Niin talosta taas, mutta viimeks puhutuista on jo aikaa, ekä ole kai koskaan tältä kantilta puhuttu.
Jokainen on varmasti nähnyt joskus teeveessäkin kuvattuna talon hävitystä räjäyttämällä, kamalan näköistä ja tuntuista. Minä kun oon aina ajatellut, tuntenut, että jokaisella talolla on oma sielu. Äkkiähän autioks ja tyhjäksi jäänyt talo luhistuu, rappeutuu, masentuu.
Luulenpa, ettei meistä monikaan, jos kukaan, on omin käsin, yksin, vanhaa taloa purkanut. Tarvitaanhan siihen taitoa ja voimia, myös talon anatomian tuntemusta ja ennenkaikkea rakkautta itse taloon, vaikkei talo oma olisikaan.
Minulla oli tässä sellainen pikkusen menneitten elämäntapahtumien muistelun aikaa, joten tämäkin tärkeä tapahtuma tuli mieleeni.
Olenhan toki jossain aikaisemmin maininnut virolaisesta ystävästäni, joka pääsi vähän kerrassaan Suomessakin töihin käsiksi. Voi sanoa monitoimimies, työ kuin työ kelpasi, erityisesti maalaismaisemissa. Olihan hän sitä ennen ollut Ruotsissakin maalaistalon töissä mukana....silloin Estonian tuhon aikoihin.
Lempäälän mummonmökissä asuessani hän tuli perässäni Virosta, onnistui sitten pääsemään töihin käsiksi, myöhemmin Akaan Toijalassa jatkoi, kunnes kuoli tulipalossa, puolen vuoden kuluttua tulee kolme vuotta siitäkin.
Hän ystävystyi helposti ihmisiin, myös naapuritalon isäntään, tämä oli vaimoineen rakennuttanut tiilitalon, vanha puutalo olisi purettava. Ilman muuta hän ryhtyi töihin. Arvokkaasti. lankku lankulta , naula naulalta, ei ruhjoen, repien, raastaen väkivallalla. Monet ihmettelivät tätä taitoa ja kykyä, jotkut kävivät ihan paikan päällä katsomassa tätä uutteruutta. Kaiken lisäksi hän pinosi puretun talon jäänteet siisteihin pinoihin poiskuljettamista varten. Hienoa työtä. Eikä siihen loppujen lopuksi kuukausimääriä kulunut.
No minulla oli sitten pikkuinen 100-vuotias sauna joka ilta lämmitettynä, pääsi sinne ´työn raskaan raataja´ aina löylyttelemään. Hauaka juttu....no montakin hauskaa, aina töistä tullessaan hänellä oli tapana kotkotella kuin kananen.....kot-kot-kot tai koot-koot-koot, ilmaisten sillä tavalla, millä mielellä oli. Huumorintajuisia joskin myös temperementikkaita olimme molemmat....minä vastasin avoimesta pikku keittiön ikkunasta samoin. Milloin ankaralla, milloin lempeämmällä kotkotuksella.
No tää kirjoitukseni oli jotenkin niinkun kunnianosoitusta vanhalle talolle ja edesmenneelle hyvälle ystävälle.
Talon arvokas ´lepoon saattaminen´
18
298
Vastaukset
Miten surullisilta ne näyttävätkään hyljätyt talot! Muista Jämsän vuosinani Mustalahden mäen yllä aution hirsitalon, jonne me lapset joskus hiippailimme sisälle,...kaikki surkean hämärän peitossa, sammaloituneet ikkunanpielet ja laverisänky roinaa täynnä. Lattiakin osittain laho, ja haju surkea.
Lattia narisi kävellessä, emmekä uskaltaneet avata kammarin narisevaa ovea edes, ennenkuin syöksyimme päätäpahkaa ulos.
Meitä oli kyllä kielletty menemästä sinne, kuulemma lutikoita saattaa tulla mukana vaatteissa, elävätkin vuosikausia ilman ravintoa, jos paikaansa pitää kuuopuheet.
