Ran
Häkellyttävän hieno kuvaus vallasta ja sen himosta sekä siitä kuinka asetelmat muuttuvat kun valtasuhteet vaihtuvat. Todella mykistävä kuvamaailma, jokainen otos kuin itsenäinen taideteos elokuvan silti olematta hajanainen vaan yhtenäinen kokonaisuus. Hämmästyttävän hienoja joukkokohtauksia sekä ihmiskuvauksia. Loppua kohti osoittaa ihmisen raadollisuuden ja sivistyksen pintakerroksen ohuuden kuinka kaikki voi muuttua hetkessä kun tasapaino järkkyy. Kurosawa oli suunnitellut elokuvaa vuosia ja maalannut jokaisesta otoksesta taulun jonka kyllä huomaa kuvien harmoniassa. Hakkaa kyllä mennen tullen ja palatessa nämä nykyiset digitaalihöpötykset. DVD:n kuvanlaatu yllättävän hyvä ei anamorfisena letterboxina. Juuri kuvaformaatin takia vierastin kyseistä elokuvaa pitkään mutta kun Anttilasta sai reilulla kuudella eurolla oli se pakko hankkia enkä kadu sitä.
Kovaotteiset miehet
Kehuttu 70-luvun alun elokuva. Tämänkin hankin kun hinta oli sopiva ja niin kovin kehuttu. Ehkä aika on hieman vierähtänyt ohi sillä elokuvassa on paljon kuljeskelua ja tyhjäkäyntiä. Ajankuva on kyllä hieno ja realistinen mutta kuitenkin juttu oli lievä pettymys. Kovat otteet olivat uudempiin elokuviin verrattuna aika köykäisiä ja loppukin hieman töksähtävä. Aikansa tuote ei ehkä uppoa nykynuoriin.
Ran ja Kovaotteiset miehet
7
527
Vastaukset
- Raquel
Ihan henkilökohtainen kysymys sinulle. Kirjoituksistasi päätellen olet perehtynyt hyvin syvällisesti ja analyyttisesti elokuviin muutenkin kuin pelkästään suhtautumalla elokuvaan "massaviihteenä". Veikkaan, että sinulla on listaus TOP-100-parhaimmat elokuvat tmv. (itse teen listauksia tosi paljon milloin mistäkin aihepiiristä). Mitkä ovat mielestäsi TOP-10 kaikkien aikojen parhaimmat elokuvat? (kriteerit ovat päätettävissäsi) Ja ketkä ovat suosikkiohjaajiasi? Entä minkä aikakauden elokuvat "viehättävät" eniten?
Moi Raquel!
Tässä parikymmentä mielestäni hyvää ja vaikuttavaa elokuvaa.
Cinema Paradiso - koskettava kuvaus elokuvasta ja sen vaikutuksesta ihmisiin, edottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Eila - uutta huippuelokuvaa suomalaisista, eritoten Sari Mällisen suoritus seuraamisen väärtti, ei jäljellä mitään Turkan opettamia maneereita.
Godfather - oli kovin kehuttu ja suosittu elokuva jollaisiin suhtauduin kriittisesti. Kävin katosmassa vasta joskus 70-luvun lopulla viimeisessä näytöksessä elokuva silloisen kierroksen aikana. Näytäntö oli täynnä ja lipunmyyjä totesi, että jos kelpaa niin tuoli käytävälle niin tuossa on lippu. Kelpasihan se ja elokuva lipui ohi verkkokalvojeni niin etten huomannut ajan kulumista enkä kovaa tuolia. Vaikuttava kokemus yhteisöstä ja sen toiminnasta. Vasta autolle kävellessä huomasin penkin kovuuden kun veri alkoi kiertää takamuksessa ja se tuntui todella ikävältä.
Ilmestyskirja Nyt Redux, Apocalypse Now – elokuva jota ajanhammas ei ole syönyt. Kuvaus sodasta ja sen mielettömyydestä todella koskettava ja järkyttävä vieläkin ties monennenko katsomiskerran jälkeen.
