Jokainen ihminen kaipaa ja etsii rakkautta. Missä se oikea on? Sitä kysytään ennustajilta ja korteista katsojilta. Rakkaudesta lauletaan enemmän kuin mistään muusta aiheesta. Rakkaudesta kirjoitetaan kirjoja ja tehdään elokuvia.
Varsinkin nuorena ihminen kuvittelee, että jossain on se ihana ja ihmeellinen rakkaus, joka tuo pysyvän täyttymyksen ja onnen elämään. On ruusunpunainen haave omasta perheestä. Kuinka ihanaa se sitten onkaan, kun on se täydellinen rakkaus ja ne omat rakkauden hedelmät, lapset siinä.
Miten se elämä sitten meneekään? Kun rinnalle löytyy se oma rakas, niin eletään rakkauden alkuhuumassa vuoden parin. Arki astuu elämään ja niin astuvat ristiriidatkin. Kumppanista alkaa löytyä niitä ärsyttäviä ominaisuuksia ja riidat astuvat kuvioihin. Rakentavan keskustelun sijaan, kumpikin helposti osoittaa sormella toista. Suhde menee syyttelyksi, valtataisteluksi ja kostamiseksi. Kun toi toinen ei tajua auttaa mua kotitöissä, niin en mäkään anna sille seksiä.. ja tähän tyyliin.
Oletteko te ihmiset koskaan ajatelleet parisuhteen tarkoitusta yhtään syvemmältä? Miksi ihminen "rakastuu" tietynlaiseen ihmiseen? Miksi parisuhteessa on riitaa silloin, kun kaikki pitäisi olla hyvin?
Amerikkalainen terapeutti Harville Hendrix (kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu) kirjoittaa kirjassaan muun muassa siitä, että me alitajuisesti "rakastumme" siihen ihmiseen, joka tarjoaa meille meidän tarvitsemaamme henkistä kasvua. Parisuhde tarjoaa meille mahdollisuuden kohdata oma keskeneräisyys ja eheytyä ihmisenä.
Mitä tämä keskeneräisyys sitten on? Se on sitä mitä olemme menneisyydessä jääneet ilman. Lähes kaikilla on lapsuudessa asioita, jotka ovat meitä satuttaneet. Lapsuus on saattanut olla sellainen, että siellä ei ole ollut tilaa tunteille. Ei ole saanut aikuisen peiliä terveen tunne-elämän rakentumiselle. Ei ole saanut itkeä. Ei ole saanut kokea rakastavaa syliä, kannustusta, positiivista palautetta, turvalllisuutta.. vanhemmat ovat saattaneet usein riidellä, lapselle on tullut pelko, että vanhemmat eroaa.. ja joidenkin vanhemmat ovat eronneet.
Aikuisella saattaa olla paljon tukahdutettuja tunteita sisällään: pienen lapsen surua, tuskaa, pettymystä, ahdistusta, turvattomuutta, pelkoa ja jne.
Kun ihminen rakastuu toiseen ihmiseen ja parisuhde muuttuu turvalliseksi, niin nämä käsittelemättömät tunnekuormat alkavat nousta. Kumppani tekee jotain, niin tilanne saattaa nostaa kohtuuttoman reaktion. John Gray Mars ja venus kirjojen kirjoittaja sanoo, että noin 90% meidän reaktioista, johtuu meidän menneisyyden käsittelemättömistä tunteista ja vain noin 10% siitä mitä on tapahtunut.
Parisuhde antaa ihmiselle uuden mahdollisuuden kohdata kaikki sisällään olevat kipeät tunteet ja keskeneräiset asiat. Jos kumpikin parisuhteessa ymmärtää tämän, niin parisuhde tarjoaa loistavan mahdollisuuden täysin eheytyä ihmisenä. Eheytyminen on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Tiedän sen, koska olen itse kokenut sen. Minulla oli kaikki kuormat sisälläni, olin rikkinäinen, turvaton, hyväksyntää hakeva ja huomionhakuinen. Nykyään olen eheä, itsevarma, onnellinen ja säteilevä. En kaipaa muiden hyväksyntää, enkä ihailua. Tämä kaikki on pitkän kasvun tulos.
Monet ihmiset pettyvät parisuhteeseen, koska he eivät ymmärrä parisuhteen pohjimmaista tarkoitusta, joka on mahdollisuus kohdata oma keskeneräisyys ja eheytyä ja siten löytää rakkaus, ilo ja rauha omasta sisimmästään. Kun ihminen eheytyy, niin hän rakastaa itseään ja myös muita ihmisiä. Ehjä ihminen on rakastava, haluaa aidosti hyvää kaikille ja ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan.
