Mustasukkaisuus murentamassa hyvän parisuhteen

Kyllä kyse on heikosta itsetunnosta ja ehkä huonoista kokemuksista.Ennen talon ostoa pitäisi suhde saadä toimimaan niin,että pn se tärkein perusåilari kunnossa eli luottamus.Ilman sitä on hyvon vaikeaa rakentaa muutakaan.Ja kyse ei ole itsestään ohimenevästä vaivasta.Eikun ammattiauttajan pakeille,yhdessä ja erikseen.

Samaa mieltä kuin edellinen. On hyvä asia, että nainen tiedostaa itse mustasukkaisuutensa ja että sinä myös aktiivisesti ilmaiset, että et halua vahtimista. Silloin hänen on mahdollista ja löytyy motivaatiota saada mustasukkaisuus hallintaan.

Jos teillä on muuten kaikki hyvin ja sielunkumppanuutta, niin ei kannata antaa tämän kaatua mustasukkaisuutee. Ei ole mikään ylitsepääsemätön asia, kun kerran mustasukkainen itse ymmärtää tilansa. Terapia auttaa asiaan.

eiköte himskatti pärjääelämässä ilman naamakirjaa. siitä ei aiheudu kuin paskaa mihntahansa.

Pettymykset edellisissä parisuhteissa voivat saada aikaan mustasukkaisuuden kehittymisen. Elimistö muistaa aina sen, miltä tuntui se hetki, kun tajusi, että petetään. Pienetkin samansuuntaiset tavat, joita pettäjällä oli, tuovat saman tunteen myös myöhemmin pintaan. Ei edes aika kultaa.

Jos petetty on nähnyt pettäjän chattailevan netissä salaa, sivu suljetaan heti, kun tulee paikalle tai vessassa lähetellään tekstareita, jopa keskellä yötä, on selvää, että mikään joka vihjaa samanlaiseen käytökseen on uhka ja tämä laukaisee pahoinvoinnin.

Jos siis syytetyn penkillä olo johtuu ihan omista tekosista aiemmin, niin on syytä olla provosoimatta jo kertaalleen satutettua ihmistä. Jos taas kyse mustasukkaisuudessa on jostakin muusta kuin uskottomuuden synnyttämästä, niin ammattiauttaja voi auttaa parhaiten tilanteen purkua.

Omalla kohdalla mustasukkaisuus ilmeni törkeän pettämisen tuloksena, en ennen sitä edes ollut mustasukkainen, koska luotin täydellisesti puolisooni. En ymmärtänyt heitä, jotka rajoittivat puolison käymistä esim. baareissa tai muissa huvituksissa yksin, pidin heitä omituisina, mutta en pidä enää. Heillä oli kokemus pettymyksistä parisuhteessa, jota minulla ei siis vielä ollut.

Kiitos siis myös tästä ihanalle pettäjä puolisolleni, että sain kokea myös sen miltä tuntuu olla sairaaloisen mustasukkainen. Tiedostettuani tilanteen, etten oikeasti ole mustasukkainen, mutta tietty käyttäytymistapa voi laukaista sen yhä päälle, on helpottanut kummasti elämää.

Komppaan Mistä kyse? nimim.

Mulla tosin se tilanne, että myös aiemmissa suhteissa ollut lähes vastaavaa. Omasta puolesta voin kertoa, että oireet ovat sitä pahemmat mitä vähemmän on yhteistä eli jos ei oikein huumori toimi tai asioiden jakaminen loppuu, puhuminen ylipäätään loppuu tai jos kommunikoinnissa alkaa olla muita ongelmia eikä niistä puhuta.

Viimeisimmässä kaikki triggeroi oireet. Juurikin kännykän vienti vessaan, sen käyttäminen ikäänkuin salassa, puhelut aina korvien kuulumattomissa, joidenkin omien menojen välttäminen vaikken ollut estänyt enkä kieltänyt millään tavoin..