Jackie Brown – parasta Tarantinoa. Yhtenäinen ja kompakti paketti jota voi katsoa uudelleen ja uudelleen. Myös pääparin pienieleinen romantiikka puree tällaiseen vanhaan jermuunkin.
Kahdeksan surmanluotia – Mikko Niskasen voimannäyttö ahdingosta johon ihminen voi joutua.
Kuin raivo härkä, Raging Bull – Niron ja Scorsesen hieno mustavalkokuvaus nyrkkeilyn maailmasta. Pitäisi katsoa miltä se nykypäivänä vaikuttaa, silloin ensi-illan aikoihin se upposi luihin ja ytimiin.
Leon – Renon ja Bessonin sekä Natalie Portamanin tietyllä tavalla pelkistetty elokuva palkkamurhaajan ja orvon pikkutytön suhteesta.
Mies vailla menneisyyttä – Akin paras elokuva. Miellyttävän ja jännä ajaton ajakuva, kuin menneiltä ajoilta mutta mukana myös tätä päivää. Pidin todella paljon mukavan leppoisasta tavasta kertoa tarinaa.
Rita Hayworth–avain pakoon, Shawshank Redemption – Hieno kertomus syyttömänä vankilaan tuomitusta periksiantamattomasta miehestä joka oppii selviytymään muurien sisällä kovassa seurassa. Useampaan kertaan katsottu elokuva joka ei katselukerroista kulu.
Rooma avoin kaupunki, Roma - Citta Aperta – Tämä on katsottu poikasena TV:stä, silloin se ainakin kosketti ja herätti huomaamaan sodan järjettömyyden.
Se7en – Hyvä sarjamurhaajaelokuva. Hieno kuvaus ja kokonaisuus järkyttävästä aiheesta. En yleensä pidä tällaisista jutuista mutta tämä on hyvä.
Seitsemän samuraita, Shichinin no samurai – Serkku kehui joskus 60-luvulla kun oli tullut televisiosta mutta niin myöhään etten saanut sitä katsoa. Jäi mielessäni vähän aliarvostetuksi mutta kuitenkin jonkunlainen kipinä siellä kyti. Kun sitten olin veljeni luona hummailemassa 70- ja 80-lukujen taitteessa kävin katsomassa sen Dianassa. Vanha mustavalkoinen elokuva mutta kuinka se melkein seisautti sydämeni ja vereni. Kuten kohtaus jossa tyttö ja poika kuhertelivat ja sen keskeytti rosvojoukon tulo. Kuinka pienieleisesti, koskettavasti ja tyylikkäästi se oli kuvattu.
Shakaali vm. 1973, The Day of the Jackal – Hieno jännäri palkkamurhaajan metsästämisestä. Ajankuva kohdallaan, kerronta etenee jouhevasti ilman päätöntä melskaamista.
Sukellusvene U-96, Das Boot – Sotaelokuva saksalaisesta näkökulmasta. Näyttää kuinka nuoret miehet vanhenevat lyhyessä ajassa sodan melskeissä. Hienoa kerrontaa sukellusvene sodasta, sotaelokuvan aatelia.
Suuri gangsterisota, Once Upon a Time in America – Kertomus ystävyydestä, nuoruudesta, varttumisesta, petoksesta ja vanhenemisesta. Minua tämä elokuva kosketti. Niro taas vedossa kuten muutkin näyttelijät poislukien Elizabeth McGovern joka ei sopinut osaansa. Leonen huippu ohjaus, Morriconen hivelevä musiikki. Pitkä elokuva palkitsee siihen paneutuneen.
Tuntematon sotilas vm.1955 – Luin kirjan nuorena ja kävin sen jälkeen katsomassa elokuvan. Katsomiskokemus oli pettymys, Rokka eihän sen tuollainen pitänyt olla, taistelukohtaukset kökköjä. Myöhemmin TV:stä katsottuna täytyi muuttaa mielipidettä, elokuvahan kertoo ihmisistä joissa on luuta ja lihaa, aivan mahtavia ihmiskuvauksia. Elokuvasta on löytänyt aina jotain uutta joka katsomiskerralla eikä se kyllästytä.
