Avoliitto ei ole avioliitto

Ei teidän tarvitse järjestää kirkkohäitä ja juhlia mennäksenne naimisiin. Jos haluaa olla juridisesti avioliiton mukaisessa asemassa niin silloin mennään naimisiin. Ei kaikki avoliitossa olevat juuri halua samaa juridista asemaa. Meillä mies haluaa pitää kotipaikkansa kuolemansa jälkeen omassa suvussa ja vastaavasti minä haluan pitää omat säästöni itsellä. Toimii.

"Perintökaari ja avioliittolaki pitäisi päivittää 2000-luvulle siten, että avo- ja aviolitoossa olevat olisivat juridisesti samassa asemassa. "
-> no, huh huh. ei mtn järkeä tuollaisessa. sixihän ollaan vain avoliitossa,kun ei haluta mitään rasitteita,jos erotaan.
aina voi tehdä testamentin,jos siltä tuntuu. samaa mieltä, että avioliittolakinn pitäisi tehdä pakolliseksi avioehdon teko. niin se on muuallakin maailmassa. ei naimisiin, jos ei tehdä avioehtoa. näin jäisi riidat erotessa minimiin:)

Tämä nyt on ihan tekosyy. Me kävimme ruokatunnilla maistraatissa menemässä vihille. Siihen meni n. 10 minuuttia. Ehdimme vielä kiinalaiseen syömäänkin.

Vaimo ei vaihtanut sukunimeäkään. Eli siis vain avioliittoluvan hakeminen ja vihille meno riittivät. Naimisissa ollaan oltu jo 7 vuotta, eikä kukaan taida edes tietää siitä. Tai sitten tietävät. Yhdentekevää. Rouvaksi olen emäntää sanonut jo 15 vuotta, eli avoliittoakin oli jokunen vuosi takana.

Molemmat olemme eronneet aiemmin, emmekä mieltäneet juhlia oikein oleellisiksi. Sellaiset ei kerro mitään liitton onnistumisesta.

sammposaakke kirjoitti:

"Perintökaari ja avioliittolaki pitäisi päivittää 2000-luvulle siten, että avo- ja aviolitoossa olevat olisivat juridisesti samassa asemassa. "
-> no, huh huh. ei mtn järkeä tuollaisessa. sixihän ollaan vain avoliitossa,kun ei haluta mitään rasitteita,jos erotaan.
aina voi tehdä testamentin,jos siltä tuntuu. samaa mieltä, että avioliittolakinn pitäisi tehdä pakolliseksi avioehdon teko. niin se on muuallakin maailmassa. ei naimisiin, jos ei tehdä avioehtoa. näin jäisi riidat erotessa minimiin:)

Lue lisää

No ei todellakaan. Avoliittoon mennään niin hepposin perustein. Moni menee avoliittoon yhden illan jälkeen ja sitten kitisee kuukauden päästä kun toinen ei anna rahaa. Avoliitto ja avioliitto pitää pitää erillään. Näin saa valita mitä elämältä haluaa. Elää ilman vastuuta vai kantaa vastuun.

Tjaa... Minä puolestani olen halunnut kasvattaa lapseni niin, että he kerryttävät itse oman omaisuutensa. Minä ja mieheni nautimme omastamme. Kun jommasta kummasta aika jättää, niin koko omaisuus jää eloonjääneelle. Lapsilla (minun ja miehen lapsilla, uusperhe kun on) on mahdollisuus silloin vaatia lakiosaa, mutta enempää ei tipu. Loput omaisuudesta jaetaan tasan kaikille lapsille vasta sitten, kun molemmat olemma kuolleet.

Olemme valinneet elämänkumppaneiksi miehen kanssa toisemme. Yhdessä maksamme talon, yhdessä elämme vuosikymmenet. On oikein että omaisuus jää ensin puolisolle, ja vasta sitten lapsille.

Jos lapsen olisivat vielä alaikäisiä toisen aikuisen kuollessa, niin toiselle aikuiselle jää yksin huolehdittavaksi lapset. Hän tarvitsee siihen varoja. Ja aikuiset lapset keräävät itse omaisuutensa.

