Ajattelinpa pistää uuden keskustelun pystyyn koskien epävakaata persoonallisuutta kun en ole aiheesta nähnyt täällä paljoa puhuttavan. Laitoin aiheen myös tänne Ahdistus-palstalle, koska sopii teemaan ja välillä olo on tosiaan ahdistavaa...
Mulla ei ole suoraan sitä diagnosoitu vaan "nuoruusiän kehitykselliset vaikeudet (riippuvia, epävakaita ja kypsymättömiä piirteitä", muistaakseni...Kuitenkin koen rajatilapersoonallisuuden "omakseni". Kysyin viime lääkärikäynnillä, että miksi mulla ei oo tehty kunnon diagnoosia. Hän sanoi, että se tarvitsee pidemmän seuranta-ajan, jotta kyseinen voidaan todeta. Kuitenkin mulla on pidemmältä ajalta seuraavia oireita;
* Vaihteleva minäkuva (epämääräisyys, vaihtelevuus, tarpeeton itsekriittisyys)
* Heikko itsetunto (liittyy edelliseen)
* Tunteiden ailahtelevuus (joko tilanteen mukaan tai ihan itsestään)
* Liiallinen mukautuvaisuus ja reaktioherkkyys (usein jokin rooli päällä ympäristön mukaan)
* Lyhytjänteisyys (vaikea pitäytyä päätöksissä)
* Impulsiivisuus (saan helposti päähänpistoja)
* Tuhlailu ja syöpöttely (olen ahminut salaa)
* Lyhytaikainen psykoottisuus (koen olevani satunnaisesti toisessa todellisuudessa, mulla on myös psykoosidg)
Onkohan epävakaa persoonallisuus kovinkin yleistä? Itse taidan kuulua vähemmistöön, kun olen nuori parikymppinen mies. Olen siinä käsityksessä, että se on yleisempää "kolmenkympin kriisissä" ja naisilla. Onko täällä muita nuoria, joilla on vaikeuksia tunteiden tasapainon kanssa ja taipumuksia rajatilaisuuteen? Onko tullut hankittua apua ja millainen lääkitys? Itselläni on lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa, lääkkeistä siihen uusimpana venlafaksiini. Lisäksi lamotrigiini ja olantsapiini. En käytä alkoholia. Olisi myös kiva kuunnella "selviytymistarinoita". Tuntuu, että olen usein tuulten ja aaltojen armoilla jonkun vietävänä. On välillä vaikeaa olla nuori, levoton ja avuton...
Epävakaasta persoonallisuudesta
29
1632
Vastaukset
- epävakaa nainen
No olen 25-vuotias nainen ja minulla on todettu epävakaa persoonallisuus.
Olen hankkinut apua, mutta aivan muihin oireisiin.
Psykologin testejen ja lääkärin haastattelujen avulla tuo minulla todettiin.
Käytän lääkkeitä, mutta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kun en vielä voinut hyväksyä epävakauttani, kysyin lääkäriltäni miksi se on minulla todettu, hän vastasi että monilla kaksisuuntaisilla on epävakaa persoonallisuus.
Lääkityksenä minulla menee tällä hetkellä venlafaksiini, aripipratsoli, ketiapiini ja loratsepaami.
Käytän itse alkoholia melko säännöllisesti lievittämään jotain "tyhjyyden" tunnetta.
Selviytynyt en tunne vielä olevani. Tämä on pitkä prosessi, jota jatkuu luultavasti läpi elämän. - älä hötkyile
Taitaa olla lääkäri oikeassa. Usein nuoruudessa tai nuorella aikuisella mieli ja psyyke poikkoilee sinne ja tänne ja ihminen etsii itseään. Älä liian ankarasti ole sovittelemassa itseäsi määrättyyn lokeroon. Kun itselleen omaksuu ja mieltää tietyn ominaisuuden niin tottahan sitä käyttäytyy ja katselee sen läpi. On liian aikaista omaksua tuollaisia rooleja.