Alussa mies oli avoin, näytti kaikki esim. fb-tuttunsa. Kertoi kuka soitti jne.
Mutta kyllä se vaan meni siihen, että jatkuvasti kyselin kuka missä million kenen kanssa. Etsin todisteita oikeasta pettämisestä. Kun tajusin, ettei ehkä fyysistä tapahdu (varmuuttahan ei ole siitäkään), ymmärsin, että kaveruudet naispuolisiin ystäviin eivät nyt ihan pysyneet sallitun rajoissa. En tiedä. Mitään konkreettista ei oikeastaan löytynyt, koska mies tietysti poisti kaikki raskauttavat todisteet. Kunnes sitten oltiin jo nii pitkällä, että ero oli jo välttämätön. Ystävä olikin niin tärkeä, että puhelin alkoi olla sängyn alla ja pois päältä niin ettei siitä mitään voinut katsoa jos halusikin.

Ehdottomasti kannattaa tehdä omia juttuja, olla luopumatta omista ystävistä mutta olla kaikesta niin avoin kuin vain mahdollista. Selittää toiselle, ettei ole mitään tarvetta olla mustasukkainen. Käydä läpi missä teidän suhteessa pettämisen rajat menevät, oletteko asiasta yhtä mieltä. Minusta ainakin tuntuu, että exälle vain fyysinen kontakti oli raja, minulla se on tiukempi niin, että jos kaikki muu on tärkeämpää ja henkinen läheisyys löytyy aina jostain muualta kuin minusta niin oireet alkavat. En ole ystävyyksiä vastaan en todella, mutta jos jään paitsi kaikkea sitä huomiota mitä muut naiset saavat, ovat asiat jo tosi vinksallaan ja mustasukkaisuus on huipussaan..

Mies ei jaksanut epäilyjäni, suhteemme päättyi. Kaikki ei ollut kuitenkaan kyseenalaistamista tai epäilyä, mutta kun tilanne oli jo mennyt niin pitkälle, vääntyi se miehen mielessä sellaiseksi. Lopulta en voinut kysyä mitään.

Jos siis rakastat todella tätä naista, menkää vaikka yhdessä pariterapiassa juttelemaan asiasta. Hän voi jatkaa terapiaa sitten yksin. Tätä olisin itse toivonut suhteelta, mutta mies ei halunnut enää tehdä asialle mitään ja suhde päättyi.

En allekirjoita sitä, että mustasukkaisuuden syy on huonossa itsetunnossa. En ole kade siitä, että miehellä olisi muita naistuttuja. Olen kade silloin, jos minun saamani huomio muka tärkeimpänä henkilönä miehen elämässä on selkeästi vähempi kuin muiden ystävien. Tarvitsen säännöllistä osoitusta siitä (ja annan sitä todellakin itse), että minua rakastetaan ja että olen tärkeä. Tähän ei paljon vaadita! Päivittäinen huomioiminen halausten, yhdessä nukkumisen, päivittäisten normaalien asioiden jakamisen kanssa riittää hyvin. Ja se, että yhteydenpito näihin muihin on edes joskus sellaista että tiedän millä tasolla ystävyys on. Yksityisyyttä pitää olla, mutta ei voida vaatia luottamustakaan mustiin sukkiin taipuvaiselta ilman luotettavaksi todistamista.. Tämä on fakta eli luotto pitää tietyllä tavalla ansaita osoittautumalla luottamuksen arvoiseksi.

Koita puhua hänelle. Osoita, että jossain määrin ymmärrät mistä on kyse. Kerro, että olet valmis tukemaan häntä terapian osalta. Mustat sukat ovat tietysti hänen ongelmansa. Hyvässä parisuhteessa tuetaan toinen toistaan. Muista, että hän tuskin pahuuttaan kiusaa sinua. Sairaalloinen mustasukkaisuus on sairaus, jonka voi kyllä taltuttaa. Kun syytöksiä tulee, kerro, ettet hyväksy niitä, mutta kerro myös, että et pidä käytöksestä mutta ettei se vähennä rakkauttasi. Tämän hän ehkä haluaa kuulla.

Minulle olisi ollut tärkeää, että aina "kohtauksen" tullessa mies olisi rutistanut tiukasti, kertonut kuinka hän rakastaa, osoittanut ymmärtävänsä että minulla on hankalaa.

Yritän kovasti miettiä sitä, että mustasukkaisuudessa ei ole kyse rakastamisesta. Näinhän sanotaan. Rakkaus laskee vapaaksi ja sitä rataa. Kyllä minä rakastan. Kyse on enemmän pelosta, rakkauden menettämisen pelosta. Sitä toimii niin, että hylkäys tapahtuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin..Se pahin, jota se mustasukkainen pelkää. Parasta mitä voisi tapahtua, olisi, että rakastat vielä enemmän juuri silloin, kun hänelle tulee kohtaus..

