Kuinka kirkko sallii tuollaista

JOO mutta kun tämä on vain julkisuus temppuja ja rahan keruuta ei todellista avioliittoa. Minä olin kerran Matin kanssa samalla lennolla ja istuimme lähellä toisia. Matti oli koko matkan rauhallinen ja asiallinen kuten muut. Mutta muutama päivä oli lööbeissä että Matti riehui koneessa piti sitoa. Näin sitä valehdellaan ja kerätään rahaa kuten nyt media vääristelee Israelin tilanteen syyttää Israelia ja puolutaa terroristeja

totuusvoittaaaina kirjoitti:

JOO mutta kun tämä on vain julkisuus temppuja ja rahan keruuta ei todellista avioliittoa. Minä olin kerran Matin kanssa samalla lennolla ja istuimme lähellä toisia. Matti oli koko matkan rauhallinen ja asiallinen kuten muut. Mutta muutama päivä oli lööbeissä että Matti riehui koneessa piti sitoa. Näin sitä valehdellaan ja kerätään rahaa kuten nyt media vääristelee Israelin tilanteen syyttää Israelia ja puolutaa terroristeja

Lue lisää

sinä yhdistät Israelin tilanteen ja Matin avioliiton?

totuusvoittaaaina kirjoitti:

JOO mutta kun tämä on vain julkisuus temppuja ja rahan keruuta ei todellista avioliittoa. Minä olin kerran Matin kanssa samalla lennolla ja istuimme lähellä toisia. Matti oli koko matkan rauhallinen ja asiallinen kuten muut. Mutta muutama päivä oli lööbeissä että Matti riehui koneessa piti sitoa. Näin sitä valehdellaan ja kerätään rahaa kuten nyt media vääristelee Israelin tilanteen syyttää Israelia ja puolutaa terroristeja

Lue lisää

Matilla oli jo yhteinen talo ja sänky sen Pian kanssa.


vastustat siis sitä että Matti halusi kristilliseen avioliittoon Pian kanssa?

Olisi vaan susiparina pitänyt elää , vihkimättä,
Sanamiehen mielestä?

Eikös Sanamies kannatakaan enää miehen ja naisen kristillistä
avioliittoa?

koi tas kirjoitti:

sinä yhdistät Israelin tilanteen ja Matin avioliiton?

*Sotaisaa* se Matin aviorintama on ollut...

Sanamiehen erikoisen *Erityiset Aivot* kyllä
punoo ne yhteen,
hänellä on todella erikoislaatuinen ajauksenkulku :D

totuusvoittaaaina kirjoitti:

JOO mutta kun tämä on vain julkisuus temppuja ja rahan keruuta ei todellista avioliittoa. Minä olin kerran Matin kanssa samalla lennolla ja istuimme lähellä toisia. Matti oli koko matkan rauhallinen ja asiallinen kuten muut. Mutta muutama päivä oli lööbeissä että Matti riehui koneessa piti sitoa. Näin sitä valehdellaan ja kerätään rahaa kuten nyt media vääristelee Israelin tilanteen syyttää Israelia ja puolutaa terroristeja

Lue lisää

Alkaa mennä tämä keskustelu jo varsin pahasti sivuraiteelle näin luterilaisuuteen liittyvällä keskustelupalstalla, mutta mitäpä arvelet, "totuusvoittaaaina" - minkähän takia noista Nykäsen kuvioista niin mieluusti kirjoitellaan lehdissä? Ihanko vaan piruuttaan?

Tietenkin sen takia, että juuri ne jutut myyvät! Kansa lukee silmät kiiluen niitä juttuja, ja vieläpä MAKSAA siitä, että pääsee lukemaan ja retostelemaan niitä toisilleen. Onko näin ollen oikein syyttää yksin mediaa siitä, että tuollaisia juttuja julkaistaan?

Medialla ei ole nykypäivänä enää minkäänlaista moraalia, se on totta. Esim. Nykäsestä ei pitäisi kenenkään kirjoittaa enää ikinä sanaakaan - tämä olisi ainoa asiallinen tapa yrittää edes jotenkin auttaa sairasta miestä. Mutta kenen rahoilla median moraalittomuus saa syventyä vuodesta toiseen?

Luetko muuten itse iltapäivälehtiä, seiskaa, tai muita vastaavia "laatulehtiä"? Ostatko irtonumeroita tai luetko netistä? Mietipä huolella :).

outoa; kirjoitti:

Matilla oli jo yhteinen talo ja sänky sen Pian kanssa.


vastustat siis sitä että Matti halusi kristilliseen avioliittoon Pian kanssa?

Olisi vaan susiparina pitänyt elää , vihkimättä,
Sanamiehen mielestä?

Eikös Sanamies kannatakaan enää miehen ja naisen kristillistä
avioliittoa?

Lue lisää

Vihkiminen ei tee eronneiden uudelleen avioitumisesta millään tavoin kristillistä, eikä edes avioliittoa siinä mielessä kuin avioliitolla Raamatussa tarkoitetaan! Ettekö ole lukeneet, mitä Jeesus Vuorisaarnassa sanoi eroamisesta? Jos elää susiparina mutta puolisolleen uskollisena kunnes kuolema erottaa, on se paljon enemmän Raamatun mukaista kuin että käy vihityttämässä kirkossa itsensä kerta toisensa jälkeen aina eri ihmisen kanssa.

koi tas kirjoitti:

sinä yhdistät Israelin tilanteen ja Matin avioliiton?

Yhdistyy siinä että molemmissa media vääristelee totuutta

totuusvoittaaaina kirjoitti:

JOO mutta kun tämä on vain julkisuus temppuja ja rahan keruuta ei todellista avioliittoa. Minä olin kerran Matin kanssa samalla lennolla ja istuimme lähellä toisia. Matti oli koko matkan rauhallinen ja asiallinen kuten muut. Mutta muutama päivä oli lööbeissä että Matti riehui koneessa piti sitoa. Näin sitä valehdellaan ja kerätään rahaa kuten nyt media vääristelee Israelin tilanteen syyttää Israelia ja puolutaa terroristeja

Lue lisää

Ehkä asiaa ei sitten ymmärretty oikein. Mutta kyse on siitä että avioliitosta tehdään media bisnes. Kuinka kirkko voi olla tuollaisessa mukana???

Sama tulee olemaan kun ensimmäinen homo/lesbo pari vihitään kirkossa. Silloinkin tapahtumasta tulee melkoin media tempaus

Kuinka voit asua siellä jos noin vaarallinen ja hullu asuu lähellä? Ja miksi muutit sinne jos siellä asuu tuollainen tyyppi? Muuta pois.


Keskustelu kommenttaatori

Ei kysymys ole jostain vihkiparin ailahtelevista kokemuksista, vaan siitä, noudattaako kirkko tässä kohden Raamatun sanaa vai ei. Huorintekemistähän se uudelleen naiminen on, eikä sitä pitäisi siunata. Katolilaiset ja ortodoksit ovat pitäneet tässä asiassa tiukan linjan, ja hyvä niin. Kyllä niissäkin maissa on toiseen suhteeseen ryhtyneitä, mutta eivät sentään ole vaatimassa että kirkon pitäisi heidät vihkiä. Ei mitään aikomuksia tarvitsekaan tutkia, riittää että tutkitaan avioliittojen lukumäärä ja se, onko mahdollisen eron syynä todistettavasti ollut toisen osapuolen uskottomuus.

Tässä asiassa on paatumus kirkossamme syvällä. Moni hyvinkin raamatullisena itseään pitävä kristitty tekee tällä tavoin huorin, tai kevytmielisesti hyväksyy saman lähipiirinsä ihmisissä.

monogaami kirjoitti:

Ei kysymys ole jostain vihkiparin ailahtelevista kokemuksista, vaan siitä, noudattaako kirkko tässä kohden Raamatun sanaa vai ei. Huorintekemistähän se uudelleen naiminen on, eikä sitä pitäisi siunata. Katolilaiset ja ortodoksit ovat pitäneet tässä asiassa tiukan linjan, ja hyvä niin. Kyllä niissäkin maissa on toiseen suhteeseen ryhtyneitä, mutta eivät sentään ole vaatimassa että kirkon pitäisi heidät vihkiä. Ei mitään aikomuksia tarvitsekaan tutkia, riittää että tutkitaan avioliittojen lukumäärä ja se, onko mahdollisen eron syynä todistettavasti ollut toisen osapuolen uskottomuus.

Tässä asiassa on paatumus kirkossamme syvällä. Moni hyvinkin raamatullisena itseään pitävä kristitty tekee tällä tavoin huorin, tai kevytmielisesti hyväksyy saman lähipiirinsä ihmisissä.

Lue lisää

Lisään vielä, että ei tässä mitään Matti Nykästä mielestäni tarvitse esiin vetää ja oikein sormella osoitella. Hän nyt tietysti on aika ääriesimerkki, mutta eiköhän kirkossa "uudelleen avioituneita" löydy itse kunkin lähipiiristä. Käytän lainausmerkkejä, sillä Raamatun mukaanhan kysymyksessä ei ole oikea avioliitto, vaikka kirkossa kuinka olisi vihitty tai siunattu.

Ehkä vähintä, mitä eronneen uudelleenvihkivä pappi voisi tehdä olisi laittaa uudelleenvihittävä kirjoittamaan essee aiheesta "kristillinen avioliitto". Siinä hän osoittaisi vihdoin ymmärtävänsä mikä se on ja että pyritään vakavissaan sitoutuen yhteiseen elämään kunnes kuolema erottaa. Sitten pappi ja uudelleenvihittävä keskustelisivat hieman esseestä ja avioliitosta. Itse asiassa tuon tehtävän voisi teettää kaikille vihittäville, eikä pelkästään eronneille.

Väkivaltaisuuden kanssa kamppaileville voisi myös tarjota apua sen ongelman selättämiseen.

monogaami kirjoitti:

Ei kysymys ole jostain vihkiparin ailahtelevista kokemuksista, vaan siitä, noudattaako kirkko tässä kohden Raamatun sanaa vai ei. Huorintekemistähän se uudelleen naiminen on, eikä sitä pitäisi siunata. Katolilaiset ja ortodoksit ovat pitäneet tässä asiassa tiukan linjan, ja hyvä niin. Kyllä niissäkin maissa on toiseen suhteeseen ryhtyneitä, mutta eivät sentään ole vaatimassa että kirkon pitäisi heidät vihkiä. Ei mitään aikomuksia tarvitsekaan tutkia, riittää että tutkitaan avioliittojen lukumäärä ja se, onko mahdollisen eron syynä todistettavasti ollut toisen osapuolen uskottomuus.

Tässä asiassa on paatumus kirkossamme syvällä. Moni hyvinkin raamatullisena itseään pitävä kristitty tekee tällä tavoin huorin, tai kevytmielisesti hyväksyy saman lähipiirinsä ihmisissä.

Lue lisää

Pieniä oikaisuja:

”Ortodoksinen kirkko sallii kuitenkin avioeron, sillä inhimillinen maailma on erehtyväinen. Mahdollinen seuraava liitto toimitetaan erilaisen kaavan mukaan, mikä korostaa ensimmäisen liiton erityistä merkitystä.”
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/sakramentit/ortodoksinen_avioliitto.htm

Katolinen kirkko ei vihi toista kertaa vaan jättää sen maallisen lain varaan.

”Koska pätevästi solmittu kristillinen avioliitto kestää kuolemaan asti, kirkko ei voi vihkiä avioliiton solminutta uuteen avioliittoon, vaikka hän olisi saanut siviiliavioeron. Joissakin tapauksissa on mahdollista pyytää hiippakunnan oikeusistuinta tutkimaan, onko edellinen avioliitto ollut pätevästi solmittu.”
http://www.katolinen.net/avioliitto.html

Näin katolisissa maissa on hyvin paljon ns. kulissiliittoja. Samoin ihmiset menevät uudelleen avioon eivätkä piittaa juuri kirkon käskyistä.

Ehdotus.. kirjoitti:

Ehkä vähintä, mitä eronneen uudelleenvihkivä pappi voisi tehdä olisi laittaa uudelleenvihittävä kirjoittamaan essee aiheesta "kristillinen avioliitto". Siinä hän osoittaisi vihdoin ymmärtävänsä mikä se on ja että pyritään vakavissaan sitoutuen yhteiseen elämään kunnes kuolema erottaa. Sitten pappi ja uudelleenvihittävä keskustelisivat hieman esseestä ja avioliitosta. Itse asiassa tuon tehtävän voisi teettää kaikille vihittäville, eikä pelkästään eronneille.

Väkivaltaisuuden kanssa kamppaileville voisi myös tarjota apua sen ongelman selättämiseen.

Lue lisää

Tuossa on kyllä ideaa, että se avioliiton solmiminen (jo se ensimmäinenkin) tehtäisiin hiukan vaikeammaksi. Tätä kyllä olen valmis esittämään myös maistraateissa solmittaviin liitoihin.

Eikö avioliittoon vihkiminen ole myös oikeus toimi, joten sille voi laittaa omat sääntönsä. Miksei se voisi olla vaikka niin, että kaikki saisivat uuden mahdollisuuden vain kerran, ajattelen lähinnä hyljättyjä ja petettyjä, mutta sen jälkeen ei enää kirkollinen vihkimys ole mahdollista. Eikö jo nyt jotkut mene uudelleen naimisiin maistraatissa kun eivät halua loukata kirkon pyhyyttä. Miksi itse kirkko ei voi pysyä niissä päätöksissä, jotka heille on pyhiä.

Evita kirjoitti:

Eikö avioliittoon vihkiminen ole myös oikeus toimi, joten sille voi laittaa omat sääntönsä. Miksei se voisi olla vaikka niin, että kaikki saisivat uuden mahdollisuuden vain kerran, ajattelen lähinnä hyljättyjä ja petettyjä, mutta sen jälkeen ei enää kirkollinen vihkimys ole mahdollista. Eikö jo nyt jotkut mene uudelleen naimisiin maistraatissa kun eivät halua loukata kirkon pyhyyttä. Miksi itse kirkko ei voi pysyä niissä päätöksissä, jotka heille on pyhiä.

Lue lisää

Huono ajatus. Entä jos joutuu toisen kerran petetyksi ja hylätyksi - sittenkö pitäisi olla tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen? Soisitko tuon myös itsellesi? Miltä sinusta tuntuisi lukea nuo sanasi tilanteessa, jossa oma avioliittosi on toistamiseen kariutunut pettämisen takia?

Armo on juuri siitä ihmeellistä, että sitä riittää kerrasta toiseen. Näinhän Raamattukin opettaa: jokainen katuva saa anteeksi, vaikka olisi kuinka monta kertaa rikkonut.

Jumalan armoa sekin on, että ihminen saa karille menneen avioliittonsa ja kaikkien eroon liittyvien kipeiden kokemustensa jälkeen löytää uudelleen rakkauden ja toivon siihen, että tällä kertaa asiat menisivät paremmin. Tuntuisi tosi väärältä lähteä tätä jotenkin systemaattisesti kieltämään, semminkin, kun osapuolet saattavat tällä kertaa kyetä paremmin seuraamaan myös Jumalan tahtoa siinä, miten avioliittoa hoidetaan ja yhdessä eletään.

Tietenkin on selvää, että avioliittoon vihkimistä pyydetään joissakin tapauksissa myös vain tavan ja perinteen vuoksi, jonkinlainen show-tarkoitus mielessä - vailla aikomustakaan noudattaa mitään Jumalan tahtoa liiton suhteen. Silloin vihittävä pari tietenkin aiheuttaa itse itselleen vahingon, josta he myös kerran Jumalan edessä vastaavat.

eeetö kirjoitti:

Huono ajatus. Entä jos joutuu toisen kerran petetyksi ja hylätyksi - sittenkö pitäisi olla tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen? Soisitko tuon myös itsellesi? Miltä sinusta tuntuisi lukea nuo sanasi tilanteessa, jossa oma avioliittosi on toistamiseen kariutunut pettämisen takia?

Armo on juuri siitä ihmeellistä, että sitä riittää kerrasta toiseen. Näinhän Raamattukin opettaa: jokainen katuva saa anteeksi, vaikka olisi kuinka monta kertaa rikkonut.

Jumalan armoa sekin on, että ihminen saa karille menneen avioliittonsa ja kaikkien eroon liittyvien kipeiden kokemustensa jälkeen löytää uudelleen rakkauden ja toivon siihen, että tällä kertaa asiat menisivät paremmin. Tuntuisi tosi väärältä lähteä tätä jotenkin systemaattisesti kieltämään, semminkin, kun osapuolet saattavat tällä kertaa kyetä paremmin seuraamaan myös Jumalan tahtoa siinä, miten avioliittoa hoidetaan ja yhdessä eletään.

Tietenkin on selvää, että avioliittoon vihkimistä pyydetään joissakin tapauksissa myös vain tavan ja perinteen vuoksi, jonkinlainen show-tarkoitus mielessä - vailla aikomustakaan noudattaa mitään Jumalan tahtoa liiton suhteen. Silloin vihittävä pari tietenkin aiheuttaa itse itselleen vahingon, josta he myös kerran Jumalan edessä vastaavat.

Lue lisää

Miksei voi ajatella että, kirkolla on omat sääntönsä, ja maailmalla omansa. Mikä estää toisen kerran petettyä menemästä maistraattiin vihittäväksi. Ei sitä silti tarvitse yksinäisyyteen vajota. Mutta se osoittaa että kunnioittaa pyhiä arvoja.

monogaami kirjoitti:

Lisään vielä, että ei tässä mitään Matti Nykästä mielestäni tarvitse esiin vetää ja oikein sormella osoitella. Hän nyt tietysti on aika ääriesimerkki, mutta eiköhän kirkossa "uudelleen avioituneita" löydy itse kunkin lähipiiristä. Käytän lainausmerkkejä, sillä Raamatun mukaanhan kysymyksessä ei ole oikea avioliitto, vaikka kirkossa kuinka olisi vihitty tai siunattu.

Lue lisää

Sanot uudelleen vihkimistä huorinteoksi, mutta entä jos sama tilanne tapahtuukin itsellesi? Syytät huorintekijöiksi ihmisiä, jotka sallivat itselleen tai läheisilleen uuden mahdollisuuden, mutta syyttäisitkö itseäsi myös?

Minusta huorintekoa on se, että tuo aiempi avioliitto syystä tai toisesta päästettiin tilaan missä sen jatkaminen oli mahdotonta. Ehkä sitä ei olisi pitänyt koskaan edes aloittaa - kyse voi olla siis myös ihmisen motiiveista ennen avioliittoa; nekin voivat olla huorintekemistä. Näissä se huorinteko - *aviorikos* tapahtuu, eikä siinä, että katuvana ja kärsivänä ihmisenä toivotaan uutta tilaisuutta.

Jeesus kehottaa meitä yli kaiken armollisuuteen toisiamme kohtaan. Armo on aina lakia suurempi. Se ei anna lupaa lain rikkomiseen, mutta se antaa luvan uusiin yrityksiin - rajattomasti.

Evita kirjoitti:

Miksei voi ajatella että, kirkolla on omat sääntönsä, ja maailmalla omansa. Mikä estää toisen kerran petettyä menemästä maistraattiin vihittäväksi. Ei sitä silti tarvitse yksinäisyyteen vajota. Mutta se osoittaa että kunnioittaa pyhiä arvoja.

Lue lisää

Kirkolla tuleekin olla omat sääntönsä ja maailmasta poikkeavat ohjeensa, mutta minusta niillä ei voi ylittää sitä, mikä Raamatussa asetetaan ohjenuoraksi: anteeksianto, uusi mahdollisuus ja laupeus kärsivää ihmistä kohtaan.

eeetö kirjoitti:

Kirkolla tuleekin olla omat sääntönsä ja maailmasta poikkeavat ohjeensa, mutta minusta niillä ei voi ylittää sitä, mikä Raamatussa asetetaan ohjenuoraksi: anteeksianto, uusi mahdollisuus ja laupeus kärsivää ihmistä kohtaan.

Lue lisää

Toisaalta kun Raamattu on antanut malliksi elinikäisen avioliiton, onko sitä silloin oikeutta solmia edes sitä toista kertaa. Jos tulisin petetyksi ja jätetyksi, henkilökohtaisen tragedian ja surutyön jälkeen sitä voisi miettiä, mitä Jumala tällä kaikella minulle haluaa sanoa. Onko minun tarkoituskaan olla avioliitossa, tai kenties Hänen tahtonsa on joku muu. Ehkä yksin oleminenkaan ei ole pahasta, jos Se avaa oven johonkin muuhun, mikä olisi minulle mahdollisesti oikeampi tehtävä maailmassa. Eihän avioliitto saa olla mikään itsetarkoituskaan. Eikä sitä olekaan kaikille tarkoitettu.

Evita kirjoitti:

Toisaalta kun Raamattu on antanut malliksi elinikäisen avioliiton, onko sitä silloin oikeutta solmia edes sitä toista kertaa. Jos tulisin petetyksi ja jätetyksi, henkilökohtaisen tragedian ja surutyön jälkeen sitä voisi miettiä, mitä Jumala tällä kaikella minulle haluaa sanoa. Onko minun tarkoituskaan olla avioliitossa, tai kenties Hänen tahtonsa on joku muu. Ehkä yksin oleminenkaan ei ole pahasta, jos Se avaa oven johonkin muuhun, mikä olisi minulle mahdollisesti oikeampi tehtävä maailmassa. Eihän avioliitto saa olla mikään itsetarkoituskaan. Eikä sitä olekaan kaikille tarkoitettu.

Lue lisää

Taisi muuten olla katolinen kirkko joka asetti avioliiton elinikäiseksi. Mutta se on sivuseikka.

Aikoinaan mietin rajusti näitä asioita. Kun koetin kysyä, että mistä sen nuori tietää mikä se tarkoitus on? Mistä nuori tietää kenen kanssa sitä kannattaa avioitua? Entä jos tekee virheitä, rangaistaanko niistä koko elämän ajan?

Olinkin pitkän aikaa sitä mieltä, että minut oli tuomittu elämään yksin, sen verran virheitä olen tehnyt. Kyllähän se yksin elämisellä on hyvät puolensa - saa olla itsenäinen, saa rakentaa arjen ja uran aivan mieleisekseen sekä tehdä muutoksia ilman että tarvitsee vakausmustaan tai mielenkiinnoistaan luopua. Saa elää juuri niiden sääntöjen mukaan mitä hyväksi havaitsee. Ei ole huonoa omaatuntoa siitä, että kenties se toinen osapuoli kärsii.

Onhan sillä huonot puolensakin. Se yksinäisyys. Kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa sitä elämän kokonaisuutta. Ystävät ovat tärkeitä, mutta he eivät ole siinä jokapäivässä vaan heitä tavataan silloin tällöin. Ei kaikkia ole luotu elämään yksin, se vain on niin.

Jos olisin elänyt noiden ahtaiden uskonnollisten käsitysten mukaan, olisin joutunut elämään lopun elämääni yksin ja yksinäisyydessä. No, koetin elää sitä tuomiota, mutta voimat loppuivat kesken. Siksi kai nyt tyynesti otan vastaan kaiken sen halveksunnan jota joillakin on annettavanaan. Luulen etten ole yksin näine ajatuksineni.

Evita kirjoitti:

Toisaalta kun Raamattu on antanut malliksi elinikäisen avioliiton, onko sitä silloin oikeutta solmia edes sitä toista kertaa. Jos tulisin petetyksi ja jätetyksi, henkilökohtaisen tragedian ja surutyön jälkeen sitä voisi miettiä, mitä Jumala tällä kaikella minulle haluaa sanoa. Onko minun tarkoituskaan olla avioliitossa, tai kenties Hänen tahtonsa on joku muu. Ehkä yksin oleminenkaan ei ole pahasta, jos Se avaa oven johonkin muuhun, mikä olisi minulle mahdollisesti oikeampi tehtävä maailmassa. Eihän avioliitto saa olla mikään itsetarkoituskaan. Eikä sitä olekaan kaikille tarkoitettu.

Lue lisää

Ihan hyviä näkökohtia sinulla tuossa on, mutta silti koen jotenkin vääräksi, että kirkko alkaisi tässä asiassa toimimaan lakina, joka ylittää jopa Jumalan armon.

Raamatussa Jumala kehottaa antamaan murhamiehellekin anteeksi. Eikö tämäkin ole yksi Raamatun antama malli? Minkä takia avioliitossa epäonnistuneelle ei kuuluisi tämä sama anteeksianto?

On kokonaan eri asia antaa epäonnistuneelle uusi tilaisuus ja oikeus uuteen yritykseen, kuin lähteä rukoilemaan siunausta jollekin sellaiselle, joka jo alunperinkin on Jumalan tahdon vastaista. Viittaan tällä samaa sukupuolta olevien väliseen avioliittoon - joku varmasti yrittää sorvata Jumalan armosta vipuvartta sellaistenkin pyrkimysten oikeuttamiseksi.

Voi sinua "Päivi-pappi Hämeestä"!

Ei asiassa ole kysymys ainoastaan siitä mitä tämä edessäsi seisova PARI ajattelee, vaan mitä ajattelevat ne murskatut ihmiset jotka tämän huoraavan parin (ties kuinka monennen kerran) "rakkauden" tähden ovat tulleet petetyiksi ja jätetyiksi. Ne lapset jotka ovat joutuneet kärsimään vanhempien erosta ja pettämisestä kun "päivi-pappi" vihkii kauniilla hunajamenoilla iskän uuden vaimon ja oma lasten äiti jäi yksinhuoltajaksi, köyhyyteen ja rikki revityn sydämen kanssa.

Voi että minua raivostuttaa sinun kaltaisesi paskanjauhajat! Sinun ei pitäisi olla pappi. Olet paha palkkapaimen jollaisista Raamattukin jo varoittaa. Olet voittajan ja vahvemman puolella.

1. Et ota tosissasi Jumalan sanaa hylkäämisestä, huorintekemisestä ja pettämisestä vaan lisäät hylättyjen ja petettyjen tuskaa hunajaisella ja kirotulla, maailmaa syleilevällä makeudellasi.

2. Naisten ei pitäisi Raamatun mukaan ryhtyä papeiksi. Tämän tiedät itsekin mutta toimit julkeasti vastoin omantuntosi todistusta.

Sinä olet sydämeltäsi paha pappi kun jätät huomiotta ne jotka tuollaisen huorinteon seurauksena ovat joutuneet kärsimään. Pappina sinun kuuluisi moninkertaista huorintekijää ojentaa ja kehottaa parannukseen ja muistuttaa hänen pahoista jalanjäljistään sekä ihmisistä jotka hän huoruudellaan on raunioittanut. Et saisi suostua uudelleen vihkimiseen kun henkilön jäljiltä löytyy rikki revittyjä ihmiskohtaloita. Jos olisit oikea pappi, sinu ntulisi selvittää uudelleen vihittävien kohdalla heidän menneisyyttään keskustelemalla asianosaisten kanssa ja myös niiden kanssa jotka he ovat jättäneet/pettäneet ja vasta sitten tehd päätös uudelleen vihmisisestä. On hyvin harvinaista että eron jäljiltä löytyy pelkkiä tyytyväisiä ihmisiä ja lapsia joilla "on kaikki hyvin"

Sinä paha ihminen lisäät heidän tuskaansa ja aiheutat sen ettei kirkkoon ja pappeihin enää luotetan. Oma lähisukulaiseni on kärsinyt paljon kaltaisesi pappien toiminnasta ja hänellä, jo vanhalla ihmisellä on tullut suuri katkeruus kirkkoa kohtaan tällaisen asian kanssa.

Oletko sinä ruoja leipäpappi koskaan elämäsi aikana kehottanut yhtäkään eteesi tullutta parannuksen tekoon mistään asiasta? Tuskin, sillä ethän edes itse tee parannusta omista synnneistäsi.

Voi sinua "Päivi-pappi hÄmeestä"!!

eeetö kirjoitti:

Ihan hyviä näkökohtia sinulla tuossa on, mutta silti koen jotenkin vääräksi, että kirkko alkaisi tässä asiassa toimimaan lakina, joka ylittää jopa Jumalan armon.

Raamatussa Jumala kehottaa antamaan murhamiehellekin anteeksi. Eikö tämäkin ole yksi Raamatun antama malli? Minkä takia avioliitossa epäonnistuneelle ei kuuluisi tämä sama anteeksianto?

On kokonaan eri asia antaa epäonnistuneelle uusi tilaisuus ja oikeus uuteen yritykseen, kuin lähteä rukoilemaan siunausta jollekin sellaiselle, joka jo alunperinkin on Jumalan tahdon vastaista. Viittaan tällä samaa sukupuolta olevien väliseen avioliittoon - joku varmasti yrittää sorvata Jumalan armosta vipuvartta sellaistenkin pyrkimysten oikeuttamiseksi.

Lue lisää

Itse en lähtisi armoa anomaan sellaisessa asiassa, mikä jo lähtökohtaisesti on Jumalan tahdon vastaista. Aivan kuin Jumalan pitäisi perua puheensa minun kohdalla. Eikö kuitenkin tärkeämpää olisi kysellä Jumalan tahtoa elämässä kuin aina vain totella niitä omia mielihaluja.

Evita kirjoitti:

Itse en lähtisi armoa anomaan sellaisessa asiassa, mikä jo lähtökohtaisesti on Jumalan tahdon vastaista. Aivan kuin Jumalan pitäisi perua puheensa minun kohdalla. Eikö kuitenkin tärkeämpää olisi kysellä Jumalan tahtoa elämässä kuin aina vain totella niitä omia mielihaluja.

Lue lisää

Eikö siis murhaajan tai varkaan tule saada armoa? Olisiko näissä asioissa Jumalan tahtoa vastaan rikkoneen istuttava vankilassa elämänsä loppuun saakka? Nekin ovat *jo lähtökohtaisesti* Jumalan tahdon vastaisia tekoja.

Jos esim. sinä päädyt "lainaamaan" työnantajasi kynän itsellesi, se on varastamista. Vaikka palauttaisit kynän ja ehkä jopa tunnustaisit varkautesi työnantajallesi, tarkoittaako tämä sitä, että sinun tulee välittömästi saada potkut työpaikastasi, etkä enää ikinä saisi työllistyä uudelleen mihinkään työpaikkaan? Sitähän Jumalan laki nimittäin vaatii: olet rikkonut, joten olet ansainnut tuomion vailla minkäänlaisia selityksiä. Jumalan armo taas mahdollistaa sen, että saada varastamisesi anteeksi, ja oikeuden yrittää uudestaan.

Kirkko ei puolusta h kirjoitti:

Voi sinua "Päivi-pappi Hämeestä"!

Ei asiassa ole kysymys ainoastaan siitä mitä tämä edessäsi seisova PARI ajattelee, vaan mitä ajattelevat ne murskatut ihmiset jotka tämän huoraavan parin (ties kuinka monennen kerran) "rakkauden" tähden ovat tulleet petetyiksi ja jätetyiksi. Ne lapset jotka ovat joutuneet kärsimään vanhempien erosta ja pettämisestä kun "päivi-pappi" vihkii kauniilla hunajamenoilla iskän uuden vaimon ja oma lasten äiti jäi yksinhuoltajaksi, köyhyyteen ja rikki revityn sydämen kanssa.

Voi että minua raivostuttaa sinun kaltaisesi paskanjauhajat! Sinun ei pitäisi olla pappi. Olet paha palkkapaimen jollaisista Raamattukin jo varoittaa. Olet voittajan ja vahvemman puolella.

1. Et ota tosissasi Jumalan sanaa hylkäämisestä, huorintekemisestä ja pettämisestä vaan lisäät hylättyjen ja petettyjen tuskaa hunajaisella ja kirotulla, maailmaa syleilevällä makeudellasi.

2. Naisten ei pitäisi Raamatun mukaan ryhtyä papeiksi. Tämän tiedät itsekin mutta toimit julkeasti vastoin omantuntosi todistusta.

Sinä olet sydämeltäsi paha pappi kun jätät huomiotta ne jotka tuollaisen huorinteon seurauksena ovat joutuneet kärsimään. Pappina sinun kuuluisi moninkertaista huorintekijää ojentaa ja kehottaa parannukseen ja muistuttaa hänen pahoista jalanjäljistään sekä ihmisistä jotka hän huoruudellaan on raunioittanut. Et saisi suostua uudelleen vihkimiseen kun henkilön jäljiltä löytyy rikki revittyjä ihmiskohtaloita. Jos olisit oikea pappi, sinu ntulisi selvittää uudelleen vihittävien kohdalla heidän menneisyyttään keskustelemalla asianosaisten kanssa ja myös niiden kanssa jotka he ovat jättäneet/pettäneet ja vasta sitten tehd päätös uudelleen vihmisisestä. On hyvin harvinaista että eron jäljiltä löytyy pelkkiä tyytyväisiä ihmisiä ja lapsia joilla "on kaikki hyvin"

Sinä paha ihminen lisäät heidän tuskaansa ja aiheutat sen ettei kirkkoon ja pappeihin enää luotetan. Oma lähisukulaiseni on kärsinyt paljon kaltaisesi pappien toiminnasta ja hänellä, jo vanhalla ihmisellä on tullut suuri katkeruus kirkkoa kohtaan tällaisen asian kanssa.

Oletko sinä ruoja leipäpappi koskaan elämäsi aikana kehottanut yhtäkään eteesi tullutta parannuksen tekoon mistään asiasta? Tuskin, sillä ethän edes itse tee parannusta omista synnneistäsi.

Voi sinua "Päivi-pappi hÄmeestä"!!

Lue lisää

Ahaa, sinä siis vaadit oikeutta petetyksi ja jätetyksi tulleelle vaatimalla, että pettäjä/jättäjä ei saa mennä uudelleen naimisiin. Kerropa, millä tavalla petetyn asema siitä paranee?

Tuo ei ole mitään muuta kuin syntisen ihmisen halua päästä kostamaan väärintekijälleen. Haluat, että pettäjä/jättäjä joutuu kärsimään - mielellään monin verroin enemmän kuin petetty/jätetty - haluat, että hän saa rangaistuksen jota hän ei ikinä voi saada armahdetuksi. Hyväksytkö vastaavan rangaistuksen itsellesi, omista rikkeistäsi?

Eikö Jumala kuitenkin kehota jättämään rangaistuksen Hänen tuomittavakseen? Eikö Jeesus ole kuollut myös pettäjän/jättäjän puolesta?

On totta, että kirkko ja papit kävelevät Jumalan sanan yli monissa asioissa. Armollisuuden osoittaminen ja uuden tilaisuuden antaminen väärin tehneelle ei kuitenkaan ole sellainen asia. Vai eikö Jeesus sinua kehotakaan antamaan anteeksi?

eeetö kirjoitti:

Eikö siis murhaajan tai varkaan tule saada armoa? Olisiko näissä asioissa Jumalan tahtoa vastaan rikkoneen istuttava vankilassa elämänsä loppuun saakka? Nekin ovat *jo lähtökohtaisesti* Jumalan tahdon vastaisia tekoja.

Jos esim. sinä päädyt "lainaamaan" työnantajasi kynän itsellesi, se on varastamista. Vaikka palauttaisit kynän ja ehkä jopa tunnustaisit varkautesi työnantajallesi, tarkoittaako tämä sitä, että sinun tulee välittömästi saada potkut työpaikastasi, etkä enää ikinä saisi työllistyä uudelleen mihinkään työpaikkaan? Sitähän Jumalan laki nimittäin vaatii: olet rikkonut, joten olet ansainnut tuomion vailla minkäänlaisia selityksiä. Jumalan armo taas mahdollistaa sen, että saada varastamisesi anteeksi, ja oikeuden yrittää uudestaan.

Lue lisää

Tietenkin armoa saa pyytää ja kyllähän Jumala armahtaa, mutta kuinka usein me murehdutamme Jumalan aina samoilla anomisillamme ja anteeksipyytämisillämme, kun voisimme välttää ne jos hieman harkitsisimme ennakkoon tekemisiämme ja yrittäisimme ottaa oppia virheistämme.

eeetö kirjoitti:

Ahaa, sinä siis vaadit oikeutta petetyksi ja jätetyksi tulleelle vaatimalla, että pettäjä/jättäjä ei saa mennä uudelleen naimisiin. Kerropa, millä tavalla petetyn asema siitä paranee?

Tuo ei ole mitään muuta kuin syntisen ihmisen halua päästä kostamaan väärintekijälleen. Haluat, että pettäjä/jättäjä joutuu kärsimään - mielellään monin verroin enemmän kuin petetty/jätetty - haluat, että hän saa rangaistuksen jota hän ei ikinä voi saada armahdetuksi. Hyväksytkö vastaavan rangaistuksen itsellesi, omista rikkeistäsi?