Varmaan huoli ja ongelma on sinulle kipeä, ja saattaa tuntua ettet tule ymmärretyksi ja kuulluksi, kun tuntemuksia ei oteta todesta.
Olen myös lukenut, että ihmisen aivot muotoutuvat kahteenkymmeneen viiteen saakka ja nuorella aikuisella on vielä vähän elämänkokemusta.- Henkka -93
Kiitos vastauksista! :)
Tällaista palautetta olen ennenkin saanut kun olen yrittänyt tänne kirjoitella. Toisaalta helpottaa, että joku sanoo, ettei tarvitse hötkyillä ym...MUTTA KUN oireet tuntuu olevan selkeät niin olisi mukava saada jostain jotain vertaistukea. En ole pystynyt puhumaan asiasta läheisilleni, kerran mainitsin ystävälleni, joka tosin otti sen aika heppoisesti. Ehkä en täytä klassisen epävakaan piirteitä koska en vetele övereitä, harrasta seksihurjasteluja tai viiltele itseäni. Olen miettinyt, että onko kaikki vain syklotymiaa, muttei...eiei.
Epävakaalle naiselle, itse alun perin maaniseen psykoosiin sairastuttuani epäilin kaiken johtuvan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Ehkä mulla on ollut sisäinen taipumus kaksijakoisuuteen, ja se on myöhemmin puhjennut epävakaana persoonana. Olen viime aikoina usein muistellut, että ennenhän olin ehdoton, kova ja lujatahtoinen teini...Psykoosin jälkeen olen ollut aivan eri ihminen (herkkä ja ailahteleva), joskin nyt olen jotenkin tasapainossa. Silti tunteiden vaihtelun tuoma tuskaisuus ja jonkinasteinen neuroottisuus sävyttää arkielämääni. Usein muakin riipii juuri tuo tyhjyyden tunne, tarvitsen jatkuvaa stimulaatiota.
En ole minäkään selviytynyt, prosessissa ollaan. Mutta muistakaamme, että meillä epävakailla taitaa olla oikeudet luonteeseemme. Olen mikä olen, enkä muuksi muuttua voi, ehkä...? - Anonyymi
Ihmisen aivot muovautuvat kyllä hautaan asti sille mitä niille syötetään. "Vanha koira ei opi uusia temppuja" ei päde ihmisiin, eikä koiriinkaan sillä nekin oppivat uusia temppuja vanhempana, ihmiset eivät vain viitsi yrittää tosissaan ja ponnistella kunnolla oppimisen eteen
- lkluytdfgvhbnm
Olen kohta 20 vuotta (eli lapsesta saakka) ravannut psykiatreilla, terapioissa yms., sekä julkisella että yksityisellä puolella..
Ja vasta nyt luettuani alan kirjallisuutta, tajuan edes itse "mikä minua vaivaa"... Mutta kun nykyään olen julkisella puolella avohoidon potilaana niin sieltä kun koitat kysyä suoraan diagnooseja (minulla taitanee olla useampi) - niin kyllä on vastaukset epämääräisiä: "Joo, onhan sulla noita tuohon diagnoosiin sopivia piirteitä, joo, mutta....."
Välillä tuntuu, että esim. lääkärit täällä Suomessa ovat hyvin varovaisia sanomaan diagnoosejaan ääneen, mikä näin potilaana on minun kannaltani melkoisen huono juttu.