En tiedä, ajan myötä mustasukkaisuuden tulisi helpottaa vakisuhteessa. Ehkä teidän se talon osto kuitenkin kannattaa unohtaa vielä hetkeksi. Se on niin iso päätös ja jos et jaksakaan mustia sukkia, ikävä pistää hynttyyt erilleen..Voimia!

Kerron omanikin kokemuksen, jos vaikka siitä oliskin apua, kuka tietää.

Mieheni oli hyvin mustasukkainen, ja mustasukkaisuus johtui hänen huonosta itsetunnosta. Alussa se oli ihan kivaa, kun toinen välittää ja kyselee perään. Vuosien myötä, kun itse odotin että mies näkisi että olen luottamisen arvoinen tilanne vain paheni!

Jouduin luopumaan ystävistä, tutuista, omista harrastuksista, jopa vanhimpien luon käyminen oli tuskaista jos hän ei tullut mukaan. Puhelimeni soittolistoja tilattu, fb en saanut omista, jos soitin jonnekin hän oli vierelläni. Ymmärtäisin tuon jos olisin joteinkin antanut siihen syytä. Mutta jopa kun olimme 2vk yhdessä näkemättä toisia ihmisiä hän jaksoi keksiä juttuja.

Kestin 7 vuotta, suhde hajosi koska hän itse ei jaksanut enää kiduttaa mua omalla sairaloisella mustasukkaisuudella ja katsomaan kuinka onneton olen, koska kuitenkin tiesi että on väärässä.

Jos naisesi ei opi käsittelemään tuota oma mustasukkaisuutta suhde hajoa kuitenkin....riippuu kuinka kauan itse jaksat sellaista elämää. Ja haluatko tuollaista elämää, kun joudut varoa jokaista tekoasi, miettiä etukäteen mitä se nainen tuosta keksisi....erakoitua muista ja silti kuunnella sitä miten ne kaikki muut yrittävät sua.

Mieti tarkoin, joskus on parempi kärsiä sen eron ja jatka elämää, kuin kärsiä loppuelämän.

Ihan kuin olisin kirjoittanut itse aloituksen. Terve kohtalotoveri :) Itselläni myös aivan ihana ja kaunis nainen. Häneen umpirakastunut ja sen hänelle hyvin usein sanonutkin.

Mutta. Petän häntä, tuijottelen muita naisia, pelaan fb, tekstateina, whatsupp jne. Ai niin ja myös exien kanssa. Mutta vain hänen mielikuvituksessansa.

On tämä raastavaa. Ihana suhde loppumassa ja rakastamani ihminen poistuu elämästäni. En jaksa enää.

Luettuani useamman kerran tämän asiallisen viestiketjun, toivoin, että olisin nähnyt tämän jo aiemmin, koska tämä koskettaa ja kolahtaa niin omakohtaisesti. Ero on vain siinä, että olen nainen, joka on toiminut juuri noin.

Olin muutaman vuoden kaukosuhteessa ja yhteinen aika (lähinnä viikonloput), olivat mitä parhainta, mutta..kun emme olleet yhdessä epäilin ja syyttelin häntä kaikesta mahdollisesta ja myös välillä yhdessä ollessamme mm. toisten naisten tuijottelusta.

Edellisenä vuonna meillä oli jo pitempi mykkäkoulu asian tiimoilta ja raastavaahan se oli. Silloin yritin itsekseni kirjoittamalla, lukemalla ja muutaman hyvän ystävän kanssa puhumalla auttaa itseäni ja tokihan se vähäksi aikaa auttoikin, kun tajusi, että toisen voi menettää toiminnallaan.

Kun tekee itsetutkiskelua omasta lapsuudesta lähtien mistä kaikki voi johtua, ei yksiselitteistä vastausta ole, siihen vaikuttaa niin moni asia; lapsuus, huono itsetunto, mustasukkaisuus, omat kokemukset uskottomuudesta, toisesta välittäminen ym. ja tietenkin parisuhteen osapuolten luonteet. Itse ainakin koin, etten läheskään aina ollut viikonloppuisin 'ykkössijalla', (mihin itse miesystäväni asetin), puhumattomuus, välimatkat ja mm.nämä toivat minulle sen epävarmuuden, kun toisinaan tunsin, etten olekaan toiselle tärkein ja koska hän antoi minulle täyden vapauden mennä kyselemättä koskaan mitään -tuntui se minusta välinpitämättömältä.

