Olen akateemisesti koulutettu keski-ikäinen mies. Olen elänyt nykyisen puolisoni kanssa kohta kolme vuotta platonista sudetta. Asumme myös asumuserossa vaikka emme olekaan eronneet pienten, niin pienten lapsiemme takia. En tiedä, mitä puolisoni tästä ajattelee, mutta yhteen hän ei halua muuttaa. Ehkä ajattelee elatusmaksuja! Näen lapsiani lähes päivittäin tosin hyvin lyhyen aikaa kerrallaan- hänen luonaan. Josku harvoin minun. En tunne eläväni onnellista elämää vaikka terveyteni on kunnossa ja minulla on edes jonkinlainen työ sekä liikuntaharrastukseni. Seksistä olen hyvin kiinnostunut, mutta puolisoni ei. En tosin voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Viimeksi sitä tapahtui kolmisen vuotta sitten. Eli kolme vuotta olen ollut ilman seksiä. Minulle on todella hankalaa, kun näin kesällä näkee kauniisti pukeutuneita naisia lyhyissä hameissaan ym. Meinaan hyppiä seinille. En ole mikään seksihullu vaan minulla sattuu olemaan kovat halut ja kyvytkin. Kun minulla on ollut asuinkumppani, niin ovat kovasti kiitelleet. Lääkkeeksi tähän olenkin ottanut nimenomaan lääkkeet. Syön sellaisia lääkkeitä, jotka vievät kiinnostukseni vastakkaiseen sukupuoleen. Tällä hetkellä syön tilapäisesti venäläistä Fenazepamia. Kaiken muun lisäksi se nukunttaa hyvin, josta univaivasta myös kärsin. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin saavuttaa normaalin ihmiselämän? Olen ehkä arka lähestymään toista sukupuolta, eikä se nyt varatulle, pineten lasten isälle oikein sovikaan. Moralisoin itseäni kovassti tässä asiassa, asiassa josta suuresti kärsin. Hankala tilanne!
Platoninen suhde puolisoon
30
1218
Vastaukset
- Anarchy in Finland
Taidat olla vähän nössö, kun pidät itseäsi löysässä hirressä? Mikä sua estää panemalla muita, koska olette kerran asumuserossa. Tuntuu, ettei akkasi halua takasin muuttaakaan.
Kaikista järjettömintä on tukahduttaa itseltä halut.
Onko sulla kaikki palikat tallessa?
Näytä per-settä akalles, maksa kiltisti elarit ja ala paneskella muita. Kerran täällä eletään. - 18+3
Onkohan sulla jotenkin pitkät piuhat kun et tajua että olet ERONNUT kolme vuotta sitten!? Ei kuule eronneiden kuulukaan panna toisiaan katsos kun ne on ERONNEET!! Mikä tässä ero asiassa on sulta mennyt ohi?? Kuule kun sä saat panna ihan ketä tykkäät ja mitä hiton pillereitä sä oikein vedät jostain venäjältä. Siis mikä hitto sua vaivaa?? Mä olisin tullut hulluksi jos mun exä olis pyörinyt vielä nurkissa kolmenkin vuoden päästä ja olettais saavansa seksiä. Ja joku roti tohon lastenkin tapaamiseen. Eihän tossa oo tippaakaan järkeä!! Voi apua sun kanssas!!!
Olet vissiin arka ja saamaton luonne, kun olet jäänyt elämässäsi tuollaiseen välitilaan. Yritä ottaa itseäsi niskasta kiinni, eroa ja käännä katse tulevaisuuteen. Suhteesi lapseen ei pitäisi muuttua erosta huolimatta.
- Oman lapsen tuhoamin
Ratikkakuskille sanoisin, että suhde lapsiin ei erossa muutu. Varmasti muuttuu tavalla tai toisella. Et ole enää sama mies erottuasi, joten ei voi olla suhde lapsiinkaan enää samanlainen. Ensinnäkin et näe, eivätkä he sinua päivittäin.
Et nuku samassa kodissa ja toisen koti on lapsille vain vierailu ei koti.
Kun lapset ovat pieni eron hetkellä, ei kaikki tule heti esiin, sillä pienet lapset ovat peloissaan kaikesta, he kokevat itsensä syyllisiksi teidän eroonne.