En tiedä oletko aloittaja lukenut tuon "I Hate You - Don't Leave Me-kirjan? Kyseisestä teoksesta ei taida olla olemassa suomennettua painosta, mutta kirja on kyllä sinällään varsin avartava..- Henkka -93
Olen todella huono lukija keskittymiskyvyn puutteen takia, enkä osaa riittävästi englantia. En ole kyllä kuullutkaan mainitsemastasi kirjasta, voisi kuitenkin pistää korvan taakse ;)
Mullekin on usein toitotettu, etten tarvitse diagnoosia ja mun on turha määrittää itseäni sen kautta. Onko sitten "psykoottinen häiriö" ja "nuoruusiän kehitykselliset vaikeudet" yhtään parempi juttu? Musta noi voitaisiin kuitata epävakaalla persoonallisuudella, etenkin kun lisätiedoissa mainitaan rajatilatasoinen hauraus. Diagnoosin tekeminen varmasti helpottaisi avohoitoa ja saisin minäkin ehkä kuitenkin sen varmuuden omasta henkisestä tilastani. Välillä asia, ja se, etten pääse sitä purkamaan muuten kuin netin kautta, raastaa hermoja ja ruokkii ailahtelevaa mielentilaani. Se on mörkö, josta en uskalla avautua läheisilleni. Mutta välillä taas hyväksyn itseni ja pystyn olemaan rennosti. Onneksi mulla on kuitenkin hyvä lääkitys turvatakuuna :)
- Henkka -93
No niin! Näin nää tunteet muuttuu epävakaalla...Kirjoitin alle tunti sitten tänne ja nyt on päällä levoton sekavuus. En tiedä onko nää lääkkeen vieroitusoireita vai taas vaan tätä epävakautta, kunpa tietäisi edes senkin. Oli tuossa tasaisempi kausi, joten kai se sieltä puskee taas läpi. On tää välillä vaan niin ahdistavaa...!!!
- sdkfj2+3
Kuulostaa tosi tutulta... mutta mulla ei ole mitään diagnoosia, kun yritän pysyä erossa... Eikä koskaan ole mennyt sillai totaalisesti yli.
mutta mun sukulaiselle tehtiin tuo diagnoosi epävakaa, ja sitten kuitenkin lopullinen diagnoosi oli skitsofrenia... eli en tiiä mikä ero näillä on. Sen vaan tiedän, että tutkimusten mukaan yksi sadasta on skitsofreeninen(ainakin lievästi) niin aika moni on ainakin hitusen hullu... ja se mun sukulainen voi nykyään todella hyvin, kun sai oikean lääkityksen, elää rauhallista elämää ja on siitä onnellinen, kun vielä pari vuotta sitten saatiin oikeesti pelätä, missä se on ja koska joku viranomainen soittaa että nyt se on tehnyt jotain totaalisen peruuttamatonta...
Toisaalta, jos olet parikymppinen mies, niin mun kokemuksen mukaan kyllä kaikki parikymppiset on ainakin hitusen epävakaita ja hukassa... jos lääkkeet auttaa, niin hyvä, mutta sellainen pieni impulsiivisuus kyllä kuuluu nuoruuteen. Kaikki nuoret on levottomia, mutta jos se hankaloittaa elämää liikaa niin sitten kannattaa toki hakea apua. Alkuperäinen kirjoittaja on ainakin hyvin analyyttinen, se on hyvä merkki- Henkka -93
No tämä analyyttisyyteni on sekä vahvuuteni että heikkouteni.
Impulsiivisuus on normaalia tiettyyn rajaan asti meillä nuorilla ihmisillä :) Mutta kun se alkaa mennä yli niin tulee ongelmia. Itse en toisaalta kyllä tunnista itseäni kovin impulsiiviseksi, pikemminkin olen rajatilapersoona, jolla tunteet vaihtelee...Ja se häiritsee mua. Skitsofrenia kuulostaa aika raskaalta diagnoosilta. Sitä ei tulisi sekoittaa epävakauteen...ehkä ne kyllä kulkee jotenkin käsi kädessä, mene ja tiedä.
Äsken mulla oli niin levoton olo, että hyvä kun pysyin tuolissa. Nyt sain pikaista vertaistukea ja hieman helpottaa. Otin lääkkeen, kai nää oli vieroitusoireita, psyykkisiä sellaisia...Tuntuu sekavalta, ja huomenna olisi viä rippijuhlat, joita jännitän. En halua mennä sekaisena paikalle koska silloin en kestä. Pitäisi vaan yrittää koota mielensä ja rauhoittua. - Henkka -93
Henkka -93 kirjoitti:
No tämä analyyttisyyteni on sekä vahvuuteni että heikkouteni.