Sitten tapahtui muutos. Oli taas kerran syyttelyä, epäilyä kaikesta mahdollisesta ja sain (onnekseni) luurin korvaani, ensimmäisen kerran. Siinä tapahtui jotain 'mullistavaa', tilanne kärjistyi niin pahaksi, että tiesimme, ettei 'yhteiselomme' missään tapauksessa voi jatkua enää näin, kummankin pää hajoaa.

Haluan kertoa omalta kohdaltani, että puhuminen, lähelläpito ym. auttavat hetkellisesti, mutta todellinen muutos on lähdettävä itsestä.

Vaikka tunteet vaihtelivat laidasta laitaan otin itseäni niskasta kiinni, sain itselleni vahvan/hyvän tunteen, kun tajusin, että lähden hakemaan apua. En jäänyt kotiin liiaksi murehtimaan vaan keskityin kaikkiin hyviin asioin päivä kerrallaan SEKÄ ammattiavun etsimiseen. En lannistunut vaikken sitä heti löytänyt vaan jatkoin etsimistä ja sen sain. Samalla keskityin tekemään hyvää oloa tuottavia asioita elämään (ystävien tapaamiset, soitot, viestit, lenkkeilyt, illanvietot, kauneushoitolassa-hierojalla-kampaajalla -käynnit) mikä vain kenellekin hyvää oloa tuo. Silloin keskittyy vähemmän murehtimiseen ja miettimiseen ja oma hyvä olo heijastuu myös ulkopuolelle.

Olen pitkästä aikaa helpottunut (päässäni ei pyöri raastavia ajatuksia) ja sisälläni on vahva, hyvä tunne. Asuntoa en tosiaankaan yhdessä tuossa tilanteessa, kuten ensimmäinen kirjoittaja mietti, lähtisi ostamaan. Molempien on mietittävä mitä haluaa ja miten haluaa elää ja onko tuommoinen toiminta todellista rakkautta vaikka mukavaa yhdessä onkin.

Muutokseen kyllä uskon, se on vain lähdettävä itsestä.

Ko sä et oo MIES ku sä et RAKASTA akkaas, saa sitä ja sen mustasukkasuutta KURIIN suudelmin, romantiikalla, taitaa olla taas yksi KULISSILIITTO tulossa mutta itsepä lähdette moiseen, saahan sitä materiaa sitten, talot ja autot, lapsetkin sulle tehdään eikös vaan, mutta missä ON RAKKAUS ???

ts. hän on epävarma, teillä ei ole tunneasiat kondiksessa, joutuu panttaamaan tunteitaan kun et sinäkään rakasta, vaikka kyllä kyttääminenkin tuhoaa parisuhteen mutta vaikka on parisuhde onkos RAKKAUTTA vai ei???????

Pieni mustasukkaisuus on hyve ja monesti sitä toistakin helpottaa ja se arvostaa sitä, jos se sitä kokee. Minusta osoittaa sitä, että olet oikesti tärkeä. Aloittajalle ehdottaisin sellaista kokeilua, että kerro hänelle aina välillä jossain tilanteissa kuinka pelkäät hänet menettäväsi ja kuinka tärkeä se sinulle on. Tämä ei ehkä poista ongelmaa, mutta minusta kokeilemisen arvoinen juttu.

Miten voi mitään menettää, koska mitään ei ole koskaan ollutkaan

Lapsellista höpinää provotehtailijalta, saakko oikein palkkaa S24:lta vai tyhmyyttäsi kirjoitat ilmatteeks?

Et osaa olla naiselle sellainen MIES että haluaisi uskoa ja olla riskeistä huolimatta.Nainen tarvitsee kuulla että on ihana ja kaunis.

Hei!

