Korvike vain?

Hei!
Tähän alkuun sanottakoon, että olen vasta 16-vuotias. Elämä edessä ja blaa blaa blaa, mutta eräs asia vaivaa minua niin, että pakko siitä on jonnekin päästä puhumaan, ja tämä "aikuisten osio" taitaa olla hiukkasen kypsempi paikka, jos vertaa tuohon nuorille suunnattuun keskusteluosioon.

Olen ollut kolme vuotta kovasti ihastunut yhteen tyttöön. Hän on jo kauan ollut paras ystäväni, sekä minä hänen. Mutta mitä ihastumiseen tulee, tunteet eivät ole kuitenkaan molemminpuolisia.

Tytöllä on tapana ihastua poikaan, olla tämän kanssa muutaman kuukauden, erota, ja kohta taas on uusi kiikarissa. Tyttö tietää tunteistani häntä kohtaan, ja erään kerran se melkein sai välimme katkeamaan, mutta pääsin tunteistani eroon. Ystävystyimme uudestaan, mutta kuinkas sitten kävikään... ihastuin jälleen. Tätä on tapahtunut jo kolme kertaa. Lähennymme tytön kanssa, tyttö ottaa itselleen poikaystävän, vieraannumme toisistamme, tyttö eroaa ja välimme lämpenevät taas.

Tyttö ei pidä minua itselleen potentiaalisena poikaystävänä, koska olen hänen mielestään liian hyvä ystävä, eikä hän halua riskeerata välejämme. Hän on kyllä sanonut, että olisin täydellinen poikaystävä, mutta olemme kuulemma myös liian samanlaiset. Tiedän hänellä olevan minua kohtaan myös seksuaalista kiinnostusta.

Talvella tilanne oli tämä: tyttö oli kesällä eronnut poikaystävästään, ja oli sitä mieltä ettei ota itselleen vähään aikaan uutta, koska hänellä ei ole siihen aikaa. Talven mittaan ystävyytemme lujittui, vietimme aikaa keskenämme, ja annoin itseni ihastua jälleen tuohon silmissäni maailman kauneimpaan naiseen. Samanlaista kehitystä olin aistivinani tytössäkin. Tyttö sanoi, että saa minulta kaiken, mihin miestä tarvitsee, leikittelimmepä jopa ajatuksella, että seurustelisimme, ainakin ulkopuolisen näkökulmasta olisi varmasti välittynyt sellainen viesti. Kohtelimme toisiamme hellästi, ja meillä oli mukavaa yhdessä. Tyttö oli imarreltu siitä, että häntä pidettiin "näin komean" pojan tyttöystävänä. Oli meillä jopa intiimejäkin hetkiä, ja hetken elin unelmaani.

Alkukeväästä, kuin salama kirkkaalta taivaalta vanha kuvio alkoi toistua. Tyttö vaivihkaa erkani minusta, pisti intiimisuhteemme poikki, tekosyynä se että "ei tehnyt enää mieli". Hän ei viettänyt enää niin paljon aikaakaan kanssani. Syy selvisi viikon päästä, kun tyttö tunnusti olevansa ihastunut uuteen poikaan. Tämä tuli järkytyksenä minulle. Voit kuvitella tilanteen, jossa pitkän odotuksen jälkeen saatte (ainakin melkein) sen, mistä olet haaveillut, mutta juuri loppusuoralla se viedään teiltä pois. Juuri kun päänne on jo pinnalla friendzonen syvistä vesistä, se työnnetään takaisin.

Näin kävi minulle. Minut nakattiin takaisin ystävät-kategoriaan. Mitään hellää ja intiimiä ei enää välillämme ollut. Tämä kevät on ollut todella raskas. Tyttö ja uusi poika ovat edelleen yhdessä, ja niin rakastavaisia että ei herranjumala. Vai ei muka aikaa poikaystävälle, vaikka poika tuntuu ramppaavan tytöllä päivittäin?

Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee se, että meillä on tytön kanssa pitkä ja vankka ystävyys. Liikumme samanlaisissa piireissä, joten selkeän pesäeron ottamiseltakaan ei voine välttyä ainakaan lähivuosiin. Tiedän, että tyttö haluaa pysyä ystävänäni, ja että merkitsen hänelle paljon, mutta tunnen oloni riittämättömäksi, loukatuksi ja jätetyksi. Sille en mitään voi että aina vaan ja uudestaan ihastun samaan tyttöön jokaisen "kylmän kauden" jälkeen, mutta se tekee elämästäni vaikeaa. Uskon, ettei minulla todellakaan ole ongelmia naismarkkinoilla, mutten kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan ketään joka koskettaisi minua samalla tavalla!

En tiedä mitä tekisin. Odottaisinko että tytölle tulee ero ja yrittäisin sitten uudestaan? Odottaisinko muutaman vuoden eristyksissä tytöstä ja kokeilisin kynsiäni sitten, tosin välien katkaiseminen on erittäin vaikeaa koska olemme kuitenkin sydänystäviä. Ne harvat aikuiset, joille olen tilanteestani avautunut, sanovat, että aikuisiän myötä tyttö saattaa tulla järkiinsä, ja ihastua lopultakin minuun, poikaan, joka rakastaa, tuli eteen mitä tahansa.

Vai pitäisikö minun valita toinen tie? "Tuntea oma arvoni" ja jättää tuo tyttö, joka selkeästi pitää minua korvikkeena, kakkosvaihtoehtona, ainakin kunnes tajuaa arvoni. Välien poikki laittaminen on vaikeaa. Se antaisi ystävyydellemme selittämättömän lopun, heikentäisi samalla välejäni myös tytön kavereihin, ja mikä pahinta, jättäisi minut ikävöimään. Vai jatkaisinko ystävyyttämme sinnikkäästi tuskat kantaen, motiivina se, että saattaisin jälleen tulevaisuudessa päästä hänen lähelleen. Tosiasiahan on, että niin hyviä ystäviä kuin olemmekin, kaikki on aina johtanut siihen, että sydämeni särjetään. Mutta jos hänet jätän, menetän myös ainoan tosiystäväni.

Kertokaa näin vähän elämää nähneelle, korviaan myöten pihkassa olevalle jannulle, mikä olisi oikea ratkaisu jatkaa eteenpäin!

Ja kiitokset, jos jaksoitte lukea!