Ei vaan ole mitään kiinnostusta mihinkään kun millään ei ole loppujen lopuksi mitään väliä.
Tuntuu vaan niin helvetin turhalta tää elämäminen.
Muilla samanlaista tunnetta?
Masentaa sen takia, ettei elämällä ole tarkoitusta.
34
400
Vastaukset
- 0+0
joo samat on kelat
pitäs varmaan mennä duuniin tai jotain, vaikka siivoamaan jos ei muuta saa - tarkoitus on
Ymmärrän teitä. Varmaan kokisin samoin, jos en olisi tullut uskoon ja ymmärtänyt todellista elämisen merkitystä.
Ei siivoamisella eikä työn teollakaan muuksi muuta, mutta niitäkin pitää harjoittaa.- 345+345
Olisihan se mukavaa jos vain voisin uskoa johonkin uskontoon, mutta enpä vaan pysty.
- Väsynyt vaeltaja
Faktahan on se, että millään ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, mutta "tervettä" ihmistä suojelee illuusio kaiken merkityksellisyydestä. Kun erehtyy harjoittamaan liikaa ajatustoiminta ja tämä illuusio murenee, sitä on kovan paikan edessä.
Psykologiakin tunnustaa jo nykyään, että terve ihminen on monella tapaa harhainen, koska psyyke ei kestä realiteetteja. Hyvinvoiva ihminen pitää itseään parempana kuin onkaan, suhtautuu asioihin epärealistisen optimisesti, luottaa toisiin enemmän kuin olisi järkevää ja saattaa jopa rakennella uskomuksia jostakin korkeammasta voimasta tai enkeleistä, jotka suojelevat meitä.
Pahoin pelkään, että kun nuo harhat ovat kerran murentuneet, niitä ei enää voi rakentaa uudelleen. Tästä johtuu se, että yksikään oikeasti masentunut (lue: harhansa murtanut) ei koskaan enää toivu ennalleen. Oikeasti masentuneella tarkoitan sellaista, jolla näennäisesti asiat ovat tällä hetkellä hyvin, mutta joka silti kokee syvää tarkoituksettomuutta ja tyhjyyttä. Reaktiot elämän vastoinkäymisiin eivät lukeudu masennussairauden piiriin, mutta joskus tällaiset elämänvaiheet voivat toimia silmien avaajana.- 345+345
Kiitos vastauksesta. Olin ihan hyvin kirjoitettua tekstiä.
Onko itsellänne paljonkin masentuneisuutta vai saatteko tehtyä päivistä mielekkäitä? Olen täysin eri mieltä. Elämällä ei tarvitse olla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Onnellisuuteen riittää, että saa aivokemiat kuntoon, riittävästi väliaineita, reseptoreja ja mitä lie, jotta aivot voivat tuottaa mielihyvän tunteita tavallisista jokapäiväisistä asioista.
- Liisa-Lappu
outsider1 kirjoitti:
Olen täysin eri mieltä. Elämällä ei tarvitse olla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Onnellisuuteen riittää, että saa aivokemiat kuntoon, riittävästi väliaineita, reseptoreja ja mitä lie, jotta aivot voivat tuottaa mielihyvän tunteita tavallisista jokapäiväisistä asioista.
Miten tämä aivokemian kuntoon saaminen käytännössä tapahtuu?
- häääh
outsider1 kirjoitti:
Olen täysin eri mieltä. Elämällä ei tarvitse olla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Onnellisuuteen riittää, että saa aivokemiat kuntoon, riittävästi väliaineita, reseptoreja ja mitä lie, jotta aivot voivat tuottaa mielihyvän tunteita tavallisista jokapäiväisistä asioista.
outsider purkistako ne välittäjäaineet otat?
Liisa-Lappu kirjoitti:
Miten tämä aivokemian kuntoon saaminen käytännössä tapahtuu?
Lääkkeet, ajattelun kehittäminen realistisemmaksi samojen asioiden pyörittämisen sijaan, terveet elämäntavat, mielekäs tekeminen, ihmissuhteet....
- mies821
Olin itse samassa tilanteessa muutama vuosi takaperin. Jossain vaiheessa vain lyyhistyin lattialle ja huusin, että Jumala jos siellä oot, niin auta! Meni muutama päivä ja elämä helpottui huomattavasti. Masennusoireet helpottuivat itsestään. En edes ollut mitenkään uskovainen tms. En väitä etteikö vaikeita hetkiä tai masennusoireita sen jälkeen enää tullut, mutta voin sanoa, että vaikka et mihinkään uskoisi, niin ei se pieni huokaus/rukoilu Jumalan puoleen ainakaan ota elämältäsi mitään enää siinä tilanteessa pois! Päinvastoin saat jotain parempaa tilalle!