Samoin oli koulumatkan varrella autiotalo, jonka ohikulkeminenkin peloitti. Tarinan mukaan oli nälkävuosina vanhemmat siellä keittäneet kuolleen lapsensa saunan padassa, joten kauhua se talo herätti kaikissa. Varmaan jo purettukin, mutta sitkeästi nuo kauhukuvaukset kulkevat mukana. paikallisella väestöllä.- jjoutava
Pyramiidi varmaan ymmärtää tämän minun muistelun ja voipa joku toinenkin snaijata'. Kun kerron vanhan talon kohtelusta jossa olin mukana. Vuosikymmeniä vain suvun lomapaikkana olleen talon emäntä lunasti itselleen.
Ja purkutuomion saanutta taloa remppasin ja laitettiin asuttavaan kuntoon tietoisena ettei siinä kukaan asu enää ympärivuotisesti. Kesiäni uhrasin milloin lattian, milloin ikkunoiden ja seinien maalauksen parissa.
Sauna/liiterirakennus sai pystylauta vuorauksen vaikka hevosmuurahaiset oli jo pesiytyneet nurkkaan. Poistin parhaani mukaan muurahaiset ja lahot osat seinästä.
Sanoivat, että tuli kaunis ja hyvä sauna ja koko talo sai uutta ilmettä.
Lopulta emäntä myi paikan kesäloma-paikaksi ja sai ehkä niukan korvauksen remppa-aineista, mutta työni oli ilmaista, ainoastaan työnilo ja mielenkiintoinen askartelu vanhan talon parissa palkkana.Miten mie jotenkin arvasin, että ehkä sie oot tällasissa talohommissakin ollu. Halit siulle! Miesten korkeinta kastia ovatkin tällaiset työn miehet.
- Lorena*
Aika kultaa muistot, pitää paikkansa monen menneen ajan tapahtumista.
Jämsä on ikivanhaa asuinaluetta, jonka alueelta löytyy monenlaisia harmaa hirsisiä talovanhuksia.
Pälämäen vanha museoalue on hyvin mielenkiintoinen vierailu kohde. Osa rakennuksista on ainakin 1700-luvulta saakka savupirtti kuuluu museon nähtävyyksiin.
Monenmoista mielenkiintoa herättävää esineistöä ja rakennusta alueelta löytyy.
Ero asumisessa tähän päivään on valtava. Nyt valitetaan kun vesi on poikki muutaman tunnin. Asia saa painoarvoa kun ajattelee kuinka ennen toimeen tultiin kun vesi nostettiin käsivoimin vintti kaivosta ämpäri kerrallaan isojen perheiden käyttöön. Öljylamppu, karbidi tötsä, kynttilä pöydällä valaisi huoneita pimeän aikaan. Pimeän aikaan menivät ajoissa nukkumaan, heräsivät aamu askareisiin jo klo 5 aikaan!!! Tämä oli päivä rytmi.
Ne ränsistyneet rakennus vanhukset ovat joko maatuneet pois tai purettu hyötykäyttöön esim polttopuuksi, tosin harmaiden hapertuneiden hirsivanhuksien lämpöarvo on melko pieni.Niin, ja erityisesti Itä-Suomessa, Kainuussa oli jo siihen aikaan, kun siellä asuimme, paljon autioita surullisia taloja.
- *Kukkahame*
Sallasta pohjoisen suuntaan näkee teiden varsilla taloja ja latoja joiden ilme kertoo vuosisadan takaa harrastettua elämää ehkä liian suuressa köyhyydessä.
Rakennusten katot eivät ole kestäneet roudan kynsissä, selkä on taittunut ja ikkunat ammottaa mustaa tyhjyyttä.
Kaivo pihapiirissä vedennosto sanko roikkuu vielä kepin nenässä mutta käyttämättömänä naru lahonnut, sitten sellaiset 'vipu' vai 'vintti' nostimet, nekin muistuttaa kekseliäisyyttä helpompi oli niillä syvästä kaivosta vettä nostaa.
Kaikki harmaita ajan patinoimaa mutta kauniin nukkapintaista puuta.
Mitä pohjoisemmaksi mennään sen enemmän autioita taloja, mutta myös kauniita nykyaikaisia kyläkuntia on.