Juu tuo toimii avioliitossa mutta ei avoliitossa. Jos olette avoliitossa niin toisen kuoleman jälkeen lapset saavat automaattisesti (ellei ole testamenttia) toisen vanhemman omaisuuden kokonaan. Eikä siinä auta mikään. Ja jos on testamentti niin ainakin lakiosansa. Toivottavasti olette naimisissa.

9645312 kirjoitti:

Juu tuo toimii avioliitossa mutta ei avoliitossa. Jos olette avoliitossa niin toisen kuoleman jälkeen lapset saavat automaattisesti (ellei ole testamenttia) toisen vanhemman omaisuuden kokonaan. Eikä siinä auta mikään. Ja jos on testamentti niin ainakin lakiosansa. Toivottavasti olette naimisissa.

Lue lisää

Emme ole naimisissa, meillä on testamentti. Olemme kuitenkin suhteellisen nuoria vielä ( /- 40v), joten toivotaan ettei kovin pian kumpikaan kupsahda. Ehkä menemme joku vuosi naimisiinkin.

Menimme avioliittoon 12 vuoden avoliiton jälkeen. Syyt
- rakkaus
- 49v ja 59 iät.
- puoliso sairasteli. Vaimolle
annettiin tiedot sairaalasta helposti.
- puolison kuolema, leskeneläke,kansaneläke,eläkeläisen asumistuki.
Mutta Suurin on Rakkaus

Menkää avioliittoon kirjoitti:

Menimme avioliittoon 12 vuoden avoliiton jälkeen. Syyt
- rakkaus
- 49v ja 59 iät.
- puoliso sairasteli. Vaimolle
annettiin tiedot sairaalasta helposti.
- puolison kuolema, leskeneläke,kansaneläke,eläkeläisen asumistuki.
Mutta Suurin on Rakkaus

Lue lisää

Eihän ollut.

Menkää avioliittoon kirjoitti:

Menimme avioliittoon 12 vuoden avoliiton jälkeen. Syyt
- rakkaus
- 49v ja 59 iät.
- puoliso sairasteli. Vaimolle
annettiin tiedot sairaalasta helposti.
- puolison kuolema, leskeneläke,kansaneläke,eläkeläisen asumistuki.
Mutta Suurin on Rakkaus

Lue lisää

Kun on itsellä kunnon palkka ja tulee myös kunnon eläke niin ei tarvitse mitään lesken tai muita sosiaaliavustuksi jos avokista iak jättää ennen minua. Yhteisestä omaisuudesta voi tehdä testamentin mutta lapsemme perii meidät. Oltu jo 25v yhdessä ja joskus vihjannut naiselleni että voitaisiin vihdoinkin mennä naimisiin mutta en ole myöntävää vastauta saanut vaikka kihloissa jo yli 20v.

mekkk kirjoitti:

Kun on itsellä kunnon palkka ja tulee myös kunnon eläke niin ei tarvitse mitään lesken tai muita sosiaaliavustuksi jos avokista iak jättää ennen minua. Yhteisestä omaisuudesta voi tehdä testamentin mutta lapsemme perii meidät. Oltu jo 25v yhdessä ja joskus vihjannut naiselleni että voitaisiin vihdoinkin mennä naimisiin mutta en ole myöntävää vastauta saanut vaikka kihloissa jo yli 20v.

Lue lisää

Kihloissa, mutta ei myöntävää vastausta naimisiin menoon? Miten se on teknisesti mahdollista? Kihlaus alkaa, kun toinen osapuoli vastaa kosintaan avioliitosta myönteisesti.

Eli kihloissa olo ilman että toinen haluaa naimisiin on sama asia kuin perunamuusi jossa ei ole perunaa. Ihan koominen juttu.=D

siskosiskooss kirjoitti:

Kihloissa, mutta ei myöntävää vastausta naimisiin menoon? Miten se on teknisesti mahdollista? Kihlaus alkaa, kun toinen osapuoli vastaa kosintaan avioliitosta myönteisesti.