Tällä hetkellä olen ollut uskossa pari vuotta. Masennusoireita on edelleen välillä, mutta ilman Jumalaa en varmasti enää olisi tätä kirjoittamassa. Elämälleni on löytynyt suunta masennuksesta huolimatta!- varförwhy
Kuule Väsynyt vaeltaja... Vastasit kirjoituksellasi johonkin sellaiseen kysymykseen, jota en oikeastaan koskaan ole osannut edes mielessäni esittää. Olen saanut kuulla että olen liian älykäs ja mietin liikaa. Tähän ei voi oikein muuta sanoa kuin että pitää paikkansa. En sanoisi itseäni pessimistiksi, olen vain ehkä vähän liian rehellinen realisti.
Olen päässyt/joutunut elämässäni kosketuksiin hyvin tuhoisien tunteitten ja ajatusten kanssa. Kaikki kokemani tuska on karsinut pois kaiken ylimääräisen ja vähän liikaakin - minun on erittäin vaikeaa nähdä merkityksiä enää missään. Uskon silti että muutosta voi tapahtua. Sitä odotellessa elän päivästä toiseen haaveissa olotila, jossa minun ei jatkuvasti tarvitsisi kysyä itseltäni aina vain samaa kysymystä: "Miksi?" - mies2205890452
Minäkin olen monesti löytänyt itseni lattialta kyyneleet silmissä pyytämässä apua Jumalalta. Mutta ilmeisesti Hänellä ei ole aikaa tai halua auttaa kaikkia :(
Ennen jopa rukoilin Jumalalta apua joka ikinen ilta ennen nukkumaan menoa. Mutta mitään ei koskaan tapahtunut.
- Mätäsuu
Itse olen päässyt ehkä yli tuosta miksi kysymyksestä, tai ehkä vain kyllästynyt koko pohdintaan. Pohdittuani kaiken taivaan ja maan väliltä. Uskossakin olin joskus aikoinaan, sitten aloin tutkimaan ja pohtimaan asioita tarkemmin, minusta tuli ateisti. Olin jonkin aikaa oikein liekeissä asiasta. Nykyään minulle on aivan se ja sama mikä olen, tai mikä on totta ja mikä ei, ei kiinnosta. Ainut mistä olen varma, vanhempani paneskelivat, minä synnyin, nyt elän ja kärsin, sitten joskus kuolen. Millään ei tosiaankaan ole mitään väliä, ainakaan suuremmassa mittakaavassa.
Elämä tarvitsee jonkinlaisen merkityksen jotta se olisi ns mukavaa. Mutta kun ei osaa valheessakaan elää. Kaikki elämä kantaa diipadaapat on höpönlöpöä. Meidän tulee lisääntyä, ja sen jälkeen kuolla pois. Thats it. Masentavaa mutta totta. - Kalju Pitkätukka
Aloittajalle:
Onko elämäsi muuten suurinpiirtein kunnossa?
Tee asioita, joista nautit.
Ei elämällä sen suurempaa merkitystä yleensäkään ole, mutta sinun elämäsi on ainutlaatuinen, sinua on vai yksi kappale. - Väsynyt vaeltaja
Outsider1, kirjoitit:
"Olen täysin eri mieltä. Elämällä ei tarvitse olla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Onnellisuuteen riittää, että saa aivokemiat kuntoon, riittävästi väliaineita, reseptoreja ja mitä lie, jotta aivot voivat tuottaa mielihyvän tunteita tavallisista jokapäiväisistä asioista."
En osaa sanoa, kumpi on ensin, aivokemioiden häiriö vai tarkoituksettomuuden oivaltaminen, mutta eivätköhän ne joka tapauksessa kulje käsi kädessä. Ikävä kyllä en vain usko siihen, että aivokemiat saisi rukattua kuntoon ilman, että ihminen myös muista syistä kokee elämänsä elämisen arvoiseksi. Koska tarkoituksellisuuden kokemus puuttuu ajatusskeemoista, lääkkeen vaikutus hiipuu ennen pitkää. Keho taistelee tahtomattaan onnellisuuden kokemusta vastaan ja palauttaa aivokemiansa aina samaan surkeaan tilaan.
Syyksi väitän taipumusta analysoida ja kyseenalaistaa liikaa. Aivot toimivat ikään kuin pikakelauksella ja jo kolmikymppisenä tällainen ihminen kokee itsensä henkisesti 80-vuotiaaksi. Usein tällainen ihminen on ollut jo lapsena varhaiskypsä ja analyyttinen.