Impulsiivisuus on normaalia tiettyyn rajaan asti meillä nuorilla ihmisillä :) Mutta kun se alkaa mennä yli niin tulee ongelmia. Itse en toisaalta kyllä tunnista itseäni kovin impulsiiviseksi, pikemminkin olen rajatilapersoona, jolla tunteet vaihtelee...Ja se häiritsee mua. Skitsofrenia kuulostaa aika raskaalta diagnoosilta. Sitä ei tulisi sekoittaa epävakauteen...ehkä ne kyllä kulkee jotenkin käsi kädessä, mene ja tiedä.
Äsken mulla oli niin levoton olo, että hyvä kun pysyin tuolissa. Nyt sain pikaista vertaistukea ja hieman helpottaa. Otin lääkkeen, kai nää oli vieroitusoireita, psyykkisiä sellaisia...Tuntuu sekavalta, ja huomenna olisi viä rippijuhlat, joita jännitän. En halua mennä sekaisena paikalle koska silloin en kestä. Pitäisi vaan yrittää koota mielensä ja rauhoittua.Nyt meni onneksi ikävät tunteet ohi :) Oli kyllä aika paha ahdistuskohtaus, voi olla, että kyseessä oli joku pieni läpilyönti...
- mietittäväksi
Henkka -93 kirjoitti:
Nyt meni onneksi ikävät tunteet ohi :) Oli kyllä aika paha ahdistuskohtaus, voi olla, että kyseessä oli joku pieni läpilyönti...
Veikkaisin, että nuo oireet oli lääkkeen lopettamisesta johtuvia. Kannattaa tutkailla muutenkin sitä, mitä kirjoitetaan psykolääkityksestä. Varsinkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkityksistä. Jotkuthan on sitä mieltä ettei kyseistä diagnoosia ole olemassakaan vaan on lääketehdaiden masinoima diagnoosi.
Ahdistus kuuluu tiettyyn pisteeseen asti ihmisen elämään normaalisti. Yleensä kannattaa selvittää mistä ahdistus johtuu. Ihminen erittäin onnistuneesti osaa peittää itseltään ne syyt. Yleensähän ne kumpuavat koetuista asioista joko jo lapsuudessa tai myöhemmin joita pitäisi työstää. Lääkitys valitettavasti voi joskus olla huono asia. Nythän on jo tiedossa, että lääkitys muuttaa esim. useimpien masennuspotilaiden aivotoimintoja pitkään käytettynä ja silloin on pysyvästi masentunut. Lääkkeet eivät siis ole tehneet sitä mitä niiden piti, eli parantaa. Psyyken lääkkeiden lopettamisessa huomaa tämän kun lopettelet niin yhtäkkiä tuleekin mitä kummallisimpia oireita. Kannattaa siis lopettaa riittävän pitkällä aikavälillä ja annostusta hyvin hitaasti pienentämällä.
Yleisesti tunnettu tosiasia on, että runsas liikunta auttaa mielentilaan. En tiedä, onko tehty tutkimusta siitä kuinka paljon liikuntaa psyykenongelmista kärsivät harrastavat. Olettaisin kuitenkin, että kun ihminen voi huonosti hän käpertyy kotiinsa eikä liiku sitäkään vähää. Jos ajatellaan, että tänä päivänä liikunta on suhteellisen vähäistä muutenkin jos verrataan vaikka tilanteeseen sata vuotta sitten. Sata vuotta sitten purettiin ahdistus työntekoon ja tuo työ oli useimmiten fyysistä ja raskasta. Fyysinen työ myös piti terveyttä muutoinkin kunnossa
Nyt tilanne on se, että sinun ei tarvitse välttämättä mennä edes kauppaan kun saat ne ruoat kotiin kannettuna. Työ tehdään tietokoneilla ja niillä tietokoneilla vietetään muutenkin suuri osa elämästä. Raskas fyysinen kropan kuormitus on vähentynyt ratkaisevasti. Voiko siitä päätellä, että liikunnan vähenemisellä on yhteys lisääntyviin mielenterveysongelmiin. Toinen yhtä tärkeä on ravinto. Nykyinen ravintomme sisältää vaikka mitä geenimuunneltua keinotekoista mömmöä mikä ei ole ihmisen kemiaan kuuluvaa. Sekin sotkee herkkää järjestelmää joka voi myös vaikuttaa aivotoimintaan.
