeen, kun ositus on jo tehty. Jos ositusta vasta alettaisiin tekemään, niin sitten niillä ehkä voisi olla jotain merkitystä (mutta ei todellakaan mitenkään itsestäänselvästi jne).
Tuolla, että "ei pitänyt puoliaan" ei myöskään ole mitään merkitystä, jos kerran sopimus ja jako on tehty ja silloin molemmat ovat siihen tyytyneet (eikä tässä ole kyse mistään pakottamisesta ja aikaakin on kulunut reilusti). Ongelmana tässä on se, että pystytkö uskottavasti todistamaan, että ositus on jo tehty.
Mutta jos exäsi kanssa asiasta vielä kinaatte, niin sinun kannattaa olla erittäin harkitsevainen sanamuotojesi yms kanssa, koska niitä voidaan mahdollisessa oikeustapauksessa käyttää sinua vastaan. Eli voisi olla parempi, jos et asiasta enää hänen kanssaan kommentoisi ilman lakimiehesi lupaa.
- Hyvänä pakettina
- Maksamaan
joudut. Ei tuosta suosta ole pääsyä pois. Avioehto olisi tässä tapauksessa auttanut. Voit ehdottaa sovittelua, mutta exäsi luultavasti tietää vaatia pesänjakajaa.
Jaettavana on tuo runsas 50 tuhatta, siispä exäsi on saamassa puolet. Mutta kaipa exäsi haluaa välttää pesänjakajan maksut: ehdota sovinto-ositusta ja maksat vaikka 15000. Voit tietenkin yrittää pienemmälläkin summalla, epätoivoinen voi tyytä pariin tonniin. Mutta pidä huoli, että saat nimen alle sovintosopimukseen.- uutb 6
6 vuotta on jo pitkä aika,en usko että joudut maksamaan.Ota hyvä lakimies.
- Maksumiesq
uutb 6 kirjoitti:
6 vuotta on jo pitkä aika,en usko että joudut maksamaan.Ota hyvä lakimies.
Ei taida tuo 6 vuotta olla vakuuttava raja. Korkeimman oikeuden päätös löytyy, mutta siinä oli kyse muistaakseni yli 20 vuodesta.
- Maksettava on
"Ei noilla hoitovapoilla yms. ole merkitystä sen jälkeen, kun ositus on jo tehty. "
Mutkun suullinen ositus ei ole mahdollinen. Aina pitää olla nimet alla ja kaksi todistajaa, muuten ositus jää tekemättä. Siksi joutuu maksamaan tasinkoa niin kuin ylempänä jo totesin. Sovinto-ositus olisi järkevin ratkaisu. Ex voi vaivatta hakea pesänjakajaa eikä joudu panemaan peliin pennin hyrrää.
Ota myös huomioon, että selkeä tasingosta luopuminen ilman KIRJALLISTA ositussopimusta on lahja, mistä maksetaan veroa.- Jorojoro
Näin se on. Ilman kunnollista ositusta puhutaan lahjasta. Verottaja saattaa kiinnostua. Veroprosentti taitaa olla kohtalaisen korkea, kun exäsi ei ole mitään sukua. Perkele vie, maksa se hiljaiseksi.
- Lex Puritas
Suullinen ositus on aivan mahdollinen. Niin sanottu ositussopimus kirjallisena ei ole millään muotoa pakollinen eikä millään muotoa määrämuotoinen. Tämä eroaa siis hyvin paljon esimerkiksi testamentista tai avioehdosta.
Suullisen osituksen todistaminen voi vain olla vaikeaa.
Jos löydät laista kohdan, jossa käsketään tekemään sovitus kahdella todistajalla, niin ole hyvä ja laita lainkohta tänne. - Maksumies_t
Lex Puritas kirjoitti:
Suullinen ositus on aivan mahdollinen. Niin sanottu ositussopimus kirjallisena ei ole millään muotoa pakollinen eikä millään muotoa määrämuotoinen. Tämä eroaa siis hyvin paljon esimerkiksi testamentista tai avioehdosta.
Suullisen osituksen todistaminen voi vain olla vaikeaa.
