Herääminen - vaihtoehto itsemurhalle?

Mietiskelijä

Tämän viestin syntyyn vaikutti tarina, jossa totaalisen uupunut poliisi päätyi itsemurhaan.

Taitaa olla niin, että iok:n tai jonkun muun heräämiseen liittyvän aineiston löytänyt ihminen on tavallista enemmän kärsinyt elämässään tai ehkä entisissä elämissään. Varmasti joukossa on myös heitä, joilla on ollut ihan ok-unielämä.

Jos unielämä on kivaa, niin ei ehkä ole tarvetta lähteä etsimään hullun maailman "takana" olevaa totuutta.

Unohdaitsesi -sivustolla mainitaan, (ei sanatarkka lainaus) että heidän kurssinsa sopivat ihmisille, jotka ovat täysin kyllästyneet elämäänsä, mutta ovat kuitenkin henkisesti terveitä. http://www.unohdaitsesi.fi/node/11

Ihminen voi olla niin totaalisen kyllästynyt itseensä, elämäänsä, ehkä kärsimykseen, että miettii jo itsemurhaa. Olisi kuitenkin ehdottomasti viisampaa jäädä eloon, hyväksyä kyllästymisensä ja sen, ettei voi enää nauttia samalla tavoin kuin ennen tai kuten monet muut tästä höpöelämästä nauttivat, ja pyrkiä heräämään tästä elämän unesta?

Kaikki itsemurhaa miettivät eivät ole masentuneita, vaan joukkoon mahtuu myös joitain realisteja. Realisti voi tosin masentua, kun huomaa, että masennuksesta voi lääkkeellä parantua, mutta häntä ei paranna mikään. Siinäkään tilanteessa ei kuitenkaan kannata harkita itsensä tappamista tietenkään, sillä toivoa on!

Siis, jos tilanne on se, että tajuaa tämän höpömaailman uneksi, ja ko. elämästään kärsii, niin miten teidän mielestänne kannattaisi toimia?

39

234

    Vastaukset

    • Mä olen niitä joilla oli vaikea nuoruus ja itsemurha jo lapsena mielessä ja nykyään kai voisi sanoa olevani "herännyt", miten se sitten määritelläänkään. Mutta kun ollaan IOK-palstalla niin kaikki varmaan jokseenkin käsittää mitä sillä voidaan tarkoittaa.

      "Siis, jos tilanne on se, että tajuaa tämän höpömaailman uneksi, ja ko. elämästään kärsii, niin miten teidän mielestänne kannattaisi toimia? "

      Siis... Jos tajuaa tämän uneksi niin eihän siinä sitten ole enää mitään kärsittävää? Ensin ehkä tajuaa, että uneen voi itse vaikuttaa. Sitten tajuaa, ettei enää siitäkään huolimatta jaksa uskoa uneen ja ottaa sitä niin kauhian tosissaan. Pääasia, että kun on tajunnut ettei jokin asia ole totta niin kääntyy etsimään sitä mikä oikeastaan on totta. Tai jotain sinnepäin. Sitten egon ote alkaa hälvenemään vähitellen.

      Tietenkin tuo kysymyksesi on aiheellinen siinä vaiheessa kun vasta rationaalisella, ajatuksen tasolla on pohtinut tätä elämän unenomaisuutta. Silloin se on pelkkä teoria eikä vielä omakohtainen ja aito kokemus. Siksi siinä vaiheessa voi vielä kärsiä kovasti.

      • Kiitos aciml ai nen ja zanzutarallaa.

        Kai ihminen voi uskoa ja jotenkin myös ymmärtää tämän elämän unenomaisuuden, vaikkei se uskominen olisikaan syntynyt omakohtaisen ja aidon kokemuksen kautta?

        Jos ajatellaan, että nuori ihminen loukkaantuu fyysisesti niin, että tietää joutuvansa koko loppuelämänsä kestämään hirvittäviä hermokipuja, joihin mitkään lääkkeetkään eivät kunnolla auta ja lisäksi aiheuttavat lähes vatsahaavan ja muita sivuoireita ja lääkkeet niihinkin, niin loppuuko tosiaan hänen kärsimyksensä, jos hän herää teoreettisen uskomisen sijaan aidon, oman kokemuksen kautta?

        On ymmärrettävää, että tällä jatkuvasti kovassa kivussa olevalla nuorella ihmisellä käy mielessä fyysisen kehon vapauttaminen kivusta itsemurhan avulla. Olisi helpottavaa tietää, että havahtuminen/herääminen tästä elämän unesta vapauttaisi hänet kärsimyksestä.


      • Mietískelijä kirjoitti:

        Kiitos aciml ai nen ja zanzutarallaa.

        Kai ihminen voi uskoa ja jotenkin myös ymmärtää tämän elämän unenomaisuuden, vaikkei se uskominen olisikaan syntynyt omakohtaisen ja aidon kokemuksen kautta?

        Jos ajatellaan, että nuori ihminen loukkaantuu fyysisesti niin, että tietää joutuvansa koko loppuelämänsä kestämään hirvittäviä hermokipuja, joihin mitkään lääkkeetkään eivät kunnolla auta ja lisäksi aiheuttavat lähes vatsahaavan ja muita sivuoireita ja lääkkeet niihinkin, niin loppuuko tosiaan hänen kärsimyksensä, jos hän herää teoreettisen uskomisen sijaan aidon, oman kokemuksen kautta?

        On ymmärrettävää, että tällä jatkuvasti kovassa kivussa olevalla nuorella ihmisellä käy mielessä fyysisen kehon vapauttaminen kivusta itsemurhan avulla. Olisi helpottavaa tietää, että havahtuminen/herääminen tästä elämän unesta vapauttaisi hänet kärsimyksestä.

        Näen sen niin että on olemassa kärsimystä ja kärsimystä. Kun on täysin herännyt tai valaistunut niin fyysisessä kehossa voi olla tuskia ja kipuja, mutta ei ole enää ketään kärsimässä siitä. On rauha sen kivun kokemuksen taustalla. Olet itse se rauha ja siitä käsin pystyt havaitsemaan tämän kivun, mutta sillä ei ole vaikutusta sinuun. Ei ole kahtiajakoisuutta sen suhteen, että yksi tuntemus olisi parempi kuin toinen tuntemus. Kipukin saa olla eikä kukaan taistele sitä vastaan.


    • Hyvin kerroit zanzutarallaa.

      Noin olen itsekin ymmärtänyt teoriassa sen, että valaistumisen jälkeen ei ole enää ketään sitä kipua/tuskaa kärsimässä, vaikka esim. keho edelleen kipuilisikin.

      Kunpa kärsiville ihmisille ja muillekin olisikin tarkat ja mahdollisimman helpot ohjeet, miten voisi herätä/valaistua suht nopeasti (vaikka muutamassa vuodessa), eikä tarvitsisi siis kärsiä kovin kauaa...

