Lehmän siementäminen

...on ihmeellistä asiaa.
Joo, saimme nähtäväksemme jopa netti-clipin lehmän siemennyksestä.
Silti sitä oli vaikea ensin vaan käsittää, että mikä rooli sillä peräsuolen kaivelulla on.
Videopätkässä näkyi selvästi, että lehmä oli ensin rauhaton ja sitten alkoi vetää selkäänsä kaarelle. Pitääkö lehmä siementämisestä, ja mitens hygienian laita on, kun sonta lentää?

Alkaa valjeta... kirjoitti:

...on ihmeellistä asiaa.
Joo, saimme nähtäväksemme jopa netti-clipin lehmän siemennyksestä.
Silti sitä oli vaikea ensin vaan käsittää, että mikä rooli sillä peräsuolen kaivelulla on.
Videopätkässä näkyi selvästi, että lehmä oli ensin rauhaton ja sitten alkoi vetää selkäänsä kaarelle. Pitääkö lehmä siementämisestä, ja mitens hygienian laita on, kun sonta lentää?

Lue lisää

Käsi tarvii viedä peräsuoleen, koska pistoletti ohjataan kohdunkaulan läpi kohdunkaulan ja kohdun rajakohtaan. Myös munasarjojen palpointia varten käsi pitää olla peräsuolessa, samoin tiineyden toteamista varten, joka tehdään mm. tunnustelemalla kohdun sarvet.
Tarkennuksena se, että nykyään käytetään noin 99,9 prosenttisesti olkia eli siemen on pakastetussa muovioljessa joka laitetaan pistolettiin ja muovisuoja päälle.
Pillerisiemeniä on nykyään lähinnä alkuperäisrotujen vanhoja sonneja. Pillerisiemen vaihtui olkiin about 10 v sitten.
Jos lehmä köyristelee selkää, se saattaa johtua siitä, että työ ei jostain syystä suju minuutissa, vaan kestää pitempään, jolloin lehmä yrittää ulostaa ylimääräisen käden pois suolesta.
Hygieniaan ei lannalla enää vaikutusta, koska puhtaana varjeltava pistoletin pää on jo "turvassa" emättimessä ja kohdunkaulaan menossa.

seminologi kirjoitti:

Käsi tarvii viedä peräsuoleen, koska pistoletti ohjataan kohdunkaulan läpi kohdunkaulan ja kohdun rajakohtaan. Myös munasarjojen palpointia varten käsi pitää olla peräsuolessa, samoin tiineyden toteamista varten, joka tehdään mm. tunnustelemalla kohdun sarvet.
Tarkennuksena se, että nykyään käytetään noin 99,9 prosenttisesti olkia eli siemen on pakastetussa muovioljessa joka laitetaan pistolettiin ja muovisuoja päälle.
Pillerisiemeniä on nykyään lähinnä alkuperäisrotujen vanhoja sonneja. Pillerisiemen vaihtui olkiin about 10 v sitten.
Jos lehmä köyristelee selkää, se saattaa johtua siitä, että työ ei jostain syystä suju minuutissa, vaan kestää pitempään, jolloin lehmä yrittää ulostaa ylimääräisen käden pois suolesta.
Hygieniaan ei lannalla enää vaikutusta, koska puhtaana varjeltava pistoletin pää on jo "turvassa" emättimessä ja kohdunkaulaan menossa.

Lue lisää

..tiedoistasi!

Eli sillä kumihansikaskädellä tyhjennetään peräsuoli sen takia, että siellä mahtuu työskentelemään?!
Onko olemassa tietoa/käsitystä siitä, tunteeko lehmä mielihyvää toimistuksen aikana vaiko kipua?
Ovatko kaikki kamat (hanska, pistoletti jne.) kertakäyttökamoja?

Miten sitten huolehditaan siitä, että taudit eivät kantaudu esim. nokialaisten pohjassa navetasta toiseen? Miten niiden siemenolkien laita on? Käydäänkö siemenillä kansainvälistä kauppaa vai estääkö laki niiden myymisen?
Ainakin oriinn spermaa myydää kansainvälisesti.

Kiitos tiedoista. Aina oppii uutta

Jatkoa uteluun.. kirjoitti:

..tiedoistasi!

Eli sillä kumihansikaskädellä tyhjennetään peräsuoli sen takia, että siellä mahtuu työskentelemään?!
Onko olemassa tietoa/käsitystä siitä, tunteeko lehmä mielihyvää toimistuksen aikana vaiko kipua?
Ovatko kaikki kamat (hanska, pistoletti jne.) kertakäyttökamoja?

Miten sitten huolehditaan siitä, että taudit eivät kantaudu esim. nokialaisten pohjassa navetasta toiseen? Miten niiden siemenolkien laita on? Käydäänkö siemenillä kansainvälistä kauppaa vai estääkö laki niiden myymisen?
Ainakin oriinn spermaa myydää kansainvälisesti.

Kiitos tiedoista. Aina oppii uutta

Lue lisää

Kertakäyttökamoja on muovihanska ja pillerisiemennuksessä muovipilli, johon siemen on imaistu pienellä ruiskulla ja nykyinen olkiaika aiheuttaa kertakäyttökamoja sen verran, että teräspistoletin päälle vedetään joka kerta muovinen ja kertakäyttöinen suoja. Itse pistoletti avataan kahteen osaan (yhteensä 5 osaa) ja nämä osat desinfioidaan paperiin kastetussa desinfiointiaineessa. Tällöin voidaan olla varmoja puhtaudesta. Samalla desinfioidaan sakset, joilla muoviolki avataan. Ilman tätä temppua olisi teoriassa mahdollista, että saksiin jäänyt vähäinen siemenmäärä voisi seuraavaa siemennystä tehtäessä siirtyä saksien mukana toisen oljen katkaisukohtaan ja tulisikin väärää siementä mukaan annokseen, joskin todennäköisyys lienee yksi miljoonasta tai alle.

mitä tulee tautien siirtymiseen tilalta toiselle nokialaisten mukana, totean, että etelä-suomessa on tilat jo erittäin hyvin varautuneet seminologin tai eläinlääkärin käyntiin ja tiloilta löytyy muoviesiliina ja valikoima jalkineita, joten omia kumppareita tarvii aika vähän, mitä pohjoisemmaksi mennään, niin enempi saa käyttää omia jalkineita kun tilat ei ainaskaan kaikki ota vakavasti tautivaaraa.
Lisäksi meillä on autossa ns. lypsyrättiämpäri johon kengät mahtuu ja tähän astiaan on tarkoitus tehdä kotona jo desinfiointiaineliuos, jotta kengät saa puhdistua tilalta toiselle siirryttäessä. Ajokenkinä kun ei kumppareita viitsi pitää.
Lisäksi vielä karjanomistaja on velvollinen ilmoittamaan, jos vaikka tilalla on virusripuli tai salmonella tai muu, jolloin kyseinen tila jätetään päivän viimeiseksi ja kotona tehdään desinfiointi kamoille.

Se asia, tunteeko lehmä mielihyvää tai pahaa riippuu paljon käsittelystä. Ensiksikin muovihanska pitää liukastaa saippualla jotta käsi liukuu hyvin peräsuoleen. Jos kuivalla hanskalla väkisin runnotaan suoleen sisälle, lehmä aistii kipua ja adrenaliinia erittyy jolloin myös tiineystulos jää huonommaksi.
Oikein suoritetussa siemennyksessä lehmä ei vastustele vaan kuuntelee tyynesti työn sujumista. Lopuksi vielä vähän hierotaan kohdun kaulaa, jolloin aiheutetaan, että kohtu vähän supistelee ja edesauttaa siemenen etenemistä.

Nykyään kuka tahansa karjanomistaja voi toimilupakurssin käytyään siementää omat lehmänsä eikä siten ole riippuvainen seminologeista. Tällöin tosin täytyy hommata itselle typpisäiliö, sillä siemenoljet säilytetään nestemäisessä typessä. Lisäksi joutuu neljän viikon välein "käymään typellä" eli sovittuun paikkaan tulee jalostusosuuskunnan kuorma-auto tuomaan lisää typpeä, jota aina kuluu kantta avattaessa ja samalla otetaan lisää siemeniä ja muita tykötarpeita.

Jatkoa uteluun.. kirjoitti:

..tiedoistasi!

Eli sillä kumihansikaskädellä tyhjennetään peräsuoli sen takia, että siellä mahtuu työskentelemään?!
Onko olemassa tietoa/käsitystä siitä, tunteeko lehmä mielihyvää toimistuksen aikana vaiko kipua?
Ovatko kaikki kamat (hanska, pistoletti jne.) kertakäyttökamoja?

Miten sitten huolehditaan siitä, että taudit eivät kantaudu esim. nokialaisten pohjassa navetasta toiseen? Miten niiden siemenolkien laita on? Käydäänkö siemenillä kansainvälistä kauppaa vai estääkö laki niiden myymisen?
Ainakin oriinn spermaa myydää kansainvälisesti.

Kiitos tiedoista. Aina oppii uutta

Lue lisää

Kyllähän siemenkauppaa käydään, holstain puolella sitä tuodaan, kun taas ayrshiresonnejamme viedään jonkin verran. Tautiriskit saadaan kyllä pysymään kurissa, mutta muita ikäviä yllätyksiä on kyllä tullut, geenivirheitä ym. Etenkin holstainissa.

seminologi kirjoitti:

Kertakäyttökamoja on muovihanska ja pillerisiemennuksessä muovipilli, johon siemen on imaistu pienellä ruiskulla ja nykyinen olkiaika aiheuttaa kertakäyttökamoja sen verran, että teräspistoletin päälle vedetään joka kerta muovinen ja kertakäyttöinen suoja. Itse pistoletti avataan kahteen osaan (yhteensä 5 osaa) ja nämä osat desinfioidaan paperiin kastetussa desinfiointiaineessa. Tällöin voidaan olla varmoja puhtaudesta. Samalla desinfioidaan sakset, joilla muoviolki avataan. Ilman tätä temppua olisi teoriassa mahdollista, että saksiin jäänyt vähäinen siemenmäärä voisi seuraavaa siemennystä tehtäessä siirtyä saksien mukana toisen oljen katkaisukohtaan ja tulisikin väärää siementä mukaan annokseen, joskin todennäköisyys lienee yksi miljoonasta tai alle.

mitä tulee tautien siirtymiseen tilalta toiselle nokialaisten mukana, totean, että etelä-suomessa on tilat jo erittäin hyvin varautuneet seminologin tai eläinlääkärin käyntiin ja tiloilta löytyy muoviesiliina ja valikoima jalkineita, joten omia kumppareita tarvii aika vähän, mitä pohjoisemmaksi mennään, niin enempi saa käyttää omia jalkineita kun tilat ei ainaskaan kaikki ota vakavasti tautivaaraa.
Lisäksi meillä on autossa ns. lypsyrättiämpäri johon kengät mahtuu ja tähän astiaan on tarkoitus tehdä kotona jo desinfiointiaineliuos, jotta kengät saa puhdistua tilalta toiselle siirryttäessä. Ajokenkinä kun ei kumppareita viitsi pitää.
Lisäksi vielä karjanomistaja on velvollinen ilmoittamaan, jos vaikka tilalla on virusripuli tai salmonella tai muu, jolloin kyseinen tila jätetään päivän viimeiseksi ja kotona tehdään desinfiointi kamoille.

Se asia, tunteeko lehmä mielihyvää tai pahaa riippuu paljon käsittelystä. Ensiksikin muovihanska pitää liukastaa saippualla jotta käsi liukuu hyvin peräsuoleen. Jos kuivalla hanskalla väkisin runnotaan suoleen sisälle, lehmä aistii kipua ja adrenaliinia erittyy jolloin myös tiineystulos jää huonommaksi.
Oikein suoritetussa siemennyksessä lehmä ei vastustele vaan kuuntelee tyynesti työn sujumista. Lopuksi vielä vähän hierotaan kohdun kaulaa, jolloin aiheutetaan, että kohtu vähän supistelee ja edesauttaa siemenen etenemistä.

Nykyään kuka tahansa karjanomistaja voi toimilupakurssin käytyään siementää omat lehmänsä eikä siten ole riippuvainen seminologeista. Tällöin tosin täytyy hommata itselle typpisäiliö, sillä siemenoljet säilytetään nestemäisessä typessä. Lisäksi joutuu neljän viikon välein "käymään typellä" eli sovittuun paikkaan tulee jalostusosuuskunnan kuorma-auto tuomaan lisää typpeä, jota aina kuluu kantta avattaessa ja samalla otetaan lisää siemeniä ja muita tykötarpeita.

Lue lisää

Kiitos tiedoista!

Onnistuuko siemennys aina heti, vai joudutaanko joitain lehmiä siementämään uudelleen!?
Onko seminologeina enemmän mies- vai naispuolisia? Onko trendi sama kuin eläinlääkäripuolella, jossa naisia on 95% opiskelijoista!! Missä seminologeja koulutetaan, ja missä opetellaan siementämistä? Onko siihen olemassas jotain tekolehmiä??? Vai onko opetus suoraan maatiloilla.

VIeläkin kyllä ihmettelen, että kauanko oikein kestää oppia tuntemaan monen eri "kalvon" läpi synnytyselimiä: siinähän on se siemennyshanska ja peräsuoli välissä, ja sieltä pitää löytää oikea holli... Mites, jos lehmä alkaakin kesken siemennyksen sontia itse tai pieraisee. Onko silloinvaara, että pistoletti meneekin väärään paikkaan tai aiheuttaa vahinkoa?

Kuka hoitaa seminologien palkkauksen ja koko busineksen? Saavatko yksityiset tilat myydä sitten siementä kauppatavarana vai onko siihen rajoituksia??

ELi isännät ja emännätkin saavat siementää siis omaa karjaansa?? Loppuuko siis seminologilta työt??

Mielenkiintoista kirjoitti:

Kiitos tiedoista!

Onnistuuko siemennys aina heti, vai joudutaanko joitain lehmiä siementämään uudelleen!?
Onko seminologeina enemmän mies- vai naispuolisia? Onko trendi sama kuin eläinlääkäripuolella, jossa naisia on 95% opiskelijoista!! Missä seminologeja koulutetaan, ja missä opetellaan siementämistä? Onko siihen olemassas jotain tekolehmiä??? Vai onko opetus suoraan maatiloilla.

VIeläkin kyllä ihmettelen, että kauanko oikein kestää oppia tuntemaan monen eri "kalvon" läpi synnytyselimiä: siinähän on se siemennyshanska ja peräsuoli välissä, ja sieltä pitää löytää oikea holli... Mites, jos lehmä alkaakin kesken siemennyksen sontia itse tai pieraisee. Onko silloinvaara, että pistoletti meneekin väärään paikkaan tai aiheuttaa vahinkoa?

Kuka hoitaa seminologien palkkauksen ja koko busineksen? Saavatko yksityiset tilat myydä sitten siementä kauppatavarana vai onko siihen rajoituksia??

ELi isännät ja emännätkin saavat siementää siis omaa karjaansa?? Loppuuko siis seminologilta työt??