Eikö Jumala kuitenkin kehota jättämään rangaistuksen Hänen tuomittavakseen? Eikö Jeesus ole kuollut myös pettäjän/jättäjän puolesta?

On totta, että kirkko ja papit kävelevät Jumalan sanan yli monissa asioissa. Armollisuuden osoittaminen ja uuden tilaisuuden antaminen väärin tehneelle ei kuitenkaan ole sellainen asia. Vai eikö Jeesus sinua kehotakaan antamaan anteeksi?

Lue lisää

Erehdyt, en suinkaan vaadi mitään kostoa. Jumala aikanaan tuomitsee niin väärintekijät kuin heidän väärinteoilleen tukensa antaneet papitkin.

Kysymys on siitä että kirkon pitää olla heikomman puolella. Ja siitä että on VÄÄRIN jättää toinen ja lähteä lihan hekumassa etsimään aidan toiselta puolelta uutta, mukamas parempaa. On VÄÄRIN jättää lapset ja äiti köyhyyteen. Tiedätkö sinä pilkkaaja ja kaiken hyvän vihollinen millaista on yksinhuoltajan elämä? Puhu vasta sitten siitä kun tiedät jotain!

Papin velvollisuus on pysyä Jumalan sanassa. Se tarkoittaa että kun Raamatun mukaan Jumala vihaa hylkäämistä, niin papin ei saa ruveta osalliseksi tuohon syntiin tukemalla hylkääjää, vihkimälllä tämän uuteen avioliittoon.

Ei pelkästään naispappi (jonka ei edes kuluisi olla pappi) vaan kuka tahansa pappi tekee kauhean synnin vihkimällä uudestaan aviolittoon tällaisen pettäjän/hylkääjän.

Ne papit tulevat viimeisellä tuomiolla kantamaan vastuunsa siitä kun heidän aiheuttamansa tuska tuodaan heidän silmiensä eteen. Ja sitten loppuu tämä loputon rienaaminen ja pilkkaajien polvet vaipuvat hervonneina ja voimattomina, jotka nyt huutavat laillasi rohkeina ja voimiensa tunnossa tuudittautuen väärään rauhaan ja itse valittuun omavanhurskauteensa.

eeetö kirjoitti:

Sanot uudelleen vihkimistä huorinteoksi, mutta entä jos sama tilanne tapahtuukin itsellesi? Syytät huorintekijöiksi ihmisiä, jotka sallivat itselleen tai läheisilleen uuden mahdollisuuden, mutta syyttäisitkö itseäsi myös?

Minusta huorintekoa on se, että tuo aiempi avioliitto syystä tai toisesta päästettiin tilaan missä sen jatkaminen oli mahdotonta. Ehkä sitä ei olisi pitänyt koskaan edes aloittaa - kyse voi olla siis myös ihmisen motiiveista ennen avioliittoa; nekin voivat olla huorintekemistä. Näissä se huorinteko - *aviorikos* tapahtuu, eikä siinä, että katuvana ja kärsivänä ihmisenä toivotaan uutta tilaisuutta.

Jeesus kehottaa meitä yli kaiken armollisuuteen toisiamme kohtaan. Armo on aina lakia suurempi. Se ei anna lupaa lain rikkomiseen, mutta se antaa luvan uusiin yrityksiin - rajattomasti.

Lue lisää

Avioerot ja uudelleen vihkimiset eivät noin vain tapahdu, ne ovat ihmisten päätöksiä!

Avioliiton jatkaminen on yleensä mahdollista, jos vain halutaan. Ja miksi ei haluta, usein juuri siksi, että vaihtoehdoksi ajatellaan että kokeilenpa jos jonkun toisen kanssa toimisi paremmin.

Siihen sinun "uuteen tilaisuuteesi" ryhdyttäessä monella ei ole tapahtunut minkäänlaista kasvua, oikeaa mietintää ja katumusta, joka saisi uuden liiton onnistumaan sen paremmin. Toivotaan vain, että uusi mies pysyisi kuvitelmien romanttisena sankarina pidempään kuin entinen, tai että uusi vaimo ei jäkättäisi pikkuasioista samaan tapaan kuin entinen. Peiliin ei ole vilkaistu.

Evita kirjoitti:

Toisaalta kun Raamattu on antanut malliksi elinikäisen avioliiton, onko sitä silloin oikeutta solmia edes sitä toista kertaa. Jos tulisin petetyksi ja jätetyksi, henkilökohtaisen tragedian ja surutyön jälkeen sitä voisi miettiä, mitä Jumala tällä kaikella minulle haluaa sanoa. Onko minun tarkoituskaan olla avioliitossa, tai kenties Hänen tahtonsa on joku muu. Ehkä yksin oleminenkaan ei ole pahasta, jos Se avaa oven johonkin muuhun, mikä olisi minulle mahdollisesti oikeampi tehtävä maailmassa. Eihän avioliitto saa olla mikään itsetarkoituskaan. Eikä sitä olekaan kaikille tarkoitettu.

Lue lisää

Näin juuri ajattelen.

Yhteiskuntamme aivan ylikorostuneesti puhuu avioliitosta tai yleisemminkin parisuhteesta jonkinmoisena onnen edellytyksenä, ikään kuin ilman sellaista eläen ei voisi elää täysipainoisesti. Jos sinkkuudesta puhutaan positiivisesti, niin puhutaan villistä ja vapaasta elämästä täynnä seksiseikkailuja.

Kirkkokin järjestää kyllä avioliittoleirejä ja sinkuille seuranetsintäiltoja, mutta missä on toiminta niille, jotka ovat päättäneet pysyä naimattomina, joko alusta pitäen tai sitten tultuaan puolisonsa jättämiksi?

eeetö kirjoitti:

Eikö siis murhaajan tai varkaan tule saada armoa? Olisiko näissä asioissa Jumalan tahtoa vastaan rikkoneen istuttava vankilassa elämänsä loppuun saakka? Nekin ovat *jo lähtökohtaisesti* Jumalan tahdon vastaisia tekoja.

Jos esim. sinä päädyt "lainaamaan" työnantajasi kynän itsellesi, se on varastamista. Vaikka palauttaisit kynän ja ehkä jopa tunnustaisit varkautesi työnantajallesi, tarkoittaako tämä sitä, että sinun tulee välittömästi saada potkut työpaikastasi, etkä enää ikinä saisi työllistyä uudelleen mihinkään työpaikkaan? Sitähän Jumalan laki nimittäin vaatii: olet rikkonut, joten olet ansainnut tuomion vailla minkäänlaisia selityksiä. Jumalan armo taas mahdollistaa sen, että saada varastamisesi anteeksi, ja oikeuden yrittää uudestaan.

Lue lisää

Ehdottamasi armo avionrikkojalle on sitä, että hän saisi jatkaa aviorikostaan, ja synti oikein siunattaisiin vielä. Mieti mitä se merkitsisi murhaajan ja varkaan kohdalla.

Ei avionrikkojaakaan teloiteta eikä heitetä loppuiäksi vankilaan, eli sikäli armahdetaan kyllä. Voitaneen kuitenkin vaatia, että pyrkii jatkossa elämään siveästi. Eronneiden kohdalla tämä tarkoittaa selibaattia.

monogaami kirjoitti:

Avioerot ja uudelleen vihkimiset eivät noin vain tapahdu, ne ovat ihmisten päätöksiä!

Avioliiton jatkaminen on yleensä mahdollista, jos vain halutaan. Ja miksi ei haluta, usein juuri siksi, että vaihtoehdoksi ajatellaan että kokeilenpa jos jonkun toisen kanssa toimisi paremmin.

Siihen sinun "uuteen tilaisuuteesi" ryhdyttäessä monella ei ole tapahtunut minkäänlaista kasvua, oikeaa mietintää ja katumusta, joka saisi uuden liiton onnistumaan sen paremmin. Toivotaan vain, että uusi mies pysyisi kuvitelmien romanttisena sankarina pidempään kuin entinen, tai että uusi vaimo ei jäkättäisi pikkuasioista samaan tapaan kuin entinen. Peiliin ei ole vilkaistu.

Lue lisää

Eiväthän ne tietenkään "noin vain tapahdu" - kuka sellaista väittikään. Tietenkin ne ovat ihmisten päätöksiä. Mitä sitten?

Kaikki käsittelemättömät ongelmat ja oppimattomat läksyt tulevat käsiteltäviksi ja opittaviksi myös siinä uudessa liitossa ennemmin tai myöhemmin - ja usein vielä hankalampina asioina kuin aiemmin.

Se, että "peiliin ei ole vilkaistu" on tietenkin ongelma ao. pariskunnalle, mutta onko se asia, jota kirkon tulisi valvoa. Minusta ei. Eihän kirkko voi mitenkään valvoa sitäkään, että jonkin pariskunnan ensimmäisessä liitossa on todellinen ja oikea aikomus ja taito kohdata kaikki ne asiat, mitä elämä ja ihmisen syntisyys tuovat tullessaan. Täydellistä ihmistä ei ole, eikä ole täydellistä avioliittoakaan.

Evita kirjoitti:

Tietenkin armoa saa pyytää ja kyllähän Jumala armahtaa, mutta kuinka usein me murehdutamme Jumalan aina samoilla anomisillamme ja anteeksipyytämisillämme, kun voisimme välttää ne jos hieman harkitsisimme ennakkoon tekemisiämme ja yrittäisimme ottaa oppia virheistämme.

Lue lisää

Armoa siis saa pyytää, ja Jumala armahtaa, mutta avioliittoa tämä ei koske - sitä ei saa yrittää uudelleen. Jumalan armo ei siis katakaan kaikea ihmisen syntisyyttä, eikä se peitä kaikkia sen seurauksia. Hyvin mielenkiintoista opetusta :). Harmi vain, että tällä opetuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Raamattu armosta opettaa.

eeetö kirjoitti:

Armoa siis saa pyytää, ja Jumala armahtaa, mutta avioliittoa tämä ei koske - sitä ei saa yrittää uudelleen. Jumalan armo ei siis katakaan kaikea ihmisen syntisyyttä, eikä se peitä kaikkia sen seurauksia. Hyvin mielenkiintoista opetusta :). Harmi vain, että tällä opetuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Raamattu armosta opettaa.

Lue lisää

Eikö tässä osiossa kyse ollut juuri avioliitosta. Aina on lupa anoa armoa. Kaikille katuvaisille kuuluu armo.

monogaami kirjoitti:

Ehdottamasi armo avionrikkojalle on sitä, että hän saisi jatkaa aviorikostaan, ja synti oikein siunattaisiin vielä. Mieti mitä se merkitsisi murhaajan ja varkaan kohdalla.

Ei avionrikkojaakaan teloiteta eikä heitetä loppuiäksi vankilaan, eli sikäli armahdetaan kyllä. Voitaneen kuitenkin vaatia, että pyrkii jatkossa elämään siveästi. Eronneiden kohdalla tämä tarkoittaa selibaattia.

Lue lisää

Nyt väännät sanoilleni merkityksiä, joita en ole sinne laittanut. Eihän armo tietenkään tarkoita lupaa tehdä väärin.

> Voitaneen kuitenkin vaatia, että pyrkii jatkossa elämään siveästi

Jaa... että sellaista odotustako ei nykyisin enää vihittäviin avioliittoihin sisällytetä. Kyllä minusta vain sisällytetään. Kysymyshän kuuluu edelleen: TAHDOTKO rakastaa. Kyllä se rakastaminen pitää sisällään myös sen, että tahtoo ottaa opiksi kaikista aiemmista erehdyksistään. Sitä paitsi, Jumalan edessä tämä tahtomisen lupaus seuraavillakin kerroilla tehdään. Onko sinun mielikuvasi Jumalasta niin heikko, että Hän ei kykene ohjaamaan ja tarvittaessa myös kurittamaan edessään katteettomiin lupauksiin ryhtynyttä? Tarvitseeko seurakunnan mielestäsi ottaa tässä käyttöön se valta, mikä yksin Jumalalle kuuluu?

eeetö kirjoitti:

Armoa siis saa pyytää, ja Jumala armahtaa, mutta avioliittoa tämä ei koske - sitä ei saa yrittää uudelleen. Jumalan armo ei siis katakaan kaikea ihmisen syntisyyttä, eikä se peitä kaikkia sen seurauksia. Hyvin mielenkiintoista opetusta :). Harmi vain, että tällä opetuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Raamattu armosta opettaa.

Lue lisää

tietysti saa yrittää uudelleen sen kanssa josta on eronnut!

Mutta jos hänellä on jo toinen, niin sitten ehkä voi ajatella olevansa taas sinkku, koska Jeesus hyväksyi avioeron mikäli puoliso on uskoton.

totuudensanoja kirjoitti:

Erehdyt, en suinkaan vaadi mitään kostoa. Jumala aikanaan tuomitsee niin väärintekijät kuin heidän väärinteoilleen tukensa antaneet papitkin.

Kysymys on siitä että kirkon pitää olla heikomman puolella. Ja siitä että on VÄÄRIN jättää toinen ja lähteä lihan hekumassa etsimään aidan toiselta puolelta uutta, mukamas parempaa. On VÄÄRIN jättää lapset ja äiti köyhyyteen. Tiedätkö sinä pilkkaaja ja kaiken hyvän vihollinen millaista on yksinhuoltajan elämä? Puhu vasta sitten siitä kun tiedät jotain!

Papin velvollisuus on pysyä Jumalan sanassa. Se tarkoittaa että kun Raamatun mukaan Jumala vihaa hylkäämistä, niin papin ei saa ruveta osalliseksi tuohon syntiin tukemalla hylkääjää, vihkimälllä tämän uuteen avioliittoon.

Ei pelkästään naispappi (jonka ei edes kuluisi olla pappi) vaan kuka tahansa pappi tekee kauhean synnin vihkimällä uudestaan aviolittoon tällaisen pettäjän/hylkääjän.

Ne papit tulevat viimeisellä tuomiolla kantamaan vastuunsa siitä kun heidän aiheuttamansa tuska tuodaan heidän silmiensä eteen. Ja sitten loppuu tämä loputon rienaaminen ja pilkkaajien polvet vaipuvat hervonneina ja voimattomina, jotka nyt huutavat laillasi rohkeina ja voimiensa tunnossa tuudittautuen väärään rauhaan ja itse valittuun omavanhurskauteensa.

Lue lisää

Sinulle on ilmeisesti itsellesi käynyt noin, mistä puhut. Ymmärrän kyllä tuskasi. Älä silti lähde vähättelemään niitä asioita, mitä minä tai joku muu olemme kokeneet - et niistä mitään kuitenkaan tiedä. Jokaisella meillä on kipumme, eikä mikään oikeuta sinua sanomaan, että sinua olisi satutettu jotenkin enemmän kuin jotakuta muuta.

Et sinä saa sillä mitään hyvää aikaiseksi, että eväät sinut hylänneen puolison oikeuden anteeksiantoon ja uuteen yritykseen. Ne eivät poista sinun tai lastesi tuskaa millään tavalla. Myöskään taloudellinen tilanteesi ei siitä parane millään tavalla. Ja entä, kun itse jonain päivänä löydätkin ihmisen, jonka uskot rakastavan sinua, ja jota sinä rakastat - muistatko silloin noudattaa sitä lakia, minkä nyt itse toisille asetat?

> sitten loppuu tämä loputon rienaaminen ja pilkkaajien polvet vaipuvat hervonneina ja voimattomina, jotka nyt huutavat laillasi rohkeina ja voimiensa tunnossa tuudittautuen väärään rauhaan ja itse valittuun omavanhurskauteensa.

Melkoisia syytöksiä. Vai olen minä nyt suorastaan "voimieni tunnossa". Sinä et tiedä minusta yhtään mitään, vaan kohdistat sinua pettänyttä puolisoasi kohtaan tuntemasi vihan ja raivon sinulle täysin tuntemattomaan ihmiseen. Oletko valmis siihen, että sinun syntisyyttäsi kohdellaan kerran ihan tuolla samalla tavalla, mitä sinä tuossa kuvaat? Vai etkö sinä olekaan syntinen ihminen?

Minä kyllä olen syntinen ihminen. En yritäkään väittää muuta. Senpä takia minulla ei viimeisellä tuomiolla olekaan mitään muuta mahdollisuutta, kuin turvautua siihen, että Jeesus on jo sovittanut sen rangaistuksen, jonka kuuluisi tulla minun kärsittäväkseni.

Evita kirjoitti:

Eikö tässä osiossa kyse ollut juuri avioliitosta. Aina on lupa anoa armoa. Kaikille katuvaisille kuuluu armo.

Niijjoo, eli siis saat anteeksi mutta et saa lupaa yrittää uudelleen. Niinkö?

eeetö kirjoitti:

Sinulle on ilmeisesti itsellesi käynyt noin, mistä puhut. Ymmärrän kyllä tuskasi. Älä silti lähde vähättelemään niitä asioita, mitä minä tai joku muu olemme kokeneet - et niistä mitään kuitenkaan tiedä. Jokaisella meillä on kipumme, eikä mikään oikeuta sinua sanomaan, että sinua olisi satutettu jotenkin enemmän kuin jotakuta muuta.

Et sinä saa sillä mitään hyvää aikaiseksi, että eväät sinut hylänneen puolison oikeuden anteeksiantoon ja uuteen yritykseen. Ne eivät poista sinun tai lastesi tuskaa millään tavalla. Myöskään taloudellinen tilanteesi ei siitä parane millään tavalla. Ja entä, kun itse jonain päivänä löydätkin ihmisen, jonka uskot rakastavan sinua, ja jota sinä rakastat - muistatko silloin noudattaa sitä lakia, minkä nyt itse toisille asetat?

> sitten loppuu tämä loputon rienaaminen ja pilkkaajien polvet vaipuvat hervonneina ja voimattomina, jotka nyt huutavat laillasi rohkeina ja voimiensa tunnossa tuudittautuen väärään rauhaan ja itse valittuun omavanhurskauteensa.

Melkoisia syytöksiä. Vai olen minä nyt suorastaan "voimieni tunnossa". Sinä et tiedä minusta yhtään mitään, vaan kohdistat sinua pettänyttä puolisoasi kohtaan tuntemasi vihan ja raivon sinulle täysin tuntemattomaan ihmiseen. Oletko valmis siihen, että sinun syntisyyttäsi kohdellaan kerran ihan tuolla samalla tavalla, mitä sinä tuossa kuvaat? Vai etkö sinä olekaan syntinen ihminen?

Minä kyllä olen syntinen ihminen. En yritäkään väittää muuta. Senpä takia minulla ei viimeisellä tuomiolla olekaan mitään muuta mahdollisuutta, kuin turvautua siihen, että Jeesus on jo sovittanut sen rangaistuksen, jonka kuuluisi tulla minun kärsittäväkseni.

Lue lisää

Ai sinä siis itsekö olet tuollainen pettäjä, lastesi hylkääjä ja huorintekijä kun noin kovasti haluat puolustaa jättämistä ja hylkäämistä? Jotain tuollaista epäilinkin...

Mene itseesi. Jos olet elämässäsi tehnyt toiselle vääryyttä niin nytkö olet vaatimassa teoillesi "hyväksyntää" ja oikeutusta? Onko koskaan pälkähtänyt pieneen mieleesi ettei tässä maailmassa ole kyse pelkästään SINUSTA ja SINUN oikeuksistasi?



Tekosi voidaan kyllä antaa anteeksi, sillä kaikki synnit voidaan saada anteeksi mitä minä ymmärrän, mutta edellyttäen että kadut niitä aidosti ja korvaat maallisestikin aiheuttamasi tuskan ja menetykset niin hyvin kuin kykenet kuten Sakkeuskin teki.

Ja se mitä arvelit minun kohtalostani; -kun minä sanoin että lähisukulaiseni niin tarkoitin sitä oikeasti. Itse olen Luojan kiitos (!) tuollaiselta säästynyt, mutta olen valitettavasti yhden todellisen murhenäytelmän seurannut todella läheltä sivusta jossa kaltaisillasi ajatuksilla varustettu mieshenkilö jätti elämänikäisen kumppaninsa pettämisen kautta ja meni uuden kanssa. Se, jos mikä vaatii jo todellista sydämen kovuutta!

Jos nyt suoraan sanon, minun teki tuolloin mieleni mennä ja antaa tuolle miehelle sellainen opetus jonka jälkeen hän ei enää olisi KYENNYT uusiin suhteisiin, mutta kristitty kun olen, sain hillittyä itseni lopulta vaikka se koville ottikin. Tätä hylätyn tuskaa olen joutunut jo seuraamaan liki 20 vuotta. Mies senkun porskuttaa jo kolmatta liittoaan tämän jälkeen en viitsi edes sanoa mitä mieleni tekisi asialle tehdä...

Että puhu sinä p*skiainen vasta sitten näistä asioista kun jotain niistä ymmärrät!

Minä en tuomitse sinua enkä ketään muutakaan enkä vaadi kenellekään mitään rangaistuksia niinkuin valhellisesti vääriastelet, mutta SITÄ MINÄ EN SIEDÄ ETTÄ PUOLUSTELLAAN VÄÄRYYTTÄ JONKA TEKEMINEN ON AIHEUTTANUT TOISELLE TUSKAA! Ja vielä halutaan sille kirkolta siunaus...

on sinulla otsaa kirjoitti:

Ai sinä siis itsekö olet tuollainen pettäjä, lastesi hylkääjä ja huorintekijä kun noin kovasti haluat puolustaa jättämistä ja hylkäämistä? Jotain tuollaista epäilinkin...

Mene itseesi. Jos olet elämässäsi tehnyt toiselle vääryyttä niin nytkö olet vaatimassa teoillesi "hyväksyntää" ja oikeutusta? Onko koskaan pälkähtänyt pieneen mieleesi ettei tässä maailmassa ole kyse pelkästään SINUSTA ja SINUN oikeuksistasi?



Tekosi voidaan kyllä antaa anteeksi, sillä kaikki synnit voidaan saada anteeksi mitä minä ymmärrän, mutta edellyttäen että kadut niitä aidosti ja korvaat maallisestikin aiheuttamasi tuskan ja menetykset niin hyvin kuin kykenet kuten Sakkeuskin teki.

Ja se mitä arvelit minun kohtalostani; -kun minä sanoin että lähisukulaiseni niin tarkoitin sitä oikeasti. Itse olen Luojan kiitos (!) tuollaiselta säästynyt, mutta olen valitettavasti yhden todellisen murhenäytelmän seurannut todella läheltä sivusta jossa kaltaisillasi ajatuksilla varustettu mieshenkilö jätti elämänikäisen kumppaninsa pettämisen kautta ja meni uuden kanssa. Se, jos mikä vaatii jo todellista sydämen kovuutta!

Jos nyt suoraan sanon, minun teki tuolloin mieleni mennä ja antaa tuolle miehelle sellainen opetus jonka jälkeen hän ei enää olisi KYENNYT uusiin suhteisiin, mutta kristitty kun olen, sain hillittyä itseni lopulta vaikka se koville ottikin. Tätä hylätyn tuskaa olen joutunut jo seuraamaan liki 20 vuotta. Mies senkun porskuttaa jo kolmatta liittoaan tämän jälkeen en viitsi edes sanoa mitä mieleni tekisi asialle tehdä...

Että puhu sinä p*skiainen vasta sitten näistä asioista kun jotain niistä ymmärrät!

Minä en tuomitse sinua enkä ketään muutakaan enkä vaadi kenellekään mitään rangaistuksia niinkuin valhellisesti vääriastelet, mutta SITÄ MINÄ EN SIEDÄ ETTÄ PUOLUSTELLAAN VÄÄRYYTTÄ JONKA TEKEMINEN ON AIHEUTTANUT TOISELLE TUSKAA! Ja vielä halutaan sille kirkolta siunaus...

Lue lisää

...ja sen verran pitää vielä oikoa noita valeitasi, että olen stiät mieltä että sille petetylle/jätetylle pitäisi sallia oikeus mennä uudelleen naimisiin, ihan kirkossakin. Mutta se joka on pettänyt ja hylännyt, sille ei todellakaan kuulu mitään oikeuksia mennä uusiin liittoihin vaan pysyköön loppuelämänsä yksinään. Jos tällainen röyhkeydessään uskaltautuu pyytämään kirkosta uutta vihkimistä niin pappi kieltäytyköön toimituksesta ja opettakoon ko. henkilölle että tämän on tehtävä parannusta pahuudestaan ja hylättävä jumalattomat ajatuksensa uusista liitoista.

Sille jota on kohdeltu syyttänsä väärin, kuuluu meidän kaikine myötätunto mutta sille joka on tätä pahaa aiheuttanut, sille ei pidä myötätuntoa osoittaa, mikäli tämä vielä jatkaa röyhkeydessään eik edes kadu sitä vaan pyytää lupaa uuteen vihkimiseen.

Jos minunkin läheiseni olisi pysynyt yksikseen sen pettämisensä jälkeen, ja katunut tekoaan, pyytänyt sitä itkien anteeksi ja muuttanut tapansa , minulla ei olisi mitään sitä ihmistä vastaan. Sen sijaan tämä on ottanut jo kolmannen uuden heilan kiertoonsa tämän ensimmäisen hylätyn jälkeen. Tiedän hänen pettäneen kahta muutakin, kolmatta ei vielä mutta pianko sekin aika koittaa.

ja tämmöiset pyytelevät siunauksia kirkolta teoilleen?

katuvalle armoa ja siunausta osoitetaan, ei sellaiselle joka aikoo elää paatumuksessa.

äskeinen kirjoitti:

...ja sen verran pitää vielä oikoa noita valeitasi, että olen stiät mieltä että sille petetylle/jätetylle pitäisi sallia oikeus mennä uudelleen naimisiin, ihan kirkossakin. Mutta se joka on pettänyt ja hylännyt, sille ei todellakaan kuulu mitään oikeuksia mennä uusiin liittoihin vaan pysyköön loppuelämänsä yksinään. Jos tällainen röyhkeydessään uskaltautuu pyytämään kirkosta uutta vihkimistä niin pappi kieltäytyköön toimituksesta ja opettakoon ko. henkilölle että tämän on tehtävä parannusta pahuudestaan ja hylättävä jumalattomat ajatuksensa uusista liitoista.

Sille jota on kohdeltu syyttänsä väärin, kuuluu meidän kaikine myötätunto mutta sille joka on tätä pahaa aiheuttanut, sille ei pidä myötätuntoa osoittaa, mikäli tämä vielä jatkaa röyhkeydessään eik edes kadu sitä vaan pyytää lupaa uuteen vihkimiseen.

Jos minunkin läheiseni olisi pysynyt yksikseen sen pettämisensä jälkeen, ja katunut tekoaan, pyytänyt sitä itkien anteeksi ja muuttanut tapansa , minulla ei olisi mitään sitä ihmistä vastaan. Sen sijaan tämä on ottanut jo kolmannen uuden heilan kiertoonsa tämän ensimmäisen hylätyn jälkeen. Tiedän hänen pettäneen kahta muutakin, kolmatta ei vielä mutta pianko sekin aika koittaa.

ja tämmöiset pyytelevät siunauksia kirkolta teoilleen?

katuvalle armoa ja siunausta osoitetaan, ei sellaiselle joka aikoo elää paatumuksessa.

Lue lisää

Höpö höpö. Ilmiselvää kostonhalua ovat sinun sanasi täynnä. Muistelehan noita sanojasi sitten, kun Jumala käsittelee sinun syntejäsi samalla tavalla, kuin sinä nyt käsittelet toisten ihmisten tekemisiä.

Aiheetta enempään.

eeetö kirjoitti:

Höpö höpö. Ilmiselvää kostonhalua ovat sinun sanasi täynnä. Muistelehan noita sanojasi sitten, kun Jumala käsittelee sinun syntejäsi samalla tavalla, kuin sinä nyt käsittelet toisten ihmisten tekemisiä.

Aiheetta enempään.

Lue lisää

Jaahas, nytkö loppui sanominen?

Minä tiedän omat sanani mitä puhun enkä puhu mitä sylki suuhun tuo. Tiedän senkin että kirkko tekee vääryyttä vihkimällä uudestaan sellaisia ihmisiä jotka ovat jättäneet ja hylänneet puolisoitaan ja lapsiaan.

Kerronpa sinulle kuitenkin että tuon lähisukulaiseni lisäksi olen nähnyt tätä suvussani muutenkin, että on jätetty yksinhuoltajaksi lasten kanssa ja viety vielä kaikki omaisuus. Lisäksi tunnen kaksi henkilöä jotka heidän vaimonsa alettua sairastella, alkoivat pettää heitä sairastelun aikana ja jättivät heidät, ottaen uuden.

ja kirkon papit ne vaan "kaikessa rakkaudessa" vihkii uusiin avioliittoihin...

Kummallista rakkautta tuo minusta on kun kirkon pitäisi olla heikomman puolella.

Että päivi papin mielestä on myös bisnesavioliitot vihittävä siinä kuin muutkin. Ja kohta sitä vihitään homoja ja lesbojakin että kirkko menee aina huonompaan suuntaan

Ei tarvistekaan luterilaisuudessa tutkia, mutta se kristinuskon josta Raamattu puhuu ei vihi eikä salli ihmisten uudelleen aviotumista, muuten kuin puolison kuoleman jälkeen. Eron toki se sallii mutta uudelleen vihkiminen on huorinteon siunaamista, Uuden testamentin järjestyksen mukaan Päivä.

Mitä mietä muuten olet siitä, kun sait teitää että: Jeesus olikin kastaja opetuslapsineen toimintansa alusta asti Joh.3:22-4:2 - et koskaan kommentoinut asiaa vaan poistuit ilmeisiin työkiireisiisi tästä mitää puhumatta.

uskomatonta1 kirjoitti:

Jaahas, nytkö loppui sanominen?

Minä tiedän omat sanani mitä puhun enkä puhu mitä sylki suuhun tuo. Tiedän senkin että kirkko tekee vääryyttä vihkimällä uudestaan sellaisia ihmisiä jotka ovat jättäneet ja hylänneet puolisoitaan ja lapsiaan.

Kerronpa sinulle kuitenkin että tuon lähisukulaiseni lisäksi olen nähnyt tätä suvussani muutenkin, että on jätetty yksinhuoltajaksi lasten kanssa ja viety vielä kaikki omaisuus. Lisäksi tunnen kaksi henkilöä jotka heidän vaimonsa alettua sairastella, alkoivat pettää heitä sairastelun aikana ja jättivät heidät, ottaen uuden.

ja kirkon papit ne vaan "kaikessa rakkaudessa" vihkii uusiin avioliittoihin...

Kummallista rakkautta tuo minusta on kun kirkon pitäisi olla heikomman puolella.

Lue lisää

Koetko että pappien pitäisi olla parisuhdeterapeutteja sekä toimia erotilanteissa terapeutteina?

Kun kahden ihmisen välinen suhde tulehtuu, eikö silloin noiden kahden pidä hoitaa se itse? Toki apua voi käyttää, mutta en koe että kaikki papit siihen ovat se paras mahdollinen vastaus. Onko sitten mieltä sellaisen avioliiton jatkamisesta missä on vain riitaa, toraa ja jatkuvaa vihamielisyyttä?

Se joka kärsii erossa, ei tuota kärsimystä vähennä se, mitä se toinen osapuoli tekee. Meni hän avioon sitten maistraatissa tai papin vihkimänä vai eleleekö villiä ”sinkkuelämää”. Nykyään kun saa eron yksipuoleisesti, niin eikö maallinen laki ole sen ongelma? Eli jokainen joka haluaa lähteä, voi tehdä sen. En usko että pappi sitä voisi estää – ehkä joskus. Jos ero on virallinen, voi avioitua uudestaan eli estettä ei ole.

Jos menettää omaisuuttaan, se tarkoittaa sitä, ettei ole huolehtinut jo ennen avioliittoa tai avioliiton aikana siitä. Aina kannattaa tehdä esim. avioehto jne. Se on oikeasti ikävää että liiallisesta luottamuksesta rangaistaan – se on sitä kovaa elämänkoulua.

eeetö kirjoitti:

Niijjoo, eli siis saat anteeksi mutta et saa lupaa yrittää uudelleen. Niinkö?

Noin se taitaa joidenkin mielestä olla. Jopa murhamiehet ja varkaan voivat yrittää armosta uudelleen mutta eivät eronneet.

Eronneella on tuomio lopun elämäänsä, synti taitaa olla ”suurempi”? .

Käytännössä tämä johtaisi avoliittojen lisääntymiseen.

mummomuori kirjoitti:

Koetko että pappien pitäisi olla parisuhdeterapeutteja sekä toimia erotilanteissa terapeutteina?

Kun kahden ihmisen välinen suhde tulehtuu, eikö silloin noiden kahden pidä hoitaa se itse? Toki apua voi käyttää, mutta en koe että kaikki papit siihen ovat se paras mahdollinen vastaus. Onko sitten mieltä sellaisen avioliiton jatkamisesta missä on vain riitaa, toraa ja jatkuvaa vihamielisyyttä?

Se joka kärsii erossa, ei tuota kärsimystä vähennä se, mitä se toinen osapuoli tekee. Meni hän avioon sitten maistraatissa tai papin vihkimänä vai eleleekö villiä ”sinkkuelämää”. Nykyään kun saa eron yksipuoleisesti, niin eikö maallinen laki ole sen ongelma? Eli jokainen joka haluaa lähteä, voi tehdä sen. En usko että pappi sitä voisi estää – ehkä joskus. Jos ero on virallinen, voi avioitua uudestaan eli estettä ei ole.

Jos menettää omaisuuttaan, se tarkoittaa sitä, ettei ole huolehtinut jo ennen avioliittoa tai avioliiton aikana siitä. Aina kannattaa tehdä esim. avioehto jne. Se on oikeasti ikävää että liiallisesta luottamuksesta rangaistaan – se on sitä kovaa elämänkoulua.

Lue lisää

Minä perään ihmisiltä vastuuta valinnoistaan, siitä mitä hän valinnoillaan toiselle aiheuttaa.

Ihmisten tekemiset ei riitä malleiksi sille, miten pitäisi toimia. Sen vuoksi Jumala on antanut käskynsä ja sääntönsä ihmisille, ei käskemisen ilosta, tai halustaan tehdä ihmisten elämästä tylsää, vaan siksi, että niin toimimalla ihminen säästyisi niiltä itkuilta ja vahingoilta, mitä hän itselleen ja toiselle mahdollisesti aiheuttaa.

Jumala tietää ja tuntee ihmisen läpikotaisin, Hän tietää mikä ihmiselle on parasta.

Kun miettii kun ihminen jo useamman kerran on avioitumassa, onko siinä kysymys enää siitä, että avioliitossa olisi ollut jotain vikaa. Voihan kysymys olla siitä, että ihminen itse ei kykene pitempään parisuhteen, että hänessä itsessään on tekijöitä, mitä olisi syytä tarkemmin pohtia.

eeetö kirjoitti:

Niijjoo, eli siis saat anteeksi mutta et saa lupaa yrittää uudelleen. Niinkö?

Mitä Jeesus sanoikaan sille syntiselle naiselle armahdettuaan hänet: " Mene äläkä enää syntiä tee". Eikö siinä ollut kehotus parannukseen. Onko se parannusta jos hetken päästä lankeaa samaan syntiin. Toki saa anteeksi ja saa alkaa uudelleen, mutta enää ei ole lupa toistaa samaa syntiä.

Evita kirjoitti:

Minä perään ihmisiltä vastuuta valinnoistaan, siitä mitä hän valinnoillaan toiselle aiheuttaa.

Ihmisten tekemiset ei riitä malleiksi sille, miten pitäisi toimia. Sen vuoksi Jumala on antanut käskynsä ja sääntönsä ihmisille, ei käskemisen ilosta, tai halustaan tehdä ihmisten elämästä tylsää, vaan siksi, että niin toimimalla ihminen säästyisi niiltä itkuilta ja vahingoilta, mitä hän itselleen ja toiselle mahdollisesti aiheuttaa.

Jumala tietää ja tuntee ihmisen läpikotaisin, Hän tietää mikä ihmiselle on parasta.

Kun miettii kun ihminen jo useamman kerran on avioitumassa, onko siinä kysymys enää siitä, että avioliitossa olisi ollut jotain vikaa. Voihan kysymys olla siitä, että ihminen itse ei kykene pitempään parisuhteen, että hänessä itsessään on tekijöitä, mitä olisi syytä tarkemmin pohtia.