      • Kivun kanssa elämiseen ja sen vähentämiseen löytyy myös suht helppoja meditaatioharjoituksia. Moni on saanut niistä helpotusta. Ei siis tarvitse odottaa erityistä valaistumista tuohon asiaan. Tai kivusta kärsivälle on ehkä turha puhua egosta ja unimaailmasta, se kipu on on saatava hallintaan ensin.


    • Kiitos vinkistä S.

      Meditoinutkin olen enemmän ja vähemmän vuosien aikana. Samoin olen sairastanut äkäistä migreeniä lapsesta saakka tiheään otteeseen - en kuitenkaan ole osannut käyttää meditaatiota apuna, mutta hengitysharjoituksia jonkun verran.

      Annatko Sarcisson jotain lisävinkkiä joskus kun ehdit. Miksipä ei meditaatio voisi ainakin jonkun verran kipua helpottaa - tosin hermokipupotilaan kivut ovat niin hirvittäviä, että liekö niihin auttaa mikään lääkkeetön - no ehkä hypnoosi.

      Kuten kaikki tiedämme ainakin teoriassa, henkinen kipu voi myös tuoda mieleen itsemurha-ajatuksia. Henkistä kipua voi syntyä myös siitä, että ainakin teoriassa tajuaa tämän elämän unen ja kaiken turhuuden ja mielettömyyden.

      • Kipuklinikat ovat tietty ensimmäinen ja nopein vaihtoehto hermokivun hoitoon. Niihin kannattaa ensiksi ottaa yhteyttä.

        En tarkoita kivun helpottamista, vaan elämistä tai selviämistä kivun kanssa. Kivun kokemuksen vaimentamista. Kipuhan tulee hermopäätteistä aivoihin. Se on signaali, joka yrittää viestittää aivoille että jokin on vialla. Se signaali on samanlainen kuin vaikkapa näköaisti. Me voimme kiinnittää siihen kaiken huomiomme tai voimme suunnata huomiota pois siitä. Kivun kokemus tapahtuu pään sisällä, siksi se on myös mahdollista saada kontrollin alle.

        Ensimmäinen juttu tulee tuosta: kipu ei ole vihollinen, vaikka se siltä tuntuu. Se on vähänkuin ystävä, joka ei tajua milloin hänen vierailuaan ei kaivata. Kiva ja hyödyllinen tyyppi, joka ei tahdo mitään pahaa -se vain kertoo mitä tapahtuu.

        Toinen juttu: älä taistele vastaan. Se vain pahentaa tilannetta. Kun kipu tulee, se on siinä. Sille signaalille ei voi tehdä mitään. Se on nyt tosiasia. Kohtaa se sillä tavoin, siltä ei pääse pakoon vaan sen kanssa täytyy olla. Vaikkei haluaisi.

        Kolmas juttu. Ehkä tärkein. Tämän tajusin polilla yöllä, kun tappelin pysyäkseni tajuissani kivun kanssa. Minun ei tarvitse selvitä aamuun asti. Minun tarvitsee selvitä vain tästä hetkestä. Sen jälkeen tulee uusi hetki. Jos selvisin edellisestä, selviän tästäkin. Hetki hetken perään, se riittää. Jokainen sekuntikin ilman kipua siinä hetkessä on paratiisi.

        Haluatko käytännön harjoituksia? Voin kaivaa muistikirjan jostain ja pistää joitain? Taisin kokeilla itsekin kymmeniä, kun meni oikein pahaksi tilanne aikanaan.

        PS:

        "Henkistä kipua voi syntyä myös siitä, että ainakin teoriassa tajuaa tämän elämän unen ja kaiken turhuuden ja mielettömyyden. "

        Tai oikeastaan henkinen kipu syntyy juuri siitä, että on tajunnut vain teoriassa -ei oman kokemuksen kautta -tuon asian. Nihilismi syntyy, kun ego ei löydä tarkoitusta ja näkee kaiken turhana, vailla mieltä.


      • Sarcisson kirjoitti:

        Kipuklinikat ovat tietty ensimmäinen ja nopein vaihtoehto hermokivun hoitoon. Niihin kannattaa ensiksi ottaa yhteyttä.

        En tarkoita kivun helpottamista, vaan elämistä tai selviämistä kivun kanssa. Kivun kokemuksen vaimentamista. Kipuhan tulee hermopäätteistä aivoihin. Se on signaali, joka yrittää viestittää aivoille että jokin on vialla. Se signaali on samanlainen kuin vaikkapa näköaisti. Me voimme kiinnittää siihen kaiken huomiomme tai voimme suunnata huomiota pois siitä. Kivun kokemus tapahtuu pään sisällä, siksi se on myös mahdollista saada kontrollin alle.

        Ensimmäinen juttu tulee tuosta: kipu ei ole vihollinen, vaikka se siltä tuntuu. Se on vähänkuin ystävä, joka ei tajua milloin hänen vierailuaan ei kaivata. Kiva ja hyödyllinen tyyppi, joka ei tahdo mitään pahaa -se vain kertoo mitä tapahtuu.

        Toinen juttu: älä taistele vastaan. Se vain pahentaa tilannetta. Kun kipu tulee, se on siinä. Sille signaalille ei voi tehdä mitään. Se on nyt tosiasia. Kohtaa se sillä tavoin, siltä ei pääse pakoon vaan sen kanssa täytyy olla. Vaikkei haluaisi.

        Kolmas juttu. Ehkä tärkein. Tämän tajusin polilla yöllä, kun tappelin pysyäkseni tajuissani kivun kanssa. Minun ei tarvitse selvitä aamuun asti. Minun tarvitsee selvitä vain tästä hetkestä. Sen jälkeen tulee uusi hetki. Jos selvisin edellisestä, selviän tästäkin. Hetki hetken perään, se riittää. Jokainen sekuntikin ilman kipua siinä hetkessä on paratiisi.

        Haluatko käytännön harjoituksia? Voin kaivaa muistikirjan jostain ja pistää joitain? Taisin kokeilla itsekin kymmeniä, kun meni oikein pahaksi tilanne aikanaan.

        PS:

        "Henkistä kipua voi syntyä myös siitä, että ainakin teoriassa tajuaa tämän elämän unen ja kaiken turhuuden ja mielettömyyden. "

        Tai oikeastaan henkinen kipu syntyy juuri siitä, että on tajunnut vain teoriassa -ei oman kokemuksen kautta -tuon asian. Nihilismi syntyy, kun ego ei löydä tarkoitusta ja näkee kaiken turhana, vailla mieltä.

        Kiitos Sarcisson selvennyksestä ja tiedoistasi - avustasi. :)

        En muistanutkaan tuota viisautta - kipuhan on tosiaan vähän kuin ystävä, joka kertoo, että nyt olisi syytä rauhoittua tai mennä lisätutkimuksiin jne.

