hukassa

Eikö rakkaittesi kiitollisuus ole minkään arvoista sinulle. Ihmetyttää sekin miten rahan antaminen voisi teitä auttaa jaksamaan paremmin. Ei yhteiskunnan tarvitse rellestysrahoja kelleen maksella.

Järkevä asiallinen kirjoitus.
Kumpa ihmiset ymmärtäisivätkin, ettei muistisairaan kanssa toimiminen ole kovin yksinkertainen asia.
On monen monta lonkeroa, jonka ´´hukassa olen kohta...´´ hyvin tuo esiin.
Monelta puuttuu tieto ja kokonaisnäkemys, jäädään vain jankuttamaan yhtä puolta asiasta.

Hoidatte nyt vaan kirjoitti:

Eikö rakkaittesi kiitollisuus ole minkään arvoista sinulle. Ihmetyttää sekin miten rahan antaminen voisi teitä auttaa jaksamaan paremmin. Ei yhteiskunnan tarvitse rellestysrahoja kelleen maksella.

Lue lisää

Itse en ollut omaishoitajaksi merkitty läheiseni kohdalla vaan hoidin häntä toisen omaiseni puolesta eli en saanut rahaa tekemästäni työstä. Muistisairas ei pysty enää osoittamaan kiitollisuutta sairauden edettyä pidemmälle. Jos omaishoitajaksi rupeaa, niin tulot putoaa, korvaus omaisen hoidosta on sen verran pieni ettei sillä pääse rikastumaan eli harva rahan takia siihen hommaan rupeaa. Yleensä muistisairaan lääkkeetkin ovat kalliita, saattavat maksaa 200-300 euroa/pakkaus(ja monesti muistilääkkeitä on jopa kaksikin samaan aikaan käytettävänä) josta kela korvaa osan, mutta silti ovat hintavia ostaa. Kun toinen sairastaa muistisairautta, niin sairauden hoitokulut vievät leijonanosan sairastuneen tuloista ja muut kulut jäävät omaishoitajana toimivan kontolle, siinä tuo minimaalinen omaishoidontukiraha tuo lisäapua kotitalouden ylläpitämiseen. Jos itse joudut joskus omaista hoitamaan kotona 24tuntia vuorokaudessa, niin sitten voit tulla sanomaan jotain asiasta mistä tällä hetkellä sulla ei ole mitään tajua ja ymmärrystä. Kaikilla omaishoitajilla ei ole ketään edes tuuraamaan kotona sen aikaan että pääsisi hoitamaan omiakin asioita ja käymään kaupassa. Ei se omaisen hoito ole pelkkää hoitotyötä vaan siinä sivussa pitää tehdä kaikki kotityötkin eli tehdä ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä jne.. Missähän välissä sä luulet omaisen pääsevän rellestämään, jos tunnollisesti hoitaa muistisairasta omaistaan, tuskin jaksaisikaan, kun on tehnyt koko päivän työtä omaisen huolenpidon eteen, vähäinenkin rauhainen hetki menee kyllä levätessä.

............... kirjoitti:

Itse en ollut omaishoitajaksi merkitty läheiseni kohdalla vaan hoidin häntä toisen omaiseni puolesta eli en saanut rahaa tekemästäni työstä. Muistisairas ei pysty enää osoittamaan kiitollisuutta sairauden edettyä pidemmälle. Jos omaishoitajaksi rupeaa, niin tulot putoaa, korvaus omaisen hoidosta on sen verran pieni ettei sillä pääse rikastumaan eli harva rahan takia siihen hommaan rupeaa. Yleensä muistisairaan lääkkeetkin ovat kalliita, saattavat maksaa 200-300 euroa/pakkaus(ja monesti muistilääkkeitä on jopa kaksikin samaan aikaan käytettävänä) josta kela korvaa osan, mutta silti ovat hintavia ostaa. Kun toinen sairastaa muistisairautta, niin sairauden hoitokulut vievät leijonanosan sairastuneen tuloista ja muut kulut jäävät omaishoitajana toimivan kontolle, siinä tuo minimaalinen omaishoidontukiraha tuo lisäapua kotitalouden ylläpitämiseen. Jos itse joudut joskus omaista hoitamaan kotona 24tuntia vuorokaudessa, niin sitten voit tulla sanomaan jotain asiasta mistä tällä hetkellä sulla ei ole mitään tajua ja ymmärrystä. Kaikilla omaishoitajilla ei ole ketään edes tuuraamaan kotona sen aikaan että pääsisi hoitamaan omiakin asioita ja käymään kaupassa. Ei se omaisen hoito ole pelkkää hoitotyötä vaan siinä sivussa pitää tehdä kaikki kotityötkin eli tehdä ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä jne.. Missähän välissä sä luulet omaisen pääsevän rellestämään, jos tunnollisesti hoitaa muistisairasta omaistaan, tuskin jaksaisikaan, kun on tehnyt koko päivän työtä omaisen huolenpidon eteen, vähäinenkin rauhainen hetki menee kyllä levätessä.