Monet nykyajan ihmiset ovat rikkinäisiä. He ovat pettyneitä "rakkauteen", koska rakkaus on satuttanut heitä (omat haavat nousseet pintaan). He ovat menneet suhteesta toiseen ja mistään ei ole löytynyt "oikeaa" rakkautta. Jotkut heistä tulevat kyyniseksi ja sulkevat sydämensä ja ehkä harrastavat rakkaudetonta seksiä. Se on heille ainut rakkauden muoto, jossa he saavat kokea jotain rakkauden tapaista. Toiset taas ovat niitä ikuisia 'sen oikean' etsijöitä. He uskovat vielä 50 vuotiaanakin, että jossain on se oikea odottamassa!
Se 'oikea' on ollut heidän kohdallaan jo monta kertaa, mutta he eivät ole sitä ymmärtäneet. Jokainen kumppani on 'oikea', koska hän tarjoaa meille mahdollisuuden henkiseen kasvuun. Jos tämän kasvun kohtaamme, niin suhteemme jatkuu syvemmällä tasolla tai sitten suhde loppuu ja elämään tulee uusi suhde, josta kasvumme jatkuu uudella tasolla.
Jos haluat elämääsi parisuhteen, joka on täynnä iloa, rauhaa ja tasapainoa, niin voit löytää sen ainoastaan muuttumalla itse iloksi, rauhaksi ja tasapainoksi! Ulkoinen ja sisäinen ovat yhtä. Vedämme maailmasta puoleemme juuri sitä mitä meidän sisällämme on. Jos ette tätä uskoa, niin katsokaa ympärillenne millaisia suhteita ympärillä olevilla ihmisillä on.. mitä se heistä kertookaan.
Parisuhde tarjoaa mahdollisuuden henkiseen kasvuun!
22
585
Vastaukset
- vappuyönä
Olipas fiksu kirjoitus, joka antaa ajattelemisen aihetta.
- Klara vappen
Kyllä. Allekirjoitan kaiken. Olen pohtinut samoja asioita. En tiedä aliarvioinko ihmisiä, mutta uskallan väittää, että suurin osa ei ymmärrä tuosta hölkäsen pöläystäkään.
- Rullaati rullaa
Jaaha simaan voimalla tullaan kaunistelemaan niitä epäonnistuneita suhteita, ja miks on ana päädytty väärän miehen kanssa yhteen.
Ei voi muuta sanoa kuin että puhu vain omasta puolestasi. Inhottaa tuollainen yleistäminen että oletetaan että kaikki ovat rakkaus asiansa ryssineet ja että kaikkien rakkauselämä on aina niin vaikeaa.
Koska aloittajan kaltaiset naiset on aina niihin vääriin miehiin haksahtanu niin totta kai se suhde on ollu yhtä vuoristorataa ja käden vääntöä.
Ainoa asia mistä olen samaa mieltä on se että ei ole vain yhtä sellaista "the oikeaa", enkä usko että kaikille edes on olemassa joku. - jotakukinnoin
jotakuinkin samaa mieltä, mutta musta toi henkisenkasvun pohja pitäisi tehdä yksinään ei parisuhteessa. toki kasvua tulee parisuhteessa, mutta se pohja pitäisi tehdä yksinään. siksi en ymmärrä yhtään niitä jotka suhailee suhteesta suhteeseen, kun sellaiseen törmään tulee aina mieleen kysymys, mitä pakoilet?
jostain luin "kannat vanhan talon tillet uuteen jos liian nopeasti muutat" eli tarkoittanee sitä että jos ei pysähdy miettimään mitä meni vanhassa pieleen, samat tulee uuteen mukaan.- valitettavaj
Valitettavasti ihminen ei voi olla itsensä" peili"
Siihen että tulee kriisejä ja riitoja , tilanteita ja komrpomissejä joista kehitytään tarvitaan vähintään kaksi. Ihminen joka jää yksin ja odottaa että näin selviää päänsisältö ennen seuraavaa suhdetta, kehittää yleensä vain yksinään omituisia defenssejä ja rakennelmia, tapoja selvitä lähinnä yksinäisyydestä , jotka edelleen heikentävät tulevan parisuhteen mahdollisuutta.keksii itse lisää syitä miksi parisuhde meni pieleen ja tekee sen kaiken omassa päässään.
Vähintäänkin pitäisi mennä terapiaan, jos ei hyvä eroaminen ole mahdollista vaikkapa puolison väkivaltaisuuden takia.
Ei se ole nähnytkään mitään henkistä kasvua, että ihminen keskustelee itsensä kanssa.
Siksi monesti käy niin että kuulee sen tarinan kuinka "olin pitkään sinkkuna jotta olisin valmis uuteen suhteeseen, vihdoin löysin sen oikean, luulin kasvaneeni ja oppineeni, mutta niinhän siinä taas kävi että.."