Liikunnan lisäksi tietysti yhtä tärkeää on, että puhuu jollekin johon voi luottaa ja jolla on riittävästi kykyä ja taitoa kuunnella ja auttaa. Jos itse tietää että lapsuudessa esim. tapahtunut asioita jotka vaikuttavat nykytilanteeseen on ne syytä käydä läpi keskustelemalla ammattiauttajan kanssa. - vaihtoehto
Henkka -93 kirjoitti:
Nyt meni onneksi ikävät tunteet ohi :) Oli kyllä aika paha ahdistuskohtaus, voi olla, että kyseessä oli joku pieni läpilyönti...
Adhd/add?
- artsi7
joo suurin syy on, fyysinen kuormitus on vähentynyt ja henkinen lisääntynyt. ne jotka ovat fyysisesti hyvässä kunnossa, heillä on vähän henkisiä ongelmia. liikunta, ruokavalio, ystävät/kommunikointi, jooga, harrastukset jne...jos luonnonkeinot eivät riitä, sit kannattaa harkita masennuslääkettä avuksi. kofeiini, sokeri, alkoholi minimiin.
- ondg
Mul on toi diagnoosi. Tunteet vaihtelee, mukaudun helposti, lyhytjänteisyyttä on, on ollu bulimia, tuhlaan rahaa, emt psykooseista. Silti pidän itteeni iha normaalina :D
Itse en harrasta seksihurjasteluja, vedä övereitä tai viiltele itteäni.
Tää on vaan mun mielipide sit:
Siinä mielessä tuo diagnoosi on hankala homma, että se estää muihin ongelmiin avunsaamisen (esim traumoihin), psykiatreil on semmone asenne et kaikki johtuu sit siit sun persoonallisuushäriöstäs. Et myöskään saa diagnoosin jälkeen kovin helposti bentsoja, onhan epävakailla riippuvuusherkkyyttä. Siihen ei myöskään oikeen ole lääkitystä, ja yleensä ajatellaan ettei persoonallisuushäiriöstä parannuta koskaan, vain oireita voi lievittää. - Henkka -93
Häpeän tunne! Aivan kamalaa...silmitöntä miettimistä. Mitä sanoin? Avauduinko liikaa? En kai vaivaannuttanut toista? Käyttäydyinkö hienovaraisesti? Olinko törkeä?
Miten tästä kokemuksesta pääsee eroon, tää on epävakauden yksi perusoire. Tunne musertaa itsetuntoa ja tunnen olevani jälleen pohjasakkaa. Miksen minä voi olla tasapainossa? Olen jälleen kahlittu patteriin...
Ja ei, en kerää sääliä. Haluan vain kertoa miltä tämä tuntuu ja, että joku voisi ymmärtää miten tämä tunne vaikuttaa ihmiseen. Täytyy kirjoittaa tänne...
Olen pikkuhiljaa saavuttanut varmuutta ja itsearvostusta. Netissä kohtasin aivan sattumalta ihanan tyypin, joka oli todella kiinnostunut musta. Sovimme tapaamisen ja meillä oli todella hauskaa. Yksi asia lopulta johti toiseen...;) Koin viimein, että voin olla haluttava ja miellyttää toista niin paljon. Kokemus vaikutti itsetuntooni todella positiivisesti!