Lue lisää

Tuo on asiaa. Meillä on aina vastuu omista tekemisistä. Noin päin minäkin ymmärrän ohjeet mitä Raamatussa on, jotta niillä on tarkoitus. Niitä ei totella sokeasti vain siksi, että niin on pakko

Toivon totistesti että nuoria opetettaisiin siitä, miten valita se puoliso ja miten parisuhteessa kannattaa elää. Samoin paljon tukea niille pareille, joilla ongelmia tulee ja rohkeutta että jo varhain uskalletaan ottaa apua vastaan.

Mutta silti tulee vastaan ongelmia, joita ei voi ratkaista muuten kun eroamalla. Kun tällainen tilanne tulee, tässäkin molemmat tarvitsevat apua ja tukea niin, että todella tekisivät sen eron loppuun saakka ja vasta sitten se käytännössä toteutettaisiin. Näin tuosta voi selvitä mahdollisimman vähillä haavoilla.

Kummankin puolison tulee tutkia tarkkaan juuri sitä, mikä osuus itsellä on. Ikävä vain ettei siihen kaikki kykene. Nämä ovat hyviä kasvun paikkoja. toisaalta emme voi tuomita ketään riittämättömin tiedoin. Varmaan on ihmisiä jotka eroavat tunteen vallassa, mutta on myös tarkkaan harkittuja eroja. Näitä emme voi tietää ellemme perehdy kuhunkin eroon tarkemmin.

Tuohon viimeiseen, entä kun on lopulta löytänyt sen syyn, miksi toistuvia eroja on ollut ja sen jälkeen osaakin aivan toisin elää siinä parisuhteessa?

Evita kirjoitti:

Mitä Jeesus sanoikaan sille syntiselle naiselle armahdettuaan hänet: " Mene äläkä enää syntiä tee". Eikö siinä ollut kehotus parannukseen. Onko se parannusta jos hetken päästä lankeaa samaan syntiin. Toki saa anteeksi ja saa alkaa uudelleen, mutta enää ei ole lupa toistaa samaa syntiä.

Lue lisää

Tuota, siis avioituminen on synti?

Evita kirjoitti:

Mitä Jeesus sanoikaan sille syntiselle naiselle armahdettuaan hänet: " Mene äläkä enää syntiä tee". Eikö siinä ollut kehotus parannukseen. Onko se parannusta jos hetken päästä lankeaa samaan syntiin. Toki saa anteeksi ja saa alkaa uudelleen, mutta enää ei ole lupa toistaa samaa syntiä.

Lue lisää

Evita, minusta tuntuu nyt sille, että sinä et vain halua myöntää tätä asiaa, vaikka itsekin näet sen kyllä :).

Tietenkään ei ole lupaa toistaa SAMAA syntiä - eli ei ole lupaa toistaa sitä AVIORIKOSTA, minkä vuoksi ensimmäinen avioliitto kariutui.

Miksi tässä keskustelussa nostetaan aviorikos jotenkin pahemmaksi rikokseksi kuin kaikki muut. KAIKKI ihmisen syntisyys on Jumalan edessä yhtä pahaa! Ihminen saa myös KAIKEN syntisyytensä anteeksi niin monta kertaa, kuin sitä älyää haluta anteeksi! Sitten, kun paatumus on jatkunut yksilössä niin pitkälle, ettei hän enää ymmärrä tarvitsevansa anteeksi, sitten Jumalan anteeksianto ei häntä koske, mutta se onkin jo toinen juttu. Uuteen avioliittoon meneminen ei lähtökohtaisesti tarkoita sitä tilannetta. Uuteen liittoon alkava pari haluaa lähes takuuvarmasti toimia toisin välttääkseen kaiken sen tuskan, mitä edellisen liiton päättymiseen johtavat ongelmat aiheuttivat. Jos joku ei halua, sellaistakin voi toki olla, mutta kyllä Jumalalla on keinonsa hänenkin opettamiseen. Seurakunnalla tai sen papilla ei ole mahdollisuutta arvioida ihmisen avioliittopyrkimyksen ja -lupauksen vilpittömyyttä - eikä sellaista arviointioikeutta Raamatussa kellekään annetakaan. Päinvastoin; katso, mitä Jeesus opettaa mm. Luuk. 17:3-4.

Toinen äärimmäisen tärkeä asia ymmärrettäväksi on se, että jos sinä Jumalan tahtoon vedoten toivot saavasi anteeksi ne synnit, mihin sinä itse olet syyllistynyt, sinun täytyy antaa anteeksi myös muille ne synnit, mihin he ovat syyllistyneet. Tätähän sinä rukoilet jo Isä meidän -rukouksessakin.

Anteeksianto tarkoittaa nimenomaan uutta tilaisuutta - pöydän pyyhkimistä vanhoista sotkuista, ja uuden yrityksen aloittamista. Sitä se anteeksianto on, eikä suinkaan sitä, että sanotaan, että "joo, saat anteeksi, mutta ikinä et kyllä enää tätä asiaa edes yritä - sinä olet jo mahdollisuutesi menettänyt!" Mitä armahtavaisuutta tuollaisessa asenteessa olisi?

Evita kirjoitti:

Minä perään ihmisiltä vastuuta valinnoistaan, siitä mitä hän valinnoillaan toiselle aiheuttaa.

Ihmisten tekemiset ei riitä malleiksi sille, miten pitäisi toimia. Sen vuoksi Jumala on antanut käskynsä ja sääntönsä ihmisille, ei käskemisen ilosta, tai halustaan tehdä ihmisten elämästä tylsää, vaan siksi, että niin toimimalla ihminen säästyisi niiltä itkuilta ja vahingoilta, mitä hän itselleen ja toiselle mahdollisesti aiheuttaa.

Jumala tietää ja tuntee ihmisen läpikotaisin, Hän tietää mikä ihmiselle on parasta.

Kun miettii kun ihminen jo useamman kerran on avioitumassa, onko siinä kysymys enää siitä, että avioliitossa olisi ollut jotain vikaa. Voihan kysymys olla siitä, että ihminen itse ei kykene pitempään parisuhteen, että hänessä itsessään on tekijöitä, mitä olisi syytä tarkemmin pohtia.

Lue lisää

Evita,

> Kun miettii kun ihminen jo useamman kerran on avioitumassa, onko siinä
> kysymys enää siitä, että avioliitossa olisi ollut jotain vikaa. Voihan kysymys olla
> siitä, että ihminen itse ei kykene pitempään parisuhteen, että hänessä itsessään
> on tekijöitä, mitä olisi syytä tarkemmin pohtia.

Avioliitto on niiden kahden rikkinäisen ihmisen liitto. Ei ole mitään muuta liittoa, kuin se liitto, joka näiden kahden ihmisen ja Jumalan kesken on solmittu. Jos siis jompikumpi osapuoli ei kykene pidempään parisuhteeseen, kyse on nimenomaan tuon AVIOLIITON ongelmasta.

Ilman muuta olisi hyvä, että jotenkin pyrittäisiin auttamaan avioparia ymmärtämään näitä asioita ja huomioimaan ne. Ehkä voisi jopa sanoa, että kirkon tulisi tehdä tässä asiassa jotain enemmän kuin nyt tehdään. SILTIKÄÄN se ei voi tarkoittaa sitä, että kerran avioliitossa ollut olisi iäksi menettänyt oikeutensa uuteen yritykseen.

mummomuori kirjoitti:

Koetko että pappien pitäisi olla parisuhdeterapeutteja sekä toimia erotilanteissa terapeutteina?

Kun kahden ihmisen välinen suhde tulehtuu, eikö silloin noiden kahden pidä hoitaa se itse? Toki apua voi käyttää, mutta en koe että kaikki papit siihen ovat se paras mahdollinen vastaus. Onko sitten mieltä sellaisen avioliiton jatkamisesta missä on vain riitaa, toraa ja jatkuvaa vihamielisyyttä?

Se joka kärsii erossa, ei tuota kärsimystä vähennä se, mitä se toinen osapuoli tekee. Meni hän avioon sitten maistraatissa tai papin vihkimänä vai eleleekö villiä ”sinkkuelämää”. Nykyään kun saa eron yksipuoleisesti, niin eikö maallinen laki ole sen ongelma? Eli jokainen joka haluaa lähteä, voi tehdä sen. En usko että pappi sitä voisi estää – ehkä joskus. Jos ero on virallinen, voi avioitua uudestaan eli estettä ei ole.

Jos menettää omaisuuttaan, se tarkoittaa sitä, ettei ole huolehtinut jo ennen avioliittoa tai avioliiton aikana siitä. Aina kannattaa tehdä esim. avioehto jne. Se on oikeasti ikävää että liiallisesta luottamuksesta rangaistaan – se on sitä kovaa elämänkoulua.

Lue lisää

"Se joka kärsii erossa, ei tuota kärsimystä vähennä se, mitä se toinen osapuoli tekee."

Vaikka se ei vähentäisikään, niin kärsimystä voi kyllä lisätä se, mitä kolmas osapuoli eli kirkko tekee. Jos nimittäin iloisena on vihkimässä toista osapuolta uuteen liittoon.

mummomuori kirjoitti:

Tuota, siis avioituminen on synti?

Ai, avioitumastako se nainen oli tavattu ja ja Raahattu Jeesuksen eteen tuomittavaksi. Itse olen käsittänyt,että kysymys oli aviorikoksesta.

immari 8+1 kirjoitti:

"Se joka kärsii erossa, ei tuota kärsimystä vähennä se, mitä se toinen osapuoli tekee."

Vaikka se ei vähentäisikään, niin kärsimystä voi kyllä lisätä se, mitä kolmas osapuoli eli kirkko tekee. Jos nimittäin iloisena on vihkimässä toista osapuolta uuteen liittoon.

Lue lisää

Ei tuo uusi liitto esim. jätetyksi tulleen kärsimystä sinänsä mitenkään lisää - miten voisikaan lisätä - ellei jätetyksi tullut itse katkeruudessaan anna sen vaikuttaa niin. Jos hän itse mälvää tuolla tiedolla mielessään koko ajan, niin tottakai se silloin häntä satuttaa, mutta miksi pitäisi tehdä niin? Jos asioille ei kerran enää mitään voi, on parempi yrittää unohtaa ja mennä eteenpäin. Helppoahan se ei tietenkään ole, mutta loppupelissä paljon parempi ja helpompikin vaihtoehto, kuin vuosikausiksi kytemään jätetty viha ja katkeruus ja niistä nousevat armottomat asenteet kaikkea kohtaan.

Tässäkin keskustelussa on eräissä viesteissä selvästi näkyvissä, miten ankara myrkky katkeruus ihmiselle on. Se ei anna hetken rauhaa, vaan saa syyttelemään kaikkea ja kaikkia samalla, kun se saa ihmisen itsensä sokeaksi omille virheilleen. Katkeruus on juuri se, joka estää ihmistä antamasta toiselle lupaa uuteen yritykseen.

eeetö kirjoitti:

Evita, minusta tuntuu nyt sille, että sinä et vain halua myöntää tätä asiaa, vaikka itsekin näet sen kyllä :).

Tietenkään ei ole lupaa toistaa SAMAA syntiä - eli ei ole lupaa toistaa sitä AVIORIKOSTA, minkä vuoksi ensimmäinen avioliitto kariutui.

Miksi tässä keskustelussa nostetaan aviorikos jotenkin pahemmaksi rikokseksi kuin kaikki muut. KAIKKI ihmisen syntisyys on Jumalan edessä yhtä pahaa! Ihminen saa myös KAIKEN syntisyytensä anteeksi niin monta kertaa, kuin sitä älyää haluta anteeksi! Sitten, kun paatumus on jatkunut yksilössä niin pitkälle, ettei hän enää ymmärrä tarvitsevansa anteeksi, sitten Jumalan anteeksianto ei häntä koske, mutta se onkin jo toinen juttu. Uuteen avioliittoon meneminen ei lähtökohtaisesti tarkoita sitä tilannetta. Uuteen liittoon alkava pari haluaa lähes takuuvarmasti toimia toisin välttääkseen kaiken sen tuskan, mitä edellisen liiton päättymiseen johtavat ongelmat aiheuttivat. Jos joku ei halua, sellaistakin voi toki olla, mutta kyllä Jumalalla on keinonsa hänenkin opettamiseen. Seurakunnalla tai sen papilla ei ole mahdollisuutta arvioida ihmisen avioliittopyrkimyksen ja -lupauksen vilpittömyyttä - eikä sellaista arviointioikeutta Raamatussa kellekään annetakaan. Päinvastoin; katso, mitä Jeesus opettaa mm. Luuk. 17:3-4.

Toinen äärimmäisen tärkeä asia ymmärrettäväksi on se, että jos sinä Jumalan tahtoon vedoten toivot saavasi anteeksi ne synnit, mihin sinä itse olet syyllistynyt, sinun täytyy antaa anteeksi myös muille ne synnit, mihin he ovat syyllistyneet. Tätähän sinä rukoilet jo Isä meidän -rukouksessakin.

Anteeksianto tarkoittaa nimenomaan uutta tilaisuutta - pöydän pyyhkimistä vanhoista sotkuista, ja uuden yrityksen aloittamista. Sitä se anteeksianto on, eikä suinkaan sitä, että sanotaan, että "joo, saat anteeksi, mutta ikinä et kyllä enää tätä asiaa edes yritä - sinä olet jo mahdollisuutesi menettänyt!" Mitä armahtavaisuutta tuollaisessa asenteessa olisi?

Lue lisää

Miksikö aviorikos koetaan niin pahaksi??
Miksi Jumala vihaa hylkäämistä?

Ehkäpä siksi,että Se koskettaa ihmistä niin syvältä. On sanottu, että Se on läheisen kuolemaakin pahempaa, koska siinä läheisen menetyksen ja siitä syntyneen surutyön lisäksi huonommuuden tunne siitä, ettei kelvannut. Monet eivät kestä niitä tunteita, vaan päätyvät itsemurhaan.

Vois miettiä, mistä ne monet perhesurmat johtuvat. Monesti taustalla on avioero ja sitä seurannut uusi suhde.
Nämä ovat vakavia asioita, ja siksipä peräänkin sitä vastuullisuutta kun kysymys ei ole vain itsestä, vaan myöskin siitä toisesta ihmisestä.

Kyllä siinä kynän näpistykset jää toiseksi, kun viimeisellä tuomiolla teet tiliä siitä, mitä oletkaan tehnyt tälle Minun vähimmälle veljelleni.

Kyllä minä uskon, että saa anteeksi myös sen aviorikoksenkin, mutta seuraavassa liitossa ei saa toistaa samaa virhettä, jos on katunut ja parannuksen tehnyt. Eihän Se pappi tietenkään kaikkien taustoja tiedä, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö kirkolla voisi olla joku pysyvä käytäntö asiassa. Voihan se olla vaikka Se avioliittokoulu, missä tähdennettäisiin avioliiton merkitystä tarkemmin.

Evita kirjoitti:

Miksikö aviorikos koetaan niin pahaksi??
Miksi Jumala vihaa hylkäämistä?

Ehkäpä siksi,että Se koskettaa ihmistä niin syvältä. On sanottu, että Se on läheisen kuolemaakin pahempaa, koska siinä läheisen menetyksen ja siitä syntyneen surutyön lisäksi huonommuuden tunne siitä, ettei kelvannut. Monet eivät kestä niitä tunteita, vaan päätyvät itsemurhaan.

Vois miettiä, mistä ne monet perhesurmat johtuvat. Monesti taustalla on avioero ja sitä seurannut uusi suhde.
Nämä ovat vakavia asioita, ja siksipä peräänkin sitä vastuullisuutta kun kysymys ei ole vain itsestä, vaan myöskin siitä toisesta ihmisestä.

Kyllä siinä kynän näpistykset jää toiseksi, kun viimeisellä tuomiolla teet tiliä siitä, mitä oletkaan tehnyt tälle Minun vähimmälle veljelleni.

Kyllä minä uskon, että saa anteeksi myös sen aviorikoksenkin, mutta seuraavassa liitossa ei saa toistaa samaa virhettä, jos on katunut ja parannuksen tehnyt. Eihän Se pappi tietenkään kaikkien taustoja tiedä, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö kirkolla voisi olla joku pysyvä käytäntö asiassa. Voihan se olla vaikka Se avioliittokoulu, missä tähdennettäisiin avioliiton merkitystä tarkemmin.

Lue lisää

Voi hyvänen aika. SANOINKO minä muka, että seuraavassa liitossa SAISI TOISTAA samat virheet? En suinkaan sanonut! Miksi nyt opetat minulle tuota asiaa uudestaan ja uudestaan, vaikka olen jo moneen kertaan sanonut, että Jumalan armo EI TARKOITA oikeutta jatkaa sellaisen asian tekemistä minkä vääryyden on jo ymmärtänyt!

Jumala vihaa KAIKKEA ihmisen syntisyyttä ihan samalla tavalla. Myös sitä kynän varastamista!! Eikö se teko muka kohdistu Hänen "vähimpään veljeensä"? Älä luulekaan, että Jumalan silmissä yksi ihminen olisi vähemmän syntinen kuin toinen, vaikka eri teoilla *maallisessa* tarkastelussa erilaiset seuraukset onkin! Jokainen meistä on LÄPIKOTAISIN synnin saastuttama kuolemaamme saakka. On syntisen ihmisen syntinen tapa yrittää selittää omia rikkeitään vähempimerkityksiksi sanomalla, että ei tämä nyt varmaan ole yhtä paha asia kuin joku toinen, kun ei tästä seuraa niin isoja ongelmia. Jumala ei tällaista jakoa tee, se on varma! KAIKKEA syntisyyttä Jumala rankaisee samalla tavalla: iankaikkisella kadotuksella!

Kukaan ei mielestäni tässä keskustelussa SUOSITTELE avioeroa kenellekään. KUKAAN ei myöskään sano, etteikö avioliittoon pitäisi KAIKISSA TAPAUKSISSA ryhtyä tosissaan ja aidosta pyrkimyksestä Jumalan tahdon mukaiseen rakastamiseen. Eroa EI PIDETÄ hyvänä asiana, eikä siihen missään tapauksessa kehoteta ketään. Jos joku sellaista kehottaa, hän YLLYTTÄÄ toista ihmistä toimimaan Jumalan tahdon vastaisesti, tietenkin!!

Kaikesta huolimatta on kuitenkin pakenematon tosiasia, että ihmiset todellakin osaavat joutua suunnattomiin vaikeuksiin keskenään. On armotonta ja lakihenkistä julistamista rankaista eroon ajautunutta ihmistä vielä silläkin, että hänelle ei anneta oikeutta yrittää uudestaan, jo yhdestä vahingosta toivottavasti viisastuneena, jos tilanne on jo ajautunut ensimmäisen avioliiton osalta tilaan mitä ei enää kyetä korjaamaan.

Sitten tullaan vielä sanomaan, että joo, petetty&jätetty on kyllä oikeutettu uuteen liittoon, mutta pettäjä/jättäjä ei sitten olekaan. Missä Jumala muka tekee tällaisia jakoja syntisten ihmisten kesken? Ei missään! Miten ihmeessä tuollaisenkaan ajatuksen esittäjä ei lainkaan näe omaa katkeruuttaan. Onko se muka Jeesuksen opettama tapa suhtautua itseensä kohdistuneeseen vääryyteen?

Koko tämä keskustelu on täynnä ihan omituista pirujen seinille maalaamista. Ihan niinkuin kaikki uuden avioliiton hyväksyjät - tässä keskustelussa ainakin minä - muka olisivat vain saatanallisia opportunisteja ja kehottamassa kaikkia tekemään koko ajan väärin ja Jumalan tahdon vastaisesti, seurauksista piittaamatta. Eihän tässä sellaisesta ole kyse! Kyse on siitä, että Jumala VAATII meitä antamaan anteeksi ja uuden tilaisuuden toisillemme, myös silloin, kun se on meille vaikein asia koko maailmassa!!

Pahoittelut, että suutun ja kirjoitan suuraakkosin tästä asiasta, mutta olen kertakaikkiaan tyrmistynyt siitä sokeudesta, lakihenkisyydestä ja armottomuudesta missä ihmiset elävät toisiaan kohtaan siitäkin huolimatta, että kuvittelevat ITSE saavansa anteeksi KAIKKI omat rikkomuksensa!

eeetö kirjoitti:

Voi hyvänen aika. SANOINKO minä muka, että seuraavassa liitossa SAISI TOISTAA samat virheet? En suinkaan sanonut! Miksi nyt opetat minulle tuota asiaa uudestaan ja uudestaan, vaikka olen jo moneen kertaan sanonut, että Jumalan armo EI TARKOITA oikeutta jatkaa sellaisen asian tekemistä minkä vääryyden on jo ymmärtänyt!

Jumala vihaa KAIKKEA ihmisen syntisyyttä ihan samalla tavalla. Myös sitä kynän varastamista!! Eikö se teko muka kohdistu Hänen "vähimpään veljeensä"? Älä luulekaan, että Jumalan silmissä yksi ihminen olisi vähemmän syntinen kuin toinen, vaikka eri teoilla *maallisessa* tarkastelussa erilaiset seuraukset onkin! Jokainen meistä on LÄPIKOTAISIN synnin saastuttama kuolemaamme saakka. On syntisen ihmisen syntinen tapa yrittää selittää omia rikkeitään vähempimerkityksiksi sanomalla, että ei tämä nyt varmaan ole yhtä paha asia kuin joku toinen, kun ei tästä seuraa niin isoja ongelmia. Jumala ei tällaista jakoa tee, se on varma! KAIKKEA syntisyyttä Jumala rankaisee samalla tavalla: iankaikkisella kadotuksella!

Kukaan ei mielestäni tässä keskustelussa SUOSITTELE avioeroa kenellekään. KUKAAN ei myöskään sano, etteikö avioliittoon pitäisi KAIKISSA TAPAUKSISSA ryhtyä tosissaan ja aidosta pyrkimyksestä Jumalan tahdon mukaiseen rakastamiseen. Eroa EI PIDETÄ hyvänä asiana, eikä siihen missään tapauksessa kehoteta ketään. Jos joku sellaista kehottaa, hän YLLYTTÄÄ toista ihmistä toimimaan Jumalan tahdon vastaisesti, tietenkin!!

Kaikesta huolimatta on kuitenkin pakenematon tosiasia, että ihmiset todellakin osaavat joutua suunnattomiin vaikeuksiin keskenään. On armotonta ja lakihenkistä julistamista rankaista eroon ajautunutta ihmistä vielä silläkin, että hänelle ei anneta oikeutta yrittää uudestaan, jo yhdestä vahingosta toivottavasti viisastuneena, jos tilanne on jo ajautunut ensimmäisen avioliiton osalta tilaan mitä ei enää kyetä korjaamaan.

Sitten tullaan vielä sanomaan, että joo, petetty&jätetty on kyllä oikeutettu uuteen liittoon, mutta pettäjä/jättäjä ei sitten olekaan. Missä Jumala muka tekee tällaisia jakoja syntisten ihmisten kesken? Ei missään! Miten ihmeessä tuollaisenkaan ajatuksen esittäjä ei lainkaan näe omaa katkeruuttaan. Onko se muka Jeesuksen opettama tapa suhtautua itseensä kohdistuneeseen vääryyteen?

Koko tämä keskustelu on täynnä ihan omituista pirujen seinille maalaamista. Ihan niinkuin kaikki uuden avioliiton hyväksyjät - tässä keskustelussa ainakin minä - muka olisivat vain saatanallisia opportunisteja ja kehottamassa kaikkia tekemään koko ajan väärin ja Jumalan tahdon vastaisesti, seurauksista piittaamatta. Eihän tässä sellaisesta ole kyse! Kyse on siitä, että Jumala VAATII meitä antamaan anteeksi ja uuden tilaisuuden toisillemme, myös silloin, kun se on meille vaikein asia koko maailmassa!!

Pahoittelut, että suutun ja kirjoitan suuraakkosin tästä asiasta, mutta olen kertakaikkiaan tyrmistynyt siitä sokeudesta, lakihenkisyydestä ja armottomuudesta missä ihmiset elävät toisiaan kohtaan siitäkin huolimatta, että kuvittelevat ITSE saavansa anteeksi KAIKKI omat rikkomuksensa!

Lue lisää

Ja sanoinko minä että anteeksi ei anneta ja uuteen avioliittoon ei ole mahdollisuutta päästä.
Tuolla aikaisemmin kohdistin vain kysymyksen itseeni, kun kysyttiin, entä jos tilanne tulee omalle kohdallesi, ehkä itseäni kohtaan vetäisin vielä tiukempaa linjaa, kun puhuin yhdestä elinikäisestä avioliitosta, ja siitä mahdollisuudesta, etten ehkä menisi enää uudelleen naimisiin vaan kysyisin Jumalan tahtoa asiassa. Toiset tietenkin saavat tehdä omalta kohdaltaan, miten parhaaksi katsovat, vastuullisuutta unohtamatta. En minä ala ketään määräämään, asiastahan tässä on tarkoitus keskustella.

Kaikki ihmiset kuitenkaan eivät ole uskossa, eivätkä ajattele Raamatun sanan mukaan, myös niitä vastuuttomasti eläviä on, sen vuoksi täytyy saarnata myös lakia, ja sitä mitä mieltä Jumala näistä asioita on, että ihmiset tulisivat synnintuntoon ja tekisivät parannuksen. Ainahan sitä parempaan tulisi pyrkiä, vaikka syntisiä ollaankin. Tuskin siitä kenellekään mitään vahinkoakaan on.

Evita kirjoitti:

Ja sanoinko minä että anteeksi ei anneta ja uuteen avioliittoon ei ole mahdollisuutta päästä.
Tuolla aikaisemmin kohdistin vain kysymyksen itseeni, kun kysyttiin, entä jos tilanne tulee omalle kohdallesi, ehkä itseäni kohtaan vetäisin vielä tiukempaa linjaa, kun puhuin yhdestä elinikäisestä avioliitosta, ja siitä mahdollisuudesta, etten ehkä menisi enää uudelleen naimisiin vaan kysyisin Jumalan tahtoa asiassa. Toiset tietenkin saavat tehdä omalta kohdaltaan, miten parhaaksi katsovat, vastuullisuutta unohtamatta. En minä ala ketään määräämään, asiastahan tässä on tarkoitus keskustella.

Kaikki ihmiset kuitenkaan eivät ole uskossa, eivätkä ajattele Raamatun sanan mukaan, myös niitä vastuuttomasti eläviä on, sen vuoksi täytyy saarnata myös lakia, ja sitä mitä mieltä Jumala näistä asioita on, että ihmiset tulisivat synnintuntoon ja tekisivät parannuksen. Ainahan sitä parempaan tulisi pyrkiä, vaikka syntisiä ollaankin. Tuskin siitä kenellekään mitään vahinkoakaan on.

Lue lisää

> sanoinko minä että anteeksi ei anneta ja uuteen avioliittoon ei ole mahdollisuutta päästä.

Kyllä, juuri niin sinä sanoit. Katso vaikkapa viesti http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676#comment-69099615-view - siinä sinä jaoit meille mm. tämän helmen ajatuksistasi:

"Miksei se voisi olla vaikka niin, että kaikki saisivat uuden mahdollisuuden vain kerran, ajattelen lähinnä hyljättyjä ja petettyjä, mutta sen jälkeen ei enää kirkollinen vihkimys ole mahdollista. "

Minä kysyn nyt sinulta; noinko sinä näet Jeesuksen opettavan siinä Luukkaan evankeliumin kohdassa, jonka jo aiemminkin sinulle viittasin (Luuk. 17:3-4)? Että meitä kutsutaan antamaan anteeksi vain yhden kerran?

Korostan uudestaan, että se EI OLE anteeksiantoa, että rikkomustaan katuvalle ihmiselle sanotaan, että joo, sinä saat kyllä anteeksi, mutta uutta tilaisuutta sinulle ei enää ikinä anneta.

eeetö kirjoitti:

> sanoinko minä että anteeksi ei anneta ja uuteen avioliittoon ei ole mahdollisuutta päästä.

Kyllä, juuri niin sinä sanoit. Katso vaikkapa viesti http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676#comment-69099615-view - siinä sinä jaoit meille mm. tämän helmen ajatuksistasi:

"Miksei se voisi olla vaikka niin, että kaikki saisivat uuden mahdollisuuden vain kerran, ajattelen lähinnä hyljättyjä ja petettyjä, mutta sen jälkeen ei enää kirkollinen vihkimys ole mahdollista. "

Minä kysyn nyt sinulta; noinko sinä näet Jeesuksen opettavan siinä Luukkaan evankeliumin kohdassa, jonka jo aiemminkin sinulle viittasin (Luuk. 17:3-4)? Että meitä kutsutaan antamaan anteeksi vain yhden kerran?

Korostan uudestaan, että se EI OLE anteeksiantoa, että rikkomustaan katuvalle ihmiselle sanotaan, että joo, sinä saat kyllä anteeksi, mutta uutta tilaisuutta sinulle ei enää ikinä anneta.

Lue lisää

Enhän minä puhunut anteeksi antamisesta mitään ja tarkoitin nimen omaan sitä, että kaikille pitää syödä mahdollisuus uuteen yritykseen. Ajattelin lähinnä että tämä mahdollisuus olisi kaikilla, jotka ovat aikaisemmin epäonnistuneet liitossaan. Nythän sinä puhut koko ajan niinkuin en lupaisi sitä uutta yritystä ollenkaan.

Päivi sanoi :
Millä tavalla vihittävien parien aikomusten vilpittömyys pitäisi tutkia?
__________
Matteus antaa tässä ymmärtää ,että miehelle uudelleen avioituminen on sallittua jos vaimo on tehnyt huorin.
Silloin sen on oltava vastaavasti naisellekin sallittua jos mies tekee huorin.

Matteuksen evankeliumi :
19:9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa MUUN kuin huoruuden tähden ja NAI toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.
________________________________
"Millä tavalla vihittävien parien aikomusten vilpittömyys pitäisi tutkia?"

Heiltä vain kysytään oletko sinä se aviorikoksen tekijä ja sillä siisti.
Vastauksen rehellisyys tai epärehellisyys menee heidän omalle kontolleen.

Evita kirjoitti:

Enhän minä puhunut anteeksi antamisesta mitään ja tarkoitin nimen omaan sitä, että kaikille pitää syödä mahdollisuus uuteen yritykseen. Ajattelin lähinnä että tämä mahdollisuus olisi kaikilla, jotka ovat aikaisemmin epäonnistuneet liitossaan. Nythän sinä puhut koko ajan niinkuin en lupaisi sitä uutta yritystä ollenkaan.

Lue lisää

Mutta kun niinhän sinä juuri kirjoitit - sinä ET lupaisi uutta yritystä ihmiselle, joka on jo useamman kerran epäonnistunut.

Äh, antaa olla. Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa ne varsinaiset pointit on puolin ja toisin varmaan jo sanottu, ja enää kiistellään siitä, kuka mitäkin sanoi ja tarkoitti ja ymmärsi ja ajatteli ja luuli ja kuvitteli. Ei mitään hyötyä sellaisesta.

eeetö kirjoitti:

Mutta kun niinhän sinä juuri kirjoitit - sinä ET lupaisi uutta yritystä ihmiselle, joka on jo useamman kerran epäonnistunut.

Äh, antaa olla. Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa ne varsinaiset pointit on puolin ja toisin varmaan jo sanottu, ja enää kiistellään siitä, kuka mitäkin sanoi ja tarkoitti ja ymmärsi ja ajatteli ja luuli ja kuvitteli. Ei mitään hyötyä sellaisesta.

Lue lisää

Tarkoitin lähinnä kirkollista vihkimystä. Tietenkin anteeksi ihmiset saa pyytää toisiltaan ja yrittää uudestaan vaikka 77x7. Taikka vieläkin enemmän.

Evita kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä kirkollista vihkimystä. Tietenkin anteeksi ihmiset saa pyytää toisiltaan ja yrittää uudestaan vaikka 77x7. Taikka vieläkin enemmän.

Nimenomaan, kirkollista vihkimystä sinä juuri tarkoitit - että sitä ei pitäisi hyväksyä ihmiselle kuin kerran tai ääritapauksessa kaksi kertaa, vaikka anteeksi sinänsä annettaisiinkin vaikka 539 kertaa tai vieläkin enemmän, kuten sanoit. Ja tämä juuri onkin ajattelussasi hyvin kummallista. Miksi et suostu näkemään yhteyttä anteeksiannon ja uuden yrityksen sallimisen välillä? Ne ovat sama asia!

Jos väität antavasi anteeksi uudelleen avioliittoon pyrkivän ihmisen edellisen liiton rikkoutumisen, sinun on annettava hänelle myös oikeus uuteen yritykseen. Jollet tätä oikeutta anna, et ole antanut hänelle myöskään anteeksi hänen aiempaa epäonnistumistaan.

Aanteeksianto ei ole vain jotain muodollista hyväksyntää, vaan myös käytännössä elämää muuttavaa toimintaa! Juuri sen takia Jeesuksen sovitustyö voi muuttaa ihmisen elämän aivan toiseksi. Paatuneimmatkin murhamiehet vapautuvat henkisistä kahleistaan, koska Jeesus TODELLA ANTAA UUDEN TILAISUUDEN.

eeetö kirjoitti:

Nimenomaan, kirkollista vihkimystä sinä juuri tarkoitit - että sitä ei pitäisi hyväksyä ihmiselle kuin kerran tai ääritapauksessa kaksi kertaa, vaikka anteeksi sinänsä annettaisiinkin vaikka 539 kertaa tai vieläkin enemmän, kuten sanoit. Ja tämä juuri onkin ajattelussasi hyvin kummallista. Miksi et suostu näkemään yhteyttä anteeksiannon ja uuden yrityksen sallimisen välillä? Ne ovat sama asia!

Jos väität antavasi anteeksi uudelleen avioliittoon pyrkivän ihmisen edellisen liiton rikkoutumisen, sinun on annettava hänelle myös oikeus uuteen yritykseen. Jollet tätä oikeutta anna, et ole antanut hänelle myöskään anteeksi hänen aiempaa epäonnistumistaan.

Aanteeksianto ei ole vain jotain muodollista hyväksyntää, vaan myös käytännössä elämää muuttavaa toimintaa! Juuri sen takia Jeesuksen sovitustyö voi muuttaa ihmisen elämän aivan toiseksi. Paatuneimmatkin murhamiehet vapautuvat henkisistä kahleistaan, koska Jeesus TODELLA ANTAA UUDEN TILAISUUDEN.

Lue lisää

Olen sanonut mielipiteeni asiasta jo useammassa viestissä, ja jos vastaukseni ei miellytä, sille en voi mitään. Jos tarkoituksesi on vain kinastella asiasta, voit hommata uuden uhrin. Minulta ei aihetta enempään.

Evita kirjoitti:

Olen sanonut mielipiteeni asiasta jo useammassa viestissä, ja jos vastaukseni ei miellytä, sille en voi mitään. Jos tarkoituksesi on vain kinastella asiasta, voit hommata uuden uhrin. Minulta ei aihetta enempään.

Lue lisää

Mutta kun tarkoitus ei ole kinata, vaan saada sinut näkemään ja myöntämään oma armottomuutesi, jota osoitat ehdottamalla, että anteeksiannolle asettaisiin määräraja jonka ylityttyä oikeutta uuteen yritykseen ei enää ole.

eeetö kirjoitti:

Mutta kun tarkoitus ei ole kinata, vaan saada sinut näkemään ja myöntämään oma armottomuutesi, jota osoitat ehdottamalla, että anteeksiannolle asettaisiin määräraja jonka ylityttyä oikeutta uuteen yritykseen ei enää ole.

Lue lisää

Ei kukaan tällä palstalla voi antaa anteeksi hylättyjen puolisoiden ja eronneiden vanhempien lasten puolesta. Eikä myöskään Jumalan puolesta.

Tai kun et kumminkaan osaa lopettaa, niin kerro edes Raamatusta sellainen kohta, jossa uudelleennaimiset hyväksytään muillekin kuin petetyille ja leskille. Muu on pelkkää inttämistä.

Lopeta jo kirjoitti:

Ei kukaan tällä palstalla voi antaa anteeksi hylättyjen puolisoiden ja eronneiden vanhempien lasten puolesta. Eikä myöskään Jumalan puolesta.

Tai kun et kumminkaan osaa lopettaa, niin kerro edes Raamatusta sellainen kohta, jossa uudelleennaimiset hyväksytään muillekin kuin petetyille ja leskille. Muu on pelkkää inttämistä.

Lue lisää

> Ei kukaan tällä palstalla voi antaa anteeksi hylättyjen puolisoiden ja
> eronneiden vanhempien lasten puolesta.