Jos löydät laista kohdan, jossa käsketään tekemään sovitus kahdella todistajalla, niin ole hyvä ja laita lainkohta tänne.No mulle ammattiliiton lakimies kirjoitti:
"Ositusta ei voida tehdä suullisesti. Ositus on laillisesti tehty, kun siitä on tehty kirjallinen sopimus, jossa on kaksi todistajaa tai kun se on tehty pesänjakajan toimesta. Oikeus vaatia ositusta ei vanhene. Toki kannattaa pyrkiä tekemään ositus sovinto-osituksena; pesänjakajan tekemänä ositus voi tulla kalliiksi."
Ja olin tilanteessa häviävä osapuoli. Onneksi osasin puhua sovinnon. - Lippuilija
Maksumies_t kirjoitti:
No mulle ammattiliiton lakimies kirjoitti:
"Ositusta ei voida tehdä suullisesti. Ositus on laillisesti tehty, kun siitä on tehty kirjallinen sopimus, jossa on kaksi todistajaa tai kun se on tehty pesänjakajan toimesta. Oikeus vaatia ositusta ei vanhene. Toki kannattaa pyrkiä tekemään ositus sovinto-osituksena; pesänjakajan tekemänä ositus voi tulla kalliiksi."
Ja olin tilanteessa häviävä osapuoli. Onneksi osasin puhua sovinnon.Jep, kyllähän se kirjallisena on tehtävä. Aloittajan kannattaa kääntyä osaavan lakimiehen puoleen.
Lex Puritas kirjoitti:
Suullinen ositus on aivan mahdollinen. Niin sanottu ositussopimus kirjallisena ei ole millään muotoa pakollinen eikä millään muotoa määrämuotoinen. Tämä eroaa siis hyvin paljon esimerkiksi testamentista tai avioehdosta.
Suullisen osituksen todistaminen voi vain olla vaikeaa.
Jos löydät laista kohdan, jossa käsketään tekemään sovitus kahdella todistajalla, niin ole hyvä ja laita lainkohta tänne.>>Niin sanottu ositussopimus kirjallisena ei ole millään muotoa pakollinen eikä millään muotoa määrämuotoinen.>Tämä eroaa siis hyvin paljon esimerkiksi testamentista tai avioehdosta.
- Sirpa1974/AP
Vastauksien pohjilta vaikuttaa, että kannattasi yrittää sopia. Jos pesänjakaja hakee palkkionsa jaettavasta omaisuudesta, niin se ei minun asiaani edistä eikä minua rohkaise. Saattaa olla exälläni ryyppyputki päällä ja tyytyy siihen edellä ehdotettuun pariin tonniin. Ei huvittaisi myydä puolikasta firmaa exän viinanhimon vuoksi.
- Voin auttaa
No joo, kyllä näitä käsitellään tapauskohtaisesti. Älä suostu mihinkään ilman konsultaatiota.
- Maksumaksu
nix_naxin mainitsema 6 kuukauden valitusaika on tässä tapauksessa tyhjä sana. Ei voi edellyttää, että toinen osapuoli tekee valituksen suullisesta osituksesta, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Avioeron jälkeinen ositus tehdään kirjallisesti, piste.
Saavan osapuolen ei tarvitse odottaa maailman tappiin asti kirjallista ositusta. Jos toinen eli varakkaampi osapuoli ei ole halukas omaisuuden jakoon eikä laita nimmaria paperiin, niin sitten tulee lakimiehille töitä. Avio-oikeus ei vanhene.>>Ei voi edellyttää, että toinen osapuoli tekee valituksen suullisesta osituksesta, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Avioeron jälkeinen ositus tehdään kirjallisesti, piste.
- Pohdistellaanpas
nix_nax kirjoitti:
>>Ei voi edellyttää, että toinen osapuoli tekee valituksen suullisesta osituksesta, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Avioeron jälkeinen ositus tehdään kirjallisesti, piste.
Jos pohditaan aloittajan tilannetta hieman pidemmälle:
Eikös ositus suoriteta avioeron hakuhetken omaisuuden perusteella?