Lasten kasvettua he muistavat lapsuuden tapahtumat ihan varmasti ja osaavat myös laskea asiat yhteen, joten totuus valkenee heille ja heille voi kasvaa muuri väliinne.
Koskaan ei lapsillasi tule olemaan kunnollista kotia, vaikka se olisi kultauksin varustettu ja saisivat kaiken, yksi puuttuu koti jossa olisivat oma isä ja äiti, se uusi kumppaninne on aina lapsillenne pakkopulla, jota pitää kestää, mutta aiheuttaa myös sen, että lapsenne muuttavat omilleen, heti kun ovat täysi-ikäisi.
Se asia joka teiltä jää varmasti ajattelematta on, että lapiltanne jää myös koulun käynti mahdollisimman vähään, kun yrittävät päästä hankkeisiin niin pian ja pois tuosta hornankattilasta, jossa on sekasortoinen määrä eri vanhempien lapsia ja vielä joku uusikko ominen ilkeyksineen. Sen he taitavasti muuten salaavat lasten vanhemmilta, mutta piruja kaikki tyynni.- Hyvin sanottu
Samaa mieltä. Olen eroperheestä ja äidin löydettyä uuden miehen niin piti perhettä esittää vaikka ahdisti se vieras mies. Koti ei tuntunut enää kodilta kun sinne tuli vieras ihminen. Tuntui kuin kolhoosissa olisi elänyt. Riippuu varmaan vähän luonteestakin niin että toisia voi ahdistaa enemmän ja toisia taas ei paljoa haittaa. Herkällä lapsella varmasti vaikeinta. Useinhan toisten tekemiä lapsia kuritetaan ankarammin kuin olisivat omia, ollaan mustasukkaisia ja tunnetaan ne rasitteeksi, kyllähän lapsi sen vaistoaa.
Jos nyt suinkin vaan mahdollista niin lasten takia kannattaisi hoitaa suhteensa kuntoon jos vaan vähänkin toivoa ettei lasten elämään turhaan tule vieraiden ihmisten aiheuttamaa rasitetta. Luopua turhasta itsekkyydestä. Minä olen avioeroperheen lapsi, joten tiedän asiasta jotain omakohtaisestikin.
Olin sisareni kanssa hyvilläni, kun vanhempieni jatkuva riitely loppui eroon. Jäätiin mutsille asumaan ja faija sai työnsä puolesta siirron toiselle paikkakunnalle. Käytiin siellä sitten joka toinen viikonloppu.
Minuun asia ei juurikaan vaikuttanut, mutta pikkusiskoon kylläkin. Vanhempamme olivat fiksuja selittäessään, että ero ei johdu meistä vaan heidän keskinäisistä väleistään ja hyvin meni perille. Koti oli, oikeastaan kaksikin. Toivoin kovin jo pienenä, että molemmat löytäisivät uuden kumppanin. Faija mutamassa vuodessa löysikin, mutsilta meni kauemmin.
Elämässäkin olemme molemmat pärjänneet vähintäänkin keskiverrosti. On opiskeltu, menty töihin, vaurastuttu, menty naimisiin ja myös pysytty aviksessa. Syseterillä on neljä lastakin. Niilläkin on hyvät suhteet kaikkiin isovanhempiinsa ja pärjäävät elämässään vallan mainioisti.
Edellisen johdosta kuulostat aivan yhdeltä hyvältä kaveriltani. Se oli jo muttanut kotoa, kun sen vanhemmat erosivat. Silti se nillitti kuin 5-vuotias asiaa ja kipuillessaan katkaisi välit isäänsä. Ettet vain olisi itse jätetty, katkera ja kuvittelisit omiasi?
Näin olen itsekin ajatellut. Tiedän puolisoni luonteen sen verran tarkkaan, että jos toisin uuden kumppanin vierelleni, lasten ja puolison tapaamiset loppuisivat kuin seinään. Toki m inulla on lasten isänä oikeudelliset mahdollisuudet tavata heitä, mutta kuvio olisi kaiken kaikkiaan hyvin vaikea, kiusallinen ja riitaisia. Eikä sitä uusi kumppanini sietäisi kauaa.