Lue lisää

niin, enin osa seminologeista on naisia, prosentti lonkalta heitettynä noin 70 vastaan kolmekymmentä, tarkentakaa joku jos muistatte paremmin. Kyseessä on matalapalkka-ala siksi ei miesvaltainen.(kuten maatalousalan työt ylipäätäänkin ovat matalapalkkaisia eläinlääkärit poislukien)
..
Maatalousoppilaitoksissa on kursseja jotka alkaa syksyllä yleensä ja kestää kevääseen ja koulutuksen aikana on teoriaa ja sitten käydään teurastamossa opettelemassa teurastukseen muutaman tunnin sisällä menevillä lehmillä siemennystä ja munasarjojen diagnosointia. Sitten kun lähdetään oikeita kiimassa olevia lehmiä siementämään, sulla on alussa mukana vanha seminologi joka on tukena ja supervaikean tapauksen voi jopa alussa joutua siementämään jos harjoittelijalla ei vielä onnaa. Silloin kun mä olin koulutuksessa oli niin, että sun tartti tehdä 100 aloitusta toisen kaverina kulkien ja sitten aloit vaan tekemään yksin. Tuo 100 aloitusta tarkoittaa siis sitä, että poikimisen jälkeen kun lehmä siemennetään eka kerran niin se on aloitus. Tästä on sitten helppo laskea tiinehtyvyysprosentti harjurille kun se prosentti lasketaan aloituksista, ei siis sellaisista siemennyksista, joka on uusinta.
..
Selvää on, että kun ensimmäisen kerran elämässään työntää siemennyshanskallisen käden lehmän peräsuoleen, ei toki heti kohtua ja etenkään munasarjoja löydä. Nopeasti kuitenkin kohdun oppii tuntemaan , sehän on esim hieholla käteen sopiva kiiman aikana mutta vanhalla lehmällä monen tiineyden suurentama kohtu on jo melkoinen. Itse siemennystä varten etsitään kohdunkaula, josta tartutaan perustapauksessa ns kirveenvarsi- otteella kiinni ja pujotetaan pistoletti kohdunkaulan läpi. Ongelmia voivat aiheuttaa erilaiset poimut jotka etsityttävät sopivaa reittiä.
..
Siemennys joudutaan useinkin uusimaan, koska siemennyksistä karkeasti ottaen hieman yli 60% johtaa tiineyteen ja lisäksi vuodenajalla on vaikutusta. Kesällä saavutetaan parempia tiinehtyvyysprosentteja kuin talvella koska luonnonmukaisestikin asia menisi niin, että lehmä synnyttää 9 kuukauden kantoajan jälkeen kevääksi vasikan kun sonni olisi sen kesällä astunut (vrt emolehmäkarjat). Siemennyksen uusintatarpeeseen vaikuttaa miljoona osatekijää, esim oikea ajankohta ovulaatioon nähden eli siemennytänkö tänään vai huomenna vai ehkä molempina päivinä. Lisäksi lehmä tuottaa täysillä maitoa silloin kun sen pitäisi tiinehtyä uudelleen ja jos sillä on energiavajetta runsaasti tai muu ruokinnallinen häikkä niin tiinehtyvyys alenee. Samoin erilaisia hegelmällisyyshäiriöitä on monia, esim. munasarjojen heikko toiminta eli kiimaa ei meinata nähdä joten oikea aika on vaikea määritellä. Onneksi apuna on mm. maidosta tehtävä progesteronitesti, jolla saadaan osviittaa munasarjijen toiminnasta epäselvissä tilanteissa. Myös suvuittain on eroja hedelmällisyydessä, tämä asia voidaan näyttää toteen keinosiemennyssonnien tyttärien tietoja tilastollisesti käsittelemällä. Yleisin toistosiemennyksen syy lienee "oireeton uusiminen" eli lehmä vain uusii kiimansa ja ei tiedetä miksi. Niinhän se taitaa olla ihmisilläkin: jotkut pariskunnat ovat "tehneet" vuosia lasta ilman tulosta.
...
Seminologin ammattiin ei valtavaa tunkua ole mutta onneksi maahanmuuttajia on jonkun verran tullut alalle. Eläköitymisen takia pian tulee paikkoja jonkin verran auki kuten monille aloille. Työ on fyysisesti kevyttä, mutta Punton rattia saa vääntää alueesta riippuu, mutta esim 30000 km vuodessa jos asut karjatihentymässä. Lapissa on sitten asia erikseen ne välimatkat.
..
Seminologien työnantajana on keinosiemennysosuuskunta joilla on nykyään nimenä esimerkiksi sisämaan jalostus tai jalostuspalvelu. Työautona alkionsiirtoseminologit voi käyttää fiat scudoja ja perusseminologit fiat puntoa esimerkiksi, aiemmin opel corsa oli yleinen ja vanhaan aikaan kuplavolkkari. Työautolla ei saa ajaa metriäkään siviiliajoa, vain työajoa sallitaan...
Työpäivä alkaa päivystyksessä seitsemältä siis karjanomistajat soittavat alueellisiin päivystyksiin joissa muutama seminologi vastaa puhelimiin ja naputtelee tietokoneelle tilaukset.Suinkaan kaikki seminologit eivät vastaa puhelimeen ja heidän työaika alkaa sitten 8.30 kun virittelevät tietokoneet ja puhelimet valmiiksi ja autosta käyvät laittamassa lämmitettävän olkilaukun piuhan perään.
..
Päivystys loppuu 8.30 ja silloin alkaa reittioptimointi suunnittelemaan jokaiselle työvuorossa olevalle seminologille omaa työlistaa. Tämä maatalouden laskentakeskuksen iso tietokone tikkurilassa sitten jakaa työt noin 20 minuutissa,toki päivästä riippuen aikaa voi mennä liki puoli tuntiakin. Nyt ollaankin jo siinä vaiheessa että seminologi voi työpuhelimen datasiirtona ottaa omalle kannettavalle tietokoneelleen päivän työt ja tulostaa ajoreitin printterillä näkyville. Sitten tarkistetaan, onko käyntiaikapalvelua ja mille tilalle pitää soittaa tuloaika. Karjanomistajat saavat lisämaksusta määrätä seminologin tuloajan tilalleen, jolloin ajoreitti on mukautettu sen mukaan. Sitten sattuu tietenkin se, että joudut menemään siementämään sonninemän ja juuri vaadittua olkea sinulla ei ole, jolloin joudut soittamaan työkaverille ja hakemaan hänen säiliöstään tai muuten delegoimaan tilan toiselle seminologille. Työ on muuten itsenäistä ja helppoa, talvella tietenkin liukkaus ja pimeys on ongelma. Työlista on minuuttiaikataulutettu tilojen välimatkan ja ajonopeuden mukaan, joka talvella on ohjelmassa alempi.
..
Aloittelevan seminologinkin on helppo löytää oikea tila koska meillä on käytössä ns pelastuspalvelukartta joka on GT kartan päälle tehty etsintäruudukkoinen kartta ja läpinäkyvän etsintälevyn avulla työlistaan merkityt koordinaatit joka tilalle on helppo merkitä karttaan. Mitään tukkiautojen paikannussysteemejä ei todellakaan tarvita.
...
Toimilupasiementäjien määrä on tosi pieni. Lähinnä isommat tilat eli 50-200 lehmää on ehkä se koko jossa siemennyksiä tulee edes jonkin verran jatkuvasti, että ammattitaito pysyy yllä.
Mutta kukaan ei estä vaikka kymmenen lehmän omistajaa kouluttautumasta tilasiementäjäksi mutta taloudellisesti se ei toki kannata kun laskee typpisäiliöt ja myyt vermeet. Tuskin työttömäksi seminologit jää mutta tottakai seminologien määrä vähenee kun tuotokset nousee ja suomen maakiintiö saadaan täyteen vähemmillä lehmillä kuin ennen.
...
Yksi seikka mikä vähentää ammatin vetovoimaa on se, että aamulla kentälle lähtiessä et voi olla 100-varma että olet kotona 17.00 koska ylläreitä yleensä tulee. siis voi tulla jälkitilaus jolloin karjanomistaja on puoli yhdeksän jälkeen huomannut, että ohoh, nythän tuo muurikki onkin kiimassa ja sitten soittaa jälkitilausnumeroon suoraan keinosiemennysosuuskunnan päämajaan. Täältä puolestaan henkilö katsoo kuka seminologi on ajamassa lähimmäs myöhästynyttä tilaajaa ja sitten seminologi saa kännykkään soiton että nyt sun pitää mennä muurikki siementämään osoitteeseen se ja se. näin ne työpäivät voi venyä mutta siihen on jokainen seminologin ammatin valinnut joutunut asennoitumaan. Esimerkiksi pienten lasten hoidosta haut ym. on kuvio sinänsä tässä yhtälössä, mutta täähän on vaan elämää.

seminologi kirjoitti:

niin, enin osa seminologeista on naisia, prosentti lonkalta heitettynä noin 70 vastaan kolmekymmentä, tarkentakaa joku jos muistatte paremmin. Kyseessä on matalapalkka-ala siksi ei miesvaltainen.(kuten maatalousalan työt ylipäätäänkin ovat matalapalkkaisia eläinlääkärit poislukien)
..
Maatalousoppilaitoksissa on kursseja jotka alkaa syksyllä yleensä ja kestää kevääseen ja koulutuksen aikana on teoriaa ja sitten käydään teurastamossa opettelemassa teurastukseen muutaman tunnin sisällä menevillä lehmillä siemennystä ja munasarjojen diagnosointia. Sitten kun lähdetään oikeita kiimassa olevia lehmiä siementämään, sulla on alussa mukana vanha seminologi joka on tukena ja supervaikean tapauksen voi jopa alussa joutua siementämään jos harjoittelijalla ei vielä onnaa. Silloin kun mä olin koulutuksessa oli niin, että sun tartti tehdä 100 aloitusta toisen kaverina kulkien ja sitten aloit vaan tekemään yksin. Tuo 100 aloitusta tarkoittaa siis sitä, että poikimisen jälkeen kun lehmä siemennetään eka kerran niin se on aloitus. Tästä on sitten helppo laskea tiinehtyvyysprosentti harjurille kun se prosentti lasketaan aloituksista, ei siis sellaisista siemennyksista, joka on uusinta.
..
Selvää on, että kun ensimmäisen kerran elämässään työntää siemennyshanskallisen käden lehmän peräsuoleen, ei toki heti kohtua ja etenkään munasarjoja löydä. Nopeasti kuitenkin kohdun oppii tuntemaan , sehän on esim hieholla käteen sopiva kiiman aikana mutta vanhalla lehmällä monen tiineyden suurentama kohtu on jo melkoinen. Itse siemennystä varten etsitään kohdunkaula, josta tartutaan perustapauksessa ns kirveenvarsi- otteella kiinni ja pujotetaan pistoletti kohdunkaulan läpi. Ongelmia voivat aiheuttaa erilaiset poimut jotka etsityttävät sopivaa reittiä.
..
Siemennys joudutaan useinkin uusimaan, koska siemennyksistä karkeasti ottaen hieman yli 60% johtaa tiineyteen ja lisäksi vuodenajalla on vaikutusta. Kesällä saavutetaan parempia tiinehtyvyysprosentteja kuin talvella koska luonnonmukaisestikin asia menisi niin, että lehmä synnyttää 9 kuukauden kantoajan jälkeen kevääksi vasikan kun sonni olisi sen kesällä astunut (vrt emolehmäkarjat). Siemennyksen uusintatarpeeseen vaikuttaa miljoona osatekijää, esim oikea ajankohta ovulaatioon nähden eli siemennytänkö tänään vai huomenna vai ehkä molempina päivinä. Lisäksi lehmä tuottaa täysillä maitoa silloin kun sen pitäisi tiinehtyä uudelleen ja jos sillä on energiavajetta runsaasti tai muu ruokinnallinen häikkä niin tiinehtyvyys alenee. Samoin erilaisia hegelmällisyyshäiriöitä on monia, esim. munasarjojen heikko toiminta eli kiimaa ei meinata nähdä joten oikea aika on vaikea määritellä. Onneksi apuna on mm. maidosta tehtävä progesteronitesti, jolla saadaan osviittaa munasarjijen toiminnasta epäselvissä tilanteissa. Myös suvuittain on eroja hedelmällisyydessä, tämä asia voidaan näyttää toteen keinosiemennyssonnien tyttärien tietoja tilastollisesti käsittelemällä. Yleisin toistosiemennyksen syy lienee "oireeton uusiminen" eli lehmä vain uusii kiimansa ja ei tiedetä miksi. Niinhän se taitaa olla ihmisilläkin: jotkut pariskunnat ovat "tehneet" vuosia lasta ilman tulosta.
...
Seminologin ammattiin ei valtavaa tunkua ole mutta onneksi maahanmuuttajia on jonkun verran tullut alalle. Eläköitymisen takia pian tulee paikkoja jonkin verran auki kuten monille aloille. Työ on fyysisesti kevyttä, mutta Punton rattia saa vääntää alueesta riippuu, mutta esim 30000 km vuodessa jos asut karjatihentymässä. Lapissa on sitten asia erikseen ne välimatkat.
..
Seminologien työnantajana on keinosiemennysosuuskunta joilla on nykyään nimenä esimerkiksi sisämaan jalostus tai jalostuspalvelu. Työautona alkionsiirtoseminologit voi käyttää fiat scudoja ja perusseminologit fiat puntoa esimerkiksi, aiemmin opel corsa oli yleinen ja vanhaan aikaan kuplavolkkari. Työautolla ei saa ajaa metriäkään siviiliajoa, vain työajoa sallitaan...
Työpäivä alkaa päivystyksessä seitsemältä siis karjanomistajat soittavat alueellisiin päivystyksiin joissa muutama seminologi vastaa puhelimiin ja naputtelee tietokoneelle tilaukset.Suinkaan kaikki seminologit eivät vastaa puhelimeen ja heidän työaika alkaa sitten 8.30 kun virittelevät tietokoneet ja puhelimet valmiiksi ja autosta käyvät laittamassa lämmitettävän olkilaukun piuhan perään.
..
Päivystys loppuu 8.30 ja silloin alkaa reittioptimointi suunnittelemaan jokaiselle työvuorossa olevalle seminologille omaa työlistaa. Tämä maatalouden laskentakeskuksen iso tietokone tikkurilassa sitten jakaa työt noin 20 minuutissa,toki päivästä riippuen aikaa voi mennä liki puoli tuntiakin. Nyt ollaankin jo siinä vaiheessa että seminologi voi työpuhelimen datasiirtona ottaa omalle kannettavalle tietokoneelleen päivän työt ja tulostaa ajoreitin printterillä näkyville. Sitten tarkistetaan, onko käyntiaikapalvelua ja mille tilalle pitää soittaa tuloaika. Karjanomistajat saavat lisämaksusta määrätä seminologin tuloajan tilalleen, jolloin ajoreitti on mukautettu sen mukaan. Sitten sattuu tietenkin se, että joudut menemään siementämään sonninemän ja juuri vaadittua olkea sinulla ei ole, jolloin joudut soittamaan työkaverille ja hakemaan hänen säiliöstään tai muuten delegoimaan tilan toiselle seminologille. Työ on muuten itsenäistä ja helppoa, talvella tietenkin liukkaus ja pimeys on ongelma. Työlista on minuuttiaikataulutettu tilojen välimatkan ja ajonopeuden mukaan, joka talvella on ohjelmassa alempi.
..
Aloittelevan seminologinkin on helppo löytää oikea tila koska meillä on käytössä ns pelastuspalvelukartta joka on GT kartan päälle tehty etsintäruudukkoinen kartta ja läpinäkyvän etsintälevyn avulla työlistaan merkityt koordinaatit joka tilalle on helppo merkitä karttaan. Mitään tukkiautojen paikannussysteemejä ei todellakaan tarvita.
...
Toimilupasiementäjien määrä on tosi pieni. Lähinnä isommat tilat eli 50-200 lehmää on ehkä se koko jossa siemennyksiä tulee edes jonkin verran jatkuvasti, että ammattitaito pysyy yllä.
Mutta kukaan ei estä vaikka kymmenen lehmän omistajaa kouluttautumasta tilasiementäjäksi mutta taloudellisesti se ei toki kannata kun laskee typpisäiliöt ja myyt vermeet. Tuskin työttömäksi seminologit jää mutta tottakai seminologien määrä vähenee kun tuotokset nousee ja suomen maakiintiö saadaan täyteen vähemmillä lehmillä kuin ennen.
...
Yksi seikka mikä vähentää ammatin vetovoimaa on se, että aamulla kentälle lähtiessä et voi olla 100-varma että olet kotona 17.00 koska ylläreitä yleensä tulee. siis voi tulla jälkitilaus jolloin karjanomistaja on puoli yhdeksän jälkeen huomannut, että ohoh, nythän tuo muurikki onkin kiimassa ja sitten soittaa jälkitilausnumeroon suoraan keinosiemennysosuuskunnan päämajaan. Täältä puolestaan henkilö katsoo kuka seminologi on ajamassa lähimmäs myöhästynyttä tilaajaa ja sitten seminologi saa kännykkään soiton että nyt sun pitää mennä muurikki siementämään osoitteeseen se ja se. näin ne työpäivät voi venyä mutta siihen on jokainen seminologin ammatin valinnut joutunut asennoitumaan. Esimerkiksi pienten lasten hoidosta haut ym. on kuvio sinänsä tässä yhtälössä, mutta täähän on vaan elämää.