Eli kihloissa olo ilman että toinen haluaa naimisiin on sama asia kuin perunamuusi jossa ei ole perunaa. Ihan koominen juttu.=D

Lue lisää

Niin juuri. Ennen kihlaus oli lupaus avioliitosta. Kihlaus oli virallinen asia ja kihlauksen purkamisella seurauksensa. Asiasta säädettiin laissa. Nykyinen laki ei taida tuntea koko kihlausta. Niinpä jokainen voi omalla kohdallaan antaa sille haluamansa merkityksen.

siskosiskooss kirjoitti:

Kihloissa, mutta ei myöntävää vastausta naimisiin menoon? Miten se on teknisesti mahdollista? Kihlaus alkaa, kun toinen osapuoli vastaa kosintaan avioliitosta myönteisesti.

Eli kihloissa olo ilman että toinen haluaa naimisiin on sama asia kuin perunamuusi jossa ei ole perunaa. Ihan koominen juttu.=D

Lue lisää

Ja sinäkö määrität kihlauksen ja avioliiton välisen aikasyklin? Kihloissa voi olla vaikka sata vuotta (hups, toinen ehti kuolla, mutta mitä se ulkopuolisille kuuluu?).

Ote alkuperäisestä avioliittolaista. :)

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234#Lidp1353312

Kihlaus.

6§

Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Sille, joka ei saa mennä avioliittoon toisen suostumuksetta, ei kihlauksesta, milloin suostumusta siihen ei ole annettu, johdu muita velvoituksia, kuin mitä 7 ja 9 §:ssä mainitaan.

7§

Jos kihlaus puretaan, olkoon kumpaisellakin kihlakumppanilla oikeus saada takaisin ne lahjat, mitkä hän kihlauksen johdosta on kihlatulleen antanut.

Jos jompikumpi kuolee, saakoon eloonjäänyt niin ikään takaisin toiselle antamansa lahjat, mutka pitäköön, mitä hän itse on saanut.

Milloin lahja ei ole tallella, harkitkoon oikeus, onko sen arvo korvattava.

8§

Kihlakumppani, joka pätevättä aiheetta on purkanut kihlauksen, voidaan, sikäli kuin harkitaan kohtuulliseksi, velvoittaa suorittamaan kihlatulleen tai tämän vanhemmille taikka muulle henkilölle korvausta siitä vahingosta, mikä näille on koitunut niistä toimenpiteistä, joihin ovat ryhtyneet kihlauksen johdosta tai aiottua avioliittoa varten.

Jos kihlauksen purkamiseen on ollut pätevä aihe, joka on luettava jommankumman kihlakumppanin syyksi, olkoon tämä korvausvelvollinen sen mukaan, kuin 1 momentissa on sanottu.

Kihlauksen purkamisen johtuessa pätevästä aiheesta, jota ei käy lukeminen kumpaisenkaan kihlakumppanin syyksi, voidaan toinen heistä, jos erittäin painavia syitä on, velvoittaa osaksi korvaamaan sellainen vahinko, josta 1 momentissa puhutaan.

9§

Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen. Jos kihlaus purkautuu miehen kuoleman johdosta, voidaan naiselle niin ikään, milloin siihen on erityistä aihetta, määrätä suoritettavaksi sellainen hyvitys, ei kuitenkaan enempää, kuin mikä vastaa puolta miehen jäämistön säästöstä.

Siskosveliss kirjoitti:

Ja sinäkö määrität kihlauksen ja avioliiton välisen aikasyklin? Kihloissa voi olla vaikka sata vuotta (hups, toinen ehti kuolla, mutta mitä se ulkopuolisille kuuluu?).

En ole puhunut aikasyklistä mitään, vaan siitä että ei suostu naimisiin, mutta on kihloissa... Eihän voi olla kihloissa, jos ei ole suostunut menemään naimisiin. Toki jotkut ovat kihloissa viikon ja toiset vuosia.