Ran ja Kovaotteiset miehet

Moi Raquel!

Tässä parikymmentä mielestäni hyvää ja vaikuttavaa elokuvaa.

Cinema Paradiso - koskettava kuvaus elokuvasta ja sen vaikutuksesta ihmisiin, edottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

Eila - uutta huippuelokuvaa suomalaisista, eritoten Sari Mällisen suoritus seuraamisen väärtti, ei jäljellä mitään Turkan opettamia maneereita.

Godfather - oli kovin kehuttu ja suosittu elokuva jollaisiin suhtauduin kriittisesti. Kävin katosmassa vasta joskus 70-luvun lopulla viimeisessä näytöksessä elokuva silloisen kierroksen aikana. Näytäntö oli täynnä ja lipunmyyjä totesi, että jos kelpaa niin tuoli käytävälle niin tuossa on lippu. Kelpasihan se ja elokuva lipui ohi verkkokalvojeni niin etten huomannut ajan kulumista enkä kovaa tuolia. Vaikuttava kokemus yhteisöstä ja sen toiminnasta. Vasta autolle kävellessä huomasin penkin kovuuden kun veri alkoi kiertää takamuksessa ja se tuntui todella ikävältä.

Ilmestyskirja Nyt Redux, Apocalypse Now – elokuva jota ajanhammas ei ole syönyt. Kuvaus sodasta ja sen mielettömyydestä todella koskettava ja järkyttävä vieläkin ties monennenko katsomiskerran jälkeen.

Jackie Brown – parasta Tarantinoa. Yhtenäinen ja kompakti paketti jota voi katsoa uudelleen ja uudelleen. Myös pääparin pienieleinen romantiikka puree tällaiseen vanhaan jermuunkin.

Kahdeksan surmanluotia – Mikko Niskasen voimannäyttö ahdingosta johon ihminen voi joutua.

Kuin raivo härkä, Raging Bull – Niron ja Scorsesen hieno mustavalkokuvaus nyrkkeilyn maailmasta. Pitäisi katsoa miltä se nykypäivänä vaikuttaa, silloin ensi-illan aikoihin se upposi luihin ja ytimiin.

Leon – Renon ja Bessonin sekä Natalie Portamanin tietyllä tavalla pelkistetty elokuva palkkamurhaajan ja orvon pikkutytön suhteesta.

Mies vailla menneisyyttä – Akin paras elokuva. Miellyttävän ja jännä ajaton ajakuva, kuin menneiltä ajoilta mutta mukana myös tätä päivää. Pidin todella paljon mukavan leppoisasta tavasta kertoa tarinaa.

Rita Hayworth–avain pakoon, Shawshank Redemption – Hieno kertomus syyttömänä vankilaan tuomitusta periksiantamattomasta miehestä joka oppii selviytymään muurien sisällä kovassa seurassa. Useampaan kertaan katsottu elokuva joka ei katselukerroista kulu.

Rooma avoin kaupunki, Roma - Citta Aperta – Tämä on katsottu poikasena TV:stä, silloin se ainakin kosketti ja herätti huomaamaan sodan järjettömyyden.

Se7en – Hyvä sarjamurhaajaelokuva. Hieno kuvaus ja kokonaisuus järkyttävästä aiheesta. En yleensä pidä tällaisista jutuista mutta tämä on hyvä.

Seitsemän samuraita, Shichinin no samurai – Serkku kehui joskus 60-luvulla kun oli tullut televisiosta mutta niin myöhään etten saanut sitä katsoa. Jäi mielessäni vähän aliarvostetuksi mutta kuitenkin jonkunlainen kipinä siellä kyti. Kun sitten olin veljeni luona hummailemassa 70- ja 80-lukujen taitteessa kävin katsomassa sen Dianassa. Vanha mustavalkoinen elokuva mutta kuinka se melkein seisautti sydämeni ja vereni. Kuten kohtaus jossa tyttö ja poika kuhertelivat ja sen keskeytti rosvojoukon tulo. Kuinka pienieleisesti, koskettavasti ja tyylikkäästi se oli kuvattu.