Lue lisää

Jäi tällainen asia pois tuosta vastauksestani, ett tuskin tuo "hoidatte nyt vaan" rupeaisi itse omaishoitajaksi vaikka maksettaisiin. Ei se ole helppoa hommaa, eikä mitään siistiä ja leppoisaa työtä, se on rankkaa raatamista, kun muistisairaan kunto menee siihen vaiheeseen, ett kaikissa toimissa on autettava. Se on nostelua, se on hoidettavan pukemista ja riisumista ja pesulla käyttämistä, se on vaippojen vaihtoa, se on pissan ja kakan hajua, se on jatkuvaa vaatteiden ja lakanoiden pesemistä, se on ruokailuissa ja juottamisessa auttamista. Joskus hoidettavalla on hyviä päiviä eli saattaa olla iloinen ja toisena päivänä kiukuttelee ja ne huonot päivät on rankkoja kestää.Se on sitä ettei muistisairas enää tunne häntä hoitavaa omaistaan, se on omien tunteiden syrjään työntämistä, koska muuten ei pystyisi täydellä teholla hoitamaan läheistään. Ja kaikki elämä ja tekeminen pyörii vaan siinä muistisairaan läheisen hoitamisessa, jopa ystävyyssuhteet saattavat katketa, koska ei ole mahdollista lähteä mihinkään kotoa ja jopa sukulaisetkin monesti lopettavat yhteydenpitämisen, koska kokevat tilanteen liian ahdistavana. Jos hyvin käy, niin viikon saa omaishoitaja lepoaikaa, kun hoidettava on vuorohoidossa palvelukodissa ja monet kokevat syyllisyyttä siitäkin, kun eivät jaksa tauottomana hoitaa omaistaan itse. Ei ihme, että monet omaishoitajista itse sairastuvat kaiken tekemisen ja stressin takia, ei kaikilla ole vara käyttää kotisairaanhoidon palveluita. Monet hoitavat mahdollisimman pitkään omaisiaan, koska tietävät ettei hoivapaikoissa omainen saa niin hyvää huolenpitoa kuin tarvitsisi ja ansaitsisi hoitajien vähyyden takia ja monet kokevat syyllisyyttä siitä, kun oma jaksaminen loppuu hoidettavan mennessä huonompaan kuntoon sairauden edetessä ja omaishoitajan on tehtävä raskas päätös hoidettavan siirtämisestä laitoshoitoon. Eikä kukaan omaishoitajaksi rupea rahan takia vaan sen takia kun haluavat hoitaa itselleen rakasta läheistä mahdollisimman hyvin.

.................. kirjoitti:

Jäi tällainen asia pois tuosta vastauksestani, ett tuskin tuo "hoidatte nyt vaan" rupeaisi itse omaishoitajaksi vaikka maksettaisiin. Ei se ole helppoa hommaa, eikä mitään siistiä ja leppoisaa työtä, se on rankkaa raatamista, kun muistisairaan kunto menee siihen vaiheeseen, ett kaikissa toimissa on autettava. Se on nostelua, se on hoidettavan pukemista ja riisumista ja pesulla käyttämistä, se on vaippojen vaihtoa, se on pissan ja kakan hajua, se on jatkuvaa vaatteiden ja lakanoiden pesemistä, se on ruokailuissa ja juottamisessa auttamista. Joskus hoidettavalla on hyviä päiviä eli saattaa olla iloinen ja toisena päivänä kiukuttelee ja ne huonot päivät on rankkoja kestää.Se on sitä ettei muistisairas enää tunne häntä hoitavaa omaistaan, se on omien tunteiden syrjään työntämistä, koska muuten ei pystyisi täydellä teholla hoitamaan läheistään. Ja kaikki elämä ja tekeminen pyörii vaan siinä muistisairaan läheisen hoitamisessa, jopa ystävyyssuhteet saattavat katketa, koska ei ole mahdollista lähteä mihinkään kotoa ja jopa sukulaisetkin monesti lopettavat yhteydenpitämisen, koska kokevat tilanteen liian ahdistavana. Jos hyvin käy, niin viikon saa omaishoitaja lepoaikaa, kun hoidettava on vuorohoidossa palvelukodissa ja monet kokevat syyllisyyttä siitäkin, kun eivät jaksa tauottomana hoitaa omaistaan itse. Ei ihme, että monet omaishoitajista itse sairastuvat kaiken tekemisen ja stressin takia, ei kaikilla ole vara käyttää kotisairaanhoidon palveluita. Monet hoitavat mahdollisimman pitkään omaisiaan, koska tietävät ettei hoivapaikoissa omainen saa niin hyvää huolenpitoa kuin tarvitsisi ja ansaitsisi hoitajien vähyyden takia ja monet kokevat syyllisyyttä siitä, kun oma jaksaminen loppuu hoidettavan mennessä huonompaan kuntoon sairauden edetessä ja omaishoitajan on tehtävä raskas päätös hoidettavan siirtämisestä laitoshoitoon. Eikä kukaan omaishoitajaksi rupea rahan takia vaan sen takia kun haluavat hoitaa itselleen rakasta läheistä mahdollisimman hyvin.

Lue lisää

Omaishoitajilla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa jollon pääsee hoitamaan asioita ja virkistäytymään. Itselläsi kuin myös hoidettavallasi on mahdollisuus mielenterveyspalveluihin jaksamista tukemaan. Vanhus saa eläkkeen, mahdollisen hoitotuen, asumisen tuen, toimeentulotuen. Ei sinun tarvitse omia rahojasi käyttää. Vai rahojako kärkyt ja elämisesi ja asumisesi onkin vanhuksen rahoilla.

Oma valintasi kirjoitti:

Omaishoitajilla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa jollon pääsee hoitamaan asioita ja virkistäytymään. Itselläsi kuin myös hoidettavallasi on mahdollisuus mielenterveyspalveluihin jaksamista tukemaan. Vanhus saa eläkkeen, mahdollisen hoitotuen, asumisen tuen, toimeentulotuen. Ei sinun tarvitse omia rahojasi käyttää. Vai rahojako kärkyt ja elämisesi ja asumisesi onkin vanhuksen rahoilla.

Lue lisää

Onhan se oikeus vapaapäiviin, mutta vuorohoitopaikkaakin pitää hakea, ei sinne noin vain pääse. Eikä sitä kolmessa päivässä palaudu, jos nostelee toista kymmeniä kertoja päivän aikana ja kannattelee hoidettavaa kainaloiden alta, kun hänen omat jalat eivät tahdo enää kunnolla kantaa. Ei siinä muistisairas mitään mielenterveyspalveluilla tee, koska ei hänen aivonsa pysty asioita enää käsittelemään, eikä muisti riitä siihen että pystyisi muistamaan mistä on puhuttu. Eikä sosiaalipuolen annettuihin lupauksiin esim.muistisairaan pääsystä päiväkerhotoimintaan mukaan, voi luottaa. Pariinkin otteeseen oli luvattu laittaa omaiseni jonottamaan pääsyä kerran viikossa tapahtuvaan päivätoimintaan mukaan, niin eipä oltu kyseistä asiaa pistettykkään mihinkään paperille ylös, joten hän ei päässyt siihen mukaan ollenkaan. Hänellä alzheimer eteni nopeaa tahtia, joten piti hakea vuorohoitopaikkaa ja siihen pääsyä piti jonottaa puoli vuotta. Itse en ollut omaishoitajaksi merkitty vaan hoidettavan puoliso ja häntäkin ajatellen tuo vuorohoitojakso tuli tarpeeseen. 3 vapaapäivää kuukaudessa on vähän työmäärään suhteutettuna, joten sain hommattua lisäksi muutaman päivän lisää että viikko tuli täyteen. Itse olin niin puhki kolme viikkoa muistisairasta hoidettuani että se viikko meni melkein levätessä ja osan aikaa tein kotitöitä, siivosin kodin kunnolla, leivoin pakasteeseen jne... Ei mun omaisilla ole isoja tuloja, joten en ole mikään onnenonkija. Totta, että asuin samassa taloudessa, mutta kuten kerroin en saanut omaishoidontukea vaan se meni toisen vanhuksen tilille. Tein kaikki kotityöt, huolehdin apteekissa käynnit, lääkärikäynnit, vuorohoitoon viennit, tein kaikki paperityöt mitkä liittyi hoitotukien saamiseen. Eikä huolehtiminen lopu siihen, kun vanhus on hoivaosastolla vaan käyn häntä katsomassa ja jos on ruokailuaika, niin käynnin yhteydessä hoitajan puolesta syötän omaiseni. Nyt saa nähdä miten pystyn omaistani käydä katsomassa, kun toisellakin läheiselläkin on todettu alzheimerin sairaus ja häntäkin pitäisi hoitaa ja huolehtia häneen hoitoon liittyvät asiat kuntoon. Kohta oikeasti alkaa burnout olla lähellä, kun kotona vielä oleva vanhus valvoo öisin ja herättelee mua viiden aikaan yöllä vaatteita etsimään, hänellä kun on jo ajantaju mennyt sekaisin. Ja stressaa sekin, että jos hän mun nukkuessa saa päähänsä lähteä yöllä johonkin, en mä pysty koko yötä valvomaan ja päivälläkään en voi nukkua, kun silloinkin pitää jo katsoa hänen peräänsä ettei satu mitään. Kyllä muuten huomaa ettet ole itse muistisairaita vanhuksia hoitanut, ehkä sitten kun omalle kohdalle asia tulee, niin ymmärrät paremmin mikä on kupletin juoni.