En sano että suhteesta toisene pitää rynnätä ja olla muuttamassa yhteen heti seuraavan kanssa kun se yhteinen peti ei ole edes jäähtynyt, mutta yksinolo ei ole aina automaattisesti sama kuin kasvaminen henkisesti, koska henkinen kasvu tarvitsee haasteita, ja niitä tulee yleensä ainoastaan toisten ihmisten mukana. Yksinjäänti on helppo tie väistää vastuuta ja kasvamista. - jotakuinkinnoin
valitettavaj kirjoitti:
Valitettavasti ihminen ei voi olla itsensä" peili"
Siihen että tulee kriisejä ja riitoja , tilanteita ja komrpomissejä joista kehitytään tarvitaan vähintään kaksi. Ihminen joka jää yksin ja odottaa että näin selviää päänsisältö ennen seuraavaa suhdetta, kehittää yleensä vain yksinään omituisia defenssejä ja rakennelmia, tapoja selvitä lähinnä yksinäisyydestä , jotka edelleen heikentävät tulevan parisuhteen mahdollisuutta.keksii itse lisää syitä miksi parisuhde meni pieleen ja tekee sen kaiken omassa päässään.
Vähintäänkin pitäisi mennä terapiaan, jos ei hyvä eroaminen ole mahdollista vaikkapa puolison väkivaltaisuuden takia.
Ei se ole nähnytkään mitään henkistä kasvua, että ihminen keskustelee itsensä kanssa.
Siksi monesti käy niin että kuulee sen tarinan kuinka "olin pitkään sinkkuna jotta olisin valmis uuteen suhteeseen, vihdoin löysin sen oikean, luulin kasvaneeni ja oppineeni, mutta niinhän siinä taas kävi että.."
En sano että suhteesta toisene pitää rynnätä ja olla muuttamassa yhteen heti seuraavan kanssa kun se yhteinen peti ei ole edes jäähtynyt, mutta yksinolo ei ole aina automaattisesti sama kuin kasvaminen henkisesti, koska henkinen kasvu tarvitsee haasteita, ja niitä tulee yleensä ainoastaan toisten ihmisten mukana. Yksinjäänti on helppo tie väistää vastuuta ja kasvamista.ymmärretäänköhän me väärin toisiamme. en mä tarkoittanut totaaliseen yksinäisyyteen vetäytymistä henkisenä kasvuna.
laitan esimerkin:
näin keski-ikäsenä naisena oon seurannut vierestä kahta tapausta jossa ystävä on mennyt yhteen parikymppisenä, elämä jatkunut sinä unelmana "punainen tupa, lapset, autot, mökit jne" mutta sitten on tullut ero. jätetty on jäänyt paniikissa pyörimään ympyrää hokien miten mä tästä selviän, miten hoidan asiat jne. joten uusi kehiin. tossa se kompastuskivi on, muta - toinen täyttämään elämään jäänyt aukko. eli etsitty uusi, syynä mikä sitten onkaan, en osaa olla yksin, en ole ihminen jos en ole parisuhteessa, mikä lie ja juuri noissa musta on se ongelma, ei luoteta itseensä ja siihen että selviää elämän karikoista myös yksinään. kun noita karikoita on tullut yksin ollessa, tajuaa että parisuhteessa ei tarvitse ihan mitä vaan sietää ja uskaltaa sanoa toiselle että toi loppu (esim väkivaltaisuus) tai lähden. sen uskaltaa sanoa vain ihminen joka on henkisesti vahva ei sellainen ihminen joka on jostain syystä antanut itsensä ymmärtää että ei selviä yksikseen. se mikä on laittanut ihmisen sellaiseen luulotilaan on seuraumusta jostakin ja jos sitä syytä ei ole itselleen selvittänyt ei musta parisuhde ole oikea paikka sitä selvittämään. - Sävyjä on enemmän
valitettavaj kirjoitti:
Valitettavasti ihminen ei voi olla itsensä" peili"
Siihen että tulee kriisejä ja riitoja , tilanteita ja komrpomissejä joista kehitytään tarvitaan vähintään kaksi. Ihminen joka jää yksin ja odottaa että näin selviää päänsisältö ennen seuraavaa suhdetta, kehittää yleensä vain yksinään omituisia defenssejä ja rakennelmia, tapoja selvitä lähinnä yksinäisyydestä , jotka edelleen heikentävät tulevan parisuhteen mahdollisuutta.keksii itse lisää syitä miksi parisuhde meni pieleen ja tekee sen kaiken omassa päässään.
Vähintäänkin pitäisi mennä terapiaan, jos ei hyvä eroaminen ole mahdollista vaikkapa puolison väkivaltaisuuden takia.