Shakaali vm. 1973, The Day of the Jackal – Hieno jännäri palkkamurhaajan metsästämisestä. Ajankuva kohdallaan, kerronta etenee jouhevasti ilman päätöntä melskaamista.

Sukellusvene U-96, Das Boot – Sotaelokuva saksalaisesta näkökulmasta. Näyttää kuinka nuoret miehet vanhenevat lyhyessä ajassa sodan melskeissä. Hienoa kerrontaa sukellusvene sodasta, sotaelokuvan aatelia.

Suuri gangsterisota, Once Upon a Time in America – Kertomus ystävyydestä, nuoruudesta, varttumisesta, petoksesta ja vanhenemisesta. Minua tämä elokuva kosketti. Niro taas vedossa kuten muutkin näyttelijät poislukien Elizabeth McGovern joka ei sopinut osaansa. Leonen huippu ohjaus, Morriconen hivelevä musiikki. Pitkä elokuva palkitsee siihen paneutuneen.

Tuntematon sotilas vm.1955 – Luin kirjan nuorena ja kävin sen jälkeen katsomassa elokuvan. Katsomiskokemus oli pettymys, Rokka eihän sen tuollainen pitänyt olla, taistelukohtaukset kökköjä. Myöhemmin TV:stä katsottuna täytyi muuttaa mielipidettä, elokuvahan kertoo ihmisistä joissa on luuta ja lihaa, aivan mahtavia ihmiskuvauksia. Elokuvasta on löytänyt aina jotain uutta joka katsomiskerralla eikä se kyllästytä.

Tuulen viemää, Gone wiht the Wind – Pidin elokuvaa lässyn lässynä ja akkojen juttuna. Filmnetistähän se sitten 90-luvun alussa tuli ja piti sitten katsoa. Myös tämä kertomus ihmistä ja heidän välisistä suhteistaan kolahti todella kovasti. Pitkä elokuva piti minut pihdeissään loppuun asti. Saclettin ja Rhettin suhteen kiemurat, huh hu. Tunsin Rhettin välittämisen, yrittämisen ja pettymykset luissani ja ytimissäni.

Uhrilampaat, The Silence of the Lambs – Hienosti kerrottu tarina karmivasta aiheesta. Upeat näyttelijäsuoritukset, luistava sekä piinaava kerronta ja onnistunut kokonaisuus.

Vaarallinen romanssi, North by Northwest – Mielestäni sellainen hyvänolon Hitchcock-elokuva. Sisältää legendaarisia kohtauksia sekä hieno lopussa junan syöksymien tunnelin sisään ;)

Vihan hedelmät, The Grapes of Wrath – Karu kertomus 30-luvun lamasta ja siitä kuinka äidit nuo väkevät kaiken kestävät ja perheet kasassa pitävät. Kuinka on tänä päivänä?

Elokuvahullu kirjoitti:

Moi Raquel!

Tässä parikymmentä mielestäni hyvää ja vaikuttavaa elokuvaa.

Cinema Paradiso - koskettava kuvaus elokuvasta ja sen vaikutuksesta ihmisiin, edottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

Eila - uutta huippuelokuvaa suomalaisista, eritoten Sari Mällisen suoritus seuraamisen väärtti, ei jäljellä mitään Turkan opettamia maneereita.

Godfather - oli kovin kehuttu ja suosittu elokuva jollaisiin suhtauduin kriittisesti. Kävin katosmassa vasta joskus 70-luvun lopulla viimeisessä näytöksessä elokuva silloisen kierroksen aikana. Näytäntö oli täynnä ja lipunmyyjä totesi, että jos kelpaa niin tuoli käytävälle niin tuossa on lippu. Kelpasihan se ja elokuva lipui ohi verkkokalvojeni niin etten huomannut ajan kulumista enkä kovaa tuolia. Vaikuttava kokemus yhteisöstä ja sen toiminnasta. Vasta autolle kävellessä huomasin penkin kovuuden kun veri alkoi kiertää takamuksessa ja se tuntui todella ikävältä.