Elämää sielläkin ja hurjat ovat ne erot kylän ja kylän välillä. Olen kierrellyt katselemassa vanhoja asuinpaikkojani muutaman vuoden väliajoin kameran kanssa. Siinä se käyttämättömien mökkien rapaistuminen näkyy. Ensin rapistuvat ulkorakennukset, lysähtävät kasaan ja perässä asuinrakennus. Näitä näkyy erikoisesti syrjäkulmilla, joihin ei ole minkäänlaista autolla ajettavaa tietä.
Kun pienissä mökeissä oli jälkikasvua vähintäin puoli tusinaa, pieni peltotilkku, ajolähtö oli tietysti selvä. Monissa kunnissahan on asukasluku puolittunut. Kaksitoista mökkiä oli minunkin kotitienoissa hajalleen korpeen sijoittuneena. Yhtään varsinaista asukasta ei enää ole, muutamissa voi jälkikasvu piipahtaa, mutta vaatimukset ovat jo korkeammat. Korjaushaluja ei löydy, mutta perikunta ne omistanee.
Joutavoisen tapaan minullakin on pietä kokemusta hirsirakentamisesta. Olin nappulaiässä apurina mökin teossa. Melkeinpä sitä voi talkooksi nimittää, pienet varat oli teettäjälläkin. Toinen pätkä oli, kun olin purkamassa vanhaa mökkiä siirrettäväksi parempaan paikkaan. Ennen kuin seiniä aletaan purkaa, pitää joka ainoa hirsi merkata ja numeroida, että ne uudelleen pystytettäessä sopivat paikalleen. Käsin tehdyissä hirret sovitetaan jokainen hirsi erikseen, että se istuu paikalleen. Työn nimenä oli "varaus", voisi olla sovituskin, jossa harpintapaisella piirretään merkkaus, jonka mukaan hirsi veistellään. Pientähän se kokemukseni oli, pärekaton teossa kyllä kehityin. Monen mökin katot ehdin naputella, uutta ja uusintaa.
Eipä ihme, jos "päreitä on jäänyt kainoloonikin".))
Eiköhän tässä jo liene, täytyyhän kirjoittamisen ja kerronnan mennä sentään nopeammin kuin tekemisen.- Lorena*
50-luvun tienoilla Ruotsiin muutto työn perässä jätti jäljen asumattomien talojen lukumäärään. Arvelen muuttoja oli etupäässä Oulun korkeudella siitä itään päin. Paljon liikuin eläkkeelle jäätyäni itä-rajan tuntumassa, tuli tutuiksi Virsuvaarat, Öllölät, Korpivaarat aina Sotkamoon, Kajaaniin, Sallaan ja Kilpisjärvelle saakka. Miten usein muistelenkaan niitä maisemia, selailen netistä näitä kohteita.
Surullista, mutta totta monien talojen ikkukoiden päälle oli laudat lyöty samoin oven eteen. Mikä lienee näkymä tänään? Tuskin Ruotsiin muuttaneet enää palaavat niille selkosille.
Purettavissa taloissa on usein vielä satojen vuosien kuluttua vankat honkahirret käyttökelpoisia. Nyt tuli oikosulkeinen, mitä, miten, on valittu puu veistettäväksi honkahirreksi, kun se kestää, kestää aina vaan. Vuonislahdella Elsa ja Paavo Ryynäsen koti on hyvä näyttö vahvasta honkahirrestä!- jjoutava
Honkapuu. Kaadetaan iso mänty joka sahauspinnassa näkyy vaaleampana pintakerros ja sydänpuu on tummempaa. Sydänpuu on sitä pihkapitoista honkapuuta. Parasta lahonsuojaa on tämmöinen pihkapitoisuus.
Onhan tehty tyhmästi tehty remontteja ja laitettu korkkimattoja honkalankkujen päälle. Viisas remontoija on sitten sieltä löytänyt tosihienon honkalattian.
