2 vuotias ei puhu kuin muutaman sanan :(

Namit ja mehut ovat syypäänä lapsesi vähämielisyyteen. Kuka hullu kyllästää jo noin pienen ihmisen aivot sokerilla!!? Kunnon ravinteikasta ruokaa kehiin niin johan alkaa kieli luistamaan.

Asioiden ymmärtäminen ja sanoiksi pukeminen ja sen opettelu on monimutkainen kehitykseltään, johon lisäksi liittyy vielä tunteet. Monasti toinen lapsi vielä arkailee sanojen muodostamisen toteuttamisessa, joka viivästyttää puhumista.

Niin, yhdessä oleminen ja leppoinen keskustelu ei olisi pahasta ja näin ympäristö aktivoi lapsen puheen kehitystä. Läsnäoleva aika on merkityksellinen tekijä.Siis se selkeä kontakti vuorovaikutuksineen lapseen. Näin netti /älypuhelinten aikakautena tämäkin alue surkastuu ihan huomaamatta. Lapselle ei riitä, että vanhempi on samassa huoneessa / netissä, vaan kaipaa kehitykseensä selkeän suoran yhteyden toiseen ihmiseen.

>Välillä tuntuu, että lapsi ei itsekään tiedä mitä haluaa ja raivarit onkin sitten sen mukaisia.<

Niin, tuo uhmaikä nostelee jo päätään ja nuo raivarit on hyvä merkki kehityksestä. Raivarien läpikäyminen / vihantunteen hallinta on myös hyvä asia puhumista ajatellen. Kasvattaa itseluottamista/itsevarmuutta.Huolestuminen olisi paikallaan, jos lapsi olisi helposti sopeutuvainen ja yksin olemiseen haluava.

Minkä ikäisenä lapsellasi tulivat käyttöön nämä ensimmäiset sanat? Kuinka hyvin lapsesi ymmärtää puhetta? Ymmärtääkö ohjeita ja kieltoja? Osaako muutoin kuin sanoilla ilmaista itseään?

2-vuotias tai jopa vähän päälle ei välttämättä puhu vielä lainkaan, ja se on vielä täysin normaalia, eikä lapsen puhe ole välttämättä millään tavoin viivästynyt vaan alkaa vain hieman myöhemmin kuin toisilla. Jos lapsi kuitenkin ymmärtää puhetta hyvin, niin yleensä hän alkaa myös noin 2,5 vuoden ikään mennessä viimeistään tuottamaan sanoja, joita hänellä voikin olla sitten "varastossaan" yllättävän paljon :)

Oleellista on kuitenkin se, onko lapsen puheessa tapahtunut kehitystä viimeisten kuukausien aikana? Jos nämä mainitsemasi sanat ovat olleet jo pitkään käytössä, eikä kehitystä ole juurikaan tapahtunut voi kyseessä olla jonkinlainen puheen kehityksen viivästymä. Itse olisin varmaankin neuvolaan yhteydessä viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi täyttää 2,5v, jos sanoja ei vieläkään tulisi, tai kehitystä ei olisi tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Puheterapiasta saa yleensä parhaimman hyödyn mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan.

Olen hoitanut alle 2v lasta, joka ei sen ikäisenä vielä juurikaan ymmärtänyt puhetta tai aina edes reagoinut puheeseen/ohjeeseen millään tavalla. Hän osasi lausua muutaman sanan, mutta ei täysin oikein niitäkään. Hän ilmaisi itseään teoin (teki mitä halusi), oli erittäin temperamenttinen (kiukustui, jos kiellettiin tai estettiin tekemästä), ei ymmärtänyt miksi ei saanut tehdä jotakin, vaikka selitettiin. Kehitystä ei puheen tai ymmärtämisen suhteen tapahtunut juurikaan kaksivuotiaasta kolmevuotiaaseen, paitsi että lapsi alkoi tuottaa "omaa kieltään" entistä enemmän. Kolmevuotiaana aloitettiin puheterapia. 4-vuotiaana lapsella todettiin dysfasia. En arvannut silloin tämän lapsen ollessa vielä alle 2v todella epäillä mitään poikkeavaa, mutta aavistelin kyllä kokoajan, että mahtaako kaikki olla ihan kunnossa, koska lapsi ymmärsi niin huonosti puhetta :/