Ilmestyskirja Nyt Redux, Apocalypse Now – elokuva jota ajanhammas ei ole syönyt. Kuvaus sodasta ja sen mielettömyydestä todella koskettava ja järkyttävä vieläkin ties monennenko katsomiskerran jälkeen.

Jackie Brown – parasta Tarantinoa. Yhtenäinen ja kompakti paketti jota voi katsoa uudelleen ja uudelleen. Myös pääparin pienieleinen romantiikka puree tällaiseen vanhaan jermuunkin.

Kahdeksan surmanluotia – Mikko Niskasen voimannäyttö ahdingosta johon ihminen voi joutua.

Kuin raivo härkä, Raging Bull – Niron ja Scorsesen hieno mustavalkokuvaus nyrkkeilyn maailmasta. Pitäisi katsoa miltä se nykypäivänä vaikuttaa, silloin ensi-illan aikoihin se upposi luihin ja ytimiin.

Leon – Renon ja Bessonin sekä Natalie Portamanin tietyllä tavalla pelkistetty elokuva palkkamurhaajan ja orvon pikkutytön suhteesta.

Mies vailla menneisyyttä – Akin paras elokuva. Miellyttävän ja jännä ajaton ajakuva, kuin menneiltä ajoilta mutta mukana myös tätä päivää. Pidin todella paljon mukavan leppoisasta tavasta kertoa tarinaa.

Rita Hayworth–avain pakoon, Shawshank Redemption – Hieno kertomus syyttömänä vankilaan tuomitusta periksiantamattomasta miehestä joka oppii selviytymään muurien sisällä kovassa seurassa. Useampaan kertaan katsottu elokuva joka ei katselukerroista kulu.

Rooma avoin kaupunki, Roma - Citta Aperta – Tämä on katsottu poikasena TV:stä, silloin se ainakin kosketti ja herätti huomaamaan sodan järjettömyyden.

Se7en – Hyvä sarjamurhaajaelokuva. Hieno kuvaus ja kokonaisuus järkyttävästä aiheesta. En yleensä pidä tällaisista jutuista mutta tämä on hyvä.

Seitsemän samuraita, Shichinin no samurai – Serkku kehui joskus 60-luvulla kun oli tullut televisiosta mutta niin myöhään etten saanut sitä katsoa. Jäi mielessäni vähän aliarvostetuksi mutta kuitenkin jonkunlainen kipinä siellä kyti. Kun sitten olin veljeni luona hummailemassa 70- ja 80-lukujen taitteessa kävin katsomassa sen Dianassa. Vanha mustavalkoinen elokuva mutta kuinka se melkein seisautti sydämeni ja vereni. Kuten kohtaus jossa tyttö ja poika kuhertelivat ja sen keskeytti rosvojoukon tulo. Kuinka pienieleisesti, koskettavasti ja tyylikkäästi se oli kuvattu.

Shakaali vm. 1973, The Day of the Jackal – Hieno jännäri palkkamurhaajan metsästämisestä. Ajankuva kohdallaan, kerronta etenee jouhevasti ilman päätöntä melskaamista.

Sukellusvene U-96, Das Boot – Sotaelokuva saksalaisesta näkökulmasta. Näyttää kuinka nuoret miehet vanhenevat lyhyessä ajassa sodan melskeissä. Hienoa kerrontaa sukellusvene sodasta, sotaelokuvan aatelia.

Suuri gangsterisota, Once Upon a Time in America – Kertomus ystävyydestä, nuoruudesta, varttumisesta, petoksesta ja vanhenemisesta. Minua tämä elokuva kosketti. Niro taas vedossa kuten muutkin näyttelijät poislukien Elizabeth McGovern joka ei sopinut osaansa. Leonen huippu ohjaus, Morriconen hivelevä musiikki. Pitkä elokuva palkitsee siihen paneutuneen.