Painekyllästysaine ei tunkeudu honkapuuhun mutta pintapuuhun kyllä. On se niin hyvä suojaaine se pihka. - sama1
jjoutava kirjoitti:
Honkapuu. Kaadetaan iso mänty joka sahauspinnassa näkyy vaaleampana pintakerros ja sydänpuu on tummempaa. Sydänpuu on sitä pihkapitoista honkapuuta. Parasta lahonsuojaa on tämmöinen pihkapitoisuus.
Onhan tehty tyhmästi tehty remontteja ja laitettu korkkimattoja honkalankkujen päälle. Viisas remontoija on sitten sieltä löytänyt tosihienon honkalattian.
Painekyllästysaine ei tunkeudu honkapuuhun mutta pintapuuhun kyllä. On se niin hyvä suojaaine se pihka.Piti kirjoittaa, sydänpuu, kun honkapuu on tosiaan eriasia.
- Lorena*
sama1 kirjoitti:
Piti kirjoittaa, sydänpuu, kun honkapuu on tosiaan eriasia.
Siis puulautakin elää luultavasti ikuisesti. Kerrostaloasunnossani on paneelikatto joka maalattiin yli 10v sitten kun ostin asunnon. Maalarimestari "paklasi" katon hyvin ja maalikerroksia tuli useita päälle.
Nyt olen huomannut, puu elää oksanpaikat tulevat pikkuhiljaa hennon ruskeina näkyviin. Ei se minua haittaa, se on sitä ajan patinaa. Luulisi panelin olevan niin rutikuivaa ettei se enää tuota pihkaa vai kuinka?
Panelikatto on tosi kaunis, antaa näkyvyyttä asunnolle, ei kaiken tarvitse olla betonia ! Kattoa ei kyllä pois oteta sinä aikana kun osakkeen omistan.
- *Kukkahame*
Keloutunut honka on arvokasta ja kaunista sisustukseen, ja puuesineiden valmistukseen.
Nyt jo tuodaan itärajan takaa keloa kun Lappi alkaa olla keloistaan köyhää.
Kestää satoja vuosia tuo keloutuminen kertoivat kysyjälle.
Terva se on joka niissä tuoksuu sahatessa. - jjoutava
Vanhassa talossa oli kamarin katto tummaksi petsattua kuusipaneelia vaikka mielestäni katto pitaisi aina olla vaalea. Uuden mökin katto on kuusipaneelia ja lakattuna on kaunis.
Lattia on mäntylautaa jonka pinnassa sydänpuu ja pintapuu osat samassakin laudassa näkyy kirjavampana, tumma/vaalea-sävyt tekee elävän näköiseksi kun se on myös lakattuna.
Maalari on varmaan Lorenan katon oksakohdat käsitellyt eikä kyllä muutenkaan pihka tunkeudu sieltä laudasta näkyviin. Kirjoittelen lempiaiheestani kuin muka ammattimies, joskin tietoa on harrastaissa hiukan rakentamisesta tullutkin. - Ramoona*
Miten elävä mielikuva tuli teistä kahdesta eri säväyksillä kotkottelemassa , sopiihan sellainen viestintä hyvinkin kotisilla olijoille . Mahtoiko Sinulla olla siinä keittiön ikkunassasi puiset luukut, jotka aamusella leväytit auki. Varmasti ainakin verhot kesätuulessa somasti liehuivat ikkunan avauksessa .
"Kukapa se saunan lämmittää, jos en tyttö minä, rairii ja rallalei, jos en tyttö minä. Kukpa se sitten löylyn lyöpi, jos et poika sinä..."
Minulla ei ole talonpurkukertomuksia, joskus olen nähnyt palokunnan polttavan hävitettäväksi tarkoitetun talon. Mutta onhan terve puutavara ihan rahanarvoista, ei vain taida olla monella kärsivällisyyttä noin hienoon operaatioon.
