Liian raskas taakka

leski alle 30

Olen täysin loppu, en jaksa enää mitään. Koko elämä ollut yhtä alamäkeä ja taistelua. Sitten löysin elämäni rakkauden, kaikki kääntyi parempaan. Elämämme oli kuin satukirjasta, jumaloimme toisiamme ja kaikki oli niin hyvin kuin vain voi olla. Kunnes hänetkin riistettiin minulta. Yhtäkkiä hän oli poissa, ilman mitään varoitusta. Jäi vain minä ja lapset ja valtava kaipuu, tuska ja epätoivo. Haluan vain hänen peräänsä, en jaksa yksin.

17

231

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Byys

      Sinun on syytä mennä pikimmin sururyhmään ja johonkin terapiaan. Surutyö kestää vuosia ja olet lastesi vuoksi velvollinen tekemään tälle asialle nyt jotain, että saat itsesi ja lapsesi takaisin raiteilleen.
      Mene siis lääkäriin tai ota edes yhteys seurakuntaan. Vaikket kuuluisi seurakuntaan niin kyllä he sinua auttavat. Sinä saat apua jos sitä lähdet pyytämään.

      • leski alle 30

        Olen käynyt lääkärissä, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tarjosi vain lääkettä, yhtä ja toista ja kolmattakin. En kumminkaan voi miksikään lääkesyöpöksikään alkaa, nuorimmainen vasta 10kk. Tämä vaan menee päivä päivältä huonommaksi. Eikä mua kiinnosta enää mikään. Lapsetkin ovat enemmän taakka kuin lahja, kaikki vielä niin pieniä. Voi miksi näin piti käydä MIKSI!!!!??? Jos jumala on olemassa, hän on tosi epäreilu ja paskamainen.


      • Byys
        leski alle 30 kirjoitti:

        Olen käynyt lääkärissä, mutta siitä ei ollut mitään apua. Tarjosi vain lääkettä, yhtä ja toista ja kolmattakin. En kumminkaan voi miksikään lääkesyöpöksikään alkaa, nuorimmainen vasta 10kk. Tämä vaan menee päivä päivältä huonommaksi. Eikä mua kiinnosta enää mikään. Lapsetkin ovat enemmän taakka kuin lahja, kaikki vielä niin pieniä. Voi miksi näin piti käydä MIKSI!!!!??? Jos jumala on olemassa, hän on tosi epäreilu ja paskamainen.

        jaa. no. sitten sinun täytyy vaan antaa itsesi ja lastesi olla ja mennä, jos et halua lääkkeitä etkä kai muutakaan apua. ketäänhän ei voi pakottaa, mutta mielestäni sinulla on velvollisuus nyt perheen ainoana aikuisena hoitaa itsesi ja lastesi asiat jonkinlaiseen kuntoon ja usein se etenee niin, että jos äiti saadaan voimaan hyvin niin lapset voivat hyvin. Jos et vastaanota minkäänlaista apua niin olet täysin oman itsesi varassa. sinun pitäisi osata nyt arvioida kannattaako se. toistan, että lastesi vuoksi sinun pitää toimia jotenkin toisin kuin nyt.
        Ota yhteys kuntasi sosiaalitoimistoon jos saisit sieltä hoitoapua itsellesi ja lapsillesi. Sinun tilanteesi ei etene mihinkään suuntaan jos et tee mitään.
        jumalasta sinun kohdallasi en tiedä, mutta asiat tapahtuvat siten kuten niiden on tarkoitus tapahtua.


    • kirjoittele täällä

      Jumalalle voit kiukutella. Kerroit aloituksessa, että jumaloitte toisianne. En usko että Jumala on miehesi pois sen vuoksi, mutta epäjumalaa ei saa ihmisestä eikä mistään muustakaan asiasta ihminen tehdä.
      Sinun pitää ajatella jaksamista myös lasten vuoksi. Sitä haluaisi myös edesmennyt rakkaasikin.
      Sinun pitää saada nyt surra menetystäsi. Jos suru on ylivoimainen, niin kyllä sitä on asiallista lääkkeillä hillitä, vaikka prosessi pitkittyisikin.
      Ei me saada vastausta maan päällä kaikkiin kysymyksiin.

      • leski alle 30

        Tiedän kyllä, että lasten takia pitää jaksaa. Kyllä sitä toitotetaan ovista ja ikkunoista ja olen kyllä yrittänytkin, mutta 4 alle 7-vuotiasta ei ole helppoa hoitaa kaiken tämän keskellä.
        Ehkä jumalointi oli väärä sana, olimme sielunkumppaneita, ilman sanojakin tiesimme ajatukset. Hän oli todella lapsirakas ja olimme aina yhdessä.
        Sanotaan, että kun puoliso nukkuu pois, itsestäkin kuolee puolet, mutta kyllä minusta tuntuu kuin olisin kuollut mukana. Teimme kaiken yhdessä ja nyt oletkin yhtäkkiä yksin lasten kanssa vailla suuntaa.
        On meillä käynyt kriisiryhmät, diakonit sun muut, juuri kuoleman yhtäkkisyyden vuoksi, mutta sekin tuntuu täysin turhalta.
        En edes tiedä miksi tänne kirjoitan, ehkä odotan jotakin ihmettä.