- 15+4
Siis mitääh?? Tajusinko nyt oikein että pelkäät menettäväsi oikeuden tavata exääsi jos löydät uuden?! Sitten oot kyllä hullumpi kuin osasin kuvitellakaan tai olet ihan tajuton provo. Oikeutta lasten tapaamiseen et menetä että mitä tekosyitä sä vielä keksit? Kyllä ne lapset pärjää. Ei minunkaan lapset äitipuolestaan pidä, mutta täytyykö sen elämän nyt niin täydellistä olla. Törmäähän sitä kodin ulkopuolellakin ihmisiin joiden kanssa pitää vaan tulla toimeen halusi tai ei.
- x-v-x
On sellaisiakin naisia, jotka asettuvat miehensä puolelle ja tueksi paljon vaikeammissakin kuvioissa. Varmaan tämä puolisosi ei siihen ryhmään kuulunut.
Myönnetään, tällaiset miehiään tukevat loistonaiset ovat katoava luonnonvara nyky-Suomessa, ja korvautuneet vaativilla narsisteilla. - Isovanhempien huoli
15+4 kirjoitti:
Siis mitääh?? Tajusinko nyt oikein että pelkäät menettäväsi oikeuden tavata exääsi jos löydät uuden?! Sitten oot kyllä hullumpi kuin osasin kuvitellakaan tai olet ihan tajuton provo. Oikeutta lasten tapaamiseen et menetä että mitä tekosyitä sä vielä keksit? Kyllä ne lapset pärjää. Ei minunkaan lapset äitipuolestaan pidä, mutta täytyykö sen elämän nyt niin täydellistä olla. Törmäähän sitä kodin ulkopuolellakin ihmisiin joiden kanssa pitää vaan tulla toimeen halusi tai ei.
15 4, karvat nousivat pystyyn tuosta lauseestasi " täytyykö sen elämän niin täydellistä olla"? Kylmää tekstiä!
Kuule jokainen rakastava vanhempi haluaa antaa lapsilleen niin täydellisen elämän kuin pystyy. Avioeron jälkeen se ei ole lähellekään täydellistä, eikä varsinkaan näiden uusien puolisoiden ansiosta.
Nykyisin tuntuu olevan muotia, tavataan ja muutetaan heti avoliittoon toista tuntematta, sitten heti siihen lapset ja eikä aikaakaan, kun jompikumpi kyllästyy perhe-elämään ja lähtee pettämään.
Erotaan kevyn perustein ja lapsia ajattelematta, puolustellaan sillä, että on vain yksi elämä ja pitää päästä nauttimaan lapsivapaista. Aloitetaan taas liian heppoisin perustein avoliitto ja hyvässä lykyssä hankitaan siihenkin lapsi, elämä puristaa, lapset häiriintyy eläessään uusioperheissä joissa on mun, sun ja yhteiset lapset.
Ei paljon tarvitse ihmetellä lasten pahoinvointia tässä hyvinvointivaltiossa! Huostaanotot lisääntyvät ja lasten mielenterveysongelmat ovat tätä päivää...
Voi teitä hyvät vanhemmat älkää pilatko omassa itsekkyydessänne omien rakkaiden lastenne elämää! - toinen silmä
Isovanhempien huoli kirjoitti:
15 4, karvat nousivat pystyyn tuosta lauseestasi " täytyykö sen elämän niin täydellistä olla"? Kylmää tekstiä!
Kuule jokainen rakastava vanhempi haluaa antaa lapsilleen niin täydellisen elämän kuin pystyy. Avioeron jälkeen se ei ole lähellekään täydellistä, eikä varsinkaan näiden uusien puolisoiden ansiosta.
Nykyisin tuntuu olevan muotia, tavataan ja muutetaan heti avoliittoon toista tuntematta, sitten heti siihen lapset ja eikä aikaakaan, kun jompikumpi kyllästyy perhe-elämään ja lähtee pettämään.
Erotaan kevyn perustein ja lapsia ajattelematta, puolustellaan sillä, että on vain yksi elämä ja pitää päästä nauttimaan lapsivapaista. Aloitetaan taas liian heppoisin perustein avoliitto ja hyvässä lykyssä hankitaan siihenkin lapsi, elämä puristaa, lapset häiriintyy eläessään uusioperheissä joissa on mun, sun ja yhteiset lapset.
Ei paljon tarvitse ihmetellä lasten pahoinvointia tässä hyvinvointivaltiossa! Huostaanotot lisääntyvät ja lasten mielenterveysongelmat ovat tätä päivää...