Ei se ole nähnytkään mitään henkistä kasvua, että ihminen keskustelee itsensä kanssa.
Siksi monesti käy niin että kuulee sen tarinan kuinka "olin pitkään sinkkuna jotta olisin valmis uuteen suhteeseen, vihdoin löysin sen oikean, luulin kasvaneeni ja oppineeni, mutta niinhän siinä taas kävi että.."
En sano että suhteesta toisene pitää rynnätä ja olla muuttamassa yhteen heti seuraavan kanssa kun se yhteinen peti ei ole edes jäähtynyt, mutta yksinolo ei ole aina automaattisesti sama kuin kasvaminen henkisesti, koska henkinen kasvu tarvitsee haasteita, ja niitä tulee yleensä ainoastaan toisten ihmisten mukana. Yksinjäänti on helppo tie väistää vastuuta ja kasvamista.Eihän nyt yksinelävän ihmisen, sinkkuna yksin elävän, elämä tarvitse olla mitään yksinäistä eikä se ole suinkaan haasteetonta vaikka olisikin. Ja kyllä se vaan aika paljon kasvattaa sekin. Ei ole olemassa yhtä musta-valkoista oikeaa tapaa kasvaa. Ihan samalla tavalla kasvua voi tehdä yksin kuin yhdessä, ja monista asioista kasvaa. Sama kun joku puhuu lasten kasvattavan, missä onkin oikeassa. Mutta kyllä se lapsettomuuden hyväksyminen kasvattaa yhtä paljon tai jopa enemmän joskus. Perhe-elämä voi olla kasvattavaa, niin voi työyhteisö tai harrastusseurakin, riippuu missä, miten, paljonko ja kenen kanssa. Toisaalta, perheessään hyvin pärjäävä ei välttämättä osaa tulla toimeen työssä, ei kasvaa eikä arvostaa muita: suoraan sanoen parisuhteessa/perheessä fiksu saattaa silti olla muita kohtaan lapsellinen ja kehittymätön. Tai päin vastoin!
Toisaalta, moni elelee parisuhteessa pitkään kasvamatta lainkaan. Ettei mikään myöskään takaa mitään.
Ja kyllä se itsensä kanssakin keskustelu on henkistä kasvua, usein ihmisten pitäisi keskustella itsensä kanssa ja uskaltaa olla rehellinen. Itselleen rehellisenä oleminen, ja itselleen anteeksi antaminen ovat usein niitä haasteellisimpia asioita.
Haasteita tulee monella tapaa elämässä. Kokeile elää vuosi täysin yksin, eristäydy, älä mene minnekään, elä 100 euron käyttörahalla kuussa ja pidä luottotiedot yms. eli älä tee mitään. Luopumaan se ainakin kasvattaa.
Tai asu vuosi vaikka vuorilla, jos meditaatioleiri yksinäisyydessä on haaste. Toisaalta, puhut niin kuin toisten ihmisten mukana tulisi aina seksi ja peti: kyllä muunlaisiakin haastavia ihmissuhteita on kuin parisuhde. Joskus olisi haasteellista myös olla ilman sitä seksiä ja kasvaa ymmärtämään mitä oikeasti haluaa ja kaipaa, millaista on luopua, elää seksittömästi, rakastaa ilman parisuhdeodotuksia ja siis niin, pointtina vaan se, että yksinjääminen ei millään tavalla poista vastuuta mistään eikä estä kasvamista. Se on vain toisenlainen tie.
Samalla tavalla voisi siis etsiä sitä kasvamattomuutta monestakin paikasta ja arvostella itseasiassa kaikkia meitä siitä.
Mutta jokainenhan meistä keksii aina Suuren Totuuden uudelleen ja uudelleen :) - nainen 38
Tuo on aivan totta, että monet ihmiset ryntää suhteesta toiseen ja yrittää täten päästä pakoon kohtaamasta omaa itseään. Silloin parisuhteista tulee noudan kehä, jossa toistetaan samoja ongelmia, koska ihminen ei ole pysähtynyt kohtaamaan itseään ja miettimään, että mikä meni pieleen.
Kun ihminen on yksin ilman parisuhdetta, niin silloin hän olisi hyvä pysähtyä katsomaan itseään syvemmälle ja miettiä mitä suhteissa tapahtui! Henkiset kirjat tarjoavat mahdollisuuden ymmärtää itseään syvemmältä. Meidän keskeneräisyydet ja ongelmat kumpuaa lapsuudesta. Siellä olemme rakentaneet minuutemme niistä aineksista mitä meille on annettu. Näemme itsemme sellaisina kuin mitä vanhempamme meidät näkivät. Parisuhde mallit tulevat myös kotoa. Millainen oli isän ja äidin suhde? Osoitettiinko siinä hellyyttä ja kunnioitusta vai oliko ilmapiiri kylmä ja etäinen?