Tässä omakotitalossamme on pienenä ylpeydenaiheena mieheni itse lehtikuusesta rakentamat ulkoportaat ja terassi. Lehtikuusta ei tarvitse käsitellä millään aineella, se kestää säätä ja harmaantuu kauniisti, pinta tuntuu silkkisen sileältä. Eipä tarvitse portailla istuessaan tai paljain jaloin terassilla tepastellessaan pelätä myrkkypuun kosketusta ja kun lauta on joskus palvellut loppuun, sen voi turvallisesti polttaa.Kokeilkaapas tuota kotkotusta, miten eri tavoin voikaan ilmaista mielialojaan noin yksinkertaisella konstilla. Uskonpa, ettei täällä Hervannassa kummostakaan ihmetystä, vois joku ehkä vilkaista vain ja itekseen mumista...jaa-a. Mutta entäpä vaikka siellä cityssa raitiovaunussa istuessaan, niinpä...luulen, että siellä vain päänsä voisi kääntää ikkunasta tuijottelemaan......erilaisin aatoksin kyllä. Mutta kenties Ilomantsissa voisi joku muukin yhtyä siihen, ajatelkaas väkeä täynnä olevaa onnikkaa, jossa kaikki kotkottaisivat!
No nyt tais taas livahtaa asiallisen käyttäytymisen hiven jonnekin, minne lie, nauran kyllä tässä ite.
Niin mieltä ylentäviä aatoksia ja juttuja oottekin saaneet aikaseksi, että uskon viel huomenaamullakin olevani hyvällä tuulella, luultavasti sanon, että kot-kot.
Juu, Ramoona, ikkunassa oli kukkaiset kevyet verhot ja sellainen puoliverho, mikskäs sitä sanotaankaan, aina aamusin ne ensin syrjään.
Se pikku mökki oli useammankin eläjän koti. Miehän sanoinkin silloin aluks, kun siinä tuntui niin hyvältä olla, että kiitos, kun otitte miut lämpivästi vastaan, samoin sanoin saunalle, kaivolle ja pihan puillekin. Isoja kuusia oli osassa ns. pihaa, niissä päivisin nukkuivat lepakot, taisivat olla pää alaspäin. Ihan luonnon tannerta se oli, ei varsinaista pihaa oltu siihen tehty, metsämansikoita aikalailla ja kuusten takana isot vattupusikot.
Hiirten rapinaksi luulimme loppukesän elämöinnin olevan seinän välissä. Selvisi, että siellä asuikin oravaperhe, oravapojat pitivät mekkalaa siellä. Kun huomasimme, missä heidän oviaukkonsa oli, naulasimme siihen viereen pahvisen kyltin, jossa ilmoitimme asukkaiden säädyn.
No taashan lipsahti ties minne tää tarina, mutta tosjaan hyvä oli se kesä tai oikeestaan puoli vuotta. Sitten olikin Tampereella uusi asunto, edelleen pieni keltainen mökki isäntäperheen pihassa, Veisun kaupunginosassa.- kot-koti runo
pyramidi kirjoitti:
Kokeilkaapas tuota kotkotusta, miten eri tavoin voikaan ilmaista mielialojaan noin yksinkertaisella konstilla. Uskonpa, ettei täällä Hervannassa kummostakaan ihmetystä, vois joku ehkä vilkaista vain ja itekseen mumista...jaa-a. Mutta entäpä vaikka siellä cityssa raitiovaunussa istuessaan, niinpä...luulen, että siellä vain päänsä voisi kääntää ikkunasta tuijottelemaan......erilaisin aatoksin kyllä. Mutta kenties Ilomantsissa voisi joku muukin yhtyä siihen, ajatelkaas väkeä täynnä olevaa onnikkaa, jossa kaikki kotkottaisivat!
No nyt tais taas livahtaa asiallisen käyttäytymisen hiven jonnekin, minne lie, nauran kyllä tässä ite.
Niin mieltä ylentäviä aatoksia ja juttuja oottekin saaneet aikaseksi, että uskon viel huomenaamullakin olevani hyvällä tuulella, luultavasti sanon, että kot-kot.
Juu, Ramoona, ikkunassa oli kukkaiset kevyet verhot ja sellainen puoliverho, mikskäs sitä sanotaankaan, aina aamusin ne ensin syrjään.