Voi teitä hyvät vanhemmat älkää pilatko omassa itsekkyydessänne omien rakkaiden lastenne elämää!Yksinhuoltajuutta on esiintynyt vaikka kuinka paljon aiemminkin, esimerkiksi sotien vuoksi. Ongelmat johtuvat lähinnä siitä, että vaikka vanhemmat ovat yhdessä he eivät silti hoida kasvatustehtäviään.
- 15+4
Isovanhempien huoli kirjoitti:
15 4, karvat nousivat pystyyn tuosta lauseestasi " täytyykö sen elämän niin täydellistä olla"? Kylmää tekstiä!
Kuule jokainen rakastava vanhempi haluaa antaa lapsilleen niin täydellisen elämän kuin pystyy. Avioeron jälkeen se ei ole lähellekään täydellistä, eikä varsinkaan näiden uusien puolisoiden ansiosta.
Nykyisin tuntuu olevan muotia, tavataan ja muutetaan heti avoliittoon toista tuntematta, sitten heti siihen lapset ja eikä aikaakaan, kun jompikumpi kyllästyy perhe-elämään ja lähtee pettämään.
Erotaan kevyn perustein ja lapsia ajattelematta, puolustellaan sillä, että on vain yksi elämä ja pitää päästä nauttimaan lapsivapaista. Aloitetaan taas liian heppoisin perustein avoliitto ja hyvässä lykyssä hankitaan siihenkin lapsi, elämä puristaa, lapset häiriintyy eläessään uusioperheissä joissa on mun, sun ja yhteiset lapset.
Ei paljon tarvitse ihmetellä lasten pahoinvointia tässä hyvinvointivaltiossa! Huostaanotot lisääntyvät ja lasten mielenterveysongelmat ovat tätä päivää...
Voi teitä hyvät vanhemmat älkää pilatko omassa itsekkyydessänne omien rakkaiden lastenne elämää!Jaa no enpä tiedä oliko kylmää. Kyllä mulle jo lapsena opetettiin että elämä on kärsimystä ja ainoastaan huonot ihmiset on onnellisia. Mutta enivei.. omat lapset on kerran huostaanotettu mutta palauttivat kun vikaa ei puolen vuoden etsimisenkään jälkeen ei löytynyt vaikka kuinka kaivoivat. Kukkahattutätien huolihöpinöiden takia minulla on kolme lasta jotka katkerana muistelevat huostaansa. Siihen verrattuna vanhempien ero oli pikku juttu. Tuntuu että nykyajan lapsilla on liian helppoa. On aikaa ja varaa ja ennen kaikkea omahyväisyyttä natkuttaa joka asiasta. Vanhemmat vielä tukee tätä pikku hitlerien toimintaa. Ei minunkaan lapset ole täydellisiä niin kuin ei ole vanhempansakaan. Eikä koiteta olla. Elämässä kuuluu olla töyssyjä, kuoppia ja jopa rotkoja. Se joka on elänyt ilman niitä on henkisesti köyhä.
- 5 + 8
15+4 kirjoitti:
Jaa no enpä tiedä oliko kylmää. Kyllä mulle jo lapsena opetettiin että elämä on kärsimystä ja ainoastaan huonot ihmiset on onnellisia. Mutta enivei.. omat lapset on kerran huostaanotettu mutta palauttivat kun vikaa ei puolen vuoden etsimisenkään jälkeen ei löytynyt vaikka kuinka kaivoivat. Kukkahattutätien huolihöpinöiden takia minulla on kolme lasta jotka katkerana muistelevat huostaansa. Siihen verrattuna vanhempien ero oli pikku juttu. Tuntuu että nykyajan lapsilla on liian helppoa. On aikaa ja varaa ja ennen kaikkea omahyväisyyttä natkuttaa joka asiasta. Vanhemmat vielä tukee tätä pikku hitlerien toimintaa. Ei minunkaan lapset ole täydellisiä niin kuin ei ole vanhempansakaan. Eikä koiteta olla. Elämässä kuuluu olla töyssyjä, kuoppia ja jopa rotkoja. Se joka on elänyt ilman niitä on henkisesti köyhä.