Ei voikaan, enkä ole sellaista vaatimassakaan. Jokainen on velvollinen antamaan anteeksi vain itse kohtaamansa vääryydet. Kovin moni täällä kuitenkin tuntuu vastustavan uuden mahdollisuuden antamista avioliitossaan kerran tai useammin epäonnistuneille. Jos joku tahtoo tuollaiseen armottomuuteen ryhtyä, niin sitten on oltava valmis myös keskustelemaan siitä, mitä Jeesus on opettanut anteeksiantamisesta, ja myös siitä, mitä anteeksianto Raamatussa annetun esimerkin mukaisesti tarkoittaa.

Kuten jo evitallekin sanoin, yritän saada eronneiden vihkimistä vastustavia ihmisiä itse näkemään oman armottomuutensa, lakihenkisyytensä ja anteeksiantamattomuutensa, että he voisivat itse tehdä siitä parannusta - nouseepa tuo vastustus sitten itse koetusta. tai läheistensä, sukulaistensa tai tuttujensa kokemista avioeroista.

> Eikä myöskään Jumalan puolesta.

Miksi kenenkään pitäisi yrittääkään antaa anteeksi Jumalan puolesta? Jumala antaa itse anteeksi jokaiselle, joka Hänen edessään syntisyyttään katuu, ja anteeksi anoo. Sen takia Jumala Pojassaan tuli ihmiseksi, ja ristille naulittuna kuoli, että Hän tällä teolla otti päälleen KAIKEN ihmiskunnan syntisyyden, ja kantoi siitä määrätyn rangaistuksen. Tästä tiedänkin, että Jumalalle ei ole vaikeuksia antaa ihmiselle uutta tilaisuutta. Katkeralla ihmisellä tuollaisia vaikeuksia voi olla, ja tämän haluaisinkin kaikkien uudelleen vihkimistä vastustavien ymmärtävän oman armottomuutensa motiivina.

> Tai kun et kumminkaan osaa lopettaa, niin kerro edes Raamatusta sellainen
> kohta, jossa uudelleennaimiset hyväksytään muillekin kuin petetyille ja
> leskille. Muu on pelkkää inttämistä.

Höpö höpö. Jos rukoilet Isä meidän -rukousta, sinäkin pyydät siinä, että sinulle annettaisiin anteeksi NIINKUIN SINÄKIN ANNAT ANTEEKSI sinua vastaan rikkoneille. Onko sinun anteeksiantosi niin puutteellinen, että hyväksyt rikkomuksiin syyllistyneen ihmisen vain muodollisesti, mutta et enää annakaan hänelle tilaisuutta uuteen yritykseen? Kannattaa harkita tarkoin tämä asia. Jumala nimittäin antaa sinullekin tilaisuuden uuteen yritykseen, kun itse olet rikkonut Hänen tahtoaan vastaan.

eeetö kirjoitti:

Ei tuo uusi liitto esim. jätetyksi tulleen kärsimystä sinänsä mitenkään lisää - miten voisikaan lisätä - ellei jätetyksi tullut itse katkeruudessaan anna sen vaikuttaa niin. Jos hän itse mälvää tuolla tiedolla mielessään koko ajan, niin tottakai se silloin häntä satuttaa, mutta miksi pitäisi tehdä niin? Jos asioille ei kerran enää mitään voi, on parempi yrittää unohtaa ja mennä eteenpäin. Helppoahan se ei tietenkään ole, mutta loppupelissä paljon parempi ja helpompikin vaihtoehto, kuin vuosikausiksi kytemään jätetty viha ja katkeruus ja niistä nousevat armottomat asenteet kaikkea kohtaan.

Tässäkin keskustelussa on eräissä viesteissä selvästi näkyvissä, miten ankara myrkky katkeruus ihmiselle on. Se ei anna hetken rauhaa, vaan saa syyttelemään kaikkea ja kaikkia samalla, kun se saa ihmisen itsensä sokeaksi omille virheilleen. Katkeruus on juuri se, joka estää ihmistä antamasta toiselle lupaa uuteen yritykseen.

Lue lisää

Sinulla on aika tarkkaan ja sydämellä mielittyjä mielipiteitä.

”Katkeruus on juuri se, joka estää ihmistä antamasta toiselle lupaa uuteen yritykseen.”

Tuohon lisäisin että toinen on kostonhalu. SE että on tullut petetyksi (muullakin kuin sillä seksuaalisella tavalla) ja on pettynyt niihin odotuksiin joita on asettanut, tuota ei helpota se, että antaa katkeruuden kasvaa itsessään. Sieltä tulee se ihmeellinen anteeksi antamisen voima. Pääsee eteenpäin, katsoo tulevaa eikä mennyttä.

eeetö kirjoitti:

Kirkolla tuleekin olla omat sääntönsä ja maailmasta poikkeavat ohjeensa, mutta minusta niillä ei voi ylittää sitä, mikä Raamatussa asetetaan ohjenuoraksi: anteeksianto, uusi mahdollisuus ja laupeus kärsivää ihmistä kohtaan.

Lue lisää

Eikö Se Raamatun ohjenuora avioliiton kohdalla ole "kaikki se kestää kaikki se kärsii, rakkaus ei koskaan häviä" Eiköitse avioliittoon se anteeksianto kuuluu, ja taisteleminen sen puolesta. Minusta liian herkästi erotaan. Itsekkyys on ajan henki. Voihan olla että toinen yritys on vielä huonompi.

elinikäinen avio kirjoitti:

Eikö Se Raamatun ohjenuora avioliiton kohdalla ole "kaikki se kestää kaikki se kärsii, rakkaus ei koskaan häviä" Eiköitse avioliittoon se anteeksianto kuuluu, ja taisteleminen sen puolesta. Minusta liian herkästi erotaan. Itsekkyys on ajan henki. Voihan olla että toinen yritys on vielä huonompi.

Lue lisää

> Eikö Se Raamatun ohjenuora avioliiton kohdalla ole "kaikki se kestää kaikki se kärsii, rakkaus ei koskaan häviä"

Tietenkin on, mutta tässäkin tarkastellaan nimenomaan sitä tilannetta, kun avioliittolupausta ei vielä ole rikottu. Siihen tilanteeseen tuo Raamatun ohje on tarkoitettu. Kokonaan toinen tilanne on se, kun tuo rikkomus kaikesta huolimatta on tehty, ja kaiken avioliiton aikana tehdyn ja tekemättä jättämisen katumisen ja muunkin asioiden käsittelyn jälkeen saadaan uusi tilaisuus, jossa olisi mahdollista koettaa uudelleen, toivottavasti viisaampana ja paremmin asioita ymmärtäen.

> Eiköitse avioliittoon se anteeksianto kuuluu, ja taisteleminen sen puolesta.

Kyllä, avioliittoon kuuluu anteeksianto ja taisteleminen avioliiton säilymisen puolesta. Kun puhutaan uuden mahdollisuuden antamisesta avioliittolupauksen rikkojalle, ei enää puhuta avioliittoon kuuluvasta anteeksiannosta, vaan siihen Jumalan armoon kuuluvasta anteeksisannosta, joka on annettu myös tuon lupauksen rikkojalle.

> Minusta liian herkästi erotaan.

Tämäkin on totta. Syntinen ihminen käy tässäkin suhteessa koko ajan heikommaksi. Joissakin tapauksissa eroon päädytään turhan herkästi - tai pitäisikö sanoa, että niissä tapauksissa avioon ei olisi ehkä pitänyt edes mennä, jos kerran avioliittoon menemisen motiivit eivät kanna pientenkään ristiriitatilanteiden yli. Mutta on myös tapauksia, joissa ei ole oikeudenmukaista sanoa eropäätöksen olleen liian herkästi tehty. Joka tapauksessa, jokaisella ihmisellä on oma subjektiivinen oikeutensa määritellä oman jaksamisensa rajat, eikä sitä määrittelyä ole ulkopuolisilla oikeutta lähteä arvostelemaan.

> Voihan olla että toinen yritys on vielä huonompi.

Niin voikin. Pitäisikö siis tämän takia mahdollisuus uuteen yritykseen kieltää systemaattisesti kaikilta? Murhamieskin saattaa tappaa uudelleen. Eikö siis Jumalankaan pitäisi antaa armoaan meille kaikille? Jollei pitäisi, niin millä oikeudella sinä sen sitten olet saanut? Syntinen ihminen sinäkin olet, niinkuin minäkin. Jollet tahdo antaa uutta tilaisuutta lähimmäisellesi, ei sitä tietenkään pidä antaa sinullekaan. Minusta on käsittämätöntä, että tätä ei ymmärretä.

Luterilaisen opin mukaan maistraatissa solmitut avioliitot ovat päteviä. Ovat nyt ja olisivat jatkossakin. Ei avioliittoon papin aamenta tarvita. Lukekaa mitä Luther sanoo tunnustuskirjoihimme kuuluvan Vähän Katekismuksen liitteessä avioliittoon vihkimisestä.

monogaami kirjoitti:

Luterilaisen opin mukaan maistraatissa solmitut avioliitot ovat päteviä. Ovat nyt ja olisivat jatkossakin. Ei avioliittoon papin aamenta tarvita. Lukekaa mitä Luther sanoo tunnustuskirjoihimme kuuluvan Vähän Katekismuksen liitteessä avioliittoon vihkimisestä.

Lue lisää

Niin, pitänee tähdentää, että silloinkin se ensimmäinen avioliitto on pätevä. Jos joku on solminut avioliiton maistraatissa ja sitten eroaa ja solmii uuden avioliiton kirkossa, niin se jälkimmäinen näistä on epäpätevä - tai ainakin pitäisi olla. Luterilainen kirkko vain valitettavasti hyväksyy polygamian, kunhan aina käy ensin vihityttämässä itsensä sen henkilön kanssa, jonka kanssa kulloinkin aikoo ryhtyä seksisuhteeseen.

Miksi pitäisi kuvitella äkkinäistä kääntymistä eikä rauhallista? Siksikö kun poukkoilusta on jo tullut luterilaisuudessa tapa?

Tavallaan kai osa vihkimisistä saattaa ollakin uskonnolliselta kannalta mitättömiä, kun jotkut papitkin ovat aika suoraan kertoneet toimivansa vain kumileimasimena ilman harkintaa. Ehkä sillä tavalla vihityille pitäisi tarjota jotain erityistä sielunhoitoa ja vahvistusta korvaukseksi huonosta vihkimisestä.

monogaami kirjoitti:

Luterilaisen opin mukaan maistraatissa solmitut avioliitot ovat päteviä. Ovat nyt ja olisivat jatkossakin. Ei avioliittoon papin aamenta tarvita. Lukekaa mitä Luther sanoo tunnustuskirjoihimme kuuluvan Vähän Katekismuksen liitteessä avioliittoon vihkimisestä.

Lue lisää

Luther itse oli pettänyt vaimonsa kanssa luostarivalat, jotka myös oli tehty kirkollisena toimituksena. Sitoutuminen ja pyhittämisen, vihkimisen kunnioittaminen siis oli miehen heikko kohta.

Mies torjui taivaspaikan ostamisen rahalla - hyvä
Mies antoi sysäyksen maallistumiselle - ei hyvä

monogaami kirjoitti:

Luterilaisen opin mukaan maistraatissa solmitut avioliitot ovat päteviä. Ovat nyt ja olisivat jatkossakin. Ei avioliittoon papin aamenta tarvita. Lukekaa mitä Luther sanoo tunnustuskirjoihimme kuuluvan Vähän Katekismuksen liitteessä avioliittoon vihkimisestä.

Lue lisää

Tuota, kyse ei ole siitä miten nyt on – vaan siitä entä jos muutettaisiin mallia.
Jos kirkko ei enää vihi eronneita uudelleen, niin kuinka sitten?

Mitä varten? kirjoitti:

Miksi pitäisi kuvitella äkkinäistä kääntymistä eikä rauhallista? Siksikö kun poukkoilusta on jo tullut luterilaisuudessa tapa?

Tavallaan kai osa vihkimisistä saattaa ollakin uskonnolliselta kannalta mitättömiä, kun jotkut papitkin ovat aika suoraan kertoneet toimivansa vain kumileimasimena ilman harkintaa. Ehkä sillä tavalla vihityille pitäisi tarjota jotain erityistä sielunhoitoa ja vahvistusta korvaukseksi huonosta vihkimisestä.

Lue lisää

Tuota mielikuvitusta käyttäen. Eikö ole hyvä joskus hahmottaa asioita eteenpäin, mitä mahdollisia seurauksia (niin hyviä kuin huonoja) tuollaisista päätöksistä seuraa.
Todellisuudessa kaikki tapahtuukin hiljalleen.

puolisoa sinun pitää oikein kirkossa vihkimällä saada?

No montako kirjoitti:

puolisoa sinun pitää oikein kirkossa vihkimällä saada?

Yksi kerrallaan, tietenkin.

:D! kirjoitti:

Yksi kerrallaan, tietenkin.

monta kumppania, niin eikö silloin olisi paras olla antamatta heille katteettomia lupauksia, tai vaihtoehtoisesti vihityttää itsensä niille kaikille ilman mitään eron ottamisia?

Kristilliseen kulttuuriin tuollainen ei kuitenkaan kuulu, mutta on olemassa muita maallisia ja uskonnollisia tahoja, joille se on ok.

Jos haluaa kirjoitti:

monta kumppania, niin eikö silloin olisi paras olla antamatta heille katteettomia lupauksia, tai vaihtoehtoisesti vihityttää itsensä niille kaikille ilman mitään eron ottamisia?

Kristilliseen kulttuuriin tuollainen ei kuitenkaan kuulu, mutta on olemassa muita maallisia ja uskonnollisia tahoja, joille se on ok.

Lue lisää

Höpö höpö. Mistä edes sait tuohon ajatuksen siitä, että joku haluaisi monta kumppania?! Tietenkin silläkin tavalla rikkinäisiä ihmisiä voi olla, mutta tuossa sitä ajatusta ei ollut! Minä tiedän tämän, koska kirjoitin tuon "Yksi kerrallaan, tietenkin." -kommentin itse.

TIETENKIN pyrkimys, toivomus, ja useimmissa tapauksissa myös ihan aito yritys on se, että kukin ihminen solmisi vain yhden avioliiton, joka kestää hänen kuolemaansa saakka!

Käytännössä asiat eivät kuitenkaan aina mene niin, vaikka miten kovasti yritettäisiin. Tämä on tosiasia, jonka sinä joudut myöntämään, vaikka kuinka yrittäisit päinvastaista väittää. Joskus jopa syvästi uskossa oleva pariskunta saattaa ajautua eron partaalle, jos yhteistä tahtoa joustamiseen, muuttumiseen ja ongelmien ratkaisemiseen ei löydetä.

Me olemme syntisiä ihmisiä jokainen, ja sen takia me saamme asiat hyvin monimutkaisilla tavoilla sekaisin. Usein emme edes itse ymmärrä, että jossakin kohtaa tulikin nyt toimittua toisin, kuin miten olisi pitänyt toimia. Sen takia saatamme sekä omasta että toistemme aiheuttamasta syystä ajautua avioliitossakin tilanteeseen, missä ei enää ole viisasta yrittää väkisin jatkaa enää pelkkää kärsimystä tuottavaa yhdessä olemista.

Minusta sinä aiheutat vahinkoa koko mainitsemallesi kristilliselle kulttuurille asettamalla siitä käsin ihmisille laiksi vaatimuksia, joita et itsekään kykene täyttämään, jos oma tilanteesi menee riittävän pahaksi. Jos sinulla on nyt omassa avioliitossasi asiat kunnossa, se ei tarkoita sitä, etteikö sinullekin voisi tulla vielä ihan hirvittäviä vaikeuksia.

eeetö kirjoitti:

Höpö höpö. Mistä edes sait tuohon ajatuksen siitä, että joku haluaisi monta kumppania?! Tietenkin silläkin tavalla rikkinäisiä ihmisiä voi olla, mutta tuossa sitä ajatusta ei ollut! Minä tiedän tämän, koska kirjoitin tuon "Yksi kerrallaan, tietenkin." -kommentin itse.

TIETENKIN pyrkimys, toivomus, ja useimmissa tapauksissa myös ihan aito yritys on se, että kukin ihminen solmisi vain yhden avioliiton, joka kestää hänen kuolemaansa saakka!

Käytännössä asiat eivät kuitenkaan aina mene niin, vaikka miten kovasti yritettäisiin. Tämä on tosiasia, jonka sinä joudut myöntämään, vaikka kuinka yrittäisit päinvastaista väittää. Joskus jopa syvästi uskossa oleva pariskunta saattaa ajautua eron partaalle, jos yhteistä tahtoa joustamiseen, muuttumiseen ja ongelmien ratkaisemiseen ei löydetä.

Me olemme syntisiä ihmisiä jokainen, ja sen takia me saamme asiat hyvin monimutkaisilla tavoilla sekaisin. Usein emme edes itse ymmärrä, että jossakin kohtaa tulikin nyt toimittua toisin, kuin miten olisi pitänyt toimia. Sen takia saatamme sekä omasta että toistemme aiheuttamasta syystä ajautua avioliitossakin tilanteeseen, missä ei enää ole viisasta yrittää väkisin jatkaa enää pelkkää kärsimystä tuottavaa yhdessä olemista.

Minusta sinä aiheutat vahinkoa koko mainitsemallesi kristilliselle kulttuurille asettamalla siitä käsin ihmisille laiksi vaatimuksia, joita et itsekään kykene täyttämään, jos oma tilanteesi menee riittävän pahaksi. Jos sinulla on nyt omassa avioliitossasi asiat kunnossa, se ei tarkoita sitä, etteikö sinullekin voisi tulla vielä ihan hirvittäviä vaikeuksia.

Lue lisää

Jeesus otti kielteisen linjan moniin avioeroihin, joten syytä häntä ellei sanoma miellytä.

Kyllä minä käsitän, ettei elämä aina mene niin kuin haluaisi ja syntiin langetaan. Ei nuo asiat kuitenkaan sillä parane, että useitakin kertoja omasta halustaan eronnut teeskentelee koskaan naineensa ja uudelleennaittaa itsensä kirkossa niin kuin olisi sinkku.

Käytännön syistä, kuten uudenkin puolison ja kaikkien lasten talouden turvaamisen vuoksi voi tehdä järjestelyjä kuten vakuutuksien ottamista ja testamenttia. Ja jos välttämättä haluaa verot samalle tasolle kuin avioliitossa tai muita etuja, niin miksei siviilivihkiminen riittäisi? Miksi kirkko pitää sotkea mukaan? Saa siellä edelleen käydä, nauttia ehtoollista, kastaa kaikki lapset ,ja harrastaa jne.

Jos haluaa kirjoitti:

Jeesus otti kielteisen linjan moniin avioeroihin, joten syytä häntä ellei sanoma miellytä.

Kyllä minä käsitän, ettei elämä aina mene niin kuin haluaisi ja syntiin langetaan. Ei nuo asiat kuitenkaan sillä parane, että useitakin kertoja omasta halustaan eronnut teeskentelee koskaan naineensa ja uudelleennaittaa itsensä kirkossa niin kuin olisi sinkku.

Käytännön syistä, kuten uudenkin puolison ja kaikkien lasten talouden turvaamisen vuoksi voi tehdä järjestelyjä kuten vakuutuksien ottamista ja testamenttia. Ja jos välttämättä haluaa verot samalle tasolle kuin avioliitossa tai muita etuja, niin miksei siviilivihkiminen riittäisi? Miksi kirkko pitää sotkea mukaan? Saa siellä edelleen käydä, nauttia ehtoollista, kastaa kaikki lapset ,ja harrastaa jne.

Lue lisää

Sama Jeesus opetti myös anteeksiannosta ja armahtamisesta, joten ehkä sinä sitten syytät häntä niistä opetuksista, kun eivät ne sinua miellytä.

> Ei nuo asiat kuitenkaan sillä parane, että useitakin kertoja omasta halustaan
> eronnut teeskentelee koskaan naineensa ja uudelleennaittaa itsensä
> kirkossa niin kuin olisi sinkku.

Ai, onko joku väittänyt, että sillä ne asiat paranevat? Miten voit edes esittää jotain noin hölmöä? Jos joku on sinulle väittänyt noin, niin tarkoittaako se, että kaikki muutkin ovat sitä mieltä?

Entä oletko varma, että jokainen toistamiseen avioliittoon pyrkivä vain "teeskentelee koskaan naineensa ja uudelleennaitattaa itsensä kirkossa niinkuin olisi sinkku"?

Tuohan on ihan sairas väittämä. Ihan kuin kaikki uuteen avioliittoon pyrkivät olisivat automaattisesti vain tahallaan pappia, seurakuntaa ja Jumalaakin höynäyttämään pyrkiviä - sekä entistä että uuttakin puolisoaan vain hyväksikäyttämään pyrkiviä roistoja.

Vaikka siellä joukossa onkin kaikenlaista "hiihtäjää", niin ihan varmasti suurin osa toistamiseen avioliittoon pyrkivistä yrittää sitä enemmän tosissaan, suuremmalla ymmärryksellä ja viisaudella, kantapään kautta opitulla kokemuksella, kuin mihin oma ymmärrys riitti enimmäisellä kerralla. Millä helvetin oikeudella sinä tulet väittämään, että tällaista yritystä ei ole, ja että uuteen avioliittoon pyrkivät "vain teeskentelevät olevansa sinkkuja"?

Itseasiassa, millä oikeudella me kukaan suhtaudumme edes Matti Nykäsen aviopyrkimyksiin niin epäluuloisesti? Kuka meistä muka tietää, miten aidosti hän yrittää? Olkoonkin, että hänen historiansa ei vakuuta asiassa, ihmiselle ei sittenkään ole annettu lupaa tuomita toistensa pyrkimyksiä epäonnistumaan jo ennenkuin ne ovat saaneet edes tapahtua!!

Kun minä puolustan toistamiseen avioliittoon pyrkiviä, en minä puolusta sellaisia ihmisiä, jotka mistään mitään välittämättä vain haluavat alttarilla näytellyn, muodollisen siunauksen ns. avioliitolleen - ihmisistä, joita ei voisi edes vähempää kiinnostaa, mitä Raamattu puhuu avioliitosta. Minä puhun niistä ihmisistä, jotka ovat SYDÄMENSÄ RIKKI REPIEN taistelleet vuosikausia toimimattomassa liitossa - ihmisistä, jotka ovat pitkään kestäneet tuskallisen riitelyn ja monien hiekkaan valuneiden yritysten jälkeen todenneet, etteivät he enää jaksa enempää satuttaa itseään. Ihmisistä, jotka vaikeiden kokemusten jälkeen ovat saaneet löytää uuden toivon siihen, että he sittenkin voisivat vielä onnistua jonkun kanssa, että joku sittenkin voisi heitä vielä oikeasti rakastaa, ja että he sittenkin itse saattaisivat osata nyt toimia paremmin. Miksi sinä yrität riistää tällaisiltakin ihmisiltä oikeuden uuteen yritykseen? Jos Jumala kykenee pyyhkäisemään heidän pöytänsä tyhjäkseen, unohtamaan menneet ja antamaan anteeksi, niin millä pirullisella oikeudella sinä kuvittelet, että sinulla olisi lupa vaatia jotain enemmän?

> Miksi kirkko pitää sotkea mukaan?

No kuule ihan siksi, että Jumala nyt kaikesta huolimatta kehottaa uskovia ihmisiä seurakunnan yhteyteen! Onko tämäkin sinulle epäselvää! Tottakai uskova ihminen - myös toistamiseen avioon pyrkivä - kaipaa yritykselleen Jumalan siunausta ja ympäröivän seurakunnan hyväksyntää ja suojelusta.

En edes löydä sanoja kuvaamaan sitä raivoa mitä tunnen, kun syytät uudelleenavioituvien etsivän pelkästään vero- tai "muita etuja". Oikeuttaako Jumala todella sinut vihjailemaan kenenkään motiiveista noin ilkeästi?!? Jos joku pyrkii avioliittoon tuollaisin perustein, se ei tarkoita, että KAIKKI tekisivät niin!!

Otetaan nyt toki kaikkien nähtäville tähän nuo Sananlaskujen jakeet, joilla sinä minua "ojennat":

7 Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.
8 Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

Joo-o, täytyy tosiaan sanoa, että ehkä minunkin olisi tullut noita oppeja noudattaa ;). Miten se olikaan, se opetus niistä neljästä sormesta, joista yksi osoittaa lähimmäiseen...

eeetö kirjoitti:

Otetaan nyt toki kaikkien nähtäville tähän nuo Sananlaskujen jakeet, joilla sinä minua "ojennat":

7 Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.
8 Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

Joo-o, täytyy tosiaan sanoa, että ehkä minunkin olisi tullut noita oppeja noudattaa ;). Miten se olikaan, se opetus niistä neljästä sormesta, joista yksi osoittaa lähimmäiseen...

Lue lisää

Ai anteeksi, olihan siinä vielä se jae 9:nkin:

9 Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

Ehkä meistä itse kukin voisi nyt vetäytyä miettimään, mitä oppi mistäkin, jos mitään mistään... :)

No, nyt onkin sitten hyvä jatkaa riitelyä vaikka siitä, mikä onkaan parempi tai enemmän oikein käännetty Raamatunkäännös jne. En nyt siihen lähde kyllä, vaikka vaistoankin, että halveksut minua ja kirjoituksiani "sokelluksiksi" -kuten itse kirjoitit - nyt myös sen vuoksi, että tulin käyttäneeksi sitä uudempaa käännöstä :D.

Käytettiinpä mitä käännöstä tahansa, tuo nyt jo meidän kummankin siteerama kohta Sananlaskuista ohjaa ja velvoittaa meitä molempia, ja yhtä vääjäämättömästi se osoittaa meidän kummankin käytöksen tässä ketjussa kyseenalaiseksi. Ehkä siis jätämme Raamatulla päähän mätkimisen tähän yhteen kertaan?

Jos minä olen romantikko, niin ehkä sinä sitten olet inhorealisti. Olet valmis kieltämään uuden avioliiton mahdollisuuden jokaiselta sitä haluavalta sen vuoksi, että joukossa on ihmisiä, jotka eivät ensimmäiselläkään kerralla tienneet eivätkä välittäneetkään siitä, mitä avioliitto Jumalan silmissä on. Minusta kumpikin ajattelutapa on omalla tavallaan väärä.

Käytäntö on kumminkin se, joka määrää sen, miten asiassa oikeasti toimitaan. Ja käytäntö nyt vaan on se, että yhdelläkään papilla tai seurakuntalaisella ei oikeasti ole kykyä arvioida avioliittoon hakeutuvan parin yrityksen vilpittömyyttä. Aivan samalla tavalla vain yksin Jumala kykenee näkemään ihmisen sydämen tilan myös uskon suhteen. Miksi siis ottaisimme näissä kysymyksissä yksin Jumalalle kuuluvan vallan ihmiselle, kun emme kumminkaan sen käyttämiseen pysty. Minusta on parempi vaikka sitten vihkiä ihminen useita kertoja, kuin lakihenkisesti tuomita hänen uusi yrityksensä epärehelliseksi ja epäaidoksi tilanteessa, jossa se Jumalan mielestä onkin nyt aito ja todellinen.

Sano, että syiden pitäisi kummuta uskonnosta itsestään. Olen hyvin allerginen tuolle "uskonnosta" -sanalle, koska minusta uskonto on vain kokoelma opetuksia ja rituaaleja. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen sydämen USKON kanssa. Mutta okei, et varmaankaan nyt tarkoittaanut tuota uskonto -sanaa tuossa vain merkityksettömänä rituaalikokoelmana. Silti, miksi et pidä mahdollisena, että myös minun edustamani kanta voisi kohota aidosta USKOSTA? Minä todella uskon, että Jeesus edellyttää meitä antamaan lähimmäisillemme anteeksi = toisen tilaisuuden. Tarvittaessa vaikka uudestaan ja uudestaan.

eeetö kirjoitti:

No, nyt onkin sitten hyvä jatkaa riitelyä vaikka siitä, mikä onkaan parempi tai enemmän oikein käännetty Raamatunkäännös jne. En nyt siihen lähde kyllä, vaikka vaistoankin, että halveksut minua ja kirjoituksiani "sokelluksiksi" -kuten itse kirjoitit - nyt myös sen vuoksi, että tulin käyttäneeksi sitä uudempaa käännöstä :D.

Käytettiinpä mitä käännöstä tahansa, tuo nyt jo meidän kummankin siteerama kohta Sananlaskuista ohjaa ja velvoittaa meitä molempia, ja yhtä vääjäämättömästi se osoittaa meidän kummankin käytöksen tässä ketjussa kyseenalaiseksi. Ehkä siis jätämme Raamatulla päähän mätkimisen tähän yhteen kertaan?

Jos minä olen romantikko, niin ehkä sinä sitten olet inhorealisti. Olet valmis kieltämään uuden avioliiton mahdollisuuden jokaiselta sitä haluavalta sen vuoksi, että joukossa on ihmisiä, jotka eivät ensimmäiselläkään kerralla tienneet eivätkä välittäneetkään siitä, mitä avioliitto Jumalan silmissä on. Minusta kumpikin ajattelutapa on omalla tavallaan väärä.

Käytäntö on kumminkin se, joka määrää sen, miten asiassa oikeasti toimitaan. Ja käytäntö nyt vaan on se, että yhdelläkään papilla tai seurakuntalaisella ei oikeasti ole kykyä arvioida avioliittoon hakeutuvan parin yrityksen vilpittömyyttä. Aivan samalla tavalla vain yksin Jumala kykenee näkemään ihmisen sydämen tilan myös uskon suhteen. Miksi siis ottaisimme näissä kysymyksissä yksin Jumalalle kuuluvan vallan ihmiselle, kun emme kumminkaan sen käyttämiseen pysty. Minusta on parempi vaikka sitten vihkiä ihminen useita kertoja, kuin lakihenkisesti tuomita hänen uusi yrityksensä epärehelliseksi ja epäaidoksi tilanteessa, jossa se Jumalan mielestä onkin nyt aito ja todellinen.

Sano, että syiden pitäisi kummuta uskonnosta itsestään. Olen hyvin allerginen tuolle "uskonnosta" -sanalle, koska minusta uskonto on vain kokoelma opetuksia ja rituaaleja. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen sydämen USKON kanssa. Mutta okei, et varmaankaan nyt tarkoittaanut tuota uskonto -sanaa tuossa vain merkityksettömänä rituaalikokoelmana. Silti, miksi et pidä mahdollisena, että myös minun edustamani kanta voisi kohota aidosta USKOSTA? Minä todella uskon, että Jeesus edellyttää meitä antamaan lähimmäisillemme anteeksi = toisen tilaisuuden. Tarvittaessa vaikka uudestaan ja uudestaan.

Lue lisää

Niinpä niin, Jeesus edellyttää meitä antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille, mutta emme me voi kävellä toisen yli jota vastaan on rikottu sanomalla, sinun on annettava anteeksi. Ei se anteeksi antaminen mikään automaatio ole, joka tapahtuu vain nappia painamalla. Riippuu rikoksen vakavuudesta, kuinka pahasti on haavoitettu. Toisilla saattaa mennä vuosikausia, että ensin toipuu itse tapahtumasta, että voi edes käsitellä asiaa. On suurta julmuutta joka tapahtuman seurauksena on sairastunut esim. vaikeaan masennukseen, ja joka tuskin pysyy elämässä kiinni sanomaan, että olet julma ja armoton jos et anna anteeksi, etkä armahda tuota pahantekijää, niin että hän pääsisi uudelleen avioitumaan. Asioiden käsittely ja sulattelu kun vie aina oman aikansa.

Kun me edes hetkeksi pysähdyttäis miettimään tilannetta sen toisen kannalta, jota vastaan on rikottu. Osaisimme hetkeksi asettua hänen asemaan. Olisimmeko silloin niin valmiita syyttämään armottomaksi sellaisia, jotka eivät heti kykene antamaan anteeksi kaikkea vääryyttä, mitä elämänsä aikana ovat kokenut. Se on niin helppoa ulkopuolelta sanoa, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja kuinka te olette armottomia, ja anteeksi antamattomia, mutta jos itse olisitte samassa tilanteessa olisiko se anteeksi antaminen niin helppoa.

Onko se katkeruutta jos ei kykene antamaan. Voihan sitä niinkin ajatella, mutta silloin ei auta muu kuin toivoa, että Jumala armahtataisi jos itse ei pysty.

Evita kirjoitti:

Niinpä niin, Jeesus edellyttää meitä antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille, mutta emme me voi kävellä toisen yli jota vastaan on rikottu sanomalla, sinun on annettava anteeksi. Ei se anteeksi antaminen mikään automaatio ole, joka tapahtuu vain nappia painamalla. Riippuu rikoksen vakavuudesta, kuinka pahasti on haavoitettu. Toisilla saattaa mennä vuosikausia, että ensin toipuu itse tapahtumasta, että voi edes käsitellä asiaa. On suurta julmuutta joka tapahtuman seurauksena on sairastunut esim. vaikeaan masennukseen, ja joka tuskin pysyy elämässä kiinni sanomaan, että olet julma ja armoton jos et anna anteeksi, etkä armahda tuota pahantekijää, niin että hän pääsisi uudelleen avioitumaan. Asioiden käsittely ja sulattelu kun vie aina oman aikansa.

Kun me edes hetkeksi pysähdyttäis miettimään tilannetta sen toisen kannalta, jota vastaan on rikottu. Osaisimme hetkeksi asettua hänen asemaan. Olisimmeko silloin niin valmiita syyttämään armottomaksi sellaisia, jotka eivät heti kykene antamaan anteeksi kaikkea vääryyttä, mitä elämänsä aikana ovat kokenut. Se on niin helppoa ulkopuolelta sanoa, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja kuinka te olette armottomia, ja anteeksi antamattomia, mutta jos itse olisitte samassa tilanteessa olisiko se anteeksi antaminen niin helppoa.

Onko se katkeruutta jos ei kykene antamaan. Voihan sitä niinkin ajatella, mutta silloin ei auta muu kuin toivoa, että Jumala armahtataisi jos itse ei pysty.

Lue lisää

Minusta kirjoitit tuossa hyviä ja tärkeitä asioita. Olen kaikesta tuossa sanomistasi asioista *sinänsä* aivan samaa mieltä.

Kun ajattelen laajemmin tässä ketjussa käytyä keskustelua, koen kuitenkin, etten tullut ihan oikeudenmukaisesti kohdelluksi tuossa vastineessasi, jonka aistin osoitetuksi aika pitkälti juuri minulle - vaikka sanomasi asiat sinänsä ovatkin totta ja tärkeitä luettavaksi meille kaikille. Tämän takia tahdon kommentoida vielä jotakin toivoen, että tämä ei tuntuisi sinusta tai kenestäkään vain turhalta kinaamiselta.

Minusta olisi tärkeää huomata, että kirjoittaessani kaiken sen mitä tässä ketjussa kirjoitin, en edes AJATELLUT, että kaikkein kipeimminkin satutettujen ihmisten muka tulisi tuosta vain kyetä unohtamaan haavansa ja kipunsa, ja kenties vielä onnittelemaan heitä satuttanutta ihmistä hänen löytämästään uudesta ihmissuhteesta. En ajatellut sellaista, en tarkoittanut sellaista, enkä edes sanonut sellaista. Mielestäni kukaan ei voi vaatia edes itseltään - toisesta ihmisestä puhumattakaan - mitään "aikataulua", jossa tällaiseen anteeksiantoon tulisi kyetä. Tuntuu selvältä, että se vaatii sitä enemmän aikaa, mitä kipeämmästä haavasta on kyse, ja voi hyvin vaatia myös useammankin ulkopuolisen ihmisen apua ja tukea, Jumalan yliluonnollistakaan apua unohtamatta.

Suoraan sanoen en ihan täysin ymmärräkään, minkä takia kirjoitukseni miellettäisiin edes sellaisessa "äänensävyssä" kirjoitetuksi, että minä muka esittäisin tuollaisia vaatimuksia. Puhehan on kumminkin koko ajan ollut vain siitä, että pitäisikö meidän sittenkin yrittää katsoa uudelleenavioitumista mieluummin anteeksiannon ja Jumalan armon näkökulmasta, kuin vain systemaattisesti vaatia sitä kiellettäväksi.

