1,5v väkivaltainen poika :(

Poikaa hellitään paljon, mutta sylissä hän ei viihdy. Kun hänet ottaa syliin niin poika heti nipistää ja raapii. Aikuiset saavat pahiten pojalta turpaansa juuri kun yrittävät sylitellä. Äidin syli kelpaa kyllä jos on paha mieli tai jännittää, mutta muuten haluaa touhuta ja leikkiä. Että HALOO vaan sullekin, ei 1,5v poika ole enää sylivauva ;) Jos tarkoitit että ota syliin rauhoittumaan jäähylle niin sitäkin on tehty mutta jätettiin pois kun ei auttanut tilannetta mitenkään.

Tällä hetkellä teemme neuvolan ohjeen mukaan eli sanomme katsekontaktin pitäen EI ja poistamme tilanteesta. Tätä on nyt toistettu ja toistettu, mutta tilanteet on olleet tosi pahoja ja kun ihmisille tulee ruhjeita niin pelottaa että jollekin käy vielä tosi huonosti ennenkuin tämä vaihe alkaa laantumaan. Jotenkin myös tuntuu niin hassulle toistaa tätä kuviota kun itsensä pahasti satuttanut on siinä vieressä murjottuna ja itse vaan sanot jotain EI saa, Tätiin sattuu ja nostat lapsen pois...

Ideat loppu :( kirjoitti:

Tällä hetkellä teemme neuvolan ohjeen mukaan eli sanomme katsekontaktin pitäen EI ja poistamme tilanteesta. Tätä on nyt toistettu ja toistettu, mutta tilanteet on olleet tosi pahoja ja kun ihmisille tulee ruhjeita niin pelottaa että jollekin käy vielä tosi huonosti ennenkuin tämä vaihe alkaa laantumaan. Jotenkin myös tuntuu niin hassulle toistaa tätä kuviota kun itsensä pahasti satuttanut on siinä vieressä murjottuna ja itse vaan sanot jotain EI saa, Tätiin sattuu ja nostat lapsen pois...

Lue lisää

Meillä tytöllä oli saman ikäisenä puremis vaihe puri kaikkia ja lujaa! Ei auttanut mitkään keinot, loppujen lopuksi kerran näykkäsin hellästi itse takaisin (ei jäänyt jälkeä, ja todella hellästi mutta niin että tunsi näykkäsyn), kysyin sen jälkeen että ei ollu kivaa? Tyttö vastas ei ja lopetti puremisen..

tyttö nyt 3v. kirjoitti:

Meillä tytöllä oli saman ikäisenä puremis vaihe puri kaikkia ja lujaa! Ei auttanut mitkään keinot, loppujen lopuksi kerran näykkäsin hellästi itse takaisin (ei jäänyt jälkeä, ja todella hellästi mutta niin että tunsi näykkäsyn), kysyin sen jälkeen että ei ollu kivaa? Tyttö vastas ei ja lopetti puremisen..

Lue lisää

Tätäkin on kokeiltu että saa omaa lääkettään, mutta sillä ei ole ollut poikaan mitään vaikutusta :/ Päätettiin ettei satuteta itse meidän poikaa, jotta ei sitten ainakaan meiltä saisi mallia väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Uskon kuitenkin että monella lapsella vinkkisi toimii. Harmi kyllä meillä ei...

Ideat loppu kirjoitti:

Tätäkin on kokeiltu että saa omaa lääkettään, mutta sillä ei ole ollut poikaan mitään vaikutusta :/ Päätettiin ettei satuteta itse meidän poikaa, jotta ei sitten ainakaan meiltä saisi mallia väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Uskon kuitenkin että monella lapsella vinkkisi toimii. Harmi kyllä meillä ei...

Lue lisää

Mahtaisiko auttaa, jos kokeilisi palkitsemista? Jos koko päivä on mennyt ilman väkivaltaa, saa illalla jätskin iltapalan jälkiruuaksi. Lyhyet (yksi päivä) aikavälit, jätskin saa todellakin vain silloin, jos on mennyt väkivallatta! Iltapalan yhteydessä voidaan muistella päivän tapahtumia, onko oltu kiltisti. Jos ei ole onnistunut, niin huomenna varmaan jo tuuraa, vai mitä? Jos äiti huomaa väkivaltaisuuden olevan heräämässä, hän yrittää nopeasti siirtää huomion johonkin muuhun "että saadaan illalla jätski".

Palkitsemisena esimerkiksi jätski on varmaan parempi kuin esimerkiksi yleisesti (vähän vanhemmilla lapsilla) käytetty tarrojen keruu. Puolitoistavuotias elää vielä kovinkin hetkessä tai ainakin lyhyissä aikayksiköissä ja hänelle luultavasti ihan konkreettinen suhteellisen nopeasti saavutettava palkinto olisi motivoivin.