"Kyllä mulle jo lapsena opetettiin että elämä on kärsimystä ja ainoastaan huonot ihmiset on onnellisia."
Tuohon osuvaan sääntöön on ilmeisesti poikkeuksia muttei kovin monia.
Vaikka pahuus on onnen edellytys, se ei oikeuta pahuutta.
"Tuntuu että nykyajan lapsilla on liian helppoa."
Elämä ei koskaan voi olla liian helppoa.
- x-v-x
Olet jotenkin jumissa oman kiltteytesi kanssa. Siitä pääsee eroon kun näkee vaivaa itsensä kehittämiseksi. Tottakai se masentaa, jos ei ole seksiä vuosikausiin, mutta jätä ne lääkkeet kuitenkin. Kyllä sinun pitäisi löytää tuon kaiken keskeltä oma itsesi ja oma elämäntapasi, ihan itse.
Lapset nyt saavat järkiään aina jotain traumaa lapsuudestaan olivatpa vanhemmat erillään tai yhdessä. Jos lapsia kohtelee liian suojelevasti, niin sekin sitten tukahduttaa. Tärkeintä, että kerrot heille reippaasti ja oma-aloitteisesti missä mennään milloinkin ja miksi, ja olet oikeasti heille paikalla isänä ja myös omana itsenäsi. Nuorin tyttäristäni on 6 v. Kävin hänen kanssaan koulun terveystarasstuksessa. Tyttöreni laukaisi selkeästi, että isä ja äiti ovat eronnneet. Minultä hän joskus kysyy, että missä olette tavanneet. Tai, että miksi ette koksaan halaa tai pussaa. Ottaa koville kuulla tuollaista, mikä pitäisi kuulua normaaliin perhe-elämään. Ettei vain saisi vääränlaista kuvaa miehen ja naisen rooleista perheessä, mitä iskän ja äisäkän luonnollisesti kuuluuu parisuhteessa tehdä. Ettemme vain vahingoita tätä pientä, hentoa ihmistainta!? Mutta kun meidän vanhenmpien välillä ei ole mitään. Ilmman heitä emme enää olisi "yhdessä". Minä olen se, joka roikun tässä suhteessa. Lapsethan ovat äidillä, eikä hänellä ehkä niin riitä aikaa pohtia näitä juttuja. En vaan lasten takia uskalla/jaksa/kehtaa lähteä metsästämään uutta kumppania. Ajattelen, että syrjäytytän lapset ja itsekkäästi juoksen muiden naisten perässä. Niin kuin ei omissa lpasissakin olisi tekemistä ja ajan täytettä. Olen se herkempi puoli ja lokkaannun usein hänen mitä mistäkin huomautuksesta. Hän laukoo, mitä sylki suuhun tuo. Saan usein tuntemaan syyllisyytta ja usein aivan aiheetta. Jos hän vain olisi erilaiien, niin lastenikin kanssa olisi heidön luonaan helopompi olla. Leikkiä ja auttaa koulutyössä. Mutta se ilmapiiri siellä tuntuu niin vastenmieliseltä. Vielä lopuksi, hän on ulkomaalaistaustainen.
- 11+16
Niinpä. Sekoitat sitten vielä lapsen pään kun elät omissa harhoissasi että elät parisuhteessa. Sano nyt edes lapsiparalle, että isi ja äiti rakastaa sua aina, mutta isi ja äiti ei rakasta enää toisiaan. Että jos et oo huomannut niin toisiaan rakastavat vanhemmat aduu yhdessä mutta kun rakkaus loppuu ne muuttaa erilleen. Kammottavaa että ylipäätään kiusaat sairaalla mielenmaailmallasi viatonta lasta joka on hämillään kun ei tajua mitä ihmettä sen elämässä tapahtuu. Sä olet vaan laiska ja saamaton nahjus. Ei sua kiinnosta tippaakaan sun lapset. Ei todellakaan.