        Viime yönä sain harjoitella kivun kokemuksen vaimentamista, kun nukuin kipujeni vuoksi vain noin tunnin. En taistellut kipua vastaan, vaan ikäänkuin pysyin jonkunlaisessa hyväksymisen tai sitten alistumisen tilassa - hetkittäin saatoin kokea kivun lievempänä.

        Sekunnin hetki tuntuu pitemmältä kipeänä kuin terveenä ollessa. Aika monta hetkeä mahtuu kipeänä valvottuun yöhön ja niitä öitä on ollut niin paljon vuosikymmenien aikana, että nykyään ei meinaa enää jaksaa niitä yhtään. Ei vain osaa täysin unohtaa sitä, että niitä hetkiä vain tulee ja tulee. Minun on todella tehtävä muutos ajatustasolla.

        Ikävä, että sinäkin olet joutunut kokemaan noin kovaa kipua, toivottavasti sitä ei enää tulisi. Hyvä, että selvisit tuosta yöstä ja sait siitä taitoja ja voimia mahdollisiin muihin haasteellisiin tilanteisiin, kipuihin jne.

        En tiedä, kehtaanko pyytää sinua kaivamaan muistikirjaasi, mutta jos se joskus helposti löytyy ja sinulla on ylimääräistä aikaa ja energiaa, niin laita vain joku käytännön harjoitus tulemaan - siitä voi olla apua monelle muullekin.

        Taidan olla itsekin vielä nihilisti, kun egoni ei oikein löydä tarkoitusta tälle unielämälle, joka niin monelle kärsimyksellisenä näyttäytyy.

        Olisipa ihana tietää, mikä sinun ja muidenkin iok-palstan lukioiden/kirjoittajien mukaan on tämän kaiken tarkoitus, ja kuinka moni kykenee näkemään tässä jotain mieltä?

        Lempeää päivää kaikille! :)


      • Mietiskelijä kirjoitti:

        Kiitos Sarcisson selvennyksestä ja tiedoistasi - avustasi. :)

        En muistanutkaan tuota viisautta - kipuhan on tosiaan vähän kuin ystävä, joka kertoo, että nyt olisi syytä rauhoittua tai mennä lisätutkimuksiin jne.

        Viime yönä sain harjoitella kivun kokemuksen vaimentamista, kun nukuin kipujeni vuoksi vain noin tunnin. En taistellut kipua vastaan, vaan ikäänkuin pysyin jonkunlaisessa hyväksymisen tai sitten alistumisen tilassa - hetkittäin saatoin kokea kivun lievempänä.

        Sekunnin hetki tuntuu pitemmältä kipeänä kuin terveenä ollessa. Aika monta hetkeä mahtuu kipeänä valvottuun yöhön ja niitä öitä on ollut niin paljon vuosikymmenien aikana, että nykyään ei meinaa enää jaksaa niitä yhtään. Ei vain osaa täysin unohtaa sitä, että niitä hetkiä vain tulee ja tulee. Minun on todella tehtävä muutos ajatustasolla.

        Ikävä, että sinäkin olet joutunut kokemaan noin kovaa kipua, toivottavasti sitä ei enää tulisi. Hyvä, että selvisit tuosta yöstä ja sait siitä taitoja ja voimia mahdollisiin muihin haasteellisiin tilanteisiin, kipuihin jne.

        En tiedä, kehtaanko pyytää sinua kaivamaan muistikirjaasi, mutta jos se joskus helposti löytyy ja sinulla on ylimääräistä aikaa ja energiaa, niin laita vain joku käytännön harjoitus tulemaan - siitä voi olla apua monelle muullekin.

        Taidan olla itsekin vielä nihilisti, kun egoni ei oikein löydä tarkoitusta tälle unielämälle, joka niin monelle kärsimyksellisenä näyttäytyy.

        Olisipa ihana tietää, mikä sinun ja muidenkin iok-palstan lukioiden/kirjoittajien mukaan on tämän kaiken tarkoitus, ja kuinka moni kykenee näkemään tässä jotain mieltä?

        Lempeää päivää kaikille! :)

        Koitan kaivaa ja pistää joitain esimerkkejä, mitä voi kokeilla ja muokata itselleen sopivaksi.

        "Taidan olla itsekin vielä nihilisti, kun egoni ei oikein löydä tarkoitusta tälle unielämälle, joka niin monelle kärsimyksellisenä näyttäytyy. "

        Väsymyksestä on usein hyötyä. Kun mieli ei jaksa ajatella, totuus nousee pintaan. Jos luet tarkkaan tuon lauseen uudestaan? Siinä on vastaus siihen, mitä kysyt heti seuraavassa hengenvedossa, eli mikä on tämän kaiken tarkoitus. Tiedät jo vastauksen.

        En ihan ymmärrä, miksi puhumme unimaailmasta ja heräämisestä niin kauhean monimutkaisesti ja vaikeasti. Aina pitää tehdä jotain, ajatella jotain, saavuttaa jotain, tulla joksikin tai olla jollain tietyllä tavalla - vaikka kysymyksessä on hirveän simppeli juttu.

        Oletko koskaan ajatellut jostain ihmisestä, että hän on tietynlainen -vaikkapa epämiellyttävä? Ja huomannut, että suhtaudut häneen sen ajatuksen mukaisesti? Et halua hänen seuraansa ja koitat vältellä häntä. Aina kun hän tulee vastaan, niin koitat päästä hänestä eroon mahdollisimman nopeasti. Tai olet kiinnittämättä huomiota lainkaan, kävelet vain ohi katsomatta.

        Ja oletko koskaan ollut väärässä? Tietysti, me kaikki olemme. Yhtenä päivänä se ihminen tekee jotain tai sanoo jotain. Ja huomaat, että käsityksesi siitä ihmisestä on väärä? Tulee mieleen, että AHAA. Hän ei olekaan epämiellyttävä ja tuntuu, että olisi kiva tutustua häneen paremmin.

        Herääminen on se AHAA. Sinä et saavuttanut mitään tai ajatellut toisella tavalla. Sinä luovuit vanhasta ajatuksesta, joka oli ilmiselvästi väärä. Jätit käsityksen siitä ihmisestä pois ja näit sen ihmisen toisin. Unimaailma on täsmälleen sama juttu.


    • No nyt ei ainakaan väsymyksestä ole hyötyä. :)Tajuan sen, ettei ego näe tässä unielämässä mitään tarkoitusta, mutta kai tällä kaikella joku tarkoitus on...

      Varmaan se herääminen on monille helppoa, kun se tuon hyvän esimerkkisi mukaan menee, mutta kun luin esim. Bernadette Robertsin kirjan minuuden tuolle puolelle, niin vaikutti suht pelottavalta ja vaikealta asialta.

      Sinä et ehkä voi ymmärtää heräämisen vaikeutta, jos se kerran on ollut sinulle helppoa.