Koska keskustelua on koko ajan mielestäni käyty vain tuosta asiasta (tai niin ainakin itse olen käsittänyt), niin tuntuu lähes epäoikeudenmukaiselta, että nyt ryhdytäänkin keskustelemaan ihan TOISESTA asiasta - eli siitä, että pystyykö kukaan, ja jos, niin missä aikataulussa kukakin pystyy antamaan kenellekin anteeksi minkäkin väärinteon - ja sitten TÄSTÄ näkökulmasta ikään kuin heitetään keskustelussa esittämäni ajatukset silmilleni, aivan kuin syytöksinä siitä, että olisin kirjoituksillani tahtonut vain sydämettömästi syyttää ihmisiä armottomuudesta ja anteeksiantamattomuudesta.

No, tällaistahan tämä netissä keskusteleminen tietysti helposti on. Mukana ei ole äänensävyjä, ilmeitä eikä eleitä, joten on helppoa "kuulla" toisen ihmisen kirjoituksissa juuri se äänensävy, joka itseä kaikkein eniten satuttaa ja ärsyttää. Tähän oletettuun "äänensävyyn" sitten reagoidaan kaikkien omien haavojen ja kipeiden muistojen ja tuntemusten pohjalta, vaikka mitään pahaa tai ilkeää ei ole tarkoitettu ilmaistuksi. En aina osaa välttyä tältä itsekään, joten en tahdo pitää tätä sinua vastaan tämän kauempaa, vaikka tämän nyt tässä yhteydessä julkisesti sanoinkin. Anna myös sinä minulle anteeksi se, etten ole osannut kirjoittaa niin, ettei se olisi tuntunut sinusta syytökseltä.

Tuosta vielä, mitä tuossa lopussa sanoit. Minulle tuli mieleen se Raamatun kohta, jossa sairasta poikaansa Jeesuksen luo parannettavaksi tuonut isä huudahtaa: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!". Minusta tuo pyyntö kiteyttää jotain myös tässä anteeksiantoasiassa. Se saa minut ajattelemaan, että tärkeintä ei ole heti niinkään ONNISTUA siinä, mitä Jumala odottaa, vaan se, että HALUAA onnistua siinä, vaikka asia vielä nyt tuntuukin itselle mahdottomalta. Aito haluaminen ja rehellinen kyvyttömyytensä tunnustaminen avaavat tien sille, että Jumala voi vaikuttaa meissä kyvyn päästä yli jostain, minkä ylittäminen meille yksin on mahdotonta.

Evita kirjoitti:

Niinpä niin, Jeesus edellyttää meitä antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille, mutta emme me voi kävellä toisen yli jota vastaan on rikottu sanomalla, sinun on annettava anteeksi. Ei se anteeksi antaminen mikään automaatio ole, joka tapahtuu vain nappia painamalla. Riippuu rikoksen vakavuudesta, kuinka pahasti on haavoitettu. Toisilla saattaa mennä vuosikausia, että ensin toipuu itse tapahtumasta, että voi edes käsitellä asiaa. On suurta julmuutta joka tapahtuman seurauksena on sairastunut esim. vaikeaan masennukseen, ja joka tuskin pysyy elämässä kiinni sanomaan, että olet julma ja armoton jos et anna anteeksi, etkä armahda tuota pahantekijää, niin että hän pääsisi uudelleen avioitumaan. Asioiden käsittely ja sulattelu kun vie aina oman aikansa.

Kun me edes hetkeksi pysähdyttäis miettimään tilannetta sen toisen kannalta, jota vastaan on rikottu. Osaisimme hetkeksi asettua hänen asemaan. Olisimmeko silloin niin valmiita syyttämään armottomaksi sellaisia, jotka eivät heti kykene antamaan anteeksi kaikkea vääryyttä, mitä elämänsä aikana ovat kokenut. Se on niin helppoa ulkopuolelta sanoa, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä, ja kuinka te olette armottomia, ja anteeksi antamattomia, mutta jos itse olisitte samassa tilanteessa olisiko se anteeksi antaminen niin helppoa.

Onko se katkeruutta jos ei kykene antamaan. Voihan sitä niinkin ajatella, mutta silloin ei auta muu kuin toivoa, että Jumala armahtataisi jos itse ei pysty.

Lue lisää

Olet kovin tuohtunut siitä, kun hylkäämisen jälkeen olisi hyvä antaa anteeksi. Ymmärrän että ilmeisesti olet kovin myötätuntoinen tuollaisen tuskan kokijaa kohtaan.

Parisuhteen rikkoutuminen on monipolvinen asia. useimmiten siihen ei ole yhtä syyllistä vaan molemmat ovat osallisia. Muut tietenkin näkevät vain sen, kun lopulta toinen lähtee. Toki joskus voi toinen olla se syyllisempi osapuoli. Mutta miksi etsiä syyllistä, miksi ei syytä?

”…emme me voi kävellä toisen yli jota vastaan on rikottu sanomalla, sinun on annettava anteeksi.”

No, Raamattu kehottaa niin tekemään. Se on meidän omaksi parhaaksi. Teidän kyllä hylätyn tuskan, ja tästä voin sanoa ihan kokemukseni kautta, että vain anteeksianto on se, jolla paranee. Näin muuten on myös lääketiede todennut.

”Negatiivisuudessa vellominen voi nimittäin todellakin tehdä ihmisen sairaaksi. Uusi amerikkalaistutkimus paljastaa katkeran totuuden katkeruudesta. Tutkijat ovat antaneet pitkittyneelle katkeruudelle jopa diagnoosin: PTED (post-traumatic embitterment disorder), eli vapaasti suomennettuna trauman jälkeinen katkeruushäiriö. Tila kuvaa henkilöitä, jotka eivät voi antaa anteeksi toisten tekemiä rikkomuksia heitä kohtaan.”

”Pitkittynyt viha ja katkeruus vaikuttavat ihmisen elintoimintoihin ja terveyteen.”
”Tutkijoiden mukaan pitkittynyt kaunaisuus on jopa yhtä haitallista kuin tupakointi.”

http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=2392047

”On suurta julmuutta joka tapahtuman seurauksena on sairastunut esim. vaikeaan masennukseen, ja joka tuskin pysyy elämässä kiinni sanomaan, että olet julma ja armoton jos et anna anteeksi…”

Totta kai vie aikaa antaa anteeksi edes vähän, pääasia on kuitenkin että tahtoo ja yrittää. Masennus ei hellitä, ennen kuin lähdetään kohti anteeksi antamista. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Masennus on omaan itseensä käännettyä vihaa ja katkeruutta kun syystä tai toisesta sitä ei voi osoittaa ulospäin. Julmuutta on juuri tuo itsensä tuhoaminen.

Anteeksi antamiseen kuuluu myös se, että jokainen miettii sitä toisen rikkomista sekä tekemäänsä pahaa. Mutta se ei ole edellytys sille että annetaan anteeksi. On siis aivan sama mitä se toinen tekee, se on tärkeää että itse tekee jotain. Vaikka kuinka se toinen katuisi ja kärsisi, se ei helpota tai paranna katkeruutta sen loukatun osalta mitenkään. Sekin on aivan sama miten onnensa kukkuloilla toinen on. Hän on täysin erillinen ihminen, eikä saisi antaa valtaa toiselle ihmiselle niin paljoa, että tuhoaa itsensä sen vuoksi.

Anteeksi antaminen ei ole helppoa. Se on aivan totta. Se vaatii nöyryyttä. Se vaatii rohkeutta katsoa asioita suoraan silmiin. Se pudottaa polvilleen ja repii, mutta samalla se rakentaa uuttaa ja ehompaa.

Onhan se varmaan tietyllä tavalla ”kiva”, kun voisi rangaista toista niin, että hän joutuisi elämän katkerassa yksinäisyydessä lopun elämäänsä. Kosto ei kuitenkaan ole se, johon Raamattu meitä kehottaa. Ja onhan noita uutisia ollut siitä, mitä seuraa vihasta ja katkeruudesta parisuhteen rikkouduttua.

Uudelleen avioituminen on siis aivan toinen asia, sillä useimmat prosessoivat eronsa hyvin. Silloin kumpikaan ei jää katkeruuteen. Miksi siis rangaista heitä, joilla asiat ovat olleet ok?

Näihin Raamatun jakeisiin sisältyy suurta viisautta:

Matt. 6:14
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
Matt. 6:15
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Luukkaan evankeliumi:
6:32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
6:33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.
6:34 Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.
6:35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
6:36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.

mummomuori kirjoitti:

Olet kovin tuohtunut siitä, kun hylkäämisen jälkeen olisi hyvä antaa anteeksi. Ymmärrän että ilmeisesti olet kovin myötätuntoinen tuollaisen tuskan kokijaa kohtaan.

Parisuhteen rikkoutuminen on monipolvinen asia. useimmiten siihen ei ole yhtä syyllistä vaan molemmat ovat osallisia. Muut tietenkin näkevät vain sen, kun lopulta toinen lähtee. Toki joskus voi toinen olla se syyllisempi osapuoli. Mutta miksi etsiä syyllistä, miksi ei syytä?

”…emme me voi kävellä toisen yli jota vastaan on rikottu sanomalla, sinun on annettava anteeksi.”

No, Raamattu kehottaa niin tekemään. Se on meidän omaksi parhaaksi. Teidän kyllä hylätyn tuskan, ja tästä voin sanoa ihan kokemukseni kautta, että vain anteeksianto on se, jolla paranee. Näin muuten on myös lääketiede todennut.

”Negatiivisuudessa vellominen voi nimittäin todellakin tehdä ihmisen sairaaksi. Uusi amerikkalaistutkimus paljastaa katkeran totuuden katkeruudesta. Tutkijat ovat antaneet pitkittyneelle katkeruudelle jopa diagnoosin: PTED (post-traumatic embitterment disorder), eli vapaasti suomennettuna trauman jälkeinen katkeruushäiriö. Tila kuvaa henkilöitä, jotka eivät voi antaa anteeksi toisten tekemiä rikkomuksia heitä kohtaan.”

”Pitkittynyt viha ja katkeruus vaikuttavat ihmisen elintoimintoihin ja terveyteen.”
”Tutkijoiden mukaan pitkittynyt kaunaisuus on jopa yhtä haitallista kuin tupakointi.”

http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=2392047

”On suurta julmuutta joka tapahtuman seurauksena on sairastunut esim. vaikeaan masennukseen, ja joka tuskin pysyy elämässä kiinni sanomaan, että olet julma ja armoton jos et anna anteeksi…”

Totta kai vie aikaa antaa anteeksi edes vähän, pääasia on kuitenkin että tahtoo ja yrittää. Masennus ei hellitä, ennen kuin lähdetään kohti anteeksi antamista. Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Masennus on omaan itseensä käännettyä vihaa ja katkeruutta kun syystä tai toisesta sitä ei voi osoittaa ulospäin. Julmuutta on juuri tuo itsensä tuhoaminen.

Anteeksi antamiseen kuuluu myös se, että jokainen miettii sitä toisen rikkomista sekä tekemäänsä pahaa. Mutta se ei ole edellytys sille että annetaan anteeksi. On siis aivan sama mitä se toinen tekee, se on tärkeää että itse tekee jotain. Vaikka kuinka se toinen katuisi ja kärsisi, se ei helpota tai paranna katkeruutta sen loukatun osalta mitenkään. Sekin on aivan sama miten onnensa kukkuloilla toinen on. Hän on täysin erillinen ihminen, eikä saisi antaa valtaa toiselle ihmiselle niin paljoa, että tuhoaa itsensä sen vuoksi.

Anteeksi antaminen ei ole helppoa. Se on aivan totta. Se vaatii nöyryyttä. Se vaatii rohkeutta katsoa asioita suoraan silmiin. Se pudottaa polvilleen ja repii, mutta samalla se rakentaa uuttaa ja ehompaa.

Onhan se varmaan tietyllä tavalla ”kiva”, kun voisi rangaista toista niin, että hän joutuisi elämän katkerassa yksinäisyydessä lopun elämäänsä. Kosto ei kuitenkaan ole se, johon Raamattu meitä kehottaa. Ja onhan noita uutisia ollut siitä, mitä seuraa vihasta ja katkeruudesta parisuhteen rikkouduttua.

Uudelleen avioituminen on siis aivan toinen asia, sillä useimmat prosessoivat eronsa hyvin. Silloin kumpikaan ei jää katkeruuteen. Miksi siis rangaista heitä, joilla asiat ovat olleet ok?

Näihin Raamatun jakeisiin sisältyy suurta viisautta:

Matt. 6:14
Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
Matt. 6:15
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Luukkaan evankeliumi:
6:32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
6:33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.
6:34 Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.
6:35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
6:36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.

Lue lisää

Niin, kyllähän se anteeksi antaminen vapauttaa ja on hyvää sielulle ja mielenterveydelle, mutta enenkuin siihen asti päästään on toivuttava siitä surutyöstä, ja järkytyksestä. Enkä tarkoittanut mitään katkeruudessa kieriskelyä, vaan sitä että sielun haavat vaativat oman paranemisaikansa samoin kuin ruumillistenkin haavojen paraneminen. Sen jälkeen vasta voi jäsennellä paremmin syitä ja syviä ja sitä mitä on tapahtunut.

Toisaalta kun sen anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen jalon taidon osaisi jo siinä avioliitossa, ettei edes tarvitsisi tulla niin paljon niitä hylkäämisiä ja avioeroja. Kuinka monta kertaa sitä palataankaan niihin vanhoihin riitoihin, kun sinä sanoit silloin ja silloin niin pahasti jne.

Toisaalta minä lähestyin alun alkaen tuon otsikon pohjalta. Miksi kirkko sallii. Niin miksi todellakin kirkko sallii, sitä pitäisi paremminkin miettiä kirkon uskottavuuden kannalta. Jos kirkko avioliiton suhteen toimisi Raamatun ja Jumalan sanan pohjalta, mitään sellaista kuin, onko heidän rakkautensa aitoa, tai muuuta ei tarvitsi edes pappien pohtia, vaan kirkko laatisi avioliitolle sellaiset ohjeet mitä Jumala sanassaan on sanonut.

Ainahan on joku ihanne, mitä vasten asioita peilataan. Onko sen kirkon mallin oltava niin miten se huonoiten tulisi olla. Ihmiset tekevät niinkuin tekevät, mutta ei se riitä kirkolle ihanteeksi tai malliksi jos se haluaa toimia Jumalan sanan mukaan. Jumala on antanut ohjeet kuinka toimia, ja niitä ohjeita olettaisi kirkon kunnioittavan omissa ohjeissaan.

Evita kirjoitti:

Niin, kyllähän se anteeksi antaminen vapauttaa ja on hyvää sielulle ja mielenterveydelle, mutta enenkuin siihen asti päästään on toivuttava siitä surutyöstä, ja järkytyksestä. Enkä tarkoittanut mitään katkeruudessa kieriskelyä, vaan sitä että sielun haavat vaativat oman paranemisaikansa samoin kuin ruumillistenkin haavojen paraneminen. Sen jälkeen vasta voi jäsennellä paremmin syitä ja syviä ja sitä mitä on tapahtunut.

Toisaalta kun sen anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen jalon taidon osaisi jo siinä avioliitossa, ettei edes tarvitsisi tulla niin paljon niitä hylkäämisiä ja avioeroja. Kuinka monta kertaa sitä palataankaan niihin vanhoihin riitoihin, kun sinä sanoit silloin ja silloin niin pahasti jne.

Toisaalta minä lähestyin alun alkaen tuon otsikon pohjalta. Miksi kirkko sallii. Niin miksi todellakin kirkko sallii, sitä pitäisi paremminkin miettiä kirkon uskottavuuden kannalta. Jos kirkko avioliiton suhteen toimisi Raamatun ja Jumalan sanan pohjalta, mitään sellaista kuin, onko heidän rakkautensa aitoa, tai muuuta ei tarvitsi edes pappien pohtia, vaan kirkko laatisi avioliitolle sellaiset ohjeet mitä Jumala sanassaan on sanonut.

Ainahan on joku ihanne, mitä vasten asioita peilataan. Onko sen kirkon mallin oltava niin miten se huonoiten tulisi olla. Ihmiset tekevät niinkuin tekevät, mutta ei se riitä kirkolle ihanteeksi tai malliksi jos se haluaa toimia Jumalan sanan mukaan. Jumala on antanut ohjeet kuinka toimia, ja niitä ohjeita olettaisi kirkon kunnioittavan omissa ohjeissaan.

Lue lisää

Hienoa, me siis puhumme samasta asiasta. Aikaa tarvitaan ja tukea myös, jotta surutyö tulee kunnolla tehtyä.

Totta puhut siinä että tuo jalo (mutta vaikea) taito olisi hyvä jo avioliiton aikanakin.

Niin, miksi kirkko sallii? Miten kirkko sitten seuloisi joukosta se huonommat ja paremmat vihittävät? Aika haastavaa sekä leimaavaa. Luulen että aika harva enää kirkkohäitä järjestää jotka menevät uudemman kerran avioon. Monet käyvät joko papin luona tai kutsuvat papin vihkimään muualle.

Ihanteet ovat hyviä, niihin vain niin kovin harva pääsee. Ehkä vain tuemme toinen toistamme että edes hiukan lähemmäksi niitä pääsemme. En usko että rangaistuksista on juurikaan hyötyä.

mummomuori kirjoitti:

Hienoa, me siis puhumme samasta asiasta. Aikaa tarvitaan ja tukea myös, jotta surutyö tulee kunnolla tehtyä.

Totta puhut siinä että tuo jalo (mutta vaikea) taito olisi hyvä jo avioliiton aikanakin.

Niin, miksi kirkko sallii? Miten kirkko sitten seuloisi joukosta se huonommat ja paremmat vihittävät? Aika haastavaa sekä leimaavaa. Luulen että aika harva enää kirkkohäitä järjestää jotka menevät uudemman kerran avioon. Monet käyvät joko papin luona tai kutsuvat papin vihkimään muualle.

Ihanteet ovat hyviä, niihin vain niin kovin harva pääsee. Ehkä vain tuemme toinen toistamme että edes hiukan lähemmäksi niitä pääsemme. En usko että rangaistuksista on juurikaan hyötyä.

Lue lisää

En mitä tarkoittanut, että kirkon tarvitsee valita ihmisiä ollenkaan, vaan sitä,että kirkko toimii niin kuin Jumalan Sana velvoittaa. Jos sanassa sanotaan kunnes kuolema erottaa, ja avioero on sallitaan tietyissä tapauksissa, niin eikö sitä pidä toimia niin. Eikö se jo kirkon kirjoista näy, onko tämä pari tulossa vihille ensimmäistä tai jo kymmenettä kertaa.

Evita kirjoitti:

En mitä tarkoittanut, että kirkon tarvitsee valita ihmisiä ollenkaan, vaan sitä,että kirkko toimii niin kuin Jumalan Sana velvoittaa. Jos sanassa sanotaan kunnes kuolema erottaa, ja avioero on sallitaan tietyissä tapauksissa, niin eikö sitä pidä toimia niin. Eikö se jo kirkon kirjoista näy, onko tämä pari tulossa vihille ensimmäistä tai jo kymmenettä kertaa.

Lue lisää

Tarkoitin, ettei papin tarvitse valita ihmisiä, ketä Se vihkii, vaan samalla kun haetaan estettämyystodistusta, voisi tämäkin olla vihkimyksen esteenä.

Evita kirjoitti:

Tarkoitin, ettei papin tarvitse valita ihmisiä, ketä Se vihkii, vaan samalla kun haetaan estettämyystodistusta, voisi tämäkin olla vihkimyksen esteenä.

Oletko sinä oppinut tästä keskustelusta yhtään mitään?

eeetö kirjoitti:

Oletko sinä oppinut tästä keskustelusta yhtään mitään?

Sinun mielen mukaanko tässä pitäisi kirjoittaa. Meinaatko että sinua kirkon tulisi totella, eikä Jumalaa.

Evita kirjoitti:

En mitä tarkoittanut, että kirkon tarvitsee valita ihmisiä ollenkaan, vaan sitä,että kirkko toimii niin kuin Jumalan Sana velvoittaa. Jos sanassa sanotaan kunnes kuolema erottaa, ja avioero on sallitaan tietyissä tapauksissa, niin eikö sitä pidä toimia niin. Eikö se jo kirkon kirjoista näy, onko tämä pari tulossa vihille ensimmäistä tai jo kymmenettä kertaa.

Lue lisää

Tuota, onhan sen papin valittava, jotta ei erehdyksessä vihi ketään ”väärin”.

Ensinnäkään mihinkään ei tule ylös merkityksen mikä on minkin eron syy. Vain laaja ja tarkka perehtyminen avioeroon tuo sen esiin. Papin on siis voitava toimia lakimiehenä kuin terapeuttina. Hän kuulustelee useampaan kertaan eronneita sekä heidän läheisiään ja tekee siitä johtopäätöksen, onko ero katsottava kirkon kannalta sallituksi tai ei sallituksi.

Esteettömyystodistus puolestaan tulee valtion laesta, eikä siihen merkitä sitä, mistä syystä on eronnut. Siihen tulee vain merkintä ettei sillä hetkellä ole aviossa ( muut lain säätelemät syyt). Kirkon siis pitäisi alkaa pitämään omaa rekisteriään, johon se merkitsee avioeron syyt.

Sitten sen mietintä että voiko vihkiä kirkossa vai ei. Mihin laitetaan raja että pappi vihkii todistajien läsnä ollessa esim. toimistossaan? Tai saako pappi vihkiä parin kotona? Vai kieltäytyykö hän toimittamasta vihkimistä kokonaan ja laittaa parin valtion virkamiehen pakeille.

Tuosta sitten syntyykin mielenkiintoinen ristiriita. Valtion lain mukaan pari on avioliitossa mutta ei kirkon mukaan. Voiko kirkko antaa silloin virallisia asiakirjoja esim. esteettömyystodistuksia tai virkatodistuksia? Nehän ovat hyvin erilaisia sen mukaan, kummasta paikasta ne haetaan. Jos kirkko pitää siviiliavioliittoja mitättöminä, niin pitääkö se niitä kaikkia vai vain jotain tiettyjä? Entä miten sitten suhtautua vaikka niihin, jotka aiemmin on vihitty maistraatissa, eronneet ja siiten haluavat avioitua kirkossa?

Kuten huomaat, aika monimutkaista on käytännössä toimia ehdottomallasi tavalla. Suorin ja mutkattomin malli olisi että vain valtion virkamiehet (laamanni ja käräjätuomari tai henkikirjoittaja) vihkii ja luterilainen sekä muut uskonnolliset yhdyskunnat sitten vahvistavat ja siunaavat tarpeellisiksi katsomansa liitot.

mummomuori kirjoitti:

Tuota, onhan sen papin valittava, jotta ei erehdyksessä vihi ketään ”väärin”.

Ensinnäkään mihinkään ei tule ylös merkityksen mikä on minkin eron syy. Vain laaja ja tarkka perehtyminen avioeroon tuo sen esiin. Papin on siis voitava toimia lakimiehenä kuin terapeuttina. Hän kuulustelee useampaan kertaan eronneita sekä heidän läheisiään ja tekee siitä johtopäätöksen, onko ero katsottava kirkon kannalta sallituksi tai ei sallituksi.

Esteettömyystodistus puolestaan tulee valtion laesta, eikä siihen merkitä sitä, mistä syystä on eronnut. Siihen tulee vain merkintä ettei sillä hetkellä ole aviossa ( muut lain säätelemät syyt). Kirkon siis pitäisi alkaa pitämään omaa rekisteriään, johon se merkitsee avioeron syyt.

Sitten sen mietintä että voiko vihkiä kirkossa vai ei. Mihin laitetaan raja että pappi vihkii todistajien läsnä ollessa esim. toimistossaan? Tai saako pappi vihkiä parin kotona? Vai kieltäytyykö hän toimittamasta vihkimistä kokonaan ja laittaa parin valtion virkamiehen pakeille.

Tuosta sitten syntyykin mielenkiintoinen ristiriita. Valtion lain mukaan pari on avioliitossa mutta ei kirkon mukaan. Voiko kirkko antaa silloin virallisia asiakirjoja esim. esteettömyystodistuksia tai virkatodistuksia? Nehän ovat hyvin erilaisia sen mukaan, kummasta paikasta ne haetaan. Jos kirkko pitää siviiliavioliittoja mitättöminä, niin pitääkö se niitä kaikkia vai vain jotain tiettyjä? Entä miten sitten suhtautua vaikka niihin, jotka aiemmin on vihitty maistraatissa, eronneet ja siiten haluavat avioitua kirkossa?

Kuten huomaat, aika monimutkaista on käytännössä toimia ehdottomallasi tavalla. Suorin ja mutkattomin malli olisi että vain valtion virkamiehet (laamanni ja käräjätuomari tai henkikirjoittaja) vihkii ja luterilainen sekä muut uskonnolliset yhdyskunnat sitten vahvistavat ja siunaavat tarpeellisiksi katsomansa liitot.

Lue lisää

On se vaikeata kun se on vaikeata. Jos kirkolla on sääntö, onhan kirkolla muitakin sääntöjä koskien ehtoollista kastetta Ym. niin miksei voi kristilliselle avioliitollekin olla.
Mutta antaa olla, jos se ihmisille näin on helpommaksi tullut. Reaalielämä tosin näyttää toista.

En voi kuin kysyä sinultakin samaa, mitä aiemmin joltakin toiselta jo kysyin:

Onko käsityksesi anteeksiannosta todella niin rajallinen, että ajattelet sen tarkoittavan pelkästään rikkoneen ihmisen näennäistä hyväksymistä, mutta et missään tapauksessa minkäänlaista uuden tilaisuuden antamista? Mitä sinun mielestäsi anteeksianto edes on, jollei se sisällä väärin toimineelle oikeutusta ryhtyä uudelleen johonkin, jossa tämä on jo yhden tai ehkä useammankin kerran epäonnistunut?

Mieti tämä asia mahdollisimman laajasti. On nimittäin niin, että ainoa seikka, minkä ansiosta sinä, minä tai kukaan meistä olemme ylipäätään ELOSSA enää, on se, että Jumala antaa meille uusia tilaisuuksia kaikista rikkomuksistamme huolimatta. Jokaisella meistä on asioita, joissa me kerrasta toiseen - parhaastakin yrityksestämme huolimatta - päädymme toimimaan väärin, mutta silti me saamme yhä elää. Jokainen hengenvetommekin saa tapahtua pelkästään sen vuoksi, että Jumala ei pidä rikkomuksiamme meitä vastaan. Miten voit tässä valossa tehdä tulkinnan, että tämä oikeus uuteen tilaisuuteen ei koskisi KAIKKEA sitä, millä ihminen voi elämässään rikkoa Jumalan tahtoa vastaan - siis myös avioliittolupauksen rikkomista?

Tietenkin olisi väärin ymmärtää Jumalan armo niin, että mikä tahansa Jumalan tahdon vastainen asia olisikin nyt luvallista, oikeutettua ja seurauksista vapaata. Sitä se ei ole, ei myöskään avioeron suhteen. Jumalan tahdon vastaisella elämällä on aina seurauksensa maalliselle elämällemme siitä huolimatta, että Jumala ei tuota tekoa sinänsä pidäkään meitä vastaan. Esim. pettäjä/jättäjä voi joutua elämään lopun elämäänsä pelossa, että hänelle tehdään samalla tavalla, mitä hän itse teki. Petetty/jätetty on myös osavastuussa niistä ongelmista, mitkä saivat toisen osapuolen lähtemään, ja jollei hän suostu katsomaan omaa osuuttaan objektiivisesti, hän joutuu kohtaamaan samat asiat uudelleen myös mahdollisessa uudessa liitossaan. Perheensä hylännyt ihminen saa esim. lapsilleen aikaan korvaamatonta vahinkoa, jonka kanssa he voivat joutua kamppailemaan koko lopun elämäänsä - ja tämäkin kaikki siitä huolimatta, että Jumala antaa itse tuon aviorikoksen sinänsä anteeksi.

Kaikesta huolimatta Raamattu opettaa, että Jumalan armo on aina Jumalan lakia suurempi. Se ei vaadi sitä, mikä olisi oikeudenmukaista, vaan antaa uuden tilaisuuden ihmiselle, joka ei mitenkään voi sitä tilaisuutta ansaita.

Minusta on hämmästyttävää, miten yksisilmäisesti Raamattua luetaan esim. tässä uudelleenvihkimisasiassa. Eikö Jumala opeta monin eri tavoin, että meidän tulee etsiä ja kuunnella Hänen HENKEÄÄN? Hänen Henkensä tekee kirjoitetun sanan eläväksi - ei meidän vajavaisella ymmärryksellämme tehdyt yksisilmäiset tulkinnat.

Onko Raamattu siis vain kokoelma sääntöjä ja kieltoja? Jos jotain asiaa ei ole erikseen sallittu, niin se on sitten systemaattisesti kielletty? Täytyisikö Jumalan nimenomaisesti antaa Raamatussa lupa myös uuden avioliiton vihkimiselle - emmekö me ilman sellaista suoraa lupaa kykene ymmärtämään, mitä Jumalan armossaan antama **uusi tilaisuus** merkitsee?

Pyydän edelleen huomioimaan, että puolustaessani uudelleenvihkimistä en tee sitä sellaisten ihmisten vuoksi, jotka eivät ole edes kiinnostuneet siitä, mitä avioliitto Jumalan edessä tarkoittaa, puhumattakaan siitä, uskovatko nämä edes Jumalan olevan olemassa. Minuakin inhottaa ajatus siitä, että on ihmisiä, jotka hyvin kevytmielisesti lähtevät kävelemään liitoistaan, ja ajattelevat ilman muuta olevansa oikeutettuja "mellastamaan" elämässään niinkuin sattuvat lystäämään, seurauksista välittämättä. Silti haluan jatkaa asian puolesta puhumista, sillä tiedän itsekin saaneeni lukemattomat määrät uusia tilaisuuksia, vaikken ole niitä lainkaan ansainnut.

eeetö kirjoitti:

En voi kuin kysyä sinultakin samaa, mitä aiemmin joltakin toiselta jo kysyin:

Onko käsityksesi anteeksiannosta todella niin rajallinen, että ajattelet sen tarkoittavan pelkästään rikkoneen ihmisen näennäistä hyväksymistä, mutta et missään tapauksessa minkäänlaista uuden tilaisuuden antamista? Mitä sinun mielestäsi anteeksianto edes on, jollei se sisällä väärin toimineelle oikeutusta ryhtyä uudelleen johonkin, jossa tämä on jo yhden tai ehkä useammankin kerran epäonnistunut?

Mieti tämä asia mahdollisimman laajasti. On nimittäin niin, että ainoa seikka, minkä ansiosta sinä, minä tai kukaan meistä olemme ylipäätään ELOSSA enää, on se, että Jumala antaa meille uusia tilaisuuksia kaikista rikkomuksistamme huolimatta. Jokaisella meistä on asioita, joissa me kerrasta toiseen - parhaastakin yrityksestämme huolimatta - päädymme toimimaan väärin, mutta silti me saamme yhä elää. Jokainen hengenvetommekin saa tapahtua pelkästään sen vuoksi, että Jumala ei pidä rikkomuksiamme meitä vastaan. Miten voit tässä valossa tehdä tulkinnan, että tämä oikeus uuteen tilaisuuteen ei koskisi KAIKKEA sitä, millä ihminen voi elämässään rikkoa Jumalan tahtoa vastaan - siis myös avioliittolupauksen rikkomista?

Tietenkin olisi väärin ymmärtää Jumalan armo niin, että mikä tahansa Jumalan tahdon vastainen asia olisikin nyt luvallista, oikeutettua ja seurauksista vapaata. Sitä se ei ole, ei myöskään avioeron suhteen. Jumalan tahdon vastaisella elämällä on aina seurauksensa maalliselle elämällemme siitä huolimatta, että Jumala ei tuota tekoa sinänsä pidäkään meitä vastaan. Esim. pettäjä/jättäjä voi joutua elämään lopun elämäänsä pelossa, että hänelle tehdään samalla tavalla, mitä hän itse teki. Petetty/jätetty on myös osavastuussa niistä ongelmista, mitkä saivat toisen osapuolen lähtemään, ja jollei hän suostu katsomaan omaa osuuttaan objektiivisesti, hän joutuu kohtaamaan samat asiat uudelleen myös mahdollisessa uudessa liitossaan. Perheensä hylännyt ihminen saa esim. lapsilleen aikaan korvaamatonta vahinkoa, jonka kanssa he voivat joutua kamppailemaan koko lopun elämäänsä - ja tämäkin kaikki siitä huolimatta, että Jumala antaa itse tuon aviorikoksen sinänsä anteeksi.

Kaikesta huolimatta Raamattu opettaa, että Jumalan armo on aina Jumalan lakia suurempi. Se ei vaadi sitä, mikä olisi oikeudenmukaista, vaan antaa uuden tilaisuuden ihmiselle, joka ei mitenkään voi sitä tilaisuutta ansaita.

Minusta on hämmästyttävää, miten yksisilmäisesti Raamattua luetaan esim. tässä uudelleenvihkimisasiassa. Eikö Jumala opeta monin eri tavoin, että meidän tulee etsiä ja kuunnella Hänen HENKEÄÄN? Hänen Henkensä tekee kirjoitetun sanan eläväksi - ei meidän vajavaisella ymmärryksellämme tehdyt yksisilmäiset tulkinnat.

Onko Raamattu siis vain kokoelma sääntöjä ja kieltoja? Jos jotain asiaa ei ole erikseen sallittu, niin se on sitten systemaattisesti kielletty? Täytyisikö Jumalan nimenomaisesti antaa Raamatussa lupa myös uuden avioliiton vihkimiselle - emmekö me ilman sellaista suoraa lupaa kykene ymmärtämään, mitä Jumalan armossaan antama **uusi tilaisuus** merkitsee?

Pyydän edelleen huomioimaan, että puolustaessani uudelleenvihkimistä en tee sitä sellaisten ihmisten vuoksi, jotka eivät ole edes kiinnostuneet siitä, mitä avioliitto Jumalan edessä tarkoittaa, puhumattakaan siitä, uskovatko nämä edes Jumalan olevan olemassa. Minuakin inhottaa ajatus siitä, että on ihmisiä, jotka hyvin kevytmielisesti lähtevät kävelemään liitoistaan, ja ajattelevat ilman muuta olevansa oikeutettuja "mellastamaan" elämässään niinkuin sattuvat lystäämään, seurauksista välittämättä. Silti haluan jatkaa asian puolesta puhumista, sillä tiedän itsekin saaneeni lukemattomat määrät uusia tilaisuuksia, vaikken ole niitä lainkaan ansainnut.

Lue lisää

Olen lukenut kommenttejasi suurella mielenkiinnolla. Hyvin perusteltuja näkemyksiä.

Olen usein koettanut ymmärtää muutamia muita näkemyksiä. Yksi niistä on käsitys siitä, mitä anteeksi anto on. Kuten mainitsit nimimerkille: ”…käsityksesi anteeksiannosta todella niin rajallinen, että ajattelet sen tarkoittavan pelkästään rikkoneen ihmisen näennäistä hyväksymistä…”, niin ehkä tuossa on jotain ajatusta. Siitä syntyy seuraava päätelmä, jos anteeksi annon ymmärtää vain rajalliseksi ja näennäiseksi, niin miten silloin voi ymmärtää Jeesuksen sovitustyötä?

”Onko Raamattu siis vain kokoelma sääntöjä ja kieltoja?”

Hyvin usein tulee esiin, ettei kristityt elä enää lain alla vaan ovat siitä vapaita. Kuitenkin näitä lakeja kaivetaan esiin, niitä vaaditaan noudatettaviksi sekä sovelletaan nykyaikaan kaikin tavoin. Eli vaaditaan lain mukaan elämistä? En ihan ymmärrä tätä ristiriitaa.

”…vaan antaa uuden tilaisuuden ihmiselle, joka ei mitenkään voi sitä tilaisuutta ansaita.”

Tämä on ollut itselleni hyvin keskeinen osa uskoa. Mitään ei ansaita, ei armoa eikä Jumalan rakkautta. Nekin saavat noita, jotka eivät sitä ole ansainneet millään tavalla. Ihmiselle se on käsittämätöntä, eikä aina istu oikeudenmukaisuuden kanssa yksiin. Sitä kautta aukeaa se, mikä on rakkautta. Aivan jotain käsittämätöntä.


Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

1Joh. 4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

mummomuori kirjoitti:

Olen lukenut kommenttejasi suurella mielenkiinnolla. Hyvin perusteltuja näkemyksiä.