Lue lisää

Kiitos tosi paljon kertomastasi!

Jälleen tietää maaseudusta vähän enemmän, ja varsinkin sen, mistä vasikat nykyään tulevat!

Se, mitä hommassa varmasti tarvitsee, hyvän näppituntuman lisäksi, on ihmisten käsittelytaito, arvatenkin?

Toinen pointti näyttää kertomasi perusteella olevan järjestelytaito ja joustavuus erinäisissä asioissa. Mutta onhan kyseessä harvinainen ammatti, koska asiantuntija soitetaan paikalle!! Usein omaa palveluaan saa tuputtaa!!

Oletko itse naispuolinen vai miespuolinen? Kysyin Sveitsissä maatilaa harrastuksena pitävältä paikalliselta kaveriltani, miten siellä on keinosiemennnys organisoitu. Kuulema 99% seminologeista on miehiä; kuulema Itävallassa ja Saksassa on sama meininki!

Ja kiitos paljon... kirjoitti:

Kiitos tosi paljon kertomastasi!

Jälleen tietää maaseudusta vähän enemmän, ja varsinkin sen, mistä vasikat nykyään tulevat!

Se, mitä hommassa varmasti tarvitsee, hyvän näppituntuman lisäksi, on ihmisten käsittelytaito, arvatenkin?

Toinen pointti näyttää kertomasi perusteella olevan järjestelytaito ja joustavuus erinäisissä asioissa. Mutta onhan kyseessä harvinainen ammatti, koska asiantuntija soitetaan paikalle!! Usein omaa palveluaan saa tuputtaa!!

Oletko itse naispuolinen vai miespuolinen? Kysyin Sveitsissä maatilaa harrastuksena pitävältä paikalliselta kaveriltani, miten siellä on keinosiemennnys organisoitu. Kuulema 99% seminologeista on miehiä; kuulema Itävallassa ja Saksassa on sama meininki!

Lue lisää

joo miespuolinen olen. En tullut maininneeksi mutta joskus harvoin pääsee siementämään myös sikoja. Sikapuolella toimiluvat eli isännät ja emännät siementävät siat itse koska sian siemennys on niin helppoa, että alakoululainenkin ohjeistettuna osaa sen tehdä.
Homma menee emakolla niin, että kun se on kiimassa, seisoo se sahapukkina paikallaan ja muovinen kapillaari jossa pehmeä noin tuuman leveä kärki, työnnetään emättimeen sisään niin kauas kuin se kohtuullisella voimalla menee eli ehkä 30 cm tai riippuu tapauksesta. Sitten vain avataan siementuubi tai siemenpussi ja kiinnitetään se kapillaariin ja painovoima hoitaa lopun ja kiimainen sika vetää noin desin vetoisen annoksen muutamaan-viiteen minuuttiin.
..
Näitä sikojen siemennyksiä tehdään seminologien toimesta tosi vähän kun toimiluvat tekevät työn ja vain tilaavat siemenen, joka ei siis ole pakastettua vaan elävää karjun spermaa ja se tulee esim bussirahtina matkahuoltoon. Tämä elävä siemen on säilytettävä 16-18 asteen lämmössä tai muuten se kuolee. Siemen elää 5 vuorokautta kun se karjuasemalla pakataan laimennusnesteeseen jossa ravintoliuosta ja pilaantumista estävää antibioottia. Sian siemenen pakastuskokeilut eivät ole tuottaneet erityisen hyviä tuloksia, joten tällä elävällä siemenellä pärjätään.
..
Totta on, että ihmissuhdetaitoja joskus tarvitaan, etenkin eu:n alkuaikoina maanviljelijät purkivat tuntojaan tilalla käyvälle ulkopuoliselle. Ainahan normaalit kuulumiset säästä ja menossa olevista maatilan töistä tulee puheeksi. Seminologi on tietenkin vaitiolovelvollinen, eikä saa paljastaa naapuritilan asioista sellaista, jonka vain seminologi voi tietää.
...
jos kiinnostaa, miten siementä tuotetaan ja muuta oheisasiaa, vierailepa esimerkiksi jalostuspalvelu.fi osoitteesa, josta löytyy kapillaari-niminen lehti joka on verkkoversionakin akrobatilla luettavissa.

Tulinkin viime kerralla maininneeksi alkionsiirtoseminologeista, joka on melko uusi asia ja on siis lisäkoulutettu seminologi, joka tekee alkioiden siirtämistä pakastesäiliöstä lehmään kasvamaan. Aiemmin alkionsiirtoon erikoistuneet eläinlääkärit teki tätä mutta homman laajetessa eläinlääkärille jätettiin varsinainen alkioiden huuhtelu, jossa tosin myös alkionsiirtoseminologi on mukana apuna.
Alkionsiirron avulla on huippuyksilösta mahdollista saada monta jälkeläistä normaalin yhden asemesta.
Nautojen ja sikojen jalostustoiminta joka tähän tekniseen työhön kulminoituu, on tosi mielenkiintoinen maailma, ketä se vain kiinnostaa.

seminologi kirjoitti:

joo miespuolinen olen. En tullut maininneeksi mutta joskus harvoin pääsee siementämään myös sikoja. Sikapuolella toimiluvat eli isännät ja emännät siementävät siat itse koska sian siemennys on niin helppoa, että alakoululainenkin ohjeistettuna osaa sen tehdä.
Homma menee emakolla niin, että kun se on kiimassa, seisoo se sahapukkina paikallaan ja muovinen kapillaari jossa pehmeä noin tuuman leveä kärki, työnnetään emättimeen sisään niin kauas kuin se kohtuullisella voimalla menee eli ehkä 30 cm tai riippuu tapauksesta. Sitten vain avataan siementuubi tai siemenpussi ja kiinnitetään se kapillaariin ja painovoima hoitaa lopun ja kiimainen sika vetää noin desin vetoisen annoksen muutamaan-viiteen minuuttiin.
..
Näitä sikojen siemennyksiä tehdään seminologien toimesta tosi vähän kun toimiluvat tekevät työn ja vain tilaavat siemenen, joka ei siis ole pakastettua vaan elävää karjun spermaa ja se tulee esim bussirahtina matkahuoltoon. Tämä elävä siemen on säilytettävä 16-18 asteen lämmössä tai muuten se kuolee. Siemen elää 5 vuorokautta kun se karjuasemalla pakataan laimennusnesteeseen jossa ravintoliuosta ja pilaantumista estävää antibioottia. Sian siemenen pakastuskokeilut eivät ole tuottaneet erityisen hyviä tuloksia, joten tällä elävällä siemenellä pärjätään.
..
Totta on, että ihmissuhdetaitoja joskus tarvitaan, etenkin eu:n alkuaikoina maanviljelijät purkivat tuntojaan tilalla käyvälle ulkopuoliselle. Ainahan normaalit kuulumiset säästä ja menossa olevista maatilan töistä tulee puheeksi. Seminologi on tietenkin vaitiolovelvollinen, eikä saa paljastaa naapuritilan asioista sellaista, jonka vain seminologi voi tietää.
...
jos kiinnostaa, miten siementä tuotetaan ja muuta oheisasiaa, vierailepa esimerkiksi jalostuspalvelu.fi osoitteesa, josta löytyy kapillaari-niminen lehti joka on verkkoversionakin akrobatilla luettavissa.

Tulinkin viime kerralla maininneeksi alkionsiirtoseminologeista, joka on melko uusi asia ja on siis lisäkoulutettu seminologi, joka tekee alkioiden siirtämistä pakastesäiliöstä lehmään kasvamaan. Aiemmin alkionsiirtoon erikoistuneet eläinlääkärit teki tätä mutta homman laajetessa eläinlääkärille jätettiin varsinainen alkioiden huuhtelu, jossa tosin myös alkionsiirtoseminologi on mukana apuna.
Alkionsiirron avulla on huippuyksilösta mahdollista saada monta jälkeläistä normaalin yhden asemesta.
Nautojen ja sikojen jalostustoiminta joka tähän tekniseen työhön kulminoituu, on tosi mielenkiintoinen maailma, ketä se vain kiinnostaa.

Lue lisää

Moi seminologi.

Ovatko Suomessa muuten kaikki lehmät ja siat siemennyksen piirissä? Sialla siis ei siis ohjailla sitä kapillaaria peräreiän kautta?
Siemenannos on sialla hämmästyttävän suuri: ruikkaseeko karju sen verran luonnon aktissakin??

Kuka siementää sitten hevoset? Sen tosiaan tiesin, että oriin spermaa tuodaan ulkomailta Suomeen ja päinvastoin!

Oletko itse ollut alkionsiirtäjänä?
Siitä alkionsiirrosta oli lyhyt selitys myös yhdessä tiedeartikkelissakin, jossa kerrottiin, että maatilat käyvät alkioilla huutokauppaa Jenkeissä.

Olisi tosi mielenkiintoista joskus päästä seuraamaan pätkä työpäivääsi. Tuntuu olevan tosi monivivahteista. Itse pidän eläimistä tosi paljon, vaikka tuotantoeläimistä olen ollut kosketuksissa vain lampaisiin ja kalkkunoihin. Vastavuoroisesti voisit käydä katsomassa varsin yllätyksetöntä bisneselämää!

Mielenkiintoista... kirjoitti:

Moi seminologi.

Ovatko Suomessa muuten kaikki lehmät ja siat siemennyksen piirissä? Sialla siis ei siis ohjailla sitä kapillaaria peräreiän kautta?
Siemenannos on sialla hämmästyttävän suuri: ruikkaseeko karju sen verran luonnon aktissakin??

Kuka siementää sitten hevoset? Sen tosiaan tiesin, että oriin spermaa tuodaan ulkomailta Suomeen ja päinvastoin!

Oletko itse ollut alkionsiirtäjänä?
Siitä alkionsiirrosta oli lyhyt selitys myös yhdessä tiedeartikkelissakin, jossa kerrottiin, että maatilat käyvät alkioilla huutokauppaa Jenkeissä.

Olisi tosi mielenkiintoista joskus päästä seuraamaan pätkä työpäivääsi. Tuntuu olevan tosi monivivahteista. Itse pidän eläimistä tosi paljon, vaikka tuotantoeläimistä olen ollut kosketuksissa vain lampaisiin ja kalkkunoihin. Vastavuoroisesti voisit käydä katsomassa varsin yllätyksetöntä bisneselämää!

Lue lisää

Mun mielestä hevosten siemennyksen tekee oriasemalla eläinlääkäri.Kerran olen vieraillyt oriasemalla mutta siitä on aikaa enkä tarkkaan tunne hevospuolta.Karju- ja sonniasemalla olin kerran seuraamassa orilta siemenen keruuta ja siinä oli ruutia ja räminää. Homma menee joteskin niin että tamma toimii pukkina ja sen takajalat oli köysillä varmennettu ettei se pääse potkaisemaan orilta koipia paskaksi. Orin penis ohjataan oikean paikan viereltä keinovaginaan jossa ori käyttää pelinsä ja samantien heittää lastin jossa siemen ja geeli fraktiot joista geeliä ei oteta talteen. Hevosen siemenhän kestää pakastuksen, joten oriasemalla eläinlääkäri voi käyttää pakastesiementä tuoreen siemenen lisäksi.
..
Siemenkauppa on melko vilkasta sika- ja nautapuolella. Etenkin mustavalkoista holstein ainesta on tuotu pitkään jotta meidän vanha friisiläinen mustavalkea nauta saadaan parempirakenteiseksi ja hyväksi tuottajaksi. Kaikista maista tuontia ei voi harrastaa, koska tautitilanteet on maailmalla pykälän verran heikommalla tolalla noin keskimäärin kuin meillä.
Alkionsiirtohommissa en ole itse ollut. Tiesitkö muuten sen, että nyt on Suomessakin jonkin aikaa ollut saatavissa sukupuolilajiteltua holstein-siementä? Tarkoittaa siis sitä, että karjanomistaja voi tilata naaraspuolisen vasikan ja lajitellun siemenen käy alkionsiirtoseminologi siementämässä. Tiinehtyvyys ei tosin ole yhtä hyvä kuin sekasiemenellä, mutta hyvälle yksilölle jos haluaa jälkeläisen, voi tätä kokeilla.
..
Karjun antama satsi jos se saa tehdä astumisen rauhassa loppuun, on luokkaa 3-4 desiä, mutta siinä on jo silloin parittelua avustavia liukasteita mukana. Jos emakko on hyväjalkainen ja hyvin kiimassa, karju saattaa astua sitä helposti 10-15 minuuttia, eli luonnonolosuhteissa tuhlataan siementä rutkasti sekä sonni- että karjupuolella. Olin karjuasemalla myös tovin töissä 90- luvulla ja karjultahan otetaan keskimäärin 2-3 desiä siementä talteen ja siitä laimennetaan siemennysannokset. Karju hyppää nahkapäällysteistä pukkia joka metallista tehty ja kertakäyttökäsine kädessä tartutaan karjun siittimen päästä jolloin karju työntää siittimen noin 30-35 senttiseksi ja alkaa luovuttamaan siementä. Aine kerätään sideharsolla suojattuun astiaan ja labrassa mikroskopoidaan ja tiheyslaskurilla määritetään sopiva laimennus. Yhdestä karjun hypystä saa esimerkiksi 25-30 keinosiemennysannosta, määrä vaihtelee yksilökohtaisesti paljonkin. Karjun siittimen kärki on spiraalimainen, johon emakon kohdunkaulassa vastakierre. Karju kuuluu siis kohtuun siementäjiin erotuksena sonnista ja ihmisestä jotka kuuluvat vaginaan siementäjiin, jos tämä jako kahteen tehdään tällä perusteella.
Yleensä menee niin, että monisynnyttäjät ovat kohtuun siementäjiä ja yhden jälkeläisen synnyttävät taas vaginaan siementäjiä. Tällä tavalla saadaan monelle munasolulle riittävästi siitiöitä oikeaan paikkaan, emakolle 16 porsasta ei ole mikään sensaatio, mutta isoista pahnueista, vaikka niitä tasattaisiin, tahtoo tulla aina kuitenkin hävikkiä kuolleisuuden takia. Emakolle kun vaaditaan 7 7 toimivaa nisää, jotta se pääsee tilatestauksesta läpi. Siis 14 ruokapaikkaa ainakin löytyy emakolta.
Todellakin sialla siemenannos on suuri nautapuoleen verrattuna, monikynnenkertainen.
..
Taitaa olla tilastojen mukaan niin, että 95 prosenttia sikojen siemennyksistä tehdään tilanomistajien toimesta ja seminologeille jää tuo 5 prosenttia.
..
Tilatestaus on sellainen toimenpide, että siinä sikaneuvoja ultraäänilaitteella mittaa silavan paksuuden ja lasketaan tietokoneohjelmalla kasvu- ja silavapisteet ja testin läpäissyt ensikko saa kunnian jatkaa siemennykseen ja tuotantoon, muuten tulee teurasauto ja vie raakatun pois. Huonosti kasvavia ja paljon silavaa tekeviä sikoja kun ei haluta pitää sukua jatkamassa. Vain parhaat yksilöt siis jatkavat sukua ja vilttiketjusta tehdään kinkkua.
..
Keinosiemennyksen piirissä on myös turkiseläinpuolen elikoita mutta en tunne sitä puolta. Samoin lampaalla tekniikka tunnetaan vaikka harvinaista onkin. Käytännöllisesti katsoen kaikki lypsykarjatilat ovat keinosiemennyksen piirissä, lähinnä emolehmäkarjat voi olla sonnin varassa, tosin silläkin puolella huippuyksilöitä voidaan siemennyttää seminologilla. Sikaloista käytännössä kaikki tilat joissa emakoita pidetään, käyttää ainakin joskus keinosiemennystä. Vaikka tila käyttäisi pääasiassa karjulla astutusta, uudet emakonalut ovat niin pieniä, että ne eivät jaksa kannatella suuren karjun painoa allaan jolloin saatetaan siementää näitä ensikoita.
.....
Onhan se varmaan niin, että toisen henkilön ammatti vaikuttaa mielenkiintoiselta kun itse tekee täysin toisenlaista. Olen itsekin ollut töissä joissa sai tulospalkkauksen piiskaamana tehdä pitkää päivää ja paloin loppuun ja vaihdoin työhön josta ei hirveitä makseta mutta ei tule stressiäkään. Semmaripuolella työsuhteet on pitkiä eli kuka sitä tekee niin se kans tekee sitten aina eläkkeelle astikin, jos selkä ja hartiat ei osoita pahoja kremppoja sitä ennen.
Kyllähän sitä aina joskus miettii, miten sitä eläisi, jos rahaa tulisi kuten salkunhoitajilla ja huippuanalyytikoilla, mutta täällä ruohonjuuren tasollakin voinee elää suht onnellisen elämän vähään tyytyen ja hyväksyen sen, että joskus haisee ne eläinten luonnolliset päästöt, kun niitä kuskataan pelloille. Seminologien määrä Suomessa on noin 370 henkilöä.