      • Byys
        leski alle 30 kirjoitti:

        Tiedän kyllä, että lasten takia pitää jaksaa. Kyllä sitä toitotetaan ovista ja ikkunoista ja olen kyllä yrittänytkin, mutta 4 alle 7-vuotiasta ei ole helppoa hoitaa kaiken tämän keskellä.
        Ehkä jumalointi oli väärä sana, olimme sielunkumppaneita, ilman sanojakin tiesimme ajatukset. Hän oli todella lapsirakas ja olimme aina yhdessä.
        Sanotaan, että kun puoliso nukkuu pois, itsestäkin kuolee puolet, mutta kyllä minusta tuntuu kuin olisin kuollut mukana. Teimme kaiken yhdessä ja nyt oletkin yhtäkkiä yksin lasten kanssa vailla suuntaa.
        On meillä käynyt kriisiryhmät, diakonit sun muut, juuri kuoleman yhtäkkisyyden vuoksi, mutta sekin tuntuu täysin turhalta.
        En edes tiedä miksi tänne kirjoitan, ehkä odotan jotakin ihmettä.

        Ihmettä ei kannata jäädä odottamaan. sitä ei tule. Hae apua. Ota uudelleen yhteys kriisiryhmään tai diakoniin tai lääkäriin niin saat aivan varmasti apua.
        Valitettavasti esimerkiksi minä en kykene sinua auttamaan. Voin vain yrittää neuvoa mitä sinun tulisi tehdä. Olisi hyvä nyt muistaa lasten tilanne.


      • leski alle 30
        Byys kirjoitti:

        Ihmettä ei kannata jäädä odottamaan. sitä ei tule. Hae apua. Ota uudelleen yhteys kriisiryhmään tai diakoniin tai lääkäriin niin saat aivan varmasti apua.
        Valitettavasti esimerkiksi minä en kykene sinua auttamaan. Voin vain yrittää neuvoa mitä sinun tulisi tehdä. Olisi hyvä nyt muistaa lasten tilanne.

        Kriisiryhmän kanssa yritin keskustella, mutta heidän mielestään olin niin väsynyt, että voisivat keskustella kanssani. Diakonin luona kävin pyytämässä keskustelu apua ja sain omenoita. Nyt vaan tsempataan siihen asti, että tulee täys romahdus, kun ei sitä apuakaan saa.


      • Byys
        leski alle 30 kirjoitti:

        Kriisiryhmän kanssa yritin keskustella, mutta heidän mielestään olin niin väsynyt, että voisivat keskustella kanssani. Diakonin luona kävin pyytämässä keskustelu apua ja sain omenoita. Nyt vaan tsempataan siihen asti, että tulee täys romahdus, kun ei sitä apuakaan saa.

        Eikä lastensuojelukaan auta? Olet jo kysynyt eikä sieltä haluta auttaa?


      • leski alle 30 kirjoitti:

        Kriisiryhmän kanssa yritin keskustella, mutta heidän mielestään olin niin väsynyt, että voisivat keskustella kanssani. Diakonin luona kävin pyytämässä keskustelu apua ja sain omenoita. Nyt vaan tsempataan siihen asti, että tulee täys romahdus, kun ei sitä apuakaan saa.

        Hei.

        Otan osaa suruusi je mentykseesi ja vaikeaan elämäntilanteeseesi! Yritä vielä kuitenkin saada itsellesi apua. Ota yhteyttä seurakunnan pappiin ja mene hänen luokseen. Jospa hän aloittaisi kanssasi tapaamiset, joista toivoisin olevan hyötyä sinulle. Älä jää odottamaan lopullista romahdusta. Jostain voi löytyä joku nuorten leskien ryhmä, vertaistuki on yleensä hyväksi, yritä löytää sellainen. Puolison äkillinen menetys on valtavan suuri asia, josta toipuminen kestää kauan ja siihen kannattaa etsiä tukea.

        Onko sinulla vanhempia tai muita läheisiä, jotka voisivat olla avuksi lastenhoidossa? Nyt sinun pitäisi saada itsesi kuntoon, jotta jaksat hoitaa lapsiasi. Päivä ja hetki kerrallaan joudut etenemään, mutta niitä parempia hetkiä on tulossa. Kun jaksat elää eteenpäin.