Olen usein koettanut ymmärtää muutamia muita näkemyksiä. Yksi niistä on käsitys siitä, mitä anteeksi anto on. Kuten mainitsit nimimerkille: ”…käsityksesi anteeksiannosta todella niin rajallinen, että ajattelet sen tarkoittavan pelkästään rikkoneen ihmisen näennäistä hyväksymistä…”, niin ehkä tuossa on jotain ajatusta. Siitä syntyy seuraava päätelmä, jos anteeksi annon ymmärtää vain rajalliseksi ja näennäiseksi, niin miten silloin voi ymmärtää Jeesuksen sovitustyötä?

”Onko Raamattu siis vain kokoelma sääntöjä ja kieltoja?”

Hyvin usein tulee esiin, ettei kristityt elä enää lain alla vaan ovat siitä vapaita. Kuitenkin näitä lakeja kaivetaan esiin, niitä vaaditaan noudatettaviksi sekä sovelletaan nykyaikaan kaikin tavoin. Eli vaaditaan lain mukaan elämistä? En ihan ymmärrä tätä ristiriitaa.

”…vaan antaa uuden tilaisuuden ihmiselle, joka ei mitenkään voi sitä tilaisuutta ansaita.”

Tämä on ollut itselleni hyvin keskeinen osa uskoa. Mitään ei ansaita, ei armoa eikä Jumalan rakkautta. Nekin saavat noita, jotka eivät sitä ole ansainneet millään tavalla. Ihmiselle se on käsittämätöntä, eikä aina istu oikeudenmukaisuuden kanssa yksiin. Sitä kautta aukeaa se, mikä on rakkautta. Aivan jotain käsittämätöntä.


Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

1Joh. 4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Lue lisää

Tässä onkin tullut ihmisille ankara väärinkäsitys. Nykyihminen lukee "ei lain alla" elämisen siksi, ettei edes Jeesuksen muita neuvoja ja käskyjä pitäisi kuunnella, tai ettei ihmisen pitäisi pyrkiä lakia kohti, elikkä nykyversio: eletään pellossa, tehdään niin hurjasti syntiä kuin ehditään...

Paavali korosti sen takia noita kohtia, että siihen aikaan juutalaisilla oli paljon pikkutarkempi laki, jota sitten yritettiin saada vielä takaisin pakanakristityillekin. Jeesus Kristus täytti lain puolestamme, silti tarkoituksena ei ole elää pellossa. Minkä ihmeen takia Paavali siellä muuten olisi antanut ideaalikäytösohjeita seurakunnalle?

mummomuori kirjoitti:

Olen lukenut kommenttejasi suurella mielenkiinnolla. Hyvin perusteltuja näkemyksiä.

Olen usein koettanut ymmärtää muutamia muita näkemyksiä. Yksi niistä on käsitys siitä, mitä anteeksi anto on. Kuten mainitsit nimimerkille: ”…käsityksesi anteeksiannosta todella niin rajallinen, että ajattelet sen tarkoittavan pelkästään rikkoneen ihmisen näennäistä hyväksymistä…”, niin ehkä tuossa on jotain ajatusta. Siitä syntyy seuraava päätelmä, jos anteeksi annon ymmärtää vain rajalliseksi ja näennäiseksi, niin miten silloin voi ymmärtää Jeesuksen sovitustyötä?

”Onko Raamattu siis vain kokoelma sääntöjä ja kieltoja?”

Hyvin usein tulee esiin, ettei kristityt elä enää lain alla vaan ovat siitä vapaita. Kuitenkin näitä lakeja kaivetaan esiin, niitä vaaditaan noudatettaviksi sekä sovelletaan nykyaikaan kaikin tavoin. Eli vaaditaan lain mukaan elämistä? En ihan ymmärrä tätä ristiriitaa.

”…vaan antaa uuden tilaisuuden ihmiselle, joka ei mitenkään voi sitä tilaisuutta ansaita.”

Tämä on ollut itselleni hyvin keskeinen osa uskoa. Mitään ei ansaita, ei armoa eikä Jumalan rakkautta. Nekin saavat noita, jotka eivät sitä ole ansainneet millään tavalla. Ihmiselle se on käsittämätöntä, eikä aina istu oikeudenmukaisuuden kanssa yksiin. Sitä kautta aukeaa se, mikä on rakkautta. Aivan jotain käsittämätöntä.


Joh. 3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

1Joh. 4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Lue lisää

> jos anteeksi annon ymmärtää vain rajalliseksi ja näennäiseksi, niin miten
> silloin voi ymmärtää Jeesuksen sovitustyötä?

Minä sanoisin jopa, että sitä ei silloin ole aivan ymmärretty. Ehkä ihminen ei pohjimmiltaan voikaan käsittää Jumalan anteeksiantoa koko sen rajattomuudessaan. Ilmeisesti vain Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja kipeiden kokemuksiemme kautta me voimme jotain aavistella siitä, mitä se todella merkitsee missäkin käytännön tilanteessa.

> Kuitenkin näitä lakeja kaivetaan esiin, niitä vaaditaan noudatettaviksi sekä
> sovelletaan nykyaikaan kaikin tavoin

Mielestäni Jumalan tahtoa (jota siis tarkoitan puhuessani laista - tämä erotuksena sille, että sanalla "laki" voidaan myös tarkoittaa ainoastaan kymmentä käskyä tai eräitä laajempia VT:n tekstikokonaisuuksia) on ihan hyväkin tutkia, sillä pyrkiihän se kaikin tavoin suojelemaan meitä itseämme sekä myös lähimmäisiämme oman syntisyytemme aiheuttamalta rikkoontumiselta.

Me emme enää "elä lain alla" sikäli, että meidät lain nojalla tultaisiin tuomitsemaan kadotukseen, niinkuin jokainen meistä olisi ansainnut - tämän tuomion Jeesus on jo puolestamme kärsinyt. Kuitenkaan meillä ei ole oikeutta myöskään jättää huomiotta sitä, miten Jumala tahtoo meidän elävän, sillä niin tehdessämme aiheuttaisimme itsellemme koko ajan vahinkoa, jolta Jumala tahtoo suojella meitä, puhumattakaan siitä paatumuksesta, mihin Jumalan tahtoa jatkuvasti noudattamatta jättävä ihminen itse sielunsa sulkee.

Vaikka Jumala onkin tarkoittanut avioliiton iankaikkiseksi, niin kuitenkin Hän myös antaa meille esimerkin anteeksiannosta lunastamalla meidät itsemme vapaiksi, ja antamalla meidän jatkaa elämäämme tässä maailmassa, vaikkemme ole sitä ansainneet. Nämä ovat siis KUMPIKIN osa Jumalan tahtoa. Kumpi nyt siis on tärkeämpi opetus; opetus avioliiton iankaikkisuudesta, vai opetus anteeksiannosta, armahtavaisuudesta ja uuden tilaisuuden antamisesta? Minusta vastaus on, että meidän tulee pyrkiä noudattamaan noita molempia. Se tarkoittaa aitoa pyrkimystä avioliiton iankaikkisuuteen, ja myös aitoa anteeksiantoa ja uuden yrityksen sallimista tuossa pyrkimyksessä epäonnistuvalle.

Ehkä me ihmiset koemme tarvitsevamme turvaksemme erilaisia sääntöjä ja valmiita määräyskokoelmia. Tee näin; älä tee näin. Aina, kun asiat on sanottu tällä tavalla suoraan, se ikään kuin vapauttaa meidät itsemme miettimästä ja harkitsemasta noita asioita. Kielletään vain jotain, tai määrätään jotain, ja sillä siisti. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Ei ole mahdollista kirjoittaa määräyksiä ja pykäliä jokaiseen mahdolliseen ihmisen elämässä vastaantulevaan valintatilanteeseen, ja kaikkiin niihin erilaisiin olosuhteisiin, missä valintoja tehdään. Sen takia meille on annettu myös yleisiä ohjenuoria, kuten "armo on lakia suurempi" tai "tee toiselle se, mitä itsellesi toivoisit tehtävän".

eeetö kirjoitti:

> jos anteeksi annon ymmärtää vain rajalliseksi ja näennäiseksi, niin miten
> silloin voi ymmärtää Jeesuksen sovitustyötä?

Minä sanoisin jopa, että sitä ei silloin ole aivan ymmärretty. Ehkä ihminen ei pohjimmiltaan voikaan käsittää Jumalan anteeksiantoa koko sen rajattomuudessaan. Ilmeisesti vain Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja kipeiden kokemuksiemme kautta me voimme jotain aavistella siitä, mitä se todella merkitsee missäkin käytännön tilanteessa.

> Kuitenkin näitä lakeja kaivetaan esiin, niitä vaaditaan noudatettaviksi sekä
> sovelletaan nykyaikaan kaikin tavoin

Mielestäni Jumalan tahtoa (jota siis tarkoitan puhuessani laista - tämä erotuksena sille, että sanalla "laki" voidaan myös tarkoittaa ainoastaan kymmentä käskyä tai eräitä laajempia VT:n tekstikokonaisuuksia) on ihan hyväkin tutkia, sillä pyrkiihän se kaikin tavoin suojelemaan meitä itseämme sekä myös lähimmäisiämme oman syntisyytemme aiheuttamalta rikkoontumiselta.

Me emme enää "elä lain alla" sikäli, että meidät lain nojalla tultaisiin tuomitsemaan kadotukseen, niinkuin jokainen meistä olisi ansainnut - tämän tuomion Jeesus on jo puolestamme kärsinyt. Kuitenkaan meillä ei ole oikeutta myöskään jättää huomiotta sitä, miten Jumala tahtoo meidän elävän, sillä niin tehdessämme aiheuttaisimme itsellemme koko ajan vahinkoa, jolta Jumala tahtoo suojella meitä, puhumattakaan siitä paatumuksesta, mihin Jumalan tahtoa jatkuvasti noudattamatta jättävä ihminen itse sielunsa sulkee.

Vaikka Jumala onkin tarkoittanut avioliiton iankaikkiseksi, niin kuitenkin Hän myös antaa meille esimerkin anteeksiannosta lunastamalla meidät itsemme vapaiksi, ja antamalla meidän jatkaa elämäämme tässä maailmassa, vaikkemme ole sitä ansainneet. Nämä ovat siis KUMPIKIN osa Jumalan tahtoa. Kumpi nyt siis on tärkeämpi opetus; opetus avioliiton iankaikkisuudesta, vai opetus anteeksiannosta, armahtavaisuudesta ja uuden tilaisuuden antamisesta? Minusta vastaus on, että meidän tulee pyrkiä noudattamaan noita molempia. Se tarkoittaa aitoa pyrkimystä avioliiton iankaikkisuuteen, ja myös aitoa anteeksiantoa ja uuden yrityksen sallimista tuossa pyrkimyksessä epäonnistuvalle.

Ehkä me ihmiset koemme tarvitsevamme turvaksemme erilaisia sääntöjä ja valmiita määräyskokoelmia. Tee näin; älä tee näin. Aina, kun asiat on sanottu tällä tavalla suoraan, se ikään kuin vapauttaa meidät itsemme miettimästä ja harkitsemasta noita asioita. Kielletään vain jotain, tai määrätään jotain, ja sillä siisti. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Ei ole mahdollista kirjoittaa määräyksiä ja pykäliä jokaiseen mahdolliseen ihmisen elämässä vastaantulevaan valintatilanteeseen, ja kaikkiin niihin erilaisiin olosuhteisiin, missä valintoja tehdään. Sen takia meille on annettu myös yleisiä ohjenuoria, kuten "armo on lakia suurempi" tai "tee toiselle se, mitä itsellesi toivoisit tehtävän".

Lue lisää

Mihin lakia tarvitaan? Jos asiaa tarkastelee ensin ihan maalliselta kannalta. Otetaan niinkin pieni asia kuin vaikka puhelimeen puhuminen autolla ajon aikana. Lakia eivät tarvitse ne, jotka eivät tuollaista tee. Lakia tarvitsevat ne, jotka tekevät noin ja vaarantavat niin omansa kuin muiden turvallisuuden. He eivät ymmärrä tekemäänsä muuten kuin lain kautta ja laki koettaa estää tekemästä heitä väärin. Lailla on aina joku tarkoitus.

Mielestäni laki ei ole sen vuoksi, että se kurjistaisi elämää – ei edes Raamatussa mainitut. Sokea noudattaminen ei ole viisautta vaan juuri sitä, mistä Jeesuksen opetukset varoittavat useaan otteeseen.

Olen aivan samoilla linjoilla, avioliitto on elinikäinen. Tähän ihanteeseen vain on todella vaikeaa päästä ja nykyään se yhä vaikeampaa koska elämme niin pitkään. Ennen se oli helpompaa, kun kuoltiin paljon nuorempina. Samoin kun nykyään vaaditaan avioliitolta huomattavasti enemmän kuin ennen.

Muistelen että eräässä tutkimuksessa tuli esiin jotta avioeroperheen lapsilla on paljon romanttisempi näkemys avioliitosta ja juuri valtavat odotukset elinikäisen liiton suhteen. Ne joiden vanhemmat eivät ole eronneet on realistisempi suhde, he eivät odota suuria ja tietävät ettei avioliitto ole aina auvoa. He myöskin ovat valmiimpia eroamaan.

Aivan varmaan useimmat menevät avioon juuri se näkemys mielessään, etteivät eroa ikinä. He vain uupuvat, vaatimukset ovat kovat, realiteetit voivat olla raadollisempia kuin he ikinä uskoivat ja näin ero lopulta häämöttää. Myös pelkkä tunne ei ole hyvä avioliiton alusta, siihen tarvitaan paljon muutakin. Toisaalta nykyihminen ei alistu elämään avioliitossa, joka on vaikka kuinka järkevä, sillä uskollisuuden vaatimuksen vuoksi he eivät voi elää rakkaussuhteessa kuten joskus ennen.

Eli juuri näin: ”Se tarkoittaa aitoa pyrkimystä avioliiton iankaikkisuuteen, ja myös aitoa anteeksiantoa ja uuden yrityksen sallimista tuossa pyrkimyksessä epäonnistuvalle…”.

Ei se paranna ihmisten välisiä suhteita, että rangaistuksia jaellaan, pakotetaan jonkun lain kautta tekemän jotain. Vaan se parantaa kun koetamme tukea toinen toistamme tuossa pyrkimyksessä ja vaikka ei aina onnistuta, tukemaan silloinkin. Tässä mielestäni on juuri se lain vaatimus, jonka Jeesus on asettanut.

mummomuori kirjoitti:

Mihin lakia tarvitaan? Jos asiaa tarkastelee ensin ihan maalliselta kannalta. Otetaan niinkin pieni asia kuin vaikka puhelimeen puhuminen autolla ajon aikana. Lakia eivät tarvitse ne, jotka eivät tuollaista tee. Lakia tarvitsevat ne, jotka tekevät noin ja vaarantavat niin omansa kuin muiden turvallisuuden. He eivät ymmärrä tekemäänsä muuten kuin lain kautta ja laki koettaa estää tekemästä heitä väärin. Lailla on aina joku tarkoitus.

Mielestäni laki ei ole sen vuoksi, että se kurjistaisi elämää – ei edes Raamatussa mainitut. Sokea noudattaminen ei ole viisautta vaan juuri sitä, mistä Jeesuksen opetukset varoittavat useaan otteeseen.

Olen aivan samoilla linjoilla, avioliitto on elinikäinen. Tähän ihanteeseen vain on todella vaikeaa päästä ja nykyään se yhä vaikeampaa koska elämme niin pitkään. Ennen se oli helpompaa, kun kuoltiin paljon nuorempina. Samoin kun nykyään vaaditaan avioliitolta huomattavasti enemmän kuin ennen.

Muistelen että eräässä tutkimuksessa tuli esiin jotta avioeroperheen lapsilla on paljon romanttisempi näkemys avioliitosta ja juuri valtavat odotukset elinikäisen liiton suhteen. Ne joiden vanhemmat eivät ole eronneet on realistisempi suhde, he eivät odota suuria ja tietävät ettei avioliitto ole aina auvoa. He myöskin ovat valmiimpia eroamaan.

Aivan varmaan useimmat menevät avioon juuri se näkemys mielessään, etteivät eroa ikinä. He vain uupuvat, vaatimukset ovat kovat, realiteetit voivat olla raadollisempia kuin he ikinä uskoivat ja näin ero lopulta häämöttää. Myös pelkkä tunne ei ole hyvä avioliiton alusta, siihen tarvitaan paljon muutakin. Toisaalta nykyihminen ei alistu elämään avioliitossa, joka on vaikka kuinka järkevä, sillä uskollisuuden vaatimuksen vuoksi he eivät voi elää rakkaussuhteessa kuten joskus ennen.

Eli juuri näin: ”Se tarkoittaa aitoa pyrkimystä avioliiton iankaikkisuuteen, ja myös aitoa anteeksiantoa ja uuden yrityksen sallimista tuossa pyrkimyksessä epäonnistuvalle…”.

Ei se paranna ihmisten välisiä suhteita, että rangaistuksia jaellaan, pakotetaan jonkun lain kautta tekemän jotain. Vaan se parantaa kun koetamme tukea toinen toistamme tuossa pyrkimyksessä ja vaikka ei aina onnistuta, tukemaan silloinkin. Tässä mielestäni on juuri se lain vaatimus, jonka Jeesus on asettanut.

Lue lisää

Minunkin mielestäni juuri noin.

Valitettavasti minusta tuntuu sille, että monikaan tässä ketjussa kirjoittaneista uudelleenvihkimisen kieltäjistä ei lopultakaan ole herännyt ymmärtämään, mitä Jumalan anteeksianto todella tarkoittaa. Liekö niin, että tätä ei oman kivun vuoksi ole vielä pysähdytty edes kunnolla ajattelemaan. Oma katkeruus ja kostonhalu peittää silmät niin, että koko totuutta asiassa ei vielä pystytä näkemään.

Ehkä se on niin, että tuon oman kivun ja kärsimyksen jonkinlaiseksi lievittämiseksi tai ainakin peittämiseksi esitetään ajatus, että edes Jumalan anteeksianto lupaus uudesta mahdollisuudesta ei koskisi aviolupauksen rikkoja. Jos rikkoja ei näet koskaan ainakaan Jumalan ja seurakunnan edessä saisi siunausta uudelle yritykselleen, niin ajatellaanko tämän sitten jollakin tavalla "maksattavan takaisin" sitä tuskaa, minkä tuon lupauksen rikkoja puolisolleen aiheutti.

Toki se on omalla tavallaan inhimillistä, että me voimme päätyä ajattelemaan noinkin. Ajatus ei vain toimi, sillä Jumala ei varmasti salli ihmisen rajoittavan omaa tahtoaan ja anteeksiantoaan millään tavalla. Sitä yrittävä ihminen haluaa saada Jumalan tahdon panttivangikseen, ja käyttää sitä vipuvartena omien päämääriensä saavuttamiseen.

Surullisinta on, että Jumalan anteeksiantoa rajoittamaan pyrkivät ihmiset rajoittavat myös ITSENSÄ tuon anteeksiannon ulkopuolelle. Jumala saattaa hyvinkin armossaan johdattaa niin, että itse kukin tässä ketjussa kirjoittaneista, ensimmäisessä avioliitossaan hylätyksi tulleista ihmisistä kohtaakin uuden kumppanin, jonka kanssa saa kokea rakkautta ja aivan uuden toivon siitä, että nyt asiat olisivatkin aivan toisin. Ymmärtävätkö nämä ihmiset, että heidän nyt asettamansa kielto uuden avioliiton siunaukselle kieltää sen myös heiltä itseltään? Ja millaista tekopyhyyttä se olisikaan, jos nuo ihmiset siinä tilanteessa kääntäisivätkin kelkkansa näissä vaatimuksissaan.

No, Jumala saattaa tälläkin tavalla näyttää meille, että meidän on turha yrittääkään kävellä Hänen tahtonsa yli. Joko me opimme sen, tai me itkemme ja opimme :).

Kun Pietari oli Jeesuksen ennussanojen mukaisesti kolmannen kerran julkisesti kieltänyt Jeesuksen, ja Jeesus tästä huolimatta katsoi Pietariin laupeutensa silmin, niin olisiko Pietari tai me muut - vielä nyt parin tuhannen vuoden jälkeenkin - oppineet tapahtuneesta mitään, jos Pietaria olisi kohdeltu tuossa tilanteessa niinkuin Jumalan Laki olisi vaatinut? Pietari olisi pitänyt siinä paikassa räjäyttää atomeiksi, jollei Jumala olisi halunnut antaa Pietarille anteeksi ja uutta tilaisuutta. Ja mitä Pietarista tuli? Hänestä tuli yksi tärkeimmistä Jeesuksen apostoleista, jonka opetuksien ja tekojen kautta Jumala vielä nytkin voi puhua ja opettaa meistä jokaista. Mitään tällaista ei olisi tapahtunut, jos Jumala olisi kohdannut Pietarin tuossa tilanteessa pelkästään lakinsa kautta. Olen siis samaa mieltä, että ihmiset oppivat Jumalan tahdosta paljon enemmän anteeksiannon kuin lain vaatimuksen kautta.

Mummomuori kirjoitti: ”Mielestäni laki ei ole sen vuoksi, että se kurjistaisi elämää – ei edes Raamatussa mainitut. …Ei se paranna ihmisten välisiä suhteita, että rangaistuksia jaellaan, pakotetaan jonkun lain kautta tekemän jotain. Vaan se parantaa kun koetamme tukea toinen toistamme tuossa pyrkimyksessä ja vaikka ei aina onnistuta, tukemaan silloinkin. Tässä mielestäni on juuri se lain vaatimus, jonka Jeesus on asettanut.”

Lain tarkoitus ei todellakaan ole kurjistaa elämää, vaan sen tarkoitus on osoittaa meille Jumalan pyhyys ja meidän syntisyytemme. Lain tehtävänä on viedä meidät Kristuksen ristin eteen tunnustamaan syntimme ja turvautumaan yksin Häneen. Uskosta osattomalle laki on pelottava, ankara ja vaativa – uskovalle laki on Taivaan Isän kehotuksia ja ohjeita elää tätä elämää seuraten sitä ainoaa, joka lain on meidän puolestamme täyttänyt, Jeesusta Kristusta.

Paavali oli tietoinen kirjoittaessaan kirjeitä, joissa hän ohjeistaa mm. avioliittoasiassa, että monet torjuvat hänen tekstinsä pitäen sitä vain Paavalin mielipiteenä. Todellisuudessa Paavalin kirjeissä puhuu itse Kristus ja kehotukset olivat Kristuksen sydämeltä lähteneitä. 1. Kor. 14:37 ”Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.”

Raamatun opetuksia voi ottaa vastaan vain uskova ihminen:
1. Kor. ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.”
Jeesuksen seuraaja ei koe, että hän täyttäisi lain ja eläisi täydellistä elämää, päinvastoin hänellä on terve synnin tunto Jumalan Sanan edessä. Vajavaisenakin hän kuitenkin ”palvelee mielellään Jumalan lakia”, sillä hän haluaa olla Herralleen kuuliainen. Uskovassa on aina se hengellinen puoli, uudestisyntynyt osa, joka saa hänet mielellään ojentautumaan elämässään Raamatun Sanan mukaan. Kuinka koskettavasti Paavali kirjoittaa sisäisestä taistelustamme, josta vain sisäistetty armo voi meidät vapauttaa.

Room. 6: ”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”

Hyvää, ja totuuden mukaista kirjoitusta. Minusta ihmisille todellakin tulee puhua näistä molemmista puolista, sekä armosta että totuudesta. Jos sitä puhuu pelkästä armosta ihmisiltä jää puuttumaan se tieto, mistä heidät armahdetaan. Toisaalta taas totuus ilman armoa on julmuutta.
"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." Psalm.51:8
"Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Psalm. 51:15

Jos pientä lasta ei koskaan ohjata ja kielletä, vaan aina vain otetaan syliin ja lepyytellään kun hän on loukannut itsensä, hän ei koskaan opi välttämään vaaraa.
Samoin se on pelkästä armostakin puhuminen. Eihän Jumala pelkästää lämpimikseen niitä ohjeitaan ihmisille ole jakanut, vaan sen vuoksi, että he jo ennakolta välttyisivät niiltä vaikeuksilta, joita mahdollisesti tulee toisin toimimalla. Jumala haluaisi näin jo ennaklta säästää ihmisen turhilta itkuilta ja armon anomisilta.

Evita kirjoitti:

Hyvää, ja totuuden mukaista kirjoitusta. Minusta ihmisille todellakin tulee puhua näistä molemmista puolista, sekä armosta että totuudesta. Jos sitä puhuu pelkästä armosta ihmisiltä jää puuttumaan se tieto, mistä heidät armahdetaan. Toisaalta taas totuus ilman armoa on julmuutta.
"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden." Psalm.51:8
"Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Psalm. 51:15

Jos pientä lasta ei koskaan ohjata ja kielletä, vaan aina vain otetaan syliin ja lepyytellään kun hän on loukannut itsensä, hän ei koskaan opi välttämään vaaraa.
Samoin se on pelkästä armostakin puhuminen. Eihän Jumala pelkästää lämpimikseen niitä ohjeitaan ihmisille ole jakanut, vaan sen vuoksi, että he jo ennakolta välttyisivät niiltä vaikeuksilta, joita mahdollisesti tulee toisin toimimalla. Jumala haluaisi näin jo ennaklta säästää ihmisen turhilta itkuilta ja armon anomisilta.

Lue lisää

No, kumpi Jumalan opetus sinulle on tärkeämpi, opetus avioliiton iankaikkisuudesta, vai opetus anteeksiannosta ja uuden tilaisuuden antamisesta Jumalan tahtoa vastaan rikkoneelle?

Jos nyt vastaat, että kumpikin on yhtä tärkeä (niinkuin todellisuudessa on), niin minkä takia sinun toiminnassasi ja sanoissasi saa näkyä vain se toinen?

eeetö kirjoitti:

No, kumpi Jumalan opetus sinulle on tärkeämpi, opetus avioliiton iankaikkisuudesta, vai opetus anteeksiannosta ja uuden tilaisuuden antamisesta Jumalan tahtoa vastaan rikkoneelle?

Jos nyt vastaat, että kumpikin on yhtä tärkeä (niinkuin todellisuudessa on), niin minkä takia sinun toiminnassasi ja sanoissasi saa näkyä vain se toinen?

Lue lisää

Niin, kenelle pelastava armo mielestäsi kuuluu?

Evits kirjoitti:

Niin, kenelle pelastava armo mielestäsi kuuluu?

Olisit nyt rehellisesti vastannut siihen, mitä kysyin, etkä pelkästään yrittäisi "saada minua ansaan" kysymällä jotain, jolla selkeästi arvelet saavasi minut kompastumaan :D. Minä voin kyllä kompastellakin monenlaisissa paikoissa, mutta Jumalan armosta saan myös nousta ylös - uudelleen ja uudelleen - ja niin sinäkin :).

Armo kuuluu kaikille, jotka sitä Jumalalta anovat. Et voi ajatella, että armo kuuluisi vain Jumalan tahtoa noudattavalle, sillä se tarkoittaisi sitä, että armo onkin mahdollista ansaita. Sitä EI VOI ansaita.

Toisekseen, myös se, että me armahdamme täällä maailmassa toisiamme ja annamme toistemme rikkomukset anteeksi - sekin ON Jumalan tahto. Et voi itsekään ajatella seuraavasi Jumalan tahtoa, jos ainoastaan vaadit toisilta sitä, mitä Jumala esim. avioliiton osalta tahtoo, mutta et suostukaan siihen, miten Hän tahtoo meidän suhtautuvan toistemme rikkomuksiin.

Kenellekään meistä ei ole annettu kykyä nähdä toisen ihmisen uskon aitoutta. Jos ajattelet, että uudelleenvihkiminen sallittaisiin vain uskovalle, niin et kumminkaan pysty määrittelemään, ketkä ovat aidosti uskossa ja ketkä eivät. Vain Jumala näkee ihmisen sydämeen.

Ei ole käynyt ilmi, onko juuri sinua vastaan rikottu hylkäämällä sinut ja pettämällä sinulle annettu avioliittolupaus, mutta jos on, niin ymmärrän hyvin, että kaikkein viimeiseksi sinä haluaisit sallia mitään hyvää, "uudesta tilaisuudesta" puhumattakaan sille ihmiselle, joka sinua on satuttanut. Mieluummin mitä tahansa muuta. Et kuitenkaan voi käyttää Jumalan tahtoa pelkästään vipuvartena omien päämääriesi saavuttamiseksi. Sinun on etsittävä jokin muu tapa käsitellä tuota asiaa, että voisit jonakin päivänä päästä myös anteeksiantoon ja vapauteen vihastasi. Kukaan ei vaadi sinulta mitään määräaikaa tuolle, mutta et myöskään ole saanut oikeutta jatkaa sitä rajattomasti. Se rikkoo sinua itseäsi lisää - muita ihmisiä unohtamatta - koko ajan, vaikka ensinäkemältä ajatteletkin saavasi jonkinlaista hyvitystä siitä, että kannat tuota sinänsä ihan oikeutettua vihaa sisälläsi, ja siitä käsin yrität etsiä myös Jumalan tahdosta oikeutusta vihallesi.

Toivon ja pyydän, ettet näkisi minua pelkästään kanssasi kinaavana ja sinua kiusaavana tai nöyryyttävänä ihmisenä. En tahdo tehdä mitään sellaista. Haluan vain, että sinä ja me kaikki tätä keskustelua lukeneet miettisimme ihan kunnolla, mistä oikeasti on kyse ja mitä olemme toisillemme tekemässä esittämällä omasta mielestämme oikeutettuja vaatimuksiamme.

eeetö kirjoitti:

Olisit nyt rehellisesti vastannut siihen, mitä kysyin, etkä pelkästään yrittäisi "saada minua ansaan" kysymällä jotain, jolla selkeästi arvelet saavasi minut kompastumaan :D. Minä voin kyllä kompastellakin monenlaisissa paikoissa, mutta Jumalan armosta saan myös nousta ylös - uudelleen ja uudelleen - ja niin sinäkin :).

Armo kuuluu kaikille, jotka sitä Jumalalta anovat. Et voi ajatella, että armo kuuluisi vain Jumalan tahtoa noudattavalle, sillä se tarkoittaisi sitä, että armo onkin mahdollista ansaita. Sitä EI VOI ansaita.

Toisekseen, myös se, että me armahdamme täällä maailmassa toisiamme ja annamme toistemme rikkomukset anteeksi - sekin ON Jumalan tahto. Et voi itsekään ajatella seuraavasi Jumalan tahtoa, jos ainoastaan vaadit toisilta sitä, mitä Jumala esim. avioliiton osalta tahtoo, mutta et suostukaan siihen, miten Hän tahtoo meidän suhtautuvan toistemme rikkomuksiin.

Kenellekään meistä ei ole annettu kykyä nähdä toisen ihmisen uskon aitoutta. Jos ajattelet, että uudelleenvihkiminen sallittaisiin vain uskovalle, niin et kumminkaan pysty määrittelemään, ketkä ovat aidosti uskossa ja ketkä eivät. Vain Jumala näkee ihmisen sydämeen.

Ei ole käynyt ilmi, onko juuri sinua vastaan rikottu hylkäämällä sinut ja pettämällä sinulle annettu avioliittolupaus, mutta jos on, niin ymmärrän hyvin, että kaikkein viimeiseksi sinä haluaisit sallia mitään hyvää, "uudesta tilaisuudesta" puhumattakaan sille ihmiselle, joka sinua on satuttanut. Mieluummin mitä tahansa muuta. Et kuitenkaan voi käyttää Jumalan tahtoa pelkästään vipuvartena omien päämääriesi saavuttamiseksi. Sinun on etsittävä jokin muu tapa käsitellä tuota asiaa, että voisit jonakin päivänä päästä myös anteeksiantoon ja vapauteen vihastasi. Kukaan ei vaadi sinulta mitään määräaikaa tuolle, mutta et myöskään ole saanut oikeutta jatkaa sitä rajattomasti. Se rikkoo sinua itseäsi lisää - muita ihmisiä unohtamatta - koko ajan, vaikka ensinäkemältä ajatteletkin saavasi jonkinlaista hyvitystä siitä, että kannat tuota sinänsä ihan oikeutettua vihaa sisälläsi, ja siitä käsin yrität etsiä myös Jumalan tahdosta oikeutusta vihallesi.

Toivon ja pyydän, ettet näkisi minua pelkästään kanssasi kinaavana ja sinua kiusaavana tai nöyryyttävänä ihmisenä. En tahdo tehdä mitään sellaista. Haluan vain, että sinä ja me kaikki tätä keskustelua lukeneet miettisimme ihan kunnolla, mistä oikeasti on kyse ja mitä olemme toisillemme tekemässä esittämällä omasta mielestämme oikeutettuja vaatimuksiamme.

Lue lisää

Halusin vain siksi kysyä, että tietäisin puhummeko samasta asiasta. Koska useinhan erimielisyydet tulee siitä kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Pelastava armo on sitä, että uskoo Jumalaan ja saa Jeesuksen sovitustyön kautta synnit anteeksi, pelastuen näin ikuiseen elämään, kun taas yleinen armeliaisuus ei välttämättä ole samaa, vaan se on inhimillisyyttä mitä tunnemme lähimmäistämme kohtaan ihmisinä.

Pelastavaan armoon kuuluu myös se, että antaudumme Jumalan kuritukselle. Minusta rakkaus ei ole pelkästään sitä, että sallii, vaan rakkautta voi olla myös se, että ei salli. Kaikille syntiään katuvalle kuuluu armo, mutta ei kaikki välttämättä kadu tekojaan, eikä tee parannusta. Ei edes ota huomioon Jumalan kuritusta, vaan kerran toisensa jälkeen uhmaten tekee toisin kuin Jumala hänen toivoisi tekevän.

Sinä olet tuonut hyvin esiin asian siltä, syntisen ihmisen kannalta, ja olettavastikin tarkoitat sitä, että hän on tunnustanut tekevänsä väärin Jumalan ja ihmisten edessä, ja sen vuoksi tarvitsee kertakaikkisen armon ja uudelleen yrittämisen mahdollisuuden. Tästä olen aivan samaa mieltä, mutta mielestäni katumattomalle ei armo kuulu, vaan hän tarvitsee sen Jumalan kurituksen, joka mahdollisesti on sitä, ettei hän saa enää sitä kolmatta tilaisuutta avioitua kristilliseen avioliittoon, vaan jos aikoo avioitua hänen on avioiduttava maistraatissa. Minusta ei sekään maailman loppu ole. Ainahan hänellä silti on mahdollisuus tehdä parannus ja sopia asiansa Jumalan kanssa ja siten päästä Hänen yhteyteen, ja saada se pelastava armo. Tärkeintähän kuitenkin tässä maailmassa se, että me uskomme Jeesukseen, saamme syntimme anteeksi ja pelastumme iankaikkiseen elämään, olimmepa aviossa kirkon kautta tai emme. Se on sitä iankaikkista todellista armoa, jota vain Jeesus voi antaa. Meidän ihmisten armeliaisuudella ei siihen ylletä, vaikka kuinka armeliaita oltaisiin.

Kirkon rooli Jumalan Sanan puolestapuhujana ja Hänen edustajanaan on tuoda esiin sitä, mikä on Jumalan tahto asiassa. Sen vuoksi minusta ei heidän kannaltaan malliksi sovi se kuinka ihmiset tekevät, koska ihmisten teoissa se voi olla mitä vain.
Jumala on antanut malliksi elinikäisen avioliiton, ja Jumalan kanta hylkäämiseen on kielteinen. Jumala vihaa hylkäämistä, ja se minkä Jumala on yhdistänyt sitä ihmisellä ei ole lupa erottaa. Tämä on se kristillisen avioliiton malli, ja tätä kirkon tulee tähdentää.

Itse en ole ollut aikaisemmin aviossa, eikä minulla ole mitään kaunaa, eikä katkeruutta ketään kohtaan siinä suhteessä. Nykyinen avioliittoni on kestänyt jo kohta 35 vuotta. Mutta minulle on tärkeintä tuoda esiin myös sitä puolta, mitä Jumala Sanassaan sanoo, ja mitä Hän tahtoo, koska hänen tahtoaan noudattamalla usein säästymme niiltä itkuilta ja katkeruuksilta mitä Häntä vastaan kapinointi usein tuo. Kyllä se maailma tuo usen karmeallakin tavoin esiin sen toisen puolen.

Evita kirjoitti:

Halusin vain siksi kysyä, että tietäisin puhummeko samasta asiasta. Koska useinhan erimielisyydet tulee siitä kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Pelastava armo on sitä, että uskoo Jumalaan ja saa Jeesuksen sovitustyön kautta synnit anteeksi, pelastuen näin ikuiseen elämään, kun taas yleinen armeliaisuus ei välttämättä ole samaa, vaan se on inhimillisyyttä mitä tunnemme lähimmäistämme kohtaan ihmisinä.

