väsynyt olemaan muiden sylkykuppina

Minulla ei ole yhtäkään ystävää tai edes kaveria enää kun koin samaa. Kun he halusivat kyytiä tai lapsenvahtia tai rahaa lainaksi silloin olin ystävä heille. Mutta kun itse olisin tarvinnut apua ja kuuntelijaa olivat yhtäkkiä kiireisiä. Kaipaisin höpöttelykaveria joka ei ole aina vailla jotain. Mistäpä sellaisen saisi?

Näillä palstoilla pyörii paljon saman kokeneita. Itsekkin tuossa vuoden alussa piristin eksääni "eromme" jälkeen ja sitten kun hän löysi uuden ja itse olisin tarvinnut piristystä niin vastaus olikin "En nää mitään järkee enään puhuu sulle mistään". Empä kyllä anna tuon pilata omaa elämääni kun voin saada parempaa

mistäpä muusta tuo kertoo kuin että itse asiassa suurin osa ihmisistä on narsisteja, ihmiset kiinnostaa vain silloin kuin niistä on itselle jotain hyötyä jne.

Karu totuus on se että hyvin usein lähimmät ihmisetkin elävät omaa elämäänsä ja heillä on se oma "elokuva" jota elämäksi kutsumme käytäväksi ja eivät aina huomioi toisen elokuvan pääsankaria eli sinua tarpeeksi. Tämä on kuitenkin hyvin normaalia ja onneksi välillä on itselläkin ollut hetkiä kun kaksi ihmistä kohtaa ja siinä on jotain kaunista. Jaetaan sitten jokin ilo tai suru yhdessä tai muuten vain hetki. Connection.

Elä ensin itsellesi, sinun täytyy olla tyytyväinen omana itsenäsi ja sitten anna ympäristölle tällöin saat myös vastakaikuna sitä samaa. Tämä voi kuulostaa huuhaalta mutta se on totta. Kukaan ulkopuolinen ei tule koskaan astumaan elämääsi ja nostamaan sinut sille tasolle jolle haluat hänen niin tekevän ja parantavan sut. On itse tehtävä töitä vaikka voi tuntuakin että ongelmat ovat liian suuria. Masennus ja muu voi tuntua joskus ylivoimaiselta. Aloita pienistä asioista ja pikku hiljaa huomaat toivottavasti että olet elänyt päiviä yksin ihan onnellisena ja tasapainoisena ja alat suunnata ulospäin.

Silloin myös ystävyys ja muut suhteetkin vaikuttavat tasapainoisilta kun voi myös itse antaa ei vain ottaa. En tarkoita että sinun täytyisi jäädä juuri nyt avun ulkopuolelle kun sitä tarvitset. Tarkoitan sitä kuten aikaisemmin sanoinkin että muut voivat korkeintaan näyttää tien, sinun itsesi on se kuljettava jotta jonain päivänä pystyt elämään itsenäsi ja hyvän elämän.

En halua kertoa sinulle miten käytännöntasolla elää elämääsi, kerron vain omasta kokemuksesta. Pitkäaikainen omien ajatustapojen muuttaminen ja tunteiden hyväksyminen paransivat omaa elämänlaatuani niin että pystyn nyt elämään kroonisen masennuksen kanssa niin että olen neutraaleilla fiilliksilä päivät hyvin usein jopa onnellinen. Suosittelen hyvää terapiaa, omalla kohdallani tämä oli todella tärkeä vaikka älykäs olenkin niin välillä toisen ihmisen perspektiivi asioihin on sanoinkuvaamattoman tärkeä. Juuri tuo suunnan näyttäminen tai sen että huomaa jonkin asian olevan jotain mitä se ei välttämättä ole mittakaavassa tai asiana itsenään. Ja mielestäni jotain todella positiivista on että olen pystynyt jättämään lääkkeet kokonaan pois.

Sillä että oppii elämään hetkessä (oikeasti ei kuten yleensä arkikielessä sanotaan), antamalla negativiisten ajatusten mennä antamatta niille huomiota jota ne kaipaavat, hyväksymällä ne negatiivisetkin tunteet ja ymmärtämällä että vastaus omiin ongelmiin ei tule ulkoa vaan itsestä. Näillä eväillä itse kahdessa vuodessa nousin sängyn omalta niin että pystyn olemaan perheeni ja läheisten ystävieni kanssa itsenäni ja vuorovaikutuksessa. Se tuntuu mahtavalta.

Poista Facebook,poista ilkeät ihmiset elämästä.

Läheiset ja ystävät väsyy kantaa asioitasi.Ne voi kuormitaa eivät jaksa. Katso netistä Mieli ry.Tai mielenterveys liitto.Jospa löytäisit sietä apua ajatuksille ja aktiviteetille?