Katsotaan jos saataisiin asiallista keskustelua aiheesta aikaiseksi... Eli te suomalaiset puolisot joiden miehen vanhempi/vanhemmat ovat olleet Suomessa vierailulla, miten on mennyt? Onko tullut yhteentörmäyksiä ja millaisista asioista? Miten arki sujui vierailun ajan?
Miten olette selvinneet anopin vierailusta?
huianoppi
13284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
....ja miksi rajaat suominaisen 'miehen vanhempiin' keskustelun? Vai eikö suomimiehen hakeman ulkkisvaimon vanhemmat aiheuta ongelmia? Eli pelkkää auvoistako elämä suomimiesvävyn sanelussa?
Auvoisempaa se ainakin on monasti nähden suominaisen ja ulkomaalaisen mieheen. Ei ole ongelmaa et anoppi ja puoli sukua jää vierailun jälkeen nurkkiin asustaan.
Asettelin kysymyksen tarkoituksella näin koska oma tilanteeni on se että miehen äiti on tulossa vierailulle, kaipaan siis kokemuksia samanlaisesta tilanteesta kuin itselläni on.
Niin hyvää miniää ei ole vielä syntynytkään että anopille kelpaisi.
niinkö...minun irakilainen (kurdistan) anoppini on minuun niin tyytyväinen että haluaisi minun vierailevan siellä, ja kuulemma minun ei edes tarvitsisi lähtyeäsieltä, haluaisi sinne asumaan...
en tiedä mutta aika tyytyväiseltä minuun vaikutaa...
pelkkää hyvää sanonut ja samoin muu perhe, kun kansaan olemme jutelleet.
Appivanhempani eivät koskaan käyneet Suomessa, mutta meidän tuli käytyä heitä tapaamassa lomamatkoilla. Yövyimme välillä miehen sisarusten ja ystävien luona, joten saimme "lomaa". Otin sen asenteen, että anoppi on kaikesta huolimatta mieheni äiti, ja tapahtui mitä tahansa, pääsen takaisin Suomeen. Joustin, ja purin sitten mieheni kanssa höyryjä. Ei se helppoa miehellekään aina ollut, etenkään ensimmäisellä matkalla, kun hän oli elänyt jo niin kauan erossa perheestään.
Kommunikaatio oli muodollista. Olisin ikäni puolesta voinut olla jopa anopin lapsenlapsi, ja kun ensitapaamisella olin vielä lapseton, minua pidettiin tuskin aikuisena. Melkoinen valtaetäisyys siis. Kunnioitin kyllä anoppia, mutta hän ei ollut mikään helppo persoona. Hän oli niin eri maailmasta.
Miehelläni ja anopilla oli ollut ongelmalliset välit, mutta miehenikin hämmästykseksi musta tuli heidän välilleen jonkinlainen pehmennin. Ikään kuin poika olisi vihdoinkin osannut tehdä jotain oikein... Olisiko ollut merkitystä myös sillä, että olen syntynyt samana vuonna kuin anopin kuollut tytär? Anoppi arvosti mua ja oli julkisesti ylpeä miniästään. Sain asiaankuuluvat kihlajaiskorut, vaikkemme vielä olleet virallisesti naimisissa, sekä joitakin suvun perintöesineitä, ja anopille oli kunnia-asia, etten palaa Suomeen laihempana :) Mies tuumasi joskus, että jää kakkoseksi, kun miniä on omaa poikaa tärkeämpi.
Apen kanssa välit olivat paljon mutkattomammat. Hänen seurassaan pystyin olemaan rennosti, ja meillä oli samoja mielenkiinnon kohteita. Hän kertoili, millainen mieheni oli lapsena, näytti valokuvia jne.
Kuinka pitkäksi aikaa teillä anoppi on tulossa? Onko teillä lomaa silloin?
mieheni äiti ja hänen siskonsa tuli (onneksi) vain kuudeksi päiväksi kylään. hän on mukava nainen mutta erittäin vahva persoona ja muutenkin mieheni perheessä on ties mitä draamaa ja jännitteitä miltä ei täysin voi välttyä ollessaan heidän seurassaan.
Anoppi käyttäytyi erittäin sivistyneesti minua kohtaan vaikka tiedän, ettei hän pidä suomen ilmastosta tai ruoasta eikä kotimme ole niin hieno kuin hänen jne.
olemme mieheni kanssa vielä opiskelijoita joten vaikka halusin maksaa ravintolakulut ym. anoppi vaati saada maksaa ne. muutenkin hän osteli meille paljon lahjoja asuntoomme mitä hän aina tekee, kun näkee meitä.
olin aika stressaantunut muutenkin anopin kyläilystä eikä tilannetta auttanut, että mieheni vähän väliä tarvitsi omaa tilaa ja lähti huitelemaan ulos ystäviensä kanssa :D mutta kaikesta huolimatta vierailu meni hyvin.
Pelkäsin anoppiani etukäteen mutta hän olikin ihana nainen -sanoi että oli aina halunnut tyttären (kaikki lapset poikia) ja nyt sitten saan olla se tytär =). Kävimme eläintarhassa, teimme ruokaa, oli tosi hauskaa. Appi sensijaan teki jo ennen häitä selväksi että olen hänen mielestään jotenkin huono, joten mieheni sanoi suoraan että joko sopii kunnioittaa hänen vaimoaan tai muuten pysyä poissa. Joten vain anoppi tuli. Luotan mieheeni paljon siinä että hän hoitaa diplomatian omien vanhempiensa kanssa, itse olisin aika hukassa.
Miten olette selvinneet anopin vierailusta?
Kysymys kai kuuluisi olla muodossa: Miten olette selvinneet anopin vierailusta selvin päin?
Selvisitkö sinä? Mä selviän ihmissuhteista selvin päin. Ja muutenkin elämästäni, ei pään sekoittaminen ole ratkaisu tai millään tavoin välttämätöntä.
:)
Anopin olen tavannut vain kaksi kertaa. Mukava pieni nainen. Emme omaa samaa kieltä joten yhteiset asiat ovat vähän niin ja näin.
Kunnioitan jos vaimoni haluaa pitää äidistään huolta. Olen jopa patistanut vielä lähempään suhteeseen koska vanhempien kuoltua side menneisyyteen katkeaa. Tuolloin tulisi olla hyvä mieli siitä että on tehnyt kaiken oikein. Ei jää haamuja tulevaisuuteen.
Mies on mies ja niitä saa vaihtamalla, mutta äiti on aina äiti.
Niinpä, sitä on joka tapauksessa vanhempiensa lapsi. Olen tosi iloinen mieheni puolesta, että hän sai sovinnon äitinsä kanssa. Ei niin, että hän olisi äidille omana itsenään vieläkään kelvannut, mutta niin, että hän ymmärsi äitinsä toimintaa ja pystyi antamaan anteeksi. Näkemään sen, mikä lapsuudessa ja äidissä oli hyvää - koska sitäkin oli paljon.
No, eihän niiden kertojen jälkeen koskaan ole oma itsensä vähään aikaan.