Minusta myös voisi monissa tilanteissa lapsen ollessa rauhallinen kiinnittää huomiota siihen, että toista sattuu. Jos vaikka telkkarissa näkee jonkun kaatuvan, voi olla korostetun pahoillaan hänen puolestaan ja toivoa kovasti, että vaan ei olisi sattunut tai tullut mustelmaa. Ehkäpä lapsi tällä tavoin hiljalleen oppisi empatiaa.

Uskoisin kuitenkin, että kyseessä on joku vaihe, joka menee ajallaan ohi. On tietenkin rankkaa niin kauan kuin se on päällä! Osaatko ajatella, että lapsen lähipiirissä jonkun aikuisen tai isomman lapsen käytös antaisi jollakin tavalla aihetta tai mallia väkivaltaisuuteen?

Tuolla aikaisemmin joku puhui temperamenttisuudesta. Se on täysin eri asia kuin väkivaltaisuus.

Hyvien lasten äiti kirjoitti:

Mahtaisiko auttaa, jos kokeilisi palkitsemista? Jos koko päivä on mennyt ilman väkivaltaa, saa illalla jätskin iltapalan jälkiruuaksi. Lyhyet (yksi päivä) aikavälit, jätskin saa todellakin vain silloin, jos on mennyt väkivallatta! Iltapalan yhteydessä voidaan muistella päivän tapahtumia, onko oltu kiltisti. Jos ei ole onnistunut, niin huomenna varmaan jo tuuraa, vai mitä? Jos äiti huomaa väkivaltaisuuden olevan heräämässä, hän yrittää nopeasti siirtää huomion johonkin muuhun "että saadaan illalla jätski".

Palkitsemisena esimerkiksi jätski on varmaan parempi kuin esimerkiksi yleisesti (vähän vanhemmilla lapsilla) käytetty tarrojen keruu. Puolitoistavuotias elää vielä kovinkin hetkessä tai ainakin lyhyissä aikayksiköissä ja hänelle luultavasti ihan konkreettinen suhteellisen nopeasti saavutettava palkinto olisi motivoivin.

Minusta myös voisi monissa tilanteissa lapsen ollessa rauhallinen kiinnittää huomiota siihen, että toista sattuu. Jos vaikka telkkarissa näkee jonkun kaatuvan, voi olla korostetun pahoillaan hänen puolestaan ja toivoa kovasti, että vaan ei olisi sattunut tai tullut mustelmaa. Ehkäpä lapsi tällä tavoin hiljalleen oppisi empatiaa.

Uskoisin kuitenkin, että kyseessä on joku vaihe, joka menee ajallaan ohi. On tietenkin rankkaa niin kauan kuin se on päällä! Osaatko ajatella, että lapsen lähipiirissä jonkun aikuisen tai isomman lapsen käytös antaisi jollakin tavalla aihetta tai mallia väkivaltaisuuteen?

Tuolla aikaisemmin joku puhui temperamenttisuudesta. Se on täysin eri asia kuin väkivaltaisuus.

Lue lisää

Palkitseminen on hieno idea mutta palkinto pitäisi tulla melkeinpä heti jotta pikkuinen muistaa ja ymmärtää mistä palkitaan. Hän ei vielä osaa odottaa päivän lopussa tapahtuvaa palkintoa (onkohan tämä normaalia?). Sokeriherkkuja hän ei saa vielä, mutta voisin miettiä jonkin palkinnon mistä hän tykkää ja palkitsisin vaikka jos parin minuutin leikkihetki onnistuu. Ongelmana vaan on ettei kukaan äiti suostu edes tuohonkaan enää, koska poikani tekee väkivallan tekonsa nopeasti ja hurjasti ja ilman ennakkovaroitusta. Emme siis ehdi ennakoida ja pysäyttää tekoa ennenkuin on liian myöhäistä. Eräs tuttu äiti vitsaili että suostuu leikkihetkeen jos hänen pojalleen laitetaan päälle talvihaalari ja myssy - sitten ei kävisi niin pahasti!

Pojalla ei ole sisaruksia tai ketään muutakaan jolta oppia väkivaltaista käytöstä. Televisiotakaan emme ole antaneet katsoa vielä muuten kuin jos ollaan vierailulla ja tv on siellä päällä. En tiedä mistä tämä tulee :/

Olet oikeassa että temperamentti ei ole sama asia kuin väkivaltaisuus! Poikani on niin kiltti ja ihana enkeli muuten, ei hermostu helposyi, on kärsivällinen, itkut rauhoittuu helposti ja nopeasti. Eli temperamentista ei ole nyt kyse.