seminologi kirjoitti:

Kertakäyttökamoja on muovihanska ja pillerisiemennuksessä muovipilli, johon siemen on imaistu pienellä ruiskulla ja nykyinen olkiaika aiheuttaa kertakäyttökamoja sen verran, että teräspistoletin päälle vedetään joka kerta muovinen ja kertakäyttöinen suoja. Itse pistoletti avataan kahteen osaan (yhteensä 5 osaa) ja nämä osat desinfioidaan paperiin kastetussa desinfiointiaineessa. Tällöin voidaan olla varmoja puhtaudesta. Samalla desinfioidaan sakset, joilla muoviolki avataan. Ilman tätä temppua olisi teoriassa mahdollista, että saksiin jäänyt vähäinen siemenmäärä voisi seuraavaa siemennystä tehtäessä siirtyä saksien mukana toisen oljen katkaisukohtaan ja tulisikin väärää siementä mukaan annokseen, joskin todennäköisyys lienee yksi miljoonasta tai alle.

mitä tulee tautien siirtymiseen tilalta toiselle nokialaisten mukana, totean, että etelä-suomessa on tilat jo erittäin hyvin varautuneet seminologin tai eläinlääkärin käyntiin ja tiloilta löytyy muoviesiliina ja valikoima jalkineita, joten omia kumppareita tarvii aika vähän, mitä pohjoisemmaksi mennään, niin enempi saa käyttää omia jalkineita kun tilat ei ainaskaan kaikki ota vakavasti tautivaaraa.
Lisäksi meillä on autossa ns. lypsyrättiämpäri johon kengät mahtuu ja tähän astiaan on tarkoitus tehdä kotona jo desinfiointiaineliuos, jotta kengät saa puhdistua tilalta toiselle siirryttäessä. Ajokenkinä kun ei kumppareita viitsi pitää.
Lisäksi vielä karjanomistaja on velvollinen ilmoittamaan, jos vaikka tilalla on virusripuli tai salmonella tai muu, jolloin kyseinen tila jätetään päivän viimeiseksi ja kotona tehdään desinfiointi kamoille.

Se asia, tunteeko lehmä mielihyvää tai pahaa riippuu paljon käsittelystä. Ensiksikin muovihanska pitää liukastaa saippualla jotta käsi liukuu hyvin peräsuoleen. Jos kuivalla hanskalla väkisin runnotaan suoleen sisälle, lehmä aistii kipua ja adrenaliinia erittyy jolloin myös tiineystulos jää huonommaksi.
Oikein suoritetussa siemennyksessä lehmä ei vastustele vaan kuuntelee tyynesti työn sujumista. Lopuksi vielä vähän hierotaan kohdun kaulaa, jolloin aiheutetaan, että kohtu vähän supistelee ja edesauttaa siemenen etenemistä.

Nykyään kuka tahansa karjanomistaja voi toimilupakurssin käytyään siementää omat lehmänsä eikä siten ole riippuvainen seminologeista. Tällöin tosin täytyy hommata itselle typpisäiliö, sillä siemenoljet säilytetään nestemäisessä typessä. Lisäksi joutuu neljän viikon välein "käymään typellä" eli sovittuun paikkaan tulee jalostusosuuskunnan kuorma-auto tuomaan lisää typpeä, jota aina kuluu kantta avattaessa ja samalla otetaan lisää siemeniä ja muita tykötarpeita.

Lue lisää

"mitä tulee tautien siirtymiseen tilalta toiselle nokialaisten mukana, totean, että etelä-suomessa on tilat jo erittäin hyvin varautuneet seminologin tai eläinlääkärin käyntiin ja tiloilta löytyy muoviesiliina ja valikoima jalkineita, joten omia kumppareita tarvii aika vähän, mitä pohjoisemmaksi mennään, niin enempi saa käyttää omia jalkineita kun tilat ei ainaskaan kaikki ota vakavasti tautivaaraa."

Suututtaa kun yleistät asian! Itse pohjois-suomalaisena sanon, että täällä pohjoisemmassa ei tosiaankaan viis veisata tautien torjunnassa. Suojavarusteet tosi hyvät ja tautitilanne maan paras. Ja vaikka joku ikävä poikkeus tulisi esiin, yleistystä sillä perusteella ei saa tehdä!

suututtaa kirjoitti:

"mitä tulee tautien siirtymiseen tilalta toiselle nokialaisten mukana, totean, että etelä-suomessa on tilat jo erittäin hyvin varautuneet seminologin tai eläinlääkärin käyntiin ja tiloilta löytyy muoviesiliina ja valikoima jalkineita, joten omia kumppareita tarvii aika vähän, mitä pohjoisemmaksi mennään, niin enempi saa käyttää omia jalkineita kun tilat ei ainaskaan kaikki ota vakavasti tautivaaraa."

Suututtaa kun yleistät asian! Itse pohjois-suomalaisena sanon, että täällä pohjoisemmassa ei tosiaankaan viis veisata tautien torjunnassa. Suojavarusteet tosi hyvät ja tautitilanne maan paras. Ja vaikka joku ikävä poikkeus tulisi esiin, yleistystä sillä perusteella ei saa tehdä!

Lue lisää

sanon Länsi lapin navetoita myös kiertäneenä että puutteita löytyy siinä missä etelämpänäkin. Tottakai asia on tällei, tilanpitoa jäähdyttelevät tahtoo repsahtaa ekana näissä asioissa, joka ymmärrettävää osittain. Eihän näillä palstoilla mitään uskalla kirjoittaa kun aina tulee jonkun mieli pahoitettua. Jos väitän, että kaikki voitava on tehty, valehtelen. Onneksi koko maata ajatellen mm.salmonellatilanne on näinkin hyvä kuin on, se on tosi ikävä seuralainen jos sen saa.

seminologi kirjoitti:

Mun mielestä hevosten siemennyksen tekee oriasemalla eläinlääkäri.Kerran olen vieraillyt oriasemalla mutta siitä on aikaa enkä tarkkaan tunne hevospuolta.Karju- ja sonniasemalla olin kerran seuraamassa orilta siemenen keruuta ja siinä oli ruutia ja räminää. Homma menee joteskin niin että tamma toimii pukkina ja sen takajalat oli köysillä varmennettu ettei se pääse potkaisemaan orilta koipia paskaksi. Orin penis ohjataan oikean paikan viereltä keinovaginaan jossa ori käyttää pelinsä ja samantien heittää lastin jossa siemen ja geeli fraktiot joista geeliä ei oteta talteen. Hevosen siemenhän kestää pakastuksen, joten oriasemalla eläinlääkäri voi käyttää pakastesiementä tuoreen siemenen lisäksi.
..
Siemenkauppa on melko vilkasta sika- ja nautapuolella. Etenkin mustavalkoista holstein ainesta on tuotu pitkään jotta meidän vanha friisiläinen mustavalkea nauta saadaan parempirakenteiseksi ja hyväksi tuottajaksi. Kaikista maista tuontia ei voi harrastaa, koska tautitilanteet on maailmalla pykälän verran heikommalla tolalla noin keskimäärin kuin meillä.
Alkionsiirtohommissa en ole itse ollut. Tiesitkö muuten sen, että nyt on Suomessakin jonkin aikaa ollut saatavissa sukupuolilajiteltua holstein-siementä? Tarkoittaa siis sitä, että karjanomistaja voi tilata naaraspuolisen vasikan ja lajitellun siemenen käy alkionsiirtoseminologi siementämässä. Tiinehtyvyys ei tosin ole yhtä hyvä kuin sekasiemenellä, mutta hyvälle yksilölle jos haluaa jälkeläisen, voi tätä kokeilla.
..
Karjun antama satsi jos se saa tehdä astumisen rauhassa loppuun, on luokkaa 3-4 desiä, mutta siinä on jo silloin parittelua avustavia liukasteita mukana. Jos emakko on hyväjalkainen ja hyvin kiimassa, karju saattaa astua sitä helposti 10-15 minuuttia, eli luonnonolosuhteissa tuhlataan siementä rutkasti sekä sonni- että karjupuolella. Olin karjuasemalla myös tovin töissä 90- luvulla ja karjultahan otetaan keskimäärin 2-3 desiä siementä talteen ja siitä laimennetaan siemennysannokset. Karju hyppää nahkapäällysteistä pukkia joka metallista tehty ja kertakäyttökäsine kädessä tartutaan karjun siittimen päästä jolloin karju työntää siittimen noin 30-35 senttiseksi ja alkaa luovuttamaan siementä. Aine kerätään sideharsolla suojattuun astiaan ja labrassa mikroskopoidaan ja tiheyslaskurilla määritetään sopiva laimennus. Yhdestä karjun hypystä saa esimerkiksi 25-30 keinosiemennysannosta, määrä vaihtelee yksilökohtaisesti paljonkin. Karjun siittimen kärki on spiraalimainen, johon emakon kohdunkaulassa vastakierre. Karju kuuluu siis kohtuun siementäjiin erotuksena sonnista ja ihmisestä jotka kuuluvat vaginaan siementäjiin, jos tämä jako kahteen tehdään tällä perusteella.
Yleensä menee niin, että monisynnyttäjät ovat kohtuun siementäjiä ja yhden jälkeläisen synnyttävät taas vaginaan siementäjiä. Tällä tavalla saadaan monelle munasolulle riittävästi siitiöitä oikeaan paikkaan, emakolle 16 porsasta ei ole mikään sensaatio, mutta isoista pahnueista, vaikka niitä tasattaisiin, tahtoo tulla aina kuitenkin hävikkiä kuolleisuuden takia. Emakolle kun vaaditaan 7 7 toimivaa nisää, jotta se pääsee tilatestauksesta läpi. Siis 14 ruokapaikkaa ainakin löytyy emakolta.
Todellakin sialla siemenannos on suuri nautapuoleen verrattuna, monikynnenkertainen.
..
Taitaa olla tilastojen mukaan niin, että 95 prosenttia sikojen siemennyksistä tehdään tilanomistajien toimesta ja seminologeille jää tuo 5 prosenttia.
..
Tilatestaus on sellainen toimenpide, että siinä sikaneuvoja ultraäänilaitteella mittaa silavan paksuuden ja lasketaan tietokoneohjelmalla kasvu- ja silavapisteet ja testin läpäissyt ensikko saa kunnian jatkaa siemennykseen ja tuotantoon, muuten tulee teurasauto ja vie raakatun pois. Huonosti kasvavia ja paljon silavaa tekeviä sikoja kun ei haluta pitää sukua jatkamassa. Vain parhaat yksilöt siis jatkavat sukua ja vilttiketjusta tehdään kinkkua.
..
Keinosiemennyksen piirissä on myös turkiseläinpuolen elikoita mutta en tunne sitä puolta. Samoin lampaalla tekniikka tunnetaan vaikka harvinaista onkin. Käytännöllisesti katsoen kaikki lypsykarjatilat ovat keinosiemennyksen piirissä, lähinnä emolehmäkarjat voi olla sonnin varassa, tosin silläkin puolella huippuyksilöitä voidaan siemennyttää seminologilla. Sikaloista käytännössä kaikki tilat joissa emakoita pidetään, käyttää ainakin joskus keinosiemennystä. Vaikka tila käyttäisi pääasiassa karjulla astutusta, uudet emakonalut ovat niin pieniä, että ne eivät jaksa kannatella suuren karjun painoa allaan jolloin saatetaan siementää näitä ensikoita.
.....
Onhan se varmaan niin, että toisen henkilön ammatti vaikuttaa mielenkiintoiselta kun itse tekee täysin toisenlaista. Olen itsekin ollut töissä joissa sai tulospalkkauksen piiskaamana tehdä pitkää päivää ja paloin loppuun ja vaihdoin työhön josta ei hirveitä makseta mutta ei tule stressiäkään. Semmaripuolella työsuhteet on pitkiä eli kuka sitä tekee niin se kans tekee sitten aina eläkkeelle astikin, jos selkä ja hartiat ei osoita pahoja kremppoja sitä ennen.
Kyllähän sitä aina joskus miettii, miten sitä eläisi, jos rahaa tulisi kuten salkunhoitajilla ja huippuanalyytikoilla, mutta täällä ruohonjuuren tasollakin voinee elää suht onnellisen elämän vähään tyytyen ja hyväksyen sen, että joskus haisee ne eläinten luonnolliset päästöt, kun niitä kuskataan pelloille. Seminologien määrä Suomessa on noin 370 henkilöä.