Pelastavaan armoon kuuluu myös se, että antaudumme Jumalan kuritukselle. Minusta rakkaus ei ole pelkästään sitä, että sallii, vaan rakkautta voi olla myös se, että ei salli. Kaikille syntiään katuvalle kuuluu armo, mutta ei kaikki välttämättä kadu tekojaan, eikä tee parannusta. Ei edes ota huomioon Jumalan kuritusta, vaan kerran toisensa jälkeen uhmaten tekee toisin kuin Jumala hänen toivoisi tekevän.

Sinä olet tuonut hyvin esiin asian siltä, syntisen ihmisen kannalta, ja olettavastikin tarkoitat sitä, että hän on tunnustanut tekevänsä väärin Jumalan ja ihmisten edessä, ja sen vuoksi tarvitsee kertakaikkisen armon ja uudelleen yrittämisen mahdollisuuden. Tästä olen aivan samaa mieltä, mutta mielestäni katumattomalle ei armo kuulu, vaan hän tarvitsee sen Jumalan kurituksen, joka mahdollisesti on sitä, ettei hän saa enää sitä kolmatta tilaisuutta avioitua kristilliseen avioliittoon, vaan jos aikoo avioitua hänen on avioiduttava maistraatissa. Minusta ei sekään maailman loppu ole. Ainahan hänellä silti on mahdollisuus tehdä parannus ja sopia asiansa Jumalan kanssa ja siten päästä Hänen yhteyteen, ja saada se pelastava armo. Tärkeintähän kuitenkin tässä maailmassa se, että me uskomme Jeesukseen, saamme syntimme anteeksi ja pelastumme iankaikkiseen elämään, olimmepa aviossa kirkon kautta tai emme. Se on sitä iankaikkista todellista armoa, jota vain Jeesus voi antaa. Meidän ihmisten armeliaisuudella ei siihen ylletä, vaikka kuinka armeliaita oltaisiin.

Kirkon rooli Jumalan Sanan puolestapuhujana ja Hänen edustajanaan on tuoda esiin sitä, mikä on Jumalan tahto asiassa. Sen vuoksi minusta ei heidän kannaltaan malliksi sovi se kuinka ihmiset tekevät, koska ihmisten teoissa se voi olla mitä vain.
Jumala on antanut malliksi elinikäisen avioliiton, ja Jumalan kanta hylkäämiseen on kielteinen. Jumala vihaa hylkäämistä, ja se minkä Jumala on yhdistänyt sitä ihmisellä ei ole lupa erottaa. Tämä on se kristillisen avioliiton malli, ja tätä kirkon tulee tähdentää.

Itse en ole ollut aikaisemmin aviossa, eikä minulla ole mitään kaunaa, eikä katkeruutta ketään kohtaan siinä suhteessä. Nykyinen avioliittoni on kestänyt jo kohta 35 vuotta. Mutta minulle on tärkeintä tuoda esiin myös sitä puolta, mitä Jumala Sanassaan sanoo, ja mitä Hän tahtoo, koska hänen tahtoaan noudattamalla usein säästymme niiltä itkuilta ja katkeruuksilta mitä Häntä vastaan kapinointi usein tuo. Kyllä se maailma tuo usen karmeallakin tavoin esiin sen toisen puolen.

Lue lisää

> katumattomalle ei armo kuulu, vaan hän tarvitsee sen Jumalan kurituksen,
> joka mahdollisesti on sitä, ettei hän saa enää sitä kolmatta tilaisuutta
> avioitua kristilliseen avioliittoon

Et voi tietää, katuuko joku aidosti vai ei. Kukaan ei voi tätä toisesta ihmisestä arvioida. Et voi kunnolla arvioida sitä edes itsestäsi, sillä syntisen ihmisen motiivit ovat AINA pohjimmiltaan syntiset, myös uskossa olevalla ihmisellä, vaikka ne näennäisesti voivatkin vaikuttaa puhtailta. Syntisiä ihmisiä me taas olemme jokainen kuolemaamme saakka - synti asuu meissä, vaikka Jeesuksen tähden emme joudukaan kärsimään rangaistusta joka kuuluisi meille.

> Kirkon rooli Jumalan Sanan puolestapuhujana ja Hänen edustajanaan
> on tuoda esiin sitä, mikä on Jumalan tahto asiassa.

Jostain syystä tarkatelet koko ajan ainoastaan Jumalan tahtoa avioliiton suhteen. Tässä on kuitenkin kyseessä kaksi eri asiaa, ja Kirkon tehtävä tässä maailmassa on tuoda esiin Jumalan tahto näissä MOLEMMISSA: sekä avioliiton pyhyydessä ETTÄ MYÖS Jumalan anteeksiannossa Hänen tahtoaan vastaan rikkoneelle. Väität yhä, että tässä asiassa kirkon pitäisi tuoda esille ainoastaan opetus avioliiton pyhyydestä. Mikä sinut oikeuttaa ajattelemaan, että Jeesuksen opetusta anteeksiannosta ja toisen posken kääntämisestä ei ole tarpeen noudattaa kaikessa? Ei mikään - sellaista oikeutta ei ole kenelläkään eikä missään asiassa.

Uusimpana yrityksenäsi pitää kuitenkin itselläsi tuollainen oikeus pyrit väittämään, että Jumalan anteeksianto iankaikkisessa mielessä (siis kadotustuomion sovitus Jeesuksen ristinkuolemassa) olisikin eri asia, kuin Jumalan anteeksianto tämän maailman elämää koskien. Sitähän sinä tuon edellisen viestisi alussa yritit vihjata. Mistä ihmeestä tällainen ajatus oikein tulee? Kai nyt sentään myönnät, että yhdelläkään meistä ei olisi mitään oikeutta jatkaa edes elämäämme tässä maailmassa, ellei Jumala sitä rakkaudessaan ja armossaan meille sallisi, kaikesta pahuudestamme huolimatta? Jos tämän myönnät, niin et voi olla näkemättä, että Jumalakaan ei ESTÄ meiltä uutta tilaisuutta tehdä mahdollisesti myös väärin samalla, kun saamme tilaisuuden yrittää tehdä paremmin. Sinä kuitenkin olisit sen estämässä kieltämällä mahdollisuuden uuteen avioliittoon.

> Tämä on se kristillisen avioliiton malli, ja tätä kirkon tulee tähdentää.

Kyllä, sitä tulee tähdentää, mutta emme voi tätä yhtä asiaa korostaessamme jättää huomiotta Jeesuksen opetusta siitä, mitä anteeksianto tarkoittaa. Se tarkoittaa toisen posken kääntämistä, ts. oikeutta uuteen tilaisuuteen. Minusta tuntuu, että et ole ihan oikeasti ymmärtänyt tätä. En puhu tässä pelkästään kadotukselta pelastumisesta, vaan myös kaikista niistä asioista, missä me tämän maailman aikana voimme rikkoa Jumalan tahtoa ja toisiamme vastaan.

Olisikohan meidän nyt vain suostuttava olemaan yhtä mieltä siitä, että olemme tästä asiasta eri mieltä. Olen edelleen sillä kannalla, että Kirkon on osoitettava Jeesuksen meille opettamaa anteeksiantoa myös avioliittolupauksen rikkojien suhteen. Itseasiassa tuo kantani on vain vahvistunut nyt käydyn keskustelun aikana. Sinä luultavasti sanot ihan samoin omasta ajatuksestasi, joten emme kai voi tehdä muuta, kuin rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi, ja että me molemmat voisimme oikein nähdä ja ymmärtää sen tahdon.

eeetö kirjoitti:

> katumattomalle ei armo kuulu, vaan hän tarvitsee sen Jumalan kurituksen,
> joka mahdollisesti on sitä, ettei hän saa enää sitä kolmatta tilaisuutta
> avioitua kristilliseen avioliittoon

Et voi tietää, katuuko joku aidosti vai ei. Kukaan ei voi tätä toisesta ihmisestä arvioida. Et voi kunnolla arvioida sitä edes itsestäsi, sillä syntisen ihmisen motiivit ovat AINA pohjimmiltaan syntiset, myös uskossa olevalla ihmisellä, vaikka ne näennäisesti voivatkin vaikuttaa puhtailta. Syntisiä ihmisiä me taas olemme jokainen kuolemaamme saakka - synti asuu meissä, vaikka Jeesuksen tähden emme joudukaan kärsimään rangaistusta joka kuuluisi meille.

> Kirkon rooli Jumalan Sanan puolestapuhujana ja Hänen edustajanaan
> on tuoda esiin sitä, mikä on Jumalan tahto asiassa.

Jostain syystä tarkatelet koko ajan ainoastaan Jumalan tahtoa avioliiton suhteen. Tässä on kuitenkin kyseessä kaksi eri asiaa, ja Kirkon tehtävä tässä maailmassa on tuoda esiin Jumalan tahto näissä MOLEMMISSA: sekä avioliiton pyhyydessä ETTÄ MYÖS Jumalan anteeksiannossa Hänen tahtoaan vastaan rikkoneelle. Väität yhä, että tässä asiassa kirkon pitäisi tuoda esille ainoastaan opetus avioliiton pyhyydestä. Mikä sinut oikeuttaa ajattelemaan, että Jeesuksen opetusta anteeksiannosta ja toisen posken kääntämisestä ei ole tarpeen noudattaa kaikessa? Ei mikään - sellaista oikeutta ei ole kenelläkään eikä missään asiassa.

Uusimpana yrityksenäsi pitää kuitenkin itselläsi tuollainen oikeus pyrit väittämään, että Jumalan anteeksianto iankaikkisessa mielessä (siis kadotustuomion sovitus Jeesuksen ristinkuolemassa) olisikin eri asia, kuin Jumalan anteeksianto tämän maailman elämää koskien. Sitähän sinä tuon edellisen viestisi alussa yritit vihjata. Mistä ihmeestä tällainen ajatus oikein tulee? Kai nyt sentään myönnät, että yhdelläkään meistä ei olisi mitään oikeutta jatkaa edes elämäämme tässä maailmassa, ellei Jumala sitä rakkaudessaan ja armossaan meille sallisi, kaikesta pahuudestamme huolimatta? Jos tämän myönnät, niin et voi olla näkemättä, että Jumalakaan ei ESTÄ meiltä uutta tilaisuutta tehdä mahdollisesti myös väärin samalla, kun saamme tilaisuuden yrittää tehdä paremmin. Sinä kuitenkin olisit sen estämässä kieltämällä mahdollisuuden uuteen avioliittoon.

> Tämä on se kristillisen avioliiton malli, ja tätä kirkon tulee tähdentää.

Kyllä, sitä tulee tähdentää, mutta emme voi tätä yhtä asiaa korostaessamme jättää huomiotta Jeesuksen opetusta siitä, mitä anteeksianto tarkoittaa. Se tarkoittaa toisen posken kääntämistä, ts. oikeutta uuteen tilaisuuteen. Minusta tuntuu, että et ole ihan oikeasti ymmärtänyt tätä. En puhu tässä pelkästään kadotukselta pelastumisesta, vaan myös kaikista niistä asioista, missä me tämän maailman aikana voimme rikkoa Jumalan tahtoa ja toisiamme vastaan.

Olisikohan meidän nyt vain suostuttava olemaan yhtä mieltä siitä, että olemme tästä asiasta eri mieltä. Olen edelleen sillä kannalla, että Kirkon on osoitettava Jeesuksen meille opettamaa anteeksiantoa myös avioliittolupauksen rikkojien suhteen. Itseasiassa tuo kantani on vain vahvistunut nyt käydyn keskustelun aikana. Sinä luultavasti sanot ihan samoin omasta ajatuksestasi, joten emme kai voi tehdä muuta, kuin rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi, ja että me molemmat voisimme oikein nähdä ja ymmärtää sen tahdon.

Lue lisää

Minustakin on parempi että antaa asian olla. Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ole ollut vähätellä sen asian arvoa, minkä olet oikeaksi havainnut. Toisaalta en voi toisinkaan puhua siinä asiassa, jonka olen kokenut tärkeäksi. Voihan olla että olemme käsitelleet asiaa vain sen eri näkökulmilta. Siunausta elämääsi.

Evita kirjoitti:

Minustakin on parempi että antaa asian olla. Missään tapauksessa tarkoitukseni ei ole ollut vähätellä sen asian arvoa, minkä olet oikeaksi havainnut. Toisaalta en voi toisinkaan puhua siinä asiassa, jonka olen kokenut tärkeäksi. Voihan olla että olemme käsitelleet asiaa vain sen eri näkökulmilta. Siunausta elämääsi.

Lue lisää

Todellakin, näin sivusta lukijana (selasin vasta nyt ketjun läpi) mielestäni puhutte toistenne ohi nimim. 'eetön' kanssa. Tai pikemminkin niin, että 'eetö' takertuu viestiesi sisältöön liian yksipuolisesti eikä näe sitä kokonaisajatusta, joka sinulla on. Sellaisesta tulee rasittavan jankkaavaa, paikallaan pysyvää keskustelua.

Hyviä kannanottoja sinulta ja nimimerkiltä 'Totuus ja armo'. Säästyinpä kirjoittamisen vaivalta kun toiset esitti asian vielä paremmin. :)

sivusilmäripsi kirjoitti:

Todellakin, näin sivusta lukijana (selasin vasta nyt ketjun läpi) mielestäni puhutte toistenne ohi nimim. 'eetön' kanssa. Tai pikemminkin niin, että 'eetö' takertuu viestiesi sisältöön liian yksipuolisesti eikä näe sitä kokonaisajatusta, joka sinulla on. Sellaisesta tulee rasittavan jankkaavaa, paikallaan pysyvää keskustelua.

Hyviä kannanottoja sinulta ja nimimerkiltä 'Totuus ja armo'. Säästyinpä kirjoittamisen vaivalta kun toiset esitti asian vielä paremmin. :)

Lue lisää

Mitä ihmeen "kokonaisajatusta" siinä on, jos koko ajan katsotaan asiaa vain yhden Jumalan opetuksen osalta, mutta jätetään täysin huomiotta toinen?

eeetö kirjoitti:

Mitä ihmeen "kokonaisajatusta" siinä on, jos koko ajan katsotaan asiaa vain yhden Jumalan opetuksen osalta, mutta jätetään täysin huomiotta toinen?

Kokonaisajatus on sitä, että osaa katsoa asioita hieman laajemminkin kuin vain siltä yhdeltä kannalta. Minusta sinä tuot vain sen syntisen, pettäjän ja uudelleen yrittäjän kannalta. Voihan sitäkin sanoa kokonaisnäkemykseksi, mutta Evita tuo sen pettäjän, petetyn, kuin myös kirkon ja Jumalan Sanankin kannalta. Yksi puoli tosin on jäänyt huomiotta mitä hän olisi voinut eli, mitä tälla kaikella eroamisilla ja uudelleen avioitumisilla on vaikutusta yhteiskuntaan ja sen kaikkein heikoimpiin jäseniin eli lapsiin ;).

Toisaalta kovin hyökkäävästi käyttäydyt heitä kohtaan, jotka näitä asiota toisin ja muiden kannalta ovat halunneet tuoda esiin.

näin on kirjoitti:

Kokonaisajatus on sitä, että osaa katsoa asioita hieman laajemminkin kuin vain siltä yhdeltä kannalta. Minusta sinä tuot vain sen syntisen, pettäjän ja uudelleen yrittäjän kannalta. Voihan sitäkin sanoa kokonaisnäkemykseksi, mutta Evita tuo sen pettäjän, petetyn, kuin myös kirkon ja Jumalan Sanankin kannalta. Yksi puoli tosin on jäänyt huomiotta mitä hän olisi voinut eli, mitä tälla kaikella eroamisilla ja uudelleen avioitumisilla on vaikutusta yhteiskuntaan ja sen kaikkein heikoimpiin jäseniin eli lapsiin ;).

Toisaalta kovin hyökkäävästi käyttäydyt heitä kohtaan, jotka näitä asiota toisin ja muiden kannalta ovat halunneet tuoda esiin.

Lue lisää

Miten voit lukea tekstini noin yksipuolisesti? Minähän olen korostanut korostamasta päästyänikin, että Jumala todella opettaa avioliiton olevan pyhän ja tarkoitetun elinikäiseksi. En missään tapauksessa kiistä tätä! Et voi olla tosissasi väittäessäsi minun kirjoittaneen vain syntisen, pettäjän ja uudelleen yrittäjän kannalta - tai sitten et ole aidosti lukenut tai ymmärtänyt viestejäni.

SIITÄ HUOLIMATTA, että Jumala on tarkoittanut avioliiton elinikäiseksi, yhden miehen ja naisen väliseksi liitoksi, Hän opettaa meille MYÖS anteeksiantoa, toisen posken kääntämistä, armollisuutta ja toistemme rikkeiden unohtamista. Tätä opetusta EI VOIDA jättää huomiotta, vaan näitä MOLEMPIA opetuksia on sovellettava siihen, miten uskoa todeksi eletään!

Kai sinäkin kohta väität minun kirjoittavan näistä asioista vain siksi, että oma lehmäni olisi asian suhteen ojassa. Jokuhan tällaistakin jo yritti, kun ei enää muulla tapaa keksinyt hyökätä kimppuuni. Että välttyisit siltä kiusaukseltakin, kerrottakoon, että minä myös olen ensimmäisessä avioliitossani, kuten Evitakin! En ole aikeissa erota, ja rukoilen sydämeni pohjasta, että Jumala varjelisi liittomme elämämme loppuun saakka! Minun ei siis tarvitse puolustaa tätä asiaa mikään "ketunhäntä kainalossa". Siitä huolimatta haluan, että tähän asiaan suhtaudutaan KAIKKI Jumalan opetus huomioiden, eikä pelkästään avioliiton pyhyyttä korostaen, vaikka se sinällään onkin Jumalan tahdon mukainen pyrkimys!

Miksi sinäkin jätät täysin huomiotta, että itsekään et olisi oikeutettu edes jatkamaan elämääsi, ellei Jumala sinullekin haluaisi antaa uusia tilaisuuksia? Et kai kuvittele jotenkin "ansainneesi" elämääsi täällä maan päällä?! Jollet ole valmis antamaan toista tilaisuutta kenelle tahansa Jumalan tahtoa ja/tai sinua vastaan rikkoneelle, et ole oikeutettu siihen itsekään! Koittakaa nyt hyvät ihmiset jo nähdä kaksinaamaisuutenne tässä asiassa! Asioiden salliminen itselle mutta kieltäminen muilta ovat niitä perussyitä, minkä takia monet uskoa etsivät pettyvät kirkkoomme ja Jumalaankin, vaikka Jumala ei toimi niin!!

eeetö kirjoitti:

Miten voit lukea tekstini noin yksipuolisesti? Minähän olen korostanut korostamasta päästyänikin, että Jumala todella opettaa avioliiton olevan pyhän ja tarkoitetun elinikäiseksi. En missään tapauksessa kiistä tätä! Et voi olla tosissasi väittäessäsi minun kirjoittaneen vain syntisen, pettäjän ja uudelleen yrittäjän kannalta - tai sitten et ole aidosti lukenut tai ymmärtänyt viestejäni.

SIITÄ HUOLIMATTA, että Jumala on tarkoittanut avioliiton elinikäiseksi, yhden miehen ja naisen väliseksi liitoksi, Hän opettaa meille MYÖS anteeksiantoa, toisen posken kääntämistä, armollisuutta ja toistemme rikkeiden unohtamista. Tätä opetusta EI VOIDA jättää huomiotta, vaan näitä MOLEMPIA opetuksia on sovellettava siihen, miten uskoa todeksi eletään!

Kai sinäkin kohta väität minun kirjoittavan näistä asioista vain siksi, että oma lehmäni olisi asian suhteen ojassa. Jokuhan tällaistakin jo yritti, kun ei enää muulla tapaa keksinyt hyökätä kimppuuni. Että välttyisit siltä kiusaukseltakin, kerrottakoon, että minä myös olen ensimmäisessä avioliitossani, kuten Evitakin! En ole aikeissa erota, ja rukoilen sydämeni pohjasta, että Jumala varjelisi liittomme elämämme loppuun saakka! Minun ei siis tarvitse puolustaa tätä asiaa mikään "ketunhäntä kainalossa". Siitä huolimatta haluan, että tähän asiaan suhtaudutaan KAIKKI Jumalan opetus huomioiden, eikä pelkästään avioliiton pyhyyttä korostaen, vaikka se sinällään onkin Jumalan tahdon mukainen pyrkimys!

Miksi sinäkin jätät täysin huomiotta, että itsekään et olisi oikeutettu edes jatkamaan elämääsi, ellei Jumala sinullekin haluaisi antaa uusia tilaisuuksia? Et kai kuvittele jotenkin "ansainneesi" elämääsi täällä maan päällä?! Jollet ole valmis antamaan toista tilaisuutta kenelle tahansa Jumalan tahtoa ja/tai sinua vastaan rikkoneelle, et ole oikeutettu siihen itsekään! Koittakaa nyt hyvät ihmiset jo nähdä kaksinaamaisuutenne tässä asiassa! Asioiden salliminen itselle mutta kieltäminen muilta ovat niitä perussyitä, minkä takia monet uskoa etsivät pettyvät kirkkoomme ja Jumalaankin, vaikka Jumala ei toimi niin!!

Lue lisää

Kun otat vastapuolen näkökulmat huomioon omiesi rinnalle, pääset aika hyvään kokonaisnäkemykseen. Ylilyöntejä tietenkin jää, mutta mitäpä tuosta, inhimillistä se vain on. Ylilyönnillä tarkoitan näin nopsasti ketjun läpikäyneenä sinun käsitystä armosta, aivan kuin se merkitsisi vain sitä, että uudelleenavioitujalle Jumala antaa aina uuden mahdollisuuden uuteen liittoon. Kyllä Hän sen voi joskus tehdäkin mutta ei välttämättä automaattisesti kaikille. Ei armo ole sitä, että ihminen ajattelee, koska Jumalan armo kattaa kaiken, voin eronneena mennä uudelleen naimisiin ja jos siitäkin ero tulee, voin etsiä uuden puolison, vaikka kuinka monta kertaa. Jos liitot kariutuu vaikka runsaan alkoholin käytön seurauksena eikä ihminen tee mitään alkoholin himolleen, kyllä tuossa tapauksessa puhuu enemmän ihmisen oma itsekkyys kuin mikään jumalallinen armo, jonka turvassa rällää. Et tainnut tuoda kertaakaan sitä ajatusta esiin, että eronnut kyselisi Jumalan tahtoa uudelle liitolleen.

Karsinoita ei kannata rakentaa. Eihän toisen näkökulman tuojat väheksy sinun näkökulmaasi vaan laajentavat sitä. Eiköhän tämä ole väittelyittä selvää?

sivusilmäripsi kirjoitti:

Kun otat vastapuolen näkökulmat huomioon omiesi rinnalle, pääset aika hyvään kokonaisnäkemykseen. Ylilyöntejä tietenkin jää, mutta mitäpä tuosta, inhimillistä se vain on. Ylilyönnillä tarkoitan näin nopsasti ketjun läpikäyneenä sinun käsitystä armosta, aivan kuin se merkitsisi vain sitä, että uudelleenavioitujalle Jumala antaa aina uuden mahdollisuuden uuteen liittoon. Kyllä Hän sen voi joskus tehdäkin mutta ei välttämättä automaattisesti kaikille. Ei armo ole sitä, että ihminen ajattelee, koska Jumalan armo kattaa kaiken, voin eronneena mennä uudelleen naimisiin ja jos siitäkin ero tulee, voin etsiä uuden puolison, vaikka kuinka monta kertaa. Jos liitot kariutuu vaikka runsaan alkoholin käytön seurauksena eikä ihminen tee mitään alkoholin himolleen, kyllä tuossa tapauksessa puhuu enemmän ihmisen oma itsekkyys kuin mikään jumalallinen armo, jonka turvassa rällää. Et tainnut tuoda kertaakaan sitä ajatusta esiin, että eronnut kyselisi Jumalan tahtoa uudelle liitolleen.

Karsinoita ei kannata rakentaa. Eihän toisen näkökulman tuojat väheksy sinun näkökulmaasi vaan laajentavat sitä. Eiköhän tämä ole väittelyittä selvää?

Lue lisää

Vieläkin vain jauhat siitä vastapuolen näkökulman huomioimisesta, vaikka olen jo moneen kertaan todennut, että vastapuoli on omassa näkökulmassaan (ts. opetuksessaan avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä) aivan oikeassa :D.

Milläs tavalla SINÄ sitten otat SINUN vastapuolesi näkökulman huomioon, ellet toteamalla, että molemmat näkökulmat ovat oikein ja että kumpaakin Jumalan opetusta pitää seurata? Vai väitätkö nyt, että opetus Jumalan anteeksiannosta olisi jotenkin vähemmän arvoinen, kuin opetus avioliiton pyhyydestä? Kannattaisi sinunkin edes yrittää huomioida, mitä Jumala on itse sanonut armonsa ja lakinsa suhteesta. Kumpi olikaan suurempi?

> aivan kuin se merkitsisi vain sitä, että uudelleenavioitujalle Jumala antaa
> aina uuden mahdollisuuden uuteen liittoon. Kyllä Hän sen voi joskus tehdäkin
> mutta ei välttämättä automaattisesti kaikille.

Vai niin, ja sinähän se toki sitten tiedät, kenelle se milloinkin sallitaan :D.

eeetö kirjoitti:

Vieläkin vain jauhat siitä vastapuolen näkökulman huomioimisesta, vaikka olen jo moneen kertaan todennut, että vastapuoli on omassa näkökulmassaan (ts. opetuksessaan avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä) aivan oikeassa :D.

Milläs tavalla SINÄ sitten otat SINUN vastapuolesi näkökulman huomioon, ellet toteamalla, että molemmat näkökulmat ovat oikein ja että kumpaakin Jumalan opetusta pitää seurata? Vai väitätkö nyt, että opetus Jumalan anteeksiannosta olisi jotenkin vähemmän arvoinen, kuin opetus avioliiton pyhyydestä? Kannattaisi sinunkin edes yrittää huomioida, mitä Jumala on itse sanonut armonsa ja lakinsa suhteesta. Kumpi olikaan suurempi?

> aivan kuin se merkitsisi vain sitä, että uudelleenavioitujalle Jumala antaa
> aina uuden mahdollisuuden uuteen liittoon. Kyllä Hän sen voi joskus tehdäkin
> mutta ei välttämättä automaattisesti kaikille.

Vai niin, ja sinähän se toki sitten tiedät, kenelle se milloinkin sallitaan :D.

Lue lisää

Sinähän kysyit http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676/#comment-69217141 , johon nyt sitten yritin vastata. En ole 'yhä jauhanut', jos yhden kerran vastaan.

Otit vain kaksi vastapuolen kohtaa (avioliiton pyhyys ja elinikäisyys), pelastava armo Jumalan näkökulmasta kuului myös näkökulmaan ja taitaa olla jotain muutakin, en ala toisten kirjoituksia ruotimaan tämän enempää.

Mikä yleisluonteisessa kommentissani osoittaa, että tietäisin kenelle uudelleenavioituminen sallitaan? Luet tekstiin merkityksiä enemmän kuin siinä on.

Uudelleenavioitumispäätökset ei ole minun vallassani, voin vain lukea Raamatun ohjeistusta. Jokainen tekee omat päätökset itse. Jos itse olisin erotilanteessa, kristittynä kyselisin Jumalan tahtoa ja johdatusta, en suinkaan olisi mankumassa kirkon ja lähimmäisten armahdusta uudelleenavioitumiseen. Joten molemmat voivat olla voimassa tai sitten vain toinen eli se Jumalan tahto, jos se on kielteinen uudelleenavioitumiseen.

Kun toinen kirjoittaa > katumattomalle ei armo kuulu, vaan hän tarvitsee sen Jumalan kurituksen, <

kirjoitat, että "Et voi tietää, katuuko joku aidosti vai ei. Kukaan ei voi tätä toisesta ihmisestä arvioida." Tässä taas lukemisesi ongelmatiikkaa: luet omiasi toisten tekstiin. Eihän kyse olekaan siitä, että sen toiset tietää vaan yleisluonteinen toteamus, että sille joka ei kadu, ei armo kuulu.

Tämä tästä, en jatka enempää. Olet perin perso vänkäämiseen, joksi keskustelu muuttuu kun ei lueta toisten tekstejä tarkkaan.

sivusilmäripsi kirjoitti:

Sinähän kysyit http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676/#comment-69217141 , johon nyt sitten yritin vastata. En ole 'yhä jauhanut', jos yhden kerran vastaan.

Otit vain kaksi vastapuolen kohtaa (avioliiton pyhyys ja elinikäisyys), pelastava armo Jumalan näkökulmasta kuului myös näkökulmaan ja taitaa olla jotain muutakin, en ala toisten kirjoituksia ruotimaan tämän enempää.

Mikä yleisluonteisessa kommentissani osoittaa, että tietäisin kenelle uudelleenavioituminen sallitaan? Luet tekstiin merkityksiä enemmän kuin siinä on.

Uudelleenavioitumispäätökset ei ole minun vallassani, voin vain lukea Raamatun ohjeistusta. Jokainen tekee omat päätökset itse. Jos itse olisin erotilanteessa, kristittynä kyselisin Jumalan tahtoa ja johdatusta, en suinkaan olisi mankumassa kirkon ja lähimmäisten armahdusta uudelleenavioitumiseen. Joten molemmat voivat olla voimassa tai sitten vain toinen eli se Jumalan tahto, jos se on kielteinen uudelleenavioitumiseen.

Kun toinen kirjoittaa > katumattomalle ei armo kuulu, vaan hän tarvitsee sen Jumalan kurituksen, <

kirjoitat, että "Et voi tietää, katuuko joku aidosti vai ei. Kukaan ei voi tätä toisesta ihmisestä arvioida." Tässä taas lukemisesi ongelmatiikkaa: luet omiasi toisten tekstiin. Eihän kyse olekaan siitä, että sen toiset tietää vaan yleisluonteinen toteamus, että sille joka ei kadu, ei armo kuulu.

Tämä tästä, en jatka enempää. Olet perin perso vänkäämiseen, joksi keskustelu muuttuu kun ei lueta toisten tekstejä tarkkaan.

Lue lisää

Parempi onkin, ettet jatka, mikäli et pysty myöntämään käsittäneesi itse väärin. Viestissäsi http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676/#comment-69216934-view sinä nimittäin kirjoitit nimim. "Evita":lle näin:

> 'eetö' takertuu viestiesi sisältöön liian yksipuolisesti eikä näe sitä
> kokonaisajatusta, joka sinulla on.

Tähän minä kommentoin kysymällä, että mitä kokonaisajatusta siinä on, jos Raamatun opetuksesta huomioidaan vain osa (eli Jumalan tahto avioliiton pyhyyden ja elinikäisyyden suhteen), mutta jätetään huomiotta osa (eli Jumalan opetus anteeksiannosta ja uuden tilaisuuden sallimisesta). Näitä kahta asiaa olen vähän väliä toistellut, mutta kuinka ollakaan, nämä sinä toki jätät nyt huomiotta.

Tähän sinä sanoit (http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676/#comment-69218748-view):

> Kokonaisajatus on sitä, että osaa katsoa asioita hieman laajemminkin
> kuin vain siltä yhdeltä kannalta. Minusta sinä tuot vain sen syntisen,
> pettäjän ja uudelleen yrittäjän kannalta.

Tuohon minä kommentoin jo moneen otteeseen sanoneeni, että (1) nimim. "Evita":n ajatus avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä on sinänsä Jumalan tahdon mukainen, mutta että (2) sitä yksinomaan korostaessaan hän jättää huomiotta toisen osan Jumalan tahtoa, eli sen, että meidän tulee myös osoittaa armoa ja olla valmiit sallimaan uusia yrityksiä kelle tahansa, koska Jumalakin sallii näitä yrityksisä meille itsellemme.

Jättäen edelleen täysin huomiotta, mitä oikeasti olen kirjoittanut, sinä yhä jatkoit vänkyttämistäsi (http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676/#comment-69221224-view):

> Kun otat vastapuolen näkökulmat huomioon omiesi rinnalle, pääset
> aika hyvään kokonaisnäkemykseen. Ylilyöntejä tietenkin jää, mutta
> mitäpä tuosta, inhimillistä se vain on. Ylilyönnillä tarkoitan näin
> nopsasti ketjun läpikäyneenä sinun käsitystä armosta, aivan kuin se
> merkitsisi vain sitä, että uudelleenavioitujalle Jumala antaa aina uuden
> mahdollisuuden uuteen liittoon.

... eli aivan kuin en muka olisi ottanut huomioon nimim. "Evita":n ajatusta ja OLLUT VIELÄPÄ SAMAA MIELTÄ HÄNEN KANSSAAN. Siis aivan kuin en ikinä olisi sanonut mitään siitä, että avioliitto todella on tarkoitettu elinikäiseksi, vaikka olen nyt sanonut sen jo vaikka miten monta kertaa :D.

Älä hyvänen aika osallistu tällaisiin keskusteluihin vain "nopsasti ketju läpikäyden", kuten itse sanoit. Nytkin päädyit vain virheellisesti syyttämään minua asian yksipuolisesta käsittelemisestä - itse asiaan et tuonut mitään lisäarvoa.

> Mikä yleisluonteisessa kommentissani osoittaa, että tietäisin kenelle
> uudelleenavioituminen sallitaan?

Tietenkin se, että mitä ilmeisimmin (1) olisit itse kieltämässä avioliittoon vihkimisen ainakin joiltakin sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat aiemmin olleet avioliitossa, mutta samaan aikaan (2) toteat Jumalasta seuraavaa (http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676/#comment-69221224-view):

> Hän sen voi joskus tehdäkin mutta ***ei välttämättä automaattisesti kaikille***
(kiinnitä huomiosi erityisesti tähdillä korostamaani kohtaan!)

Yritä muistaa, että Jumala ei ole sinulle eikä kenellekään meistä luetellut, keille kaikille Hänen anteeksiantonsa on voimassa. Päinvastoin; Hän on yksinomaan opettanut sen olevan voimassa KAIKILLE, jotka sitä Häneltä anovat.

> Uudelleenavioitumispäätökset ei ole minun vallassani, voin vain
> lukea Raamatun ohjeistusta.

Siinäpä sinä, nimim. "Evita", ja kaikki muutkin uudelleenvihkimisen kieltävät sen varsinaisen erehdyksenne teettekin. Te luette Raamatusta ainoastaan Jumalan opetuksen avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä, mutta jätätte lukematta, ymmärtämättä tai ainakin huomioimatta sen, että Jumala tahtoo meidän jakavan täällä toisillemme sitä armoa ja anteeksiantoa, mitä Hänkin on MEILLE osoittanut lunastaessaan meidät vapaiksi ja antaessaan meille lukemattomia uusia tilaisuuksia, vaikka emme olisi niitä ansainneet.

> Eihän kyse olekaan siitä, että sen toiset tietää vaan yleisluonteinen toteamus, että sille joka ei kadu, ei armo kuulu.

Tästä kuitenkin on käytännössä kyse: että me voisimme perustellusti kieltää uudelleenvihkiminen joiltakin mutta sallia se joillekin toisille, meidän tulisi kyetä arvioimaan, onko ihmisen katumus aitoa vai ei. Sellaista kykyä meille ei ole annettu. Päinvastoin; Jumala varoittaa erityisesti, että Hän yksin kykenee näkemään ihmisen sydämen tilan.

> Tämä tästä, en jatka enempää. Olet perin perso vänkäämiseen, joksi
> keskustelu muuttuu kun ei lueta toisten tekstejä tarkkaan.

Höpö höpö. Tuo on vain sinun marttyrointiasi tilanteessa, jossa jo alunperinkin itse luit ketjun huonosti, mutta yrität pestä käsiäsi syyttämällä muita samasta erehdyksestä :D.

sivusilmäripsi kirjoitti:

Sinähän kysyit http://keskustelu.suomi24.fi/node/12395676/#comment-69217141 , johon nyt sitten yritin vastata. En ole 'yhä jauhanut', jos yhden kerran vastaan.

Otit vain kaksi vastapuolen kohtaa (avioliiton pyhyys ja elinikäisyys), pelastava armo Jumalan näkökulmasta kuului myös näkökulmaan ja taitaa olla jotain muutakin, en ala toisten kirjoituksia ruotimaan tämän enempää.