Eli aloittajan tapauksessa avioeron hakuhetkellä omaisuutena on ollut asunto, joka on omistettu puoliksi. Jos oletetaan, että velkaa ja muutakin omaisuutta on ollut sillä hetkellä yhtä paljon molemmilla osapuolilla, niin silloin osituksesta on tuloksena, että kummankin osapuolen varallisuus on yhtä suuri ja kumpikaan ei joudu maksamaan toiselle osapuolelle mitään.
==> eli vaikka ositus tehtäisiin vasta nyt, niin tuloksena olisi 0 euroa kummallekin osapuolelle?
On sitten eri asia, että ex-mies on asunnon myymisen jälkeen (asunto on myyty eron jälkeen) itse omaehtoisesti lahjoittanut suuren osan kauppasummasta entiselle puolisolleen. Tämän lahjoituksen jälkeen aloittajan omaisuus lienee ollut suurempi, mutta ositustahan ei tehdä eron jälkeisen varallisuuden perusteella!
Tämä rahansiirto näyttäisi siis olevan objektiivisesti tarkastellen joko 1) lahja tai 2) merkki jostain ositukseen liittyvästä rahansiirrosta? (koska mistään velasta tms. ei liene kyse)
Täten ex-miehen lienee aika vaikea 6 vuoden jälkeen alkaa vaatimaan lahjaa takaisin (rahat ovat olleet ex-miehen hallussa ennen entiselle vaimolle antamista) ja tuon summan todistaminen velaksi olisi myös aika hankalaa ilman velkakirjaa? - Jortsuu
Pohdistellaanpas kirjoitti:
Jos pohditaan aloittajan tilannetta hieman pidemmälle:
Eikös ositus suoriteta avioeron hakuhetken omaisuuden perusteella?
Eli aloittajan tapauksessa avioeron hakuhetkellä omaisuutena on ollut asunto, joka on omistettu puoliksi. Jos oletetaan, että velkaa ja muutakin omaisuutta on ollut sillä hetkellä yhtä paljon molemmilla osapuolilla, niin silloin osituksesta on tuloksena, että kummankin osapuolen varallisuus on yhtä suuri ja kumpikaan ei joudu maksamaan toiselle osapuolelle mitään.
==> eli vaikka ositus tehtäisiin vasta nyt, niin tuloksena olisi 0 euroa kummallekin osapuolelle?
On sitten eri asia, että ex-mies on asunnon myymisen jälkeen (asunto on myyty eron jälkeen) itse omaehtoisesti lahjoittanut suuren osan kauppasummasta entiselle puolisolleen. Tämän lahjoituksen jälkeen aloittajan omaisuus lienee ollut suurempi, mutta ositustahan ei tehdä eron jälkeisen varallisuuden perusteella!
Tämä rahansiirto näyttäisi siis olevan objektiivisesti tarkastellen joko 1) lahja tai 2) merkki jostain ositukseen liittyvästä rahansiirrosta? (koska mistään velasta tms. ei liene kyse)
Täten ex-miehen lienee aika vaikea 6 vuoden jälkeen alkaa vaatimaan lahjaa takaisin (rahat ovat olleet ex-miehen hallussa ennen entiselle vaimolle antamista) ja tuon summan todistaminen velaksi olisi myös aika hankalaa ilman velkakirjaa?Mielenkiintoista pohdiskelua. Lahjaveroa ei voi kuitenkaan välttää, koska 10 vuotta ei ole tullut täyteen. Ehkä kannattaisi sopia, koska lahjavero ei ole ihan pieni.
- Jortsuu
Jortsuu kirjoitti:
Mielenkiintoista pohdiskelua. Lahjaveroa ei voi kuitenkaan välttää, koska 10 vuotta ei ole tullut täyteen. Ehkä kannattaisi sopia, koska lahjavero ei ole ihan pieni.
Lahjaverossa vanhenee tosiaan vasta 10 vuodessa. Menee II veroluokan mukaan eli tekee AP:lle runsas neljä tonnia.