Tuulen viemää, Gone wiht the Wind – Pidin elokuvaa lässyn lässynä ja akkojen juttuna. Filmnetistähän se sitten 90-luvun alussa tuli ja piti sitten katsoa. Myös tämä kertomus ihmistä ja heidän välisistä suhteistaan kolahti todella kovasti. Pitkä elokuva piti minut pihdeissään loppuun asti. Saclettin ja Rhettin suhteen kiemurat, huh hu. Tunsin Rhettin välittämisen, yrittämisen ja pettymykset luissani ja ytimissäni.
Uhrilampaat, The Silence of the Lambs – Hienosti kerrottu tarina karmivasta aiheesta. Upeat näyttelijäsuoritukset, luistava sekä piinaava kerronta ja onnistunut kokonaisuus.
Vaarallinen romanssi, North by Northwest – Mielestäni sellainen hyvänolon Hitchcock-elokuva. Sisältää legendaarisia kohtauksia sekä hieno lopussa junan syöksymien tunnelin sisään ;)
Vihan hedelmät, The Grapes of Wrath – Karu kertomus 30-luvun lamasta ja siitä kuinka äidit nuo väkevät kaiken kestävät ja perheet kasassa pitävät. Kuinka on tänä päivänä?- teme
Elokuvahullu kirjoitti:
Moi Raquel!
Tässä parikymmentä mielestäni hyvää ja vaikuttavaa elokuvaa.
Cinema Paradiso - koskettava kuvaus elokuvasta ja sen vaikutuksesta ihmisiin, edottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Eila - uutta huippuelokuvaa suomalaisista, eritoten Sari Mällisen suoritus seuraamisen väärtti, ei jäljellä mitään Turkan opettamia maneereita.
Godfather - oli kovin kehuttu ja suosittu elokuva jollaisiin suhtauduin kriittisesti. Kävin katosmassa vasta joskus 70-luvun lopulla viimeisessä näytöksessä elokuva silloisen kierroksen aikana. Näytäntö oli täynnä ja lipunmyyjä totesi, että jos kelpaa niin tuoli käytävälle niin tuossa on lippu. Kelpasihan se ja elokuva lipui ohi verkkokalvojeni niin etten huomannut ajan kulumista enkä kovaa tuolia. Vaikuttava kokemus yhteisöstä ja sen toiminnasta. Vasta autolle kävellessä huomasin penkin kovuuden kun veri alkoi kiertää takamuksessa ja se tuntui todella ikävältä.
Ilmestyskirja Nyt Redux, Apocalypse Now – elokuva jota ajanhammas ei ole syönyt. Kuvaus sodasta ja sen mielettömyydestä todella koskettava ja järkyttävä vieläkin ties monennenko katsomiskerran jälkeen.
Jackie Brown – parasta Tarantinoa. Yhtenäinen ja kompakti paketti jota voi katsoa uudelleen ja uudelleen. Myös pääparin pienieleinen romantiikka puree tällaiseen vanhaan jermuunkin.
Kahdeksan surmanluotia – Mikko Niskasen voimannäyttö ahdingosta johon ihminen voi joutua.
Kuin raivo härkä, Raging Bull – Niron ja Scorsesen hieno mustavalkokuvaus nyrkkeilyn maailmasta. Pitäisi katsoa miltä se nykypäivänä vaikuttaa, silloin ensi-illan aikoihin se upposi luihin ja ytimiin.
Leon – Renon ja Bessonin sekä Natalie Portamanin tietyllä tavalla pelkistetty elokuva palkkamurhaajan ja orvon pikkutytön suhteesta.
Mies vailla menneisyyttä – Akin paras elokuva. Miellyttävän ja jännä ajaton ajakuva, kuin menneiltä ajoilta mutta mukana myös tätä päivää. Pidin todella paljon mukavan leppoisasta tavasta kertoa tarinaa.