        Voimia sinulle,
        Pirkko-pappi


    • vinkkejä

      Liity Facebookin Nuoret Lesket suljettuun ryhmään. Sieltä löydät monia, joilla sama kohtalo. Siellä voi purkaa ihan kaikenlaisia tuntemuksiaan, siellä voi itkeä, kirota, huutaa juuri niin kuin sinusta tuntuu. Nuorilla Leskillä on myös suuremmilla paikkakunnilla kuukausitapaamisia. Katso www.nuoretlesket.fi sivustoa.
      Itsekin olen leski, tosin hieman vanhempi, eikä minulla ole pieniä lapsia. Yksinäisyys ja kodin tyhjyys on välillä todella musertavaa.

    • kirjoittele täällä

      Kun elämäsi matelee nyt sumussa, tarvitset lapsille hoitoapua. Kun aikaa kuluu, niin sitä pääsee vähitellen eteenpäin. Vaikka tuntuu, ettei mistään ole apua, niin kuitein siitä on. Elää vuorokaudesta toiseen. Päivät vaihtuu viikoiksi, kuukausiksi.
      Onko vielä hautajaiset edessä?

      • leski alle 30

        Hautajaiset on jo olleet. Pitää yrittää vaan jotenkin, vaikken tiedä miten. Ehkä joskus on toivoa helpotuksesta, vaikken sitä voi uskoakaan.


      • Mantyr
        leski alle 30 kirjoitti:

        Hautajaiset on jo olleet. Pitää yrittää vaan jotenkin, vaikken tiedä miten. Ehkä joskus on toivoa helpotuksesta, vaikken sitä voi uskoakaan.

        Sinä olet vielä nuori. Asiat lutviutuvat kyllä. Sinuna ottaisin yhteyden kunnan sosiaalitoimeen tai lastensuojeluun. Sinulla on yhteisistä lapsistanne nyt kokonainen vastuu vain itselläsi. Kyllä se ymmärretään ja saat apua, mutta sinun pitää ilmaista se.


    • Byys

      No kuinkas nyt sujuu? Saitko ilmoitettua tilanteestasi kenellekään, tarkoitan kuntasi sosiaalipuolta tai lastensuojelua? Näiden kautta saisit paremman tuen kuin kirjoittamalla Suomi24-palstalle.

      • leski alle 30

        En nyt mitään niin konkreettista. Perhetyöntekijä käy 1krt/2viikossa. Pitää vaan itse yrittää jaksaa.


      • Byys
        leski alle 30 kirjoitti:

        En nyt mitään niin konkreettista. Perhetyöntekijä käy 1krt/2viikossa. Pitää vaan itse yrittää jaksaa.

        Ja lapset ovat päiväkodissa? Jos eivät vielä ole, niin pyydä perhetyöntekijältä ohjeet siihen, miten haet heidät päiväkotiin. Aivan varmasti saat tilanteessasi vähintään osapäiväpaikkoja lapsille. Se on lapsen subjektiivinen oikeus ja sinun kannattaa se käyttää ylimenokauden ajaksi ainakin että voit itse kasata elämääsi ja käydä terapiassa ja levätä.
        Sukulaisia, ystäviä, kummeja, naapureita tai tuttaviako ei ole ainuttakaan ympärillä?


      • Byys
        Byys kirjoitti:

        Ja lapset ovat päiväkodissa? Jos eivät vielä ole, niin pyydä perhetyöntekijältä ohjeet siihen, miten haet heidät päiväkotiin. Aivan varmasti saat tilanteessasi vähintään osapäiväpaikkoja lapsille. Se on lapsen subjektiivinen oikeus ja sinun kannattaa se käyttää ylimenokauden ajaksi ainakin että voit itse kasata elämääsi ja käydä terapiassa ja levätä.
        Sukulaisia, ystäviä, kummeja, naapureita tai tuttaviako ei ole ainuttakaan ympärillä?

        Se miksi tämän tuon esille on, että kun äiti voi hyvin niin lapset voivat hyvin.
        Muista että olet vastuussa lapsistasi vielä monet vuodet, eikä heidän elämäänsä saa tuhota.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      3
      1193
    2. Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."

      ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w
      Tv-sarjat
      18
      966
    3. En koskaan

      Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v
      Ikävä
      49
      860
    4. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      13
      839
    5. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      16
      839
    6. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      4
      824
    7. Mitä teet mies

      Tälleen vappuaattona? Mietityttää, että onkohan sulla joku nainen, jonka kanssa vietät vapun? 😔
      Ikävä
      20
      760
    8. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      751
    9. Nainen, olet kaipaillut seuraani

      Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan
      Ikävä
      77
      748
    10. Kirjoitit joskus minulle tietäen

      Että se olin minä.
      Ikävä
      47
      728
    Aihe