      Ehkä vähän sama homma, kuin joku matemaattisesti oikein lahjakas ei voi käsittää jotakuta, jolle ei matikka mene jakeluun.

      http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525182207

      Voisikohan heräämisen/havahtumisen tasoissa olla sitten eroja, vai onko se pelkästään off tai on - unessa edelleen tai herännyt?

      • Herääminen on aina vaikeaa, mutta ei monimutkaista. Jos minulla on lasi kädessä, niin on yksinkertaista päästää siitä irti. Mutta se mikä tekee irtipäästämisestä vaikeaa on se, että haluan pitää siitä kiinni. Koska tiedän, että kun se lasi putoaa - niin se lopulta särkyy. Ja ego on tietysti se lasi, joka huutaa että älä vain päästä irti. Koska Minä, ego, lakkaan olemasta.

        Ja se mitä tapahtuu, on juuri se, mitä tapahtuu sinulle nyt. Ego kysyy ovelasti: Oletko varma, että haluat päästää irti? Mitä tapahtuu sen jälkeen kun olet päästänyt irti? Onko se varmasti se mitä haluat? Mitä jos kaikki muuttuu? Mitä hyötyä on siitä, että päästät irti? Oletko varma, että löydät paremman lasin jos tämä hajoaa? Et voi päästää irti, ennenkuin olet selvittänyt tämän asian ja sitten tuon asian, ja sitten vielä...

        Jos todella haluaa vastauksen, niin....

        Ratkaisu ei ole matemaattinen tai teoreettinen. Tai edes jokin metodi, tapa toimia. tai ohje heräämiseen. Ego itsessään on piintynyt tapa ajatella ja toimia. Siitä ei voi päästä eroon toisella tavalla ajatella tai toimia. Koska ego siirtyy siihen uuteen tapaan. Ajatusta ei voi hallita toisella ajatuksella.

        Tilanne on sama kuin kulmakaapissa on piparipurkki. Siitä mystisesti katoaa pipareita aina välillä. Me voimme loputtomasti miettiä sitä, kuka ne piparit vie, tai kuulustella jokaista perheenjäsentä. Mutta emme koskaan voi olla varma, että valehteleeko joku. Vasta kun istumme huoneen nurkkaan piiloutuneena tarpeeksi kauan, niin näemme itse kuka ne piparit vie. Silloin ei ole mitään epäselvyyttä asiasta.


      • Sarcisson kirjoitti:

        Herääminen on aina vaikeaa, mutta ei monimutkaista. Jos minulla on lasi kädessä, niin on yksinkertaista päästää siitä irti. Mutta se mikä tekee irtipäästämisestä vaikeaa on se, että haluan pitää siitä kiinni. Koska tiedän, että kun se lasi putoaa - niin se lopulta särkyy. Ja ego on tietysti se lasi, joka huutaa että älä vain päästä irti. Koska Minä, ego, lakkaan olemasta.

        Ja se mitä tapahtuu, on juuri se, mitä tapahtuu sinulle nyt. Ego kysyy ovelasti: Oletko varma, että haluat päästää irti? Mitä tapahtuu sen jälkeen kun olet päästänyt irti? Onko se varmasti se mitä haluat? Mitä jos kaikki muuttuu? Mitä hyötyä on siitä, että päästät irti? Oletko varma, että löydät paremman lasin jos tämä hajoaa? Et voi päästää irti, ennenkuin olet selvittänyt tämän asian ja sitten tuon asian, ja sitten vielä...

        Jos todella haluaa vastauksen, niin....

        Ratkaisu ei ole matemaattinen tai teoreettinen. Tai edes jokin metodi, tapa toimia. tai ohje heräämiseen. Ego itsessään on piintynyt tapa ajatella ja toimia. Siitä ei voi päästä eroon toisella tavalla ajatella tai toimia. Koska ego siirtyy siihen uuteen tapaan. Ajatusta ei voi hallita toisella ajatuksella.

        Tilanne on sama kuin kulmakaapissa on piparipurkki. Siitä mystisesti katoaa pipareita aina välillä. Me voimme loputtomasti miettiä sitä, kuka ne piparit vie, tai kuulustella jokaista perheenjäsentä. Mutta emme koskaan voi olla varma, että valehteleeko joku. Vasta kun istumme huoneen nurkkaan piiloutuneena tarpeeksi kauan, niin näemme itse kuka ne piparit vie. Silloin ei ole mitään epäselvyyttä asiasta.

        "Ja se mitä tapahtuu, on juuri se, mitä tapahtuu sinulle nyt. Ego kysyy ovelasti: Oletko varma, että haluat päästää irti? Mitä tapahtuu sen jälkeen kun olet päästänyt irti? Onko se varmasti se mitä haluat? Mitä jos kaikki muuttuu? Mitä hyötyä on siitä, että päästät irti? Oletko varma, että löydät paremman lasin jos tämä hajoaa? Et voi päästää irti, ennenkuin olet selvittänyt tämän asian ja sitten tuon asian, ja sitten vielä.."

        Käviköhän näin Eckhart Tollelle?

        Ja kuinka sen sitten kokee? Tolle koki sen vapauttavana ja ihmeellisenä ilona.

        U.G. Krishnamurti sanoo taas, että siinä ei ole mitään kivaa ja "herääminen" on ahdistavaa ja tuskallista. Myös hereilläolo on ahdistavaa ja tuskallista, eikä siinä koe mitään "mullistavaa".


      • kuinkas sitten kirjoitti:

        "Ja se mitä tapahtuu, on juuri se, mitä tapahtuu sinulle nyt. Ego kysyy ovelasti: Oletko varma, että haluat päästää irti? Mitä tapahtuu sen jälkeen kun olet päästänyt irti? Onko se varmasti se mitä haluat? Mitä jos kaikki muuttuu? Mitä hyötyä on siitä, että päästät irti? Oletko varma, että löydät paremman lasin jos tämä hajoaa? Et voi päästää irti, ennenkuin olet selvittänyt tämän asian ja sitten tuon asian, ja sitten vielä.."

        Käviköhän näin Eckhart Tollelle?

        Ja kuinka sen sitten kokee? Tolle koki sen vapauttavana ja ihmeellisenä ilona.

        U.G. Krishnamurti sanoo taas, että siinä ei ole mitään kivaa ja "herääminen" on ahdistavaa ja tuskallista. Myös hereilläolo on ahdistavaa ja tuskallista, eikä siinä koe mitään "mullistavaa".

        Kumpikohan oli oikeassa? Eikö ainoa tapa ole selvittää se itse? Muutoin ollaan kuulopuheiden varassa.

