Haluan naimisiin, en haluakkaan enään väärä puoliso

lifij

Olin aina lapsesta asti halunnut naimisiin, mutta kun tapasin exäni heti aloin ajatella etten haluakkaan naimisiin. Olin kyllä ajatellut sitä että vaikka on naimisissa voi silti tulla ero, mutta aloin ajatella tavattuani exän että miksi sitä menee naimisiin jos se ero tuleekin omalle kohdalle. Rakastin kyllä silloin exääni, mutta tämä ajatus taisi tarkoittaa sitä että me ei kuuluta toisillemme. Nyt taas uuden miesystävän kanssa heti tuntui siltä että haluan hänen kanssaan joskus naimisiin. Onko muilla ollut tälläisiä ajatuksia?

5

416

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rofessori

      Ite olen ollut suhteessa just tuollalailla ajattelevan naisen kanssa. Muuten suhteessa ei isompia ongelmia ollut, mutta tuo ajattelu ja epäröinti tappoi naiselta tunteet ja homma jäi sitten kaveruuden tasolle, jos sellaiseksikaan. Sellaista morottelua se sen jälkeen oli.

      Ei mitään hajua, että mistä nuo ajatukset johtuu. Ehkä epäkypsyydestä. Ei ole ehtinyt vielä kasvaa tarpeeksi, jotta osaa käsitellä nuita ajatuksia jotenkin muuten kuin pakenemalla.

      Minkä ikäinen olit tuon exän tapaamisen aikoihin? Veikkaisin, että suhteellisen nuori vielä. 18-22 kenties? Useat tapaamani tuon ikaluokan naiset/tytöt ovat kutakuinkin tuon suuntaisia ajatuksia pyöritelleet päässään. Kuulunee ehkä ikään :) toki poikkeuksiakin löytyy

    • lifij

      Joo voi olla ikäkin tosiaan tuollaiseen ajatteluun. Olin 21 kun tapasin exäni. Tai sitten se että huomasin heti alussa siinä ihmisessä vikoja, mutta ajattelin että ei kukaan ole täydellinen ja hyväksyin viat. Mutta todellisuudessa viat oli suuria ja ne vain paisui ajan myötä. Seurustelimme 4 vuotta. Nyt olen 27 vuotta.

      • rofessori

        Ymmärsin tuosta sun ekasta tekstistä, että erosit eksästäsi ikään kuin ennakkoon, koska oletit sen eron tulevan kuitenkin. Ajattelin tämän niin, että pelkäsit sitä eroa ja halusit paeta koko tilannetta ennen kuin joutuisit siinä satuttaan itseäs.

        Ei se ajatus sitä tarkoittanut, ettetekö olisi voineet kuulua toisillenne. Eri aika ja eri tilanne niin homma ois voinu olla ihan eri. Toki se, että jos toisessa oli paljon piirteitä jotka ei miellyttäneet ja suorastaan ärsytti niin sehän on sitten ihan eri asia.

        Mutta jos nyt kuitenkin 27 vuotiaana uudessa suhteessa koet, että haluat sen miehen kanssa naimisiin ja suhteessa ei mitään isompaa vikaa ole, niin eikait sulla sitten pitäisi olla mitään ongelmaa?

        Eli mikä sulla oli se varsinainen ongelma edes? Selvennähän vielä. Nykyinen mies ei tunnu oikealta?

        Epäilyksiä tunteista ja suhteesta on varmasti aina välillä, mutta jos on tehnyt itselleen selväksi sen, miksi toista haluaa ja toisen kanssa elää, niin kyllä ne heikommat hetket kestää.

        Avioliitto on järkiliitto ennen kaikkea. Ei se muuta teidän suhdetta loppujen lopuksi mihinkään. Se on vain juridiikkaa. Se aito rakkaus on teidän välillä suhteenne virallisesta tilasta riippumatta :)


    • lifij

      Kyllä nykyinen mies tuntuu ihan oikealta, ei meillä mitään ongelmia ole. Mulla meni monikin asia pieleen tuossa edellisessä suhteessa. Ja voin sanoa että olin tyhmä kun en lähtenyt paljon aikaisemmin. Tuo eka suhde oli siis ensimmäiseni ja siksikin taisin olla kokematon suhdejutuissa. Olin itse silloin vähän masentunut vaikken sitä osannut huomatakkaan, vasta kun jälkikäteen. Asiat oli mennyt aika huonosti elämän aikana, niin taisi olla vähän sellainen suhde että parempi tämä kun ei mitään. Hyväksyin liikaa toisen vikoja ja menin toisen pillin mukaan, elin välillä pelossa yms... Kärsin aivan liikaa tässä suhteessa. Mutta suhteen jo oltua ohi sain tietää että hänellä on vakavia mielenterveyongelmia, jota ei noin vain paranneta. Tästä suhteesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta en halua kaikkea tänne paljastaa.

      Lähinnä ajatukseni naimisiinmenojutussa oli se, että musta tuntuu, että heti alussa, vaikka sitä ajattelikin, että elämme yhdessä loppuelämämme, kuitenkin alitajuntaisesti tiesi että me erotaan joskus.

      • tsemppiä sulle

        no jos toisella oli vakavia ongelmia että ne vaikutti teidän arkeenne ei ole ihme että sulla oli masistakaan vaikket siit toista syyttäisi.masista voi olla myös ok suhteissa,ja nyt pelkäät varmaan sitoutumista kuin ruttoa.mutta älä tee enää samoja virheitä jos tuntuu huonoja piirteitä toisessa,eroa heti.tämä on sun elämä,äläkä vatvo vanhaa liiaksi,vain sen verran että hyväksyt menneen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 96
      1619
    2. Mitkä asiat

      tekevät vaikeaksi kohdata kaivattusi?
      Ikävä
      74
      1424
    3. Rakas

      Eihän se tietysti minulle kuulu, mutta missä sinä olet? 😠
      Ikävä
      50
      1347
    4. Miltä se tuntuu

      Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s
      Ikävä
      104
      1238
    5. Pidit itseäsi liian

      Vanhana minulle? Niinkö?
      Ikävä
      54
      1233
    6. SDP:n lyhyt selviytymisopas

      1. Komitea on vastaus, oli kysymys mikä tahansa Jos maailma on muuttumassa tai jossain palaa, demari ei hätiköi. Ensin p
      Maailman menoa
      9
      965
    7. En mahda sille mitään

      Olet ihanin ja tykkään sinusta todella paljon.
      Ikävä
      36
      827
    8. Joko olet luovuttanut

      Mun suhteen?
      Ikävä
      60
      761
    9. Haluaisitko oikeasti

      Vakavampaa välillemme vai tämäkö riittää
      Ikävä
      49
      754
    10. Mitä se olisi

      Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?
      Ikävä
      41
      735
    Aihe