Rita Hayworth–avain pakoon, Shawshank Redemption – Hieno kertomus syyttömänä vankilaan tuomitusta periksiantamattomasta miehestä joka oppii selviytymään muurien sisällä kovassa seurassa. Useampaan kertaan katsottu elokuva joka ei katselukerroista kulu.
Rooma avoin kaupunki, Roma - Citta Aperta – Tämä on katsottu poikasena TV:stä, silloin se ainakin kosketti ja herätti huomaamaan sodan järjettömyyden.
Se7en – Hyvä sarjamurhaajaelokuva. Hieno kuvaus ja kokonaisuus järkyttävästä aiheesta. En yleensä pidä tällaisista jutuista mutta tämä on hyvä.
Seitsemän samuraita, Shichinin no samurai – Serkku kehui joskus 60-luvulla kun oli tullut televisiosta mutta niin myöhään etten saanut sitä katsoa. Jäi mielessäni vähän aliarvostetuksi mutta kuitenkin jonkunlainen kipinä siellä kyti. Kun sitten olin veljeni luona hummailemassa 70- ja 80-lukujen taitteessa kävin katsomassa sen Dianassa. Vanha mustavalkoinen elokuva mutta kuinka se melkein seisautti sydämeni ja vereni. Kuten kohtaus jossa tyttö ja poika kuhertelivat ja sen keskeytti rosvojoukon tulo. Kuinka pienieleisesti, koskettavasti ja tyylikkäästi se oli kuvattu.
Shakaali vm. 1973, The Day of the Jackal – Hieno jännäri palkkamurhaajan metsästämisestä. Ajankuva kohdallaan, kerronta etenee jouhevasti ilman päätöntä melskaamista.
Sukellusvene U-96, Das Boot – Sotaelokuva saksalaisesta näkökulmasta. Näyttää kuinka nuoret miehet vanhenevat lyhyessä ajassa sodan melskeissä. Hienoa kerrontaa sukellusvene sodasta, sotaelokuvan aatelia.
Suuri gangsterisota, Once Upon a Time in America – Kertomus ystävyydestä, nuoruudesta, varttumisesta, petoksesta ja vanhenemisesta. Minua tämä elokuva kosketti. Niro taas vedossa kuten muutkin näyttelijät poislukien Elizabeth McGovern joka ei sopinut osaansa. Leonen huippu ohjaus, Morriconen hivelevä musiikki. Pitkä elokuva palkitsee siihen paneutuneen.
Tuntematon sotilas vm.1955 – Luin kirjan nuorena ja kävin sen jälkeen katsomassa elokuvan. Katsomiskokemus oli pettymys, Rokka eihän sen tuollainen pitänyt olla, taistelukohtaukset kökköjä. Myöhemmin TV:stä katsottuna täytyi muuttaa mielipidettä, elokuvahan kertoo ihmisistä joissa on luuta ja lihaa, aivan mahtavia ihmiskuvauksia. Elokuvasta on löytänyt aina jotain uutta joka katsomiskerralla eikä se kyllästytä.
Tuulen viemää, Gone wiht the Wind – Pidin elokuvaa lässyn lässynä ja akkojen juttuna. Filmnetistähän se sitten 90-luvun alussa tuli ja piti sitten katsoa. Myös tämä kertomus ihmistä ja heidän välisistä suhteistaan kolahti todella kovasti. Pitkä elokuva piti minut pihdeissään loppuun asti. Saclettin ja Rhettin suhteen kiemurat, huh hu. Tunsin Rhettin välittämisen, yrittämisen ja pettymykset luissani ja ytimissäni.
Uhrilampaat, The Silence of the Lambs – Hienosti kerrottu tarina karmivasta aiheesta. Upeat näyttelijäsuoritukset, luistava sekä piinaava kerronta ja onnistunut kokonaisuus.