        Tai jos oletetaan, että se mikä löytyy on täysin tuntematonta meille. Ei mitään, jota olisimme aiemmin kokeneet. Miten voi etsiä sellaista, mikä on täysin tuntematonta? Jos etsin jotain, niin minun täytyy tietää mitä se on. Eikö totta? Mutta silloin en koskaan etsi sitä, mikä on tuntematonta. Löydän ja etsin vain sen mitä ajattelin sen olevan. Tuntematonta ei voi siis etsiä, sen täytyy vain antaa tulla. Se ei voi siis tapahtua ajattelemalla?


      • kuinkas sitten kirjoitti:

        "Ja se mitä tapahtuu, on juuri se, mitä tapahtuu sinulle nyt. Ego kysyy ovelasti: Oletko varma, että haluat päästää irti? Mitä tapahtuu sen jälkeen kun olet päästänyt irti? Onko se varmasti se mitä haluat? Mitä jos kaikki muuttuu? Mitä hyötyä on siitä, että päästät irti? Oletko varma, että löydät paremman lasin jos tämä hajoaa? Et voi päästää irti, ennenkuin olet selvittänyt tämän asian ja sitten tuon asian, ja sitten vielä.."

        Käviköhän näin Eckhart Tollelle?

        Ja kuinka sen sitten kokee? Tolle koki sen vapauttavana ja ihmeellisenä ilona.

        U.G. Krishnamurti sanoo taas, että siinä ei ole mitään kivaa ja "herääminen" on ahdistavaa ja tuskallista. Myös hereilläolo on ahdistavaa ja tuskallista, eikä siinä koe mitään "mullistavaa".

        Hui, tuon lukeminen säikäytti: "...Myös hereilläolo on ahdistavaa ja tuskallista, eikä siinä koe mitään "mullistavaa".

        Toisaalta hyvä säikähtääkin, sillä sitten kun on valmis heräämään, niin varmaankin on siihen valmis.

        Paul Brunton kertoi, ettei heräämisessä ole mitään vaarallista, herännyt/havahtunut ihminen vain on oppinut hallitsemaan mielensä.

        Bernadette Robertsille kokemus oli taas aika ahdistava ja pitkäaikainen ja tuntui muuttaneen häntä paljon ja myös hänen persoonansa jonkun verran - kai herätti huomioita - hän huomasi jossain vaiheessa kulkeneensa ihmisten ilmoilla tyyliin juuri sängystä nousseena, mitä sattuu päällä ja hiukset kuin harakanpesä (ei sanatarkka lainaus).

        Olisihan se helpottavaa tietää, että herääminen/havahtuminen olisi aina ja kaikille vain mukava ja helpottava kokemus, mutta näinhän ei ole. Ego laittaa hanttiin toisilla enemmän kuin toisilla - mistä lie se sitten johtuukin....


    • Mutta eikö meidän pidä vain muistaa mistä olemme kotoisin, siis minkä olemme unohtaneet ja jota kuitenkin olemme koko ajan olleet ja aina olemme?

      Ei siis tarvitse antaa minkään tuntemattoman tulla, kun ei ole mitään tuntematonta, vaan on vain se unohdettu.

      • Eikö tuo ole sama asia? Käytännön tasolla? Jos olen unohtanut osoitteeni, se on minulle tuntematon. Voin pinnistellä muistaakseni -siis etsiä sitä aivoistani, mutta se ei onnistu. Vasta kun lopetan etsimästä sitä, muistan sen samantien ja se ei ole enää tuntematon. AHAA, mikäs ihmeen oikosulku minulla oikein oli?


    • Kuolemahan ei vapauta meitä alitajuisesta syyllisyydestä (jonka seurausta kipu ja sairaudet ovat) eikä ristiriidan tunteesta. Itsemurhan tehnyt ihminen joutuu vain tulemaan takaisin ja tekemään oppiläksynsä jossain toisessa näennäisessä elämässään.

      Ainoa keino on herätä unesta, eikä se siis tapahdu kuoleman kautta. Meidän täytyy päättää herätä, antaa itsellemme ja samalla muille anteeksi ja luovuttaa ajattelumme Pyhän Hengen käsiin.

      Meitä kyllä autetaan.

      • On tämä niin vaikeaa!!! Olen huomannut, että IOK laittaa enemmän sekaisin ajattelua kuin mitä siltä saan!

        Jossain vaiheessa Juha Pitkäsen kirjoissakin sanotaan: että mitään vapaata tahtoa ei edes ole.. mutta sitten pyydetään valitsemaan "pyhä henki", muttakuitenkin IOK:ssa Historiallinen Jeesus kertoo, että hän ei voi ajatella ihmisen puolesta. RISTIRIITA!

        Ristiriitaista tekstiä, jotenkin alan olemaan kyllästynyt tähän IOK:iin.Samoja asioita jankataan ja jankataan, mutta ristiriitaisesti. Olen päättänyt heittää takkaan koko kirjan, täyttä tervanjuontia koko kirjan lukeminen.


      • IOK eiaukea kirjoitti:

        On tämä niin vaikeaa!!! Olen huomannut, että IOK laittaa enemmän sekaisin ajattelua kuin mitä siltä saan!

        Jossain vaiheessa Juha Pitkäsen kirjoissakin sanotaan: että mitään vapaata tahtoa ei edes ole.. mutta sitten pyydetään valitsemaan "pyhä henki", muttakuitenkin IOK:ssa Historiallinen Jeesus kertoo, että hän ei voi ajatella ihmisen puolesta. RISTIRIITA!

        Ristiriitaista tekstiä, jotenkin alan olemaan kyllästynyt tähän IOK:iin.Samoja asioita jankataan ja jankataan, mutta ristiriitaisesti. Olen päättänyt heittää takkaan koko kirjan, täyttä tervanjuontia koko kirjan lukeminen.

        Olet oikeassa, että IOK on varsinkin alkuvaiheessa haastava. Itse koen olevani vasta-alkaja, opiskellut IOK:ta nelisen vuotta.

        Olen kanssa useasti päättänyt lopettaa opiskelun, koska ajatukset ovat menneet vain enemmän sekaisin, mutta kun asian on jättänyt sikseen - eikä ole itse aktiivisesti yrittänyt tajuta - niin kohta onkin tullut sellainen "ahaa" elämys, että niinhän se asia onkin! Pikku tauot ei siis haittaa vaan ovat hyödyksi.

        Meillä on joka asiaan kaksi mahdollista suhtautumistapaa - egon tapa reagoida ja sitten Pyhän Hengen vaihtoehto, ja tässä on meidän ainoa todellinen vapautemme.

        Egon tulkinnan hyväksyminen jatkaa unielämää eikä vapauta mieltä sen alitajuisesta syyllisyydestä, kun taas Pyhän Hengen vaihtoehto vapauttaa meidät tiedostamattomasta syyllisyydestä ja samalla käsikirjoituskin saattaa muuttua, koska tiettyjä oppiläksyjä ei enää tarvita.