Se pikku mökki oli useammankin eläjän koti. Miehän sanoinkin silloin aluks, kun siinä tuntui niin hyvältä olla, että kiitos, kun otitte miut lämpivästi vastaan, samoin sanoin saunalle, kaivolle ja pihan puillekin. Isoja kuusia oli osassa ns. pihaa, niissä päivisin nukkuivat lepakot, taisivat olla pää alaspäin. Ihan luonnon tannerta se oli, ei varsinaista pihaa oltu siihen tehty, metsämansikoita aikalailla ja kuusten takana isot vattupusikot.
Hiirten rapinaksi luulimme loppukesän elämöinnin olevan seinän välissä. Selvisi, että siellä asuikin oravaperhe, oravapojat pitivät mekkalaa siellä. Kun huomasimme, missä heidän oviaukkonsa oli, naulasimme siihen viereen pahvisen kyltin, jossa ilmoitimme asukkaiden säädyn.
No taashan lipsahti ties minne tää tarina, mutta tosjaan hyvä oli se kesä tai oikeestaan puoli vuotta. Sitten olikin Tampereella uusi asunto, edelleen pieni keltainen mökki isäntäperheen pihassa, Veisun kaupunginosassa.PUHELIMESSA
Soi Hanhelan puhelin: "Tirr-rirr-rii!"
Emohanhipa hätään nyt kiirehtii.
Hän huutaa:"Halloo ja mikä hätä...
Ei kuulu... No, on tämä elämätä..."
"Kot kotkoti kot!" Jopa kuuluukin.
"Kanarouvako? - Ai, ihan säikähdin...
Hyvää päivää! No, hyvinkös miehenne jaksaa?
Mitä kauppais nykyisin munista maksaa?"
"Kot kotkoti - paljon on asiaa,
jos rouvaa vaivata kauemmin saa."
"Saa, saa toki - vaikkapa enemmänkin",
sanoi hanhi ja kaakatti, kaakatti hänkin.
Kului montakin hetkeä sukkelaan,
mutta puheet ne piisasi, usko vaan!
"Kanarouva jos tulisi tänään meille -
vähän niinkuin pienille kekkereille..."
Näin arveli hanhi nyt touhuissaan.
Mut kanapa kotkotti sukkelaan:
"Hyvä hanhirouva, oi, kiitos siitä,
vaan mulla ei kaiketi aikaa riitä.
Jos teiltä nyt meille tultaisiin -?"
"Hyvä", vastasi hanhi, "no, tehdään niin!"
Kun kumpikin puheliaita on kovin,
niin vielä he jatkavat juttua tovin.
HELLI HANNULA
Kesä Liljendal'in "bakarstuganissa" muistuu mieleeni vanhoista rakennuksista. Tuo "paakarintupa" oli anoppini nuoruudenystävän tilalla, missä talon emäntä suoritti suurleipomisensa. Leipävartaissa säilytettiin reikäleivät katossa, ja sain minäkin aina muutaman leivän leipumispäivänä.
Leivintupa oli iso, ja pieni kammari kuului mökkiin myös, jossa nukuin kahden lapseni kanssa. Mies tuli viikolopuiksi käymään ja kalasti suurimman osan aikaa Liljendalin joella.
Ihana kesä se oli, kävivät vanhempanikin pari kertaa kylässä, ja mustikkametsässä poimivat mahdottomia määriä mustikoita säilöttäväksi.
Nuori kun olin en keitellyt hilloja, nuorimmaiseni oli vasta kk ikäinen toikukuussa kun muutimme sinne, ja poika vajaa 2 vuotias.
Ne leveät lattialankut on jääneet mieleeni, samoin idylliset ikkunat valkeine verhoineen ja mahdottoman suuri pirttipöytä penkkeineen. Sivusta vedettävä sohva yhdellä seinustalla, missä vanhempani yöpyivät, ja tosi piiiitkät räsymatot paakarituvan lattialla.
Suuri leivinuuni vei paljon tilaa, ja siinä oleva sivusta sytytettävä tulipesä, olikin ainoa keittomahdollisuus. Oppihan sitäkin käyttämään ruuanlaittoon ja veden kuumentamiseen.