Useimmilla meillä on vain niitä sokeita alueita, joita emme välttämättä näe yksin ollessamme. Kun olemme suhteessa toisen kanssa, me joudumme ennen pitkään vastatusten kaikkien salattujen puoliemme kanssa. Voi olla pelottavaakin huomata mitä kaikkea omasta sisimmistä löytyy.. esim. pikkulapsen raivoa ja elämättä jäänyt murrosikä.
- Pohtija85
Hyvä kirjoitus! Monelta osalta olen samaa mieltä. Sitä kuitenkin pysähtyy miettimään, että voiko jokainen olla "se oikea". Mitä jos tämä kumppani ei olekaan tällä samalla parisuhteessa kehittymisen tiellä? Mitä jos suhteessa on ihan aitoja, isoja ongelmia joihin ei saada ratkaisua? Mitä esimerkiksi jos toisella on sairaus joka hankaloittaa elämää yleisesti? Mitä jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei? Mitä jos toisen libido nyt vain on paljon heikompi kuin toisen eikä sitä voi "kehittää"? Mitkä ovat sellaisia asioita joissa voi aidosti tehdä kompromissin ilman että kieltää jotain perustavanlaatuista itseltään?
Luulenpa että on todella olemassa useita sellaisia ihmisiä joiden kanssa tällainen suhteessa kehittyminen onnistuu. Ja toivon mukaan sellainen ihminen osuu kohdalle. Mutta pitää muistaa että on oikeasti olemassa myös niitä ihmisiä joiden kanssa kehitys ei ole mahdollista. Silloin on vain parempi erota ja jatkaa elämää muualla.- jotakuinkinnoin
tuossa sun kysymys tulvassa on se mitä tässä haen. ihminen joka tietää selviävänsä yksin, uskaltaa laittaa itsensä valintojen eteen. esim. jos libidot ei kohtaa eikä toinen sitä voi kehitää, pitää miettiä kuinka tärkeä asia se on itselle. haluaako jäädä suhteeseen vai jättäytyykö kelkasta odottamaan että kohtaa toisen ihmisen jonka kanssa tuo kohtaa. sairaus, joutuu vielä suuremman kysymyksen kanssa tekemisiin, esim. toisen masennus, se on raskasta myös sille toiselle osapuolelle, siinä sitten todella mitataan ne tunteet toista kohtaan
- nainen 38
MInun näkemykseni sinun kysymyksiini on..
Voiko jokainen olla se "oikea"?
Jokainen ihminen, johon elämäsi varrella rakastut on sinulle juuri sillä hetkellä se oikea! Olet alitajuisesti kokenut vetoa häneen, jotta saat mahdollisuuden kasvaa ihmisenä. Usein ihminen ei vain ymmärrä suhteen tarjoamaa kasvun mahdollisuutta, vaan näkee syyn pelkästään toisessa ihmisessä. Tässä tapauksessa suhde yleensä loppuu ongelmiin ja ihminen etsii jälleen uuden ihmisen elämäänsä, jossa toistuu samat teemat, joita ei aiemmassa suhteessa osattu tai ymmärretty työstää.
I
Itse olen ollut varsinainen rakkauden kerjäläinen. Kävin noin sadalla nettitreffillä. Seurustelin neljän miehen kanssa vuoden, kolmen kanssa kuukausia ja monia tapasin viikkoja. Suhteeni menivät aina saman kaavan mukaan. En osannut olla yksin. MInulla piti olla aina joku. Pieni tyttö sisälläni kaipasi ihalua, huomiota ja varmaa rakkautta. "Rakastuin" aina miehiin, jotka olivat minulle varmoja nakkeja. Kun suhde hiukan eteni, omat tunnekuormani alkoivat nousta. MInulle tuli ahdistunut olo. En koskaan pystynyt olemaan läsnä. Seksuaalisuuteni oli pakkomielteistä himon tyydyttämistä ja keino, jolla pidin miehen itselläni. Sisälläni oli niin paljon vaikeita asioita, että en pystynyt etenemään suhteessa, vaan aina katkaisin ne.
Lopulta elämääni tuli mies, jonka kanssa jouduin työstämään kaiken sen tunnekuorman, joka oli esteenä aidon rakkauden kokemiselle ja sitoutumiselle. Tämä suhde kesti 3,5 vuotta ja se oli helvetillisen raskas minulle. Tämän miehen kautta kohtasin rakkaudettoman lapsuuteni. Hän peilasi täydellisesti kylmää ja etäistä isääni ja rakkaudetonta lapsuuttani. Tällä miehellä oli loistava kyky saada minussa nousemaan kaikki tuskallisimmat asiat esiin. Tämän prosessin raskain vaihe kesti vuoden ja se oli tunnetasolla niin vaikea, että taistelin haluani tappaa itseni.