Vaarallinen romanssi, North by Northwest – Mielestäni sellainen hyvänolon Hitchcock-elokuva. Sisältää legendaarisia kohtauksia sekä hieno lopussa junan syöksymien tunnelin sisään ;)
Vihan hedelmät, The Grapes of Wrath – Karu kertomus 30-luvun lamasta ja siitä kuinka äidit nuo väkevät kaiken kestävät ja perheet kasassa pitävät. Kuinka on tänä päivänä?Eli kyllä sinä vähän hullu taidat noitten leffojen suhteen ollakin. :) Mutta pisteet siitä, aikamoisen samoja latuja kulkevat suosikkisi ja arviosi niistä oman leffamakuni suhteen. Kunhan vielä joskus pääset sisälle kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmaan, niin sinne sitten jäätkin.
teme kirjoitti:
Eli kyllä sinä vähän hullu taidat noitten leffojen suhteen ollakin. :) Mutta pisteet siitä, aikamoisen samoja latuja kulkevat suosikkisi ja arviosi niistä oman leffamakuni suhteen. Kunhan vielä joskus pääset sisälle kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmaan, niin sinne sitten jäätkin.
Kaikki menee mikä on hyvää!
Alien
Blade Runner
Die Hard
Heat - ajojahti
Hyvät, pahat ja rumat
LA Gonfidential
Likainen Harry
Pulp fiction
Viimeinen partiopoika
Tuossa muutama mieleen tullut joiden pitäisi täyttää määritelmäsi kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmasta ;) Vai mitä?- teme
Elokuvahullu kirjoitti:
Kaikki menee mikä on hyvää!
Alien
Blade Runner
Die Hard
Heat - ajojahti
Hyvät, pahat ja rumat
LA Gonfidential
Likainen Harry
Pulp fiction
Viimeinen partiopoika
Tuossa muutama mieleen tullut joiden pitäisi täyttää määritelmäsi kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmasta ;) Vai mitä?Perkele sentäs, klassikoita kaikki tyynni, sulla on makua - ja erinomaista parhautta sisältävää. :) No Viimeistä partiopoikaa en ehkä mukaan laskisi, mutta muuten kertakaikkisia mestariteoksia.
L.A. Confidental, Seven, Rita Hayworth - avain pakoon, Aliens - paluu ja Sormusten herrain pitkät versiot (tai kunhan Kuningas aikanaan nähdään): siinä ehkä oma kaikkien aikojen ykkösviisikkoni.
Kävin nappaamassa Anttilan ALE:sta myös kakkosen jonka totesin yllätyksekseni paremmaksi kuin ykkösen. Pidin enemmän tyylistä ja kerronnasta. Elokuvaa on mollattu ja arvosteltu mutta paremminhan tämä on aikaa kestänyt kuin ykkönen. Yleensä välttelen jatko-osia mutta tässä sen teko on kannattanut.
Ran on aivan uskomattoman upea leffa. Täytyy muistaa, että RAN pohjaa Shakespearen teokseen ja juonikuvio on vain siirretty Japaniin, mutta yhtä kaikki, tarina on hieno ja Kurosawa kuvaa sen kauniisti kaikessa mielen raadollisuudessaan. Kyse tosiaan on vallasta ja vaikuttamisesta, turhamaisuudesta ja itsekkyydestä, jotka kaikki johtavat Kurosawan mukaan tuhoon.
Kurosawa sai tähän elokuvaan länsimaisen rahoituksen ja se näkyy kaikessa. Lavastus, puvustus ja kuvaus ovat kaikki huipputasoa. Toki japanilainen kerronta aluksi vieroksuttaa, mutta siihen tottuessa itse tarina vie mukanaan. Joukkokohtaukset ovat myös upeita. RAN oli Kurosawan jonkinlainen päätyö, jonka eteen ohjaaja teki vuosia töitä. Tämän jälkeen hän ohjasi eräänlaiseksi testamentiksi Unet elokuvan, joka oli tunnelmiltaan jo alakuloisempi ja kaikin puolin epätasaisempi elokuva. Mutta RAN, sen pitäisi kuulua jokaisen leffafriikin kokoelmiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3412936Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3011463- 1081291
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n841282Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991275Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n581215- 481125
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi781027Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa24931- 33837