Lue lisää

Moi vaan,

kiitos taas opetuksista. Juttelin eilen juhlissa kaverini aviomiehen kanssa. Hän on eläinlääkäri, nykyään enemmän tutkijana, mutta hän on aikanaan kiertänyt opiskelujensa lomassa "kesäsiementäjänä", kuten hän itse asian ilmaisi. Hän oli vielä ollut liikkeellä pilleriaikana ja kertoi vallan hauskoja juttuja kesästä 1993, kun oli ollut liikkeellä Savossa rämisevällä Fiat Unolla. Kerrankin oli kiipeillyt siemennysvälinepakin kanssa aitojen yli ja ali takamaille siementämään hiehoa.

Onko sinulla jotain hauskaa muistoa matkan varrelta?

Hän kertoili myös hevosen siemennyksestä ja ylipäänsä tamman tiineeksisaattamisen vaikeuksista. Sanoi sen olevan monin verroin vaikeampaa kuin lehmän kohdalla.

Olen miettinyt, mitä tekee sitten, kun ja jos voi pitää sapattivuosia. Maatalous ja maaseutu houkuttavat, vaikka ei olekaan ihan "homma hanskassa", mutta välivuosina pitääkin tehdä jotain täysin erilaista.
En tiedä, olisiko mahdollista todellakin päästä mukaan seuraamaan ammattiasi parin tunnin ajaksi jokin perjantai tai viikonloppuna? Olen itse paljon matkustava, joten viikolla ei ehdi millään. Tässä hotmail-osoitteeni: [email protected] Jos se ei onnistu, niin sekin on ihan fine.

Tuo sukupuolilajittelu kuulostaa varsin tieteiselokuvamaiselta touhulta. Kuka saa moista lajittelua tehdä?
Hyvät v-loput!

..nykyajassa kirjoitti:

Moi vaan,

kiitos taas opetuksista. Juttelin eilen juhlissa kaverini aviomiehen kanssa. Hän on eläinlääkäri, nykyään enemmän tutkijana, mutta hän on aikanaan kiertänyt opiskelujensa lomassa "kesäsiementäjänä", kuten hän itse asian ilmaisi. Hän oli vielä ollut liikkeellä pilleriaikana ja kertoi vallan hauskoja juttuja kesästä 1993, kun oli ollut liikkeellä Savossa rämisevällä Fiat Unolla. Kerrankin oli kiipeillyt siemennysvälinepakin kanssa aitojen yli ja ali takamaille siementämään hiehoa.

Onko sinulla jotain hauskaa muistoa matkan varrelta?

Hän kertoili myös hevosen siemennyksestä ja ylipäänsä tamman tiineeksisaattamisen vaikeuksista. Sanoi sen olevan monin verroin vaikeampaa kuin lehmän kohdalla.

Olen miettinyt, mitä tekee sitten, kun ja jos voi pitää sapattivuosia. Maatalous ja maaseutu houkuttavat, vaikka ei olekaan ihan "homma hanskassa", mutta välivuosina pitääkin tehdä jotain täysin erilaista.
En tiedä, olisiko mahdollista todellakin päästä mukaan seuraamaan ammattiasi parin tunnin ajaksi jokin perjantai tai viikonloppuna? Olen itse paljon matkustava, joten viikolla ei ehdi millään. Tässä hotmail-osoitteeni: [email protected] Jos se ei onnistu, niin sekin on ihan fine.

Tuo sukupuolilajittelu kuulostaa varsin tieteiselokuvamaiselta touhulta. Kuka saa moista lajittelua tehdä?
Hyvät v-loput!

Lue lisää

kyliä kulkiessa. erikoisia juttujakin sattuu, mutta mikä kenen mielestä on hauskaa, esim jos kesällä vahingossa lomittaja on laskenut siemennettävän laitumelle matkojen päähän ja kiireessä pitäisi saada otus navettaan tai muuhun siemennykseen kelpaavaan paikkaan.
Yhdessä navetassa ei saanut avata suutaan erään eläimen siemennyksen aikana, jos sen teki, elikko heittäytyi maahan kun ei ollut tottunut puheeseen.
entä onkohan sellainen kovin huvittavaa kun hieholle tilataan siemennys sen perusteella että se riehuu ryhmäkarsinassa kuten kiimainen tekee. No, kun työnsin käden suoleen ja etsin kohtua ja kohdunkaulaa, tulikin yllätys: hetkinen, mitenkäs tää on omituisen tuntuinen. Mitään ei löytynyt ei todellakaan mitään. Sanoin hännänpitäjälle, että en pysty siementämään tätä.
Takaisin toimistoon papereita katsomaan ja ilmeni, että kyseinen tyttö oli syntynyt yhtäaikaa sonnivasikan kanssa ja tällöin valtaosa lehmävasikoista jää hedelmättömiksi. yleensä nämä kasvatetaan automaattisesti lihamulliksi mutta tämä oli nuorille yrittäjille sattunut moka.
Hiehohaassa olen kesäisin siementänyt ja jos eläimet on hoidettu siten, että ne luottavat täysin hoitajaansa, ne myös antautuvat päitsiin ja seisovat kuin tatit siemennyksen ajan. Itsekin eka kertaa tällaiseen tilanteeseen mennessä ajattelin ääneen, mikähän rodeo tästä syntyy, mutta ei mitään vaikeutta.
Kaikkia kommelluksia sattuu mutta yleensä vaikka ne olisivat sinänsä hauskoja juttuja, ne tosiasiassa vain venyttävät työpäivää. Ei vähiten se, että typpiauto on myöhässä oikein reilusti ja minuuttiaikataulu heittää oikein rajusti ja syy on aina tilanväen sätittäväksi joutuva seminologiparka.
Seminologin mukaan pääseminen edellyttää luvan kenttäpäälliköltä ja lisäksi jokaisen tilan kohdalla kysyttävä, saako ulkopuolinen tulla eläinsuojaan.
Siemenen lajittelua tehdään suurissa holstein maissa, en ole itse selvittänyt onko tää vain jenkkien juttu vai miten lie.

seminologi kirjoitti:

kyliä kulkiessa. erikoisia juttujakin sattuu, mutta mikä kenen mielestä on hauskaa, esim jos kesällä vahingossa lomittaja on laskenut siemennettävän laitumelle matkojen päähän ja kiireessä pitäisi saada otus navettaan tai muuhun siemennykseen kelpaavaan paikkaan.
Yhdessä navetassa ei saanut avata suutaan erään eläimen siemennyksen aikana, jos sen teki, elikko heittäytyi maahan kun ei ollut tottunut puheeseen.
entä onkohan sellainen kovin huvittavaa kun hieholle tilataan siemennys sen perusteella että se riehuu ryhmäkarsinassa kuten kiimainen tekee. No, kun työnsin käden suoleen ja etsin kohtua ja kohdunkaulaa, tulikin yllätys: hetkinen, mitenkäs tää on omituisen tuntuinen. Mitään ei löytynyt ei todellakaan mitään. Sanoin hännänpitäjälle, että en pysty siementämään tätä.
Takaisin toimistoon papereita katsomaan ja ilmeni, että kyseinen tyttö oli syntynyt yhtäaikaa sonnivasikan kanssa ja tällöin valtaosa lehmävasikoista jää hedelmättömiksi. yleensä nämä kasvatetaan automaattisesti lihamulliksi mutta tämä oli nuorille yrittäjille sattunut moka.
Hiehohaassa olen kesäisin siementänyt ja jos eläimet on hoidettu siten, että ne luottavat täysin hoitajaansa, ne myös antautuvat päitsiin ja seisovat kuin tatit siemennyksen ajan. Itsekin eka kertaa tällaiseen tilanteeseen mennessä ajattelin ääneen, mikähän rodeo tästä syntyy, mutta ei mitään vaikeutta.
Kaikkia kommelluksia sattuu mutta yleensä vaikka ne olisivat sinänsä hauskoja juttuja, ne tosiasiassa vain venyttävät työpäivää. Ei vähiten se, että typpiauto on myöhässä oikein reilusti ja minuuttiaikataulu heittää oikein rajusti ja syy on aina tilanväen sätittäväksi joutuva seminologiparka.
Seminologin mukaan pääseminen edellyttää luvan kenttäpäälliköltä ja lisäksi jokaisen tilan kohdalla kysyttävä, saako ulkopuolinen tulla eläinsuojaan.
Siemenen lajittelua tehdään suurissa holstein maissa, en ole itse selvittänyt onko tää vain jenkkien juttu vai miten lie.

Lue lisää

Moi! Kiitos taas seminologille ja muille viesteistänne.

Pääsin työreissuni yhteydessä sveitsiläisen kaverini järjestämänä mukaan paikallisten siementäjien mukaan. Siellä ei käytetä nimikettä seminologi vaan Besamer eli siementäjä.

Lähes kaikki siementäjät ovat siis miehiä, kuulema jokin traditio. Siementäjät ajelevat paikallisen siemennysosuuskunnan autolla. Siemennystilaukset ilmoitetaan puhelimitse, ja osa siementäjistä päivystää aamu 8:aan. Osa tilauksista on perinteisessä puhelinvastaajassa. Kun aamun siemennyskierros on ohi klo 12.30, niin sitten palataan kotiin syömään tai toimistolle hakemaan iltapäiväkierroksen tilaukset. Iltapväkierros tehdään klo 14.30-18.30. Päivittäin siementäjät ajelevat n. 100 km (mahtavissa alppimaisemissa, jossa autot ovat lujilla- ;)) ja siementävät kukin n. 20-40 lehmää. Karjakoko vaihtelee tosi paljon (5-200), ja samoin navettojen varustelutaso = mörskästä moderniin pihattoon. Yleisin karjarotu on paikallinen Braunvieh eli ruskea karja. Lähes kaikki ko. rodun lehmät ovat nupoja ja säyseitä.

Eli vaihdoin kravatin ja puvun viime lauantaina haalariin ja kontioihin ja hyppäsin Opelin kyytiin laittamaan lehmiin liikettä.
Kiersin aamupäivän pari vuotta sitten valmistuneen nuoren siementäjän kanssa. Hän oli saanut koulutksensa SAKSASSA, kuten kaikki uudet sveitsiläiset ammattisiementäjät nykyään. Siementäjän duunin ohella hänellä on 40 pään karja hoidettavanaan. Hän (Josef) kertoi, että vieläkin Sveitsissä on paljon niitä isäntiä, joiden mielestä keinosiemennys on täyttä ***kaa, ja heillä on kotisonni käytössään. N. 65%-70% lehmistä siemennetään.

Kurvasimme eka navetan eteen, joka oli aikamoisen kukkulan päällä. Maisema kuin pikku-Heidi -elokuvassa... Auton takapaksissa oli typpipönttö, jossa on 60 eri sonnin siemenolkia. ISäntä toi siemennyskansion, jossa oli siemennettävien lehmien tiedot ja halutut sonnit, usein siementäjä suosittaa, mitä sonnia laitetaan. Siemennystä varten JOsef laittoi kaiken valmiiksi auton takapaksin ääressä. Ensiksi kangasessu päälle ja kalossit jalkaan. Sitten siemenoljet ranskalaiseen pistolettimalliin, ja suojat päälle. Ladatut pistoletit hän laittoi essun alle, kuulema lämpimään... Sitten keltainen muovihanska käteen (se on he-le-ve-tin ohut!). Sitten JOsef upotti hanskakätensä hinkkiin, jossa oli liukastusgeeliä.
Sitten vaan navettaan, jossa odottelivat kaksi siemennettävää. Saapasteltuaan lehmän taa Josef ensiksi hieroi lehmän häpyä, jotta se näyttäisi kiimansa. Lehmä seisoikin paikoillaan kuin pukki, ja vähän pärski. Sitten käsi peräreikään ja koko sonta-arsenaali pois. Sitten, kun suoli oli tyhjennetty, Josef vei pistoletin sisään, oikea holli löytyi pian. Siemen sisään ja pistooli ulos. Lopuksi hän vielä pyyhki lehmän peräpäätä sonnasta ja hieroi häpyä. (Taitaa joka siementäjällä olla omat rituaalinsa). Koko toimitus vei 2 min. Lehmä jäi häntä koholla seisomaan paikoilleen. Sama käsittely toiselle lehmälle.

Auton takapaksissa olevalla käsitietokoneella printattiin tarra, jossa oli sonnin tiedot ja mm. siementäjän arvio kiiman hyvyydestä asteikolla 1-5. Siitä laitetaan oma "näppiarvio."

Useimmissa paikoissa ei ollut ketään talonväestä, vaan siemennyskansion välissä olivat rahat. Niinpä sain kunnian toimia hännänpitelijänä. Pari kertaa tuli sontaisesta hännästä naamalle, sillä lehmien hännät olivat usein katosta kiinni narulla!!! Ja niitä oli vaikea viedä sivuun. Yhtä lehmää mennessään siementämään Josef sai "lämpimän suihkun", sillä siemennettävä makasi, ja kun hätistelimme sen ylös, niin mielenosoituksellisesti? se päätti ruiskauttaa sontaryöpyn JOsefin rinnuksille. Silloin tajusin sen suojavaatteen tarkoituksen.

Josef kertoili myös, että monta kertaa joutuu kiipeilemään aitojen yli tai talvella jopa hiihtämään karjasuojalle asti siementämään!!

Siementäjät eivät tee (viralllisesti) tiineystarkastuksia, mutta hedelmällisyystarkastuksia (peräsuolitutkimuksella) kylläkin. Tosin päivän aikana moni isäntä pyysi JOsefia tiineystarkistamaan lehmiä... Huomasin muuten, että samaa hanskaa käytettiin monelle eri lehmälle. Vähän mietin, onko tautivaaraa??

Puolen päivän jälkeen vaihdoin maisemaa, ja pääsin toisen, vanhemman siementäjän mukaan iltakierrokselle. Hans oli ollut hommissa jo 28 vuotta... Kertoi siementäneensä 10tuhansia lehmiä. Hän oli paikallisesti yksi keinosiemennyksen uranuurtajia, ja oli saanut paasata siemennyksen paremmuudesta vuosikausien ajan, jotta isotkin karjat olisivat tulleet siemennyksen piiriin. Hans huudatti mersuaan!!!, ja yhdenkin alppinavetan eteen kurvatessamme konepellin alta tuprusi savua. Jumankauta ne maisemat kyllä olivat henkeäsalpaavia. (Aikaisemmin olen ollut vaan vaeltamassa siellä.)

Menimme ensiksi isoon karjaan, jossa Hans siemensi 12 lehmää ja teki (ilmeisesti sitten laittomia) tiineyskopelointeja toisen mokoman. Hän ei tyhjentänyt siementäessään lehmän suolta ollenkaan (muissa tarkastuksissa kylläkin, outoa logiikkaa), vaan sanoi sen "aiheuttavan jopa sontimisvaikeuksia lehmille." Isäntä naureskeli partaansa, kun Hans asiaa kommentoi. Aika sanaseppo ja fakiiri se äijä oli muuteskin.. VArsinaisen siemennyksen jälkeen hän työnsi hanskakätensä syvälle ja hieroi lehmän kohtua puoli minsaa! Ja hänen erikosuutensa oli vetää ensiksi siemennyskäsi ulos, mutta jättää hanska sisään, jonka hän lopuksi veti ulos. Koomisen näköistä. Usein lehmä päästi vielä kunnon jälkipierut...