Tilannetta ei auta se, että useimmat ihmiset eivät osaa mitenkään kommentoida tällaisen ihmisen juttuja, koska ajatukset on mietitty niin loppuun asti, ettei keskustelulle jää edes tilaa. Ja kun riittävän eksistentiaalisen ajatustyön seurauksena on väistämättä melko synkkä mielenlaatu, keskustelun suunta on harvoin mitenkään rakentava.
Tyypillisiä kommentteja tämän tyyppiselle ihmiselle ovat sellaiset kuin "Ei noin voi ajatella", "Ei tuollaisia kannata miettiä" ja "Ei kukaan ajattele tuolla tavoin". Ja tietenkin "Ajattelet ihan liikaa".- kestomake
Syvällistä.
"En osaa sanoa, kumpi on ensin, aivokemioiden häiriö vai tarkoituksettomuuden oivaltaminen, mutta eivätköhän ne joka tapauksessa kulje käsi kädessä. Ikävä kyllä en vain usko siihen, että aivokemiat saisi rukattua kuntoon ilman, että ihminen myös muista syistä kokee elämänsä elämisen arvoiseksi. Koska tarkoituksellisuuden kokemus puuttuu ajatusskeemoista, lääkkeen vaikutus hiipuu ennen pitkää. Keho taistelee tahtomattaan onnellisuuden kokemusta vastaan ja palauttaa aivokemiansa aina samaan surkeaan tilaan."
Tarve kokea elämä merkitykselliseksi on vain aivokemiaa. Ei se ole mikään metafyysinen pakko. Eläimillä ei esim. ole kyseistä tarvetta, vaan ne elävät hetkessä.
"Tyypillisiä kommentteja tämän tyyppiselle ihmiselle ovat sellaiset kuin "Ei noin voi ajatella", "Ei tuollaisia kannata miettiä" ja "Ei kukaan ajattele tuolla tavoin". Ja tietenkin "Ajattelet ihan liikaa"."
Ehkä nuo kommentit kuvaavat sitä, että ei-masentuneet eivät todellakaan pohdi syntyjä syviä jatkuvasti, vaan keskittyvät käsillä oleviin asioihin. Se ei tarkoita, että he olisivat automaattisesti jotain typeryksiä. On ateistisia nobel-fyysikoita, jotka kokevat elämän merkitykselliseksi kun saavat tehdä sitä, mitä haluavat. Neuvo keskittyä johonkin muuhun on ihan järkevä jos/kun siitä tarkoituksien kelaamisesta ei mitään kostu.- Väsynyt vaeltaja
outsider1 kirjoitti:
"En osaa sanoa, kumpi on ensin, aivokemioiden häiriö vai tarkoituksettomuuden oivaltaminen, mutta eivätköhän ne joka tapauksessa kulje käsi kädessä. Ikävä kyllä en vain usko siihen, että aivokemiat saisi rukattua kuntoon ilman, että ihminen myös muista syistä kokee elämänsä elämisen arvoiseksi. Koska tarkoituksellisuuden kokemus puuttuu ajatusskeemoista, lääkkeen vaikutus hiipuu ennen pitkää. Keho taistelee tahtomattaan onnellisuuden kokemusta vastaan ja palauttaa aivokemiansa aina samaan surkeaan tilaan."
Tarve kokea elämä merkitykselliseksi on vain aivokemiaa. Ei se ole mikään metafyysinen pakko. Eläimillä ei esim. ole kyseistä tarvetta, vaan ne elävät hetkessä.
"Tyypillisiä kommentteja tämän tyyppiselle ihmiselle ovat sellaiset kuin "Ei noin voi ajatella", "Ei tuollaisia kannata miettiä" ja "Ei kukaan ajattele tuolla tavoin". Ja tietenkin "Ajattelet ihan liikaa"."
Ehkä nuo kommentit kuvaavat sitä, että ei-masentuneet eivät todellakaan pohdi syntyjä syviä jatkuvasti, vaan keskittyvät käsillä oleviin asioihin. Se ei tarkoita, että he olisivat automaattisesti jotain typeryksiä. On ateistisia nobel-fyysikoita, jotka kokevat elämän merkitykselliseksi kun saavat tehdä sitä, mitä haluavat. Neuvo keskittyä johonkin muuhun on ihan järkevä jos/kun siitä tarkoituksien kelaamisesta ei mitään kostu.Jos masennus olisi puhtaasti aivokemian häiriö, eikö nimenomaan silloin myös eläin voisi masentua tuosta vaan - naps! - ilman syytä? Näin ei kuitenkaan ole, vaan eläin masentuu ja ahdistuu vain jos sen liikkumista rajoitetaan tai se kokee jatkuvasti kovaa kipua.