        Valinta egon ja Pyhän Hengen kesken tehdään siis mielessämme. Tällä tasolla jolla nyt koemme olevamme ei ole ole todellista valinnanvapautta siksi, että tämä on seuraus eikä syy. Tietenkin voimme tälläkin tasolla tehdä jotain tai jättää tekemättä, mutta peli jatkuu eikä alitajuinen mielemme vapaudu. Se ei siis ole todellista vapautta, koska se jatkaa egon valtiutta.

        Renardin uusimmassa kirjassa Rakkaus ei ole unohtanut ketään sanotaan että jokaisella meistä on elämäämme varten valmis käsikirjoitus, mutta sen lopputulokset eivät ole kiveenhakattuja. Vähän kuin elokuva, johon on purkitettu useampi loppuratkaisu. Kun valitset egon sijasta Pyhän Hengen mielessäsi tarpeeksi usein, tuon seurauksena saatat nähdä elokuvastasi eri version.


    • Jos maailmamme on uni, niin kuolemamme on herääminen.

      • Ei todellakaan ole. Kuolema ei vapauta, eikä todellakaan herätä mihinkään. Henkimaailmakin on edelleen samaa unta.


      • olet väärässä kirjoitti:

        Ei todellakaan ole. Kuolema ei vapauta, eikä todellakaan herätä mihinkään. Henkimaailmakin on edelleen samaa unta.

        Aivan, herääminen tapahtuu jonkun elämämme aikana - silloin kun näytämme olevan kehossa.

        Todellinen maailma, josta Kurssissa puhutaan löytyy mielestämme - syyn tasolta. Sekä tämä maailma että kuolema ovat seurausta "pienestä hullusta ajatuksesta erillisyydestä" ja jatkamme elämän ja kuoleman kiertokulkua niin kauan kunnes tuo ajatus on mielessämme oikaistu. Se, että kehomme kuolee ei oikaise tai poista tuota virheellistä ajatusta.


      • --- kirjoitti:

        Aivan, herääminen tapahtuu jonkun elämämme aikana - silloin kun näytämme olevan kehossa.

        Todellinen maailma, josta Kurssissa puhutaan löytyy mielestämme - syyn tasolta. Sekä tämä maailma että kuolema ovat seurausta "pienestä hullusta ajatuksesta erillisyydestä" ja jatkamme elämän ja kuoleman kiertokulkua niin kauan kunnes tuo ajatus on mielessämme oikaistu. Se, että kehomme kuolee ei oikaise tai poista tuota virheellistä ajatusta.

        On tämä liian vaikeaa, aivan uskomattoman vaikeaa. Jopa mahdotonta.


      • viimeinen tuomio kirjoitti:

        On tämä liian vaikeaa, aivan uskomattoman vaikeaa. Jopa mahdotonta.

        Olet asian ytimessä Viimeinen tuomio

        Myös viimeinen tuomio on käsitelty kurssissa. Se on tuomio rakkauteen. Se on lopullinen syyttämättäjättämis päätös.

        Lopeta yrittäminen ja anna itsellesi anteeksi tuo vaikeus jonka jokainen kurssilainen kohtaa jossakin vaiheessa useimmat jopa moneen kertaan. Pistä kirja hyllylle ja unohda koko juttu. Eränä päivänä saatat olla jälleen kiinnostunut


      • enkelipallo kirjoitti:

        Olet asian ytimessä Viimeinen tuomio

        Myös viimeinen tuomio on käsitelty kurssissa. Se on tuomio rakkauteen. Se on lopullinen syyttämättäjättämis päätös.

        Lopeta yrittäminen ja anna itsellesi anteeksi tuo vaikeus jonka jokainen kurssilainen kohtaa jossakin vaiheessa useimmat jopa moneen kertaan. Pistä kirja hyllylle ja unohda koko juttu. Eränä päivänä saatat olla jälleen kiinnostunut

        Tiivistäen

        Fyysisin silmin näkee fyysisiä ilmiöitä. Näillä silmillä ei näe mielen tasolla olevia asioita. Teen kuitenkin päätöksiä omin silmin nähtyjen havaintojen perusteella, joten erehdyn jatkuvasti. (Ihminen on ennenkaikkea muuta kuin se miltä hänen ulkokuorensa näyttää, tai mitä hän sanoillaan pystyy kuvailemaan)
        Koska näin on pyydän anteeksi, olen pahoillani ja annan anteeksi ITSELLENI oman virheellisen ajatteluni. Olen siis erehtynyt. Kiitän lopputuloksesta koska luotan pyhänhengen apuun anteeksi antamisessa.

        Kaverin toiminta on joko rakkauden osoitus tai rakkauden pyyntö.

        viimeinen tuomio kirjoittaa: On tämä liian vaikeaa, aivan uskomattoman vaikeaa. Jopa mahdotonta.

        Se on helppo käsittää rakkauden pyyntönä.
        Aivan hyvin sen voi ymmärtää myös rakkauden osoituksena meitä lukijoita kohtaan. Siitä kuvastuu luottamusta meihin jotka vastaamme eli tavalla tai toisella otamme osaa hänen pohdiskeluunsa. Jälleen kiitos rakkauden osoituksesta.

        Vielä siitä vapaasta valinnasta. Jokainen tekee valinnan. Jokainen tuntee mielessään onko nämä ajatukset itsekkyyttä vai rakkautta itseä ja muita kohtaan. Jopa niin että tuota valintaa on mahdoton välttää. Kurssi minulle opettaa olemaan valpas oman ajatteluni suhteen. Otanko luottamuksen ja rakkauden vai epäilyksen, syyllisyyden, pelon. Jokainen valitse koko ajan ja joka asian.
        Ja koska erehdyn annan itselleni anteeksi ja hyväksyn lopputuloksen rauhassa. lopputulos on jo, kysymys on milloin hyväksyn sen?


      • enkelipallo kirjoitti:

        Tiivistäen

        Fyysisin silmin näkee fyysisiä ilmiöitä. Näillä silmillä ei näe mielen tasolla olevia asioita. Teen kuitenkin päätöksiä omin silmin nähtyjen havaintojen perusteella, joten erehdyn jatkuvasti. (Ihminen on ennenkaikkea muuta kuin se miltä hänen ulkokuorensa näyttää, tai mitä hän sanoillaan pystyy kuvailemaan)
        Koska näin on pyydän anteeksi, olen pahoillani ja annan anteeksi ITSELLENI oman virheellisen ajatteluni. Olen siis erehtynyt. Kiitän lopputuloksesta koska luotan pyhänhengen apuun anteeksi antamisessa.

        Kaverin toiminta on joko rakkauden osoitus tai rakkauden pyyntö.

        viimeinen tuomio kirjoittaa: On tämä liian vaikeaa, aivan uskomattoman vaikeaa. Jopa mahdotonta.