Kun hän sitten teki lehmille tiineystarkastuksia, niin yht´ äkkiä hän sanoikin mulle: "Se on nyt sinun vuorosi!" ja tökkäsi mulle hanskan ja pienen geelipullon käteen. Luulin sitä ensin huulenheitoksi, mutta hän sanoi, että "eikun siitä vaan!"
Täytyy sanoa, että oli jäädä tekemättä, mutta kun Hans, isäntä ja tämän poika patistivat, niin lopulta suostuin. Kyseessä oli lehmä, jonka kiima piti tarkistaa. Asennetta se vaati, kun vedin hanskan käteen ja pursotin siihen huomattavan paljon geeliä kyytipojaksi. Käden peräsuoleen saaminen meni runsaan liukasteen takia oukei, mutta aluksi lehmä puristi kättä aikasen paljon. Mutta yht´äkkiä se hellitti, ja sain alettua sonnan lappamisen, mikä ei sekään ollut niin helppoa, miltä se näyttää, mutta parin minuutin päästä olin siinä käsivarsi lehmän sisällä. Hmm.. lämmintä oli, jotain epämääräistä siellä käden alla tuntui ja paskaa ja ilmaa tuntui riittävän.. Kun vedin kättä pois, alkoi lehmä taas puristaa kovaa. Hansin diagnoosin perusteella lehmä päästiin siementämään. Tapahtuma on videokamerallani, ja eräs työkaverini väitti filmiä feikiksi nähtyään sen alkuviikosta ; )))

Loppupäivä meni nopeasti, ja kuulin monta hauskaa tarinaa mm. siitä, kun Hans joutui metsästämään siemennyksen ohessa navetassa irti päässyttä sonnia, jota hän huitoi siemennyspistoolillakin sillä seurauksella, että se meni piloille..

Ai niin, yhdessä paikassa oli sukujuhla, ja vieraat (lederhoset ja kansallispuvut päällä) tulivat pällistelemään siemennystä navetan puolelle. Siemennettyään lehmät, Hans kumarsi kuin ritarit konsanaan yleisölle. JOka muuten taputti ja skoolasi (melkein kaikilla oli tuoppi mukanaan...)

Sellaisia kokemuksia oli Sveitsissä. Ja nyt olen saanut siis seurata jo sveitsiläisen siemennyksen ihmeitä ja käynyt jopa ultra-lyhyen oppimäärän siemennyksestä hand-in experiencenä!

Kyselijä repsikkana Alpeila kirjoitti:

Moi! Kiitos taas seminologille ja muille viesteistänne.

Pääsin työreissuni yhteydessä sveitsiläisen kaverini järjestämänä mukaan paikallisten siementäjien mukaan. Siellä ei käytetä nimikettä seminologi vaan Besamer eli siementäjä.

Lähes kaikki siementäjät ovat siis miehiä, kuulema jokin traditio. Siementäjät ajelevat paikallisen siemennysosuuskunnan autolla. Siemennystilaukset ilmoitetaan puhelimitse, ja osa siementäjistä päivystää aamu 8:aan. Osa tilauksista on perinteisessä puhelinvastaajassa. Kun aamun siemennyskierros on ohi klo 12.30, niin sitten palataan kotiin syömään tai toimistolle hakemaan iltapäiväkierroksen tilaukset. Iltapväkierros tehdään klo 14.30-18.30. Päivittäin siementäjät ajelevat n. 100 km (mahtavissa alppimaisemissa, jossa autot ovat lujilla- ;)) ja siementävät kukin n. 20-40 lehmää. Karjakoko vaihtelee tosi paljon (5-200), ja samoin navettojen varustelutaso = mörskästä moderniin pihattoon. Yleisin karjarotu on paikallinen Braunvieh eli ruskea karja. Lähes kaikki ko. rodun lehmät ovat nupoja ja säyseitä.

Eli vaihdoin kravatin ja puvun viime lauantaina haalariin ja kontioihin ja hyppäsin Opelin kyytiin laittamaan lehmiin liikettä.
Kiersin aamupäivän pari vuotta sitten valmistuneen nuoren siementäjän kanssa. Hän oli saanut koulutksensa SAKSASSA, kuten kaikki uudet sveitsiläiset ammattisiementäjät nykyään. Siementäjän duunin ohella hänellä on 40 pään karja hoidettavanaan. Hän (Josef) kertoi, että vieläkin Sveitsissä on paljon niitä isäntiä, joiden mielestä keinosiemennys on täyttä ***kaa, ja heillä on kotisonni käytössään. N. 65%-70% lehmistä siemennetään.

Kurvasimme eka navetan eteen, joka oli aikamoisen kukkulan päällä. Maisema kuin pikku-Heidi -elokuvassa... Auton takapaksissa oli typpipönttö, jossa on 60 eri sonnin siemenolkia. ISäntä toi siemennyskansion, jossa oli siemennettävien lehmien tiedot ja halutut sonnit, usein siementäjä suosittaa, mitä sonnia laitetaan. Siemennystä varten JOsef laittoi kaiken valmiiksi auton takapaksin ääressä. Ensiksi kangasessu päälle ja kalossit jalkaan. Sitten siemenoljet ranskalaiseen pistolettimalliin, ja suojat päälle. Ladatut pistoletit hän laittoi essun alle, kuulema lämpimään... Sitten keltainen muovihanska käteen (se on he-le-ve-tin ohut!). Sitten JOsef upotti hanskakätensä hinkkiin, jossa oli liukastusgeeliä.
Sitten vaan navettaan, jossa odottelivat kaksi siemennettävää. Saapasteltuaan lehmän taa Josef ensiksi hieroi lehmän häpyä, jotta se näyttäisi kiimansa. Lehmä seisoikin paikoillaan kuin pukki, ja vähän pärski. Sitten käsi peräreikään ja koko sonta-arsenaali pois. Sitten, kun suoli oli tyhjennetty, Josef vei pistoletin sisään, oikea holli löytyi pian. Siemen sisään ja pistooli ulos. Lopuksi hän vielä pyyhki lehmän peräpäätä sonnasta ja hieroi häpyä. (Taitaa joka siementäjällä olla omat rituaalinsa). Koko toimitus vei 2 min. Lehmä jäi häntä koholla seisomaan paikoilleen. Sama käsittely toiselle lehmälle.

Auton takapaksissa olevalla käsitietokoneella printattiin tarra, jossa oli sonnin tiedot ja mm. siementäjän arvio kiiman hyvyydestä asteikolla 1-5. Siitä laitetaan oma "näppiarvio."

Useimmissa paikoissa ei ollut ketään talonväestä, vaan siemennyskansion välissä olivat rahat. Niinpä sain kunnian toimia hännänpitelijänä. Pari kertaa tuli sontaisesta hännästä naamalle, sillä lehmien hännät olivat usein katosta kiinni narulla!!! Ja niitä oli vaikea viedä sivuun. Yhtä lehmää mennessään siementämään Josef sai "lämpimän suihkun", sillä siemennettävä makasi, ja kun hätistelimme sen ylös, niin mielenosoituksellisesti? se päätti ruiskauttaa sontaryöpyn JOsefin rinnuksille. Silloin tajusin sen suojavaatteen tarkoituksen.

Josef kertoili myös, että monta kertaa joutuu kiipeilemään aitojen yli tai talvella jopa hiihtämään karjasuojalle asti siementämään!!

Siementäjät eivät tee (viralllisesti) tiineystarkastuksia, mutta hedelmällisyystarkastuksia (peräsuolitutkimuksella) kylläkin. Tosin päivän aikana moni isäntä pyysi JOsefia tiineystarkistamaan lehmiä... Huomasin muuten, että samaa hanskaa käytettiin monelle eri lehmälle. Vähän mietin, onko tautivaaraa??

Puolen päivän jälkeen vaihdoin maisemaa, ja pääsin toisen, vanhemman siementäjän mukaan iltakierrokselle. Hans oli ollut hommissa jo 28 vuotta... Kertoi siementäneensä 10tuhansia lehmiä. Hän oli paikallisesti yksi keinosiemennyksen uranuurtajia, ja oli saanut paasata siemennyksen paremmuudesta vuosikausien ajan, jotta isotkin karjat olisivat tulleet siemennyksen piiriin. Hans huudatti mersuaan!!!, ja yhdenkin alppinavetan eteen kurvatessamme konepellin alta tuprusi savua. Jumankauta ne maisemat kyllä olivat henkeäsalpaavia. (Aikaisemmin olen ollut vaan vaeltamassa siellä.)

Menimme ensiksi isoon karjaan, jossa Hans siemensi 12 lehmää ja teki (ilmeisesti sitten laittomia) tiineyskopelointeja toisen mokoman. Hän ei tyhjentänyt siementäessään lehmän suolta ollenkaan (muissa tarkastuksissa kylläkin, outoa logiikkaa), vaan sanoi sen "aiheuttavan jopa sontimisvaikeuksia lehmille." Isäntä naureskeli partaansa, kun Hans asiaa kommentoi. Aika sanaseppo ja fakiiri se äijä oli muuteskin.. VArsinaisen siemennyksen jälkeen hän työnsi hanskakätensä syvälle ja hieroi lehmän kohtua puoli minsaa! Ja hänen erikosuutensa oli vetää ensiksi siemennyskäsi ulos, mutta jättää hanska sisään, jonka hän lopuksi veti ulos. Koomisen näköistä. Usein lehmä päästi vielä kunnon jälkipierut...

Kun hän sitten teki lehmille tiineystarkastuksia, niin yht´ äkkiä hän sanoikin mulle: "Se on nyt sinun vuorosi!" ja tökkäsi mulle hanskan ja pienen geelipullon käteen. Luulin sitä ensin huulenheitoksi, mutta hän sanoi, että "eikun siitä vaan!"
Täytyy sanoa, että oli jäädä tekemättä, mutta kun Hans, isäntä ja tämän poika patistivat, niin lopulta suostuin. Kyseessä oli lehmä, jonka kiima piti tarkistaa. Asennetta se vaati, kun vedin hanskan käteen ja pursotin siihen huomattavan paljon geeliä kyytipojaksi. Käden peräsuoleen saaminen meni runsaan liukasteen takia oukei, mutta aluksi lehmä puristi kättä aikasen paljon. Mutta yht´äkkiä se hellitti, ja sain alettua sonnan lappamisen, mikä ei sekään ollut niin helppoa, miltä se näyttää, mutta parin minuutin päästä olin siinä käsivarsi lehmän sisällä. Hmm.. lämmintä oli, jotain epämääräistä siellä käden alla tuntui ja paskaa ja ilmaa tuntui riittävän.. Kun vedin kättä pois, alkoi lehmä taas puristaa kovaa. Hansin diagnoosin perusteella lehmä päästiin siementämään. Tapahtuma on videokamerallani, ja eräs työkaverini väitti filmiä feikiksi nähtyään sen alkuviikosta ; )))

Loppupäivä meni nopeasti, ja kuulin monta hauskaa tarinaa mm. siitä, kun Hans joutui metsästämään siemennyksen ohessa navetassa irti päässyttä sonnia, jota hän huitoi siemennyspistoolillakin sillä seurauksella, että se meni piloille..

Ai niin, yhdessä paikassa oli sukujuhla, ja vieraat (lederhoset ja kansallispuvut päällä) tulivat pällistelemään siemennystä navetan puolelle. Siemennettyään lehmät, Hans kumarsi kuin ritarit konsanaan yleisölle. JOka muuten taputti ja skoolasi (melkein kaikilla oli tuoppi mukanaan...)

Sellaisia kokemuksia oli Sveitsissä. Ja nyt olen saanut siis seurata jo sveitsiläisen siemennyksen ihmeitä ja käynyt jopa ultra-lyhyen oppimäärän siemennyksestä hand-in experiencenä!

Lue lisää

käyttää samaa hanskaa eri lehmien sisällä mutta tekniikka on tietty sama vaikka vivahteet eroaa. Siellä voi olla omat autot käytössä ja kilometrit maksetaan työntekijälle jos kerran mersulla ajetaan.

seminologi kirjoitti:

käyttää samaa hanskaa eri lehmien sisällä mutta tekniikka on tietty sama vaikka vivahteet eroaa. Siellä voi olla omat autot käytössä ja kilometrit maksetaan työntekijälle jos kerran mersulla ajetaan.

Lue lisää

..en tosiaankaan varmistanut, kenelle auto kuuluu, vaan luulin, että on osuuskunnan kamaa, koska molemmissa kyljissä oli tyylitelty sonnin kuva, joka on sen siemennysosuuskunnan logo.

Kieltämättä oli aika erikoista olla ajelemassa combimersulla, johon jäi aika hyvät orgaanisen oheistuotteen tuoksut...

Se hanskahomma oli aika erikoinen: periaatteena näytti olevan: sitte, ku menee/meinaa mennä rikki... Silti se ohuus yllätti!!! Meneekö se joskus oikeasti hajalle??

Onko Suomessa erityistä opetustyyliä, että "miten pitää siementää?" Vai onko se ihan oma valinta?

Muutenkin luulen, että Suomessa hygieniavaatimukset ovat eri luokkaa. Eivät nää kaverit useinkaan saappaitaan pesseet...
Enkä usko, että Suomessa pääsisi tuosta vaan kokeilemaan lehmän sisuksia. Se yllätti meikäläisen totaalisesti!

Monta asiaa viisastuneena...

Sama utelias kirjoitti:

..en tosiaankaan varmistanut, kenelle auto kuuluu, vaan luulin, että on osuuskunnan kamaa, koska molemmissa kyljissä oli tyylitelty sonnin kuva, joka on sen siemennysosuuskunnan logo.

Kieltämättä oli aika erikoista olla ajelemassa combimersulla, johon jäi aika hyvät orgaanisen oheistuotteen tuoksut...

Se hanskahomma oli aika erikoinen: periaatteena näytti olevan: sitte, ku menee/meinaa mennä rikki... Silti se ohuus yllätti!!! Meneekö se joskus oikeasti hajalle??

Onko Suomessa erityistä opetustyyliä, että "miten pitää siementää?" Vai onko se ihan oma valinta?

Muutenkin luulen, että Suomessa hygieniavaatimukset ovat eri luokkaa. Eivät nää kaverit useinkaan saappaitaan pesseet...
Enkä usko, että Suomessa pääsisi tuosta vaan kokeilemaan lehmän sisuksia. Se yllätti meikäläisen totaalisesti!

Monta asiaa viisastuneena...

Lue lisää

Mukava on tämä keskustelu, jonka löysin. Sveitsin kokemukset jne.

Meillä on 80-päinen karja, ja oon ite menossa toimilupakurssille. Ei oo mitään valittamista siementäjien toiminnassa, mutta haluan vaan kokkeilla, onko minusta siementämään lehmiä.

Sanopa seminologi, minkälaiset saappaat on parhaat laittaa talon puolesta seminologeille, elukkatohtoreille jne. kävijöille?
Meillä oli kalluppi vuosi sitten, ja ostimme hyvälaatuisia kalosseja eri kokoja, mutta kaikilta vierailijaryhmiltä tuli tyrmäävä tulos. Sitä ennen meillä oli kontioita, ja niistä ei valitettu. Nyt oomme menossa Nokialle saapastehtaan tehtaanmyymälään ostamaan joko kontioita tai jotain vastaavia.