Siksi uskon, että tietynlainen ajattelu ajaa ihmisen nurkkaan eikä asiaa voi korjata lääkkeillä.
En myöskään usko, että ulkoisten olosuhteiden korjaaminen parantaisi tämäntyyppisen masennuksen. Se vain on, kun siihen suohon on kerran itsensä ajanut. Oikeastaan olet itsekin samaa mieltä viestisi lopussa, kun myönnät, että terveet kelailevat ihan muita asioita.
Mutta mistä repiä motivaatio ajatuskulkujen muuttamiseen, jos kokee, ettei millään ole merkitystä? Siinäpä pulma.
- kuolevainen
no aattelen ihan samalla tavalla ja tiedän ettei elämällä ole tarkoitusta. eihän muidenkaan yksittäisten eläinten elämä ole. miksi olisi yksittäisen ihmisenkään. sillon ennen se masensi paljon enemmän, sillon kun sen oli juuri ymmärtänyt. nyt siihen on turtunut ja jäljelle on jäänyt vaan tasainen synkkyys. kyllä siihen mieli vielä turtuu! ja lopulta ei sitten silläkään ole väliä, ettei elämällä ole tarkoitusta. lopulta todella millään ei ole väliä ja ihminen päätyy tappamaan itsensä. en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka todella tahtovat elää tässä maailmassa.
- Mätäsuu
Vaikeata on se että todellisuudessa tää elo ei ole mikään testi, joku mikä pitäisi koettaa pakkosuorittaa jollakin tietyllä tavalla, jotta sitten kuolon jälkeen saa palkinnon.....ikuisen onnen. Senkun tajuaa että on olemassa, ihan turhaan, jokainen ympärillä oleva, niin rakkaita kuin ovatkin.....ei ole mtn. Koko maailmankaikkeuden tarkoitus ei ole luoda elämää, meidänlaista elämää, minkäänlaista. Se on vain sattumaa, ei tärkeää. Koko maapallon elo synnystä kuolemaan on vain yksi sormien napsautus koko todellisuudessa, täysin turha. Miksi kukaan meistä olisi tärkeä, emme ole. Jos koko ihmiskunta vetäisi itsensä hirteen, sillä ei olisi paljonkaan merkitystä, paitsi että muut eläimet tällä pallolla saisi vähän lisäaikaa.....silläkään ei ole pitemmän päälle mtn merkitystä. Elämä ei ole mitenkään tärkeä asia. Ainut että täällä ollaan ja ihmetellään, eikä se johda koskaan mihinkään.
- miesieniejee
Mullakin on vähän " juna meni ja mä oon vielä asemalla" fiilis.
- twtggt
Elämän tarkoitus on hankkia vaihtelevia kokemuksia joten kaikki on hyvin ja kaikki kokemukset ovat yhtä hyviä.
Meillä on keho, voimme haistaa kukkaa , silittää kissaa ja nauttia luonnosta aistiemme kautta. Ilman kehoa oleva ei tähän pysty. - Tajusin yks päivä
Kaikista pahinta on hautoa pahaa oloa. Mä meinaa olin lähellä jo lähteä täältä mutta ääni vain pulpahti suusta: APUA! o.O
Kerroin kaverille mitä olin meinanut ja hän ohjasi mut avun piiriin koska selvästi aloin vajoamaan jo. Älkää hautoko pahaa oloa vaikka se tuntuisi alkuun parhaimmalta, oikeesti huomasin itsekin että se vain vie syvemmälle ja lopulta haluat kadota kokonaan.
Jos ei pahemmin kavereita ole ympärillä niin kannattaa tämä numero tallettaa puhelimeen hädän hetkeä varten: http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin
tai vierailla tukinetin sivuilla https://www.tukinet.net/
Jokainen meistä on arvokas jopa ne hiljaisemmatkin - yhdessä mennään
Ei siinä synkkyydessä ja pahan olon liemessä kannata jäädä leijumaan. Kannattaa kääntää mieli kaikesta huolimatta positiivisuuteen.
- Fartmaster
Liittykää pyhän pierun veljeskuntaan. Niillä riittää palvottavaa ihan omasta takaa. Ja taas on elämässä tarkoitus.
- Kalju Pitkätukka
Lukekaapa Kari Enqvistin "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat", jos sitä ette ole vielä tehneet.
- catmint...
Onhan kilpirauhasenvajaatoiminta pois suljettu labrakokeilla? niin paljon on suomessa masentuneita joiden masennus johtuukin hoitamattomasta kilpirauhasenvajaatoiminnasta.