Talosta hain maidon iltaisin ja siitä tehty viili, oli parasta mitä olin saanut siihen aikaisen elämäni varrella. Täytyi olla suuri rasvaprosentti maidossa, niin paksun kermapinnan muodostumiseen.
Pyykinpesu päivittäin hoitui alhaalla purossa, jonka yli oli puinen silta,...siinä saippuoin vauvanvaipat ja huljuttelin juoksevassa vedessä. Saunassa siinä vieressä sitten alkeellisella puutynnyrillä, jota kammella pyöriteltiin veivasin isommat pyykit.
Olihan se ikimuistoinen kesä pienten lasten kanssa, kesävieraineenkin, mukavia muistoja menneisyydestä:)- Menneelle ajalle.
Oskari Olevainen
tavallinen mies
aina ties
että onni on myötä
kun tekee lujasti työtä.
Raivas pelloksi suot
kaivoi vedelle vuot
kannot kaikki käänsi
hiki otsalla väänsi
pisti palamaan kasken
iloksi lasten
kasvoi nauriita suo
pian viljasadon suo.
Vuosikymmenten takaa
muistojaan jakaa
tuossa istuen Oskari
polvellaan Nestori
lapsenlapsenlapsensa lasta
joka suohon ei jalkaansa kasta.
Nuoret kaupunkilaisia ovat
pois lahosi vanhat tuvat
joita rakensi raatajat
vihollisen kaatajat
suohon tilansa raivaten
koko elämän uhraten
nyt on uudet tavat
jo asfalttikujat
täällä lähellä suota
halkoo asuntomerta tuota
jolla Oskari uurasti
suon pelloksi raivasi
viisaa sormella Oskari;
Näetkö, näetkö tuolla..
ei Nestori näe peltoja suolla
taisi viimeinen kurkikin kuolla
loppuivat sammakotkin sieltä
mitä oli Oskarin työssä mieltä?
Se oli Olevaisen elämän työ
siellä kului, päivä, perään yö
Ei Nestori Oskarin jälkiä jatka
nuoren miehen matka
suolle työhön ei vie
suon halkoo komea moottoritie.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saisinpa halata sinua joka päivä
ja kertoa miten paljon sinusta välitän. Vaikka olisi jommalla kummalla huono päivä, väsynyt päivä tai kiireinen päivä, a616331Nykymiehet odottaa, että nainen lähestyy?
Perus luonnonlaki menee päinvastoin! Oletko nähnyt luontodokkaria jossa naaraat juoksee uroksien perässä??? 🦁🫎🦍🐒🦦�1904575Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä
SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,484426Kolmen tuiki tavallisen demariahdistelijan nimet julki
Nyt tiedetään ketkä kolme oli niissä niin tavanomaisissa demarin jokapäiväisissä askareissa avustajia ahdistelemassa. K923708Sannahan laski sähkön ALV:n 10 prosenttiin, Riikka runnoi 25,5 %:iin
Tässäkin nähdään kumpi on Suomen kansan puolella, ja kumpi omaa vastaan. Putinistipersuille Suomen kansa tulee aina vii712909Kansalaispalkka ja maksuton joukkoliikenne
Noilla pienillä parannuksilla saadaan Suomesta taas hitusen parempi paikka peruskansalaiselle, joka elää ekologisesti ja1072546Eikö tunnukin kamalalta, kun en
anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut652487Antti Lindtman: "Ainahan kaikenlaisia huhuja liikkuu"
Näin hän siis vastaa SDP:n häirintäkohuun, väistelee vastuutaan Juttuhan on niin, että Lindtman ja Tuppurainen on tasan591873Muistattekos kun kaupassa piti pyytää tavarat myyjältä
Edes kahvipakettia ei saanut itse valita, vaan myyjä nouti sen hyllystä tiskille. Jos osti jauhelihaa, niin se jauhettii2511764Kenen juontajan pitäisi voittaa tänään Kultainen Venla? Ehdolla Pimiä, Holma ja Vaaherkumpu
Kultainen Venla gaalassa jaetaan tänään tv-alan palkintoja. Yksi suosituimmista kategorioista on Juontaja. Vappu Pimiä371560