Sitten tuosta siemennyshanskan liukasteesta. Luimme muutama vuosi sitten Nauta-lehestä, että saippua on huono liukaste, koska se on myrkkyä siittiöille. Siihen asti meillä oli ollut tarjolla siementäjille nestemäistä mäntysuopaa joka kuulema oli ihan eetvarttia tai jotain muuta nestesaippuaa. Nyt OStimme Bovivet-nimistä liukastegeeliä. Mutta toisaalta pari eläinlääkäriä ja seminologiakin on sanonut, että "ihan sama vaikka tummelia pistäs, kuhan luistaa.."

Kerronpa vielä semmosen jutun, mikä liittyy tähän aihepiiriin. Meillä oli pari kesää sitten nuori eläinlääkäriopiskelija siementäjän tuuraajana, ja hän tuli siementämään lehmää ja hiehoa. Ensiksi oli vuorossa lehmä, ja kaveri tuli sieltä hanska ojossa, ja alkoi työntää kättä lehmän peräsuoleen. Sieltäpä kuului sellainen perämoottorin pöräystä muistuttava ääni, ja iso läjä sontaa lensi olkapäälle ja poskelle. Eipä pokka pitäny kummallakaan, ja lahjotin pojalle yhen ilmaseksi saadun teepaitani. Kun lehmä saatiin siemennettyä, olikin hieho vaikeampi tapaus. KAveri ähisi ja puhisi minuuttitolkulla ja hiehokin alkoi pomppia. Lopulta totesin: "Ruiskautahan se siemenet johonkin. Pittää lähteä heinähommiin." Ei tullu tiineeksi.

Karjamies kirjoitti:

Mukava on tämä keskustelu, jonka löysin. Sveitsin kokemukset jne.

Meillä on 80-päinen karja, ja oon ite menossa toimilupakurssille. Ei oo mitään valittamista siementäjien toiminnassa, mutta haluan vaan kokkeilla, onko minusta siementämään lehmiä.

Sanopa seminologi, minkälaiset saappaat on parhaat laittaa talon puolesta seminologeille, elukkatohtoreille jne. kävijöille?
Meillä oli kalluppi vuosi sitten, ja ostimme hyvälaatuisia kalosseja eri kokoja, mutta kaikilta vierailijaryhmiltä tuli tyrmäävä tulos. Sitä ennen meillä oli kontioita, ja niistä ei valitettu. Nyt oomme menossa Nokialle saapastehtaan tehtaanmyymälään ostamaan joko kontioita tai jotain vastaavia.

Sitten tuosta siemennyshanskan liukasteesta. Luimme muutama vuosi sitten Nauta-lehestä, että saippua on huono liukaste, koska se on myrkkyä siittiöille. Siihen asti meillä oli ollut tarjolla siementäjille nestemäistä mäntysuopaa joka kuulema oli ihan eetvarttia tai jotain muuta nestesaippuaa. Nyt OStimme Bovivet-nimistä liukastegeeliä. Mutta toisaalta pari eläinlääkäriä ja seminologiakin on sanonut, että "ihan sama vaikka tummelia pistäs, kuhan luistaa.."

Kerronpa vielä semmosen jutun, mikä liittyy tähän aihepiiriin. Meillä oli pari kesää sitten nuori eläinlääkäriopiskelija siementäjän tuuraajana, ja hän tuli siementämään lehmää ja hiehoa. Ensiksi oli vuorossa lehmä, ja kaveri tuli sieltä hanska ojossa, ja alkoi työntää kättä lehmän peräsuoleen. Sieltäpä kuului sellainen perämoottorin pöräystä muistuttava ääni, ja iso läjä sontaa lensi olkapäälle ja poskelle. Eipä pokka pitäny kummallakaan, ja lahjotin pojalle yhen ilmaseksi saadun teepaitani. Kun lehmä saatiin siemennettyä, olikin hieho vaikeampi tapaus. KAveri ähisi ja puhisi minuuttitolkulla ja hiehokin alkoi pomppia. Lopulta totesin: "Ruiskautahan se siemenet johonkin. Pittää lähteä heinähommiin." Ei tullu tiineeksi.

Lue lisää

kenkiä jos hankkii vieraita varten, niin 2 numeron välein naisten koosta alkaen turvakärjelliset kumikengät aina niin isoihin asti kuin teillä on tarvis.
kunnon kengät on paremmat kuin saapassuojat ja käytän itse saapassuojia vain jos on pakko.

Siementämisen oppii kyllä. toimilupakurssilla käytäntöä on suht vähän mutta varmuutta saa sitten lisää kun hommaa tekee itse.

liukasteen suhteen on oltava sillei tarkka, että kun vie pistoletin sisään, saippuaa ei saa päästä pistoletin kärkeen, koska silloin siimahännät kuolee. itse käytän kämmenen selkäpuolella ja ranteesta eteenpäin liukastusta mutta peukalolla ja etusormella kun avaan häpyhuulet, en siihen kohtaan saippuaa laita. pumppupullo on paras, palasaippuat ei käy tähän hommaan niin hyvin.

munasarjadiagnostiikka on sitten vuosien kokemuksen tulos että alkaa erottaa follikkelin tai pienen keltarauhasen mutta aikanaan sitten.
kun itse omat naudat siementää, voi valita ajankohdan mieleisekseen eikä tarvitse tyytyä siihen kun seminologin kiertosuunnitelmaan sattuu sopimaan. Itsevarmuutta rupeaa saamaan, kun alussa jännittää ensimmäisiä kolmeviikkoisia, miten käy ja kun huomaa että eihän tää huonosti mene, itsetunto kohenee kummasti.
Valitettavasti jotain hankalia yksilöitä toimilupataloissa sitten pyydetään osuuskunnan seminilogi siementämään, kun kaksi riviä siemennyskorttia on jo täynnä merkintöjä... mutta joskus se vain on sellaista. toki jotkut mahot jää vaikka kenen siementämänä aina vaan uusimaan ja ei siinä ole mitään erikoista, aina niitä on.

joskus siementämiseen menee vähän enempi aikaa kun lehmä esimerkiksi jännittää ja työntää koko kohdun peräaukon luokse myttyyn ja kunnes sen saa suoristettua hyvin vastaan työntävältä eläimeltä, sekin voi aiheuttaa viivästystä. joskus etenkin hieholla ja jos ajankohta ei ole napissa, saattaa olla tosi vaikea siementää. mulla sattui yksi useasti poikinut lehmä joka oli hidas siementää kun eläinlääkäri oli tunnustelemalla arvioinut ovulaation olevan tulossa ja oli määrännyt huomiseksi siemennyksen. no, menin taloon ja omistaja sanoi että tää on eläinlääkärin
ohjeesta tehtävä juttu. tunnustelun ja yleisolemuksen perusteella ei vaikuttanut kiimaiselta mutta luotettiin eläinlääkäriin ja "tikkuiselta" tuntuva kohdunkaula ei tosiaan luistanut kuin rasvattu, mutta sain käsketyn työn tehtyä.
kului noin kymmenen päivää ja olin samassa talossa saman lehmän kimpussa kun nyt oli ulkoiset kiiman oireet. nyt työni sujui kuten pitääkin eli tuntuma oli hyvä ja pistoletti meni kuin itsestään oikeaan paikkaan, sanoinkin, että nyt tää vasta oli oikea aika ja eka kerta meni metsään. sattuu sitä erehdyksiä eläinlääkäreillekin, saati muille kuolevaisille. Jos siemennyksessä menee aikaa niin yleisesti voi olettaa että joko aika ei ole ihan napissa (hiehot etenkin) tai sitten kohdun kaulassa on jokin rusto tai muu este, joka oikeasti etsityttää tai kohtua ei saa kunnolla nostettua hollolle vanhalla eläimellä ja se pyrkii karkaamaan ulottumattomiin. jotkut yksilöt vetävät emättimen täyteen ilmaa ja se on sitten oma lukunsa niiden siementäminen, joskus tärvääntyy aikaa ja hermot. Toimilupahommaa aloitellessa pitää olla vain kärsivällinen ja ei olla moksiskaan puolison kärkevistä vihjailuista ajankulumisesta hännänpitelyyn. tekee vaan rauhassa jännittämättä, niin kyllä se siitä.
kustannussäästöjä toimiluvat hakee ja kyllä niitä saakin jos 80-päinen karja on olemassa. siemennykset on vaan sitten ajoitettava hännänpitäjän paikallaolon mukaan. seminologin tullessa taloon, riittää yksi tilan työntekijä mukaan, mutta toimilupa vie kahden tilan työntekijän ajan. kannattaa ainakin alussa välttää yksinsiemennystä ennenkuin saa kunnon rutiinin.

seminologi kirjoitti:

niin, enin osa seminologeista on naisia, prosentti lonkalta heitettynä noin 70 vastaan kolmekymmentä, tarkentakaa joku jos muistatte paremmin. Kyseessä on matalapalkka-ala siksi ei miesvaltainen.(kuten maatalousalan työt ylipäätäänkin ovat matalapalkkaisia eläinlääkärit poislukien)
..
Maatalousoppilaitoksissa on kursseja jotka alkaa syksyllä yleensä ja kestää kevääseen ja koulutuksen aikana on teoriaa ja sitten käydään teurastamossa opettelemassa teurastukseen muutaman tunnin sisällä menevillä lehmillä siemennystä ja munasarjojen diagnosointia. Sitten kun lähdetään oikeita kiimassa olevia lehmiä siementämään, sulla on alussa mukana vanha seminologi joka on tukena ja supervaikean tapauksen voi jopa alussa joutua siementämään jos harjoittelijalla ei vielä onnaa. Silloin kun mä olin koulutuksessa oli niin, että sun tartti tehdä 100 aloitusta toisen kaverina kulkien ja sitten aloit vaan tekemään yksin. Tuo 100 aloitusta tarkoittaa siis sitä, että poikimisen jälkeen kun lehmä siemennetään eka kerran niin se on aloitus. Tästä on sitten helppo laskea tiinehtyvyysprosentti harjurille kun se prosentti lasketaan aloituksista, ei siis sellaisista siemennyksista, joka on uusinta.
..
Selvää on, että kun ensimmäisen kerran elämässään työntää siemennyshanskallisen käden lehmän peräsuoleen, ei toki heti kohtua ja etenkään munasarjoja löydä. Nopeasti kuitenkin kohdun oppii tuntemaan , sehän on esim hieholla käteen sopiva kiiman aikana mutta vanhalla lehmällä monen tiineyden suurentama kohtu on jo melkoinen. Itse siemennystä varten etsitään kohdunkaula, josta tartutaan perustapauksessa ns kirveenvarsi- otteella kiinni ja pujotetaan pistoletti kohdunkaulan läpi. Ongelmia voivat aiheuttaa erilaiset poimut jotka etsityttävät sopivaa reittiä.
..
Siemennys joudutaan useinkin uusimaan, koska siemennyksistä karkeasti ottaen hieman yli 60% johtaa tiineyteen ja lisäksi vuodenajalla on vaikutusta. Kesällä saavutetaan parempia tiinehtyvyysprosentteja kuin talvella koska luonnonmukaisestikin asia menisi niin, että lehmä synnyttää 9 kuukauden kantoajan jälkeen kevääksi vasikan kun sonni olisi sen kesällä astunut (vrt emolehmäkarjat). Siemennyksen uusintatarpeeseen vaikuttaa miljoona osatekijää, esim oikea ajankohta ovulaatioon nähden eli siemennytänkö tänään vai huomenna vai ehkä molempina päivinä. Lisäksi lehmä tuottaa täysillä maitoa silloin kun sen pitäisi tiinehtyä uudelleen ja jos sillä on energiavajetta runsaasti tai muu ruokinnallinen häikkä niin tiinehtyvyys alenee. Samoin erilaisia hegelmällisyyshäiriöitä on monia, esim. munasarjojen heikko toiminta eli kiimaa ei meinata nähdä joten oikea aika on vaikea määritellä. Onneksi apuna on mm. maidosta tehtävä progesteronitesti, jolla saadaan osviittaa munasarjijen toiminnasta epäselvissä tilanteissa. Myös suvuittain on eroja hedelmällisyydessä, tämä asia voidaan näyttää toteen keinosiemennyssonnien tyttärien tietoja tilastollisesti käsittelemällä. Yleisin toistosiemennyksen syy lienee "oireeton uusiminen" eli lehmä vain uusii kiimansa ja ei tiedetä miksi. Niinhän se taitaa olla ihmisilläkin: jotkut pariskunnat ovat "tehneet" vuosia lasta ilman tulosta.
...
Seminologin ammattiin ei valtavaa tunkua ole mutta onneksi maahanmuuttajia on jonkun verran tullut alalle. Eläköitymisen takia pian tulee paikkoja jonkin verran auki kuten monille aloille. Työ on fyysisesti kevyttä, mutta Punton rattia saa vääntää alueesta riippuu, mutta esim 30000 km vuodessa jos asut karjatihentymässä. Lapissa on sitten asia erikseen ne välimatkat.
..
Seminologien työnantajana on keinosiemennysosuuskunta joilla on nykyään nimenä esimerkiksi sisämaan jalostus tai jalostuspalvelu. Työautona alkionsiirtoseminologit voi käyttää fiat scudoja ja perusseminologit fiat puntoa esimerkiksi, aiemmin opel corsa oli yleinen ja vanhaan aikaan kuplavolkkari. Työautolla ei saa ajaa metriäkään siviiliajoa, vain työajoa sallitaan...
Työpäivä alkaa päivystyksessä seitsemältä siis karjanomistajat soittavat alueellisiin päivystyksiin joissa muutama seminologi vastaa puhelimiin ja naputtelee tietokoneelle tilaukset.Suinkaan kaikki seminologit eivät vastaa puhelimeen ja heidän työaika alkaa sitten 8.30 kun virittelevät tietokoneet ja puhelimet valmiiksi ja autosta käyvät laittamassa lämmitettävän olkilaukun piuhan perään.
..
Päivystys loppuu 8.30 ja silloin alkaa reittioptimointi suunnittelemaan jokaiselle työvuorossa olevalle seminologille omaa työlistaa. Tämä maatalouden laskentakeskuksen iso tietokone tikkurilassa sitten jakaa työt noin 20 minuutissa,toki päivästä riippuen aikaa voi mennä liki puoli tuntiakin. Nyt ollaankin jo siinä vaiheessa että seminologi voi työpuhelimen datasiirtona ottaa omalle kannettavalle tietokoneelleen päivän työt ja tulostaa ajoreitin printterillä näkyville. Sitten tarkistetaan, onko käyntiaikapalvelua ja mille tilalle pitää soittaa tuloaika. Karjanomistajat saavat lisämaksusta määrätä seminologin tuloajan tilalleen, jolloin ajoreitti on mukautettu sen mukaan. Sitten sattuu tietenkin se, että joudut menemään siementämään sonninemän ja juuri vaadittua olkea sinulla ei ole, jolloin joudut soittamaan työkaverille ja hakemaan hänen säiliöstään tai muuten delegoimaan tilan toiselle seminologille. Työ on muuten itsenäistä ja helppoa, talvella tietenkin liukkaus ja pimeys on ongelma. Työlista on minuuttiaikataulutettu tilojen välimatkan ja ajonopeuden mukaan, joka talvella on ohjelmassa alempi.
..
Aloittelevan seminologinkin on helppo löytää oikea tila koska meillä on käytössä ns pelastuspalvelukartta joka on GT kartan päälle tehty etsintäruudukkoinen kartta ja läpinäkyvän etsintälevyn avulla työlistaan merkityt koordinaatit joka tilalle on helppo merkitä karttaan. Mitään tukkiautojen paikannussysteemejä ei todellakaan tarvita.
...
Toimilupasiementäjien määrä on tosi pieni. Lähinnä isommat tilat eli 50-200 lehmää on ehkä se koko jossa siemennyksiä tulee edes jonkin verran jatkuvasti, että ammattitaito pysyy yllä.
Mutta kukaan ei estä vaikka kymmenen lehmän omistajaa kouluttautumasta tilasiementäjäksi mutta taloudellisesti se ei toki kannata kun laskee typpisäiliöt ja myyt vermeet. Tuskin työttömäksi seminologit jää mutta tottakai seminologien määrä vähenee kun tuotokset nousee ja suomen maakiintiö saadaan täyteen vähemmillä lehmillä kuin ennen.
...
Yksi seikka mikä vähentää ammatin vetovoimaa on se, että aamulla kentälle lähtiessä et voi olla 100-varma että olet kotona 17.00 koska ylläreitä yleensä tulee. siis voi tulla jälkitilaus jolloin karjanomistaja on puoli yhdeksän jälkeen huomannut, että ohoh, nythän tuo muurikki onkin kiimassa ja sitten soittaa jälkitilausnumeroon suoraan keinosiemennysosuuskunnan päämajaan. Täältä puolestaan henkilö katsoo kuka seminologi on ajamassa lähimmäs myöhästynyttä tilaajaa ja sitten seminologi saa kännykkään soiton että nyt sun pitää mennä muurikki siementämään osoitteeseen se ja se. näin ne työpäivät voi venyä mutta siihen on jokainen seminologin ammatin valinnut joutunut asennoitumaan. Esimerkiksi pienten lasten hoidosta haut ym. on kuvio sinänsä tässä yhtälössä, mutta täähän on vaan elämää.