Tämä pitkä suhde oli käännekohta kasvussani. Muutuin ihmisenä todella rajusti. Vapauduin läheisriippuvuudesta ja seksuaaliriippuvuudesta. Osasin vihdoinkin olla yksin etsimättä ketään. Olin kuin varsa, joka nousi haparoiden jaloilleen ja sai kokea, että ne jalat kantoivat. Tunsin kuitenkin halua ja kaipausta löytää se "oikea" mies, mutta tällä kertaa kaikki tulisi olemaan erilaista. Olin sen verran eheä, että olin päättänyt, ettei suhteeni enää ala seksillä ja kehenkään en enää takertuisi. Olin päättänyt pitää "henkiset tuntosarvet" päällä ja tutustua rittävän kauan, jos kohdalleni tulisi sopiva mies.
Seuraava eli nykyinen suhteeni on ollutkin parasta mitä elämässäni on koskaan ollut. Tämä suhde on ollut pelkkää hyvää. Edellisen suhteen jäljiltä haavani olivat aukaistu ja olin käsitellyt rankan menneisyyden. Tässä suhteessa olen saanut kokea ihanaa, syvää ja aitoa rakkautta, johon itsekin olen vihdoinkin valmis. Tämä suhde on ollut älyttömän eheyttävä ja herättänyt kaiken hyvän minussa kukoistamaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta.
Kysyit, että mitä jos suhteessa on aitoja, isoja ongelmia, joita ei saada ratkaistuksi? MItä jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei? Ja vielä toi libido asia?
Parisuhteessa voi toisinaan olla isoja ongelmia. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Jos tilanne on se, että toinen haluaa lapsia juuri nyt ja toinen tietää varmaksi, ettei niitä halua, niin tilanteeseen on olemassa kaksi ratkaisua eli joko toinen luopuu halustaan lapsiin tai pari eroaa. Joskus vaan voi olla niin, että rakkaus ei riitä ratkaisemaan näin suuria asioita. Mutta toisaalta, jos pari rakastaa toisiaan paljon, niin yleensä löydetään asioihin ratkaisu. Jos pari on nuori, niin lapsi asian voi jättää taka-alalla, koska sen haluttoman mielipide usein muuttuu iän myötä.
Jos yhden ihmisen kanssa ei voi saada lapsia, niin jossain on odottamassa joku toinen, joka niitä haluaa kanssasi tehdä. Ihmisen ei pitäisi luopua asioista, jotka ovat hänellä hyvin tärkeitä.. lapsi asia on yksi sellainen.
Libidosta.. Seksuaalinen halu vaihtelee useimmilla elämänkaaren eri vaiheissa. Jos suhteessa on rakkautta ja ymmärrystä, niin tässäkin asiassa löydetään sopiva keskitie. Jos toinen haluaa seksiä enemmän, niin ehkä haluton kumppani voi tyydyttää toisen osapuolen vaikka suuseksillä. Parisuhteessa ei kuitenkaan saisi toista pakottaa mihinkään. Mitä pyyteettömämpää rakkaus on, niin sitä paremmin kumppanit siinä voi.
Kun ihminen on kasvanut eheäksi, niin hän ei ole enää niin tarvitseva. Sekä miehen että naisen tulisi seisoa omilla jaloillaan ja ottaa vastuu omasta onnellisuudesta. Kuka minä olen? MItä minä haluan elämältäni? Mikä tekee minut onnelliseksi`? Parisuhteessa ihmisen pitäisi enemmänkin löytää itsensä ja lahjansa kuin kadottaa itsensä omistamisen ja kahlitsemisen kautta. Pitkän suhteen myötä ihminen voi löytää oman parhaimman itsensä ja tulla siksi upeaksi timantiksi, joka hän kaikkien tunnekuormien ja tarpeiden alla.
- 8 + 17
Uskon, että parisuhde kasvattaa ihmistä. Onneen ja iloon se ei kuitenkaan johda.