Tuntematon sotilas vm.1955 – Luin kirjan nuorena ja kävin sen jälkeen katsomassa elokuvan. Katsomiskokemus oli pettymys, Rokka eihän sen tuollainen pitänyt olla, taistelukohtaukset kökköjä. Myöhemmin TV:stä katsottuna täytyi muuttaa mielipidettä, elokuvahan kertoo ihmisistä joissa on luuta ja lihaa, aivan mahtavia ihmiskuvauksia. Elokuvasta on löytänyt aina jotain uutta joka katsomiskerralla eikä se kyllästytä.

Tuulen viemää, Gone wiht the Wind – Pidin elokuvaa lässyn lässynä ja akkojen juttuna. Filmnetistähän se sitten 90-luvun alussa tuli ja piti sitten katsoa. Myös tämä kertomus ihmistä ja heidän välisistä suhteistaan kolahti todella kovasti. Pitkä elokuva piti minut pihdeissään loppuun asti. Saclettin ja Rhettin suhteen kiemurat, huh hu. Tunsin Rhettin välittämisen, yrittämisen ja pettymykset luissani ja ytimissäni.

Uhrilampaat, The Silence of the Lambs – Hienosti kerrottu tarina karmivasta aiheesta. Upeat näyttelijäsuoritukset, luistava sekä piinaava kerronta ja onnistunut kokonaisuus.

Vaarallinen romanssi, North by Northwest – Mielestäni sellainen hyvänolon Hitchcock-elokuva. Sisältää legendaarisia kohtauksia sekä hieno lopussa junan syöksymien tunnelin sisään ;)

Vihan hedelmät, The Grapes of Wrath – Karu kertomus 30-luvun lamasta ja siitä kuinka äidit nuo väkevät kaiken kestävät ja perheet kasassa pitävät. Kuinka on tänä päivänä?

Lue lisää

Eli kyllä sinä vähän hullu taidat noitten leffojen suhteen ollakin. :) Mutta pisteet siitä, aikamoisen samoja latuja kulkevat suosikkisi ja arviosi niistä oman leffamakuni suhteen. Kunhan vielä joskus pääset sisälle kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmaan, niin sinne sitten jäätkin.

teme kirjoitti:

Eli kyllä sinä vähän hullu taidat noitten leffojen suhteen ollakin. :) Mutta pisteet siitä, aikamoisen samoja latuja kulkevat suosikkisi ja arviosi niistä oman leffamakuni suhteen. Kunhan vielä joskus pääset sisälle kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmaan, niin sinne sitten jäätkin.

Lue lisää

Kaikki menee mikä on hyvää!

Alien
Blade Runner
Die Hard
Heat - ajojahti
Hyvät, pahat ja rumat
LA Gonfidential
Likainen Harry
Pulp fiction
Viimeinen partiopoika

Tuossa muutama mieleen tullut joiden pitäisi täyttää määritelmäsi kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmasta ;) Vai mitä?

Elokuvahullu kirjoitti:

Kaikki menee mikä on hyvää!

Alien
Blade Runner
Die Hard
Heat - ajojahti
Hyvät, pahat ja rumat
LA Gonfidential
Likainen Harry
Pulp fiction
Viimeinen partiopoika

Tuossa muutama mieleen tullut joiden pitäisi täyttää määritelmäsi kunnon toiminta- ja scifielokuvien maailmasta ;) Vai mitä?

Lue lisää

Perkele sentäs, klassikoita kaikki tyynni, sulla on makua - ja erinomaista parhautta sisältävää. :) No Viimeistä partiopoikaa en ehkä mukaan laskisi, mutta muuten kertakaikkisia mestariteoksia.

L.A. Confidental, Seven, Rita Hayworth - avain pakoon, Aliens - paluu ja Sormusten herrain pitkät versiot (tai kunhan Kuningas aikanaan nähdään): siinä ehkä oma kaikkien aikojen ykkösviisikkoni.