Hymyilen nykyään jatkuvasti ja olen onnellinen :) Olen saavuttanut jotain mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä elämässäni. Tästä on hyvä jatkaa! Hoitajakäynnit vaihdetaan terapiaan, jossa voidaan vihdoin käydä läpi asioita minun ehdoillani.
Elämä on ihanaa!Olen siis entinen Henkka -93
- Nainen24-v
* Vaihteleva minäkuva (epämääräisyys, vaihtelevuus, tarpeeton itsekriittisyys) - kuvaa minua
* Heikko itsetunto (liittyy edelliseen) - kuvaa minua
* Tunteiden ailahtelevuus (joko tilanteen mukaan tai ihan itsestään) - kuvaa minua
* Liiallinen mukautuvaisuus ja reaktioherkkyys (usein jokin rooli päällä ympäristön mukaan) - kuvaa minua, etenkin mukaudun lähes aina muiden tunteisiin enkä osaa erottaa niitä ja omia tunteita
* Lyhytjänteisyys (vaikea pitäytyä päätöksissä) - kuvaa
* Impulsiivisuus (saan helposti päähänpistoja) - kuvaa
* Tuhlailu ja syöpöttely (olen ahminut salaa) - kuvaa tuhlailun osalta
* Lyhytaikainen psykoottisuus (koen olevani satunnaisesti toisessa todellisuudessa) - ei kuvaa
Onko mulla epävakaa persoonallisuushäiriö? Varsinkin olen viimeaikoina huomannut että en oikeastaan ikinä tiedä mitä tunnen ja "imen" toisten tunteet omikseni. Pelottaa, mitä teen :( - kansantauti?
Tähän diagnoosiin liittyen on olemassa hoito-ohjeet, mutta onko ongelmana se, että oikeanlaisia terapeutteja ei ole saatavilla? Nuo itsehoito ohjeet ei ole kovin helppotajuisia, eli joku kurssi olisi paikallaan. Aivojen toiminta muutuu näiden harjoitteiden myötä ja sitä tarvitaan, jotta paraneminen olisi mahdollista.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=48839BBB4B9BB9D2A35C675C449C77E4?id=nix01057
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00027- eeli69
Facessa on epävakaiden ryhmiä, dialektinen käyttäytymisterapia voi auttaa ja sitä suositellaan epävakaille. Pahimmillaan se voi invalidisoida ja aiheuttaa paljon psyykkistä tuskaa. Ikä voi ja yleensä lievittää oireita. Täsmälääkitystä epävakauteen ei ole kuten esim kaksisuuntaiseen mm lito.
- eeli69
eeli69 kirjoitti:
Facessa on epävakaiden ryhmiä, dialektinen käyttäytymisterapia voi auttaa ja sitä suositellaan epävakaille. Pahimmillaan se voi invalidisoida ja aiheuttaa paljon psyykkistä tuskaa. Ikä voi ja yleensä lievittää oireita. Täsmälääkitystä epävakauteen ei ole kuten esim kaksisuuntaiseen mm lito.
Helsingissä on psyk.poleilla epävakaille omia työryhmiä ja kirjastossa on kirjallisuutta paljonkin. You tubessa on margaret Linehanin lyhyitä klippejä epävakaudesta ja sen kanssa elämisestä sekä monia sitä sairastavien klippejä,enimmäkseen englanninkielisiä. M.Linehan on kirjoittanut aiheesta kirjoja,suomennettu ei vielä ole. Sairaudesta tiedetään enemmän nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Eläkkeellä on ihmisiä tällä diagnoosilla. Jos sitä ei itse ymmärrä tai tajua, voi saada paljon tuhoa aikaan itselleen ja muille,etenkin ihmissuhteissa ja päihteidenkäytössä.yleensä epävakaat ovat hyvin tunneherkkiä ihmisiä ja omaavat traumataustan.