        Se on helppo käsittää rakkauden pyyntönä.
        Aivan hyvin sen voi ymmärtää myös rakkauden osoituksena meitä lukijoita kohtaan. Siitä kuvastuu luottamusta meihin jotka vastaamme eli tavalla tai toisella otamme osaa hänen pohdiskeluunsa. Jälleen kiitos rakkauden osoituksesta.

        Vielä siitä vapaasta valinnasta. Jokainen tekee valinnan. Jokainen tuntee mielessään onko nämä ajatukset itsekkyyttä vai rakkautta itseä ja muita kohtaan. Jopa niin että tuota valintaa on mahdoton välttää. Kurssi minulle opettaa olemaan valpas oman ajatteluni suhteen. Otanko luottamuksen ja rakkauden vai epäilyksen, syyllisyyden, pelon. Jokainen valitse koko ajan ja joka asian.
        Ja koska erehdyn annan itselleni anteeksi ja hyväksyn lopputuloksen rauhassa. lopputulos on jo, kysymys on milloin hyväksyn sen?

        Selvisikö nyt yhtään mikä on vapaa valinta?
        Valinta on päällä koko elämäni ajan joka hetki, siis se valinta "näenkö" itseni ja kaverini syyllisenä vai syyttömänä.

        Olen syytön kuten kaverinikin mielen tasolla. Lopputulos on varma, eli lopullinen tuomio on tuomio rakkauteen. Mieleni tasolla on kysymys milloin hyväksyn sen, siinä on näennäinen vapauteni. Siinä on se hetki milloin herään.

        Kuten aloitin, näen silmilläni vain muotojen ja tekojen tulokset ja teen niistä vääriä päätelmiä. Jokainen isis ja perivikki toimii omasta mielestään käsin ainoalla oikealla ja parhaalla mahdollisella tavalla. Eli pyytää rakkautta. Miten vastaan kunkin kohtaamani veljen rakkauden pyyntöön sitä hiljennyn miettimään


      • enkelipallo kirjoitti:

        Olet asian ytimessä Viimeinen tuomio

        Myös viimeinen tuomio on käsitelty kurssissa. Se on tuomio rakkauteen. Se on lopullinen syyttämättäjättämis päätös.

        Lopeta yrittäminen ja anna itsellesi anteeksi tuo vaikeus jonka jokainen kurssilainen kohtaa jossakin vaiheessa useimmat jopa moneen kertaan. Pistä kirja hyllylle ja unohda koko juttu. Eränä päivänä saatat olla jälleen kiinnostunut

        Joo aivan totta, mitään kiirettä ei ole. Nämä asiat loksahtaa kohdilleen aikanaan.

        Herääminen ei ole monestikaan helppo prosessi, koska mieli vastustaa niin kovin alitajuisen mielen sisällön kohtaamista.


      • enkelipallo kirjoitti:

        Olet asian ytimessä Viimeinen tuomio

        Myös viimeinen tuomio on käsitelty kurssissa. Se on tuomio rakkauteen. Se on lopullinen syyttämättäjättämis päätös.

        Lopeta yrittäminen ja anna itsellesi anteeksi tuo vaikeus jonka jokainen kurssilainen kohtaa jossakin vaiheessa useimmat jopa moneen kertaan. Pistä kirja hyllylle ja unohda koko juttu. Eränä päivänä saatat olla jälleen kiinnostunut

        Entä jos se tapahtuu vasta seuraavassa elämässä jossa taas kärvistelen jossain köyhyydessä ilman lukutaitoa?

        Hiton kirja.


      • ei ois pitänyt alott kirjoitti:

        Entä jos se tapahtuu vasta seuraavassa elämässä jossa taas kärvistelen jossain köyhyydessä ilman lukutaitoa?

        Hiton kirja.

        Anna sekin anteeksi itsellesi, ettei kirjan sanoma aukea sinulle vielä. Pakolla ei kuitenkaan voi ymmärtää.

        Tiedostamaton mieli puhdistuu, jos annat anteeksi (syyn eikä seurauksen tasolla) sen mitä elämässäsi näyttää tapahtuvan ja edistyt siitä huolimatta, vaikket teoriassa/järjellisesti ymmärtäisikään kaikkea opetusta. Itse asiassa mitä enemmän annat itsellesi anteeksi, niin sitä enemmän saat kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä IOK:ssa tarkoitetaan.

        Jos tämä Pyhän Hengen mukainen anteeksiantotapa on sinulle vielä hakusessa, niin silloin sinulle saattaisi olla hyötyä esimerkiksi Maailmankaikkeus katoaa -kirjan lukemisesta. Itse olen lukenut sen varmaan viisi kertaa ja aina eri lukukerralla tarttuu jotain uutta mukaan. Voit myös lukea Kenneth Wapnickin opetuksia, ne ovat monesti selventäviä. Videoitakin löytyy. Valitettavasti englanniksi, mutta kuitenkin.

        Eikä sitä tiedä, vaikka jo vuoden päästä tästä hetkestä tajuaisitkin jo paljon enemmän! Kaikilla kurssilaisilla on tosiaan vaikeita vaiheita ja tuo hämmennys, mitä opetuksen kohtaan nyt koet, on varmasti niitä mitä kaikki jossain vaiheessa käyvät läpi.


      • --- kirjoitti:

        Anna sekin anteeksi itsellesi, ettei kirjan sanoma aukea sinulle vielä. Pakolla ei kuitenkaan voi ymmärtää.

        Tiedostamaton mieli puhdistuu, jos annat anteeksi (syyn eikä seurauksen tasolla) sen mitä elämässäsi näyttää tapahtuvan ja edistyt siitä huolimatta, vaikket teoriassa/järjellisesti ymmärtäisikään kaikkea opetusta. Itse asiassa mitä enemmän annat itsellesi anteeksi, niin sitä enemmän saat kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä IOK:ssa tarkoitetaan.

        Jos tämä Pyhän Hengen mukainen anteeksiantotapa on sinulle vielä hakusessa, niin silloin sinulle saattaisi olla hyötyä esimerkiksi Maailmankaikkeus katoaa -kirjan lukemisesta. Itse olen lukenut sen varmaan viisi kertaa ja aina eri lukukerralla tarttuu jotain uutta mukaan. Voit myös lukea Kenneth Wapnickin opetuksia, ne ovat monesti selventäviä. Videoitakin löytyy. Valitettavasti englanniksi, mutta kuitenkin.

        Eikä sitä tiedä, vaikka jo vuoden päästä tästä hetkestä tajuaisitkin jo paljon enemmän! Kaikilla kurssilaisilla on tosiaan vaikeita vaiheita ja tuo hämmennys, mitä opetuksen kohtaan nyt koet, on varmasti niitä mitä kaikki jossain vaiheessa käyvät läpi.