- jotakuinkinnoin
takuulla parisuhde kasvattaa, kaksi erinlaista ja tapasta ihmistä kietoo elämänsä yhteen se takuulla kasvattaa, sillä vain unelmissa kaksi täysin samanlaista kohtaa.
mitä enemmän on ikää, sitä enemmän on myös "omia tapoja" ja vain luonteesta on kiinni tajuaako että oma tapa ei ole ainoa oikea tapa, vaan osaa tehdä kompromisseja ja joustaa. - nainen 38
Onni ja ilo löytyy omasta sisimmästä. Jos et niitä sieltä löydä, niin et löydä niitä mistään muualtakaan. On suurta harmaa kuvitella, että onni tuodaan meille jostain meidän ulkopuolelta. Parisuhde tarjoaa meille mahdollisuuden eheytymiseen ja sitä kautta voimme löytää onnellisuuden, ilon ja rauhan omasta sisimmästä. Se on ollut siellä aina, mutta tunnekuormat ovat kuin mustia pilviä, jotka peittävät sisäisen rakkauden auringon :)
- 23-
"Kun ihminen rakastuu toiseen ihmiseen ja parisuhde muuttuu turvalliseksi,"
Usein tuo ei pidä paikkansa koska naiset rakastuu väkivaltaisiin miehiin joista eivät halua erota.- 23-
Naiset rakastuu ihan vääriin tyyppeihin koska uskovat että komea ulkonäkö tekee miehestä mukavan ja unelma miehen. Usein se komea on pettäjä ja naisten hakkaaja narsisti. Ruma mies ei voi olla mukavan kohdella naista hyvin ja naiset ei halua että mies kohtelee hyvin.
- niinvarmaanl
23- kirjoitti:
Naiset rakastuu ihan vääriin tyyppeihin koska uskovat että komea ulkonäkö tekee miehestä mukavan ja unelma miehen. Usein se komea on pettäjä ja naisten hakkaaja narsisti. Ruma mies ei voi olla mukavan kohdella naista hyvin ja naiset ei halua että mies kohtelee hyvin.
Tekeekö se ihmisestä automaattisesti paremman, että on vaan niin ruma ettei ole tilaisuuksia.
Komeakin mies voi olla hyvä, eikä pinnallinen.
Jos etsii nimeomaan rumaa miestä siksi, että saisi hyvän miehen, niin eikö ole yhtälailla pinnallinen kuin se, joka perustaa suhteensa pelkälle hyvälle ulkonäölle.
Sä oot varmaan nitä että haluaisit että kaikki naiset rakastuis vaan suhun, koska olet ns "hyvä".
Ootko tullut ajatelleeksi, että tarvitset vain yhden kuitenkin, joten yleistys mitä naiset tekevät tulee siinävaiheessa ihan turhaksi. - vai mitä?
23- kirjoitti:
Naiset rakastuu ihan vääriin tyyppeihin koska uskovat että komea ulkonäkö tekee miehestä mukavan ja unelma miehen. Usein se komea on pettäjä ja naisten hakkaaja narsisti. Ruma mies ei voi olla mukavan kohdella naista hyvin ja naiset ei halua että mies kohtelee hyvin.
Niin ja rakkautta ei voi ostaa sillä, että on niin hyvä.
Moraalin pitää lähteä susta itsestäsi, eikä siitä ett saat sillä tai mahdollisesti olet saamatta sillä naisia. - ei mitään takeita
vai mitä? kirjoitti:
Niin ja rakkautta ei voi ostaa sillä, että on niin hyvä.
Moraalin pitää lähteä susta itsestäsi, eikä siitä ett saat sillä tai mahdollisesti olet saamatta sillä naisia.Aivan ja yhtä hyvin ruma voi olla epävarma, kontrolloiva, naistenhakkaajanarsisti.
- 70 / 66
Ei ollut ruusunpunaisia haaveita! Ei ollut alkuhuumaa! Ei mitään ihmeellistä!
Kohdalle vaan osui ihminen jonka kanssa viihtyi hyvin.
Seksuaalinen vetovoima on itsestään selvää.
Suhde alkoi vanhanaikaisen varovaisesti ja syveni hiljalleen.
Ennen suhteen virallistamista odotimme minun valmistumistani ja astumista ensimmäiseen työpaikkaani.
Ei ole ollut tolkutonta hurmosta mutta ei kriisejäkään.
Elämä on vaan ollut täynnä haasteita joista on selviydytty vaihtelevalla, useimmiten hyvällä menestyksellä.
Elämme käsittämättömän hyvän elämämme viimeisiä vuosia täysillä.
Anteeksi vaan, mutta en jaksanut lukea kirjoitustasi alkua pitemmälle.
Olen nähtävästi jäänyt kasvamatta. - lörppö2007
Minusta on aina ollut hauska ajatella elämää ja parisuhteita oppimisen ja kehittymisen kautta. Sillä tavoin saa paljonkin syvyyttä arkisistakin asoista.
Tätä ketjua lukiessa kuitenkin tuli selväksi ettei kaikki näe elämää saman linssin läpi, ja se on ihan hyvä. Elämä ja ihmissuhteet on niin monimutkaisia ja monisyisiä ettei siihen ole yhtä muottia.
