Äidin menetys

Hei!

En ole onneksi kokenut vielä äitini menetystä, vaikka toki sekin on joskus edessä. Viestisi kosketti minua kuitenkin kovasti ja halusin vain tulla kertomaan syvimmät osanottoni. Uskon, että äidin menetys tuntuu kipeältä erityisesti noin nuorena. Eikö kukaan muu sukulainen voisi hoitaa hautajaisjärjestelyjä? Kyllä heidän pitäisi ymmärtää tuskasi. Ihan hirveästi voimia sinulle kuitenkin näin tuntemattomalta, toivottavasti saat surra rauhassa ja sen jälkeen jatkaa elämääsi eteenpäin. :)

Kaikki järjestelyt on viskattu mun kontolleni, koska olen täysi-ikäinen ja ainoa lapsi joten vastuussa kaikesta. Ei tässä hirveesti ole kerinnyt surra kun stressaan kaikkien asioiden hoitamisesta kun ei mullakaan sitä rahaa näin opiskelijana ole.

Olen kuukauden sisään menettänyt oman äitini. Töissä olen käynyt normaalisti. Olen myös nuori enkä valmis menettämään äitiäni. Hassuinta tässä on se etten ole romahtanut enkä itkenyt hysteerisesti. Kuolema oli odotettu. Luulin että tämä tuntuisi erilaiselta. että olisin saikulla koko kesän, mutta olenkin täysin työkykyinen enkä mieti montaakaan kertaa päivässä asiaa. Hautajaisissa varmaan pillitän koko ajan kun tulee muistot mieleen.

Mielestäni sukusi tekee väärin kun laittaa sinun harteille kaiken. Laita heille tekstari että tarvitset apua asian hoidossa. Tiedätkö äitisi taloudellista tilannetta? Oliko säästöjä, omaa asuntoa yms? Kannattaa mennä pankkiin maistraatista tai seurakunnasta saadun virkatodistuksen kanssa ja selvittää asia. Jos varallisuutta ei ole, niin sitten selvittää Sossusta ja Oikeusaputoimistosta kuluista. Me saamme hautajaisia varten rahallista tukea muilta sukulaisilta ja ystäviltä,koska kuolinpesä on varaton. Kuoleman ja elämän asioita itsekin tässä mietin, että onko sitä Jumalaa.

Osanottoni sinulle, Surija. On varmasti 19-vuotiaalle rankkaa ryhtyä valmistelemaan oman äidin hautajaisia. Vaikka se rankkaa onkin, sukulaisesi ovat oikeassa. Oletko ainoa lapsi, vai onko sinulla sisaruksia? Jos olet, niin valitettavasti sinä joudut lähimpänä omaisena todellakin hoitamaan sekä hautaus- että perunkirjoitusjärjestelyt.

Sukulaisesi tarkoittavat hyvää - sen ymmärrät kyllä, kunhan selviät alkujärkytyksestä. Sukulaisilla ei ole velvollisuutta auttaa sinua taloudellisesti, elleivät hyvänhyvyyttään halua niin tehdä. Sinuna valitsisin sukulaisista tueksi hautajais- ym. järjestelyissä jonkun läheisen, jolla on aikaisempaa kokemusta hautajaisista, perunkirjoituksista yms.


Mutta ihan ensiksi sinun pitää selvittää äitisi taloudellinen tilanne, Se selviää kun haet kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen ja menet lääkärin antaman kuolintodistuksen kanssa pankkiin. Pankki on jäädyttänyt äidin tilit heti saatuaan tiedon kuolemasta, mutta sinulla on oikeus saada tiedot hänen talletuksistaan.

Jos äidilläsi oli talletuksia, voit viedä pankkiin kaikki äitisi laskut - sekä kuolemaan että hautajaisiin liittyvät ja toki myös äitisi vuokra-, sähkö-, ja puhelinlaskut. Kaikki hautajaisiin ja äitisi siirtokuljetuksiin liittyvät sekä kuoloinilmoituslaskun pankki maksaa äitisi tililtä ja ne huomioidaan perunkirjoituksessa.

Jos äitisi oli täysin varaton, mene papereitten kanssa sosiaalitoimistoon, jolloin yhteiskunta maksaa hautajaiskulut halvimman mukaan.

Oliko äitisi vielä työelämässä? Jos oli, niin työnantaja oli hänet vakuuttanut. Kannattaa ottaa yhteys hänen työntanajaansa - sinulla on oikeus saada vakuutusrahat. Kannattaa myös selvittää, oliko äidilläsi oma henkilökohtainen vakuutus - vakuutuksen ehdoista ja kuolinsyystä riippuen saat mahdolisesti kertakorvauksena vakuutusrahat ja ns. hautausavustuksena sieltäkin.

Perunkirjoitus pitää järjestää maksimissaan 2 kuukauden kuluttua kuolemasta. Perunkirjoitus tarkoittaa äitisi omaisuuden, rahavarojen ja velkojen luetteloimista. Kaikki äitisi kuolemaan, siirtokuljetuksiin ja hautajaisiin sekä perunkirjoitukseen liittyvät kulut huomioidaan perunkirjoituksessa. Voit tehdä siihen muistokivivarauksenkin.

Hautaustoimisto on hyvä yhteistyökumppani. Monet niistä ovat täydenpalvelun hautaustoimistoja, mikä tarkoittaa sitä että voit halutessasi ostaa ns täyden palvelun paketin. Jos äidilläsi oli varoja, on sinulle helpointa antaa kaikki hautajaisiin ja kuolemaan liittyvät järjestelyt hautaustoimiston tehtäväksi.


Kuoleminen on Suomessa kallista - siitä rahastetaan viimeisen päälle.

Voimia sinulle!