- 11+16
Pakko vielä kommentoida. Sun ex on selkeästi ahdistunut kun sulle ei mene viesti perille. Sanoo pahasti että sä typerys alkaisit edes inhota ja lähtisit. Itse aikoinaan tein samaa kun ex vaan henkisesti roikkui vaikka sillä oli jo parisuhde. Se millainen ihminen sun rinnalla seisoo ihan riippuu susta. Jos sulla on huono maku niin löydät jonkun kamalan akan tai sitten sen sielun kumppanin. Mä olen hereillä näin aikaisin kun lähden ajamaan parin sadan kilometrin matkaa poikapuoleni rippijuhliin. On mulle rakas siinä kuin omatkin biologiset tenavat. Tytärpuolikin on jatkuvassa yhteydessä silloin kun ei ole luonamme. Se on kuule ihan susta kiinni millaisen ihmisen lasten elämään tuot, mutta hyvä ihminen lopeta tuo lastesi kiusaaminen.
- mä vaan
Miksi kieltäydyt näkemästä sen, minkä lapsikin huomaa? Käytännössä olette eronneet, mutta et jostain syystä halua nähdä vaivaa ja viedä asiaa loppuun saakka. Harvoin arvostelen muiden suhteita, niitä kun on niin erilaisia, mutta suhteenne on mielestäni avioliiton irvikuva. Puhut platonisesta suhteesta, mutta sanot, ettei teidän välillänne ole mitään!? Platoninen suhde tarkoittaa mielestäni syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, henkistä yhteyttä, kumppanuutta. Lopeta asioiden kaunisteleminen.
Vaimosi ei voi estää sinua tapaamasta lapsiasi. Jos pelkäät lapsikaappausta, kannattaa puhua siitä neuvolassa/koulussa ja olla hankkimatta lapsille passeja. "Jos hän vain olisi erilainen..." Mutta kun ei ole! Ota itse vastuu elämästäsi. - Noita näkee
Aloittajalle! Olin jo päätellyt naisen toiminnasta, että ulkomaalainen hän on? Miten hän sai vielä tuossa iässä sinut mukaan lasten hankintaan? Olet aika vanha pienten lasten isäksi...Oletko jo toisella kierroksella? Kun tämän liiton nuorimmainen on 18v. niin olet jo lähes 80v.(77?) Lähditkö lapsia tekemään ilman ajatuksia?
Ulkomaalaiset naiset hankkiutuvat vanhempien menestyvien miesten vaimoksi ja hetken päästä mies saa mennä, sillä heillä on erilaiset suunnitelmat tulevaisuudelle.
Teitä hiukan "reppanoita" vanhempia miehiä löytyy todella paljon.
- Ideoita
Mitä tekisin sinuna on että rupeaisin olemaan itselleni rehellinen ja toimimaan sen mukaan. Lakkaisin haahuilemasta jossain välitilassa ja ottaisin ohjat käsiini ohjelmallisesti.
Pyrkisin luomaan ja säilyttämään hyvät ja luotettavat välit lastesi äitiin. Miten?
Ensiksi luopuisin hänestä ja yhteisestä tulevaisuudesta haaveilusta, jossa hänellä olisi muu rooli kuin olla ex-puoliso ja lasteni äiti. Antaisin menneiden olla, enkä syyttäisi häntä mistään tapahtuneesta. Antaisin hänelle huomiota sen verran kuin kenelle tahansa ystävälleni, en yhtään ylimääräistä. Pyrkisin keksimään rakentavia ratkaisuja lasten ollessa kysymyksessä ja auttamaan myös häntä, mikäli tarve vaatii - onhan hänen hyvinvoinnillaan merkitys lasten hyvinvoinnille ja myös siihen, miten minä heijastun hänen kauttaan lapsiin.
Toiseksi käyttäisin ajan lasten kanssa hyväksi mahdollisimman monipuolisesti ja itseäni säästelemättä. Ottaisin heistä mahdollisimman paljon vastuuta ja kasvattaisin kohtaamaan maailman sellaisena kuin se on.