        Renardin Maailmankaikkeus katoaa -kirja on luettu jo 2 kertaa läpi. Itseasiassa jälkimmäinen kerta sai minut skeptisemmäksi ja epäilevämmäksi. Ja mielestäni Renardin mielikuvitushahmot ovat lapsellinen ja aika egokeskeinen tapa tuoda asioita julki.


      • gary renard kirjoitti:

        Renardin Maailmankaikkeus katoaa -kirja on luettu jo 2 kertaa läpi. Itseasiassa jälkimmäinen kerta sai minut skeptisemmäksi ja epäilevämmäksi. Ja mielestäni Renardin mielikuvitushahmot ovat lapsellinen ja aika egokeskeinen tapa tuoda asioita julki.

        Ei pidä väkisin yrittää nähdä jossain tekstissä jotain erityistä varsinkin jos jo etukäteen tietää ettei sitä siellä ole.

        Itselleni oli muinainen "Juoksuhaudan tie" sellainen kirja jota en vieläkään ymmärrä. Silloin kun se ilmestyi siitä tehtiin ennekuulumaton sensaatiomainen erikoispalkittu kaikella muotoa teos joka jokaisen ajattelevan yksilön pitää lukea. No olen lukenut ja katsonut siitä tehdyn televisioesityksen enkä tosiaan käsitä miten äärimmäisen kohottavaa tai sivistävää on siinä lopussa... Ehkä se sivistys on juuri siinä.

        Vain ego mittaa, - vain ego tuomitsee,

        Siksipä annan itselleni anteeksi etten ymmärrä- ,- juoksuhaudantietä. Miksi tuomitsisin koska vain itsensä voi tuomita. Miten minä tuomitsen, siten minut tuomitaan. Kunnes hyväksyn että Rakkaus ei tuomitse


      • gary renard kirjoitti:

        Renardin Maailmankaikkeus katoaa -kirja on luettu jo 2 kertaa läpi. Itseasiassa jälkimmäinen kerta sai minut skeptisemmäksi ja epäilevämmäksi. Ja mielestäni Renardin mielikuvitushahmot ovat lapsellinen ja aika egokeskeinen tapa tuoda asioita julki.

        Lue Juha Pitkäsen Vapaus valita. Sama sanoma kuin Renardissa, mutta voi olla helpommin lähestyttävissä.


    • Moi, tämä ei ole provo vaan kiinnostaa tietää.

      Moni IOK:ta lukenut on sanonut, että kipu ja sairaudet ovat seurausta alitajuisesta syyllisyydestä, kun olemme hylänneet Jumalan - tai jotain sinne päin.

      Tässä ketjussa luki : "Kuolemahan ei vapauta meitä alitajuisesta syyllisyydestä (jonka seurausta kipu ja sairaudet ovat) eikä ristiriidan tunteesta."

      Miten jos joku 40-vuotias, ennen enimmäkseen kivuton tyyppi, loukkaantuu pahasti autokolarissa ja saa loppuelämäkseen kovat fyysiset kivut, niin tulkitseeko IOK, että silloinkin kyse on alitajuisesta syyllisyydestä, joka aiheuttaa kivut?

    • Ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta, kun jokaisen ihmisen fyysinen polku on hänen omansa. Itselleni tällaisessakin tapauksessa voin spekuloida että vammautunut ihminen on kokonaisuuden kannalta parhaassa mahdollisessa tilanteessa NYT löytääkseen kotiin.

      Kerrottuani oman "kohtaloni" ystävälleni hän valaisi. Minun kohtaloni suotiin minulle koska kestään sen. Onhan jokaisen kohtalo myös kaikkien hänen läheistensä kokemuspiirissä hyvinkin merkittävä. Lääkärit, sairaalat, yhteiskunta jne. kukaan ei koe mitään koskaan yksin.

      Ei voida vielä puhua "loppuelämästä" eihän se vielä ole tullut. Juuri Ego vaatii vakuutusta ja tietämistä tulevaisuudesta.
      Rakkaus ei ole tulevaisuudessa se on NYT.
      Kipu on oire syyllisyydestä mutta se mekanismi vaatii tasojen ymmärtämistä.
      Harha tai uni on toinen usein kevytmielisesti väärin ymmärretty
      Samoin kuolema, eihän kuollut ole poissa, on totta hengen tasolla, fyysinen ruumis on poissa muodon tasolla.
      Anteeksianto on aarrearkun avain, pois pääsy myös alitajuisesta syyllisyydestä ja kivusta.

      • Anteeksianto on vaihtoehto väkivallalle


    • Kiitos enkelipallo.

    • Ihmisen perusteellinen ahdistus johtuu yleensä henkisyyden kehittämisen puutteesta, eli ihminen ei ole vain fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen. Intialaisen Gurun näkemyksiä kuolemasta, ja miten se tapahtuu, myös hiukan ns remote viewing menetelmästä, https://beforeitsnews.com/v3/paranormal/2019/2539091.html

      • Kurssi opettaa että polkuja on monia.
        Ahdistus johtuu lopulta uskosta Jumala eroon
        Jumala on kurssin mukaan Rakkaus ja kun ihminen usko olevansa rakkauden ulkopuolella, tavoittamattomissa silloin hän joutuu epätoivoon, "Jokaiselle joku on kai rakkain" sanoo iskelmälaulaja tai "jokainen ihminen on Laulun arvoinen"
        Jos kukaan ei merkitse sinulle mitään eikä kukaan huomioi sinua, on suri vaara vaipua epätoivoon, kuten "kouluampumiset" osoitavat"
        Varmaan tämä on viisaasti selitetty myös muilla kielillä


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuolleisuus onkin kääntynyt päinvastoin laskuun korona kriisissä

      Kokonaiskuolleisuus kääntyikin koronan vuoksi kovaan laskuun USA:ssa USA:n kokonaiskuolleisuuteen koronaviruksella on sen sijaan ollut päinvastainen
      Pandemiat
      180
      15533
    2. Pitääkö yhteiskunnan elättää 5 lapsinen perhe?

      Kouluttamaton pariskunta, jossa mies käy töissä ja tienaa 2000 euroa kuussa, tekee putkeen 5 lasta ja perheen äiti sitten on kotiäitinä 20 vuotta. O
      Köyhyys
      308
      12009
    3. Stockmann konkurssiin ?

      Korona vei asiakkaat. Ensin kuitenkin hakeudutaan yrityssaneeraukseen. Viimeinen sammuttaa valot.
      Maailman menoa
      216
      6660
    4. Järkyttävä koronakylä

      21 jo. Enemmän kuin esim porissa !. Eikö hygieniasta ole kukaan kuullut vai onko lehmänhaju ainoa hygieniahaju. Semmoista kun käsidesiä saa kaupoista.
      Kiuruvesi
      65
      1496
    5. Kiuruvesi 12 koronatartuntaa!

      Määrä kasvaa. Kuinka tehokkaasti testaavat?
      Kiuruvesi
      43
      1226