Suomalaisen maatiaissian elvytys

En tiiä, mutta olen kuullut että sikatalous olisi ollut 1900-luvun alussa hyvin alkeellista. Siat juoksi pitkin kylänraitteja etsien tunkioista ruokaa. Kesäksi koko sikalauma saattoi karata perämetsiin laiduntamaan, ja niille laitettiin sianlänget kaulaan jottei ne päässeet aidatuille viljelysmaille. Syyskesällä kukin talo etsi oman sikansa ja vei sikakoppiin lihotettavaksi kunnes oli teurastusaika. Lihaa saatiin vähän ja se oli loismatojen takia usein syömäkelvotonta. Ulkomaalaiset sikarodut kasvoivat nopeammin, maatiaisrodulla meni kai useampi vuosi, jolloin uusia rotuja voitiin alkaa kasvattaa sikaloissa. Vanha maatiaiskanta hävisi sitä myötä.
Voisikohan esim. itärajan takaa entisiltä Suomen Karjalan alueen syrjäkyliltä etsiä, vai onkohan uudet rodut sielläkin yleistyneet?

Mut toisaalt saattaa tuolta itärajan takaa löytää holstainlehmänkin jonku syrjäisen mökin ometasta, joten on sielkin kai jotai omaperäistä jalostustyötä tehty... Ottaen huomioo että maatalous oli neuvostoaikoina pääosin isolla valtionmaatiloilla joten alkukantaisten rotujen säilyminen on ollut mahdollista tosiaan hyvin syrjäs, ehkä just Karjalas...

Niin että tarkoitin esimerkkinä sitä että holstainlehmätkin ovat levinneet sielkin syrjäisille alueille jolloin alkuperäisrodut ovat saaneet väistää näitä tuottavampia rotuja. Alkuperäisroduista ainakin nautoja löytyy kyseisiltä alueilt tai niitä on risteytetty tuontirotujen kanssa jolloin ne ei sinänsä muistuta esim. väriltään alkuperäisiä. Mutta sikoja ylipäätään onkin sitte vaikeampi löytää alkuperäisrotuina koska nehän on pitoajaltaan melko lyhytikäisiä ja niitäki on voitu risteyttää tuontirotujen kanssa joten esim. Suomalaista maatiaissikaa vastaavaa rotua voi olla vaikea löytää. Ja ottaen huomioon juuri tuon valtionmaatila-asian, niin niillä varmaan pidettii mieluummin tehokkaita tuontirotuja kun kitukasvuisia maatiaisrotuja.

Ruotsista tai Virostakaan en ole varma, voisiko löytyä. Googlatessani huonolla kielitaidolla viroksi ja ruotsiksi, en löytänyt ainakaan kuvina samanäköistä kun Suomalainen maatiaissika. Suomalainen versio tosiaan muistutti enemmän villisikaa, joten voisikohan suomalaisten villisikojen geeneissä tms. olla merkkejä esim. pariutumisesta maatiaissian kanssa jos ne kerta aikoinaan kävi metsissä laitumilla? Mutta jos etsisi ulkomailta samanoloista rotua, niin mitä kauemmas mennään niin sitä kauempana on rotu suomalaisesta alkuperäisestä. Ja rotujen säilyttämismielessä huolimaton jalostus on tavallaan varmaan jo vienyt mahdollisuudet puhdasrotuisten maatiaisten löytymisen mahdollisuuksista, kuten oli jo mainintaa aiemmin. Jonkun tutkijan pitäisi ottaa tutkimushankkeekseen tämä maatiaissian elvytys!

Ainakin jotain harjoja, esim. hammasharjoja, on tehty sianharjaksesta aikoinaan, tosin hammasharjat ei olleet kovin yleisiä sata vuotta sitten Suomessa. Esim. kärpäslätkä tai jotain käsineitä saatettiin tehdä myös siannahasta, mutta semmoisten löytäminen voi olla hankalaa, ja miten voisi varmistaa että kyseessä olisi juuri maatiaissika eikä esim. yorkshireläinen, joita Suomeen tuotettiin ahkerasti aikoinaan.

/Voisikohan esim. itärajan takaa entisiltä Suomen Karjalan alueen syrjäkyliltä etsiä, vai onkohan uudet rodut sielläkin yleistyneet?/

Muistan myös lukeneeni jostain, että rajan takaa Karjalassa olisi vielä maatiaissikoja mahdollisesti jäljellä. Olisi hienoa, jos kanta saataisiin elvytettyä. Tärkeää olisi että muutkin maatiaisrodut säilyisivät, ovat vaan sitä ainoaa ja alkuperäistä lajistoa, tänne Pohjolaan sopeutuneita.

Kiinnostaisi ottaa omalle tilalle suomen maatiaissian kaltaisia alkuperäisrotuja!