Ei ole oma valinta kirjoitti:

Onhan se oikeus vapaapäiviin, mutta vuorohoitopaikkaakin pitää hakea, ei sinne noin vain pääse. Eikä sitä kolmessa päivässä palaudu, jos nostelee toista kymmeniä kertoja päivän aikana ja kannattelee hoidettavaa kainaloiden alta, kun hänen omat jalat eivät tahdo enää kunnolla kantaa. Ei siinä muistisairas mitään mielenterveyspalveluilla tee, koska ei hänen aivonsa pysty asioita enää käsittelemään, eikä muisti riitä siihen että pystyisi muistamaan mistä on puhuttu. Eikä sosiaalipuolen annettuihin lupauksiin esim.muistisairaan pääsystä päiväkerhotoimintaan mukaan, voi luottaa. Pariinkin otteeseen oli luvattu laittaa omaiseni jonottamaan pääsyä kerran viikossa tapahtuvaan päivätoimintaan mukaan, niin eipä oltu kyseistä asiaa pistettykkään mihinkään paperille ylös, joten hän ei päässyt siihen mukaan ollenkaan. Hänellä alzheimer eteni nopeaa tahtia, joten piti hakea vuorohoitopaikkaa ja siihen pääsyä piti jonottaa puoli vuotta. Itse en ollut omaishoitajaksi merkitty vaan hoidettavan puoliso ja häntäkin ajatellen tuo vuorohoitojakso tuli tarpeeseen. 3 vapaapäivää kuukaudessa on vähän työmäärään suhteutettuna, joten sain hommattua lisäksi muutaman päivän lisää että viikko tuli täyteen. Itse olin niin puhki kolme viikkoa muistisairasta hoidettuani että se viikko meni melkein levätessä ja osan aikaa tein kotitöitä, siivosin kodin kunnolla, leivoin pakasteeseen jne... Ei mun omaisilla ole isoja tuloja, joten en ole mikään onnenonkija. Totta, että asuin samassa taloudessa, mutta kuten kerroin en saanut omaishoidontukea vaan se meni toisen vanhuksen tilille. Tein kaikki kotityöt, huolehdin apteekissa käynnit, lääkärikäynnit, vuorohoitoon viennit, tein kaikki paperityöt mitkä liittyi hoitotukien saamiseen. Eikä huolehtiminen lopu siihen, kun vanhus on hoivaosastolla vaan käyn häntä katsomassa ja jos on ruokailuaika, niin käynnin yhteydessä hoitajan puolesta syötän omaiseni. Nyt saa nähdä miten pystyn omaistani käydä katsomassa, kun toisellakin läheiselläkin on todettu alzheimerin sairaus ja häntäkin pitäisi hoitaa ja huolehtia häneen hoitoon liittyvät asiat kuntoon. Kohta oikeasti alkaa burnout olla lähellä, kun kotona vielä oleva vanhus valvoo öisin ja herättelee mua viiden aikaan yöllä vaatteita etsimään, hänellä kun on jo ajantaju mennyt sekaisin. Ja stressaa sekin, että jos hän mun nukkuessa saa päähänsä lähteä yöllä johonkin, en mä pysty koko yötä valvomaan ja päivälläkään en voi nukkua, kun silloinkin pitää jo katsoa hänen peräänsä ettei satu mitään. Kyllä muuten huomaa ettet ole itse muistisairaita vanhuksia hoitanut, ehkä sitten kun omalle kohdalle asia tulee, niin ymmärrät paremmin mikä on kupletin juoni.

