elämän mittainen taakka

Kosta

Voi sua oot kokenu paljon pahaa, ainakin mie sanosin et lähde suhteesta tuo mies ei ole sun arvoinen. Voimia.

Jos tarinasi on tosi, eikä hyvin keksitty juttu, sitä kun ei aina näistä voi tietää, niin mietin sitä että oletko pitänyt tuota kaikkea nämä vuodet sisälläsi puhumatta asiasta kenenkään ulkopuolisen auttajan,sielunhoitajan tai vertaistukilaisen kanssa.Miehesi on täysin empatiakyvytön tollo.On käsittämätöntä, että hän halveksii sinua, syyttää sinua vielä senkin jälkeen,kun olet kertonut mitä olet lapsena kokenut.Tyypillistä narsistista kovasydämisyyttä.

Oletko ajatellut että elit miehesi ehdoilla.Olit ajautunut suhteeseen narsistin kanssa,joka alisti, mitätöi ja syytti sinua, teki sinusta syntipukin ja halveksi sinua.

Olet varmaan tietoinen siitä, että miehesi saattaa olla narsisti,jolla ei ole empatiakykyä,eikä kykyä asettua toisen asemaan, eikä myötäelää.Teit aivan oikein kertoessasi hänelle,se sinun olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin.Sinun on turha odottaa mieheltäsi ymmärrystä ja myötätuntoa, hän olisi sen jo osoittanut teidän suhteenne aikana ja olisit uskaltanut kertoa avoimesti hänelle tarinasi sekä sen että tunnet pelkoa häntä kohtaan,jos hänellä olisi tunneälyä.

Nyt tiedät hänen reaktionsa, sinun merkityksesi hänelle ja sen miten hän asiaan suhtautui..täysin narsistisen välinpitämättömästi.On hyvä jos olet ottanut häneen etäisyyttä tai olet eroamassa hänestä.Olet ansainnut parempaa kohtelelua, koska huomaan kuinka henkisesti kypsä ja vahva ihminen olet ja pystynyt kantamaan sisälläsi asioita ja vielä toisen sinulle asettamaa kuormaa.

Mitäkö mieltä? Selviät kyllä,olethan selvinnyt jo paljon pahemmastakin.Itsetuntosi ei ole kenenkään muun kuin sinun käsissäsi..kukaan ei ole sitä sinulta riistänyt.Elämässä sattuu ja tapahtuu hyvinkin vaikeita ja hankalia asioita meille itsekullekin, mutta itsetuntoamme ei riipu kenenkään muun kuin itsemme varassa,,sitä ei voi luovuttaa muuta kuin suostumalla siihen, että alistumalla antaa sen pois. Pärjäät kyllä.

Ttiedän, että olen pitkän suhteen aikana turtunut ja alistunut.
En edes ajattele uutta suhdetta, vaikka miehelläni sellainen on.
Mutta jostain sain sen rohkeuden, että käskin hänen hakea eroa.
Sanoin myös, etten ikinä enää halua olla hänen kanssaan, sillä liian monta kertaa särjetty sydän ei korjaannu niin vaan. eikä minun kanssani olisi hänen hyvä enää ollakaan.
Hän vastasi vain, että hyvä, niin hän voi sitten varmemmin jatkaa tällä järjettömällä tiellä.
Hän ei ymmärrä, miksi olen rauhallinen ja puhun asioista, vaikka hän huutaa ja haukkuu ja pettää.
En halua riitaa kenenkään kanssa.
Kiitos rohkaisevista sanoista. En itsekään tällä hetkellä ymmärrä, miten olen kaiken kestänyt.
Ja tyhmä olen ollut, kun aina olen jäänyt, mutta kukaan muu ei tiedä sitä pelkoa, joka asuu juuri minun sydämessäni.
Nyt saan puhua ja nauraa kenen kanssa vaan, ilman, että heti sanotaan leperrelleen muitten kanssa.
Hyvä sosiaalinen käyttäytyminen kuuluu elämään, ei se aina ole flirttailua. Sitä mieheni ei ymmärtänyt

Joskus asiat joutuu hautaamaan mielen pohjamutiin, jotta voi jatkaa elämäänsä. Mutta eivät ne sieltä häviä, vaan niihin kolhii itsensä, kun yrittää rantautua, kiinnittyä ja luottaa johonkin. Sitä ei uppoa, mutta ajelehtii. Kokemusta on - voimia sinullekin. Sinulle on tehty kamalia asioita lapsena. Miehesi ei ymmärrä. Kuinka hän on noin itsekeskeinen?