Mikä yleisluonteisessa kommentissani osoittaa, että tietäisin kenelle uudelleenavioituminen sallitaan? Luet tekstiin merkityksiä enemmän kuin siinä on.

Uudelleenavioitumispäätökset ei ole minun vallassani, voin vain lukea Raamatun ohjeistusta. Jokainen tekee omat päätökset itse. Jos itse olisin erotilanteessa, kristittynä kyselisin Jumalan tahtoa ja johdatusta, en suinkaan olisi mankumassa kirkon ja lähimmäisten armahdusta uudelleenavioitumiseen. Joten molemmat voivat olla voimassa tai sitten vain toinen eli se Jumalan tahto, jos se on kielteinen uudelleenavioitumiseen.

Kun toinen kirjoittaa > katumattomalle ei armo kuulu, vaan hän tarvitsee sen Jumalan kurituksen, <

kirjoitat, että "Et voi tietää, katuuko joku aidosti vai ei. Kukaan ei voi tätä toisesta ihmisestä arvioida." Tässä taas lukemisesi ongelmatiikkaa: luet omiasi toisten tekstiin. Eihän kyse olekaan siitä, että sen toiset tietää vaan yleisluonteinen toteamus, että sille joka ei kadu, ei armo kuulu.

Tämä tästä, en jatka enempää. Olet perin perso vänkäämiseen, joksi keskustelu muuttuu kun ei lueta toisten tekstejä tarkkaan.

Lue lisää

Luin tuon ketjun lävitse.

Etkö ole kuitenkin hiukan lakihenkinen, et pääsääntöisesti hyväksyisi uudelleen avioitumista?

Vaikka toteamus olisi yleisluontoinen siitä katumisesta, niin siitä huolimatta ei meistä kukaan päätä sitä, kenelle armo kuuluu ja kenelle ei.

Meidän ihmisten tehtävä on pitää tie auki anteeksi antoon ja siihen mahdolliseen katumukseen. Ja kuinka monta kertaa saa katua?
Luuk. 17:4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."

Matteuksen evankeliumi:
18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
18:22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Jostain kummansyystä monella vain on niin kova tarve asettaa mahdollisimman paljon ja ylittämättömiä esteitä niillekin jotka katuvat ja olisivat jopa valmiita tekemään juuri sellaisen parannuksen kuin mitä me ihmiset vaadimme.

Elämässä on monia ihanteita, yksi niistä olisi elinikäinen parisuhde. Se vian suodaan niin kovin haravalle. Jos avioliitosta tehdään pakkoavioliitto, se muodostuu omaksi irvikuvakseen siitä, mitä sen pitäisi olla. Ihmisten silmissä se olisi kovin hieno ja kunnioitettava asia, mutta kuinka se olisi Jumalan silmissä?

mummomuori kirjoitti:

Luin tuon ketjun lävitse.

Etkö ole kuitenkin hiukan lakihenkinen, et pääsääntöisesti hyväksyisi uudelleen avioitumista?

Vaikka toteamus olisi yleisluontoinen siitä katumisesta, niin siitä huolimatta ei meistä kukaan päätä sitä, kenelle armo kuuluu ja kenelle ei.

Meidän ihmisten tehtävä on pitää tie auki anteeksi antoon ja siihen mahdolliseen katumukseen. Ja kuinka monta kertaa saa katua?
Luuk. 17:4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."

Matteuksen evankeliumi:
18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
18:22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Jostain kummansyystä monella vain on niin kova tarve asettaa mahdollisimman paljon ja ylittämättömiä esteitä niillekin jotka katuvat ja olisivat jopa valmiita tekemään juuri sellaisen parannuksen kuin mitä me ihmiset vaadimme.

Elämässä on monia ihanteita, yksi niistä olisi elinikäinen parisuhde. Se vian suodaan niin kovin haravalle. Jos avioliitosta tehdään pakkoavioliitto, se muodostuu omaksi irvikuvakseen siitä, mitä sen pitäisi olla. Ihmisten silmissä se olisi kovin hieno ja kunnioitettava asia, mutta kuinka se olisi Jumalan silmissä?

Lue lisää

"Elämässä on monia ihanteita, yksi niistä olisi elinikäinen parisuhde. Se vian suodaan niin kovin haravalle."

Tänään luin uutisista, että yli puolet avioliitoista kestää halki elämän. Minusta ei voine puhua, että elinikäinen avioliitto olisi harvinaisuus, jos enemmistön liitto kuitenkin kestää halki elämän.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/elokuu-on-vuoden-vilkkain-haakuukausi/3869590

Evita kirjoitti:

"Elämässä on monia ihanteita, yksi niistä olisi elinikäinen parisuhde. Se vian suodaan niin kovin haravalle."

Tänään luin uutisista, että yli puolet avioliitoista kestää halki elämän. Minusta ei voine puhua, että elinikäinen avioliitto olisi harvinaisuus, jos enemmistön liitto kuitenkin kestää halki elämän.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/elokuu-on-vuoden-vilkkain-haakuukausi/3869590

Lue lisää

Taitaa olla että tuossa on tehty yleistys? En tiedä mistä tuo tieto löytyy.

Mutta kyllä, etenkin vanhemman polven avioliitot ovat mallia ensimmäinen liitto ja vasta kuolema erottaa. Mitä nuorempiin mennään, sitä vähemmän tuota on.

Ensimmäisessä ja ainoassa avioliitossa puolestaan on hyvin moni joko nyt tai ollut aiemmin. Moni asuu avoliitossa ja saattaa avioitua avoliitosta eron jälkeen, näitä ei tilastoida. Samoin kuinka lasketaan heidät, jotka kyllä ovat eronneet mutta elävät avoliitossa?

”Tilastot puoltavat johtopäätöstä siitä, että 50 avioliittovuoden kunniaksi vietettävät kultahääjuhlat voivat tulevaisuudessa käydä harvinaisiksi.

Vuonna 2011 avioeroon päättynt liitto kesti keskimäärin 9,5 vuotta, kun vuonna 2000 keskimääräinen kesto oli vielä 12 vuotta. 1960-luvulla solmituista liitoista eroon päättyi kolmannes ja 1970-1980-luvuilla solmituista 40 prosenttia. 1990-luvulla solmituista liitoista eroon päättyi jo yli puolet.”
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/erityisen-pitkat-liitot-katoava-luonnonvara/1346802

”Avoliitossa olevista 50-vuotiaista miehistä 38 prosenttia ja vastaavan ikäisistä naisista 45 prosenttia on ollut aiemmin naimisissa. Tämä viittaa siihen, että päättyneen avioliiton jälkeen mahdollinen uusi liitto on ainakin aluksi avoliitto.
http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-12-09_001.html?s=0
Naimisissa olevat naiset avioliiton keston ja järjestysluvun mukaan 31.12.2010
http://www.stat.fi/til/vaerak/2010/01/vaerak_2010_01_2011-09-30_tau_002_fi.html

”Kun avioerot saadaan esiin avioliiton keston mukaan, on helppo laskea, kuinka monta avioliittoa prosentuaalisesti on voimassa tiettyjen vuosien kuluttua.
Esimerkiksi vuonna 1975 solmituista avioliitoista oli vuonna 2001 päätynyt eroon kolmannes. Vuoden 1975 jälkeen solmituista avioliitoista on erottu nopeammin.”
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen.html

Niin, nykyään vaatimuksena on joko tyydyttävä tai hyvä avioliitto.

Evita kirjoitti:

"Elämässä on monia ihanteita, yksi niistä olisi elinikäinen parisuhde. Se vian suodaan niin kovin haravalle."

Tänään luin uutisista, että yli puolet avioliitoista kestää halki elämän. Minusta ei voine puhua, että elinikäinen avioliitto olisi harvinaisuus, jos enemmistön liitto kuitenkin kestää halki elämän.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/elokuu-on-vuoden-vilkkain-haakuukausi/3869590

Lue lisää

Vastaan tässä nimim. "Evita":n viestiin, mutta tarkoitan vastaukseni myös nimim. "mummomuori":lle. Täällä on hankala tämä systeemi, kun aina vastataan vain tiettyyn viestiin :).

Niin, noista ihanteista ja todellisuudesta; minun mielestäni sen ei pitäisi olla kirkon toimintaa tai linjauksia ohjaava tekijä, että millä tavalla ympäröivä yhteiskunta esim. avioliiton mieltää. Jos yhteiskunnassa yhä suurempi osa avioliitoista päätyy eroon, sen ei tulisi olla tekijä, jonka nojalla kirkko päättää hyväksyä uudelleenvihkimisen - ja päinvastoin; jos yhteiskunnassa vain harva avioliitto päätyisi eroon, sen ei tulisi olla tekijä, jonka nojalla uudelleenvihkimistä ei hyväksytä. Kirkon toiminnan tulisi nojata yksinomaan siihen, mikä Raamatusta ilmenee Jumalan tahdoksi. Sitä tahtoa kirkon pitäisi olla etsimässä, seuraamassa ja kaikille ympäröivässä yhteiskunnassa elävillekin toiminnassaan todeksi elämässä.

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että esim. opetusta avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä ei muutettaisi sen mukaan, miten ihmiset siihen ihanteeseen käytännössä kykenevät. Tämähän on yksi "kansankirkon" ongelma; kirkon ajatusmaailma tuntuu muuttuvan sitä mukaa, kun ympäröivän kansan ajatusmaailma muuttuu. Näin ei saisi olla. Esim. käsitystä avioliitosta yksinomaan miehen ja naisen välisenä liittona on alettu murtamaan, koska tällaiselle muutokselle on niin vahva "sosiaalinen paine". Yhä useammat ihmiset ovat tässä yhteiskunnassa silläkin tavalla rikki, että eivät kykene avioliittoon siten, kuin Jumala on avioliiton tarkoittanut. Tällaiseen muutokseen ei mielestäni tule mukautua.

Tässä keskustelussa olen edustanut käsitystä, että kirkon tulisi sallia avioliiton vihkiminen myös niille, jotka ovat aiemmin epäonnistuneet yhdessä tai useammassa avioliitossaan. Perustelen tätä sillä, että Jumala on antanut meille ihmisille tehtäväksi osoittaa toisillemme sitä armoa, anteeksiantoa ja mahdollisuutta uusiin yrityksiin, mitä Hänkin on osoittanut meille jokaiselle lunastaessaan meidät vapaiksi kadotustuomiosta, ja antaessaan meillekin tilaisuuksia yhä jatkaa elämäämme rikkomuksistamme huolimatta, vaikka emme sitä tilaisuutta ole ansainneet. Haluan kuitenkin korostaa, että armo ja anteeksianto eivät saa olla kannustimena sille, mitä edellä kutsuin kirkon mukautumiseksi ympäröivästä yhteiskunnasta tuleviin paineisiin. Niistä ei siis saa tulla oikeutusta sille, että Jumalan tahdosta poiketaan yhä enemmän. Oikeus uuteen yritykseen ei suinkaan tarkoita oikeutta tehdä väärin, vaan se tarkoittaa oikeutta yrittää tehdä paremmin, eli enemmän Jumalan tahdon mukaisesti, kuin mihin on edellisessä yrityksessään pystynyt. Esim. samaa sukupuolta olevien avioliitto ei tähän pyri, vaan siinä pyritään pelkästään saamaan oikeutus Jumalan tahdon vastaiselle toiminnalle.

En tarkoita liittää tähän keskusteluun mukaan samaa sukupuolta olevien avioliittopyrkimyksiä tuon laajemmin, mutta koin tärkeäksi mainita tämän esimerkkinä siitä, millä tavoin ns. "maailman menoon" ei pitäisi mukautua.

eeetö kirjoitti:

Vastaan tässä nimim. "Evita":n viestiin, mutta tarkoitan vastaukseni myös nimim. "mummomuori":lle. Täällä on hankala tämä systeemi, kun aina vastataan vain tiettyyn viestiin :).

Niin, noista ihanteista ja todellisuudesta; minun mielestäni sen ei pitäisi olla kirkon toimintaa tai linjauksia ohjaava tekijä, että millä tavalla ympäröivä yhteiskunta esim. avioliiton mieltää. Jos yhteiskunnassa yhä suurempi osa avioliitoista päätyy eroon, sen ei tulisi olla tekijä, jonka nojalla kirkko päättää hyväksyä uudelleenvihkimisen - ja päinvastoin; jos yhteiskunnassa vain harva avioliitto päätyisi eroon, sen ei tulisi olla tekijä, jonka nojalla uudelleenvihkimistä ei hyväksytä. Kirkon toiminnan tulisi nojata yksinomaan siihen, mikä Raamatusta ilmenee Jumalan tahdoksi. Sitä tahtoa kirkon pitäisi olla etsimässä, seuraamassa ja kaikille ympäröivässä yhteiskunnassa elävillekin toiminnassaan todeksi elämässä.

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että esim. opetusta avioliiton pyhyydestä ja elinikäisyydestä ei muutettaisi sen mukaan, miten ihmiset siihen ihanteeseen käytännössä kykenevät. Tämähän on yksi "kansankirkon" ongelma; kirkon ajatusmaailma tuntuu muuttuvan sitä mukaa, kun ympäröivän kansan ajatusmaailma muuttuu. Näin ei saisi olla. Esim. käsitystä avioliitosta yksinomaan miehen ja naisen välisenä liittona on alettu murtamaan, koska tällaiselle muutokselle on niin vahva "sosiaalinen paine". Yhä useammat ihmiset ovat tässä yhteiskunnassa silläkin tavalla rikki, että eivät kykene avioliittoon siten, kuin Jumala on avioliiton tarkoittanut. Tällaiseen muutokseen ei mielestäni tule mukautua.

Tässä keskustelussa olen edustanut käsitystä, että kirkon tulisi sallia avioliiton vihkiminen myös niille, jotka ovat aiemmin epäonnistuneet yhdessä tai useammassa avioliitossaan. Perustelen tätä sillä, että Jumala on antanut meille ihmisille tehtäväksi osoittaa toisillemme sitä armoa, anteeksiantoa ja mahdollisuutta uusiin yrityksiin, mitä Hänkin on osoittanut meille jokaiselle lunastaessaan meidät vapaiksi kadotustuomiosta, ja antaessaan meillekin tilaisuuksia yhä jatkaa elämäämme rikkomuksistamme huolimatta, vaikka emme sitä tilaisuutta ole ansainneet. Haluan kuitenkin korostaa, että armo ja anteeksianto eivät saa olla kannustimena sille, mitä edellä kutsuin kirkon mukautumiseksi ympäröivästä yhteiskunnasta tuleviin paineisiin. Niistä ei siis saa tulla oikeutusta sille, että Jumalan tahdosta poiketaan yhä enemmän. Oikeus uuteen yritykseen ei suinkaan tarkoita oikeutta tehdä väärin, vaan se tarkoittaa oikeutta yrittää tehdä paremmin, eli enemmän Jumalan tahdon mukaisesti, kuin mihin on edellisessä yrityksessään pystynyt. Esim. samaa sukupuolta olevien avioliitto ei tähän pyri, vaan siinä pyritään pelkästään saamaan oikeutus Jumalan tahdon vastaiselle toiminnalle.

En tarkoita liittää tähän keskusteluun mukaan samaa sukupuolta olevien avioliittopyrkimyksiä tuon laajemmin, mutta koin tärkeäksi mainita tämän esimerkkinä siitä, millä tavoin ns. "maailman menoon" ei pitäisi mukautua.

Lue lisää

Täytyy sanoa, että olen kanssasi ihme ja kumma kyllä ;) täysin samaa mieltä.

Noissa luvuissa ja uutisessa puhuttiin solmituista avioliitoista. Avoliitto ei mielestäni ole avioliitto, siksi niitä ei oltu lukuun laskettukaan.

Itse ajattelisin, että nykyisin ihmiset ovat paljon hektisempiä, ehkä samoin ei kestetä vaikeuksia, eikä haeta niihin ratkaisuja kuin ennen. Ehkä lähtökohtaisesti jo ajatellaan, että voihan sitä erota jos ei hyvin mene.

Evita kirjoitti:

Täytyy sanoa, että olen kanssasi ihme ja kumma kyllä ;) täysin samaa mieltä.

Noissa luvuissa ja uutisessa puhuttiin solmituista avioliitoista. Avoliitto ei mielestäni ole avioliitto, siksi niitä ei oltu lukuun laskettukaan.

Itse ajattelisin, että nykyisin ihmiset ovat paljon hektisempiä, ehkä samoin ei kestetä vaikeuksia, eikä haeta niihin ratkaisuja kuin ennen. Ehkä lähtökohtaisesti jo ajatellaan, että voihan sitä erota jos ei hyvin mene.

Lue lisää

En ollenkaan kiistä, etteikö eroon joissakin tapauksissa päädyttäisi myös liian helposti. Varsinaiseksi ongelmaksi jää sittenkin se, että kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toisen ihmisen jaksamisen rajoja. Ei voida sanoa, että näin ja näin kauan kärsittyäsi olet kärsinyt riittävästi. Jokainen määrittelee tämän rajan itse. Myöskään kenenkään uudelleenvihittävän vilpittömyyttä ja uuden yrityksen "aitoutta" ei ole mahdollista ulkopuolelta arvioida. Se on jätettävä Jumalan kaikkitietävyyden arvioitavaksi. Jokainen kantaa tietenkin myös seuraukset siitä, jos se uusi yritys ei olekaan vilpitön; kärsimys jatkuu, mikäli mistään ei oteta opiksi.

Eeetööölle

Avioliitto ei ole iankaikkinen, vaan ainoastaan maallista elämäämme varten

Armon evankeliumi on kaikkein tärkeintä, sillä vain uskomalla Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä, voimme päästä iankaikkiseen elämään . Pelastavan evankeliumiin ei kuulu "ja" jotain muuta.

Eeetööölle

Avioliitto ei ole iankaikkinen, vaan ainoastaan maallista elämäämme varten

Armon evankeliumi on kaikkein tärkeintä, sillä vain uskomalla Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä, voimme päästä iankaikkiseen elämään . Pelastavan evankeliumiin ei kuulu "ja" jotain muuta.

Risti riittää kirjoitti:

Eeetööölle

Avioliitto ei ole iankaikkinen, vaan ainoastaan maallista elämäämme varten

Armon evankeliumi on kaikkein tärkeintä, sillä vain uskomalla Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä, voimme päästä iankaikkiseen elämään . Pelastavan evankeliumiin ei kuulu "ja" jotain muuta.

Lue lisää

Kun sanon "iankaikkinen", tarkoitan tietenkin maallista näkökulmaamme.

> Pelastavan evankeliumiin ei kuulu "ja" jotain muuta.

Mitä tarkoitat tällä?

Risti riittää kirjoitti:

Eeetööölle

Avioliitto ei ole iankaikkinen, vaan ainoastaan maallista elämäämme varten

Armon evankeliumi on kaikkein tärkeintä, sillä vain uskomalla Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä, voimme päästä iankaikkiseen elämään . Pelastavan evankeliumiin ei kuulu "ja" jotain muuta.

Lue lisää

Kun sanon "iankaikkinen", tarkoitan tietenkin maallista näkökulmaamme.

> Pelastavan evankeliumiin ei kuulu "ja" jotain muuta.

Mitä tarkoitat tällä?

Hehehe, vai ei Jumala nyt sitten annakaan uusia tilaisuuksia KAIKILLE - että joillekin antaa, mutta ei jokaiselle :).

Kyllä Jumala niitä uusia tilaisuuksia antaa, mutta me ihmiset armottomuudessamme, epäluulossamme, pelossamme ja koston halussamme saatamme sen toisiltamme rajata pois. Ymmärrettävää, mutta Jumalan tahdon vastaista yhtä kaikki.

Se, että pedofiilille ei tässä maailmassa anneta tilaisuutta jatkaa esim. lastenhoitotyössä johtuu pelkästään siitä, että me PELKÄÄMME hänen tekevän saman rikoksen uudelleen, EMMEKÄ LUOTA hänen parannuksen tekoonsa. Kyse on siis MEIDÄN mielessämme olevasta ongelmasta, eikä siitä, että Jumalakin tahtoisi evätä tuolta ihmiseltä uuden tilaisuuden!

Äläkä suinkaan ala nyt väittämään, että minä muka haluaisin pedofiilin jatkavan lastenhoitotyössä. En ole sanonut siitä asiasta yhtään mitään. Haluan vain, että me tunnustamme, mistä tuo haluttomuutemme TODELLA johtuu sen sijaan, että yrittäisimme pukea sen vain "vastuullisuutemme" valeasuun!

Sinulla sen enempää kuin kenelläkään muullakaan ei ole mitään oikeutta eikä minkäänlaista kykyä lausua yhtään mitään Matti Nykäsen tai kenenkään muunkaan ihmisen uskon aitoudesta. Sellaista yrittäessäsi otat käyttöösi yksin Jumalalle kuuluvan tuomiovallan. Vain mitättömän pieni muutos sopivassa kohdassa oman elämäsi historiaa, ja olisit itsekin joutunut yhtä vaikeaan elämäntilanteeseen. Älä sinä nosta itseäsi yhtään Nykäsen yläpuolelle. Näetkö edes itse sanoissasi esiintyvän ristiriidan? Ensin sanot hurskaasti, että meillä ei ole mitään uskon mittaria, mutta heti perään julistat, kuinka uskovan sydämessä tapahtuu muutos ja kuinka uskova on erilainen kuin maailman ihminen - siis kuvittelet sittenkin kykeneväsi mittaamaan asiaa, minkä mittaria sinulla ei ole!!

Minä en väitä, että Matti Nykäsen tai avionrikkojan tai pedofiilin parannus olisi aitoa ja elävästi Jumalasuhteesta syntynyttä, mutta en myöskään väitä, että se ei ole sitä. En yksinkertaisesti sano asiasta mitään, koska minulla ei ole oikeutta sanoa sellaista. Tiedän vain, että itse olen saanut lukemattomia uusia tilaisuuksia erilaisten rikkomusteni jälkeen, enkä siis voi sitä muiltakaan - siis KENELTÄKÄÄN MUILTAKAAN - evätä.

eeetö kirjoitti:

Hehehe, vai ei Jumala nyt sitten annakaan uusia tilaisuuksia KAIKILLE - että joillekin antaa, mutta ei jokaiselle :).

Kyllä Jumala niitä uusia tilaisuuksia antaa, mutta me ihmiset armottomuudessamme, epäluulossamme, pelossamme ja koston halussamme saatamme sen toisiltamme rajata pois. Ymmärrettävää, mutta Jumalan tahdon vastaista yhtä kaikki.

Se, että pedofiilille ei tässä maailmassa anneta tilaisuutta jatkaa esim. lastenhoitotyössä johtuu pelkästään siitä, että me PELKÄÄMME hänen tekevän saman rikoksen uudelleen, EMMEKÄ LUOTA hänen parannuksen tekoonsa. Kyse on siis MEIDÄN mielessämme olevasta ongelmasta, eikä siitä, että Jumalakin tahtoisi evätä tuolta ihmiseltä uuden tilaisuuden!

Äläkä suinkaan ala nyt väittämään, että minä muka haluaisin pedofiilin jatkavan lastenhoitotyössä. En ole sanonut siitä asiasta yhtään mitään. Haluan vain, että me tunnustamme, mistä tuo haluttomuutemme TODELLA johtuu sen sijaan, että yrittäisimme pukea sen vain "vastuullisuutemme" valeasuun!

Sinulla sen enempää kuin kenelläkään muullakaan ei ole mitään oikeutta eikä minkäänlaista kykyä lausua yhtään mitään Matti Nykäsen tai kenenkään muunkaan ihmisen uskon aitoudesta. Sellaista yrittäessäsi otat käyttöösi yksin Jumalalle kuuluvan tuomiovallan. Vain mitättömän pieni muutos sopivassa kohdassa oman elämäsi historiaa, ja olisit itsekin joutunut yhtä vaikeaan elämäntilanteeseen. Älä sinä nosta itseäsi yhtään Nykäsen yläpuolelle. Näetkö edes itse sanoissasi esiintyvän ristiriidan? Ensin sanot hurskaasti, että meillä ei ole mitään uskon mittaria, mutta heti perään julistat, kuinka uskovan sydämessä tapahtuu muutos ja kuinka uskova on erilainen kuin maailman ihminen - siis kuvittelet sittenkin kykeneväsi mittaamaan asiaa, minkä mittaria sinulla ei ole!!

Minä en väitä, että Matti Nykäsen tai avionrikkojan tai pedofiilin parannus olisi aitoa ja elävästi Jumalasuhteesta syntynyttä, mutta en myöskään väitä, että se ei ole sitä. En yksinkertaisesti sano asiasta mitään, koska minulla ei ole oikeutta sanoa sellaista. Tiedän vain, että itse olen saanut lukemattomia uusia tilaisuuksia erilaisten rikkomusteni jälkeen, enkä siis voi sitä muiltakaan - siis KENELTÄKÄÄN MUILTAKAAN - evätä.

Lue lisää

Mitenkähän ne muissa kirkkokunnissa on asian järjestäneet, joissa on elinikäinen avioliitto voimassa esim. katolilaiset, kun se luterilaisessa kirkossa on niin vaikeata.

elinikäinen avio kirjoitti:

Mitenkähän ne muissa kirkkokunnissa on asian järjestäneet, joissa on elinikäinen avioliitto voimassa esim. katolilaiset, kun se luterilaisessa kirkossa on niin vaikeata.

http://hyviauutisia.net/sakramentit/avioliitto/

Linkki edell. Siinä on muutenkin varteenotettavaa asiaa.

elinikäinen avio kirjoitti:

Mitenkähän ne muissa kirkkokunnissa on asian järjestäneet, joissa on elinikäinen avioliitto voimassa esim. katolilaiset, kun se luterilaisessa kirkossa on niin vaikeata.

Monissa valtiossa kuten esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa jotka ovat vahvasti katollisia maita, vihkiminen on aina maallinen juttu eli siviiliavioliitto. Sitten kirkko tunnustaa tai ei avioliiton omasta puolestaan. Erota siis voi ihan maallisten lakien mukaan. Joissakin maissa kirkko vihkii, mutta pari voi silti ottaa maallisessa tuomioistuimessa eron.

Katollinen kirkko pitää siis eri ”rekisteriä”, eli kirkon silmissä ei eriuskoisten avioliitto ole pätevä, ja pätevän avioliiton voi solmia vain katollisessa kirkossa. Ero ei ole sallittu, ja eronnut on kirkon kannalta yhä avioliitossa.

Tämän vuoksi etenkin nuoret lähtevät kirkosta. Noissa maissa perinteisesti on ollut aika kaksinaismoralistinen käytäntö vallalla. Vaikka uskollisuutta kovasti korostetaan, ei ole mitenkään tavatonta, että on rakastajia/ rakastajattaria ja joiden kanssa sitten moni on elänytkin. Katoliset ovat aivan yhtä maallistuneita, ehkä enemmän kuin protestantit noin yleensä. Kirkon oppeja noudattaa vain pieni osa.

Tavallaan se on oma valinta, kuinka tarkkaan oppeja noudattaa. Näin sen pitäisi ollakin, se joka valitsee itselleen elinikäisen avioliiton vailla eromahdollisuutta voi sen toki tehdä. Laki ei siihen kuitenkaan voi pakottaa ketään.


”Pacs-liittoja solmitaan Ranskassa jo lähes yhtä paljon kuin perinteisiä avioliittoja. Suurin ero liittojen välillä on, että pacs on helpompi purkaa.”
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1381550205904

”Ranskalaispsykologi: Rakastajatar on ”terveen” avioliiton merkki.”
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/81403-ranskalaispsykologi-rakastajatar-on-”terveen”-avioliiton-merkki

”… juuri katolisen kirkon tiukka kanta aborttiin, avioeroon ja ehkäisyyn on vieroittanut maallisemmin ajattelevia brasilialaisia kirkosta.”
”Paavi Franciscuksen Brasilian-vierailua pidetään yrityksenä parantaa katolisen kirkon asemaa maassa, joka vielä toistaiseksi on maailman suurin katolinen maa, mutta jossa katolinen kirkko on menettänyt kannatustaan poikkeuksellisen nopeasti.”
http://yle.fi/uutiset/paavi_brasiliaan_patoamaan_joukkopakoa_katolisesta_kirkosta/6733122

”Brasilian liittovaltion korkein oikeus äänesti 5. toukokuuta 2011, että samaa sukupuolta olevien parisuhteet tulee laillistaa ja saattaa samaan oikeudelliseen asemaan kuin heteroavioliitot. Tämä koskee ennen kaikkea elatusapua, kumppanin kuoleman aiheuttamia eläke-etuuksia sekä perintöoikeutta.”
http://www.finlandia.org.br/Public/default.aspx?nodeid=41906&culture=fi-FI&contentlan=1&displayall=1

”Katolinen kirkko on symbolisesti osa yhteisöä ja yhteiskuntaa, mutta käytännössä ihmisten sitoutuminen kirkkoon on muodollista ja ritualistista: "Valtaosalle latinalaisamerikkalaisia katolilaisuus on lähinnä eräänlainen kansalaisuskonto, kulttuurillinen instituutio, jonka päämääränä on edistää sosiaalista koheesiota ja satunnaista uskonnollisuutta eikä kristillistä sitoutumista" (Noticias Aliadas, 21.10.1993).”

”Latinalaisen Amerikan kirkkojen neuvoston CLAI:n pääsihteerin Felipe Adolfin mukaan helluntailaisten ekspressiivinen julistus vastaa ihmisten uskonnollisiin, sosiaalisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin paljon tehokkaammin kuin vanhojen kirkkokuntien pappiskeskeinen ja muotoihin kangistunut saarnapainotteinen julistus.”
http://www.helsinki.fi/aluejakulttuurintutkimus/tutkimus/xaman/articulos/9701/9701_jp.html

elinikäinen avio kirjoitti:

http://hyviauutisia.net/sakramentit/avioliitto/

Linkki edell. Siinä on muutenkin varteenotettavaa asiaa.

Lue lisää

Kiitos, että linkitit tuon tekstin. Se osoittaa hyvin, minkälaista hurskastelua ja lakihenkisyyttä asiasta harrastetaan myös katolisessa kirkossa.

Tekstin puolivaiheilla heti otsikon "Avioliiton purkamattomuus" jälkeen kerrotaan, kuinka avioliitto katolisen kirkon näkökulmasta on täysin purkamaton, ja mitään avioeroa ei heidän mielestään edes ole olemassa. Kuitenkin vähän myöhemmin, otsikon "Mitätöinti ja erikoistapaukset (Paavalin ja Pietarin etuoikeudet)" jälkeen kerrotaan, kuinka joissakin tapauksissa voidaan päätyä julistamaan solmittu avioliitto **mitättömäksi**, koska "mitään avioliittoa ei koskaan ollutkaan". Millä ihmeen oikeudella? Jumalan edessä tuollainenkin liitto on pyydetty, vihitty ja siunattu, vaikka osapuolten aikomukset kuinka olisivat olleet väärät, tai vaikka jompikumpi osapuoli ei olisikaan uskossa. On törkeää kaksinaamaisuutta ja sanoilla kikkailua väittää, että kyse ei nyt olekaan avioerosta, vaan "avioliiton mitätöinnistä". Tällaiset "mitätöinnit" ovat pelkästään ihmisen halua selitellä ja vääntää täysin selvä asia mutkalle niin, ettei kukaan enää saisi tolkkua asioiden todellisesta tilasta.

Mihinkäs muuten unohtui se tulkinta, että mies ja nainen ovat YKSI eli erottamaton pari välittömästi, kun he ovat "tulleet yhdeksi lihaksi", ts. harjoittaneet sukupuoliyhteyttä keskenään. Monikos tämän lukijoista onkin itseasiassa naimisissa ihan toisen henkilön kanssa, kuin sen, jonka kanssa on tällä hetkellä vihittynä, vaikka ei olisikaan vihitty kuin kerran elämässään... Jaa mutta joo, voihan tämänkin tietysti kaulita ja kääntää niin, että se yhdeksi lihaksi tuleminen tarkoittaisikin yhteisen lapsen saamista, ja jos sellaista ei tullut, niin sittenhän... jne. jne. jne. Selityksiä, selityksiä.

mummomuori kirjoitti:

Monissa valtiossa kuten esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa jotka ovat vahvasti katollisia maita, vihkiminen on aina maallinen juttu eli siviiliavioliitto. Sitten kirkko tunnustaa tai ei avioliiton omasta puolestaan. Erota siis voi ihan maallisten lakien mukaan. Joissakin maissa kirkko vihkii, mutta pari voi silti ottaa maallisessa tuomioistuimessa eron.

Katollinen kirkko pitää siis eri ”rekisteriä”, eli kirkon silmissä ei eriuskoisten avioliitto ole pätevä, ja pätevän avioliiton voi solmia vain katollisessa kirkossa. Ero ei ole sallittu, ja eronnut on kirkon kannalta yhä avioliitossa.

Tämän vuoksi etenkin nuoret lähtevät kirkosta. Noissa maissa perinteisesti on ollut aika kaksinaismoralistinen käytäntö vallalla. Vaikka uskollisuutta kovasti korostetaan, ei ole mitenkään tavatonta, että on rakastajia/ rakastajattaria ja joiden kanssa sitten moni on elänytkin. Katoliset ovat aivan yhtä maallistuneita, ehkä enemmän kuin protestantit noin yleensä. Kirkon oppeja noudattaa vain pieni osa.

Tavallaan se on oma valinta, kuinka tarkkaan oppeja noudattaa. Näin sen pitäisi ollakin, se joka valitsee itselleen elinikäisen avioliiton vailla eromahdollisuutta voi sen toki tehdä. Laki ei siihen kuitenkaan voi pakottaa ketään.


”Pacs-liittoja solmitaan Ranskassa jo lähes yhtä paljon kuin perinteisiä avioliittoja. Suurin ero liittojen välillä on, että pacs on helpompi purkaa.”
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1381550205904

”Ranskalaispsykologi: Rakastajatar on ”terveen” avioliiton merkki.”
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/81403-ranskalaispsykologi-rakastajatar-on-”terveen”-avioliiton-merkki

”… juuri katolisen kirkon tiukka kanta aborttiin, avioeroon ja ehkäisyyn on vieroittanut maallisemmin ajattelevia brasilialaisia kirkosta.”
”Paavi Franciscuksen Brasilian-vierailua pidetään yrityksenä parantaa katolisen kirkon asemaa maassa, joka vielä toistaiseksi on maailman suurin katolinen maa, mutta jossa katolinen kirkko on menettänyt kannatustaan poikkeuksellisen nopeasti.”
http://yle.fi/uutiset/paavi_brasiliaan_patoamaan_joukkopakoa_katolisesta_kirkosta/6733122

”Brasilian liittovaltion korkein oikeus äänesti 5. toukokuuta 2011, että samaa sukupuolta olevien parisuhteet tulee laillistaa ja saattaa samaan oikeudelliseen asemaan kuin heteroavioliitot. Tämä koskee ennen kaikkea elatusapua, kumppanin kuoleman aiheuttamia eläke-etuuksia sekä perintöoikeutta.”
http://www.finlandia.org.br/Public/default.aspx?nodeid=41906&culture=fi-FI&contentlan=1&displayall=1

”Katolinen kirkko on symbolisesti osa yhteisöä ja yhteiskuntaa, mutta käytännössä ihmisten sitoutuminen kirkkoon on muodollista ja ritualistista: "Valtaosalle latinalaisamerikkalaisia katolilaisuus on lähinnä eräänlainen kansalaisuskonto, kulttuurillinen instituutio, jonka päämääränä on edistää sosiaalista koheesiota ja satunnaista uskonnollisuutta eikä kristillistä sitoutumista" (Noticias Aliadas, 21.10.1993).”

”Latinalaisen Amerikan kirkkojen neuvoston CLAI:n pääsihteerin Felipe Adolfin mukaan helluntailaisten ekspressiivinen julistus vastaa ihmisten uskonnollisiin, sosiaalisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin paljon tehokkaammin kuin vanhojen kirkkokuntien pappiskeskeinen ja muotoihin kangistunut saarnapainotteinen julistus.”
http://www.helsinki.fi/aluejakulttuurintutkimus/tutkimus/xaman/articulos/9701/9701_jp.html

Lue lisää

Käytätkö sinä vitsinä sanontaa katollinen kirkko, sehän on katolinen kirkko.

Taivutus: katolisessa kirkossa.

tiedoksi vain kirjoitti:

Käytätkö sinä vitsinä sanontaa katollinen kirkko, sehän on katolinen kirkko.

Taivutus: katolisessa kirkossa.

Olen pahoillani, se oli vain huolimattomuutta.