Lue lisää

Jotain hämärää tuossa on, jos puoliso ottaa omaishoitajan palkkion eikä käytännössä kuitenkaan hoida puolisoaan. Omaishoitajaksi ei kelpuuteta huono kuntoista eikä ketä vaan.

Keplottelun makua kirjoitti:

Jotain hämärää tuossa on, jos puoliso ottaa omaishoitajan palkkion eikä käytännössä kuitenkaan hoida puolisoaan. Omaishoitajaksi ei kelpuuteta huono kuntoista eikä ketä vaan.

Lue lisää

Kai ne katsoi asian niin, että kun asun samassa taloudessa, niin siinä on kaksi jotka ovat vastuussa muistisairaan hoidosta eli hoidettava saa olla kotona hoidossa niin pitkään kuin on mahdollista. Jos en olisi asunut samassa taloudessa, niin muistisairas omainen olisi joutunut palvelukotiin samantien, ei mun toinen vanhempi olisi pystynyt hänestä pitämään huolta ollenkaan. Se omaishoidontuki on jotain vähän päälle 300 euroa ja sillä pystyi vähän makselemaan asumiseen ja elämiseen liittyviä kustannuksia. Hoidettava sai eläkkeensaajan hoitotukea pystyäkseen kustantamaan kalliit muistilääkkeet ja vuorohoidossa käymiset. Vaikka
Kela korvaa osan lääkkeiden kustannuksista, niin kyllä siinä jää paljon niiden hinnaksi. Itse olin työtön ja hain samaan aikaan töitä, ei omaishoitajana oloa katsota minään krediittinä töitä hakiessa, jos olisin töihin päässyt, niin sitten hoitohommat olisi pitänyt katsoa uusiksi ja hommata muistisairaalle palvelukotipaikka mahdollisimman pian ja kotisairaanhoito olisi joutunut huolehtimaan lääkityksestä päiväsaikaan. Ei ne mitenkään mitään testejä tee siitä kuka kelpaa omaishoitajaksi, tärkeintä on se säästö mikä kotihoidosta yhteiskunnalle tulee. Kyllä se asia että minä hoidan muistisairasta ja korvauksen saa hoidettavan puoliso tehtiin avoimesti selväksi asiaa hoitavalle sosiaalivirkailijalle eli ei mitään vilppiä tehty ja kerroin senkin että hain töitä.

Hoidatte nyt vaan kirjoitti:

Eikö rakkaittesi kiitollisuus ole minkään arvoista sinulle. Ihmetyttää sekin miten rahan antaminen voisi teitä auttaa jaksamaan paremmin. Ei yhteiskunnan tarvitse rellestysrahoja kelleen maksella.