- Pohdiskellaanpas
Jortsuu kirjoitti:
Lahjaverossa vanhenee tosiaan vasta 10 vuodessa. Menee II veroluokan mukaan eli tekee AP:lle runsas neljä tonnia.
Mutta eikös aloittaja joudu maksamaan lahjaveron joka tapauksessa, oli sitten kyseessä ositus tai lahja? (siis jos hän saa olennaisesti enemmän kuin tasaosituksessa muuten saisi)
Ja onhan tuo 4000 huomattavasti vähemmän kuin ehkä noin 25000, jotka hän joutuisi tarkassa tasajaossa maksamaan. - Jortsuu
Pohdiskellaanpas kirjoitti:
Mutta eikös aloittaja joudu maksamaan lahjaveron joka tapauksessa, oli sitten kyseessä ositus tai lahja? (siis jos hän saa olennaisesti enemmän kuin tasaosituksessa muuten saisi)
Ja onhan tuo 4000 huomattavasti vähemmän kuin ehkä noin 25000, jotka hän joutuisi tarkassa tasajaossa maksamaan.Hmm... Menisikö sovinto-osituksesta välttämättä lahjaveroa? Siis jos molempien nimet alla paperissa, jossa todetaan, että kummallakaan ei vaatimuksia osituksen suhteen. Ei verottaja tuosta kiinnostu, kun ei ole tähän mennessäkään asiaan puuttunut. Jää osapuolten kahdenkeskiseksi, jos vaan tekevät sovinnon eikä ex kieli verottajalle.
Toki 4 on vähemmän kuin 25.
- Sirpa1974
Kiitos keskusteluun osallistujille. Otan huomenna lakimieheen yhteyttä. Suullinen sopimus ei täytä muotoseikkoja, mutta voidaan katsoa sitovaksi. Se on hyvä tietää. Ensi yönä tuskin nukun, kun mietin tätä asiaa.
Jos ex hakee (on ehkä jo hakenut) oikeudelta pesänjakajaa, niin ei kai pesänjakaja ala saman tien töihin vaan saan sanoa kantani asiaan? Tuleeko ensin erillinen oikeudenkäynti, jossa fundeerataan oliko meillä suullista sopimusta vai ei?
Toinen asia on vähän nolo sanoa, koska näitä sivuja lukee myös lakimiehet. Oma kokemukseni heistä on sellainen, että ensimmäisessä tapaamisessa juttu on selvä ja voitokas. Matkan varrella sävy muuttuu ja lopulta neuvotaan kuitenkin sovintoon. Pitäisikö yrittää sopia jo ennen kuin laskua kertyy pino? Voi olla, että työtön exäni preferoi nopeaa käteistä, vaikka taitaa saada ilmaisen avustajan.
Mutta siis kiitos kaikille ja etenkin nix naxille. Tässä on nyt paljon mietittävää.>>Jos ex hakee (on ehkä jo hakenut) oikeudelta pesänjakajaa, niin ei kai pesänjakaja ala saman tien töihin vaan saan sanoa kantani asiaan?>Tuleeko ensin erillinen oikeudenkäynti, jossa fundeerataan oliko meillä suullista sopimusta vai ei?
- selvät paperit paras
Jos isotädiltasi perityissä varoissa olisi pykälä jonka mukaan rahat ovat sinun yksityisomaisuutta niin silloin ne ei kuulu expuolisolle, eikä edes puolisolle jos olisitte vielä' naimisissa.
kuus vuotta erosta eikä ositusta tehty. On korkein aika toimia. ajattele jos jommallekummalle sattuu jotain niin lapsilla, sekä kummankin omaisilla on oiekus vaatia osuutta.
Meillä meni neljä vuotta ennekuin saimme osituksen aikaan. Ex oli sitämieltä, että ei tarvi, suullinen riittää. Meillä oli yhteinen kiinteistö josta ex oli muuttanut ulos. Meilläkin jäi asia roikkumaan koska eromme ei ollut täydellinen vaan roikuimme on/off suhteessa laillisen eron jälkeen vielä kolmen vuoden ajan.
