Työpaikkaromanssit

miten lopettaa

kun kyseessä työpaikkarakastuminen, joka ei johda mihinkään ja on ilmeisen yksipuolinen? Miehen käytös ristiriitaista, ja hyvinä päivinä uskottelen itselleni ja toivon, että hänellä olisi joitakin tunteita mua kohtaan. Ystävyystasolle ollaan kuitenkin jääty. Vapaita ollaan molemmat. En enää halua roikkua tällaisessa henkisessä riippuvuussuhteessa, jossa mulle riittää pienet muruset miehen taholta. Oon hienotunteisesti vihjannut miehelle, että on mulle tärkeä, mutta en ala suoraan ehdottelemaan mitään, koska se voisi pilata sen vähänkin mitä on jäljellä. Miten päästä eroon näistä tunteista? Haluan päästä eteenpäin elämässäni ja kohdata ehkä joskus jonkun toisen, mutta tässä tilanteessa en edes huomaa muita :( Työpaikan vaihtoa olen miettinyt, mutta ei sekään ole helppo ratkaisu. Harmittaa ja itkettää koko tilanne.

Jokainen kerta

katsot mua silmiin, haluaisin vaan tulla ihan sun lähelle. Jokainen kerta, kun hymyilet mulle, mietin onko se vain ystävällisyyttä, vai jotain syvempää. Jokainen kerta, kun huomaan sun hymyilevän ja hassuttelevan myös muille työpaikan naisille, nielen tunteeni ja se syö innostusta. Tilanne on jatkunut kauan. En tiedä miten kauan kroppa jaksaa tällaista stressiä.

En jaksa olla

heittopussisi enää. Kaipaan edes jotain ilman ainaisia taka-ajatuksia.