Lue lisää

Ei omaishoitajaksi ryhdytä rahan takia, eikä sillä rahalla, minkä saa pahemmin rellestetä. Sallinet minun vähän valaista tätä tilannetta: omaishoitaja, vaikka saisi kaikkein korkeimmankin korvauksen, on ihminen, joka jatkuvasti ITSE MAKSAA yhteiskunnalle. Niin pieniä ovat omaishoidon korvaukset, verrattuna siihen, mitä ympärivuorokautinen laitoshoito yhteiskunnalle maksaa. Yleensä hoidettava on sairas vanhus, joko fyysisesti sairas ja liikuntakyvytön tai sitten muistisairas, pahimmassa tapauksessa molempia. Uskon, että jokaiselle omaishoitajalle riittää kyllä omaisen kiitollisuus, mutta nyt ei kyse olekaan siitä. Asian ydin on tämä yhteiskuntamme TÖRKEÄ omaishoitajien hyväksikäyttö. Vuotuiset voitot liikkuvat monissa miljoonissa euroissa, ehkä miljardeissa euroissa. Niin suuren palveluksen omaishoitajat tälle yhteiskunnalle tekee.
Jos sinun mielestäsi omaishoitajalle pitäisi riittää palkkioksi yksistään hoidettavan kiitollisuus, niin haluaisin kysyä sinulta: olisitko sinä tyytyväinen, jos työnantajasi yht äkkiä sanoisikin, että nyt loppu palkan saanti, tämä kiitollisuuteni saa sinulle riittää.
On totta, että omaishoitajuus on vapaa-ehtoista. Ketään ei siihen pakoteta. Ei suoraan, mutta yhteiskuntamme on ajautumassa siihen tilanteeseen, ettei hoitopaikkoja kohta enää ole, joten omaiset ovat valinnan edessä: joko hoitaa sairas omainen itse, tai jättää heitteille. Onneksi on vielä niitä omaisia, jotka välittävät sairaista vanhemmistaan tai muista sairaista omaisistaan ja hoitavat heidät itse! Hattua nostan meille kaikille, jotka sen teemme! Itse luovuin erittäin hyväpalkkaisesta työstä toisessa maassa ainoan omaiseni sairastuttua vakavasti. Kohta seitsemän vuotta olen häntä hoitanut, enkä ole päivääkään päätöstäni katunut! Pää pystyyn kaikki omaishoitajat, te jos ketkä teette arvokasta työtä!!!

Keplottelun makua kirjoitti:

Jotain hämärää tuossa on, jos puoliso ottaa omaishoitajan palkkion eikä käytännössä kuitenkaan hoida puolisoaan. Omaishoitajaksi ei kelpuuteta huono kuntoista eikä ketä vaan.

Lue lisää

Kyllä kelpuutetaan tutkimatta asiaa. Kun sitten ei jaksa saa omaishoidon ohjaajalta ikävää palautetta kun lopettaa omaishoitajuuden.
Eli asian ydin on se, että hoidettava vaikka ei jaksaisi. Lisäksi palkkiosta menee aikamoinen vero kun katsotaan lisäansioksi, vaikka olis pieni eläke vaain tuloa.
Esim. n. 350 € meni itseltä veroa palkkion osuudesta yli 100 €.
Tarkistin asian verotoimisto ja asia oli oikein. Joten muka rahasta tekisi sitä työtä. Huh sentään. Älkää erehtykö omaishoitajaksi jos ette kunnossa ole.
On henkisesti tressaavaa olla omaishoitaja. Tällä hetkellä käy vielä kotihoito.
En sairauteni jaksaisi ja lisäksi intervalli jaksot auttaa että jaksaa edes hoitaa omaa terveyttään. Kuka muu siitä pitäisi huolen ellei itse.

Typoja tuli mutta, en sairauteni vuoksi jaksaisi ilman kotihoitoa ja intervalli jaksoja läheistäni hoitaa. Ja tarkistin verotoimistosta asian.

............... kirjoitti:

Itse en ollut omaishoitajaksi merkitty läheiseni kohdalla vaan hoidin häntä toisen omaiseni puolesta eli en saanut rahaa tekemästäni työstä. Muistisairas ei pysty enää osoittamaan kiitollisuutta sairauden edettyä pidemmälle. Jos omaishoitajaksi rupeaa, niin tulot putoaa, korvaus omaisen hoidosta on sen verran pieni ettei sillä pääse rikastumaan eli harva rahan takia siihen hommaan rupeaa. Yleensä muistisairaan lääkkeetkin ovat kalliita, saattavat maksaa 200-300 euroa/pakkaus(ja monesti muistilääkkeitä on jopa kaksikin samaan aikaan käytettävänä) josta kela korvaa osan, mutta silti ovat hintavia ostaa. Kun toinen sairastaa muistisairautta, niin sairauden hoitokulut vievät leijonanosan sairastuneen tuloista ja muut kulut jäävät omaishoitajana toimivan kontolle, siinä tuo minimaalinen omaishoidontukiraha tuo lisäapua kotitalouden ylläpitämiseen. Jos itse joudut joskus omaista hoitamaan kotona 24tuntia vuorokaudessa, niin sitten voit tulla sanomaan jotain asiasta mistä tällä hetkellä sulla ei ole mitään tajua ja ymmärrystä. Kaikilla omaishoitajilla ei ole ketään edes tuuraamaan kotona sen aikaan että pääsisi hoitamaan omiakin asioita ja käymään kaupassa. Ei se omaisen hoito ole pelkkää hoitotyötä vaan siinä sivussa pitää tehdä kaikki kotityötkin eli tehdä ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä jne.. Missähän välissä sä luulet omaisen pääsevän rellestämään, jos tunnollisesti hoitaa muistisairasta omaistaan, tuskin jaksaisikaan, kun on tehnyt koko päivän työtä omaisen huolenpidon eteen, vähäinenkin rauhainen hetki menee kyllä levätessä.