- eeli69
eeli69 kirjoitti:
Helsingissä on psyk.poleilla epävakaille omia työryhmiä ja kirjastossa on kirjallisuutta paljonkin. You tubessa on margaret Linehanin lyhyitä klippejä epävakaudesta ja sen kanssa elämisestä sekä monia sitä sairastavien klippejä,enimmäkseen englanninkielisiä. M.Linehan on kirjoittanut aiheesta kirjoja,suomennettu ei vielä ole. Sairaudesta tiedetään enemmän nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Eläkkeellä on ihmisiä tällä diagnoosilla. Jos sitä ei itse ymmärrä tai tajua, voi saada paljon tuhoa aikaan itselleen ja muille,etenkin ihmissuhteissa ja päihteidenkäytössä.yleensä epävakaat ovat hyvin tunneherkkiä ihmisiä ja omaavat traumataustan.
Ja epävakaita on paljon,yleensä nuoria naisia,mutta miehiäkin. Suomeksi on kirjallisuutta aiheesta. Et ole yksin. En osaa sanoa onko tämä kansantauti,suomessa on paljon alkoholismia ja sen piirissä kasvavia lapsia(traumat),joten en ihmettele jos meitä on paljon esim.suomen kokoisessa maassa.
Olen alkanut pikkuhiljaa epäillä, että mukavan elämäntilanteeni takia olen niskan päällä epävakaasta persoonallisuudestani. Tunnekuohuja silti tulee, muttei minun tarvitse lähteä niiden mukaan vaan voin hallita itseni. Itsevarmempi fiilis...Silti välillä saan impulsseja ja jotkut niistä jopa suotavia ja mukavia :) Nuoren ihmisen elämää.
Olen muuten lukenut erityisherkkyydestä eli HSP:stä ja piirteet kuvaavat hyvin minua. Uskallan väittää, että monilla epävakaiksi epäillyillä tai todetuilla voikin olla tämä kyseinen "oire".- 20-1
Olen ollut psyk.hoidon parissa viimeiset 15 vuotta (olen 30-vuotias).
Olen koittanut välillä tuosta epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosista kysellä lääkäriltäni, saamatta kuitenkaan mitään muuta vastausta kuin että "onhan sulla vähän tuon tyyppisiäoireita, joo.."
Oireet sopivat täysin mun elämääni, ja välillä tuntuu, että olisi helpompi jos saisi tuon diagnoosin, sen sijaan, että on vaan näitä epämääräisiä oireita...
Kyseinen häiriö tuntuu kuitenkin olevan Suomen psyk.terveydenhuollon tabuja, joihin ei mielellään "kosketa"...- rolli123
Kyllä epävakauteen on hoitomuotoja esim dialektinen käyttäytymisterapia,ja helsingin psyk.poleilla on ihan epävakaa työryhmiä. Vaikea häiriö hoitaa ja usein voi olla voimakasta hoitovastustusta. Mitään spesifiä lääkitystä epävakauteen ei ole,kuten vaikka bipoon voi olla lito. Iän karttuessa häiriö voi helpottua,itsellä on hallinnassa,mutta olen tehnyt helvetisti töitä sen eteen.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi555391- 482232
Valkeakosken murhaaja
Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia602216- 3261049
Nainen, olet jollakin tavalla pelottava
Tunne sinun suhteen on ehkä verrattavissa ruusupensaaseen, hurmaavan kaunis kukka, upea tuoksu, mutta jos yrittää lähell571004Tietääkö kukaan millaisesta perheestä murhaaja on?
Onko siis rikkaiden lellipentu, joka luulee, että kaikkea saa tehdä, vai köyhien kakara, jolla ei ole mitään vastuuta ku26870Valkeakosken surmaaja oli koeajalla edellisestä tuomiosta
Tässä osoitus, että rangaistukset Suomessa ovat liian löysiä ja se maksoi tämän tytön hengen https://yle.fi/a/74-20090673833Haaveilen sinusta
Läheisyydestäsi, kosketuksestasi. Siitä että saisin koskettaa sinua. Pitää sinua lähellä. En tiedä mistä tämä tuli. Tied22753- 48751
- 27736