Oletan myös että kumppanillasi on jotai itsetunto ongelmia tms. joka heijastuu mm. mustasukkaisuutena.. Olen itse seurustellut mieheni kanssa nyt n. 7 vuotta ja voin myöntää olevani hänestä ajoittain mustis.. Hassua sanoa, mutta mua on tässä suhteessa auttanut paljolti se, että olen n. vuosi sitten sairastunut vakavammin ja pelkäsin silloin älyttömästi että mieheni jättäisi mut sen takia et se ei jaksa kuunnella mun valitusta. Ja et nyt ainaki se menee ettimään muita naisia.. Toisin kävi epäilykseni osoittautui vääräksi ja nyt suhteemme on vahvempi kun selvisimme pahimman yli yhdessä ja siten luottamuskin kasvoi entistä enemmän toiseen... ennen sairastumistani mulla oli huono itsetunto, mutta nyt hyväksyn itseni sellasena kuin olen ja se näkyy myös parisuhteessamme.. Lisäksi oletan että kun käytin e-pillereitä niin koen että olin niitä käytettäessäni mustasukkaisempi?? :O :D luulen et niilläkin olisi osuutta asiaan, jos on kovin herkkä. Tsemppiä!

No kyllä mäkin suuttuisin ja pahasti jos mies edes harkitsisi facebookiin menemistä jonkun vieraan naisen ehdotuksesta!!! Sinä et kunnioita naistasi vaan ilmeisesti koitat saada hänet kerta toisensa jälkeen mustasukkaiseksi. Vieraan naistyökaverin takia facebookiin, anna mun kaikki kestää...

Siis tyttöystäväsi pitää sinua epäluotettavana. Hmm... ja sinä hyväksyt sen, joka on oma valintasi.

Oletko koskaan miettinyt, miksi tyttöystäväsi kyttää ja kontrolloi? SIksi, ettei luota harkintakykyysi eikä tunteisiisi häntä kohtaan. Kannattaako tuollaiselle pohjalle rakentaa mitään??

Sinuna toteasin faktat, joko saat elää elämääsi rauhassa ja naisesi luottaa sinuun tai sitten ei luota ja eroatte. Ei yksikään parisuhde toimi ellei ole luottamusta ja arvostusta toista kohtaan.

Koko tuo mustasukkaisuus on viesti sinulle eli se kertoo mitä tyttöystäväsi sinusta ajattelee.

Mieti nyt itsekin....!!

Voin myös kertoa omasta kokemuksesta. Elin 20 vuotta suhteessa jossa minua petettiin koko ajan ja lopulta petin itsekin ennenkuin sain vihdoinkin erottua. Uusi, tämän hetkinen suhde alkoi niin, että emme vielä olleet kovin vakavasti ensin yhdessä vaan tapailimme. Myöhemmin sain siis tietää että tällä ajalla miehelläni oli ollut muita naisia. Tästä sitten alkoikin 5 viiden vuoden piina jossa olemme edelleen.
Pari vuotta sitten en enää jaksanut epäilyjäni ja ahdistustani joten halusin pitää taukoa. Tauko kesti kesän jonka aikana pidimme yhteyttä edelleenkin vaikkemme ikäänkuin seurustelleet enää. Tällöinkin hänellä oli jo uusi nainen kuvioissa josta ei siis ikinä kertonut minulle mitään. Kun palasimme yhteen mustasukkaisuuteni takia luin hänen puhelimensa viestit. Sieltä sitten löytyikin tämän kesäisen lyylin viestejä ja "pornokuvia" joita hän oli siis säilytellyt puhelimessaan puolikin vuotta.
Olemme avoimesti puhuneet asioista. Hän myöntää stalkkailevansa naisia "ajankuluksi" facesta päivittäin. Hän on myöntänyt minulle myös senkin etten ikinä ole ollut hänelle se ns. oikea mutta silti rakastaa minua ja haluaa elää kanssani.
Tiedän että näiden asioiden takia minulla on hyvinkin huono itsetunto ja olen erittäin mustasukkainen. Joskus tuntuu että pääni hajoaa kun mietin ja mietin asioita. Joskus on aikoja etten jaksa murehtia ja luotan siihen ettei hän kanssani olisi jos ei välittäisi mutta mutta...kun en saa mielestäni pois niitä kaikkia asioita joita meille on tapahtunut.
En siis millään muotoa nauti kyttäilystä, epäilemisestä tai riitelemisestä mutta kun ne vaan aina ja aina vaan uudestaan nousevat ajatuksiini. Antaisin mitä vaan että voisin unohtaa menneet ja pystyisin nauttimaan näistä yhteisistä ihanista hetkistä joita vietämme yhdessä.

Ehkäpä hän kokee itsensä yksinäiseksi ja silloin hän on mustis kun huomioit muita enemmän.