Lue lisää

Kyllähän hoitajatkin hoitavat 15 tuollaista rellestävää harhaista vanhusta. JA AINOASTAAN 2 HOITAJAA, JOTKA TISKAAVAT, SIIVOAVAT JA PYYKKÄÄVÄT!!!!!

Tässä tuli oleellinen kysymys, jota ei moni uskalla kysyä. Muistisairaan kanssa pitkään yksin toimimaan joutunut sen ymmärtää.

Meillä muistisairaan odottamaton kuolema muusta syystä oli vapautus kaikille. Uupunut hoitaja pääsi aloittamaan omaa elämää. Sitä ei moni ymmärrä, että vaativa muistisairas varastaa hoitajansa elämän.

Niin, hyökätkää nyt vain kimppuuni, jos kuulosti pahalta. Mutta ettepä ole kulkeneet minun mokkasiineissani.

näinnyt kirjoitti:

Tässä tuli oleellinen kysymys, jota ei moni uskalla kysyä. Muistisairaan kanssa pitkään yksin toimimaan joutunut sen ymmärtää.

Meillä muistisairaan odottamaton kuolema muusta syystä oli vapautus kaikille. Uupunut hoitaja pääsi aloittamaan omaa elämää. Sitä ei moni ymmärrä, että vaativa muistisairas varastaa hoitajansa elämän.

Niin, hyökätkää nyt vain kimppuuni, jos kuulosti pahalta. Mutta ettepä ole kulkeneet minun mokkasiineissani.

Lue lisää

Tässäkin asiassa on otettava huomioon useampi tekijä.
Mikä on muistisauden syy.
Voidaanko etenemistä ennustaa.
Mikä on fyysinen kunto.
Missä ympäristössä sairas elää.
Nämä huomioon ottaen voidaan ainakin paremmin määritellä lääkityksen hyöty.
Eri lukunsa on jo sitten se jos tauti on edennyt niin pitkälle, etteivät lääkkeet elämän laatua paranna.
Lääkitys myös voi tuottaa toiselle paljon enemmän hyötyä, kuin toiselle.
Maalaisjärjen käyttö kait ei ole kiellettyä tässäkään asiassa.
Vaikka kuinka rakastaisi, pitäisi tarkkaan harkita ryhtyykö omaishoitajaksi.
Liian monesta omaishoitajasta tulee hoidettava uupumuksen vuoksi ja fyysinenkin kunto pettää, kun ei saa oikeasti levätä.

Niinkö tai niinpä. Miksi sitten esim. koko elämänsä alkoholituotteilla lutrannutta, joka loppujen lopuksi on vain kuori kun harmaista aivosoluista ei ole ainuttakaan jäljellä, aletaan hoitamaan yhteiskunnan varoin ja voimin. Ja hyvin hoidetaankin, ihmistä, joka ei ole ikipäivänä itse hoitanut itseään mitenkään.

Inhimillisyydelläkin pitäisi olla joku raja. Tai ainakin silloin ja siinä tapauksessa kun rahat ja varat ovat vähissä ja juttuja pitäisi panna tärkeysjärjestykseen.

Syvässäkin muistamattomuudessa tajuaa jotakin kun ihminen ei ole alkotaustainen. Ihmisyyden mitta lasketaan heistä, jotka hoitavat ja ottavat vastuun tällaisten ihmisten hoitamisesta ja huolehtimisesta. Ja hoitajien arvostus taas lasketaan siitä, miten terveydenhoito- ja hoiva-alalle annetaan resursseja toimia.

Kiva ihmiskäsitys sinulla!

Tarkoitat mitä? Sitäkö, että suhtaudun alkoholistitaustaisiin nuivasti. Jos joku ns. aikuinen ihminen ei osaa / tahdo / halua / pysty / kykene / mitä ikinä ... hoitamaan itse itseään ja omia asioitaan, niin miksi siinä vaiheessa kun peli on jo kokonaan menetetty, aletaan hyysäämään yhteiskunnan varoin. Soisin verovaroja käytettävän edes hieman järkiperäisemmin.