Kolmanneksi käyttäisin oman aikani itseni kehittämiseen, liikuntaan, hyödyllisiin harrastuksiin, kavereihin ja myös uuden naisen etsimiseen. Mikäli etsiminen tuntuisi vaikealta syystä tai toisesta, paneutuisin sen ongelman ratkaisemiseen sitä suuremmalla tarmolla. Jos asut kaupungissa kirjastosta löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin, joita etsit. Uskon, että puolisollanikin on aika kortilla ja hermot välillä kireällä. Nautinnot elämästä vähissä. Mutta niinpä ne ovat kaikissa lapsiperheissä. Lapsethan ovat ne, jotka auttavat jaksamaan. Minä syrjäytettynä olen toisenlaisessa jamassa. Näen heitä päivittäin, mutta en koe olevani syvästi heidän kanssaan, koska puolisoni on siinä kuviossa mukana. Omassa pienessä kodissan en juuri tapaa lapsiani. Koskaan he eivät ole olleet yökylässä luonani! Ei koskaan! Olen tässä kuviossa ns. kolmas poyörä, se paha sellainen. Saankin usein kuulla kunniani, jos jokin asia on mennyt pieleen. Usein etsivät syyn minusta, vaikken ole ollut edes läsnä. Ja mitä tulee omiin menoihini, tarkkaan kysyvät, mitä esim. aioin tehdä viikonloppunna tai töiden jälkeen. Kuinka aioin nauttia elämästäni. Jotenkin näin se menee. En en'' jaksa katsella uutta kumppania kun nykyinen tilanne syö niin paljon energiaa. Lähimmäisen (naisen) kaipuu munulla on suunnaton ja kohdistan pienimpääni kaiken hellyyden ja kosketuksen kaipuuni. Piädn hantä sylissäni ja kävelemme ulkona käsi kädessä. Se tuntuu suunnattoman terapeuttiselta. Isompi on jo 134 v. ja poikam, joten aika on ajanut ohi.
- Ei ymmärrystä
Outo vaimosikin on, kun et saa lapsia tavata muulloin, kun hänen paikalla ollessa. Mikähän määräys/laki tuo on?
Mietin myös, että mikähän tässä on takana? Mitä sinussa on sellaista, että et ole hänen silmissään luotettava? Mitä olet tehnyt ja miksi olette eroamassa?
Taisit sokeana ottaa vaimoksesi nuoren hupakon joka pitää nyt sinua liian vanhana lasten huoltajaksi! Muuttiko hän sinun avullasi omasta maastaan Someen?
- Hui!
Aloittaja. Älä nyt loukkaannu mutta vaikutat hyvin omituiselle.
Suorastaan pelottavalle. Sinun ex-vaimosi kengissä nappaisin lapset kainaloon ja juoksisin lujaa! Kausas näkymättömiin!
Kaikki ei ole kohdallaan.Voisitko hieman perustella kantaasi? Olen sentään akateemisesti koulutettu perheellinen, täysjärkinen mies, vaikkakin asun nyt asumuserossa puolisostani. Tämä vuosia jatkunut tilantemme välillä rassaa. Kaipaan ihan oikeutetusti ihmisen perustarpeisiin kuuluvaa kosketusta toiseen sukupuoleen. Nyt en tarkoita seksiä, sitäkin tarkivitaan, jotta ihminen voi kaikin puolin hyvin. Mistä sait päähäsi, että puolisoni voisi ottaa ritolat minusta. Kuulostaa omituiseslta. Onko sulla kaikki kotona? Oletko joku peräkammarin mummo?
- 11+20
hamalake kirjoitti:
Voisitko hieman perustella kantaasi? Olen sentään akateemisesti koulutettu perheellinen, täysjärkinen mies, vaikkakin asun nyt asumuserossa puolisostani. Tämä vuosia jatkunut tilantemme välillä rassaa. Kaipaan ihan oikeutetusti ihmisen perustarpeisiin kuuluvaa kosketusta toiseen sukupuoleen. Nyt en tarkoita seksiä, sitäkin tarkivitaan, jotta ihminen voi kaikin puolin hyvin. Mistä sait päähäsi, että puolisoni voisi ottaa ritolat minusta. Kuulostaa omituiseslta. Onko sulla kaikki kotona? Oletko joku peräkammarin mummo?
Mikähän sinulle ei mene perille? Ei sinulla ole puolisoa. Miksi se ei uppoa sinun tajuntaasi? On ihan sama mikä koulutus sinulla on tai minkä ikäinen olet kun vaikutat mielenterveysongelmaiselta jolla on vaikea pakkomielle. Ei sinulle voi tarjota mitään ratkaisua kun et näköjään tajua omaa tilannettasi. Tietenkään exäsi ei tarvitse antaa sinulle hellyyttä. Erositte silloin kun siirsitte kamanne eri osoitteisiin. Hän on täysin vapaa elämään omaa elämäänsä ilman sinua eikä hänen valintansa sinulle kuulu. Tällä hetkellä ahdistelet häntä. Tottakai noin ahdistavasta tilanteesta alkaa olla ventovieraatkin huolissaan. Sinä olet sairas. Hae apua.