- etrhwrteh
http://www.adonai.fi/3919
Siinä olis infoa elämästä. - Mätäsuu
"Tervehdys mestarit, olen metatron valon herra...."
:D - 37v nainen
Irtisanouduin töistä kun siellä vittuiltiin ja koin olevani silloin jo masennuksessa ja nyt vaan pahentunut kun kelaan kotona tätä kaikkea paskaa elämää.
Maanantaina olisi mentävä lääkäriin jatkamaan sairaslomaa...Siis hakemaan lisää saikkua.Itken vaan tässä.
Huoh... - search for meaning
Kannattaisi varmaankin tutustua logoterapiaan jos merkitys kateissa? Suosittelen lämpimästi.
- munavaikana
Vai eikö elämällä ole tarkoitusta, koska masentaa?
- rghtrjk
Meillä on paljon jaettavaa kanssanne, sitten kun olette kansana osoittaneet, että olette valmiita kulkemaan viisaina ja sydän avoimena kaikkia kohtaan – myös niitä jotka eivät jaa uskomuksianne, näytä teiltä tai jaa tapojanne ja perinteitänne.
Sitten kun voitte hyväksyä, että kaikilla naisilla ja miehillä on oikeus elä elämäänsä vapaana ennakkoluulosta, pelosta, sairaudesta ja köyhyydestä, kuljemme rinnallanne ja jaamme sitä viisautta, mitä olemme oppineet suurten tähtisotien loppumisen jälkeen. On hyvin paljon, mitä ette vielä tiedä itsestänne rotuna ja kollektiivina, sen planeetan hermosoluina jolla asutte ja jossa on kotinne.
Se väkemme joka on päättänyt työskennellä maaprojektissa, on omistautunut tämän kauniin planeettanne, sen ihmisten ja kaiken elämän vapauttamiseen. Jotkut meistä ovat viettäneet lineaarisen maa-ajan monta vuosikymmentä ja jopa vuosisataa aluksilla, jotka ovat aurinkokunnassanne tai sen lähellä.
Monia plejadilaisia tähtisiemeniä tuli viime vuosisadalla ja inkarnoitui vapaaehtoisina auttamaan planeetan taajuustasojen nostamisessa ja he ovat onnistuneet siinä suuressa määrin. Kun tämä taajuusasteikko on noussut, kaikki mikä ei ole yhteensopivalla tasolla, alaa murtua ja hajota. Kun kaikki on energiataajuutta, teidän täytyy pystyä keventämään taakkaanne, jotta tekin voitte nousta planeetan kanssa.
Planeettanne Gaia on viimeinkin onnistunut saavuttamaan viidennen ulottuvuuden alemman taajuustason. Eläimet aistivat tämän, vaikka te ette tuntisikaan sitä vielä. Se riippuu täysin teistä, uskotteko tämän vai ette. Alempi mielenne suhtautuu varauksella toteamuksemme, kun kaikki näyttää entiseltä.
Planeetallanne on edelleen kaaossolmuja ja sota raivoaa joissain maissa. Monilla mailla ja yksilöillä on talouskriisejä. Sairaus ja nälänhätä ovat yleisiä planeettanne joillain alueilla. Ja kuitenkin näiden jäljellä olevien pimeiden paikkojen syy paljastuu nyt – harvojen vaikutusvaltaisten yksilöjen manipulointi massojen kontrolloimiseksi. Tämä kontrollointiaika loppuu – on loppunut – ja nyt entisen vahvan rakenteen jäänteitä puretaan pala palalta......
http://www.adonai.fi/3927 - Öiugäiushäisuh
Aina kun joku puhuu elämän tarkoituksesta, mulle tulee väistämättä mieleen yhteiskunnallinen aivopesu, jolla pyritään saamaan ihmiset osaksi olemassaolevaa koneistoa, tuottamaan rahaa äveriäille rikkaille, synnyttämään uutta orjaluokkaa jne. Ainakaan kenenkään elämän tarkoitus ei ole istuskella jossain hikisessä konttorissa konetta naputellen, jotta joku vaimonhakkaajaomistaja pääsee tämän työn hedelmillä taas toteuttamaan itseään. Jos jonkun elämällä on tarkoitus, se on ainakin paljon enemmän kuin palkkaduuni, kersat ja omistusasunto. Enkä usko, että jokaisen elämällä on tarkoitus, ei ainakaan mulla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 475895
- 495381
- 533758
- 143705
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1003497- 313146
- 592894
- 592776
- 572436
- 451883