Lue lisää

Mikä on se seminologin (alottelijan) kuukausi palkka? Tuleeko siihen muita lisiä? Esim. jos työ menee yli klo 18.oo.

seminologi kirjoitti:

Kertakäyttökamoja on muovihanska ja pillerisiemennuksessä muovipilli, johon siemen on imaistu pienellä ruiskulla ja nykyinen olkiaika aiheuttaa kertakäyttökamoja sen verran, että teräspistoletin päälle vedetään joka kerta muovinen ja kertakäyttöinen suoja. Itse pistoletti avataan kahteen osaan (yhteensä 5 osaa) ja nämä osat desinfioidaan paperiin kastetussa desinfiointiaineessa. Tällöin voidaan olla varmoja puhtaudesta. Samalla desinfioidaan sakset, joilla muoviolki avataan. Ilman tätä temppua olisi teoriassa mahdollista, että saksiin jäänyt vähäinen siemenmäärä voisi seuraavaa siemennystä tehtäessä siirtyä saksien mukana toisen oljen katkaisukohtaan ja tulisikin väärää siementä mukaan annokseen, joskin todennäköisyys lienee yksi miljoonasta tai alle.

mitä tulee tautien siirtymiseen tilalta toiselle nokialaisten mukana, totean, että etelä-suomessa on tilat jo erittäin hyvin varautuneet seminologin tai eläinlääkärin käyntiin ja tiloilta löytyy muoviesiliina ja valikoima jalkineita, joten omia kumppareita tarvii aika vähän, mitä pohjoisemmaksi mennään, niin enempi saa käyttää omia jalkineita kun tilat ei ainaskaan kaikki ota vakavasti tautivaaraa.
Lisäksi meillä on autossa ns. lypsyrättiämpäri johon kengät mahtuu ja tähän astiaan on tarkoitus tehdä kotona jo desinfiointiaineliuos, jotta kengät saa puhdistua tilalta toiselle siirryttäessä. Ajokenkinä kun ei kumppareita viitsi pitää.
Lisäksi vielä karjanomistaja on velvollinen ilmoittamaan, jos vaikka tilalla on virusripuli tai salmonella tai muu, jolloin kyseinen tila jätetään päivän viimeiseksi ja kotona tehdään desinfiointi kamoille.

Se asia, tunteeko lehmä mielihyvää tai pahaa riippuu paljon käsittelystä. Ensiksikin muovihanska pitää liukastaa saippualla jotta käsi liukuu hyvin peräsuoleen. Jos kuivalla hanskalla väkisin runnotaan suoleen sisälle, lehmä aistii kipua ja adrenaliinia erittyy jolloin myös tiineystulos jää huonommaksi.
Oikein suoritetussa siemennyksessä lehmä ei vastustele vaan kuuntelee tyynesti työn sujumista. Lopuksi vielä vähän hierotaan kohdun kaulaa, jolloin aiheutetaan, että kohtu vähän supistelee ja edesauttaa siemenen etenemistä.

Nykyään kuka tahansa karjanomistaja voi toimilupakurssin käytyään siementää omat lehmänsä eikä siten ole riippuvainen seminologeista. Tällöin tosin täytyy hommata itselle typpisäiliö, sillä siemenoljet säilytetään nestemäisessä typessä. Lisäksi joutuu neljän viikon välein "käymään typellä" eli sovittuun paikkaan tulee jalostusosuuskunnan kuorma-auto tuomaan lisää typpeä, jota aina kuluu kantta avattaessa ja samalla otetaan lisää siemeniä ja muita tykötarpeita.

Lue lisää

Öhöm...Kyllä ainakin meidän tilalla täällä Pohjois-Savossa on tautisulku kunnossa. Löytyy kumppareita montaa kokoa ja essut ym tykötarpeet on kätevästi saatavilla. (Esim. siemennyskansio). :)

seminologi kirjoitti:

käyttää samaa hanskaa eri lehmien sisällä mutta tekniikka on tietty sama vaikka vivahteet eroaa. Siellä voi olla omat autot käytössä ja kilometrit maksetaan työntekijälle jos kerran mersulla ajetaan.

Lue lisää

Oikein ammattilainen seminologi! Kiitos tiedoistasi!

seminologi kirjoitti:

Kertakäyttökamoja on muovihanska ja pillerisiemennuksessä muovipilli, johon siemen on imaistu pienellä ruiskulla ja nykyinen olkiaika aiheuttaa kertakäyttökamoja sen verran, että teräspistoletin päälle vedetään joka kerta muovinen ja kertakäyttöinen suoja. Itse pistoletti avataan kahteen osaan (yhteensä 5 osaa) ja nämä osat desinfioidaan paperiin kastetussa desinfiointiaineessa. Tällöin voidaan olla varmoja puhtaudesta. Samalla desinfioidaan sakset, joilla muoviolki avataan. Ilman tätä temppua olisi teoriassa mahdollista, että saksiin jäänyt vähäinen siemenmäärä voisi seuraavaa siemennystä tehtäessä siirtyä saksien mukana toisen oljen katkaisukohtaan ja tulisikin väärää siementä mukaan annokseen, joskin todennäköisyys lienee yksi miljoonasta tai alle.

mitä tulee tautien siirtymiseen tilalta toiselle nokialaisten mukana, totean, että etelä-suomessa on tilat jo erittäin hyvin varautuneet seminologin tai eläinlääkärin käyntiin ja tiloilta löytyy muoviesiliina ja valikoima jalkineita, joten omia kumppareita tarvii aika vähän, mitä pohjoisemmaksi mennään, niin enempi saa käyttää omia jalkineita kun tilat ei ainaskaan kaikki ota vakavasti tautivaaraa.
Lisäksi meillä on autossa ns. lypsyrättiämpäri johon kengät mahtuu ja tähän astiaan on tarkoitus tehdä kotona jo desinfiointiaineliuos, jotta kengät saa puhdistua tilalta toiselle siirryttäessä. Ajokenkinä kun ei kumppareita viitsi pitää.
Lisäksi vielä karjanomistaja on velvollinen ilmoittamaan, jos vaikka tilalla on virusripuli tai salmonella tai muu, jolloin kyseinen tila jätetään päivän viimeiseksi ja kotona tehdään desinfiointi kamoille.

Se asia, tunteeko lehmä mielihyvää tai pahaa riippuu paljon käsittelystä. Ensiksikin muovihanska pitää liukastaa saippualla jotta käsi liukuu hyvin peräsuoleen. Jos kuivalla hanskalla väkisin runnotaan suoleen sisälle, lehmä aistii kipua ja adrenaliinia erittyy jolloin myös tiineystulos jää huonommaksi.
Oikein suoritetussa siemennyksessä lehmä ei vastustele vaan kuuntelee tyynesti työn sujumista. Lopuksi vielä vähän hierotaan kohdun kaulaa, jolloin aiheutetaan, että kohtu vähän supistelee ja edesauttaa siemenen etenemistä.

Nykyään kuka tahansa karjanomistaja voi toimilupakurssin käytyään siementää omat lehmänsä eikä siten ole riippuvainen seminologeista. Tällöin tosin täytyy hommata itselle typpisäiliö, sillä siemenoljet säilytetään nestemäisessä typessä. Lisäksi joutuu neljän viikon välein "käymään typellä" eli sovittuun paikkaan tulee jalostusosuuskunnan kuorma-auto tuomaan lisää typpeä, jota aina kuluu kantta avattaessa ja samalla otetaan lisää siemeniä ja muita tykötarpeita.

Lue lisää

oriasemalla ollessani näin kuinka useamman tamman astutus tapahtuu siittolassa on hevosta muistuttava puupukki "hännän alla reikä" oriin hypätessä päälle luulee"astuvansa oikeaa tammaa"työntää mulk..... reikään saadessaan orgasmin ell on ottamassa pukukin alla spermaa astiaan näin sperma käsitellään saahaan samalla sperma määrällä astutettua useita tammoja

allekirjoitan kaikki mielipiteesi. jos puhutaan, että seminologien koulutus on lyhyt, niin ei tää vielä mitään, parikymmentä vuotta sitten todella voitiin puhua kurssista. Tarkoitan siis ammattisiementäjien koulutusta enkä toimilupien koulutusta.
Itse olen aikoinaan myös lomittanut ja ollut karjanhoitajana. semmarin ammatin etu jos edusta voi puhua on noihin edellisiin hommiini verraten se, että saat tehdä putkeen työt etkä roiku aamulla ja illalla työssä kiinni, tosin syyspoikivien siemennysurakassa saa nähdä pitkiäkin työpäiviä. niin, ja se "ihana" autolla ajelu.

seminologi kirjoitti:

allekirjoitan kaikki mielipiteesi. jos puhutaan, että seminologien koulutus on lyhyt, niin ei tää vielä mitään, parikymmentä vuotta sitten todella voitiin puhua kurssista. Tarkoitan siis ammattisiementäjien koulutusta enkä toimilupien koulutusta.
Itse olen aikoinaan myös lomittanut ja ollut karjanhoitajana. semmarin ammatin etu jos edusta voi puhua on noihin edellisiin hommiini verraten se, että saat tehdä putkeen työt etkä roiku aamulla ja illalla työssä kiinni, tosin syyspoikivien siemennysurakassa saa nähdä pitkiäkin työpäiviä. niin, ja se "ihana" autolla ajelu.

Lue lisää

...ite siementämässä vuoteen 2001!
monta hyvää hetkeä, lehmää ja suolta jäi taakse. Kyllä minunki kokemuksien tähtihetkiä oli ne parhaite kiimaset elläimet!

Hyvä oli siementää, ja näppituntuma piti!
Nyt pn hyvä jatkaa!

Semmari

..koskapa... olin... kirjoitti:

...ite siementämässä vuoteen 2001!
monta hyvää hetkeä, lehmää ja suolta jäi taakse. Kyllä minunki kokemuksien tähtihetkiä oli ne parhaite kiimaset elläimet!

Hyvä oli siementää, ja näppituntuma piti!
Nyt pn hyvä jatkaa!

Semmari

Lue lisää

Olemme kaivaneet ja istuttaneet. Minä olen meidän taiskaa rakastellut kumisella kädelläni loputtomasti. Ja loppu ei näy. Siksi ihmettelen tätä kravattisonnien keskustelupalstaa, jossa kehoitetaan kaivamaan lehmän "rööperiä" , kun oikeat siemenet istutetaan aivan toiseen "kaupunkiin". Ps. käsi täynnä spermaa onkin hyvä ihmetellä, tekevätkö he sen pelkästään huvin vuoksi??? KYSYN VAAN.

mainarit kirjoitti:

Olemme kaivaneet ja istuttaneet. Minä olen meidän taiskaa rakastellut kumisella kädelläni loputtomasti. Ja loppu ei näy. Siksi ihmettelen tätä kravattisonnien keskustelupalstaa, jossa kehoitetaan kaivamaan lehmän "rööperiä" , kun oikeat siemenet istutetaan aivan toiseen "kaupunkiin". Ps. käsi täynnä spermaa onkin hyvä ihmetellä, tekevätkö he sen pelkästään huvin vuoksi??? KYSYN VAAN.

Lue lisää

sen verran, että ei ole mikään parhaiten työllistävä. Sijaisuuksia löytyy ja aina saisi olla valmiina vaihtamaan aluetta parin päivän välein. Töitä kyllä tällä tavalla löytyisi, mutta perheelliselle aivan mahdotonta nukkua päivystyshuoneessa pari päivä ja mennä taas johonkin toiseen toimistoon nukkumaan pariksi päiväksi. Omaa elämää ei lainkaan tällä systeemillä. Tietysti jos tuolla tavalla roikkuisi jonkun aikaa voisi jostain tärpätä paikka.
Eläköityvien semmareiden tilalle ei juurikaan uusia oteta, tilat vähenee koko ajan ja ensimmäinen notkahdus tuli jo silloin kun sikapuolella siirryttiin suurimmaksi osaksi toimilupiin.
Itse valmistuin semmariksi 2000. Kahtena kesänä tein sijaisuuksia ja jatkaa olis saanut talvetkin yllä mainitsemallani tavalla, mutta ei tuo "putkikassi elämä" oikein innostanut ja omat elukat pitivät visusti omalla alueella ja nyt perheellisenä ei voisi edes muuta kuvitella.
Lomittajan hommiin palasin ja lämmöllä vain muistelen siemennyskesiä, ne oli mukavaa aikaa. Erityisesti jäänyt mieleen 8 tunnin työpäivä jossa siemensin 2 lehmää. Ensin ajomatka lauttarantaan, lautalla yli, ajomatka seuraavaan rantaan, lautalla yli, ajomatka laiturille josta lähti yhteysalus. Sitten ohjeiden mukaan jonkun ladon kohdalta rantaan kaikki varusteet kantoon ja isäntä odotteli peräprutkun kanssa jolla mentiin vielä 10min tilalle. Koko matkan kauhulla ajatteli oliko varmasti muistanut ottaa kaikki tarvikkeet mukaan. Siinä sitten yksi lehmä siemennettiin istuttiin kahvilla ja keskusteltiin kuulumisia. Sitten isäntä vei minut takaisin autolle. Kiertelin saaren pari kertaa ympäri ja ihailin maisemia. Sitten istuin lauttalaiturilla aurinkoa ottamassa ja kirjaa lukemassa 1.5h ennen kuin yhteysalus tuli viemään takaisin. Sitten taas lauttamatka, ajomatka, lauttamatka. Tästä sitten autolla toiseen lossilaituriin ja siitä seuraavaan saaren jonkä läpi taas ajettiin ja soitettiin lautta hakemaan. Sitten vaan yli ja ajomatka tilalle. Huvittavaa oli, että edellisessä paikassa tätä tilaa pidettiin ihan mannerpaikkana koska sinne pääsi autolla perille asti. Että näinkin leppoisia päiviä sitä semmarina voi kohdata :)