Lopullisen eron tapahduttua odotin vielä vuoden ennekuin vaadin ositusta johon mies ei siis halunnut suostua. Exän hankkima lakimies oli kanssani samaamieltä siinä että aina kun on kiinteistöjä tai omaisuutta niin pitää tehdä ositus jonka kaksi todistajaa allekirjoittavat..>>Jos isotädiltasi perityissä varoissa olisi pykälä jonka mukaan rahat ovat sinun yksityisomaisuutta niin silloin ne ei kuulu expuolisolle, eikä edes puolisolle jos olisitte vielä' naimisissa.
- selvät paperit
nix_nax kirjoitti:
>>Jos isotädiltasi perityissä varoissa olisi pykälä jonka mukaan rahat ovat sinun yksityisomaisuutta niin silloin ne ei kuulu expuolisolle, eikä edes puolisolle jos olisitte vielä' naimisissa.
Kyllä on. Jos perinnössä on pykälä joka rajaa perinnön ainoastaan henkilölle jolle se on osoitettu niin se ei silloin kuulu osituksen piiriin. Ainakin meillä meni niin.
- Kiinnostunut779
nix_nax kirjoitti:
>>Jos isotädiltasi perityissä varoissa olisi pykälä jonka mukaan rahat ovat sinun yksityisomaisuutta niin silloin ne ei kuulu expuolisolle, eikä edes puolisolle jos olisitte vielä' naimisissa.
Nix_nax voitko kommentoida ylempänä olevaa "Pohdiskellaanpas" ajatuskuviota. Eikös ositus tehdä avioeroanomuksen tilanteen perusteella?
selvät paperit kirjoitti:
Kyllä on. Jos perinnössä on pykälä joka rajaa perinnön ainoastaan henkilölle jolle se on osoitettu niin se ei silloin kuulu osituksen piiriin. Ainakin meillä meni niin.
kylläpäs kylläpäs! No, kun tiedät, niin tiedä sitten. Mutta jos tänne tulet "tietojasi" levittelemään, silloin ne tulen oikaisemaan, kuten nytkin.
Kiinnostunut779 kirjoitti:
Nix_nax voitko kommentoida ylempänä olevaa "Pohdiskellaanpas" ajatuskuviota. Eikös ositus tehdä avioeroanomuksen tilanteen perusteella?
>>Eikös ositus tehdä avioeroanomuksen tilanteen perusteella?
- Kiinnostunut779
nix_nax kirjoitti:
>>Eikös ositus tehdä avioeroanomuksen tilanteen perusteella?
No eikös tässä tapauksessa osituksen tulos tule olemaan nollasumma, koska kumpikin omistanut yhdessä asunnon? (riippuen tietysti muusta varallisuudesta ja velasta)?
Asuntohan on myyty vasta eron jälkeen ja ex-mies on antanut rahat vasta eron jälkeen, jonka jälkeen vasta on syntynyt tämä varallisuusero aloittajan ja ex-puolison välillä. - Janssonska
Kiinnostunut779 kirjoitti:
No eikös tässä tapauksessa osituksen tulos tule olemaan nollasumma, koska kumpikin omistanut yhdessä asunnon? (riippuen tietysti muusta varallisuudesta ja velasta)?
Asuntohan on myyty vasta eron jälkeen ja ex-mies on antanut rahat vasta eron jälkeen, jonka jälkeen vasta on syntynyt tämä varallisuusero aloittajan ja ex-puolison välillä."On korkein aika toimia. ajattele jos jommallekummalle sattuu jotain niin lapsilla, sekä kummankin omaisilla on oikeus vaatia osuutta."
Samaa mieltä ja olkoon opetuksena muille. Tässä on kaikki sekaisin ja levällään. Raha on kulkenut tililtä toiselle, mutta ei ole lahja/luovutuskirjaa, velkakirjaa tai ositussopimusta. Asenne kuuluisi olla sen mukainen, että ositussopimus on tehtävä: joko pesänjakaja tai osapuolet laativat osituksen. Jälkimmäisessä on aina enemmän liikkumavaraa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2025894
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263674- 822557
- 372079
- 331882
- 431837
- 1061754
- 211646
- 271492
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!381431