Jos haluaa henkistä kasvua (ja tasapainoista parisuhdetta), niin yksin oleminen on hyvä taito osata. Jos saavuttaa tilan "olen yksin mutta en yksinäinen", niin siitä on hyvä ponnistaa taas parisuhteisiin. Yksinolemista on yleensä vaikea vain harjoitella parisuhteessa.
Parisuhde kuitenkin auttaa kasvamaan asioissa mitkä yksinollessa ei ole mahdollista, tai ainakin hyvin vaikeaa. Parisuhde toimii automaattisesti peilinä ja monesti suorastaan pakottaa katsomaan asioita itsessään mitä ei edes tiennyt omaavansa. Tämä voi olla tuskallista mutta, jos kasvulle antaa mahdollisuuden, hyvinkin vapauttavaa. Joskus kuitenkin parisuhdepeilin tuoma paine on liikaa ja on hyvä ottaa väliaika.
Kyllä elämä on ihanaa
lopuksi jotain Neal Donald Walschilta. Jossain hänen kirjassaan sanottiin että "parisuhteen laatua ei tulisi mitata sen keston mukaan."
Olen samaa mieltä.- 70 / 66
Loppuvirkkeesi on täyttä asiaa!
Omat vanhempani olivat niin hel vetin ulkokultaisia, että kaikkea heidän toimiaan ohjasi ajatus "mitähän muutkin meistä ajattelevat".
Yhtenä mittana oli juuri liiton vuosipäivät.
Yhden, äärimmäisen tärkeän muistan, "hopeahäät". Avoimen ylpeilyn aihe.
Kuitenkaan en todellakaan muista ytään riidatonta päivää.
Jouluaattojen alkuillat olivat väkinäisen rauhallisia mutta vielä lasten valvonta-aikaan alkoi vinoilu.
Lähinaapurit eivät voineet olla kuulematta mekastusta ja näkemättä vuodenajasta riippumattomia "maastojuoksuharjoituksia".
Isäni meni muutaman kerran suuriäänisesti hirttämään itseään köysivyyhti käsivarrellaan. Kun väänsin itkua niin äitini rauhoitti minua sanomalla, ettei siitä ole miestä edes itsensä tappamiseen.
Mutta muuten näytettiin ulospäin niiiin tyytyväistä naamaa, että!
Tuolta ajalta olen kantanut kammoa toisten aivoilla ajattelua kohtaan.
Kesto ei todellakaan takaa mitään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
S-kauppa nosti hintoja, K-kauppa laski
Elintarvikkeiden arvonlisävero laski vuodenvaihteessa 13,5 prosenttiin. S-kauppa siirsi alennuksen suoraan katteisiin pi675927Vilma Nissinen pyytää anteeksi rasistisia lausuntojaan
Nöyrtyi kuten persut yleensäkin. On kyllä noloa tuollainen vätystely, kun ei ole miestä seisoa omien lausuntojensa takan3495749Hiihtäjä Vilma Nissisen kommentit aiheutti paniikkia
ja hernettä vedettiin nenään. Nissinen kertoi torstaina haastattelussa, kun häneltä kysyttiin, että tykkääkö hän hiihtä934731Huuto yltyy persujen piirissä Venezuelan johdosta.
Kohta kakofonia yltyy kun persut tajuavat mitä Venezuelassa tapahtui. Von den Leydenki jo kipuilee kuten persut EU:ssa y122235Ikävä uutinen uudesta Unelmia Italiassa kaudesta - Iso pettymys tv-katsojille!
Unelmia Italiassa -sarja kertoo Ellen Jokikunnaksen perheen elämästä Suomessa ja Italiassa. Nyt Ellen on kertonut tuleva182048Nyt ottaa persua pattiin: sähköauto joulukuun myydyin
🤣 prööt prööt pakoputkellaan pörisevää persua ottaa nyt saamaristi pattiin, kun paristoilla kulkeva sähköauto on noussu521952Ovatko Perussuomalaiset kommunisteja?
Toiset sanovat että ovat, toiset sanovat että eivät. Ainakin heillä on paljon sen aatteen piirteitä, koska haluavat kont431870Martina vuokraa yksiötä
Nyt on tarkka'ampujan yksiö vuokrattavana 800 e. Toivottavasti löytyy hyvä asukas.2511211Jokaisella tytöllä on supervoimansa
Millaisia ajatuksia artikkeli herättää? Mainos: Dove | ”Itsetuntoni oli ihan romuttunut” – Peppina Rosén haastaa tavan2031114Voi kauhiaa: keikkapaikat keikahtavat juopottelun puutteessa!
Vai ei tule rahaa artistille viinanmyynnin vähennyttyä. Missähän muualla kannattavuus korreloi myrkyn imemismäärän ka641061