Haluan pois täältä!

Rakas kanssaeläjä. Haluan lohduttaa sinua mutta luulen että sanoja ei tarvita. Halaisin. Olen itse nuori ja minulla on monta lasta. Olen oppinut olemaan äiti ja pitämään siis huolen muista, monesti unohtaen omat tarpeeni. Joskus kuitenkin pitää olla itsekäs.
Jokainen elää täällä vain kerran. Samalla elämä on mahdollisuus.
Harmi että tiellesi on osunut monta idioottia. Rikkinäistä on vaikeaa korjata ja luottamusta itseen ja muihin rakentaa jos on monta huonoa kokemusta takana.
Tulee huominen päivä. Yhtä varma olen siitä että sinusta joku välittää.
Ole itsekäs ja etsi itseäsi. Vain sinä voit muuttaa oman elämäsi, ei siihen muita tarvita, ainakaan niitä idiootteja :)
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Äidillinen halaus!

KIrjoittele ensi alkuu tallä palstalla. KIrjoittaminen on myös tunteiden sanallista käsitttelyä. Jaksatko kertoa jotain elämästä, minkä ikäinen olet, mitä oelt kokenut ym.
Me tuetaan sinua.

Jos nyt lyhyesti kerron että lapsuutta en oikeastaan elänyt koulukiusaamisen takia, pysyttelin omissa oloissa. Ja nuoruusvuosina vanhemmat alko ryyppäämään ja tappelemaan useammin.. Kotona ei ollu turvallinen ilmapiiri. Parisuhteita on ollu useita, mutta aina ku mulla on vähänkään vaikeampaa niin aina tulen hylätyksi. Pahoittelen etten jaksa tämän enempää kertoa.

Turhauttaa etten saanu apua sillon kun sitä yritin saada..

25 vuotta oon (vasta) kattonu tätä elämää ja jotenki tuntuu niin ahistavalle ja masentavalle miettiä ettei mikään ole muuttunut miksikään. Aina samassa kuopassa..

Kiitän teitä vastauksista!

Sinulle hugurmom haluan sanoa että vaikkei itselläni lapsia ole, olen joutunut aikanaan pitämään huolta toisista ihmisistä, ja tiedän mitä on kun unohtaa itsensä/omat tarpeet.

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus

Jos kriisikeskus jakaisi itsarilääkettä siitä olisi jotain hyötyäkin. Vitunko hyötyä on puhumisesta kun kukaan ei kuitenkaan auta konkreettisesti?

Sinä joka kritisoit kriisikeskusta, niin kerro, millaista se kaipaamasi apu voisi olla? Pitäiskö tulla sängyn viereen istumaan ja pitää kädestä kiinni ja silitellä päätä. Oletko miettinyt, minkälainen apu voisi sinua auttaa?