Itse menetin oman äitini 20-vuotiaana kaksi vuotta sitten vuonna 2012. Äitini oli alkoholisti, joka aina katosi jonnekin eikä häneen saanut yhteyttä kuukausiin taikka hänkään ei välttämättä soitellut. Kun emme olleet saaneet taaskaan yhteyttä häneen kuukauteen, emme siis hätääntyneet. Kuitenkin myöhemmin veljeni, joka asuu ainoana samalla paikkakunnalla äitini kanssa meistä kolmesta sisaruksesta, päätti käydä tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Äiti löytyi menehtyneenä makuuhuoneen lattialta. Samassa oli kuollut perheemme koira, joka oli vajaa kuukausi 15-vuoden ikäinen.

Kaikki kolme sisarusta olimme shokissa, asia tuli ihan puun takaa, vaikkakin äidin elintavoista oli odotettavissakin tämän tapaista. Veljeni vieläpä löysi äidin ruumiin. En voi kuvitellakaan hänen oloaan siinä tilanteessa. Äitini kuoli 46-vuotiaana, kuolinsyyksi todettiin rasvamaksa/alkoholismi. Äitini oli saanut jonkun kohtauksen ja kuollut siihen. Kuolleena hän oli kerjennyt olemaan 2 viikkoa kotonaan.

Nämä ovat tilanteita, joita ei välttämättä toivoisi tapahtuvan. Isosiskollemme jäi suurin vastuu hautajaisista ja sen hoidosta. Minulle jäi koiramme tuhkaus ja sen hautaaminen. Hoidin myös äidin hautakiven ja muita pieniä asioita ennen hautajaisia.

Suosittelen sinua pyytämään jonkun läheisen ystävän/perheenjäsenen avuksi hautajaisjärjestelyihin. Tuskin kukaan niin sydämetön on, etteikö tueksi suostuisi järjestelyihin tulemaan. Meille kolmelle oli jo hankalaa hoitaa yhdessä hautajaisia, joten voin kuvitella miten vaikeaa se on yksin.

Itse saimme rahallista tukea sossusta, joka kustansi osan hautajaisista ja arkun. Itse kustansimme kiven ja muistojuhlan. Kaksi meistä sisaruksista on opiskelijoita, yksi vain töissä. Tapahtuneesta on nyt yli kaksi vuotta, enkä voi sanoa että olisin vieläkään tajunnut asiaa. Kuvittelen jatkuvasti, että äiti soittaa kohta. Menetin samassa ensimmäisen oman rakkaan koirani sekä äitini. Paniikissa olen ollut monia kertoja, mutta kunnollista itkua en ole saanut vieläkään aikaan. Ehkä menetykset olivat liian suuria samaan aikaan, etten ole vieläkään tajunnut sitä.

Toivottavasti saat apua, nämä asiat eivät koskaan ole helppoja. Kerroin omat kokemukseni, jotta huomaisit että meitä on muitakin, etkä ole ainoa surussasi. Voimia.

Hei Surija

Myötätuntoa sinulle ja voimia. Olet saanut täällä paljon hyviä vihjeitä siitä, kuinka menetellä. Haluaisin kuitenkin sanoa muutaman asian:

Sinulla on hyvä nimimerkki. Silloin onkin syytä surra kun on surun aika. Olet aivan oikeassa, että tarvitset aikaa surulle. Toivon, että olet saanut muilta sukulaisilta tukea käytännön asioiden hoitoon – ehkä nämä sukulaiset eivät ole aivan ymmärtäneet, kuinka vaikea sinun tilanteesi on.

Kerrot, että uskosi on koetuksella ja kyselet, mihin äiti on joutunut. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Kristittynä uskomme ylösnousemukseen ja uuteen elämään, siihen, että kuoleman jälkeen voimme vielä kohdata rakkaamme. Siunaustilaisuudessa kuollut jätetään Jumalan huolenpitoon. Jumala on armollinen, rakastava ja oikeudenmukainen. Ajattelen, että tuo kuolemanjälkeinen elämä on suuri salaisuus – ja siihen on suostuttava.

Mitähän äitisi toivoisi juuri nyt sinulle? Ehkä sitä, että jatkat elämääsi, teet siitä omannäköisesi. Elät täydesti ja todesti.

Mitä ainakin haluat muistaa äidistäsi? Hyviä muistoja kannattaa vaalia. Jos muistot ovat ikäviä, sekin on syytä myöntää. Missä mieluiten muistelet äitiäsi? Joku kävelee metsässä, joku kirjoittaa ajatuksiaan paperille.

Toivon, että sinulla on yksi ihminen, joka jaksaa ja ehtii kuunnella sinun tunteitasi ja sinun suruasi ja sinun hämmennystäsi.

Toivon siunausta elämällesi
Päivi-pappi Hämeestä

Täälläkin yksi samanlainen tilanne, äitini menehtyi keväällä ja jouduin yksin järjestämään kaiken, sillä olen ainut lapsi eikä äidilläkään ollut sisaruksia. Siinä samalla piti hoitaa perunkirjoitusasioita, viedä lappuja ja lippuja sinne tänne, joku soitti kirkosta joku maistraatista. Onneksi ihmisiä oli tukena, mutta periaatteessa itse joutui kaiken järjestämään. Laskuakin on tullut niin paljon, sairaalalaskut meni reilusti yli tonnin hautajaiset ja kaikki asunnon tyhjäykset. Nyt alkaa vähitellen vasta tajuamaan mitä oikeasti on tapahtunut ja kuinka pysyvää se on. Enää et voi soittaa äidille ja kysyä neuvoa, ikää on parikymppiä.

Itse en pystynyt menemään äidin hautajaisiin. Olin shokissa. Nyt on vuosi siitä ja olen aika masentunut. Olen lihonut 17kg.