- 3+10
hamalake kirjoitti:
Voisitko hieman perustella kantaasi? Olen sentään akateemisesti koulutettu perheellinen, täysjärkinen mies, vaikkakin asun nyt asumuserossa puolisostani. Tämä vuosia jatkunut tilantemme välillä rassaa. Kaipaan ihan oikeutetusti ihmisen perustarpeisiin kuuluvaa kosketusta toiseen sukupuoleen. Nyt en tarkoita seksiä, sitäkin tarkivitaan, jotta ihminen voi kaikin puolin hyvin. Mistä sait päähäsi, että puolisoni voisi ottaa ritolat minusta. Kuulostaa omituiseslta. Onko sulla kaikki kotona? Oletko joku peräkammarin mummo?
Onko ex vaimosi tietoinen että avioeron saa heti ilman harkinta-aikaa kun on asunut 2 vuotta erillään? Et ole tainnut kertoa?
- mene terapiaan!
hamalake kirjoitti:
Voisitko hieman perustella kantaasi? Olen sentään akateemisesti koulutettu perheellinen, täysjärkinen mies, vaikkakin asun nyt asumuserossa puolisostani. Tämä vuosia jatkunut tilantemme välillä rassaa. Kaipaan ihan oikeutetusti ihmisen perustarpeisiin kuuluvaa kosketusta toiseen sukupuoleen. Nyt en tarkoita seksiä, sitäkin tarkivitaan, jotta ihminen voi kaikin puolin hyvin. Mistä sait päähäsi, että puolisoni voisi ottaa ritolat minusta. Kuulostaa omituiseslta. Onko sulla kaikki kotona? Oletko joku peräkammarin mummo?
Akateeminen koulutus ei kerro ihmisestä mitään. Täysijärkinen ihminen ei kirjoita, niin kuin sinä kirjoitat. Sinulla ei ole puolisoa, kun ette asu yhdessä, eikä teillä ole intiimielämää tai mitään muutakaan yhteistä tekemistä keskenänne. Et sinä elä minkäänlaisessa suhteessa.
Eikä tuollainen mitään perheellisen elämää ole.
Vaikuttaa pedofiiliseltä kohdistaa omaan lapseen läheisyyden ja hellyyden tarpeita, mikä kuuluisi vain aikuisten väliseen kanssakäymiseen. Osta vaikka pumpattava lammas mielummin mihin purat paineitasi! - älä jankuta
hamalake kirjoitti:
Voisitko hieman perustella kantaasi? Olen sentään akateemisesti koulutettu perheellinen, täysjärkinen mies, vaikkakin asun nyt asumuserossa puolisostani. Tämä vuosia jatkunut tilantemme välillä rassaa. Kaipaan ihan oikeutetusti ihmisen perustarpeisiin kuuluvaa kosketusta toiseen sukupuoleen. Nyt en tarkoita seksiä, sitäkin tarkivitaan, jotta ihminen voi kaikin puolin hyvin. Mistä sait päähäsi, että puolisoni voisi ottaa ritolat minusta. Kuulostaa omituiseslta. Onko sulla kaikki kotona? Oletko joku peräkammarin mummo?
Akateeminen koulutus ei kerro ihmisen älykkyydestä tai mielenterveydestä yhtään mitään. Akateemisen koulutuksen jatkuva esille tuominen ja jankkaaminen sen sijaan kertoo.
- bbgfbgf
Minullekin tuli mieleen, että ap on pedofiili. Hän jopa itse kertoo kohdistavansa seksuaalisen halunsa nuorimpaan lapseensa fyysisenä kosketuksena, ja kun ex-vaimo on muuttanut erilleen, eikä anna isän koskaan tavata lapsia yksin ilman valvontaa. Ap tarvitsisi muidenkin juttujensa perusteella nopeasti ammattiapua.
- huolestunut isä
Onko AP jo hakeutunut hoitoon? kiinnostaisi tietää onko omat lapseni turvassa hänen mielihaluiltansa
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175006
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2182686- 301820
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella341775Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731707Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon301608Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641237- 1531187
Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme81164Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti43974